Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
PiP kirjoitti:
Meillä 70-luvulla ruokavalio arkena oli nimenomaan niitä puuroja ja vellejä, makaronivelli, riisivelli, mannavelli ja perunavelli. Tai toisinaan keittoja, yleensä makkarakeitto tai lihakeitto. Lisäksi oli ruisleipää. Viikonloppuisin syötiin sitten lihaa tai kalaa yhdellä aterialla. Muuten edelleen puuro/velli linjalla.
En edelleenkään tykkää syödä noita vellejä. Herkkua oli se, kun äiti teki uunikalaa, eli kokonaisen lohen sisälle tuli riisiä, voita ja suolaa 😊 Kaverin luona herkuteltiin niin, että uunissa paistettiin paksuja viipaleita lauantaimakkaraa ja ranskanleipää.
Kouluruoista inhokkini olivat juustokeitto (jotain jauhemössöä), siskonmakkarakeitto ja kesäkeitto.
Muistatteko makkarakupit? Paistettiin uunissa makkarapaloja, jotka muotoutuivat kupiksi ja siihen sitten jotain täytettä.
Meillä ei ollut koskaan koulussa juustokeittoa, mutta kesäkeitto ja kaalikeitto olivat inhokkejani. Ehkä olen outo, kun siskonmakkarakeittoa teen vieläkin.
Ehkä viljavellien ja -puurojen terveellisyys jopa vauvoille on sellainen harhaluulo, joka on sittemmin korjattu. Samoin mehun ja sokeriveden juottaminen tuttipullosta.
Meillä oli monesti lauantaiaamupäivänä yhdistetyllä aamiaisella ja lounaalla ”porilaisia” eli pannulla paistettuja lauantaimakkaraa, ranskanleipäviipaleita ja kananmunaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soija soveltuu miehille,nyt tiedetään ettei sovellu
Tämä onkin ollut hauska ketju, luin läpi. Olen itse -89 syntynyt eli omaa annettavaa ei ketjun aiheeseen lapsuusmuistojen osalta löydy. Mutta yksi asia taisi saada selityksensä: työn puolesta tiedän, että on olemassa vanhuksia, joiden erityisruokavalio laitosruokailussa on "ei kanaa". Olen tätä ihmetellyt, kun en ole koskaan kuullut kana-allergiasta tai muustakaan sairaudesta jossa kana ja vain kana olisi kielletty, enkä myöskään uskonnosta jossa olisi tällainen rajoite. Mutta olisiko sitten yksinkertaisesti kyse siitä, että "minähän en mitään tunkiokiitäjää syö" -koulukunnan edustajia ei haluta kiusata tällä asialla elämänsä loppumetreillä. Hirveän yleisestä ilmiöstä ei kuitenkaan ole kysymys.
Minulla luki jossain 70-luvun keittokirjassa tietoa sellaisesta eksoottisesta hedelmästä kuin "avokaado". En nyt löytänyt tuota kohtaa, jotta voisin antaa teille suoran lainauksen, mutta se meni jotakuinkin näin: "Avokaadoista saa raikkaan lisän hedelmäsalaatteihin".
Luin tätä kirjaa siis pikkulapsena vuosituhannen taitteessa, sattumoisin samoihin aikoihin, kun omaan pikku kyläkauppaamme oli ensi kerran tullut avokadoja. Olimme ostaneet yhden, ja minä olin maistanut siitä pienen palan. Se oli kuin etanaa olisi purrut, ja maistui härskiintyneelle rasvalle.
Joissain ruoissa avokadot ovat paikallaan ja tekevät toki iholle hyvää, mutta sellaisenaan ne maistuvat minusta hirveän eltaantuneille ja tunkkaisille, eivätkä todella ole mieluista syötävää. Luulen, että kirjan kirjoittaja ei ollut ikinä itse maistanut avokadoa. Raukalle oli luultavasti vain kerrottu, että avokado on hedelmä, ja tästä hän oli sitten vetänyt johtopäätöksen, että se olisi täysin verrattavissa paikallisten entuudestaan tuntemiin hedelmiin. Vaikka avokadoista tykkäisikin, niin en keksi, minkä sortin aineissa ihmisen pitäisi olla kuvatakseen makua "raikkaaksi".
