Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Haluaisin edes kerran kuussa kahvilaan...” Miten köyhyys määritellään?
09.10.2019 |
Miten tämä köyhyys nyt näin määritellään? Onko kahvilakäynti välttämättömyys? Olen mielestäni ihan kelpo toimeentuleva, ei kyllä ole mikään tarve kahviläkäynteihin. Jos olisi, olisinkin varman köyhä. Menojaan pitää miettiä. Pullat voi leipoa itse ja kahveet keittää. Kaikkien pitäisi saada kaikki nykyään.
Kommentit (689)
Minulle köyhyys on tavallaan periytynyt käytöstapana.
Eli nyt päälle nelikymppisenä olen käynyt elokuvateatterissa vain kolme kertaa elämäni aikana.
Parturissa en ole käynyt kertaakaan ja en tule käymäänkään. Äitini leikkasi ennen hiukset "säästö" mielessä.
Kun äiti on kuollut niin kasvatan vain tukkaani. Paksua rastaa kasvaa.
Kahvilassa olen käynyt naisystävien pakottamana elämäni aikana seitsemän kertaa. Yleensä kun käyn niin en ota mitään ellei tarjota. Istun vain paikallani kuin köyhä.
En edes ymmärrä miksi kahvikuppi maksaa enemmän kuin paketti kahvia maksaa.
Ja ne leivokset vasta maksaakin. En ymmärrä ideaa hienostella kahviloissa.
Tunnen että en ole tarpeeksi hieno ihminen menemään kahville tai muuallekaan.
Baarissa olen käynyt useammin. Aloitin baarissa käynnin vasta kolmekymppisenä ja sieläkin on tullut käytyä 13x. Reissuista on lähinnä kamalia kokemuksia. Köyhän ei kannattaisi käydä ollenkaan baarissa.
Opiskelijana yksi ilta vaikuttaisi radikaalisti pärjäämiseen. Baarissahan voi menettää helposti jopa useita kymppejä tai jopa satasen rahaa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka tuhlaa yhteen tuoppiin sen neljä euroa. Ovat kai hyvätuloisia sitten?
Sillähän elää päivän.
Käytännössä kaikkeen minulla olisi varaa, mutta köyhyys on periytynyt ostotottumuksena siten että en edes näe vaihtoehtona kuluttaa rahaa ylimääräisiin palveluihin.
Esimerkkinä tuo hiustenleikkuu, josta saan kuulla aina rastojen takia.
En ole koskaan käynyt parturissa, joten kyllä siihen on aika kova kynnys lähteä tuhlaamaan se kolmekymppiä.
Pikaruokaravintoloissa olen käynyt neljä kertaa. 2000-luvun alussa kun mäkkäri yleistyi, niin naisystävät tutustuttivat siihen, mutta tuntuu että nekin on hienostolle ja olen liian köyhä sellaiseen.
Kaikkeen olisi nykyään varaa, mutta en ole hommannut ajokorttiakaan tai autoa, kun tuntuu että nekin on "hienoston" juttuja.
Onko muilla tälläisiä juttuja että vaikka olisi työ ja koulutus, niin ei ole kulutustottumuksia elää kuten rikkaat tai keskituloiset elää? Ja elämäähän on jo lusittu puolet siitä mitä on jäljellä.
Ulkomaanmatkoja olen tehnyt tavallaan pakotettuna kaksi kertaa.
Todella vaikeaa päästä köhyyden tottumuksista ja leimasta eroon vaikka olisi varaa elää normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä rahaa, olen siis sellainen " rikas ". Mutta ikinä en käy ulkona kahvia juomassa. Autossani on penkkien välissä mukiteline , laitan siihen aina termosmukin jos aion viipyä jossain pidempää, samoin otan mukaan jotain syötävää kahvin kanssa. olen jo kotona oppinut ettei tyhjästä kannata maksaa. En koskaan maksa parkkimaksuja. Töissä on sellainen kuntosali. Uima-allas on omasta takaa talossa. Tummapaahtoinen kahvi ei kaupassa paljon maksa. Kotona on monta telkkaria ja kaikista voi katsoa leffoja vaikka yöt ympäri. Mksi toiset vaatii aina muita maksamaan heidän hupinsa. Ota Espan puistoon kahvia ja näät samalla ihmisiä. Terv. Ison perheen puoliorvot taaperot. Tuskin sulla oikeasti on nälkä.
