Kesäkuiset 2020
Joko täältä löytyy muita hätähousuja jotka on plussanneet vai olenko ainoa? :)
Kommentit (157)
Onko kellään suositella mitään niveloireisiin raskausaikana? Mulla on muutenkin vaihtelevasti nivelkipuja mut nyt alkuraskauden aikana polvet on ollu jo monta viikkoa penteleen kipeät enkä tiedä oikein mikä auttaisi. :(
Ja voi surkeus Casamaria. ☹
Toinen kysymys vielä. Hellittääkö tää alkuraskauden turvotus jossain vaiheessa ennen todellista raskausvatsaa? Oon tosiaan vaihtamassa työpaikkaa ja tää alavatsapömppis vaivaa. 😬
Mulla myös alkanut nyt jäätävä turvotus mahassa.. nyt 9+0 tänään. Ja oon niin poikki, jotenkin tuntuu että en vaan jaksa töissä, haluaisin vaan maata sängyssä 😅 nt ultraan vielä lähes 4vkoa.
😁 Täällä nyt 9+3 ja tää turvotus on kestänyt jo monta viikkoa. Kaikki normaalit housut kiristää, eilen kävin ostaa mm. mama sukkahousut ja muuta joustavampaa/löysempää vaatetta. :D Inhottavaa istua 8h töissä liian tiukoissa vaatteissa. Tunikaa ja mamasukkista jatkoon? :D
Itsellä ei ollut turvotusta, mutta viikoilla 11 alkoi jo näkymään ja nyt vasta näkyykin ja huomaa että oöen raskaana vaikka ajattelin että saisin piilotettua vielä joulun yli mahaani 🙈
Tirri, nivelvaivaan lämpö auttaa ja tasainen ja tasaisin väliajoin kevyt liikkuminen. Kannattaa panostaa hyviin kenkiin ja lämpimiin housuihin tai sitten vaan mamikset alle. :D Saako vihersimpukkauutetta syödä raskausaikana?
Mulla myös kauheeta turvotusta. Ollut jo hyvin alusta alkaen ja normaalisti käytän S/36 housuja. Olen alkanut käyttämään lainahousuja jotka ovat kokoa L. 🙈 Ah niin mukavat jalassa.. Nyt rv 11 menossa.
2 viikkoa vielä ultraan! Oletteko jo päättäneet seulonnasta? Kyllä vai ei? Itse olen aika varma että haluan sen riskiarvion.
Eka ultra takana, kaikki hyvin! Siellä pieni liikuskeli ja sydänäänet kuultiin todella selkeästi. Nyt tämän vasta oikein ymmärtää että meille tulee oikeasti vauva!
Täällä käytäntönä vain kaksi ultraa, tämä rv 12 paikkeille osuva np-ultra ja sitten rv 20-21 rakenneultra. Sitten tarvittaessa lisätutkitaan mutta jos raskaus sujuu normaalisti niin vain kaksi kertaa. Me haluttiin osallistua tuohon seulontaan, hirveästi se jännitti mutta onneksi oli lukemat täysin normaalit.
Yritys aloitettu 3/2022
Esikoinen 5/2020
Alavatsapömppis on täälläkin, eikä ainakaan näytä pienenevän :D
Tänään oli np-ultra (osallistutaan myös seulontoihin, joten verikokeissa kävin jo reilu viikko sitten). Hirmuinen helpotus, kun kätilö sanoi, että siellä se sydän jumputtaa!
Tyyppi pyöriskeli siellä niin, että kätilö ei meinannut saada mittoja otettua. Pienempi oli, kuin mitä kuukautisten mukaan lasketut viikot olisivat, joten nyt onkin menossa vasta viikko 11+1, uudeksi lasketuksi ajaksi tuli 14.6. Kaikki kuulemma näytti hyvältä. Täytyy vaan toivoa, että pikkuinen jaksaa kasvaa ja kehittyä. Kyllä tuo jotenkin nyt konkretisoi sen, että raskaana todella ollaan, vaikka samalla on vaikea hahmottaa, että tuolla kohdussa todella uusi elämä kehittyy.
Tsemppiä kaikille ultraa odottaville, viimeiset päivät ennen sitä oli kyllä pitkiä!
Kiitos vinkeistä Tähtityttö. Simpukkauutetta en ole tutkinut. :) Lenkkeilen päivittäin tunnin kävelylenkin, nyt viime päivinä polvikipu on yllättäen vähentynyt.
Täällä on käytäntö että kaikki seulotaan ilmeisesti, jos ei nyt ihan kieltäydy. En nopeasti keksi yhtään syytä miksei sitä haluaisi. 🤨 Mulla labra-aika huomiselle. Eka ultra on vasta 12+6 ja rakenneultra kuulemma vasta vkolla 22. 😳 Aika isoja eroja näköjään paikkakunnilla.