Kaurapuuroa ja ruisleipää kun syö tulee mestariksi. T. Hiihtomaajoukkue
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ettei mustapippuria saa purra kun on niin vahvaa ja siksi laitetaan keiton kanssa kokonaisina. Paprikansimenet oli niitä myrkyllisiä. Hahah.
Vierailija kirjoitti:
Minulla luki jossain 70-luvun keittokirjassa tietoa sellaisesta eksoottisesta hedelmästä kuin "avokaado". En nyt löytänyt tuota kohtaa, jotta voisin antaa teille suoran lainauksen, mutta se meni jotakuinkin näin: "Avokaadoista saa raikkaan lisän hedelmäsalaatteihin".
Luin tätä kirjaa siis pikkulapsena vuosituhannen taitteessa, sattumoisin samoihin aikoihin, kun omaan pikku kyläkauppaamme oli ensi kerran tullut avokadoja. Olimme ostaneet yhden, ja minä olin maistanut siitä pienen palan. Se oli kuin etanaa olisi purrut, ja maistui härskiintyneelle rasvalle.
Joissain ruoissa avokadot ovat paikallaan ja tekevät toki iholle hyvää, mutta sellaisenaan ne maistuvat minusta hirveän eltaantuneille ja tunkkaisille, eivätkä todella ole mieluista syötävää. Luulen, että kirjan kirjoittaja ei ollut ikinä itse maistanut avokadoa. Raukalle oli luultavasti vain kerrottu, että avokado on hedelmä, ja tästä hän oli sitten vetänyt johtopäätöksen, että se olisi täysin verrattavissa paikallisten entuudestaan tuntemiin hedelmiin. Vaikka avokadoista tykkäisikin, niin en keksi, minkä sortin aineissa ihmisen pitäisi olla kuvatakseen makua "raikkaaksi".
Luultavasti sinä ja tuo toimittaja olitte syöneet pilaantunutta avokadoa. Tuore ei maistu muulta kuin lehtivihreältä ja hieman rasvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla luki jossain 70-luvun keittokirjassa tietoa sellaisesta eksoottisesta hedelmästä kuin "avokaado". En nyt löytänyt tuota kohtaa, jotta voisin antaa teille suoran lainauksen, mutta se meni jotakuinkin näin: "Avokaadoista saa raikkaan lisän hedelmäsalaatteihin".
Luin tätä kirjaa siis pikkulapsena vuosituhannen taitteessa, sattumoisin samoihin aikoihin, kun omaan pikku kyläkauppaamme oli ensi kerran tullut avokadoja. Olimme ostaneet yhden, ja minä olin maistanut siitä pienen palan. Se oli kuin etanaa olisi purrut, ja maistui härskiintyneelle rasvalle.
Joissain ruoissa avokadot ovat paikallaan ja tekevät toki iholle hyvää, mutta sellaisenaan ne maistuvat minusta hirveän eltaantuneille ja tunkkaisille, eivätkä todella ole mieluista syötävää. Luulen, että kirjan kirjoittaja ei ollut ikinä itse maistanut avokadoa. Raukalle oli luultavasti vain kerrottu, että avokado on hedelmä, ja tästä hän oli sitten vetänyt johtopäätöksen, että se olisi täysin verrattavissa paikallisten entuudestaan tuntemiin hedelmiin. Vaikka avokadoista tykkäisikin, niin en keksi, minkä sortin aineissa ihmisen pitäisi olla kuvatakseen makua "raikkaaksi".
Luultavasti sinä ja tuo toimittaja olitte syöneet pilaantunutta avokadoa. Tuore ei maistu muulta kuin lehtivihreältä ja hieman rasvalta.
