Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?

kuten on jo sanottu monet kierrätti vaatteet lapsilla. Sitähän ei voisi enää kuvitellakaan herrajumla mitä köyhiä. Silloin ei myöskän menty joka viikko kahvilaan / pitsalle / hampparille

Aika kultaa muistot. Molemmat vanhempani duunareita, samoin suurin piirtein koko koulun lasten vanhemmat, kaikkien äidit kävivät töissä. No toki jonkun aina täytyi olla lääkärin perheestä tms, mutta kyllä heidänkin puolisonsa kävivät töissä (se paremmin tienaava ei aina ollut mies).

Oli kaksi autoa (käytettynä ostettu), omakotitalo (itse rakennettu järkevän kokoinen), käytiin ulkomaanmatkoilla. Tosin meillä lapsilla ei ollut kalliita harrastuksia, lähinnä pelattiin kavereiden kanssa ulkona. Ruoka oli peruskotiruokaa, joskus harvoin limpparia. Leivän päälle ei saanut laittaa kuin yhtä päällistä.

Eli yleisesti ottaen elämä oli halvempaa, koska ei vaadittu niin paljoa. Nykyään tarvii olla kännykät, pleikkarit, tavallinen pyörä ei kelpaa vaan se maksaa vähintään €500, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloille ei ollut niin kovia rakennusmääräyksiä kuin nykyään -> halvempaa

Taloja rakennettiin itse ja talkoovoimaa oli mukana -> halvempaa

Viihdykkeeksi rankan työn päälle riitti kännit pe-iltana -> nyt pitää olla elektroniikkaa, digitaalisia palveluja, harrastuksia ja ulkomaanmatkoja joka vuosi

Lastentarvikkeiden turvallisuusmääräyksiä ei ollut -> nykyään vaunut, rattaat, turvaistuimet jne maksaa hunajaa

Eli nykyään kaikki on kalliimpaa ja ihmiset vaativat enemmän "peruselämältä", silloin oli toisin

Säätelyä ja kaikenlaista turhaa byrokratiaa oli paljon vähemmän. Vaikka silloin tietty tuntui, että sitä oli paljon. Nyt sitä vain on järjettömästi, kiitos pitkälti EUn.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloille ei ollut niin kovia rakennusmääräyksiä kuin nykyään -> halvempaa

Taloja rakennettiin itse ja talkoovoimaa oli mukana -> halvempaa

Viihdykkeeksi rankan työn päälle riitti kännit pe-iltana -> nyt pitää olla elektroniikkaa, digitaalisia palveluja, harrastuksia ja ulkomaanmatkoja joka vuosi

Lastentarvikkeiden turvallisuusmääräyksiä ei ollut -> nykyään vaunut, rattaat, turvaistuimet jne maksaa hunajaa

Eli nykyään kaikki on kalliimpaa ja ihmiset vaativat enemmän "peruselämältä", silloin oli toisin

Säätelyä ja kaikenlaista turhaa byrokratiaa oli paljon vähemmän. Vaikka silloin tietty tuntui, että sitä oli paljon. Nyt sitä vain on järjettömästi, kiitos pitkälti EUn.

Höpö höpö.

Siis meinaat vakavissasi, että byrokratia on vähentynyt? Kumma juttu, etä hallintovirkamiesten joukko on paljon suurempi.

Palkalla tuli ihan hyvin toimeen ja kahden hengen palkalla oikein mainiosti. Kaikkea oli, mitä tarvitsikin ja saattoi matkustellakin. Elämä oli jotenkin paljon vaivattomampaa. Ennen kaikkea silloin ei ollut joka oksalla mielensäpahoittajia milloin mistäkin pikkujutusta.

Ennen fudisjoukkuettamme valmensi yhden pelaajan isä ja joku toinen vanhempi toimi joukkueenjohtajana. Nyt on useita valmentajia, joille maksetaan korvausta. Luonnollisesti pelaajien kulut ovat lisääntyneet.

Ennen kotona oli lankapuhelinliittymä ja tv-lupa maksettiin. Nyt on jokaisella oma kännykkä, ehkä tabletti tai pari siihen päälle, yle-vero ja erilaiset suoratoistopalvelut kuukausimaksuineen.

Monessa asiassa vaatimustasomme on kasvanut ja sen myötä rahantarve noussut. Kun omat rahat ei riitä, niin otetaan osamaksua ja erilaista lainaa joista toki pitää maksaa kulunsa.  

Myös yhteiskunnan asettamat vaatimukset ovat lisääntyneet. Erilaisia säädöksiä ja direktiivejä on tullut pilvin pimein. Milloin pitää mitäkin toteuttaa vaikeimman kautta. Esim vast'ikään saimme kaupungilta vaatimuksen viemärien uusinnan yhteydessä eriyttää tontilta tulevan huleveden likavedestä. Hieman vaikea ymmärtää syytä, sillä molemmat tontiltamme lähtevät viemärit menevät samaan kaupungin viemäriin. Nollahyöty, mutta lisää kustannuksia aika paljon.

