Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Täällä on ihania muistoja, ohuet suklaalevyt joissa oli jouluna jouluvyöte ihanine kuvineen.
1970- luvun lopulla äiti keitti kattilassa joskus kokonaista pakastekanaa, se oli tosi hyvää harvinaista herkkua.
Mene munalla töihin-juliste oli 70-luvulla kauppa-auton seinällä.
1980-luvun salaatti meidän koulussa oli kiinankaali-etikkainen kurpitsasalaatti-sekoitus.
Isosiskon perheessä kaupungissa alettiin juomaan rasvatonta maitoa, se tuntui jotenkin säälittävältä ja köyhältä.
Pikkukoulun terveellinen ja ihana kalaruoka tehtiin laittamalla vuokaan pakasteseipala uimaan kuohukermassa ja suolassa, päälle runsaasti juustoraastetta, tunti uunissa. Kaikki kala kypsennettiin vähintään 45min
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.
Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.
Sieltähän tää vikaan meno on alkanut, kiitos Puska!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tallessa 70-luvulta Apu- tai Seura-lehti. En muista kumpi, mutta sen muistan, että siinä on juttu ajan painonnostajasuuruus Kalevi Lahdenrannasta. Jutussa ihastellaan, kuinka hän ei tupakoi eikä käytä alkoholia lainkaan. Treenin jälkeen saattaa vetäistä pari keskiolutta janoon. Keskiolutta ei tuolloin mielletty kunnolla alkoholijuomaksi; alkoholia oli oikeastaan vain viina.
Ja paskanmarjat! Kyllä keskiolut miellettiin alkoholijuomaksi ja keskioluen vapauttaminen oli ratkaiseva tekijä laittoman viinan laajamittaiselle katukaupallekin.
Makeiset ja tupakat pois! Mitään olutta ei kioskeihin laiteta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei leipä lihota, vaan se mitä sen päälle laitetaan"
Pitää paikkansa. Ennen laitettiin tuskin näkyvä kerros voita ja ylähuuli.
Punaleimaa ja kahden sentin siivu lauantaimakkaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tallessa 70-luvulta Apu- tai Seura-lehti. En muista kumpi, mutta sen muistan, että siinä on juttu ajan painonnostajasuuruus Kalevi Lahdenrannasta. Jutussa ihastellaan, kuinka hän ei tupakoi eikä käytä alkoholia lainkaan. Treenin jälkeen saattaa vetäistä pari keskiolutta janoon. Keskiolutta ei tuolloin mielletty kunnolla alkoholijuomaksi; alkoholia oli oikeastaan vain viina.
Ja paskanmarjat! Kyllä keskiolut miellettiin alkoholijuomaksi ja keskioluen vapauttaminen oli ratkaiseva tekijä laittoman viinan laajamittaiselle katukaupallekin.
Sen kaupan loppumiselle siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta, jauheliha, rasvainen juusto ja kerma = hyvää terveellistä kotiruokaa
Hampurilaiset, ranskalaiset ja lihapiirakat = pahaa roskaruokaa
Tietysti nuo kotiruoat eivät olleet uppopaistettuja, mutta suuria määriä rasvaa ja suolaa oli kyllä molemmissa.
Tottahan se oli. Siihen aikaan rasvaisissa teollisissa elintarvikkeissa kuten ranskalaisissa ja lihapiirakoissa oli suuria määriä transrasvaa.
1970-luvulla ei syöty ranskalaisia eikä lihapiirakoita, ja jos syötiin, niin hyvin harvoin. Transrasvat tulivat enemmän elintarviketeollisuuden käyttöön joskus 1990-luvulla, ja sitä ennen vehnärinkelit, korput keksit ym. leivonnaiset olivat voilla leivottuja. Nykyään ne ovat täysin keinotekoisia ja sisältävät vain transrasvoja. 1970- luvulla varsinkaan, eikä -80 -luvullakaan ollut lihavia ihmisiä.
Vai niin. Olen syntynyt vuonna 1971 ja kävin lauantaisin isän kanssa uimahallissa. Siihen reissuunnkuului AINA lihapiirakka ja Hartsport.