Silloinen avokado saattoi olla huonontunut, en voi muistaa. Mutta nykyäänkin pelkilteen syöty avokado, oli kuinka hyvälaatuinen tahansa, maistuu eltaantuneelle ja tunkkaiselle. Guacamole ja avokadosushi (runsaalla piparjuurella sekä soijakastikkeella) on kuitenkin hyvää, niissä avokadon rasvaisuus täydentää vahvempia makuja mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin ollut hauska ketju, luin läpi. Olen itse -89 syntynyt eli omaa annettavaa ei ketjun aiheeseen lapsuusmuistojen osalta löydy. Mutta yksi asia taisi saada selityksensä: työn puolesta tiedän, että on olemassa vanhuksia, joiden erityisruokavalio laitosruokailussa on "ei kanaa". Olen tätä ihmetellyt, kun en ole koskaan kuullut kana-allergiasta tai muustakaan sairaudesta jossa kana ja vain kana olisi kielletty, enkä myöskään uskonnosta jossa olisi tällainen rajoite. Mutta olisiko sitten yksinkertaisesti kyse siitä, että "minähän en mitään tunkiokiitäjää syö" -koulukunnan edustajia ei haluta kiusata tällä asialla elämänsä loppumetreillä. Hirveän yleisestä ilmiöstä ei kuitenkaan ole kysymys.
Minä olen allerginen kanalle (ja kalkkunalle), kuten myös tyttäreni ja ilmeisesti yksi pojistakin. Harmi, sillä kana(broileri) olisi maukasta ja edullista, siitä on helppo tehdä monipuolisesti ruokaa.
Olen aivan varma, että palvelutalossa tai missä laitoksessa sitten viimeiset aikani vietänkin, minun allergioilleni hihitellään ja salaa lykätään broilerpullia lautaselle :-( Olisi helppoa, jos olisi maitoallergia tai pähkinäallergia, niistä ihmiset ovat kuulleet sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sännöllisesti syötävä maksaa ja munuaisia.
- kotikalja on terveellisempää kuin limu (jota sai vain harvoin)
- margariini on ok
Niin joo kanaa yleensä ostettiin valmiiksi grillattuna tai valmiina viillokkina. En muista että sitä olisi käsitelty raakana. Sen sijaan raakaa naudankihaa syötiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne harmaat ja hirveän kirpeät greipit. Ensin halki ja päälle rutosti sokeria. Sitten syötiin pikkulusikalla irvistellen. Greippimehua lensi usein silmään - kirveli. Hankalaa, epäterveellistä ja pahaa. Silti lusikoitiin muksuina suuhun ihan tyytyväisinä.
Saako näitä edes enää kaupasta? Voisi antaa lapsille ja näyttää, mitä herkkuja aiemmin syötiin. Nykyiset Sweetie greipit vai mitä ne on ihan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Kaupoista sai vain suomalaista suklaata ja koska ei ollut vertailukohtaa ei tiedetty millaista on kunnon suklaa. Jopa Fazerin sinistä kehuttiin hyvänä suklaana.
Nyt tuota imelää tahnaa tuskin pystyy nielemään.
Aikoinaan Fazerin sininen OLI paljon paremman makuista. Maku alkoi muuttua joskus 2000-luvun puolella sen jälkeen, kun Fazer siirtyi Cloettan omistukseen. Ei ehkä ihan heti, muttaa kuitenkin. Jossain vaiheessa jopa tiedotettiin, kuinka suklaan saatavuus vaikeutuu (eli suomeksi: nyt ostetaan huonolaatuisempaa ja huonomman makuista kaakaota).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soija soveltuu miehille,nyt tiedetään ettei sovellu
Soija soveltuu hyvin myös nykymiehille.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Yhteen aikaan pelättiin gelatiinia. Oli ollut joku vähän kissanraatokohuun verrattava juttu, että gelatiiniin käytetään kaikkea teurasjätettä sun muuta.
Ihmiset syynäsivät, missä kaikessa oli gelatiinia. Esim. kevytjugurtissa sitä oli. Muistan, kun joku ei uskaltanut syödä vihreitä kuulia.
Ei se ollut harhaluulo. Gelatiinia tehtiin siihen aikaan aika huolettomasti myös nautojen ns. riskiosista, jotka levittävät hullun lehmän tautia eli BSE:tä, jolla todettiin yhteys ihmisen creutzfeldt-jakobin tautiin. Gelatiinia tehdään sekä siasta että naudasta ja se on Suomessa tuontitavaraa, jota valmistettiin paljon BSE-taudin riskimaissa.
