Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1114)
Ihmiset ovat köyhtyneet, ja asuntojen hinnat ovat karanneet paikallisesti käsistä. Asuntoja saa halvalla maalaiskunnista. Isoissa kaupungeissa asunnot ovat kalliimpia. Kaupungistuminen kiihtyy kaiken aikaa.
Myös elintaso ja kulutustottumukset ovat muuttuneet. Nykyään alempi keskiluokka elää samalla tavalla kuin rikkaat 70-80 -luvulla. Ei ennen ollut tällaista shoppailu- ja matkustelukulttuuria. Rahojen laittamisella pysyvämmänluotoisiin kohteisiin oli yleisempää.
Ihmiset ajattelivat myös tuolloin, ettei kaikkien ole pakko muuttaa Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas että 35 vuotta sitten koko perhe pärjäsi yhden puhelimen varassa! Nyt pitää olla omat kännykät joka sorkalla pienestä pitäen.
Sen yhden puhelimen maksut vastaavat nykyisen 4 kännykän puhemaksuja. Nykyisin kännykkä on enemmän tietokone kuin puhelin.
Höpö höpö. Joo, sen puh osakkeen piti ostaa 5500 markalla mikä oli paljon rahas, tosin yhteen iphoneen uppoa enemmän. Sen jälkeen taisi kk maksu olla 20mk. Klo 17 jälkeen puheluilla oli kiinteä hinta ajasta riippumatta, olikohan jotain 49 penniä.
Niin ja sen puh osakkeen hinnan sai takaisin sitten kun sen möi. Ja oli halvempi vaihtoehto vuokrata se, mikä ei kannattanut koska kk maku oli niin iso.
600-700 puhelinlaskuja oli helposti juuri ennen euroaikaa. Toki puhuin aika paljon. Palkka oli 10 000 (insinoori) ja sillä ei kyllä perhe silloin olisi elänyt, tai jos, niin todella todellakoyhästi, ilman ensimmaistäkaan huvitusta tai ylimääräistä iloa.
Kummallisia unia toisilla.
Täh? Mun vanhemmat oli molemmat aina töissä. Äiti piti jopa puoli vuotta pikkusiskon jälkeen äityislomaa, ja kehui sitä pitkäksi. Omakotitalo oli mutta velanmaksupäivät kyllä aisti ilmapiiristä. Vaatteita tehtiin itse, ei ollut videoita kun ne oli vanhempien mielestä turhia. Kesälomamatkalla käytiin autolla Ruotsissa Kolmårdenissa, yövyttiin leirintäaluemökeissä.
Eikä edes ihan pienipalkkaisimpia olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska 80-luku oli kulta-aikaa, joka ei koskaan enää palaa. Silloin oli varaa kaikenlaisiin etuuksiin koska veronmaksajia oli enemmän suhteessa huollettaviin ja hyvinvointiyhteiskunta oli huipussaan. Suuret ikäluokat ovat nyt ja 2020-30-luvuilla sairaampia ja vanhempia eli hoivattavia on yhä enemmän. Ei ole enää rahaa.
Siksi toisekseen elintasovaatimukset olivat 80-luvulla pienemmät. Nyt pitää olla jo pikkupennuilla älylaitteet ja hienoimmat harrastukset, muu ei kelpaa. Häät, synttärit, kaikki pitää tehdä isolla rahalla. Harrastukset maksavat. Kuulostan mummolta mutta kun olin nuori 80-luvulla minulla oli 1-8 halpaa harrastusta ja vaatteet käytettiin loppuun, ja olen hyvätuloisesta kodista.
Lisäksi kehotan tutustumaan käsitteeseen globalisaatio. Lue vaikka Korkmanin helppotajuinen opus. Perinteiset duunariammatit toivan varmasti leivän, nyt mikään ei ole varmaa kellekään. Ei se eurosta riipu.
Kerro nyt paikkansapitävä esimerkki samasta kaupungista, jossa asuminen on huonontunut niin että ennen sai työssäkäyvä pariskunta samalla palkalla talon kun taas nyt asutaan betoniyksiössä. Ei todellakaan pidä paikkaansa, tai vika on siinä että kaikki liikenevä raha tärvätään "elämiseen " eli näihin uuden yhteiskunnan kulutusvaatimuksiin. Ai niin, asuminen. Ennen iso perhe eli tyytyväisenä sadan neliön talossa, nyt neliöitä pitää olla vähintään tuplasti. Itse asuin aikoinaan 2-hengen soluissa opiskellessani mutta nyt ei kelpaa kuin yksiö.
