Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.
Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli.
Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).
Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".
Oikeaa ruokaa boomereille on vain peruna ja liha. Vanhempani kävivät kiinalaisessa ravintolassa taannoin ensimmäistä kertaa ikinä, ja isäni oikein nauroi miten oksensi aterian jälkeen. ”Ei ihme että kiinalaiset on sen näköisiä, eihän niiden ruokakaan ole mitään ihmisten ruokaa! Jotain bambunversoja ja riisiä, voi hyvänen aika sentään!”. Ei puhettakaan, että sushi tai mikään muu erilainen ruoka maistuisi, tai että olisi halua edes kokeilla.
Vaihtelee varmaan alueittain ja eri suvuissa. Minä ja ystäväni olemme liki 70-kymppisiä, mutta seuraamme kyllä ruokatrendejä ja uusia reseptejä. Nykyisin netistä, mutta useimmilla on myös 1990-2010 kerätty kokoelma keittokirjoja ( esim. Jamie Oliver, Nigella, intialaisia ja kiinalaisia keittokirjoja jne.) joita silloin käytettiin ahkerasti. Keittokirjoista haetaan nykyisin vain klassikkoreseptejä esim. jouluksi. Arkiruokaa mahdollisimman vaihtelevasti; paljon vihanneksia, kesäkurpitsaa ja munakoisoa, valkosipulia ja chiliä.
Ainoastaan jälkiruokia en oikeastaan tee, jälkiruokana kahvia ja suklaata tai laadukasta jäätelöä.70-80- lukujen ruokaennakkoluuloista muistan, kun ostin rasvatonta maitoa Valion (!) myymälästä ja myyjät ihmettelivät joukolla, ettei kai tuota juoda voi! Vähän aikaa 70-luvulla kaikki oli kaupoissa valmiiksi pakattua: hedelmät, vihannekset, leipä jne. Pakkaamatonta sai vain torilta. Onneksi tuo vaihe ei kestänyt kauan. Ruoka oli myös tosi kallista nykyiseen verrattuna: porsaanfile maksoi 89 markkaa/kilo, Barilla spagetti 500 g 12,50 jne., paistijauheliha tarjouksessa n. 30 mk/ kilo. Elämäni kalleimman kahvipaketin, 22 mk/500g ostin 1977. Olin juuri saanut esikoiseni, ensi kertaa kaupungilla, enkä jaksanut etsiä tarjouskauppaa (olisi ollut 16-17 mk).Äitiysraha taisi olla n. 36 mk/pvä.
Miehelleni, vaikka on vasta 1980 luvun loppupuolesta "ollut omillaan" jäi kahvin hamstraus. Meiltä löytyy milloin mistäkin keittiön laatikosta pari pakettia kahvia, en viitsi enää huomautella. Kai ne joskus juotua tulee, olen myös työpaikallani suosittu, kun tuon niin usein kahvia:-) Kahvi oli niin kallista aikanaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
1990-luvulla vihreä Orbit-purkka aiheutti muka syöpää. Nimenomaan se vihreä, ei sininen.
Sisäkissa kirjoitti:
Perunat voivat olla korjuun jälkeen saaneet jonkin kemiallisen käsittelyn.
"...Yleisimmin käytetty bakteerien estäjä oli klooriprofaami. Se on ollut kiellettyä EU:ssa 8.10.2020 lähtien. Sillä aiemmin käsiteltyjä perunoita voidaan edelleen myydä. Niiden pitäisi siis poistua markkinoilta vuoden 2021 aikana.
Haitallinen aine estää perunoiden itämisen ja hajoaa varastoinnin aikana. Tästä syystä tuottajat joutuivat odottamaan muutaman viikon ennen kuin he toivat satonsa markkinoille tai tarjosivat sen itse myyntiin. Klooriprofaamia käytettäessä merkintä "käsitelty sadonkorjuun jälkeen" on luettava kyltissä (irtotavaran tapauksessa) tai pakkauksessa.
