”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?

Toimiva älypuhelin ja nettiyhteys on nykyaikana pakko olla. Ilman niitä on vaikea tehdä yhtään mitään, esim. pankkipalvelut on hoidettava netissä ja kirjautuminen mobiilin kautta.

Käytännössä kaikki työpaikat on haettava nykyään netin kautta, joten jos köyhällä ei ole nettiä eikä tietokonetta, hän on tuomittu jäämään työttömäksi lopun ikäänsä.

Kännyköitä saa nykyään edullisella osamaksulla, esim 10 e/kk, jos tyytyy vanhaan malliin. Ei tarvitse ostaa sitä tuhannen euron luuria.

Joten kyllä, köyhälläkin pitää olla kännykkä.

Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.

Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin tällä hetkellä pienituloinen, mutta täytyy sanoa että ärsyttää nämä "köyhien" avautumiset. Naristaan ettei mukamas ole varaa esim ruokaan, mutta juttua lukiessa kuitenkin paljastuu että näillä tyypeillä on sekä koira että auto.

Itse en tässä elämäntilanteessa uskalla edes haaveilla moisista, mutta toisaalta ruuasta ei ole tarvinut tinkiä ja kahvilassakin voisin silloin tällöin piipahtaa, tosin käytän sen rahan mieluummin johonkin muuhun.

Pienituloinen ei voi kuluttaa samalla tavalla kuin keskituloinen tai hyvätuloinen, mikä siinä on monille niin hankala ymmärtää?

Minua taas ärsyttävät pienituloiset, jotka hyökkäävät toisten pienituloisten kimppuun.

Jonkinlainen auto voi olla esim. maaseudulla välttämätön. Lisäksi jos koira on hankittu parempina päivinä, voi siitä luopuminen olla kyllä ylitsepääsemätöntä, varsinkin jos koira on vaikka ainoa "sosiaalinen kontakti". Ei asiat ole niin mustavalkoisia.

Pointti on, että nuo on omia valintoja. Ei ole yhteiskunnan tehtävä maksaa ihmisten lemmikkejä ja autoja.

Auto ei kyllä siinä mielessä ole oma valinta, että jo töissä käydäkseen pitää maaseudulla olla auto käytettävissä ja aina ei kaupungeissakaan pääse kulkemaan. Eli monille se on pakko olla, eikä se ole  mikään valinta. Itsekin pidän vanhaa autoa ihan sen vuoksi etten muuten pärjää. En minä huvikseni sitä korjauta ja rahaa siihen pistä vaan välttämätön asia. Ja ei se vaan sovi, että kaikki muuttavat sinne kaupunkiin. Parempi minun täällä maalla on asua pärjään paremmin kuin kaupungissa, jossa olisin vaikeuksissa vuokran kanssa. Tietenkin kaikesta saa jo täällä oman valinnan, vaikka todellisuudessa ihmisen mahdollisuudet päättää asiostaan ovat rajalliset ja jos on perheellinen niin muidenkin ihmisten elämä vaikuttaa ja teet päätöksiä myös heidän elämäänsä liittyen. Aina ei ole vapaa tekemään mitä haluaa ja päätös pitää tehdä myös muiden kannalta.

On vähän eri asia jos autoa tarvitsee työmatkoihin. Moni tukien varaan pudonnut tai niiden varassa vapaaehtoisesti elävä ei autosta suostu luopumaan ihan mukavuussyistä. Yleensä myös muistetaan mainostaa, että auto on vanha, halpa romu. Siitä vanhasta romustakin joutuu tietääkseni maksamaan ajoneuvoveron ja myös liikennevakuutus on pakollinen. Pelkästään nuo on useita satoja euroja vuodessa ja siihen bensat ja mahdollisesti korjauskulut päälle.

Vierailija kirjoitti:

Heh, opiskelijana oli VUOSIA niin, että ei tosiaan olisi ollut joka kuukausi kahvilaan varaa. Saati kampaajaan.

