Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 80-luvullakin oli työttömyyttä.  Kun sain vakituisen viran silloin, sanaan virkaan oli lähes sata hakemusta. 

Yksi pelastus oli se työllistämismalli joka silloin otettiin käyttöön ja se toimi erinomaisesti.  Eli valtio, kunnat ja isommat työnantajat palkkasivat ns. työllistettyjä aina 6 kk kerrallaan.  Se oli työnantajalle edullista, koska valtio maksoi osan palkasta.  Silloin lähestulkoon kaikki halukkaat pääsi töihin.  Olivat puoli vuotta töissä ja sitten puoli vuotta kotona, ja taas puoleksi vuodeksi töihin.  Muistaakseni siinä oli edellytyksenä sitten tuo puolen vuoden työttömyysjakso, niin sitten oli oikeus taas saada se työjakso. Eli olivat tavallaan velvoitetyöllistettyjä.  Sillä tavalla moni sai ns. jalkansa oven väliin, saivat myöhemmin vakituisen työn.

Muistan kun meidän työpaikalla johtaja soitti työvoimatoimistoon ja kysyi työntekijää puoleksi vuodeksi, niin siellä ei ollut ketään tarjolle.  Kaikki oli jo töissä.

Tietysti kaikki ei tätäkään kautta lopullisesti työllistyneet, mutta etuna heille oli saatu työkokemus.  Se jos mikä auttaa työelämässä eteenpäin, ei ole pelkkä tyhjä CV.

 Veikkaisin, että tuo järjestelmä lopetettiin, koska sitä käytettiin väärin. Väärinkäyttäjiä olivat yritykset, jotka eivät palkanneet uusia vakinaisia työntekijöitä, vaan ottivat vian uusia tukityöllistettyjä. Tuolla tavalla saatiin osa palkasta valtion maksettavaksi ja muutenkin tukityöllistettävälle saattoi maksaa vähemmän palkkaa.

On tosi tosi tyypillistä, että ihmisiä syyllistetään asioista, jotka oikeasti johtuvat yhteiskunnan ja maailman muuttumisesta. Asuminen OLI paljon halvempaa ennen. Asuntolainan pystyi maksamaan muutamassa vuodessa. Okei, piti venyttää penniä, mutta eihän nykyään KAHDEN ihmisen yhteenlasketut muutaman vuoden KOKO nettopalkat vastaa minkään perheasunnon hintaa. Vaikka ei söisi mitään eikä ostaisi mitään, siltikään ei saisi lainaa samassa ajassa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen postinkantajan ja valtion virkailijan(Kansaneläkelaitos) lapsi. Meillä oli oma talo Vantaalla, autona Toyota ja ei matkusteltu. Tultiiin ok toimeen. Oli onnellinen lapsuus.

Samankaltainen tausta, tosin asuttiin Helsingissä. Ei ollut mitään ylimääräistä, kaikki laitettiin meihin lapsiin, saimme tietokoneen ja meidät pidettiin urheiluharrastuksissa. Oli erittäin onnellinen lapsuus, vaikka ei matkusteltu missään. Muutenkin kotona kannustettiin opiskeluun, ja ahkeruus oli läsnä ihan kaikessa.  Nyt akateemisesti koulutettuna asumme mieheni kanssa pienessä kaksiossa, eikä rahaa ole silti kovin paljoa.

Itsestäni taas tuntuu, että teen puolet siitä työmäärästä, mitä isäni teki 80-luvulla ja elintasoni on kaksi kertaa kovempi kuin mitä hänellä silloin oli!

Asuntojen hinnat ovat nouseet tietyissä paikoissa, kun kaupungistuminen etenee. Siellä on vähemmän maata ja enemmän kysyntää eli hinnat nousee nousemistaan kasvavan kysynnän takia. Paikat jotka tyhjenee, siellä kiinteistöjen arvo laskee. Ja osittain siksi maa/kiinteistöt on kallistueet erityisesti kaupungeissa. Ja koska palkat ja raaka-aineiden hinnat ja vaatimustaso on noussut > aina vaan kalliinpaa.

Tehtaita oli enemmän myös hajallaan Suomessa, ei oltu yhtä keskitettyjä kuin nyt tai viety niitä sijoittajien toiveista ulkomaille. Ja venäjän kauppa oli aikanaan iso, kun se loppui loppui monta muutakin asiaa. 