Vaihtoehtoja klooriprofaamille ovat eteeni, viherminttuöljy, maleiinihydratsidi ja 1,4-dimetyylinaftaleeni itämisen estäjinä. Niiden käytöstä ei ole merkintävelvoitetta." Lainaus saksalaisen kuluttajasuojalaitoksen sivulta (https://www.verbraucherzentrale.nrw)
Suomessa olen nähnyt, että markettiperunat ovat usein pesemättömiä ja luultavasti multakerros on ainoa "suoja". Mutta jos perunat ovat siistiksi pestyjä, ne yleensä ovat myös pintakäsiteltyjä. Silloin kuoria ei pitäisi syödä. Pääsääntöisesti kuorin perunat. Joskus ehkä teen uuniperunoita kuoren kanssa, mutta käytän siihen aina luomuperunoita.
no en kyllä ole tämän vuosituhannen puolella nähnyt, että suomalaisilla perunatiloilla tai pakkaamoissa olisi ollut varaa käsitellä pottuja jollain kemikaalilla. Pesu on ihan vedellä. Suomessa ei ole ollut tarvetta käsitellä perunoita itämisenestoaineilla, koska täällä ne perunat ovat syksyllä ehtineet kylmenevän syksyn takia valmistautua talveen ja menevät vähän kuin lepotilaan. Ja toisaalta Suomessa ei ole oltu niin hysteerisiä niiden itujen kanssa, ehkä nykyään ollaan?
Suomessa myydään kolmella tavalla käsiteltyjä perunoita: multaperunoita, pestyjä perunoita ja turvetettuja perunoita. Multaperunat ovat perunoita, joita ei ole putsattu eikä pesty lainkaan. Jos ostaa perunaa, jota aikoo säilyttää pitkään, kannattaa ostaa tätä - siinä on vähiten käsittelystä tulleita kolhuja, ja pesty peruna on aina pinnastaan=kuorestaan vaurioitunut.
Pestyjä perunoita, jotka on siis pesty vedellä pesu"koneessa".
Turvetettu peruna; jossain vaiheessa oli hyvinkin suosittua se, että perunat pestiin ja sitten ne uudestaan sotkettiin puhtaaseen turpeeseen - asiakkaat siis tykkäsivät niistä, kun ne näyttivät suoraan pellosta nostetuilta, mutta oli helppo putsata. Ilmeisesti se turve myös jonkin verran auttaa säilyvyyteen? En tiedä, tuollaisia en ole koskaan ostanut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omenat ja perunat piti syödä kuorineen, koska kuoressa oli kaikki vitamiinit.
Tämä. Katson vieläkin kieroon ihmisiä jotka kuorivat perunat. Mikroa en ole hankkinut vieläkään.
Vanha kunnon uuni rulettaa.
Eihän perunoita syödä kuorineen kuin uusina.
Voi voi, et saa vitamiineja! Tulee keripukki ja kaikkea sitten.
Näin siis kasarilla. Syön kyllä perunat kuorineen yhä. Ei ne kuoret miltään maistu.
Meillä ne perunat tuli suoraan savipellosta, eikä olleet aina ihan puhtaita keitettynäkään. En myöskään kestä kuorien nitinää hampaiden välissä.
Perunat istutetaan nykyään niin aikaisin, että uusissakin on usein paksu kuori.
70-luvulla kakut olivat kuin muoti, tarkkaan määrättyä eikä mitään uusia innovaatioita tai kokeiluja juuri tehty tavallisen keskiluokkaisen kansan parissa. Täytekakku oli suklainen tai kermavaahdolla tietyllä säntillisellä tavalla koristeltu, päälle aseteltiin karkkeja ja valmisruusuja ym. Kuivakakut olivat sitä tiikerinkakkua ja vastaavaa. Leivoksia en muista kotona olleen kuin harvoin, eniten oli itse tehtyjä kakkuja, pullaa ja keksejä. Leivoksia söin sitten kahvilassa tai konditoriassa.