Yksilön vastuu tekemisistään on vähentynyt ja tilalle tullut ylisäätely. Kaikki tämä maksaa paitsi suorina yksilöön kohdistuvina kuluina, myös epäsuorasti raskaamman koneiston myötä. Kaupungin palkkalistoilla olevista kasvava osa on byrokraatteja, ei niitä, joiden työ varsinaisesti näkyy jossain palveluna.

Ainakin koulutetut naiset kävivät yleisesti töissä, äitiyslomaa lukuunottamatta. Kotiäiti asutuskeskuksessa jo poikkeus.

80 - luvulla sai palkkatyöstä puolet nykyisestä palkkatasosta ja esim. ruoka oli kalliimpaa. Oli se niin ihanaa aikaa.

Huomatkaa kehitys USA:ssa varsinkin suhteessa kultaan. Tänä vuonna USA:n työssäkävijöistä 50% tienaa alle $33000 eli 22 unssia kultaa.

1908 Henry Ford maksoi autotehtaan työntekijöille palkkaa jonka suuruus vastasi 67 unssia kultaa.

Tämän kaiken meille on tuonut eräs heimo joka väittää olevansa peräisin Juudeasta.

Vierailija kirjoitti:

80 - luvulla sai palkkatyöstä puolet nykyisestä palkkatasosta ja esim. ruoka oli kalliimpaa. Oli se niin ihanaa aikaa.

Ruoka oli kyllä jonkin verran kalliimpaa, mutta ei tuo samasta työstä maksettava palkka todellakaan ole tuplaantunut. Aika vähän pääsee työllä vaurastumaan nykyään, joten ei tilanne tavallisen palkansaajan osalta ole 30-40 vuodessa kovin paljon muuttunut. Ehkä jopa päinvastoin. Leipäjonoissa käy kuulemma työssäkävijöitäkin.

ennen verotus oli kohtuullista ja kaupasta sai paljon halvemmalla, bensa maksoi paljon vähemmän, nykyään EU vaatii korkeita hintoja ja lisää byrokraatteja

Vierailija kirjoitti:

ennen verotus oli kohtuullista ja kaupasta sai paljon halvemmalla, bensa maksoi paljon vähemmän, nykyään EU vaatii korkeita hintoja ja lisää byrokraatteja

Niinpä. Ennen oli myös paljon pikkufirmoja, jotka tekivvät kaikenlaista sopuhintaan. Kyläkeskuksessa oli sisustuspuusepän paja, josta sai kohtuuhintaan esim keittiötasot. Samaisessa keskuksessa oli vanhan ladon toisessa päädyssä harakiri-osien myymälä, josta sai varaosia suunnilleen kaikkiin mahdollisiin polttomoottoreihin.

Vierailija kirjoitti:

ennen verotus oli kohtuullista ja kaupasta sai paljon halvemmalla, bensa maksoi paljon vähemmän, nykyään EU vaatii korkeita hintoja ja lisää byrokraatteja

Ei. Kokonaisveroaste on suurimman osan viimeisestä 50 vuodesta ollut korkeammalla tasolla kuin nykyään. Myös bensa on ollut yleisesti suhteessa palkkatasoon kalliimpaa. EU-jäsenyys on alentanut monien tuotteiden hintoja. Ongelma on vain se että nykyään on moninkertaisesti enemmän ostettavaa ja kulutettavaa kuin ennen joten se raha tuntuu aina loppuvan kesken vaikka hinnat eivät olekaan nousseet.

Ei ollut euroa,eikä muualta saapuneita.

Hyvä aloitus.

JOS olen oikein ymmärtänyt... valtion toiminta perustuu siihen, että maksetaan korkoja - että otetaan koko ajan lisää velkaa. Ja tietty verot.

Jos kansa vaurastuisi liikaa, yllä oleva systesteemi ei "vetäisi": kansa täytyy siis pitää riittävän köyhänä, jotta työn paiskiminen maistuisi.

90-luvun alussa valuuttamme arvo romahti. Totsalisesti. Se oli ennakoitu ja ajoitettu valuutan vaihtoon, niin homma sujui kivuttomammin.

Nyt odotellaan seuraavaa talouskriisiä.

Puhutaan hintojen NOUSEMISESTA, vaikka pitäisi puhua... valuutan arvon LASKEMISESTA.

Miksi euro on Suomessa niin heikko??

Suomalaisilla on jokin ihme illuusio, että valtionvelasta tulisi päästä eroon. Ei! Ainoa mitä tarvii, on vain PYRKIÄ päästä siitä eroo (saavuttamatta tavoitetta koskaan).

Koska pyrkiminen tuottaa korkotuloja, ei saavuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin oli oikeasti työvoimapula. Sitä paikkaamaan ei voinut tuoda työvoimaa Virosta, Romaniasta tai Filippiineiltä, joten firmojen piti maksaa suomalaisille kunnolla.

Suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässään. Työtätekevien osuus väestöstä oli suurempi kuin maassa koskaan ennen sitä tai sen jälkeen. Verorasitus pysyi siksi kohtuullisena. (Itse asiassa liiankin kohtuullisena, sillä olisi pitänyt kerätä enemmän veroja ja sillä tavoin valmistautua tulevaan lamaan.) 

Neuvostoliitto oli vielä olemassa. Asia, mikä usein unohdetaan, on se, että iso suunnitelmatalous tuossa naapurissa ei ollut sillä tavoin kansainvälisten suhdanteiden heiteltävänä kuin markkinataloudet. Suomen taloutta vakautti pitkään se, että kansainvälisen lamankin aikana oli heti vieressä maa, joka halusi ostaa vientituotteitamme. Vastineeksi saatiin mm. kohtalaisen halpaa energiaa. Ja niitä jo ketjussa mainittuja Ladoja, niin köyhemmälläkin duunarilla oli varaa autoon.

80-luvulla vallitsi lisäksi kansainvälinen noususuhdanne. Sitten tulivat vielä ne hullut vuodet, kun pankkitoimintaa vapautettiin ja pankit alkoivat syytää sekä ihmisille että yrityksille rahaa ovista ja ikkunoista. Se aloittajan muistelema duunarin omistama asunto saattoi oikeasti olla lähinnä pankin omistuksessa. Kaikki ottivat lainaa kun uskoivat että pystyvät maksamaan sen pois, eli hommaa pyöritettiin velkarahalla. Romahdus 90-luvulla oli sitten karu, eikä todellakaan johtunut mistään eurosta, toisin kuin aloittaja uumoilee.

Höpöhöpö taas. Muistan 80-luvun lopusta, kuinka meidän okt-talo oli jo maksettu, ja sitä rahaa tyrkytettiin niin paljon pankeista, että mun isä mietti ihan tosissaan, pitäisikö pientä perheyritystä suurentaa halvalla lainalla. Lainarahaa tulvi muistaakseni nimenomaan Amerikasta. Onneksi isäni ei lähtenyt laajentamaan.

Ne jotka kaatuivat 90-luvun alussa oli niitä, jotka olivat lainanneet rahaa törkeän paljon ilman kunnollisia vakuuksia tai varallisuutta, eli ottaneet massiivisen riskin. Siksi lähti kämppä tai firma alta. Kamalinta oli kuitenkin se, että pankit ottivat nuo kämpät ja firmat todella alhaiseen hintaan. Eli sulle saattoi jäädä vielä paljon lainaa, vaikka kämppäkin meni.

Varmaan joku on jo korjannutkin tämän, mutta siis kysehän ei ollut pelkästään siitä, että olisi lainattu rahaa ilman vakuuksia tai takaajia. Kyse oli siitä, että pankit tyrkyttivät ihmisille valuuttalainoja. Kun markka laitettiin kellumaan ja sen arvo putosi, nousi valuuttalainojen summat pilviin. Ei niitä pystynyt kuin aniharva maksamaan takaisin. Riskinhän se valuuttalainanottaja oli toki ottanut, mutta silloin pankeissa rahaa suorastaan tyrkytettiin eikä riskeistä puhuttu. Annettiin ymmärtää että oli vähän tyhmä, jos ei valuuttalainaa ottanut. Nuorillekin markkinoitiin "Ahaa-rahaa", jota näiden nuorten mummut sitten takasi tai sitten persaukiset kaverukset takailivat toisiaan ristiin. Kun sitten omistusten arvot putosivat, koska kaikki yrittivät paniikissa realisoida omaisuuttaan lainojen maksuun, pankit lunastivat kiinteistöt itselleen murto-osalla niiden todllisesta arvosta. Usein pikkupaikkakunnilla samat pankinjohtajat, jotka olivat saaneet ihmiset ottamaan valuuttalainoja, arvioivat nyt näiden vakuutena olleen omaisuuden vielä käypää arvoa alemmaksi ja myivät ne alihintaan jollekin tutulleen. Tiedän useita tapauksia, joissa yrittäjä tai muu velallinen olisi itse myymällä saanut omaisuudestaan paremman hinnan, mutta pankki ei antanut myydä, vaan junaili omaisuuden halvalla jollekin muulle. Ja sen velallisen velkataakka nousi ennestään aivan järjettömiin summiin. Ei siinä tavallisella ihmisellä ollut paljoa sananvaltaa omista asioistaan, kun oli erehtynyt valuuttaluoton ottamaan.

Mutta tuo mistä ap puhuu, niin se oli vähän aikaisempaa aikakautta 1970-luvun loppua ja 1980-luvun alkupuolta. Silloin yksi mikä auttoi ihmisiä lainanmaksussa oli inflaatio. Joku luetteli tuossa edellä hyvin niitä tekijöitä (NL:n kauppa, nousukausi) mitkä auttoi sitä duunaria kustantamaan oman okt:n, mutta inflaatiovipu siitä vielä puuttui.