Mutta elämä olisi ihan ok. Toki kesä/iltatöitä oli pakko tehdä, mutta sellaista se elämä on. Opiskellaan, jottei tarvitse laskea niitä kahvikuppia koko ikää. Ja jos eka ala meni pieleen, opiskellaan uusi ala. Niin tekevät monet mm terveyssyistä.

Myös akateemista työttömyyttä on paljon ja aina ei vaan voi lähteä opiskelemaan toista alaa tai ei pääse sinne, vaikka hakeekin. Siinä mielesä opiskelu ei takaa sitä, etteikö olisi silti köyhä ja tämä köyhyys jatkuisi. Omassa tuttavapiirissä on tällaisia ihmisiä ja ei heissä todellakan ole mitään niin suurta vikaa etteivät töitä saisi. Paikkoja on monesti vähän ja hakioita paljon ja arvostetaan kokemusta yms joten ei välttämättä helppoa työllistyä. Siinä mielessä mikään ei ole varmaa ja en itse opiskelijana vielä maalailisi ruusuista kuvaa työllistymisestä. Aina voi tietenkin tässäkin sanoa, että itsepä valitsen väärän alan, mutta aina ei pääse sinne minne välttämättä tahtoisi ja ajat muuttuvat. Jonkun on myös jätettävä opiskelut sen vuoksi, että työllä tienaa enemmän ja jollakin voi tämän vuoksi jäädä ne toisen alan opinnot suorittamatta. Moni on ollut tässä tilanteessa ettei tavallaan ole enää varaa lähteä toista tutkintoa tekemään. Siinä mielessä väitteet siitä, että täällä voi jokainen opiskella ja pystyy siihen taloudellisesti ovat joskus vääriä. Itse olen tosin sitä mieltä, että siihen pystyy, mutta aika tarkasti pitää todellakin kaikki suunnitella. En silti kadehdi työttömien "suuria tuloja" ja olen sellaisen äidin lapsi, joka oli työtön pitkään. Hänellä loppuivat työt, kun ala vähän kuin "katosi"  ja kouluttautui vanhemmalla iällä toiseen ammattiin, mutta olikin sitten liian "vanha" siihen ja ei meinannut millään päästä enää töihin ja paljon teki todella lyhyttä pätkää. Elimme köyhää elämää tuolloin. 

Vierailija kirjoitti:

Elämästä nauttiminen on tärkeää kaikille, eikä pitäisi olla vain rikkaiden tai keskituloisten etuoikeus.

Köyhän ihmisen pitäisi oikein painaa päänsä kadulla kulkiessaan. Mitäs sitä vaatteita ostamaan, säkkikangas päähän ja tuhkaa pään päälle. Kyllä pula-aikanakin pettuleipää syötiin, joten siitä vaan koivun kuorta nakertamaan. Asuntokin on turhaa luksusta, sillan alle vaan. Ehkä ei-köyhät olisivat silloin lopulta tyytyväisiä köyhän rahankäyttöön.

Jos meinataan antaa rahaa köyhille niin en ymmärrä miksi annetaan rahaa Suomen suhteellisen köyhille jotta he voivat nauttia elämästä. Annetaan rahaa mieluummin Intian äärimmäisen köyhille jotta he pysyvät hengissä.

Jos joku on itsekäs niin varmaan pitää omat rahat itsellään eikä auta ketään.

Jos joku on epäitsekäs niin se varmaan antaa rahaa sellaiselle joka rahaa pahiten tarvitsee, siis äärimmäisen köyhille intialaisille.

Joten siis miksi kukaan antaisi rahaa suhteellisen köyhille suomalaisille? Miksi autettaisiin suhteellisen köyhiä eikä äärimmäisen köyhiä? Ei kaikkia ole varaa auttaa. Autetaan niitä jotka pahiten apua tarvitsevat.

Terveisin, suhteellisen köyhä suomalainen - olen ihan tyytyväinen elämääni näinkin, en tarvitse lisää rahaa.