Liivatetta eli gelatiinia valmistetaan luista/luuytimestä, rustoista, suolista, jänteistä tai nahkasta pitkään keittämällä. Eli teurastuksen "sivutuotteista". Nykyään valmistuksessa ei saa käyttää nautojen päitä tai selkärankaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin joo kanaa yleensä ostettiin valmiiksi grillattuna tai valmiina viillokkina. En muista että sitä olisi käsitelty raakana. Sen sijaan raakaa naudankihaa syötiin
En ole koskaan tähän elettyyn ikään kuullut, että naudanlihaa olisi syöty raakana. Tai mitä lihaa se tartar-pihvi onkaan? En söisi raakaa nautaa, kun medium-pihvi on vähän vaikea. Kuivaliha on periaatteessa raakaa kuten kylmäsavu- ja suolalihakin, mutta aika harvinaista herkkua niin 1970-luvulla kuin nykyäänkin.
Ei kirpeitä greippejä sitten vuoden 1985 kirjoitti:
Ne harmaat ja hirveän kirpeät greipit. Ensin halki ja päälle rutosti sokeria. Sitten syötiin pikkulusikalla irvistellen. Greippimehua lensi usein silmään - kirveli. Hankalaa, epäterveellistä ja pahaa. Silti lusikoitiin muksuina suuhun ihan tyytyväisinä.
Saako näitä edes enää kaupasta? Voisi antaa lapsille ja näyttää, mitä herkkuja aiemmin syötiin. Nykyiset Sweetie greipit vai mitä ne on ihan hyviä.
Rakkauteni greippeihin heräsi tuolloin. Ja nykyisin etsin sellaisia oikeita kirpeitä greippejä ja greippimehua, muut menevät jos muuta ei löydy. Tosin tuo omituinen tapa syödä greippi jäi sinne 70-luvulle. Sitä mehua tuli tosiaan ammuttua muiden silmiin ja muistan hihitelleeni sille serkkujen kanssa kun saimme jokainen nenän eteen sen puolikkaan ja pikkulusikan.
Greippi pitää syödä kuten appelsiini, lohkoittain. Jos oikein haluaa luksusta niin kuorii niitä nahkoja päältä pois. Rakastan, rakastan greippiä.
Ja inhoan avokadoa, eltaantunutta rasvaista niljaisuutta. Onnekseni tässä ketjussa on ainakin yksi avokadon inhoaja lisäkseni, etten ole yksin sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- ja 80-luvun niputtaminen näin yhteen, ei oikein toimi. Ruokakulttuuri muuttui 80-luvulla radikaalisti aikaisempaan vuosikymmeneen nähden. Valmisruokien valikoima laajeni huomattavasti: grillibroileri tuli tiskille, einespaketit hyllyihin (nämä valmiit ateriat), hedelmiä oli paljon monipuolisemmin mm. kiivi tuli markkinoille etc.
Öhöm! Grillibroileria oli vartaassa kaupoissa jo 70-luvulla, ja eineksiäkin alkoi olla. Kiivi:
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?t=65092
Kauko Röyhkä facebook sivuillaan:
Kesällä 1975 Kiwi-hedelmä tuli Suomeen. Olin lappilaisen kaverini Karin kanssa risusavotassa jossakin Pellon kunnan alueella. Teimme töitä vesureilla kovassa helteessä kivikkoisella metsänkaistaleella. Lähistöllä liikkui karhu, löysimme sen jälkiä läheiseltä suolta. Sääskien ja paarmojen takia rupesimme tekemään töitä öisin. Vesurit kalahtelivat kiviin ja niitä piti hioa koko ajan teräväksi. Äitini tuli kesälomalle ja toi mukanaan outoja Kiwi-hedelmiä. Päätin yllättää Karin ja vein kaksi kappaletta mukanani töihin. Kun ruokapaussi koitti joskus aamuyöstä, kun suosta oli noussut usvaa ja pöllö liiteli saalistamassa, otin hedelmät esille. "Mitä?!!" huudahti Kari, "Karvanen pottu!"Miksi jonkun Röyhkän epämääräinen muistelo olisi luotettava? Muutenkin linkkaamasi alatyylinen keskustelu ei ole mikään lähde yhtään mihinkään.
