Vellamoinen

Alavatsapömppis on täälläkin, eikä ainakaan näytä pienenevän :D

Tänään oli np-ultra (osallistutaan myös seulontoihin, joten verikokeissa kävin jo reilu viikko sitten). Hirmuinen helpotus, kun kätilö sanoi, että siellä se sydän jumputtaa!

Tyyppi pyöriskeli siellä niin, että kätilö ei meinannut saada mittoja otettua. Pienempi oli, kuin mitä kuukautisten mukaan lasketut viikot olisivat, joten nyt onkin menossa vasta viikko 11+1, uudeksi lasketuksi ajaksi tuli 14.6. Kaikki kuulemma näytti hyvältä. Täytyy vaan toivoa, että pikkuinen jaksaa kasvaa ja kehittyä. Kyllä tuo jotenkin nyt konkretisoi sen, että raskaana todella ollaan, vaikka samalla on vaikea hahmottaa, että tuolla kohdussa todella uusi elämä kehittyy.  

Tsemppiä kaikille ultraa odottaville, viimeiset päivät ennen sitä oli kyllä pitkiä! 

Haaveilija_90 kirjoitti:

Mulla on sokerirasitus edessä jo parin viikon päästä. Neuvolasta käskivät varata viikolle 14 jo. Näemmä käytännöt vaihtelevat aikalailla. Huomenna olis eka ultra, jotenkin jännittää ihan hirveästi että onhan siellä kaikki hyvin.

Mulla myös jo parin viikon päästä, sukurasituksen takia (lähisuvussa diabetesta) sokerit testataan myös alkuraskaudessa, eli tätä lystiä edessä kaksi kertaa raskauden aikana. Mutta on näköjään eroa myös käytännöissä, jännä että jossakin pääsee jo aikaisilla viikoilla ultraan, täällä vasta np-ultra noin viikolla 12 ensimmäinen. Mulla tuo edessä siis parin päivän päästä, jännittää ihan hirveästi! Toivottavasti löytyy sydänäänet ja kaikki muutenkin ok.

Debis kirjoitti:

Kuinka te olette selvinneet sokerirasitus testistä? Vähän pelottaa kuinka itselle käy. Toki ei vielä ole ajankohtainen, mutta näin aamu pahoinvoinnin myötä pelottaa ja mietityttää oksennanko sen litkun ulos 😩

Samaa jännitän! Milloin sulla on se edessä?

Ekaa kertaa foorumilla ja ekaa kertaa raskaana. Pakko tulla jakamaan tuntemuksia, kun jännittää kaikki niin hirveästi! Olen 35, ja raskaus oli täydellinen (mutta ihana) yllätys. Olen luullut että ovulaatiohäiriön takia en voi tulla luomusti raskaaksi, exän kanssa oltiin useampi vuosi ilman ehkäisyä ja nykyisen miesystävän kanssa reilu vuosi. Oltiin elokuussa ehditty jo puhua hoitojen kokeilusta, mutta ilmeisesti pian sen jälkeen tulinkin jo raskaaksi. Ensimmäiset raskausoireet laitoin stressin piikkiin, en millään uskonut että voisi olla raskaudesta kyse. Testejäkin piti tehdä kolme ennekuin uskoin todeksi :D

Nyt viikkoja olisi neuvolan mukaan 11+5 ja la 5.6., mutta epäilen, etteivät pidä paikkaansa, kun kierto on ollut viimeiset vuodet 42-50 päivän luokkaa (tosin vaihdellut paljon, joskus harvoin 4 tai 5 viikkoa). Maanantaina olisi joka tapauksessa ensimmäinen ultra, ja jännittää niin, että ei meinaa gradun teosta tulla mitään (voimakas väsymys ja huonovointisuus ei auta asiaa). Varhaisultraan ei ole ollut varaa opiskelijana, mielenrauhan takia olisin siinä muuten käynyt. Pelottaa, että kaikki ei olekaan hyvin - olin alkanut jo luopua toivosta, että koskaan saisin kokea äitiyttä. Toivon aivan valtavasti, että vuosien lapsettomuuden tuskan jälkeen saisin vihdoin tämän onnen!