En halua vähätellä oikeaa köyhyyttä mutta ymmärrätkö mitä tarkoitan?
No, tosiasiassa Suomi ja koko maailma on kylläkin nyt rikkaampi kuin koskaan. Raha vain kerääntyy pienemmälle osalle kuin 80-luvulla. Silloin palkkojen osuus yritysten menoista oli huomattavasti suurempi. Tänä päivänä voittojen osuus on se mikä on kasvanut.
Minun vanhempani eivät olleet syntyjään rikkaita, isä oli kunnan virkamies ja äiti kotiäiti. Mutta niin vain rahat riittivät omakotitaloon ja autoon (joka oli joku Skoda tai vastaava) sekä lasten harrastuksiin. Itse asun vielä nelikymppisenä pienessä asunnossa vuokralla, autoa, ajokorttia tai maksullisia harrastuksia ei ole ja säästötililläni on noin 2000 euroa. Olen ollut koko ikäni töissä enkä ole tuhlaavainen, mutta pienipalkkaisella alalla asia vain on näin.
Kunnan virkamies ei ollut 80-luvulla varsinaisesti mitenkään pienipalkkainen vaan ihan siellä keskipalkkaisten ihmisten luokassa. Voit miettiä millainen olisi oma elämäsi nyt jos ansaitsisit vaikka 3500e/kk etkä nykyistä pientä palkkaasi.
Ei varmaankaan ollut varsinaisesti pienipalkkainen, mutta tuolla palkalla piti elättää 5-henkinen perhe. Jos minä saisin 3500 €/kk itselleni, elämäni olisi varmasti täysin erilaista. Mutta jos minulla olisi elätettävänä 3 lasta ja kaksi aikuista, en usko että saisin tuolla palkalla rahat riittämään omakotitaloon, mökkiin, veneeseen, pariin ajokorttiin, autoon, lasten harrastuksiin sun muuhun mitä lapsuudenperheelläni nyt olikaan isän palkalla hankittu.
Ja tämän päivän verotuksella jotta saisit 3500€/kk itsellesi niin palkka pitää olla jotain 5 tonnia ja samalla erityisesti perheellisellä kasvaa kaikki päivähoito ym. maksut joten ei sillä rahalla oikeasti leveästi todellakaan elellä. Jos bruttopalkka on 3500€/kk niin viisihenkisellä perheellä tekee tosi tiukkaa, ei siitä jää käteen kuin joku vajaa 2500 ja kaikki maksut huipussaan kun on olevinaan tuloja.
Siihen aikaan poliitikot eivät olleet varkaita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaas että 35 vuotta sitten koko perhe pärjäsi yhden puhelimen varassa! Nyt pitää olla omat kännykät joka sorkalla pienestä pitäen.
Sen yhden puhelimen maksut vastaavat nykyisen 4 kännykän puhemaksuja. Nykyisin kännykkä on enemmän tietokone kuin puhelin.
Höpö höpö. Joo, sen puh osakkeen piti ostaa 5500 markalla mikä oli paljon rahas, tosin yhteen iphoneen uppoa enemmän. Sen jälkeen taisi kk maksu olla 20mk. Klo 17 jälkeen puheluilla oli kiinteä hinta ajasta riippumatta, olikohan jotain 49 penniä.
Niin ja sen puh osakkeen hinnan sai takaisin sitten kun sen möi. Ja oli halvempi vaihtoehto vuokrata se, mikä ei kannattanut koska kk maku oli niin iso.
Saman suuntanumeron sisällä soittaminen (ainakin 90-alueella) oli naurettavan halpaa ja osakkeenomistajalle kk-maksu melko pieni.
Varsinkin vähän korkeampien tulojen verotus oli paljon kireämpää. Palkka nousi taajaan, mutta ei korotuksista juuri mitään jäänyt käteen. Oli myös melkoinen liuta erilaisia vähennyksiä.
Vuosikymmenen lopulla toteutettiin verouudistus, joka poisti melkein kaikki vähennykset ja alensi oleellisesti suurituloisten verotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain 80-luvun lopulla pankit suorastaan työnsivät rahaa. Lainaa sai niin paljon kuin kehtasi ottaa.
