Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Asuntojen hinnat nousivat vuosikymmenen loppupuolella parissa vuodessa 1,5 kertaisiksi. Monet Helsingin asunnot myytiin heti, kun Hesari joskus aamuyöstä kolahti postiluukusta ja ostaja pääsi soittamaan myyjälle.
Hintojen alamäki oli ihan yhtä nopea laman alkaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulla moni asia oli jotenkin selkeämpi. Vähemmän kaikenlaista turhaa säätöä.
Tulevaisuus ainakin näytti paljon valoisammalta.
Kaavoitus- ja rakennuslupabyrokratia oli ollut täysin absurdia vasta melko lyhyen ajan, joten keinotekoinen asuntopula ei ollut niin paha kuin nykyään. Asumiseenhan ne kaikki rahat rahvaalta nykyään uppoavat. Jos asuntoja saisi 1970-luvun reaalihinnoin muualtakin kuin perämetsistä, eläisimme herroiksi. Rakentamisen määrä muuttovoittoseuduilla on ollut ehkä puolet tarvittavasta. Keinotekoinen pula hissaa hinnat pilviin, ja se raha on pois muusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa 80-luvulla taisivat duunarit tienata paremmin kuin monet valkokaulustyöläiset. Olin tuolloin aloittelemassa akateemisia opintoja, kun eräs sukulaismies kommentoi, että vaikkapa betoniraudoittajana tienaisi paremmin ja paljon lyhyemmällä koulutuksella.
Minkä palkassa voitti, sen terveydessä hävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsi 80-luvulla, enkä muista, että yhdenkään koulukaverin äiti olisi ollut kotiäitinä. Kyllä ne kaikki kävi töissä.
Oma äitini oli terveydenhoitaja, mikä oli maailman ärsyttävin ammatti. Jos vähän raapi pepusta, heti epäiltiin kihomatoja. Lunta ei saanut syödä, kun siinä voi olla bakteereja ja saasteita. Jos oli flunssa, äiti määräsi petiin, juotti sipulimaitoa ja mustaherukkamehua, kurkki kurkkuun koko ajan ja kyseli tunnin välein, sattuuko korviin. Parhaan kaverin isä oli katsastusmies ja äiti tarjoilija. Siinä vasta rennot tyypit.
Inflaatio oli suurin syy. Tosiaan asuntolainojen korot pyörivät 10% tuntumassa, mutta ne sai lyhentää verotuksesta täysimääräisesti. Samalla palkat nousivat tuon saman noin 10% vuodessa, joka muutti tuon asuntolainan maksamisen muutamassa vuodessa radikaalista. Lisäksi asuntolainan pystyi maksamaan 5-7 vuodessa.
Oli myös muita eroja. 80-luvulla oli vielä kotimaiset tehtaan Suomessa. Velkaa ulkomaille oli vähän. Velkaa piti ottaa ulkomailta vähemmän, kun oltiin niin riippumattomia muista maista ja ulkomainen tavara oli niin kallista. Rahaa ei työnnetty ulkomaan hätä apuihin miljardeja, mitä nykyään tehdään. Suomessa tehtiin televisioita, pesukoneita, autoja ym. Naapurina oli vielä Neuvostoliitto, jonne myytiin paljon tavaraa. Eläkeläisiä oli prosentuaalisesti paljon vähemmän, joka taas rasitti yhteiskuntaa paljon vähemmän.
Paljon myös aika kultaa muistoja. Yksi suurin syy miksi vain yhden palkalla pystyttiin elämään oli, että ihmiset yksinkertaisesti tyytyivät vähempään. Ei silloin ollut edes googlea/instaa josta katsella mitä seuraavaksi pitää ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus ainakin näytti paljon valoisammalta.
Jo vain.
Yhdyn näihin jotka sanovat, että aloitus on väärässä. Mun äiti oli 8v kotona mutta asuttiinkin pienessä kerrostalokolmiossa, vaikka isä oli ihan valkokaulusammatissa. Auton isä osti kun olin 6v, tv tuli sitten kun äitikin meni töihin (synnyin -78).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys ei ollut enää vallitseva malli 80-luvulla, vaan parikymmentä vuotta aiemmin. Jo 70-luvun alussa valtaosa koulukavereistani oli kotona koulun jälkeen yksin.
80-luvulla olin jo aikuinen ja se oli kieltämättä hieno vuosikymmen.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 80-luvulla, enkä muista, että yhdenkään koulukaverin äiti olisi ollut kotiäitinä. Kyllä ne kaikki kävi töissä.
Oma äitini oli terveydenhoitaja, mikä oli maailman ärsyttävin ammatti. Jos vähän raapi pepusta, heti epäiltiin kihomatoja. Lunta ei saanut syödä, kun siinä voi olla bakteereja ja saasteita. Jos oli flunssa, äiti määräsi petiin, juotti sipulimaitoa ja mustaherukkamehua, kurkki kurkkuun koko ajan ja kyseli tunnin välein, sattuuko korviin. Parhaan kaverin isä oli katsastusmies ja äiti tarjoilija. Siinä vasta rennot tyypit.