Jotain nykyajan upeita lastenkakkuja tai muodikkaita nakukakkuja ei olisi kukaan ymmärtänyt. Ettäkö kermavaahto raavittaisiin kaljuksi kakun pinnalle?! Mitä hulluutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kakut olivat kuin muoti, tarkkaan määrättyä eikä mitään uusia innovaatioita tai kokeiluja juuri tehty tavallisen keskiluokkaisen kansan parissa. Täytekakku oli suklainen tai kermavaahdolla tietyllä säntillisellä tavalla koristeltu, päälle aseteltiin karkkeja ja valmisruusuja ym. Kuivakakut olivat sitä tiikerinkakkua ja vastaavaa. Leivoksia en muista kotona olleen kuin harvoin, eniten oli itse tehtyjä kakkuja, pullaa ja keksejä. Leivoksia söin sitten kahvilassa tai konditoriassa.
Jotain nykyajan upeita lastenkakkuja tai muodikkaita nakukakkuja ei olisi kukaan ymmärtänyt. Ettäkö kermavaahto raavittaisiin kaljuksi kakun pinnalle?! Mitä hulluutta!
Meillä oli vähän erilainen tilanne, kun sukulainen oli töissä yhdessä alueen (ei ainoastaan paikkakunnan) parhaassa leipomossa, ja sieltä sitten välillä haettiin herkkuja (saatiin siis alennusta). Ja isoissa juhlissa kakku tuli aina sieltä, koska se vaan oli niin hyvää - ja edelleen samasta leipomosta haetaan esimerkiksi töihin kakku, koska se vaan on niin hyvää (ei ole yksin minun mielipiteeni, vaan laajasti näin kommentoidaan "onko tää X:n kakku, sit pitää ottaa, se on niin hyvää").
Mutta pienempiin juhliin tehtiin kakkuja itse. Isäni ei syö kermavaahtoa, jaäidilleni tuli siitä maha kipeäksi, joten meillä oli nakukakkuja jo 70-luvulla. Mummo taas teki jouluiksi perinteisen kermakakun karkkikoristeluilla vielä 2000-luvun alussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.
Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.
Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.
Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..
Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.
Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :DSe kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Graavilohi ja muut graavatut kalat on kyllä aina olleet käytännössä raakoja.
Kyllä makkaraa ja jauhelihaa syödään nytkin ihan samalla tavalla.
Sinistä maitoa juotiin 80-luvulla, 90-luvulla siirryttiin rasvattomaan koska se kolesteroli oli niin paha. Sitten tuli karppaus ja jotkut siirtyi punaiseen maitoon. Vain jotkut vanhukset joi punaista 80-luvulla.
Kyllä meidän perheessä juotiin punaista maitoa kasarilla. Jossain vaiheessa ysäriä siirryttiin kurriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marlin mustaherukkaviiniä on edelleen, makea jälkiruokaviini. Sopii sellaisenaan juotavaksi esim joulun aikaan glögin sijaan. Sen sijaan Marlin omppuviini oli joskus 70-luvulla hittijuoma, joka kuulemma sopi kaikkien ruokalajien kanssa, en tykännyt siitä...
Kummatkin spurgujen juomaa, kun olivat halpaa. Sama kuin nykyajan hitiksi noussut Carillo.
Onko Carillo ollut 2019 hittijuoma? Sehän oli ennenvanhaan tosiaan juoppojen juoma, samoin kuin Gambina.
Vierailija kirjoitti:
70- ja 80-luvun niputtaminen näin yhteen, ei oikein toimi. Ruokakulttuuri muuttui 80-luvulla radikaalisti aikaisempaan vuosikymmeneen nähden. Valmisruokien valikoima laajeni huomattavasti: grillibroileri tuli tiskille, einespaketit hyllyihin (nämä valmiit ateriat), hedelmiä oli paljon monipuolisemmin mm. kiivi tuli markkinoille etc. Tietysti tarjonta oli olennaisesti suppeampaa kuin nyt, mutta runsaudensarvi aikaisempaan nähden.