Olen syntynyt -70, enkä tuntenut yhtään ainoaa perhettä, jossa äiti ei olisi ollut töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläkemaksut, kohonnut kokonaisveroaste, jumiintuneet palkat, asuntojen hintakehitys ja menetetty perheverotus.
Moni täällä on jo hyviä syitä kertonutkin eli ostettiin vähemmän kaikkea, ei matkustelu, suuret ikäluokat oli työiässä jne. Mielestäni yksi syy miksi Suomella menee nyt niin huonosti on se, että kaikki on ahdettu Helsinkiin. Systemaattisesti kaikki työpaikat jotka vain voidaan siirretään Helsinkiin. Ihmiset muuttavat sinne töiden perässä (jotkut wannabe suurkaupunkilaiset muutenkin) ja yhtäkkiä pienelle alueelle pitäisi asuttaa hirveästi porukkaa. Mitä siitä seuraa? Tietysti asuntojen hinnat lähtee käsistä. Ja mitä seuraa siitä, että työvoimaa on yli tarpeen? Voidaan laskea palkkoja. Samaan aikaan muualla ei ole töitä, palvelut kutistuu ja on vielä vähemmän töitä, asuntojen hinnat romahtaa, kaikki ränsistyy eikä kukaan enää halua muuttaa tai asua sellaisessa paikassa, joten on taas suunnattava pääkaupunkiseudulle ja oravan pyörä pyörii. Helsinki ja muutama muu kaupunki ovat toki olleet aina isoja, mutta ennen oli tasaisesti ympäri Suomen kohtalaisesti pärjääviä kuntia, joissa oli tehtaita, virastoja, yrityksiä ja sitä myötä kunnassa ihmisiä, jotka tarvitsevat palveluita. Asuntojen hinnoissa ei ollut yhtä huimia eroja kuntien välillä.
Kaiken siirtäminen Helsinkiin on täyttä hulluutta, varsinkin kun digiaika ja kaikki skypet ym mahdollistaa sen, että töitä voidaan tehdä usein missä vain eikä ole välttämätön pakko olla koko ajan fyysisesti siellä missä suurin kysyntä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntolainojen lyhentämiseen meni niin iso osa palkasta, että aika hyvätuloisetkin olivat tiukilla. Meillä sekä isä että äiti olivat akateemisesti koulutettuja ja hyvissä työpaikoissa. Niinpä meillä oli rivarikolmion lisäksi varaa käytettyyn Datsuniin ja joka toinen vuosi tehtyyn Kanarian-matkaan. Naapurissa asuvista duunariperheistä erosimme siten, että heillä oli Datsunin sijasta käytetyt Ladat eivätkä he käyneet koskaan missään.
Yksi lapsuuteni ikimuistoisimmista hetkistä oli se, kun isäni toi vuonna 1982 kotiin Salora-väritelevision, käytetyn tietysti. Tuntui aivan uskomattoman hienolta katsella ohjelmia värillisinä. Naapurin lapset kutsuttiin tietysti mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska 80-luku oli kulta-aikaa, joka ei koskaan enää palaa. Silloin oli varaa kaikenlaisiin etuuksiin koska veronmaksajia oli enemmän suhteessa huollettaviin ja hyvinvointiyhteiskunta oli huipussaan. Suuret ikäluokat ovat nyt ja 2020-30-luvuilla sairaampia ja vanhempia eli hoivattavia on yhä enemmän. Ei ole enää rahaa.
Siksi toisekseen elintasovaatimukset olivat 80-luvulla pienemmät. Nyt pitää olla jo pikkupennuilla älylaitteet ja hienoimmat harrastukset, muu ei kelpaa. Häät, synttärit, kaikki pitää tehdä isolla rahalla. Harrastukset maksavat. Kuulostan mummolta mutta kun olin nuori 80-luvulla minulla oli 1-8 halpaa harrastusta ja vaatteet käytettiin loppuun, ja olen hyvätuloisesta kodista.
Lisäksi kehotan tutustumaan käsitteeseen globalisaatio. Lue vaikka Korkmanin helppotajuinen opus. Perinteiset duunariammatit toivan varmasti leivän, nyt mikään ei ole varmaa kellekään. Ei se eurosta riipu.