Nyt keskustellaan 15v Kaisasta. Yleensä tuossa iässä kaverit ovat tärkeitä ja niitä haluttaisiin tavata. Nykyäänhän ei juuri ole paikkoja, missä nuoret voisi tavata toisiaan, jossa ei tarvitsisi rahaa.
Ajattelen, ettei teini ilostu yksin kotona juodusta kahvikupposesta tai metsäkävelustä, niin kuin me aikuiset, vaan tarvitsee ikäistensä seuraa.
Eikä tämä ole mikään nykyajan ilmiö, vaan näin oli jo 60-70-luvulla, kun viestit omaa nuoruutta. Nuorilla on kautta historian ollut omat jutut ja haaveet.
Monet täällä kertovat omasta aikuisen ihmisen elämästä, mutta sehän on aivan toisenlainen tai ainakin pitäisi olla, kuin 15v Kaisan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä näiden köyhien tulot ja menot. Jo on ihme hommaa ettei ole kerran kuussa 2e maksavaa kahvia ostaa kahvilasta. Itse olen ihan varoissani mutta silti ostan sen halvemman kahvin koska maistuu mielestäni paremmalle kuin erikoiskahvit.
Jos on työtön voi käydä leipäjonossa, siellä jaetaan tonneittain hyvää ruokaa. Kun ruokakulut pienenee on rahaa muuhunkin.
Yleensä köyhät ostelevat ihme humpuukeja ostoksia esim. Vaatteita mitä ei tarvitse. Kodit on täynnä ihme romua lattiasta kattoon. Jos vaikka myisi turhat rojut pois niin olisi varaa siihen 2e kahviin.
No kerropas, kun kerran "yleensä" köyhät käyttäytyvät näin, että miten monta köyhää itse oikeasti tunnet? Tunnetko oikeasti niin monta, että voit yleistää? Monenko köyhän kodissa olet vieraillut ja nähnyt että on kamaa lattiasta kattoon?
Itse voin sanoa, että köyhänä saa paljon ilmaista krääsää kavereilta. Sellaistakin, mitä ei tarvitsisi. Köyhän ihmisen koti on yleensä paljon pienempi kuin rikkaan ihmisen, jolloin tulee helpommin ahdasta jos tavaraa on ylipäätään yhtään. Ja se tavara on oikeasti halpaa paskaa, jonka myyminen ei rahaongelmia korjaa.
Aika harvasta kunnon kahvilasta saa 2 euron kahvin. Ei tässä nyt puhuttu mistään Mäkkäristä tai huoltoasemalla käymisestä. Kyllä se hinta on lähemmäs 5 euroa ja jos haluaa vielä lisäksi syödä jotain, menee nopeasti kymppi. Rikkaanhan ei tarvitse välittää moisesta, kun voi vaan vingutella Visaa. Moni rikas ei kai edes laske, paljonko käyttää oikeasti rahaa kahviloihin ja ravintoloihin.
Leipäjonoon mennään nykyään vain valvotusti, tarkistetaan onko tarpeeksi köyhä. Eikä se ole mikään supermarketti mistä saa kaikkia elintarvikkeita ilmaiseksi.