80-luvulla vasta alkoi tavallisen kansankin keskuudessa olla terveystietoisuutta ihan toisella tavalla. Monet käsitykset olivat vääriä nykynäkökulmasta, mutta niitä kuitenkin oli kaikilla.
Lieneekö 70-luvulla lamallakin ollut ruokakulttuuria yksinkertaistava vaikutus. Esim. keittokirjoissa näkyi kaikenlaista "hienoa", jonka mielsin vanhaan hyvään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla pohjoiskorealaiset söi luultavasti monipuolisempaa ja paremman makuista ruokaa kuin me suomalaiset.
Muistan, että meillä kotona vielä 80-luvulla saatettiin keittää ruuaksi vain pelkät perunat, tai kattilallinen makaronia. Sai sitten itse valita, ottaako sen kanssa voita vai ketsuppia, vaiko ihan molempia.
Lihaa ei ollut joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä. Ja oli muka suurtakin herkkua, kun isä käryytti pannulla pakasteseitä. Että ihan kalaa.
Alkaa ihan v*tuttaa kun nyt muistelee. Ihme kun ollaan hengissä.
Olen ihan tosissani sitä mieltä, että todellinen syy suomalaisten hoikkuuteen menneinä vuosina löytyy sen aikaisesta ruokavaliosta: puuroa, keitettyä perunaa (lähinnä ruskealla kastikkeella ilman sattumia), satunnaisesti vähän makkaraa/kalaa. Heviosastolta ehkä omenaa, kurkkua, porkkanaa ja lanttua. Kun tuollaista ruokaa syö 90% ajasta, ei varmasti tule mielitekoja ottaa päivittäin lisää! Ja energiaahan noissa kaikissa on naurettavan vähän.
Selasin omaa 1997 julkaistua kotitalouden kirjaani. Silakkaa lukuunottamatta lähes mikä tahansa kalaruoka oli automaattisesti juhlaruoka; annoskoot olivat pikkuruisia nykypäivään verrattuna (makaronilaatikkoon 200g jauhelihaa, muistan itsekin kuin 1 broilerin rintafilee oli normiannos neljälle teinille wokkiruokaan).
Kävin emäntäkoulun 1970-luvulla. Siltä ajalta on vieläkin tallessa vihko, jossa on ruokaohjeita. En sanoisi kovin yksipuoliseksi erään viikon ruokia: Sianlihaa kiinalaiseen tapaan (inkivääriä mausteena), maksavatkulia (lisäkkeenä sekavihanneksia), kaalikeitto lampaanlihasta, maksalinnit+korinttikastike, kalamureke, punajuuri-sianlihavatkuli, sydänkäristys.
Huomaan, että kaali ja sisäelimet olivat paljon käytetymmät kuin nykyään, ja juureksia käytettiin myös paljon. Jostakin syystä makkararuokia ei emäntäkouluvihkossa ole, vaikka ne olivat hyvin tavallisia ruokia siihenkin aikaan, ei myöskään kanaa saati sitten broileria.
Aivan hirveä sana tuo vatkuli. Tulee mieleen vatkattu verta tai jotain.
Eli kyseessä on ihan vain lihan palat kastikkeessa. En ymmärrä typerää nimeä, eikä auta vaikak joku tulisi tietäväisenä kertomaan että se tulee nuijia sanasta, koska vatkaaminen on vatkaamista.
Kyykkyvatkuli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.
Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli.
Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).
Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".
