Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Meillä duunari-isä kyllä elätti jonkin aikaa perheen yksinään. Autokin oli, muutaman vuoden välein vaihdettiin "uuteen" vanhaan romuun, jota korjasi itse romarilta haetuilla osilla. Oli sekä palkkatöissä että hankki iltaisin ja viikonloppuisin toiminimellä lisätuloja. Kaupungin vuokra-kolmiossa asuttiin, me muksut samassa huoneessa kerrossängyssä. Melko pian alkoi äitikin käydä töissä, aluksi osa-aikaisena siivoojana ja kun molemmat muksut menivät kouluun niin siirtyi sitten täyspäiväiseksi tehdastyöläiseksi. Aika keskenään saatiin kasvaa kun isällä oli kaksi työtä ja äiti teki niin paljon ylitöitä kuin sai, mutta niistä rahoista säästettiin ASP-tilille remonttikuntoisen rintamamiestalon käsiraha siihen mennessä kun olin yläasteella. Ei ollut rahaa kalliisiin harrastuksiin saati matkusteluun tai ulkona syömiseen ja kotonakin syötiin sitä halvinta ja paljon einestä kun ei ollut kellään aikaa ruokaa laittaa, mutta ihan mukava lapsuus kuitenkin.
Luulisin että sama on mahdollista nykyäänkin, ihmisillä vaan ovat vaatimukset nousseet ja köyhänkin pitäisi pystyä elämään kuin keskituloisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheillä on lapsista verovähennys ja jos oikein muistan verotukseen kerättiin kaikki apteekkikuitit, lääkäri, silmälasi ja hammaslääkärikuitit. Niistä sai vähennystä kuin tietysti asuntolainan koroista. Korot oli jopa lähelle 20% mutta kuten todettu inflaation vuoksi rasite ei näkynyt.
Puhelinlasku lankapuhelimesta, ei tietokoneita, kännyköitä ja niistä koituvia laskuja. Videot vuokrattiin, kun haluttiin katsoa kotona elokuvia. Töitä oli enemmän kuin jaksoi tehdä, oli valinnanvaraakin.
Vierailija kirjoitti:
Perheillä on lapsista verovähennys ja jos oikein muistan verotukseen kerättiin kaikki apteekkikuitit, lääkäri, silmälasi ja hammaslääkärikuitit. Niistä sai vähennystä kuin tietysti asuntolainan koroista. Korot oli jopa lähelle 20% mutta kuten todettu inflaation vuoksi rasite ei näkynyt.
Puhelinlasku lankapuhelimesta, ei tietokoneita, kännyköitä ja niistä koituvia laskuja. Videot vuokrattiin, kun haluttiin katsoa kotona elokuvia. Töitä oli enemmän kuin jaksoi tehdä, oli valinnanvaraakin.
Nykyään nuo vähennykset saa suoraan jo hinnasta kun se KELA-kortti luetaan siellä apteekin tai lääkäsin kassalla. Aikoinaan tosiaan piti säheltää kuittien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä duunari-isä kyllä elätti jonkin aikaa perheen yksinään. Autokin oli, muutaman vuoden välein vaihdettiin "uuteen" vanhaan romuun, jota korjasi itse romarilta haetuilla osilla. Oli sekä palkkatöissä että hankki iltaisin ja viikonloppuisin toiminimellä lisätuloja. Kaupungin vuokra-kolmiossa asuttiin, me muksut samassa huoneessa kerrossängyssä. Melko pian alkoi äitikin käydä töissä, aluksi osa-aikaisena siivoojana ja kun molemmat muksut menivät kouluun niin siirtyi sitten täyspäiväiseksi tehdastyöläiseksi. Aika keskenään saatiin kasvaa kun isällä oli kaksi työtä ja äiti teki niin paljon ylitöitä kuin sai, mutta niistä rahoista säästettiin ASP-tilille remonttikuntoisen rintamamiestalon käsiraha siihen mennessä kun olin yläasteella. Ei ollut rahaa kalliisiin harrastuksiin saati matkusteluun tai ulkona syömiseen ja kotonakin syötiin sitä halvinta ja paljon einestä kun ei ollut kellään aikaa ruokaa laittaa, mutta ihan mukava lapsuus kuitenkin.
Luulisin että sama on mahdollista nykyäänkin, ihmisillä vaan ovat vaatimukset nousseet ja köyhänkin pitäisi pystyä elämään kuin keskituloisen.
Tuo se varmaan suurin syy siihen että nykyään tuntuu ettei rahat riitä mihinkään. Vaatimukset elintasolle ovat nousseet nopeammin kuin tulot.
Nykyään on enemmän menoja, kuin 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No katsos kun asiat olivat silloin vielä toisin: Markalla sentään sai jotain.
Euron ostovoima on tosi heikko. Markasta tuli euro hinnoissa, mutta ei palkoissa. Siinäpä se.