Plussasin tänä aamuna ja 3+6 kalenterin mukaan. Koko viikon ajan on ollut epämääräisiä (kiinnitys?)kipuja alavatsalla, jotka muistuttivat viime vuotta, kun tulin vahingossa raskaaksi. Sain km viikoilla 7/8.
Mies täytti tänä vuonna 30 ja alkoi kriiseilly lapsista, kun minä olen kriisellyt sitä, miten vanha olen (olen siis reilun vuoden häntä vanhempi). Sitten hän oli nyt sitä mieltä, että kai sitä voisi aloittaa yrittämisen. Ollaan siis 6 vuotta ainakin oltu varmoilla päivillä. Edellisvuoden tärppi oli "ei olla tultu varmoina päivinä raskaaksi, niin riskeerataan nyt, vaikka tiedetään, että on ovis".
Äääh.
Teen nyt harvinaisen selkeäksi, etten kuumeile. Vauvakuume on nimittäin minulle täysin tuntematon ja vieras käsite. Kaikenlainen naisten lässytys ärsyttää. Koko äitiys kammoksuttaa, lapsen riippuvaisuus kuvottaa jne. Miksi kukaan haluaisi palloa jalkaan? En käsitä.
Mutta tässä sitä nyt ollaan raskaana ja hämmentyneenä. Minulla ei ole leirikuntaa. Vauva ei ole varsinaisesti toive vaan eräänlainen kompromissi ja lukuisten kriisien ja ahdistusten luoma "pakko".
Ja voihan tämäkin mennä kesken.
Tarviisin vähän vinkkejä ja neuvoja aamu pahoinvoinnin selättimiseen. Nyt ois meneillään viikot 13+6 ja loppua ei näy. Oon ollut kohta 5-6 viikkoa saikulla, tossa välissä olin pari päivää töissä. Lääkäri heitti tänään ilmoille että pääsenköhän ollenkaan töihin. Ite oon kokeillut mehu lasia yöpöydällä, mandariiniä, suolakeksejä, riisikakkuja, näkkileipää. Vinkkejä?
Debis, olen ehkä huono neuvomaan kun itse olen päässyt niin vähällä pahoinvoinnin suhteen. Kuitenkin itsellä helpottanut oloa kun vatsassa on koko ajan jotain. Eli syöminen kahden-kolmen tunnin välein on oma vinkki. Neuvolassa täti näytti akupisteet joita voi painaa jos pahaolo yllättää. Myös akupisterannekkeita myydään apteekissa, oisko niistä mitään apua?
Tähtityttö kirjoitti:
Debis, olen ehkä huono neuvomaan kun itse olen päässyt niin vähällä pahoinvoinnin suhteen. Kuitenkin itsellä helpottanut oloa kun vatsassa on koko ajan jotain. Eli syöminen kahden-kolmen tunnin välein on oma vinkki. Neuvolassa täti näytti akupisteet joita voi painaa jos pahaolo yllättää. Myös akupisterannekkeita myydään apteekissa, oisko niistä mitään apua?
Kokeilin pahoinvointi ranneketta mutta paino ikävästi rannetta niin jätin sen pois. Syön kyllä sen 2-3 tunnin välein, mutta aamu oksentaminen on kaikista pahinta päivällä ei niinkään ole ellen ole syönyt jotain sellaista mistä maha ei tykkää 🙈
Messes kirjoitti:
Teen nyt harvinaisen selkeäksi, etten kuumeile. Vauvakuume on nimittäin minulle täysin tuntematon ja vieras käsite. Kaikenlainen naisten lässytys ärsyttää. Koko äitiys kammoksuttaa, lapsen riippuvaisuus kuvottaa jne. Miksi kukaan haluaisi palloa jalkaan? En käsitä.
Ymmärrän hyvin. Kaikki arveluttaa ja vielä pitkä matka edessä ennen konkreettista äidiksi tulemista. Koetko itsesi valmiiksi? Itse jouduin miettimään myös sitä toista vaihtoehtoa epävarmuuteni, elämäntilanteeni, tukiverkostojen puuttumisen, lapsen tuoman vastuun sun muun pelkojeni kanssa. Inhoan myöskin liikaa hössöttämistä asian suhteen, sen takia yritän pitää raskauteni piilossa mahdollisimman pitkään ja elää mahdollisimman normaalia elämää, toki tietyin rajoituksin - ei stressata tulevasta liikaa. Äidinvaistot ja rakkaus konkretisoituvat ja heräävät viimeistään pienen makoillessa rinnuksillasi synnyttämisen jälkeen. Sinulla on myös mies tukenasi ja mahdollisesti hänen kauttaan tukiverkostoa, omasi mukaanlukien, joten saat varmasti myös omaa aikaa lapsenhoidosta. Tsemppiä!