Oikeaa ruokaa boomereille on vain peruna ja liha. Vanhempani kävivät kiinalaisessa ravintolassa taannoin ensimmäistä kertaa ikinä, ja isäni oikein nauroi miten oksensi aterian jälkeen. ”Ei ihme että kiinalaiset on sen näköisiä, eihän niiden ruokakaan ole mitään ihmisten ruokaa! Jotain bambunversoja ja riisiä, voi hyvänen aika sentään!”. Ei puhettakaan, että sushi tai mikään muu erilainen ruoka maistuisi, tai että olisi halua edes kokeilla.
Voi voi, kun yleistetään asioita. Itse olen melkein boomeri, en syö lihaa, teen itse sushia, tofupateeta, guacamolea ja muitakin meksikon herkkuja, lähes kaikkea olen valmis kokeilemaan, paitsi ostereita!
Dear Pirkko, toivottavasti ymmärrät että jokaista keski-ikäistä kulinaristia vastaan on useita tuhansia lihaperuna-boomereita.
Huomaa taas että kansakoulussa ei opetettu tilastotiedettä.... Juu nou, enemmistön perusteella yleistetään eikä harvinaisen poikkeuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.
Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.
Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.
Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..
Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.
Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :DSe kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Graavilohi ja muut graavatut kalat on kyllä aina olleet käytännössä raakoja.
Kyllä makkaraa ja jauhelihaa syödään nytkin ihan samalla tavalla.
Sinistä maitoa juotiin 80-luvulla, 90-luvulla siirryttiin rasvattomaan koska se kolesteroli oli niin paha. Sitten tuli karppaus ja jotkut siirtyi punaiseen maitoon. Vain jotkut vanhukset joi punaista 80-luvulla.
Kyllä meidän perheessä juotiin punaista maitoa kasarilla. Jossain vaiheessa ysäriä siirryttiin kurriin.
Meillä käytetään edelleen punaista maitoa.
Tuo "kevyt"-hömpötys on niin huuhaata. Ihan muussakin ravinnossa kuin maidossa.
Ihmisiä on niin helppo manipuloida.
Joskus 70-luvulla tehtiin kattilassa popcorneja tai ostettiin maapähkinä-rusinasekoitusta muistaakseni uudeksivuodeksi. Muulloin tällaisia naposteltavia ei juuri ollut, eikä muita pähkinöitä kuin noita maapähkinöitä. Mantelia käytettiin jossain leivonnaisissa, mutta niitä ei syöty muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.
Mun 7-kymppinen äiti oli joskus seuraamassa ruoanlaittoani, ja laitoin ruokaan paprikajauhetta, en mitenkään isoa määrää. Äiti rupesi kauhistelemaan, että eivät kaikki noin vahvasti maustettuja ruokia voi syödä. Äidin maustekaapissa oli neljä maustetta: suola, pippuri, nelimauste ja kaneli.
Sama mun appivanhemmilla. Eikä IKINÄ mitään kastiketta. Kuivaa pottua, poltettua lihaa ja kuivia kasviksia. Koitan laittaa aina voita ison kimpaleen, että saisi edes nieltyä. Lapsille muussaan perunat, laitan voita ja maitoa :D. Rahasta ei ole siis pula, tekevät niinkuin on aina tehty ja raaka-aineet esimerkiksi on ihan laadukkaita (tosin liha aina valmiiksi marinoitua, kun "ei itse osata". Se on sitten kiva paistaa siihen lihan pintaan kiinni ne arominvahventeet).
Tämä on niin totta. Myös omat appivanhemmat ja omat vanhemmat ovat tätä polvea. Haukkuvat aina sitä, miten nuoriso nirsoilee, mutta itse eivät syö juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jos yrittää jotain tarjota, kieltäydytään ja halutaan "oikeaa ruokaa".
Oikeaa ruokaa boomereille on vain peruna ja liha. Vanhempani kävivät kiinalaisessa ravintolassa taannoin ensimmäistä kertaa ikinä, ja isäni oikein nauroi miten oksensi aterian jälkeen. ”Ei ihme että kiinalaiset on sen näköisiä, eihän niiden ruokakaan ole mitään ihmisten ruokaa! Jotain bambunversoja ja riisiä, voi hyvänen aika sentään!”. Ei puhettakaan, että sushi tai mikään muu erilainen ruoka maistuisi, tai että olisi halua edes kokeilla.