Kerro nyt paikkansapitävä esimerkki samasta kaupungista, jossa asuminen on huonontunut niin että ennen sai työssäkäyvä pariskunta samalla palkalla talon kun taas nyt asutaan betoniyksiössä. Ei todellakaan pidä paikkaansa, tai vika on siinä että kaikki liikenevä raha tärvätään "elämiseen " eli näihin uuden yhteiskunnan kulutusvaatimuksiin. Ai niin, asuminen. Ennen iso perhe eli tyytyväisenä sadan neliön talossa, nyt neliöitä pitää olla vähintään tuplasti. Itse asuin aikoinaan 2-hengen soluissa opiskellessani mutta nyt ei kelpaa kuin yksiö.
En halua vähätellä oikeaa köyhyyttä mutta ymmärrätkö mitä tarkoitan?
No, tosiasiassa Suomi ja koko maailma on kylläkin nyt rikkaampi kuin koskaan. Raha vain kerääntyy pienemmälle osalle kuin 80-luvulla. Silloin palkkojen osuus yritysten menoista oli huomattavasti suurempi. Tänä päivänä voittojen osuus on se mikä on kasvanut.
Minun vanhempani eivät olleet syntyjään rikkaita, isä oli kunnan virkamies ja äiti kotiäiti. Mutta niin vain rahat riittivät omakotitaloon ja autoon (joka oli joku Skoda tai vastaava) sekä lasten harrastuksiin. Itse asun vielä nelikymppisenä pienessä asunnossa vuokralla, autoa, ajokorttia tai maksullisia harrastuksia ei ole ja säästötililläni on noin 2000 euroa. Olen ollut koko ikäni töissä enkä ole tuhlaavainen, mutta pienipalkkaisella alalla asia vain on näin.
Kunnan virkamies ei ollut 80-luvulla varsinaisesti mitenkään pienipalkkainen vaan ihan siellä keskipalkkaisten ihmisten luokassa. Voit miettiä millainen olisi oma elämäsi nyt jos ansaitsisit vaikka 3500e/kk etkä nykyistä pientä palkkaasi.
Ei varmaankaan ollut varsinaisesti pienipalkkainen, mutta tuolla palkalla piti elättää 5-henkinen perhe. Jos minä saisin 3500 €/kk itselleni, elämäni olisi varmasti täysin erilaista. Mutta jos minulla olisi elätettävänä 3 lasta ja kaksi aikuista, en usko että saisin tuolla palkalla rahat riittämään omakotitaloon, mökkiin, veneeseen, pariin ajokorttiin, autoon, lasten harrastuksiin sun muuhun mitä lapsuudenperheelläni nyt olikaan isän palkalla hankittu.
Ja tämän päivän verotuksella jotta saisit 3500€/kk itsellesi niin palkka pitää olla jotain 5 tonnia ja samalla erityisesti perheellisellä kasvaa kaikki päivähoito ym. maksut joten ei sillä rahalla oikeasti leveästi todellakaan elellä. Jos bruttopalkka on 3500€/kk niin viisihenkisellä perheellä tekee tosi tiukkaa, ei siitä jää käteen kuin joku vajaa 2500 ja kaikki maksut huipussaan kun on olevinaan tuloja.
80-luvulla ei ollut kunnallista päivähoitoa kaikille. Vain pienituloiset sai lapset kunnalliseen hoitoon. Keski- ja hyvätuloiset maksoi yksityisestä päivähoidosta, yleensä perhepäivähoidosta, paljon enemmän kuin nykyään. Lisäksi hoitopaikoista oli kova pula.
Voisi siis lopettaa väärän tiedon levittämisen. 80-luvulla naiset ei olleet myöskään kotiäitejä juuri muualla kuin maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloille ei ollut niin kovia rakennusmääräyksiä kuin nykyään -> halvempaa
Taloja rakennettiin itse ja talkoovoimaa oli mukana -> halvempaa
Viihdykkeeksi rankan työn päälle riitti kännit pe-iltana -> nyt pitää olla elektroniikkaa, digitaalisia palveluja, harrastuksia ja ulkomaanmatkoja joka vuosi
Lastentarvikkeiden turvallisuusmääräyksiä ei ollut -> nykyään vaunut, rattaat, turvaistuimet jne maksaa hunajaa
Eli nykyään kaikki on kalliimpaa ja ihmiset vaativat enemmän "peruselämältä", silloin oli toisin
Vierailija kirjoitti:
Taloille ei ollut niin kovia rakennusmääräyksiä kuin nykyään -> halvempaa
Taloja rakennettiin itse ja talkoovoimaa oli mukana -> halvempaa
Viihdykkeeksi rankan työn päälle riitti kännit pe-iltana -> nyt pitää olla elektroniikkaa, digitaalisia palveluja, harrastuksia ja ulkomaanmatkoja joka vuosi
Lastentarvikkeiden turvallisuusmääräyksiä ei ollut -> nykyään vaunut, rattaat, turvaistuimet jne maksaa hunajaa
Eli nykyään kaikki on kalliimpaa ja ihmiset vaativat enemmän "peruselämältä", silloin oli toisin
Kirjoituksesi on väärää tietoa. 80-luvulla peruseläminen ruokaa myöten oli kalliimpaa.