Minunkin nuoruudessa helsinkiläiset 15 vuotiaat tapasivat kahviloissa ja se oli yleensä Valion Baari tai Eho. Kyllä sinne pääsi ilman rahaakin tai ostettiin limpsapullo puoliksi tai pirtelö. Minä kävin silloin yksityistä maksullista  koulua ja suurin osa oli pankinjohtajien, erikoislääkäreiden, pääjohtajien , tavatatalon johtajien ja ministereiden yms. lapsia. Mutta perheet olivat suuria ja vuokralla oli tapana asua. Silloin kukaan ei koskaan ikinä olisi kehdannut arvostella meidän perheen köyhyyttä ainakan ääneen. Isäni oli tunnetusta suvusta ja äiti oli päättänyt kasvattaa meistä "hienoja " . Pöytätapoja opetettiin kotona ja kylässä. Kauniisti piti puhua ja olla aina siisti ja uloskaan ei saanut mennä kotivaatteissa. Kaverit viihtyivät meillä kun oli kaunista siistiä. Koti oli sorttia kuin upporikkailla. Äiti perusti yrityksen ja sosiaalitaidoillaan alkoi menestyä. Sitten päästiin matkoille katsomaan kaikkia maailman ihmeitä, opittin kieliä kirjeenvaihtiovereilta. Näin siitä orvosta taaperosta tehtiin "rikasta ". Kaikki kaverit on säilyneet ja ollaan taas samalla tasolla. Suhteet vaikuttaa elämässä. En käy kahvilla Helsingissä. Se köyhä taapero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin tällä hetkellä pienituloinen, mutta täytyy sanoa että ärsyttää nämä "köyhien" avautumiset. Naristaan ettei mukamas ole varaa esim ruokaan, mutta juttua lukiessa kuitenkin paljastuu että näillä tyypeillä on sekä koira että auto.

Itse en tässä elämäntilanteessa uskalla edes haaveilla moisista, mutta toisaalta ruuasta ei ole tarvinut tinkiä ja kahvilassakin voisin silloin tällöin piipahtaa, tosin käytän sen rahan mieluummin johonkin muuhun.

Pienituloinen ei voi kuluttaa samalla tavalla kuin keskituloinen tai hyvätuloinen, mikä siinä on monille niin hankala ymmärtää?

Minua taas ärsyttävät pienituloiset, jotka hyökkäävät toisten pienituloisten kimppuun.

Jonkinlainen auto voi olla esim. maaseudulla välttämätön. Lisäksi jos koira on hankittu parempina päivinä, voi siitä luopuminen olla kyllä ylitsepääsemätöntä, varsinkin jos koira on vaikka ainoa "sosiaalinen kontakti". Ei asiat ole niin mustavalkoisia.

Pointti on, että nuo on omia valintoja. Ei ole yhteiskunnan tehtävä maksaa ihmisten lemmikkejä ja autoja.

Auto ei kyllä siinä mielessä ole oma valinta, että jo töissä käydäkseen pitää maaseudulla olla auto käytettävissä ja aina ei kaupungeissakaan pääse kulkemaan. Eli monille se on pakko olla, eikä se ole  mikään valinta. Itsekin pidän vanhaa autoa ihan sen vuoksi etten muuten pärjää. En minä huvikseni sitä korjauta ja rahaa siihen pistä vaan välttämätön asia. Ja ei se vaan sovi, että kaikki muuttavat sinne kaupunkiin. Parempi minun täällä maalla on asua pärjään paremmin kuin kaupungissa, jossa olisin vaikeuksissa vuokran kanssa. Tietenkin kaikesta saa jo täällä oman valinnan, vaikka todellisuudessa ihmisen mahdollisuudet päättää asiostaan ovat rajalliset ja jos on perheellinen niin muidenkin ihmisten elämä vaikuttaa ja teet päätöksiä myös heidän elämäänsä liittyen. Aina ei ole vapaa tekemään mitä haluaa ja päätös pitää tehdä myös muiden kannalta.