Voi voi, kun yleistetään asioita. Itse olen melkein boomeri, en syö lihaa, teen itse sushia, tofupateeta, guacamolea ja muitakin meksikon herkkuja, lähes kaikkea olen valmis kokeilemaan, paitsi ostereita!
Dear Pirkko, toivottavasti ymmärrät että jokaista keski-ikäistä kulinaristia vastaan on useita tuhansia lihaperuna-boomereita.
Huomaa taas että kansakoulussa ei opetettu tilastotiedettä.... Juu nou, enemmistön perusteella yleistetään eikä harvinaisen poikkeuksen.
Dear Charlotta Jessica, kenenkähän tilastotieteilijän tutkimukseen perustat tietosi boomereitten ruokavaliosta??
Silloin sai vielä ihanaa sorbusta. Hik!
Onko proteiini jo mainittu? 70-luvulla runsasta proteiinin saantia alettiin pitää välttämättömänä. Muista kuulleeni mainintoja jopa pikkuvauvojen maidosta. "Pullomaidossa on enemmän proteiinia kuin rintamaidossa ja vauva kasvaa nopeammin." Ja jo hyvin pienille vauvoille syötettiin munankeltuaista ja muutakin nykypäivänä outoa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.
Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.
Silloin puuhattiin asioita aivan eri tavalla, ei ollut nettiä ja TVstä ei tullut paljon mitään joten sisällä istumiseen kyllästyi äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko proteiini jo mainittu? 70-luvulla runsasta proteiinin saantia alettiin pitää välttämättömänä. Muista kuulleeni mainintoja jopa pikkuvauvojen maidosta. "Pullomaidossa on enemmän proteiinia kuin rintamaidossa ja vauva kasvaa nopeammin." Ja jo hyvin pienille vauvoille syötettiin munankeltuaista ja muutakin nykypäivänä outoa ruokaa.
Juontaisiko äitini kommentit tuohon 70-luvun uskomukseen rintamaidosta? Äitini on syntynyt -49 ja minä -75. Sain esikoiseni 2002 ja täysimetin häntä 6kk ja sen jälkeen imetys jatkui kiinteiden rinnalla yli vuoden vanhaksi. Kun esikoiseni oli 3kk, äitini sanoi 'vieläkö sä sitä imetät, iso poika jo, anna sille kunnon maitoa eli korviketta pullosta niin pysyy nälkä pois'. Äiti taivasteli imetystä niin kauan kuin imetin. Äidin mielestä perunaa olisi pitänyt antaa vauvalle 2-3 kk iässä, että nälkä pysyy pois. Ja rintamaito kuulemma muuttui 'vedeksi' kun lapselle tuli enemmän ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- ja 80-luvun niputtaminen näin yhteen, ei oikein toimi. Ruokakulttuuri muuttui 80-luvulla radikaalisti aikaisempaan vuosikymmeneen nähden. Valmisruokien valikoima laajeni huomattavasti: grillibroileri tuli tiskille, einespaketit hyllyihin (nämä valmiit ateriat), hedelmiä oli paljon monipuolisemmin mm. kiivi tuli markkinoille etc.