Omassa tuttavapiirissä ei ole ketään joilla olisi kotona ollut kotiäiti. Ja mahtoivatkohan kouluttautuneet naiset sitten kuitenkaan oikein hakeutua pienipalkkaisiin tehtäviin, vaan olisko siinä ollut takana jotain muuta. Muistaisin että isäni lohdutti äitiäni asiasta; no siihenkin paikkaan varmaan otettiin se sopiva mies ennemmin kuin hyvin koulutettu nainen, niin se nyt vaan menee.

Oma äitini sai ensimmäiset lapsensa vuonna 84 ja oli kotiäitinä Helsingissä 7 vuotta, kunnes rahat loppui. Hän siis ihan itse irtisanoutui töistä ollakseen kolmen lapsen kotiäiti. Helposti sai kyllä sitten töitä. Monemmat vanhempani olivat hyväpalkkaisia yliopiston käyneitä. Eli ei varmaan ihan duunarilta helposti onnistu. Itse synnyin vasta 92 ja menin hoitoon vuoden ikäisenä ja äiti töihin.

Paljon taitaa aika kullata muistoja! Omat vanhempani koko 80-luvun aikana kävivät kaksi kertaa Ruotsissa ja perheen kanssa vanhalla saabilla kerran Norjan Lapissa. Ja kerran Rodoksella. Jälkimmäinen oli niin kallista, että lapsia ei otettu mukaan, vaan mummo oli meitä katsomassa. Nykyisin perheessä on vähintään kaksi oikeata ulkomaan reissua vuodessa! Ollut koko 2000-luvun!

Vierailija kirjoitti:

Kaupan parkkipaikalla näki silti heti onko perhe duunareita vai opettajia, lääkäreitä yms.

Nykyään näin ei ole. Onneksi.

Mitä sillä on väliä, vaikka olisikin näin. Ei kiinnosta kuka on lääkäri tai kuka duunari. Tietysti hyötymielessä voisi kiinnostaa kaveerata. Lääkärikaverilta saa ilmaista konsultaatiota ja neuvoja. Remonttireiskalta remonttiapua. Näin se menee. 

Ei pystynyt ja Suomessa ei mitään kotiäitejä ole ollut oikein koskaan paitsi ankkalammikossa. Jos duunari itselleen omakotitalon rakensi niin käytti hartiapankkia ja teki kahta työtä sen maksaakseen. Talo oli lisäksi pienempi ja materiaaleiltaan huonompi kuin nykyisin rakennettavat talot.

Jos duunariperhe asui 80-luvulla omakotitalossa, oli se joku vanha murju maalla.

Mutta sinänsä asuminen on sellainen "Bermudan kolmio", että siihen tuntuu menevän kaikkina aikoina puolet tuloista, oli ne tulot pienet tai suuret.

Vierailija kirjoitti:

On tosi tosi tyypillistä, että ihmisiä syyllistetään asioista, jotka oikeasti johtuvat yhteiskunnan ja maailman muuttumisesta. Asuminen OLI paljon halvempaa ennen. Asuntolainan pystyi maksamaan muutamassa vuodessa. Okei, piti venyttää penniä, mutta eihän nykyään KAHDEN ihmisen yhteenlasketut muutaman vuoden KOKO nettopalkat vastaa minkään perheasunnon hintaa. Vaikka ei söisi mitään eikä ostaisi mitään, siltikään ei saisi lainaa samassa ajassa pois. 

Rupesin tässä miettimään.   Kolmioni  hinta on 90 000.   Sattumalta tiedän tyttäreni nettopalkan , saa tilille kuussa 2700.    Eli päälle 30 000 vuodessa.   Jos hän olisi naimisissa samatuloisen, todennäköisesti parempituloisen kanssa,  olisi netto vuositulot 70 000 euroa vuodessa.

Tokko tyytyisivät tälläiseen kerrostaloasuntoon.  Kuten lähiöissä,  jopa pääkaupunkiseudun lähiöissä kierteleminen paljastaa,  eivät perheet tyydykään vaan upeita omakotitaloja ja rivitaloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut kotiäitejä meidän tuttavapiirissä, kun olin lapsi 80-luvulla. Duunareita kaikki vanhemmat lähipiirissä ja suvussa, lapset hoidossa. Silloin ei ollut kännyköitä, tietokoneita, matkustelu oli harvinaista, vaatteet ei olleet merkkijuttuja. Nykyään menee sellaiseen rahaa mistä ennen ei voitu kuvitellakaan.