On vähän eri asia jos autoa tarvitsee työmatkoihin. Moni tukien varaan pudonnut tai niiden varassa vapaaehtoisesti elävä ei autosta suostu luopumaan ihan mukavuussyistä. Yleensä myös muistetaan mainostaa, että auto on vanha, halpa romu. Siitä vanhasta romustakin joutuu tietääkseni maksamaan ajoneuvoveron ja myös liikennevakuutus on pakollinen. Pelkästään nuo on useita satoja euroja vuodessa ja siihen bensat ja mahdollisesti korjauskulut päälle.

Miten jossain maalla pääsee kauppaan, lääkäriin tai johonkin muualle ilman autoa? Busseja ei kulje ja taksikin liian kallis, eikä kaikilla ole niitä, jotka kuskaisivat ja itse nyt en edes vaatisi ketään siihen. Ei kaikissa kaupungeissa ole myöskään toimiva julkinen liikenne, joten siinä mielessä turha aina syyttää maaseudulla asuvia ja vuokrat monesti taas kaupungissa suurempia joten jos autosta voi säästää niin vuokra isompi. Auto on minulle tavallaan myös turvallisuus kysymys ja en luota siihen, että voin pienellä paikkakunnalla pärjätä ilman sitä. Töihin on myös vaikeaa päästä ilman autoa ja jos se työtön hävittää sen auton pois niin ei hänellä ole edes edellytyksiä enää päästä kulkemaan töissä varsinkin jos julkinen liikenne huono. Myös työajat voivat olla sellaiset, ettei pääse esim enää myöhään kulkemaan. Siinä mielessä en ymmärrä viestiäsi sillä jos halutaan, että jollakin on edes mahdollisuus päästä kulkemaan töissä niin siihen tarvitaan monesti autoa. Mitä se hyödyttää jos kaikki työttömät luopuisivat autoistaan? Ei yhtään mitään ja mitä se edes sinulle kuuluu, kun itse jokainen sen maksaa ja kustantaa. Toiset isommalla rahalla ja toiset pienemmällä, mutta kuitenkin maksavat, vaikka sitten miettisikin miten saa säästettyä talvirenkaisiin kun vanhat kuluneet ovat jo vaaralliset ja pakko saada uudet ennen talvea. Toivon, että ehdin säästämään tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.

Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.

Vanhemmissahan se ongelma on. Eihän siitä ole kauaa kun joku tuilla elävä yh avautui ettei hänellä ja lapsella riitä rahat ruokaan. Samaisesta artikkelista kuitenkin kävi ilmi, että naisella on auto, koira ja sisustaakin pitää. Kuulemma sossunväki ihmetteli kaunista kotia. No kyllä varmaan joo ihmetteleekin jos prioriteetit on noin päin peetä.

Enkä nyt sano että pienituloisella ei saa olla autoa tai koiraa jne, mutta jos nuo asiat on tärkeämpiä kuin se että omalla lapsella on ruokaa, niin pistää kyllä miettimään onko ihminen ihan kykenevä vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on ihan turhaa, rikkailla ei ole mitään intressiä tuntea myötätuntoa köyhiä kohtaan, koska silloin joutuisi miettimään omaakin rahankäyttöä ja asennetta ylellisyyksiin.

Teille kaikille rikkaille, jotka arvostelette köyhiä: voitte vaatia vain sitä, minkä teette itse. Eli jos köyhä ei saisi matkustaa, ette saa tekään. Jos köyhän pitää syödä vain kotiruokaa, niin sitten teidän pitää tehdä samoin. Muuten olette vain tekopyhiä.

Pitäisikö työttömällä ja työhullulla olla samat tulot? Sitä voi vaatia mihin on varaa.