Silloin ei tarvinnut maksaa vihervasemmiston suojeluksessa olevien työnvieroksujien elättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
Ei niin, auto oli Lada tai Datsun. Talokin oli lastulevystä tehty talon näköiskopio, joka mätäni paikoilleen.
Lastulevyistä ei sentään taloja rakennettu!
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä ollut normaalia, eikä yhdenkään naisen tai miehen palkalla perhettä elätetty, vaikka perheet asuivat ahtaasti eli kaksiosssa saattoi asua lapsiperhe. Silloinhan oli todella vähän vuokra-asuntoja. Meillä oli 52m2 kaksio ja yksi lapsi. Moni eli vielä huonommin.
Mun vanhemmilla oli keskisuuri rakennusliike ja olin kirjanpitäjänä ja palkka oli jotain päälle 5000 mk eli alle tuhat euroa ja työnjohto (rakennysinsinööri) sai palkkaa 10.000€ eli n. 1500€.
Palkkataso Suomessa nousi 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa.
Ja 80-luku jakautuu kahteen osaan eli alku elettiin melko vaatimattomasti, mutta kun pankkimaailma vapautui ja alkoi muutaman vuoden raju noususuhdanne, niin velkarahaa sai kaikkialta, mutta sieltä tultiinkin ryminällä alas joskus v. 89-90 jopa pankkeja meni konkurssiin ja tuli roskapankki, johon osa pankin asiakkaista siirtyi.
Kuvitteletko että 80-luvun markat pystyy muuntamaan euroiksi samalla kertoimella kuin vuoden 2002 markat?
5000 markkaa vuoden 1981 tasossa vastaa noin 2250 euroa. Sama markkamäärä vuoden 1989 tasossa vastaa n. 1400 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera mies kirjoitti:
Silloin ei tarvinnut maksaa vihervasemmiston suojeluksessa olevien työnvieroksujien elättämistä.
Jotenkin arvostin sen aikaisia vasemmistolaisia enemmän. Niillä oli jotenkin selkeät ja ymmärrettävät tavoitteet. Nyt ajetaan ihan pelkkää huttua.
Euron kallis hinta kirjoitti:
No katsos kun asiat olivat silloin vielä toisin: Markalla sentään sai jotain.
Euron ostovoima on tosi heikko. Markasta tuli euro hinnoissa, mutta ei palkoissa. Siinäpä se.
Höpöhöpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
Ei niin, auto oli Lada tai Datsun. Talokin oli lastulevystä tehty talon näköiskopio, joka mätäni paikoilleen.
Lastulevyistä ei sentään taloja rakennettu!
No meillä vuonna -80 peruskorjattu omakotitalo ja kaikki huoneiden sisäseinät lastulevyä. Sekä keittiön katto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
Ei niin, auto oli Lada tai Datsun. Talokin oli lastulevystä tehty talon näköiskopio, joka mätäni paikoilleen.
Lastulevyistä ei sentään taloja rakennettu!
No meillä vuonna -80 peruskorjattu omakotitalo ja kaikki huoneiden sisäseinät lastulevyä. Sekä keittiön katto.
Nyt ei puhuttukaan sisäseinistä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se auto ei ollut Audi...
Ei niin, auto oli Lada tai Datsun. Talokin oli lastulevystä tehty talon näköiskopio, joka mätäni paikoilleen.
Lastulevyistä ei sentään taloja rakennettu!
No meillä vuonna -80 peruskorjattu omakotitalo ja kaikki huoneiden sisäseinät lastulevyä. Sekä keittiön katto.
Lastulevyä on käytetty paljon sisäseinissä. Itse tykkään siitä enemmän kuin kipsilevystä. Noista kumpikaan ei siedä kosteutta, jota ei tietty sisäseinään koskaan pitäisi päästäkään.
EJKL= En jaksa kaikkea lukea.
AP:lle vastakysymys: Kuinka yh-äiti maksoi oman asunto-osakkeensa, koulutti lapsensa ja osti vielä toisen asunnon, joka oli vai sijoitus ja pantiin vuokralle?
Kuinka se sama yh-äiti osti auton ja vaihtoi sitä parin vuoden välein?
Kuinka se sama yh-mamma maksoi lapsensa kalliit harrastukset?
Siksi, koska sillä oli hyväpalkkainen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.
Mua vanhemmat työkaverit on kertoneet 80-luvusta, että silloin pääsi töihin, kun vaan käveli tehtaan ovesta sisään ja kertoi, että mitä osaa ja että tarttee töitä.
Pääsee nytkin. Se tosin edellyttää, että menee kysymään töitä ja että osaa jotakin.
Et todellakaan kävele mihinkään tänä päivänä sisään tosta noin vaan!