Näissä kommenteissa puhuu huono omatunto, ei haluta myöntää että Suomessa on ihan oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka eivät pärjää edes yhteiskunnan tuilla erityisen hyvin. Itsehän rikkaat ovat ansainneet rahansa, käyttävät niitä hillitysti jne., kaikki on itsestä kiinni. Ei tarvitse sääliä, saati auttaa köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä näiden köyhien tulot ja menot. Jo on ihme hommaa ettei ole kerran kuussa 2e maksavaa kahvia ostaa kahvilasta. Itse olen ihan varoissani mutta silti ostan sen halvemman kahvin koska maistuu mielestäni paremmalle kuin erikoiskahvit.
Jos on työtön voi käydä leipäjonossa, siellä jaetaan tonneittain hyvää ruokaa. Kun ruokakulut pienenee on rahaa muuhunkin.
Yleensä köyhät ostelevat ihme humpuukeja ostoksia esim. Vaatteita mitä ei tarvitse. Kodit on täynnä ihme romua lattiasta kattoon. Jos vaikka myisi turhat rojut pois niin olisi varaa siihen 2e kahviin.
Voi kun ostaisivatkin vaatteita, juopotteluun menee sen verran että sillä saisi joka vuosi puvun ja kauluspaidan kragankin.
Näissä keskusteluissa puhutaan aina "rikkaista", vaikka oikeasti rikkaita on oikeasti tosi pieni prosentti väestöstä. Suurin osa näistä "hyväosaisista" ovat ihan normaaleja keskituloisia, palkka 2500 - 4500 euron välillä. Progressio huomioon ottaen tuon porukan nettoerotus ei huiman iso ole.
Keskituloinen ei saa muita tukia kuin lapsilisän, maksaa itse kaiken. Jos keskituloinen pariskunta tekee niska limassa töitä että saa maksettua lapsilleen kivat harrastukset + viikkorahaa satunnaista kahvilaa tai mäkkärikeikkaa varten, ei heille tarvitse ulista siitä, kuinka he ovat "rikkaita".
Ja ymmärrän täysin, että varsinkin tuossa keskituloisten alapäässä ottaa päähän se, että toiset pääsevät lähes samaan elintasoon tukien avulla. Ja sitten vielä pitäisi maksaa ne harrastuksetkin vähempiosaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle köyhyys tarkoittaa sitä et mihinkään hienouksiin tms ole varaa... Jos kone, kännykkä tai elektroniikka hajoaa, ei ole varaa ostaa uutta tai edes käytettyä vaan joudun monta viikkoa säästämään et saan hommattua uuden. Kirpparilla olen käynyt, monta vuotta samoja vanhoja vaatteita pitänyt.
Jos menen elokuviin, kahvilaan tms, vaikuttaa se merkittävästi budjettiin ja sit olenkin taas nolla pisteessä eli joudun odottamaan samaa pikkupalkkaa sen 2-3 viikkoa
Aina pitää miettiä mitä pystyy tai raaskii ostaa, missä on tarjous tuotteita esim
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitän kahvit samoista puruista kirjoitti:
Minulle köyhyys on tavallaan periytynyt käytöstapana.
Eli nyt päälle nelikymppisenä olen käynyt elokuvateatterissa vain kolme kertaa elämäni aikana.
Parturissa en ole käynyt kertaakaan ja en tule käymäänkään. Äitini leikkasi ennen hiukset "säästö" mielessä.
Kun äiti on kuollut niin kasvatan vain tukkaani. Paksua rastaa kasvaa.
Kahvilassa olen käynyt naisystävien pakottamana elämäni aikana seitsemän kertaa. Yleensä kun käyn niin en ota mitään ellei tarjota. Istun vain paikallani kuin köyhä.
En edes ymmärrä miksi kahvikuppi maksaa enemmän kuin paketti kahvia maksaa.
Ja ne leivokset vasta maksaakin. En ymmärrä ideaa hienostella kahviloissa.
Tunnen että en ole tarpeeksi hieno ihminen menemään kahville tai muuallekaan.
Baarissa olen käynyt useammin. Aloitin baarissa käynnin vasta kolmekymppisenä ja sieläkin on tullut käytyä 13x. Reissuista on lähinnä kamalia kokemuksia. Köyhän ei kannattaisi käydä ollenkaan baarissa.