Tuttuja ajatuksia myös mulle mitä Messes kirjoitit. Tarvis olla semmonen epävarmojen odottajien vertaistukiryhmä.. 🤨
Tirri kirjoitti:
Tuttuja ajatuksia myös mulle mitä Messes kirjoitit. Tarvis olla semmonen epävarmojen odottajien vertaistukiryhmä.. 🤨
Niimpä. Tsempattaisiin vähän toisiamme. Ensiodottajilla luulisi olevan erittäin yleistä, ainakin joltain osin. Itse jaksoin aikani murehtia, kun kaikki maailman pelot iski tajuntaan, mutta ovat laimrntuneet ajan saatossa huomattavasti. Ehkä lähempänä synnytystä voi iskeä paniikki tapahtuman kulusta ja kipuja ajatellen, mutta jää nähtäväksi. Pidän myöskin hössöttäjät kaukana ja kerron raskaudesta vasta, kun on aivan pakko. Elän vielä mahdollisimman normaalia elämää, mutta tosiaan tietyin rajoituksin, ehkä sekin helpottaa stressiä osakseen
Sitten nämä synnytyksen jälkeiset käytännön asiat, aina kropan palautumisesta mahdolliseen synnytysmasennukseen ja pelot liittyen lapseen ja elämänmuutokseen. Yritetään elää päivä kerrallaan, miltei kaikki ensiodottajat kokevat samoja pelkoja. Ollaan kuitenkin mukautuvaisia ja lapsen maailmaan tuloon on verrattain pitkä aika, mieli ehtii kypsyä ajatukseen vielä monet kerrat, ehkä jopa ehtii innostua. Salin pöydällä oma lapsi sylissä herättää ihan ennenkokemattomia tunteita ja elämä alkaa siitä rullaamaan, luottakaa itseenne. Osaatte kyllä. Kukaan ei ole seppä syntyessään, kehitytte ihan huomaamattanne hyviksi äideiksi. Palautumiseen voi joltain osin yrittää pystyå itse vaikuttamaan raskausaikana ja masennus taas on oikeasti melko harvinaista. Miettikää hyviä hetkiä lapsen kanssa ja hymyilevää, pientä söpöä vauvaanne sylissä 😊.
Lapset myös antaa paljon 😊.
Voi apua. Kiitos, että ootte vastailleet jotain ja hyvä tietää, etten ole yksin.
Tajusin neuvola soiton jälkeen, että laskin lasketun ajan aivan päin honkia, eli itsehän olisin vasta "elokuisissa".
Tällä hetkellä olen aivan hermorauniona, itken monta tuntia päivässä ja olen jokusen hetken miettinyt aborttia, mutta kun asiakseen ryhtyi tekemään, niin ei ole mielestäni mikään järkevä ratkaisu.
Mutta totuus on, etten tunnu kykeneväni tähän, en sitten millään ja siitä tunteesta on tulossa vain voimakkaampi.
Kiitos Jane of all trades kannustavista sanoistasi. <3 Mua helpottaa jo pelkästään lukea, että muut miettii samoja asioita. Olin ekat neljä päivää ihan pois tolaltani ja sittenkin neljä viikkoa vielä ihan kauhuissani, nyt kahdeksan viikon jälkeen alan vähän rauhoittua. Mutta Messes, saat valita vielä ihan niin kuin parhaalta tuntuu, vain sinä tiedät oletko valmis.
Tämän tekstin olisin voinut minä kirjottaa, eli tilanne hyvin samanlainen.
Meillä tämä on myös ns kompromissi, koska mies lapsirakas ja minä en sitten niinkään.
Olen yli 30 ja aina ollut kova tekemään töitä, siksi tämä kompromissi on siirtynyt ja siirtynyt.
Sitten kävikin niin, että ekalta yrittämältä tärppäs, ja Mä oon ihan hämilläni.
Nyt viikoilla 10+ eli laskettu olisi heinäkuun alussa, mutta haluan suunnitellun sektion ja se toivottavasti on jo kesäkuun puolella. Ultrassa käynyt jo 3 kertaa(vk 4, 6 ja 8) ja silti en meinaa välillä uskoa todeksi.
Pahoinvointia ei oo ollut ollenkaan, joten ehkä siksi vielä vaikeampi sisäistää 😬
Mulla myös jo parin viikon päästä, sukurasituksen takia (lähisuvussa diabetesta) sokerit testataan myös alkuraskaudessa, eli tätä lystiä edessä kaksi kertaa raskauden aikana. Mutta on näköjään eroa myös käytännöissä, jännä että jossakin pääsee jo aikaisilla viikoilla ultraan, täällä vasta np-ultra noin viikolla 12 ensimmäinen. Mulla tuo edessä siis parin päivän päästä, jännittää ihan hirveästi! Toivottavasti löytyy sydänäänet ja kaikki muutenkin ok.