Sun pitää kirjoittaa hakemukset ja ceeveet, ja värkätä pätevän oloiset linkedinit ja instat. Sitten käyt sadassa haastattelussa, ja saattaa olla, että et pääse mihinkään, koska osaamisesi oli vain toiseksi parasta valtakunnassa. Vaikka sulla on 3 yliopistotutkintoa ja 20 vuoden työosaaminen ja oot 30 vee. Ja näytät missiltä ja mallilta.
Ja sitten jotkut pääsee kuitenkin töihin pelkillä keskitason yo-papereilla koska suhteet...Tosin näiden määrä on varmaan vähentynyt, mutta yhä niitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.
Mua vanhemmat työkaverit on kertoneet 80-luvusta, että silloin pääsi töihin, kun vaan käveli tehtaan ovesta sisään ja kertoi, että mitä osaa ja että tarttee töitä.
Pääsee nytkin. Se tosin edellyttää, että menee kysymään töitä ja että osaa jotakin.
Et todellakaan kävele mihinkään tänä päivänä sisään tosta noin vaan!
Sun pitää kirjoittaa hakemukset ja ceeveet, ja värkätä pätevän oloiset linkedinit ja instat. Sitten käyt sadassa haastattelussa, ja saattaa olla, että et pääse mihinkään, koska osaamisesi oli vain toiseksi parasta valtakunnassa. Vaikka sulla on 3 yliopistotutkintoa ja 20 vuoden työosaaminen ja oot 30 vee. Ja näytät missiltä ja mallilta.
Ja sitten jotkut pääsee kuitenkin töihin pelkillä keskitason yo-papereilla koska suhteet...Tosin näiden määrä on varmaan vähentynyt, mutta yhä niitä löytyy.
Kun on tarpeeksi hyvä, saa työn kuin työn.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on enemmän menoja, kuin 80-luvulla.
Itse keksittyjä menoja. Ei pakollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla ja meillä päin (itäisessä Hämeessä) melkein kaikki naiset olivat kotirouvia elleivät sitten olleet maatalon emäntiä. Vain muutamat naiset kävivät töissä. Ja työttömyyttä ei tunnettu. Tai jos joku oli työtön niin syy oli oma; yleensä viina. Työikäiset sairaat/työrajoitteiset siirrettiin automaattisesti sairaseläkkeelle eikä heitä roikotettu työttömyyskortistossa. Kaikille riitti töitä ja jokaiseen paikkaan oli tulijoita. Eikä mitään työtä halveksittu kuten nykyisin. Minun isäni oli kunnan virkamiehiä ja äitini oli kotirouva eli olimme keskiluokkaa tuon ajan kategoriassa. Meitä sisaruksia oli neljä, asuimme omakotitalossa, ei ollut omia huoneita jokaiselle, eikä perheemme tehnyt ulkomaan lomamatkoja (eivät naapuritkaan) eikä juostu viimeisimmän tekniikan perässä. Nälkää ei nähty, mutta säästeliäästi elettiin - se oli sen ajan henkeä.
Mua vanhemmat työkaverit on kertoneet 80-luvusta, että silloin pääsi töihin, kun vaan käveli tehtaan ovesta sisään ja kertoi, että mitä osaa ja että tarttee töitä.
Pääsee nytkin. Se tosin edellyttää, että menee kysymään töitä ja että osaa jotakin.
Et todellakaan kävele mihinkään tänä päivänä sisään tosta noin vaan!
Sun pitää kirjoittaa hakemukset ja ceeveet, ja värkätä pätevän oloiset linkedinit ja instat. Sitten käyt sadassa haastattelussa, ja saattaa olla, että et pääse mihinkään, koska osaamisesi oli vain toiseksi parasta valtakunnassa. Vaikka sulla on 3 yliopistotutkintoa ja 20 vuoden työosaaminen ja oot 30 vee. Ja näytät missiltä ja mallilta.
Ja sitten jotkut pääsee kuitenkin töihin pelkillä keskitason yo-papereilla koska suhteet...Tosin näiden määrä on varmaan vähentynyt, mutta yhä niitä löytyy.
Nepotismi on kyllä noista ajoista vähentynyt. Ihan pelkillä suhteilla ei enää niin palkata. Samoin alkoholin käyttö työyhteyksissä. Pitkiä lounaita ei ole, eikä duuniin ole soveliasta mennä viinalta haisevalta.
Kyllä byrokratiaa on Suomessa ollut paljon melkein aina. Ja sen lisäksi vielä 80-luvulla mitään asioita ei pystynyt hoitamaan sähköisesti eikä läheskään kaikkea myöskään puhelimitse jolloin ainoa mahdollisuus oli mennä aina paikan päällä virastoihin (ja tietysti virka-aikaan). Sitten täyteltiin käsin lomakkeita joista sitten yleensä puuttui joku liite joka ei tietysti ollut mukana.