Opiskelijana yksi ilta vaikuttaisi radikaalisti pärjäämiseen. Baarissahan voi menettää helposti jopa useita kymppejä tai jopa satasen rahaa.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka tuhlaa yhteen tuoppiin sen neljä euroa. Ovat kai hyvätuloisia sitten?
Sillähän elää päivän.
Käytännössä kaikkeen minulla olisi varaa, mutta köyhyys on periytynyt ostotottumuksena siten että en edes näe vaihtoehtona kuluttaa rahaa ylimääräisiin palveluihin.
Esimerkkinä tuo hiustenleikkuu, josta saan kuulla aina rastojen takia.
En ole koskaan käynyt parturissa, joten kyllä siihen on aika kova kynnys lähteä tuhlaamaan se kolmekymppiä.
Pikaruokaravintoloissa olen käynyt neljä kertaa. 2000-luvun alussa kun mäkkäri yleistyi, niin naisystävät tutustuttivat siihen, mutta tuntuu että nekin on hienostolle ja olen liian köyhä sellaiseen.
Kaikkeen olisi nykyään varaa, mutta en ole hommannut ajokorttiakaan tai autoa, kun tuntuu että nekin on "hienoston" juttuja.
Onko muilla tälläisiä juttuja että vaikka olisi työ ja koulutus, niin ei ole kulutustottumuksia elää kuten rikkaat tai keskituloiset elää? Ja elämäähän on jo lusittu puolet siitä mitä on jäljellä.
Ulkomaanmatkoja olen tehnyt tavallaan pakotettuna kaksi kertaa.
Todella vaikeaa päästä köhyyden tottumuksista ja leimasta eroon vaikka olisi varaa elää normaalisti.
Täällä on yksi samanlainen, 50v nainen.
Olen eläissäni tehnyt kaksi ulkomaan matkaa ja nekin ystävän pakottamana.
Olen jäänyt köyhyyteen koukkuun, enkä pääse siitä irti. Ostinpa mitä tahansa, aina saan siitä omantunnon tuskia ja onko siihen minulla oikeutta, se on vain jumintunut aivoihin, kun olen todella köyhästä perheestä, kun aina ei ollut edes varaa ruokaan, puhumattakaan vaatteista ja tiesi etukäteen ettei ole vanhemmilla rahaa.
Nyt olen hyväpalkkaisessa työssä, on okt, kesämökki ja pari sijoitusasuntoa, mutta kaupasta käynti tuottaa tuskaa, kun omatunto kolkuttaa, onko tähän varaa.
Näin varmaan on myös ex-k-edustaja Lahdella, hänhän on miljonääri ja käyttää suodantinpussit kahvin keitossa moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kovat asenteet ihmisillä. Eli jos ei ole töissäkäyvä veronmaksaja, ei ole mitään oikeutta haaveilla mistään tai haluta toteuttaa pientä unelmaa jostain, esim. kahvilakäynnistä?
Eli lapsilla, vanhuksilla, työttömillä, sairailla jne. ei ole edes oikeutta haaveilla mistään pienestä huvituksesta? Iso osa työttömistäkin on oikeasti sairaita mutta eivät pääse eläkkeelle, siinä tilanteessa ei paljon elämänhalua välttämättä ole.
En enää ihmettele Suomen masennustilastoja. Ollaan kateellisia siitä, jos köyhä onnistuu jostain tuesta säästämään yhden kahvilakäynnin.
Asenteet on kovat ja ne kovenevat edelleen sitä mukaa kun työssäkäyvän keskiluokan verotusta kiristetään. Moni töissäkäyvä kokee sietämättömäksi sen, että kun asumiskulut ja vastaavat pakolliset menot on palkkatuloista maksettu, on turha haaveilla kahviloista sen enempää kuin hänen joka elää tulonsiirtojen kautta sillä samalla palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.