Olen minäkin niin köyhä, kun itselläni on Opel ja perheellä varaa matkustaa vain Kanarialle. Muut tutut ajavat Bemareilla ja matkustavat perheineen Karibialle tai Australiaan. On se epäreilua! Pitäisikö valtion hoitaa tämä elintasokuilu niin, että minäkin saan Bemarin tai vastaavasti että ystävätkään eivät jatkossa pääse Teneriffaa kauemmas?

Ei kun hetkinen, minähän valitsin opiskella matalapalkkaisempaa alaa kuin suurin osa ystävistäni ja tiedostan, että heidän suureellisempi elintasonsa on kovalla työllä saavutettu eikä mikään itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän perheen lapsena meillä ei ollut varaa käydä kahvioissa, syömässä, konserteissa, ei missään. Elin lapsuuteni umpiossa ja täysin tietämättömänä.

Ja voin sanoa, työuralla tuli monia esteitä sosiaalisissa taidoissa, käytöstavoissa ja etiketin hallinnassa, kun siirryin työelämään ja etenin uralla ja kansainvälisissä tehtävissä ja vaikka kuinka yritin ottaa asioista selvää tai itseopiskella, niin kommelyksia sattui, joka nakersi itsetuntoa ja häpeää kannoin vuosia eteenpäin.

Eikä tämä koske ainoastaan ravintola-ja kahviopalveluita, vaan monia muita asioita kun köyhällä perheellä ei ole varaa käydä konserteissa, museoissa, näyttelyissä ja saada kokemusta ja tietoa.

Minulla tismalleen samanlainen kokemus. 

Raha oli jatkuva stressin aihe, joten rahaa oppi myös pelkäämään. Ostin ensimmäisen kerran itselleni jotain mitä haluaisn 21-vuotiaana. Se oli 6 euron lohikäärmepatsas. Pelkäsin seuraavat 3kk, että tulee joku hirveä tilanne ja olisin tarvinnut senkin 6 euroa johonkin aidosti tärkeään enkä tuollaiseen typerään hölynpölyyn. Olen joutunut opettelemaan sen, että raha ei ole vihollinen, sitä saa käyttää, kun sen käyttää fiksusti.

Toki kahvia saa kotonakin ja pullaa voi leipoa itse, mutta kahviloissa on kyse tunnelmasta. Vitriinin notkuvista herkuista joista saa haluamansa sormella osoittamalla ja erikoiskahveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.

Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.

Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.

Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa.  Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.

Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.

Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.

Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.

Yritin saada tässä rikkaat ymmärtämään, mitä odottavat köyhiltä ja miten kaukana ne odotukset ovat heidän omasta elämäntavastaan. Rikkaat pistävät hirveästi rahaa sellaiseen, mitä kukaan ei oikeasti tarvitse. Vain siksi että haluavat "nauttia elämästä". Matkustellaan monta kertaa vuodessa ja ostellaan kaikkea kivaa. Köyhien pitäisi istua kotona syömässä makaronia ketsupilla, jos tekee mitään kivaa niin rikkaat suuttuvat.

Mutta sanoisin että on oikeasti välttämätöntä tehdä edes joskus jotain mukavaa, edes jotain pientä arjen luksusta. Ihminen masentuu, jos elämässä ei ole mitään iloja ja nautintoja. Mutta ehkä rikkaiden takia köyhän pitäisikin olla masentunut, elämänilokin on kiellettyä.

Monet rikkaat ovat säästäväisiä ja köyhät tuhlareita.Tämänkin takia köyhille ei kannata suinpäin työntää lisää rahaa.

Minun kampaamossa on -50% aleja joissa leikkaus on alun toistakymppiä. En ole kyllä puoleen vuoteen päässyt. Mutta vaikka miten kävisin kerta kuussa minimituloin jos pitäisin lyhyempiä hiuksia, mitä sitä sitten? Onko hirmu oleellista joillekin, maksanko mä luurin osareita 10 vaiko 13 kuussa? En ole milloinkaan eses kokeillut juoda tai polttaa, mutta vaikka tekisinkin, miksi se olisi minulle väärin mutta jollekulle toiselle ei?