Öhöm! Grillibroileria oli vartaassa kaupoissa jo 70-luvulla, ja eineksiäkin alkoi olla. Kiivi:
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?t=65092
Kauko Röyhkä facebook sivuillaan:
Kesällä 1975 Kiwi-hedelmä tuli Suomeen. Olin lappilaisen kaverini Karin kanssa risusavotassa jossakin Pellon kunnan alueella. Teimme töitä vesureilla kovassa helteessä kivikkoisella metsänkaistaleella. Lähistöllä liikkui karhu, löysimme sen jälkiä läheiseltä suolta. Sääskien ja paarmojen takia rupesimme tekemään töitä öisin. Vesurit kalahtelivat kiviin ja niitä piti hioa koko ajan teräväksi. Äitini tuli kesälomalle ja toi mukanaan outoja Kiwi-hedelmiä. Päätin yllättää Karin ja vein kaksi kappaletta mukanani töihin. Kun ruokapaussi koitti joskus aamuyöstä, kun suosta oli noussut usvaa ja pöllö liiteli saalistamassa, otin hedelmät esille. "Mitä?!!" huudahti Kari, "Karvanen pottu!"Miksi jonkun Röyhkän epämääräinen muistelo olisi luotettava? Muutenkin linkkaamasi alatyylinen keskustelu ei ole mikään lähde yhtään mihinkään.
Joku kaupan- ja elintarvikealan tutkija tähän varmasti osaisi vastata. Ainakin meidän hyvinvarusteltuun ruokakauppaan kiivi tuli vasta 80-luvun alussa, samaten grillibroileri. Että vähän epäilen, että jossain Lapissa on ollut kiivejä ennen tätä. Kyllä "innovaatiot" ovat varmasti Etelä-Suomesta lähteneet.
Se ei sinänsä edes ollut pointti, vaan että elintarviketarjonta monipuolistui 80-luvulla olennaisesti ja siksi on vaikea puhua otsikon vuosikymmenistä samassa lauseessa.
Minä ostin Lapissa kuumaa grillilihaa paikallisesta Spar-kaupasta joskus 1970-luvulla. Sattuneesta syystä nimenomaan se lihaostos jäi mieleen, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kai siellä kanankoipiakin oli, mutta varsinaisesti grillattuja broilereita ostettiin lauantairuuaksi vasta vuosikymmenen vaihteessa eteläsuomalaisessa kaupungissa.
Ei se Lappi niin kauhean kaukana etelästä enää 1970-luvulla ollut. Ja huomataan, että Royhkän muistelema Pello on länsirajalla. Sinne kulkeutui Ruotsin kautta yhtä ja toista ennen kuin muualle itäsempään Lappiin.
Muistelisin nähneeni ensimmäisen avokadon koulun kotitaloustunnilla joskus 1970-luvulla. Ehkä siellä oli myös kiwi, mutta niistä tunneista on ehtinyt unohtua paljon muutakin. Avokadon muistan siksi, että se ei minusta maistunut miltään oikealta hedelmältä.
Rovaniemellä myytiin grillattuja broilereita Sokoksella jo 1960-luvulla ja Centrumissakin 1970-luvulla. Niillä muutamalla grillikioskilla, jotka eivät olleet pelkkiä huuruisia nakkikoppeja, myytiin broilerin puolikkaita jo 1960-luvulla.
Niitä grillibroilereita myytiin grilleiltä vielä kasarillakin ja tästä tulikin elävä muistikuva nuoruuteen, kun siloisen poikakaverin ja nykyisen puolison kanssa öisen p-ralliajelun päätteksi ajettiin grillille, tilattiin "puolikas broileri" ja syötiin se autossa ja nuoltiin lopuksi rasvat sormista ja taas ajamaan :D
Rovaniemi oli muutenkin aikaansa edellä monessa jutussa, en tiedä johtuiko se yliopistosta tai turimismista, et oltiin kansainvälisiä. Mm. MusicTV ja se jokin Skytv näkyivät kaupungissa jo 80-luvun puolivälissä. Jos oli kaapeli tai jotain.
Johtui varmaan myös siitä, että koko kaupunki piti jälleenrakentaa 40-luvun jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Aivan totta tänäänkin, ei se maitorasva ole vuosien saatossa ainakaan terveellisemmäksi muuttunut. Paras silti lienee tasajako tyydytetty-epätyydytetty-monityydyttämätön rasva.