Katsastus miehet ja tarjoilijat saivat nipottaa töissä koko rahan edestä, joten kai se untui kivälta päästä töistä kotiin. Noissa ammateissa hymy oli harvinaisuus. Auton katsastus 80-luvulla oli hirveän pelottava homma, auto piti puunata sisältä ja ulkoa ettei vaan tulisi hylky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni oli töissä tehtaassa. Ainakin meidän suvussa, ukki oli paperitehtaan johtaja, täti oli töissä samalla paperitehtaalla. Isä oli töissä vaneritehtaalla. Palkkataso tehtaissa oli vähän toista luokkaa, kuin meillä nykyajan lähihoitajilla. Äitini kyllä työskenteli opettajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsi 80-luvulla, enkä muista, että yhdenkään koulukaverin äiti olisi ollut kotiäitinä. Kyllä ne kaikki kävi töissä.
Oma äitini oli terveydenhoitaja, mikä oli maailman ärsyttävin ammatti. Jos vähän raapi pepusta, heti epäiltiin kihomatoja. Lunta ei saanut syödä, kun siinä voi olla bakteereja ja saasteita. Jos oli flunssa, äiti määräsi petiin, juotti sipulimaitoa ja mustaherukkamehua, kurkki kurkkuun koko ajan ja kyseli tunnin välein, sattuuko korviin. Parhaan kaverin isä oli katsastusmies ja äiti tarjoilija. Siinä vasta rennot tyypit.
Katsastus miehet ja tarjoilijat saivat nipottaa töissä koko rahan edestä, joten kai se untui kivälta päästä töistä kotiin. Noissa ammateissa hymy oli harvinaisuus. Auton katsastus 80-luvulla oli hirveän pelottava homma, auto piti puunata sisältä ja ulkoa ettei vaan tulisi hylky.
Taivaan tosi, että katsastus on muuttunut! Silloin, kun se oli monopoli, piti katsastusmiestä kohdella kuin isoa herraa hyvin nöyrästi. Ajan tapoihin kuului paitsi yrmyily, myös ylenmääräinen vasaralla paukuttelu ja väkisin vikojen etsiminen. Nyt katsastuksessa otetaan iloisena vastaan, tarjotaan kahvit ja esitetään mahdollisuus mennä seuraamaan katsastustapahtumaa. Katsastusmies on kaikinpuolin asiallinen ja saattaapa jopa kertoa jotain havainnoistaan.
Palvelu on 80-lukuun verrattuna yleensä joku kadonnut tyystiin tai oleellisesti heikentynyt, mutta katsastuksen osalta kehtys on ollut aivan päinvastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin peruskoulun -81 joten mulla lienee kompetenssia vastata tähän. Luokallani oli 22 oppilasta, joista kahden äiti oli kotiäiti. Näissä molemmissa perheissä isä oli DI ja koulutustaan vastaavassa hyväpalkkaisessa työssä. Talonmiehen, asentajan, tarkastajan, työnjohtajan, kunnansihteerin, kauppiaan, vartijan ja opettajan vaimot olivat töissä. Muistan itse asiassa jokaisen luokkakaverini molempien vanhempien ammatit. Noita asentajia, työnjohtajia ja tarkastajia oli isissä useita, pieni teollisuuspaikkakunta. Yksi luokkakaveri oli yksinhuoltajaäidin lapsi, hänen äitinsä oli siivooja. Tällä kuviolla mentiin koko ala-aste. Useampi perhe sai yhden lapsen lisää, ja työssäkäyvät äidit olivat äitiyslomalla ja jonkinlaisella hoitovapaalla (mikä se ollutkaan nimeltään) mutta palasivat töihin viimeistään ehkäpä vuoden kuluttua syntymästä.
Työttömänä ei ollut kukaan.
Minun otantani ei ole suuri, mutta kuitenkin läpileikkaus yhdestä kylästä. Mihin ap näkemyksensä perustaa?
Suomalaisten ostovoima on tippunut kohta vuosikymmenen ajan: nollakorotuksista huolimatta inflaatio on juossut karkuun kuluttajilta. Samalla monet muut maksut ovat nousseet ja verotuskin on kovaa. Siihen samaan syssyyn monia tukia ja etuisuuksia on leikattu.
Ihmekös että nykyään TYÖSSÄ KÄYVÄTKIN seisovat leipäjonoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys ei ollut enää vallitseva malli 80-luvulla, vaan parikymmentä vuotta aiemmin. Jo 70-luvun alussa valtaosa koulukavereistani oli kotona koulun jälkeen yksin.
80-luvulla olin jo aikuinen ja se oli kieltämättä hieno vuosikymmen.