Ja yhden rikkaan mielestä köyhien pitäisi myydä = lahjoitelka tavaransa muille eurosta kahdesta ja vielä siksi, voisi mennä johonkin juomaan 2€ kahveja? Mitä mä just luin?

Vierailija kirjoitti:

Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.

Näin on. Olen täysin samaa mieltä sun kanssa.

T. 2 vuotta toimeentulotuella elänyt.

Jos köyhä käy kerta kuussa parturissa 13,50-20€, se on tuhlari, mutta jos muut käy 40/50€+ kerta kuussa, tai naiset vaikka miten isolla, ne eivät ole?

Jos sinä törsäät rahaa baariin, ulkomaille, veneisiin, ym, kalliisiin viinoihin ja meikkeihin, tekoripsiin ja kynsiin ja "merkki" vaatteisiin, kasvohoitoihin, voiteisiin, hsjuvesiin, koruihin

100 pariin kenkiä, rikkaana et törsää, mutta köyhä törsää, jos sillä on jokin 9€/kk netflix joskus kuukauden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?

T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.

Joo eutanasia kaikille, joilla ei ole varaa kahvilaan tai leffaan!

Vakavasti puhuen, sinulla taitaa olla paha masennus? Toivottavasti saat pian apua siihen <3

Köyhyys ja syrjäyttäminen masentaa. Juuri siksi sitä ei voida Suomessa oikeasti hoitaa, pitäisi puuttua eriarvoisuuteen.

Miten? Antamalla jokaiselle kymppitonni kuukaudessa? Ja mihin vedetään raja, kenelle annetaan?

Kyllä lasten ja nuorten eriarvoisuutta esim. harrastustoiminnassa voi mainiosti tasoittaa, koska Veikkaus ja valtio tukevat niitä paljon ja lopulta ne päätyvät hyväosaisten lapsille, koska heidän vanhemmilla löytyy ostovoimaa ja rahaa kustantaa osa kustannuksista, jota köyhillä perheillä ei ole, vaikka olisi kuinka lahjakas, oli kysymys urheilusta, taiteesta, musiikista, tanssista jne.

Tiedän eräänkin köyhän perheen nuoren, jolla ei ole varaa tanssitunteihin tai edes treenata, vaikka hän on siinä erittäin lahjakas ja menestyisi myös kansainvälisellä tasolla kilpailussa. Nyt hän treenaa ja saa ohjausta vain sen verran, mitä yksilöhenkilö tekee lahjoituksia. Ja sitten samassa ryhmässä on hyväosaisten lapsia, joiden lahjakkuus ja taito menee rimaa hipoen. Ja tätäkin harrastusta tuetaan valtion varoista ja myös sen rikkaan lapsen osalta, joka on köyhien lapsen ulottomattomissa, kun vanhemmilla ei ole rahaa.

Eli sun ratkaisu on, että valtio ja Veikkaus lakkaavat tukemasta urheilua? Miten tämä parantaisi köyhien ja varakkaiden välistä eroa?

Työttömänä elän vähimmäisetuuksilla. 

Käyn kahviloissa, välillä parikin kertaa viikossa. Viinerikahvit saa hintaan 3,40.  Hesburgerissa isoin kahvi maksaa 2,30 euroa. En juo kaljan kaljaa koskaan enkä käytä alkoholia, niin on varaa käydä kahviloissa. 

Aloittaja ei kerro, paljonko rahaa menee alkoholiin. Tunnen muitakin varattomia ja työttömiä, joita käy kahviloissa. Mutta ne ei ryyppää eikä käy kaljakaupoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.

Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.

Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.

Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa.  Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.

Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.

Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.

Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.

Yritin saada tässä rikkaat ymmärtämään, mitä odottavat köyhiltä ja miten kaukana ne odotukset ovat heidän omasta elämäntavastaan. Rikkaat pistävät hirveästi rahaa sellaiseen, mitä kukaan ei oikeasti tarvitse. Vain siksi että haluavat "nauttia elämästä". Matkustellaan monta kertaa vuodessa ja ostellaan kaikkea kivaa. Köyhien pitäisi istua kotona syömässä makaronia ketsupilla, jos tekee mitään kivaa niin rikkaat suuttuvat.