Mun vanhemmat oli duunareita (hitsaaja ja ompelija). Ei meillä ollut vara asua omakotitalossa, vaan asuttiin neljän hengen perheenä rivarikolmiossa. Välilä ei omistettu autoakaan, kun ei ollut varaa. Jos auto oli, se oli Lada tai Fiat. Ruotsin-risteily oli luksusta. Asuntolainan korot olivat järkyttävät, isä teki ylitöitä niin paljon kuin mahdollista, että laina saatiin maksettua. Ulkona ei käyty syömässä, eikä leivän päällä ollut aina kinkkua, koska kinkku oli kallista.
Olen 80-luvun lapsi ja 90-luvun teini ja asuin pienessä kunnassa suuremman kaupungin liepeillä. Äiti oli aina kotona ja isä teki kaikenlaisia sekalaisia raksatöitä. Isä rakensi talon vaarini kanssa, koska vanhempani eivät saaneet lainaa.
Olin kuitenkin harvinaisuus, sillä muistaakseni ala-asteella ollessani kaikkien muiden lasten äidit olivat töissä, paitsi minun. Äitini on aina ollut hyvin tarkka rahasta ja nuuka, siksi kai pärjäsimme isän palkalla (en ollut ainoa lapsi kuitenkaan). Missään ulkomailla ei käyty perheenä eikä harrastettu yhtään mitään, joskus käytiin Visulahdessa ja Puuhamaassa ja isän sukulaisilla kylässä toisella puolella Suomea, siinä kaikki matkustelu. Ruoka oli yksinkertaista, ravintoloissa ei koskaan käyty. Tietotekniikkaa ei ollut kotona, ainoastaan telkkari, lankapuhelin ja kasettimankka ja kodin peruskoneet löytyivät. Sain kyllä jouluisin aina valtavasti lahjoja ja oikeastaan olen saanut vaikka mitä, pääsin jopa vaihto-oppilaaksikin, joka oli silloinkin kallista.
Eli kyllä silloin 80-90 -lukujen taitteessa oli vielä perheitä, kuten oma lapsuusperheeni, jossa äiti ei käynyt koskaan töissä ja selvittiin jopa ilman lainaa, mutta oli varmasti aika harvinaista, koska emme asuneet maalla, vaan (itse rakennetussa) omakotitalossa suuremman kaupungin lähistöllä.
Eipä tällainen järjestely nykyään oikein kovin helposti onnistuisi. Kaikki on niin julmetun kallista. En kyllä asu enää Suomessa, joten minun on vaikea kuvitella nykyaikaisten suomalaisten lapsiperheiden kuluja ja menoja.
Olin itse vielä alaikäinen tuohon aikaan. Ihan kaikki tuntemani ja tietämäni perheet, sekä tutut että sukulaiset, molemmat vanhemmat kävi töissä. Tavallisia keskiluokkaisia perheitä, osa duunariperheitä. Koska kukaan ei tullut toimeen yhden työssäkäyvän palkalla. Näin isossa kaupungissa, ehkä maalla tai pikkupaikkakunnilla tilanne oli toinen.
Nykyisistä päivähoitomaksuista marisijoille: kuinka moni muistaa ajan ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta? Kannattaisi hetki ajatella ennen kuin haikailee menneisiin aikoihin.
Höpö höpö. Joo, sen puh osakkeen piti ostaa 5500 markalla mikä oli paljon rahas, tosin yhteen iphoneen uppoa enemmän. Sen jälkeen taisi kk maksu olla 20mk. Klo 17 jälkeen puheluilla oli kiinteä hinta ajasta riippumatta, olikohan jotain 49 penniä.
Niin ja sen puh osakkeen hinnan sai takaisin sitten kun sen möi. Ja oli halvempi vaihtoehto vuokrata se, mikä ei kannattanut koska kk maku oli niin iso.