 

Kyllä meillä oli tietsikka 80-luvulla. Pikkuveli pelasi sillä alkeellisia tietsikkapelejä. Itseäni ei kiinnostanut. Mikä sitten kostautui myöhemmin, kun olen tehnyt koko työurani töitä tietokoneilla. 

Tietsikka 80-luvulla oli legendaarinen Commodore 64.  Meilläkin oli se.  Sillä pelattiin simppeleitä pelejä ja siinä kyllä aika vierähti.  Paras peli oli Boulder Dash

Ja mikrobittiin peliarvosteluja väänsi J J Kasvi

Boulderdash niitä julkaistiin vissiin yli 20 versiota Colorado springsistä.SItten oli roolipelaajille Ultima sarja

Vierailija kirjoitti:

Paljon taitaa aika kullata muistoja! Omat vanhempani koko 80-luvun aikana kävivät kaksi kertaa Ruotsissa ja perheen kanssa vanhalla saabilla kerran Norjan Lapissa. Ja kerran Rodoksella. Jälkimmäinen oli niin kallista, että lapsia ei otettu mukaan, vaan mummo oli meitä katsomassa. Nykyisin perheessä on vähintään kaksi oikeata ulkomaan reissua vuodessa! Ollut koko 2000-luvun!

Aika paljon riippui perheestä. Omat vanhempani olivat molemmat johtavissa asemissa. Emme me silti ulkomaille kovin paljon matkustaneet. Ruotsissa käytiin laivalla joskus muistan ainakin kolme erillistä pitkää automatkaa Tanskaan ja Norjaan. Etelänmatkoja ei tehty, eikä käyty Keski-Euroopassakaan. Yksi pidempi matka tehtiin, kun oltiin yhtenä kesänä koko perhe isän työn takia ulkomailla yli kuukausi (ei asuttu yhdessä paikassa, vaan matkustettiin muutamiin kaupunkeihin).



Keski-Eurooppaan matkustin ensimmäisen kerran vasta opiskelija Interrail-lipulla. Lomamatkoja minä tai oma perheeni emme ole kovin paljon tehneet, ehkä kerran kahdessa vuodessa on käyty jossain, jos ei jotain Viron tai Ruotsin päiväretkeä lasketa. Enemmän minä olen työn takia matkustanut kuin lomilla. Työn takia olen käynyt n. 20 maassa, lomamatkoilla valmistuttuani 6 maassa ehkä 10 matkalla.

Pohdin tätä ja muistelin nuoruuttani. Vain yhdessä tuntemistani perheistä äiti oli kotiäitinä, mies oli insinööri, äiti teki kaikki ruuat itse, leipoi leivän, ompeli vaatteet, joululahjat he ostivat joulun jälkeen alennusmyynneistä ja vain tarpeellista. Sisarusten ja ystävien perheissä, kumpikin puolisoista töissä, omakotitalot rakennettiin hartiapankilla ja talkoovoimin. Veljelleni esim. sahattiin puutavara kotitilani metsistä. Veljeni oli telellä teknikkona, vaimo toimistotyöntekijä valtionvirassa eli kummallakin vakityö ja vain kaksi lasta ja silti he laskivat hyvin tarkkaan rahan riittävyyden. 

Tuo kaikki vaikutti sitten siinä vaiheessa, kun rahamarkkinat vapautuivat - ihmiset hullaantuivat ja ylivelkaantuivat. Moni puhuu ajasta kuin kulta-ajasta. Rahankäyttö oli silloin huomattavasti tiukempaa kuin nykyisin, vaatteet edullisia ja niitä hankittiin vain tarpeeseen, herkkuja harvoin saati lomailua. 

Me asuttiin rivarissa vuokralla pienessä kylässä raha oli tiuksaa tuolloinkin, keskikaljaa vanhemmat joivat joskus viikonloppuisin, karjalaa, lahden erikoista ja amiraalia 80-luuvn alussa

Mediaani reaalipalkka oli 80-luvulla 66% nykyisestä jos sitäkään että ei silloin mitään kulutusjuhlia pidetty. Jupit ehkä piti 80-luvun lopulla, mutta heitä ei kansasta kovin montaa prosenttia ollut. Krapulakin tuli sitten äkkiä ysärin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi tosi tyypillistä, että ihmisiä syyllistetään asioista, jotka oikeasti johtuvat yhteiskunnan ja maailman muuttumisesta. Asuminen OLI paljon halvempaa ennen. Asuntolainan pystyi maksamaan muutamassa vuodessa. Okei, piti venyttää penniä, mutta eihän nykyään KAHDEN ihmisen yhteenlasketut muutaman vuoden KOKO nettopalkat vastaa minkään perheasunnon hintaa. Vaikka ei söisi mitään eikä ostaisi mitään, siltikään ei saisi lainaa samassa ajassa pois. 

