Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
..Ei ollutkaan vaan kehon/tavaroiden kuljetusväline !
Vanhemmat joutui ottamaan pankkilainan, että voitiin viettää joulua.
Vierailija kirjoitti:
silloin ei lennetty ulkomaille ja autot oivat Ladoja. Puhumattakaan elektoniikan kuluista tai uusista lenkkareista kuukausittain..
Ladat oli stallareilla, ihmisillä oli halpoja japseja.
"En tiedä miksi tuo systeemi sittemmin lopetettiin, tuliko liian kalliiksi kumminkin. "
90-luvun lama teki sen mahdottomaksi. Missään ei ollut näitä velvoitetöitä puolelle miljoonalle työttömälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton ja sinkkumies. Olen duunari ja palkkaa saan nettona sen 2200e/kk. Jos leikitään ajatusleikkiä että minulla olisi vaikka 3 lasta ja vaimo niin en tiedä kykenisinkö elättämään heitä.
Asuminen vie sen 1000e/kk ja auto sen 500e/kk. 700e/kk jäis sit rahaa millä koko porukka eläisi ja makseli laskuja.
M34
Mikä ihmeen hinku teillä on kuvitella, että yksin elättäisitte perheen? Sinunkaan mielikuvitusvaimo ei olisi täysin tuloton missään vaiheessa vaan hän saisi palkkaa, vanhempainrahaa, ehkä kotihoidon tukea tai työttömyyskorvausta. Sinä et olisi perheen elättäjä.
Aivan oikein...Esimerkkinä kertomassasi tapauksessa elättäjinä olisivat Mies ja muut veronmaksajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaesimerkkisi 80-luvulta ei ole kovinkaan väärin. Duunari tienasi n 3 000mk ja pankinjohtaja 10 000mk 80 -luvulla
No, hieman riippuu toki missä vaiheessa 80-lukua. Itse muistan, että 80-luvun loppupuolella olin peruskoulun jälkeen ensimmäisissä kesätöissä, tietty ilman mitään koulutusta ja 16-vuotiaana. Tienasin 4800 markkaa kuussa. Joten kyllä oikeat duunarit tienasivat enemmän kuin 3000 markkaa!
"Ladat oli stallareilla, ihmisillä oli halpoja japseja."
Lada oli Suomen myydyin auto koko 80-luvun. Tarvittiin siihen vähän muitakin kuin vain stallarit jotka muuten alkoivat 80-luvulla olla jo aika harvinaisia.
Äidit olivat töissä. Auto vanha rämä. Ei matkustelu. Kännyköitä ja tietokoneita ei ollut.
Silloin tiedettiin vielä mitä säästäminen on. Nykyään jengi elää velaksi, niin on koko ajan kierteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"eikä silloin autoilua ja asumista verotettu niin paljoa."
Itse asiassa esim. autoilua verotettiin enemmän. Oston yhteydessä perittävä autovero on laskenut moneen otteeseen sen jälkeen ja varsinkin vähäpäästöisten autojen vero on hyvin pieni sen aikaiseen verrattuna.
Polttoainetta verotetaan jatkuvasti enemmän, silloin ei mitään jakeluvelvotteita ollut. Euroihin kun siirryimme niin polttoaine oli puolet halvempaa kuin nykyisin.
Auton huoltojen hinnat on noussut jatkuvasti.
Jos vähäpäästöisellä autolla tarkoitat jotain hybridiä tai sähköautoa niin harvemmin duunarilla sellaiseen on varaa.
Kun euroihin siirryttiin, niin euromääräisesti polttoaine maksoi 2002 esim. toukokuussa keskimäärin 96c/litra, mutta nykyrahaksi muutettuna se on 1,4 euroa per litra! Ja kun siihen huomioi paljonko keskimääräiset bensa-autot kuluttaa nykyisin vähemmän kuin yli 20 vuotta sitten, niin ihan yhtä halpaa on nykyisin ajaa autolla, jos ei halvempaa, jos on hybridi!
Vierailija kirjoitti:
Kovat on teillä olleet kesäheikkien liksat!
Minä sain Helsingissä yliopiston toimistossa v 94 bruttona 6500mk ja mieheni 9000mk sähköasentajana. Käteen jäi tasan 10 000mk mistä yli puolet meni asuntolainan korkoihin ja vastikkeeseen.
Tuosta tehdaskesätyöstä sai tosiaan aika hyvän palkan. En minä saanut likikään samanlaista palkkaa, kun sitten pari vuotta myöhemmin olin kesätöissä yliopistolla. Mutta yliopistolla työ oli kiinnostavampaa ja vaativampaa, vaikka opiskelijan palkka ei ollut kovin kummoinen. 1990-luvun palkkojani en muista, mutta tuon viimeisen teollisuuskesätyön muistan, koska palkka oli niin hyvä. Mutta mahdollisuudet edetä uralla olisivat olleet huonot. Vaikka oma nykyinen palkkani ei ole koulutukseen nähden erityisen hyvä (ammattiliiton kyselytutkimuksen mukaan), tienaan silti 60% enemmän kuin tuon hyväpalkkaisen tehdastyön inflaatiokorjattu palkka olisi.