Niin sossunko pitäisi maksaa ulkomaanmatkat ja ravintolasyömiset vai mikä oli ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Mikä erottaa kohta elämänkoululaisen korkeakoulutetusta jos tämän lapsillekin aletaan jo kustantaa harrastukset, merkkivaatteet ja kahvilassa istuskelu ettei eroa muista? Ei hitto sentään. Täällä ei kyllä kannata pian kenenkään opiskella tai tehdä ylipäänsä yhtään mitään kun kaikki samat asiat saa hopeatarjottimella eteen, vaikka vetäisi pussikaljaa kaikki ne vuodet kun toiset opiskelee. Juuri näin se köyhyys periytyy kun ei opeteta itse hoitamaan asioitaan, vaan totutaan jo lapsuudesta siihen, että jollain muulla on aina vastuu ja muut hoitaa vaikkei itse pistäisi tikkua ristiin. Jos haluat jotain, sovitat kulusi ja menosi itse, säästät ja hoidat asian itse. Täällä kyllä passaataan köyhälle nenän eteen ilmainen koulutus, asunto, lapsilisää, varhaiskasvatus, lääkkeet, silmälasit, vaatteet, neuvolat, lääkärikäynnit, ruokakin tarvittaessa... Että kahvilat voinee jäädä ihan vanhemman omalle vastuulle.
Mitäs se sua kaivelee, että nykyään ihmisillä menee niin hyvin, että haluavat lahjoittaa merkkivaatteita yms niille joilla ei niin paljoa fyrkkaa? Vai pitäskö se ihan näkyä, että toisella ei yhtä paljon rahaa? Rähjäset vaatteet ja sillan alle vaan.
Ei sun ole pakko opiskella ja jos kuvittelit opinnoillas ostavasi itsellesi ylemmän säädyn niin sori, väärässä olet. Ihmiset ovat nykyään niin sivistyneitä, että ymmärtävät ihmisarvon olevan ihan jostain muusta asiasta kiinni kuin koulutuksesta tai talousasioista.
Kyllä voi näköjään suututtaa vähävaraisten ilmaiset päiväkahvit 😄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on ihan turhaa, rikkailla ei ole mitään intressiä tuntea myötätuntoa köyhiä kohtaan, koska silloin joutuisi miettimään omaakin rahankäyttöä ja asennetta ylellisyyksiin.
Teille kaikille rikkaille, jotka arvostelette köyhiä: voitte vaatia vain sitä, minkä teette itse. Eli jos köyhä ei saisi matkustaa, ette saa tekään. Jos köyhän pitää syödä vain kotiruokaa, niin sitten teidän pitää tehdä samoin. Muuten olette vain tekopyhiä.
Minä olen masentunut, vielä töissä sinnittelevä ja näinollen rahallisesti vielä jotenkin toimeentuleva.
Kahvilassa käynti ja siellä päivän uutisten luku keventää joka kerta mielialaa ja jos sen rutiinin lopettaisin, olisin äkkiä zombie.
Kahvilassa käynti ei ole mitään pinnallista turhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännettäisiin kerrankin syyttävä sormi rikkaisiin.
Jos syöt ulkona kerran viikossa tai useammin, tuhlaat rahaa. Söisit kotona tai tekisit joka päiväksi valmiit eväät. Kerran kuussa voi käydä sitten pizzalla.
Jos matkustat enemmän kuin kerran vuodessa, tuhlaat rahaa. Kävisit luonnossa kävelemässä tai harrastamassa jotain ilmaista. Siitä saa riittävästi elämyksiä. Kerran vuodessa voi käydä Tallinnan risteilyllä.
Jos ostat vaatteita vaatekaupasta, tuhlaat rahaa. Menisit UFFille katsomaan onko sopivia vaatteita käytettynä.