 

 

Rupesin tässä miettimään.   Kolmioni  hinta on 90 000.   Sattumalta tiedän tyttäreni nettopalkan , saa tilille kuussa 2700.    Eli päälle 30 000 vuodessa.   Jos hän olisi naimisissa samatuloisen, todennäköisesti parempituloisen kanssa,  olisi netto vuositulot 70 000 euroa vuodessa.

Tokko tyytyisivät tälläiseen kerrostaloasuntoon.&

Meillä on neljälle hengelle noin sataneliöinen kerrostaloasunto Helsingissä aika lähellä noin 200-neliöistä lapsuudenkotiani, joka ei ole kerrostaloasunto. Tämän hinta oli taannoin 600t, mikä vastaa aika monen vuoden keskimääräistä nettopalkkaa. Vanhempani maksoivat omansa 8 vuodessa, meillä tietenkin 20 vuoden laina. Lapsuudenkotini oli silloin uudehko rakennus, tämä taas peruskorjausiässä. 

Hassua tässä on se, että meillä on kaksi hyvätuloista tätä maksamassa, vanhemmistani vain toinen oli hyvätuloinen. Vanhempani ostivat ja rakensivat myös mökin jo nuorina, meillä ei toivoakaan.

Kyllä aikaisemmin sai pienemmällä rahalla enemmän, se on ihan varma juttu. 

Työllistämismallia todellakin käytettiin väärin. Minuakin kehotettiin ilmoittautumaan työttömäksi, jotta voisin jatkaa samoja töitäni työllistämistuella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi tosi tyypillistä, että ihmisiä syyllistetään asioista, jotka oikeasti johtuvat yhteiskunnan ja maailman muuttumisesta. Asuminen OLI paljon halvempaa ennen. Asuntolainan pystyi maksamaan muutamassa vuodessa. Okei, piti venyttää penniä, mutta eihän nykyään KAHDEN ihmisen yhteenlasketut muutaman vuoden KOKO nettopalkat vastaa minkään perheasunnon hintaa. Vaikka ei söisi mitään eikä ostaisi mitään, siltikään ei saisi lainaa samassa ajassa pois. 

 

 

Rupesin tässä miettimään.   Kolmioni  hinta on 90 000.   Sattumalta tiedän tyttäreni nettopalkan , saa tilille kuussa 2700.    Eli päälle 30 000 vuodessa.   Jos hän olisi naimisissa samatuloisen, todennäköisesti parempituloisen kanssa,  olisi netto vuositulot 70 000 euroa vuodessa.

Tokko tyytyisivät tälläiseen kerrostaloasuntoon.&

Mistä saat asumiskuntoisen kolmion tuohon hintaan jostain lapista tai muualta kaukana ei mistään? Miehen sukulainen osti 80 tuhannella Heinolasta perhekokoisen ok-talon viitisen vuotta sitten, mutta oli vanha ja huonokuntoinen. Itse ostin 225 tuhannella 112 neliöisen paritalon puolikkaan (neliön) Nurmijärveltä ja sekin on vanha ja remppaamaton. Laskeskelin, että seuraavan 10 vuoden aikana renontteihin menee n. 50 tuhatta. Sen jälkeen ei tarvii kyllä isompia remppoja tehdä piitkään aikaan. Uudet vastaavan kokoiset samalla alueella maksaa yli 400 tuhatta.

Ja emme matkustele ulkomailla vaan lomat olemme sukulaisilla tai suvun mökeillä. Syömme pääsääntöisesti kasvisruokaa ja valitaan halvin merkki kaupassa. Meitä asuu 5 henkeä tässä neliössä. Lapset eikä aikuiset eivät harrasta mitään kodin ulkopuolella.

Meillä toinen vanhempi töissä (keskituloinen yliopistokoulutuksen saanut) ja toinen perhevapailla.

Ihme ajatus, että nykyään kaikilla, köyhilläkin, olisi kova elintaso.

Tuolloin pääsi helpommin työkyvyttömyys eläkkeelle viinan takia, lääkärit kirjoittelivat b-lausuntoja ja joitakin ihmisiä jopa kehotettiin hakemaan eläkettä viiskymppisenä.