En ole varma tilastoista, mutta ei se minusta ollut vallitseva malli 50- tai 60-luvuillakaan, ehkä jonkun yhteiskuntaluokan sisällä, mutta ei koko kansan. Ainakin minun ja miehen kaikki mummot kävivät aina töissä.
Vierailija kirjoitti:
...Muistan itse asiassa jokaisen luokkakaverini molempien vanhempien ammatit....
Käsittämätön muisti sinulla. Itse en oikein edes autettuna muista luokkakaveriestani kuin ne muutamat hyvät kaverit ja heidätkin huonosti.
No ei se siitä valuutasta ole kiinni pelkästään. Varmaan koko globaali talous mullistunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Mietipä toisaalta kuinka paljon suhteessa maksoi esim. televisio 80-luvulla (tai muu elektroniikka), myös vähän paremmat autot olivat suhteessa erittäin kalliita vielä 80-luvulla. Ihmisten käytettävissä olevista rahoista myös ruokaan kului tuolloin vielä paljon suurempi osa keskimäärin kuin nykyisin. Mutta työpaikkoja varmasti oli erittäin hyvin saatavilla 80-luvulla. Kenenkään ei tarvinnut olla työttömänä jos ei välttämättä halunnut. Silloin oli paljon myös vähän alemman vaatimustason paikkoja saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Muistan itse asiassa jokaisen luokkakaverini molempien vanhempien ammatit....
Käsittämätön muisti sinulla. Itse en oikein edes autettuna muista luokkakaveriestani kuin ne muutamat hyvät kaverit ja heidätkin huonosti.
Älä välitä, muistisi on luultavasti keskittynyt tärkeämpiin asioihin. :) Muistan kaikenlaista tarpeetonta, kuten vanhoja puhelinnumeroita pöytäpuhelinajalta, vaikka kuinka paljon. Jos ne saisi kovolta pois, tulisi tilaa tämän päivän asioille, mutta ihan näinhän tää ei toimi.
Pikkukylässä ei myöskään tapahtunut juuri mitään, elämä oli turvallisen tylsää. Tuollaiseen havainnointiin oli aikaa. Lisäksi meillä oli luokka, jossa kaikki hengasivat vuorotellen kaikissa porukoissa, joten kyläilin sekä siinä vähävaraisimmassa kuin varakkaimmassakin perheessä. Vanhemmissa oli tiukkiksia sekä löysäpipoisia, mutta sitä arvostan, että kaveeraminen noitten ”luokkaerojen” yli oli kaikkien mielestä ok.
Omistusasuminen oli kyllä aika yleistä, suurin osa omistusasunnoissa, mutta rivitaloissa varmasti puolet.
Yläasteelle luokka hajaantui kahdeksi, ja siihen kouluun tuli myös sivukylien lapset. Muutama näistä maalaistaloista. Uuden reksin lapsi osui luokalleni, hänen äitinsä taisi tehdä kotoa vähän kääntäjän töitä, muttei tosiaan mitenkään täyspäiväisesti. Siinä ehkä siis kolmas kotiäiti/kotirouva?
Tuloeroja ei todellakaan korostettu, vaikka näkihän sen, että erilaisista kodeista porukkaa oli.
Oma peruskuvio: isä ensin asentaja, sitten työnhohtaja tehtaalla, äiti palkanlaskija samassa firmassa. Toinen heistä oli ainoa lapsi, joten peri omakotitalon meille kodiksi. Muutoin se koti olisi ollut varmasti velalla ostettu rivariasunto. (Olisin kyllä suonut isovanhempieni elävän pidempään.) Auto meillä oli aina. Ostettiin uudehkona käytettynä. Pikkuinen Mitsun Colt ekojen kouluvuosieni aikana. Sitten Corolla. Noihin tarvittiin lainaa ja talon remppoihin. Ei koskaan lennetty lomille peruskouluaikanani.
Bestiksen isä oli tarkastaja (teknikko koulutukseltaan) samalla tehtaalla, äiti pankkitoimihenkilö. Ja heillä oli oikeasti välillä tiukkaa ok-talon asuntolainan kanssa. Ehkä erät viritetty isoiksi? Mutta muistan niitä ”nyt ei ole varaa vaihtaa autoa” -juttuja.
Useimmilla kavereillani oli varmaan hyvä lapsuus. Muutama ero, pari alkoholiongelmaa, yksi vanhemman kuolema vakavaan sairauteen. Pelkästään helppoa elämä ei ole varmaan kenelläkään, mut niitä isoja ongelmia ei juuri ollut. Ei esim luokan sisäistä kiusaamista. Ylemmiltä luokilta jotain, ja kiusatut saivat tukea omilta luokkakavereilta.
Itse asiassa 80-luvulla taisivat duunarit tienata paremmin kuin monet valkokaulustyöläiset. Olin tuolloin aloittelemassa akateemisia opintoja, kun eräs sukulaismies kommentoi, että vaikkapa betoniraudoittajana tienaisi paremmin ja paljon lyhyemmällä koulutuksella.