Oikeastaan lihapiirakka kuuluu vai ja ainoastaan lapsuuteeni, syön lihapiirakan ehkä kerran viidessä-kymmenessä vuodessa ja aina se tuo mieleen lAPSUUDEN uimahallin.
Uuniranskalaiset tulivat kauppoihin joskus 80-luvun alussa ja silloin niiden käyttökin kasvoi ihan mielettömästi. Omassa lapsuudessani ennen kouluikää ranskalaisia tehtiin rasvakeittimellä ja hyvin, hyvin harvoin. Mutta 80-luvulla niitä kyllä tehtiin aika useinkin. Myös pizzaa teki äitini jo 70-luvulla.
Uuniranskikset kuuluivat viikonloppuihin siinä missä pizzakin.
Mutta joo, lihavia ei oltu. Pellillinen pizzaa riitti helposti koko nelihenkiselle perheelle ja oltiin suoratsaan ähkyssä siitä. Yleensä jäi ylikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasva oli kuulemma hyväksi ja sitä mätettiinkin paksu kerros ranskanleivälle, sipuliteemakkaran ja juuston alle .D Mustan kahvin uskottiin auttavan astmakohtaukseen! Muistan myös murot joiden paketissa luki että sisältää ties mitä vitamiineja ja äiti osti onnellisena niitä meille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta, jauheliha, rasvainen juusto ja kerma = hyvää terveellistä kotiruokaa
Hampurilaiset, ranskalaiset ja lihapiirakat = pahaa roskaruokaa
Tietysti nuo kotiruoat eivät olleet uppopaistettuja, mutta suuria määriä rasvaa ja suolaa oli kyllä molemmissa.
Tottahan se oli. Siihen aikaan rasvaisissa teollisissa elintarvikkeissa kuten ranskalaisissa ja lihapiirakoissa oli suuria määriä transrasvaa.
1970- luvulla varsinkaan, eikä -80 -luvullakaan ollut lihavia ihmisiä.
Totta kai oli! Minäkin olin lihava 80-luvulla, ja nyt taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkasta tuli niin vähän lastenohjelmia, että me kasarikakarat paineltiin aamusta iltaan ulkona eikä ehditty lihoa vaikka äiti leipoi viikottain kakkuja ja pullia, ruuan kanssa oli mehua ja aamuisin huuhdottiin muroja alas kaakaolla. Aikuisetkin olivat koko ajan liikeessä ja pysyivät hoikkina vaikka kahviin lorautettiin kermaa ja perunamuussiin voita . Yhden lihavan ikäiseni tytön kyllä muistan samasta koulusta ja sen, miten tämä tyttö tykkäsi munkkipossuista ! Niin tykkäsin minäkin mutta suurimmalle osalle munkkiposssu oli pitkien automatkojen taukoherkku huoltoasemalla, jossa aikuiset polttivat sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Diabeetikkojen ruokaohjeistuksena oli välttää sokeria. Banaania ei saanut syödä lainkaan, muita hedelmiä puolikkaan kerrallaan.
Pitäisi olla ohjeistuksena vielä tänä päivänäkin, mutta diabetesliitto jopa kehottaa sokerin syöntiin 2tyypin diabeetikkoja.
Ja diabeetikot hyppii riemusta kun oikein luvan kanssa saavat syödä sokeria. Oma järki ei leikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Vierailija kirjoitti:
Telkasta tuli niin vähän lastenohjelmia, että me kasarikakarat paineltiin aamusta iltaan ulkona eikä ehditty lihoa vaikka äiti leipoi viikottain kakkuja ja pullia, ruuan kanssa oli mehua ja aamuisin huuhdottiin muroja alas kaakaolla. Aikuisetkin olivat koko ajan liikeessä ja pysyivät hoikkina vaikka kahviin lorautettiin kermaa ja perunamuussiin voita . Yhden lihavan ikäiseni tytön kyllä muistan samasta koulusta ja sen, miten tämä tyttö tykkäsi munkkipossuista ! Niin tykkäsin minäkin mutta suurimmalle osalle munkkiposssu oli pitkien automatkojen taukoherkku huoltoasemalla, jossa aikuiset polttivat sisällä.