Joku kaupan- ja elintarvikealan tutkija tähän varmasti osaisi vastata. Ainakin meidän hyvinvarusteltuun ruokakauppaan kiivi tuli vasta 80-luvun alussa, samaten grillibroileri. Että vähän epäilen, että jossain Lapissa on ollut kiivejä ennen tätä. Kyllä "innovaatiot" ovat varmasti Etelä-Suomesta lähteneet.
Se ei sinänsä edes ollut pointti, vaan että elintarviketarjonta monipuolistui 80-luvulla olennaisesti ja siksi on vaikea puhua otsikon vuosikymmenistä samassa lauseessa.
Minä ostin Lapissa kuumaa grillilihaa paikallisesta Spar-kaupasta joskus 1970-luvulla. Sattuneesta syystä nimenomaan se lihaostos jäi mieleen, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kai siellä kanankoipiakin oli, mutta varsinaisesti grillattuja broilereita ostettiin lauantairuuaksi vasta vuosikymmenen vaihteessa eteläsuomalaisessa kaupungissa.
Ei se Lappi niin kauhean kaukana etelästä enää 1970-luvulla ollut. Ja huomataan, että Royhkän muistelema Pello on länsirajalla. Sinne kulkeutui Ruotsin kautta yhtä ja toista ennen kuin muualle itäsempään Lappiin.
Muistelisin nähneeni ensimmäisen avokadon koulun kotitaloustunnilla joskus 1970-luvulla. Ehkä siellä oli myös kiwi, mutta niistä tunneista on ehtinyt unohtua paljon muutakin. Avokadon muistan siksi, että se ei minusta maistunut miltään oikealta hedelmältä.
Rovaniemellä myytiin grillattuja broilereita Sokoksella jo 1960-luvulla ja Centrumissakin 1970-luvulla. Niillä muutamalla grillikioskilla, jotka eivät olleet pelkkiä huuruisia nakkikoppeja, myytiin broilerin puolikkaita jo 1960-luvulla.
Niitä grillibroilereita myytiin grilleiltä vielä kasarillakin ja tästä tulikin elävä muistikuva nuoruuteen, kun siloisen poikakaverin ja nykyisen puolison kanssa öisen p-ralliajelun päätteksi ajettiin grillille, tilattiin "puolikas broileri" ja syötiin se autossa ja nuoltiin lopuksi rasvat sormista ja taas ajamaan :D
Rovaniemi oli muutenkin aikaansa edellä monessa jutussa, en tiedä johtuiko se yliopistosta tai turimismista, et oltiin kansainvälisiä. Mm. MusicTV ja se jokin Skytv näkyivät kaupungissa jo 80-luvun puolivälissä. Jos oli kaapeli tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupoista sai vain suomalaista suklaata ja koska ei ollut vertailukohtaa ei tiedetty millaista on kunnon suklaa. Jopa Fazerin sinistä kehuttiin hyvänä suklaana.
Nyt tuota imelää tahnaa tuskin pystyy nielemään.Aikoinaan Fazerin sininen OLI paljon paremman makuista. Maku alkoi muuttua joskus 2000-luvun puolella sen jälkeen, kun Fazer siirtyi Cloettan omistukseen. Ei ehkä ihan heti, muttaa kuitenkin. Jossain vaiheessa jopa tiedotettiin, kuinka suklaan saatavuus vaikeutuu (eli suomeksi: nyt ostetaan huonolaatuisempaa ja huonomman makuista kaakaota).
On se ihme miten vahva mielikuva suomalaisilla Fazerista on vaikka muutos on huikea. Eikä missään niin suuri kuin Wiener Nougatissa. Taivaallista suklaata ja maistuvia mantelilastuja 70- 80- luvulla, nykyään täysin mautonta.
En epäile mutta eikö saman tien kannata kypsentää ne suoraan uunissa?