Kaiken tarpeellisen voisit hankkia FB-kirppisryhmistä ja Roskalava-ryhmistä. Miksi ostat yhtään mitään uutena? Huonekalut, lasten lelut, sisustustavarat ovat kaikki tuhlausta, jos ostat ne uutena.
Aika harva rikas suostuisi tällaiseen elämäntyyliin.
Ulkona syöminen ja ulkomaanmatkat ei ole välttämättömyys kenellekään,vielä vähemmän tt-tukiasiakkaalle.
Yritin saada tässä rikkaat ymmärtämään, mitä odottavat köyhiltä ja miten kaukana ne odotukset ovat heidän omasta elämäntavastaan. Rikkaat pistävät hirveästi rahaa sellaiseen, mitä kukaan ei oikeasti tarvitse. Vain siksi että haluavat "nauttia elämästä". Matkustellaan monta kertaa vuodessa ja ostellaan kaikkea kivaa. Köyhien pitäisi istua kotona syömässä makaronia ketsupilla, jos tekee mitään kivaa niin rikkaat suuttuvat.
Mutta sanoisin että on oikeasti välttämätöntä tehdä edes joskus jotain mukavaa, edes jotain pientä arjen luksusta. Ihminen masentuu, jos elämässä ei ole mitään iloja ja nautintoja. Mutta ehkä rikkaiden takia köyhän pitäisikin olla masentunut, elämänilokin on kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista nähdä näiden köyhien tulot ja menot. Jo on ihme hommaa ettei ole kerran kuussa 2e maksavaa kahvia ostaa kahvilasta. Itse olen ihan varoissani mutta silti ostan sen halvemman kahvin koska maistuu mielestäni paremmalle kuin erikoiskahvit.
Jos on työtön voi käydä leipäjonossa, siellä jaetaan tonneittain hyvää ruokaa. Kun ruokakulut pienenee on rahaa muuhunkin.
Yleensä köyhät ostelevat ihme humpuukeja ostoksia esim. Vaatteita mitä ei tarvitse. Kodit on täynnä ihme romua lattiasta kattoon. Jos vaikka myisi turhat rojut pois niin olisi varaa siihen 2e kahviin.
No kerropas, kun kerran "yleensä" köyhät käyttäytyvät näin, että miten monta köyhää itse oikeasti tunnet? Tunnetko oikeasti niin monta, että voit yleistää? Monenko köyhän kodissa olet vieraillut ja nähnyt että on kamaa lattiasta kattoon?
Itse voin sanoa, että köyhänä saa paljon ilmaista krääsää kavereilta. Sellaistakin, mitä ei tarvitsisi. Köyhän ihmisen koti on yleensä paljon pienempi kuin rikkaan ihmisen, jolloin tulee helpommin ahdasta jos tavaraa on ylipäätään yhtään. Ja se tavara on oikeasti halpaa paskaa, jonka myyminen ei rahaongelmia korjaa.
Aika harvasta kunnon kahvilasta saa 2 euron kahvin. Ei tässä nyt puhuttu mistään Mäkkäristä tai huoltoasemalla käymisestä. Kyllä se hinta on lähemmäs 5 euroa ja jos haluaa vielä lisäksi syödä jotain, menee nopeasti kymppi. Rikkaanhan ei tarvitse välittää moisesta, kun voi vaan vingutella Visaa. Moni rikas ei kai edes laske, paljonko käyttää oikeasti rahaa kahviloihin ja ravintoloihin.
Leipäjonoon mennään nykyään vain valvotusti, tarkistetaan onko tarpeeksi köyhä. Eikä se ole mikään supermarketti mistä saa kaikkia elintarvikkeita ilmaiseksi.
Näissä kommenteissa puhuu huono omatunto, ei haluta myöntää että Suomessa on ihan oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka eivät pärjää edes yhteiskunnan tuilla erityisen hyvin. Itsehän rikkaat ovat ansainneet rahansa, käyttävät niitä hillitysti jne., kaikki on itsestä kiinni. Ei tarvitse sääliä, saati auttaa köyhiä.