Se kerma olikin kermaa ja voi voita. Pikkasen eroa nykypäivän keinotavaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suurimmalle osalle munkkiposssu oli pitkien automatkojen taukoherkku huoltoasemalla, jossa aikuiset polttivat sisällä.
Kuule! Ihan vaan SULLE se oli niin. Mulle se oli torilla myytävä ruoka, jota harvoin ostettiin. Ihan ok, muttei mitään erityistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.
Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.
Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.
Oot ihan pihalla. Kasvirasvoissakin on haitallisia rasvoja. Ja nykyään jo tiedetään, että rasvan "kovuus" ei ole synonyymi sen haitallisuudelle.
80-luvun lopulla demonisoitiin maitorasva, joten se kuuluu tämän ketjun aiheeseen koska on 80-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkasta tuli niin vähän lastenohjelmia, että me kasarikakarat paineltiin aamusta iltaan ulkona eikä ehditty lihoa vaikka äiti leipoi viikottain kakkuja ja pullia, ruuan kanssa oli mehua ja aamuisin huuhdottiin muroja alas kaakaolla. Aikuisetkin olivat koko ajan liikeessä ja pysyivät hoikkina vaikka kahviin lorautettiin kermaa ja perunamuussiin voita . Yhden lihavan ikäiseni tytön kyllä muistan samasta koulusta ja sen, miten tämä tyttö tykkäsi munkkipossuista ! Niin tykkäsin minäkin mutta suurimmalle osalle munkkiposssu oli pitkien automatkojen taukoherkku huoltoasemalla, jossa aikuiset polttivat sisällä.
Se kerma olikin kermaa ja voi voita. Pikkasen eroa nykypäivän keinotavaraan.
Kaupoissa on edelleen oikeaa kermaa ja oikeaa voita. Se on ihan vaan valintakysymys, mitä itse ostaa. Jos haluat lisäainepaskaa niin sitten ostat sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkasta tuli niin vähän lastenohjelmia, että me kasarikakarat paineltiin aamusta iltaan ulkona eikä ehditty lihoa vaikka äiti leipoi viikottain kakkuja ja pullia, ruuan kanssa oli mehua ja aamuisin huuhdottiin muroja alas kaakaolla. Aikuisetkin olivat koko ajan liikeessä ja pysyivät hoikkina vaikka kahviin lorautettiin kermaa ja perunamuussiin voita . Yhden lihavan ikäiseni tytön kyllä muistan samasta koulusta ja sen, miten tämä tyttö tykkäsi munkkipossuista ! Niin tykkäsin minäkin mutta suurimmalle osalle munkkiposssu oli pitkien automatkojen taukoherkku huoltoasemalla, jossa aikuiset polttivat sisällä.
Se kerma olikin kermaa ja voi voita. Pikkasen eroa nykypäivän keinotavaraan.
Kaupoissa on edelleen oikeaa kermaa ja oikeaa voita. Se on ihan vaan valintakysymys, mitä itse ostaa. Jos haluat lisäainepaskaa niin sitten ostat sellaista.
En ole sanonutkaan, ettei noita kaupoissa ole. Suurin osa ei niitä kuitenkaan osta, vaan käyttävät juurikin noita keinotuotteita luullen niitä jotenkin terveellisiksi verrattuna aitoon.
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Eli kovin oli teillä lihapitoisia ruuat joka päivä vai?
Ainakaan meillä ei ymmärretty, että eri sienilajeja voisi käyttää eri tavoin. Kaikki ryöpättiin ja suolattiin yhteen ja samaan astiaan. Syötiin salaattina tai maitopohjaisena kastikkeena, joita kumpaakin inhosin. Nyt kun tiedän mihin mitäkin lajia kannattaa käyttää niin sieniruoat onnistuu jo paljon paremmin.