Mutta sanoisin että on oikeasti välttämätöntä tehdä edes joskus jotain mukavaa, edes jotain pientä arjen luksusta. Ihminen masentuu, jos elämässä ei ole mitään iloja ja nautintoja. Mutta ehkä rikkaiden takia köyhän pitäisikin olla masentunut, elämänilokin on kiellettyä.

Monet rikkaat ovat säästäväisiä ja köyhät tuhlareita.Tämänkin takia köyhille ei kannata suinpäin työntää lisää rahaa.

Päin vastoin, niille kannattaa antaa rahaa jotka käyttävät rahan. Mitä enemmän raha kiertää sitä enemmän taloudellista toimeliaisuutta ja vaurautta yhteiskunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten ja nuorten köyhyys on sydäntäsärkevää ja itku meinaa tulla, kun lähes poikkeuksetta he tuntevat siitä avuttomuutta ja syyllisyyttä, kun he ovat voimattomia tekemään sille mitään. Ja se huoli on usein vanhemmissa, miten kauan he vielä jaksavat ja mitä he voisivat auttaa asiassa. Jopa 5v joutuvat ajattelemaan vanhempien raha asioita ja arjessa pärjäämistä.

Kaikki sympatiat on 15v Kaisassa ja on turhauttavaa, kuinka täällä aikuiset vähättelevät 7€/kk omaa rahaa ja kertovat, kuinka leipovat pullansa itse tai käyttävät taloyhtiön uimahallia. Jotenkin säälittävää ja empatiakyvyn puutetta, kun 15v kielletään jopa unelmat, ihan kuin nekin olisi jonkun elämästä pois.

Vanhemmissahan se ongelma on. Eihän siitä ole kauaa kun joku tuilla elävä yh avautui ettei hänellä ja lapsella riitä rahat ruokaan. Samaisesta artikkelista kuitenkin kävi ilmi, että naisella on auto, koira ja sisustaakin pitää. Kuulemma sossunväki ihmetteli kaunista kotia. No kyllä varmaan joo ihmetteleekin jos prioriteetit on noin päin peetä.

Enkä nyt sano että pienituloisella ei saa olla autoa tai koiraa jne, mutta jos nuo asiat on tärkeämpiä kuin se että omalla lapsella on ruokaa, niin pistää kyllä miettimään onko ihminen ihan kykenevä vanhemmaksi.

Minäkin luin sen artikkelin ja auto oli vanha ja halpa sekä koira hankittu jo paljon aiemmin ennen eroa. Tällä naisella oli myös jotain velkaa tai lainaa maksettavana. Taisi olla asuntolainaa aiemmasta talosta jonka olivat miehensä kanssa hankkineet. Näiden lisäksi tämän nainen oli sairastunut nivelreumaan eikä voinut enää olla aiemmassa työssään ja oli joutunut pitkälle sairaslomille. Näiden syiden vuoksi mietti uudelleen kouluttautumista tai sellaista työtä missä pärjäisi. Tuo sisustaminen meni niin, että oli paljon saanut tavaraa ilmaiseksi ja kaikki huonekalut olivat jo vanhoja ja "kierrätettyjä". Asioilla on aina monta puolta ja en pitänyt heidän elämäänsä todellakaan minään huonoja ja äitiä todellakaan typeränä. Ymmärrän sen, että ruuasta on tiukkaa ja sanoikin, että yrittää paljon kerätä marjoja ja hyödyntää ilmaiset jutut. Jokainen tietysti muodostaa oman käsityksensä lukemastaan ja itse olen varmaan niin tyhmä, että sain tästä äidistä ihan hyvän kuvan. Jos elämässä vaan tapahtuu monta asiaa nopeasti ja eroille tai sairastumisille ei voi mitään.