No höpö höpö taas, varakkaathan ne juuri katsovat rahojensa perään tarkimmin. Ja katsovat rahaa käyttäessään varsinkin sitä vastaako aiotun ostoksen laatu hintaa, eli usko pois, ei ne Starbucksissa istuksivat rikkaita ole. Kukaan ei vaurastu tuhlaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan turhaa, rikkailla ei ole mitään intressiä tuntea myötätuntoa köyhiä kohtaan, koska silloin joutuisi miettimään omaakin rahankäyttöä ja asennetta ylellisyyksiin.
Teille kaikille rikkaille, jotka arvostelette köyhiä: voitte vaatia vain sitä, minkä teette itse. Eli jos köyhä ei saisi matkustaa, ette saa tekään. Jos köyhän pitää syödä vain kotiruokaa, niin sitten teidän pitää tehdä samoin. Muuten olette vain tekopyhiä.
Voiko terveeltä köyhältä vastaavasti vaatia vuosikymmenen kurinalaista opiskelua ja myöhemmin 70-tuntista työviikkoa?
Ihmisillä on tosi omituisia tapoja. Käyvät kahviloissa, tilaavat ruokaa kotiin, kulkevat taksilla, maksavat Netflixistä, ostaa uuden älypuhelimen vaikka vanha toimii vielä hyvin, jne. Ja sitten ne valittaa kun rahat ei riitä ja ne on mielestään "köyhiä". Silloin niillä ei niiden mielestä ole varaa "normaaliin elämään".
Mutta eivät nuo asiat ole normaalia elämää eivätkä välttämättömyyksiä. Nuo ovat luksustuotteita. Jos olet rikas niin tuhlaa rahojasi kuten haluat. Jos olet köyhä niin lakkaa tuhlaamasta.
En ole melkein koskaan tehnyt noita listaamiani asioita. Olen ollut varakas ja olen ollut köyhä. Elän mielestäni normaalisti. En vain tuhlaa joutavuuksiin.
Vain äärimmäinen köyhyys on todellista köyhyyttä. Siis se että on koditon ja näkee nälkää eikä pääse lääkärille.
Suhteellinen köyhyys on idioottivalittajien keksintöä.
Elämästä nauttiminen on tärkeää kaikille, eikä pitäisi olla vain rikkaiden tai keskituloisten etuoikeus.
Köyhän ihmisen pitäisi oikein painaa päänsä kadulla kulkiessaan. Mitäs sitä vaatteita ostamaan, säkkikangas päähän ja tuhkaa pään päälle. Kyllä pula-aikanakin pettuleipää syötiin, joten siitä vaan koivun kuorta nakertamaan. Asuntokin on turhaa luksusta, sillan alle vaan. Ehkä ei-köyhät olisivat silloin lopulta tyytyväisiä köyhän rahankäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä varaa syödä ulkona, käydä kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla tai ylinpäätään ihmisten ilmoilla niin onko se enää ihmisarvoista elämää?
T: eräs työtön jolla ei ole varaa kuin istua yksin kotona ja kävellä lähikauppaan punalappujen perässä. Eutanasiaa pyytäisin jos se olisi mahdollista.
Olen työtön ja käyn ulkona syömässä (tosin se ateria maksaa vain 8,2 e, mutta lounasravintolaympäristö ja muita ihmisiä siinä on samaan aikaan paikalla, toki en käy joka päivä), kahvilla, elokuvissa, kuntosalilla, shoppailemassa (vaikka en mitään ostaisi), lenkillä, kirjastossa, yleisöluennoilla jne.
Kyse on omista valinnoista. Minulla ei ole koiraa.
Et kyllä ole työmarkkinatukelainen, joten ansiosidonnaisella tuo onnistuu. Onnistui minullakin mutta ei enää työmarkkinatuella. :(
Alue: Aihe vapaa
Sitä sanotaan kappalejaoksi.