Asunnot olivat halvempia. Minun lääkäri-isäni palkalla maksettiin useampi asuntolaina pois 2-8 vuodessa. Äitikin kävi töissä, mutta oli hyvin pienipalkkainen. Nykyään kaksi hyvätuloista maksaa paljon vaatimattomampaa asuntoa 20 vuotta ihan hiki hatussa.
Se oli muuten tavallista 1970-luvulla: naisilla oli kyllä hyvä koulutus ja suurella uholla kävivät töissä, lapset saivat pärjätä miten taisivat, kun eivät äidit niin alentavaan hommaan kuin lastenhoito juuri viitsineet vaivautua. Mutta. Naiset vasiten hakeutuivat oikein pienipalkkaisiin tehtäviin. Ekonomi myyjänä, maisteri ikuisena yliopiston assistenttina/amanuenssina, kieliopinnot yliopistolla johtivat lentoemännän työhön. Tuttavapiirissä oli lukuisia tämmöisiä naisia.
Olin itse lapsi 1970- ja 1980-luvuilla eikä isän duunarin palkalla perhe elänyt vaan siihen vaadittiin myös äidin tulot. Hyvin harva myöskään nykyään suostuu elämään sellaista elintasoa mitä meillä oli. Oltiin ihan tavallinen perhe, samanlaista oli muillakin kavereilla. Sitten yläasteella kavereiden isinä alkoi olla pankinjohtajia, tehtaanjohtajia ja lääkäreitä, he eli ihan toisenlaista elämää mitä me.
Meidän lomareissut oli mummolaan tai muun sukulaisen luo, muualla ei käyty lomalla. Ei käyty elokuvissa, ei teatterissa, ei syöty ravintolassa tai yövytty hotellissa. Bussilla ei matkustettu vaan matka taitettiin kävellen tai pyörällä. Autolla ei ajettu metriäkään ylimääräistä. Vaatteet kierrätettiin sukulaisten kesken eikä puhettakaan, että pyöriä, luistimia tai suksia oltaisiin ostettu uusina. Penniä piti säästää joka ikisessä asiassa.
Silloin ei tarvinnut koko ajan olla ostamassa mainosten perässä sitä ja tätä, vaan säästettiin, koska oli yhteinen tavoite, se oma koti.
Ihmiset olivat muutenkin tyytyväisempiä vähemmällä ja työt maistuivat, ei oltu jatkuvasti tarvitsemassa terapiaa ym, siksi että työnteko on niiiiin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lapseton ja sinkkumies. Olen duunari ja palkkaa saan nettona sen 2200e/kk. Jos leikitään ajatusleikkiä että minulla olisi vaikka 3 lasta ja vaimo niin en tiedä kykenisinkö elättämään heitä.
Asuminen vie sen 1000e/kk ja auto sen 500e/kk. 700e/kk jäis sit rahaa millä koko porukka eläisi ja makseli laskuja.
M34
Mikä ihmeen hinku teillä on kuvitella, että yksin elättäisitte perheen? Sinunkaan mielikuvitusvaimo ei olisi täysin tuloton missään vaiheessa vaan hän saisi palkkaa, vanhempainrahaa, ehkä kotihoidon tukea tai työttömyyskorvausta. Sinä et olisi perheen elättäjä.
Aivan oikein...Esimerkkinä kertomassasi tapauksessa elättäjinä olisivat Mies ja muut veronmaksajat.
Älä viitsi. Tuossa nainen saa palkkaa vuosikymmeniä, muu aika on maksimissaan muutama vuosi. Vaihtoehtona on syntyvyyden romahtaminen, sitäkö sinä haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaesimerkkisi 80-luvulta ei ole kovinkaan väärin. Duunari tienasi n 3 000mk ja pankinjohtaja 10 000mk 80 -luvulla
No, hieman riippuu toki missä vaiheessa 80-lukua. Itse muistan, että 80-luvun loppupuolella olin peruskoulun jälkeen ensimmäisissä kesätöissä, tietty ilman mitään koulutusta ja 16-vuotiaana. Tienasin 4800 markkaa kuussa. Joten kyllä oikeat duunarit tienasivat enemmän kuin 3000 markkaa!
En usko tuota palkkaa, valehtelet.
Itse olen postinkantajan ja valtion virkailijan(Kansaneläkelaitos) lapsi. Meillä oli oma talo Vantaalla, autona Toyota ja ei matkusteltu. Tultiiin ok toimeen. Oli onnellinen lapsuus.
Oman perheeni 80-luvun elintasoon kykenee ilman töitäkin. Pystyyn lahonnut talo niin korvesta kuin Suomesta löytyy. Oma vesi, puulämmitys, jätteet tunkiolle. Ainoa lasku taisi tulla sähköstä, joka sekin oli varmaan mitätön puulämmityksen vuoksi.
"Ja ruuan hinta oli paljon matalampi."
Niin koska se oli halpaa perusruokaa, perunaa, kastiketta, leipää. Osa saatettiin kasvattaa itse ja marjoja hillota koko perheen voimalla. Ja silti siihen meni nykyistä isompi osa palkasta.
Ravintoloissa ei juuri käyty ja Woltista kukaan ei olut kuullutkaan.