Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Ihmisten laihuus kasarilla..
Ennen puuttui kokonaan napostelukulttuuri. Pidettiin kiinni ruoka-ajoista. Niiden välill ei naposteltu.
Pidän X-polvisena niistä kiinni yhä. Lounas tasan klo 12, iltapäivätee klo 15. Niiden ulkopuolella ei mitään.
Kasarilla ei syöty silloin kun siltä tuntuu tai silloin kun oli nälkä, vaan silloin kun kello sanoo ja oltiin aamuvirkkuja. Teollisuusyhteiskunnan rytmi oli se mihin jokaisen tuli oppia. Noudattamaan kelloa. Olemaan täsmällisiä kaikessa. Tehtaan pilli oli se ihmisten tulevaisuuden kuva, se mitä elämältä odotettiin.
Tämä kaikki opettaa venyttämään nälkää. Kasarilla ei tilattu mitään kotiin eikä syöty ulkona vaan syötiin juuri sitä kotiruokaa. Lopuksi sitten se että asioita oikeasti tehtiin eikä istuttu kotona kirjoittamassa vauvafoorumille. Kasarilla näläntunne ei ollut perustelu yhtään millekään. Sulla on nälkä? So what, kiviäkin kiinnostaa, ruoka-aika ei ole vielä.
Kasarilla mentiin ja tehtiin, aina oli ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille kannattaa antaa mehua jo muutaman kuukauden iässä.
Vielä 1991 synnytysosastolla vauvalle tarjottiin sokerivettä pullosta. Ainakin minun pienikokoiselle vauvalleni.
Ei tarjottu minun pikkuiselle vauvalleni, niin tuskallista kuin imetys olikin. Mummo kyllä kotona tarjosi sokerivettä hoidoksi vauvan vatsavaivoihin. Nykyään on kai todettu toimivaksi.
Ennen viljavellit olivat vauvojen ensimmäisiä ruokia. 1990-luvulla hedelmät, ja peruna ja porkkana myös. Suositeltiin, että samasta kattilasta vauvalle kuin mitä itse syödään, mutta laimennettuna ja vähemmän maustettuna.
Vierailija kirjoitti:
Pizzapohjan ohje 70-luvulta (kotitalouskirjasta):
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g margariinia
1 1/2 dl maitoa
"Pizza on muotileivonnainen ja nopeasti valmistettavissa, jos käytetään leivinjauhetta kohotusaineena".
Mahtaisi joku italiino pyörtyä.
Kammottavaa. On siinä taas suomalaistettu jo alunperin yksinkertaista taikinaa, pizzapohjaanhan tulee 00-vehnäjauhoja, vettä, suolaa, hiivaa ja oliiviöljyä. Tietysti voi käyttää hapanjuurtakin, jolloin hiivaa ei tarvita.
Vieläkään ei ole ihan helppo löytää 00-vehnäjauhoja, vaan on erikseen durum- ja pizzajauhoja. Itse käytän mieluummin hiivaleipäjauhoja kuin valkoisia, mauttomia vehnäjauhoja. Siihen aikaan oliiviöljyä ei ollut jokaisen kyläkaupan hyllyssä, mutta margariinia oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole syönyt ranskanleipää 1970-luvun jälkeen. Myydäänkö sitä edes kaupassa enää?
Myydään.
Mutta ei ole alkuunkaan niin hyvää kuin 1970-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Coca-Colaan liukenee hammas ja hurjimpien väitteiden mukaan jopa rautanaula..
Malliksi liotettiin maitohampaita kokikseen. Kyllähän ne liukeni. Mutta niin liukeni veteenkin. Maitohammas liukenee mihin vaan.
Ei liukene veteen, vesi on neutraalia Ph-arvoltaan. Cokis on huomattavan hapanta, 2,5 on Ph arvo, kyllä siihen liukenee viisaudenhammaskin ja jotkut autojen rassaajat käyttävät sitä ruosteenpoistoon kromeista.
t
En juo Coca-Colaa mutta silloin tällöin ostan ison pullon ja kaadan sen veskinpyttyyn yöksi. Pytty puhdistuu loistavan valkoiseksi. Vanha niksi tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 1980 enkä tunnista puoliakaan tän ketjun jutuista.
Kyllä meillä oli erilaisia salaatteja, riisiä ja broileria, äidin tekemää hedelmärahkaa, leikkeleitä, perunaa eri muodossaan. Maito oli rasvatonta, pizzaa ei tehty vaan haettiin ravintolasta kotiin. Oli sitä ruskeaa kastikettakin joskus, mutta harvoin. Lihapullien kanssa mutsi teki kermakastikkeen.
Mausteita oli paljon enemmän kuin joku aromisuola ja pippuri.
Ihan peruslähiömuksu olen, äiti oli yh ettei siis oltu mitään varakkaita. En myöskään muista millään ruoka-aineella pelottelua tai uskomuksia.
Ei mikään ihme, että et muista mitään 1970-luvusta. Se oli juuri 1980-lukua, kun tavalliset maalaisetkin alkoivat syödä broileria, pizzaa ym. Ravintoloissa käytiin syömässä, ja nakkari oli se paikka, josta haettiin syötävää mukaan.
Harhaluuloista huonoin oli ilmeisesti se, että vain valkoinen sokeri on haitallista tai peräti aiheutti sokeritautia. Rasva ja hedelmäsokeri olivat sallittuja, ja hedelmät peräti suositeluja, vaikka se ei taida sittenkään harhaluulo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla pohjoiskorealaiset söi luultavasti monipuolisempaa ja paremman makuista ruokaa kuin me suomalaiset.
Muistan, että meillä kotona vielä 80-luvulla saatettiin keittää ruuaksi vain pelkät perunat, tai kattilallinen makaronia. Sai sitten itse valita, ottaako sen kanssa voita vai ketsuppia, vaiko ihan molempia.
Lihaa ei ollut joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä. Ja oli muka suurtakin herkkua, kun isä käryytti pannulla pakasteseitä. Että ihan kalaa.
Alkaa ihan v*tuttaa kun nyt muistelee. Ihme kun ollaan hengissä.
Olen ihan tosissani sitä mieltä, että todellinen syy suomalaisten hoikkuuteen menneinä vuosina löytyy sen aikaisesta ruokavaliosta: puuroa, keitettyä perunaa (lähinnä ruskealla kastikkeella ilman sattumia), satunnaisesti vähän makkaraa/kalaa. Heviosastolta ehkä omenaa, kurkkua, porkkanaa ja lanttua. Kun tuollaista ruokaa syö 90% ajasta, ei varmasti tule mielitekoja ottaa päivittäin lisää! Ja energiaahan noissa kaikissa on naurettavan vähän.
Selasin omaa 1997 julkaistua kotitalouden kirjaani. Silakkaa lukuunottamatta lähes mikä tahansa kalaruoka oli automaattisesti juhlaruoka; annoskoot olivat pikkuruisia nykypäivään verrattuna (makaronilaatikkoon 200g jauhelihaa, muistan itsekin kuin 1 broilerin rintafilee oli normiannos neljälle teinille wokkiruokaan).
Kävin emäntäkoulun 1970-luvulla. Siltä ajalta on vieläkin tallessa vihko, jossa on ruokaohjeita. En sanoisi kovin yksipuoliseksi erään viikon ruokia: Sianlihaa kiinalaiseen tapaan (inkivääriä mausteena), maksavatkulia (lisäkkeenä sekavihanneksia), kaalikeitto lampaanlihasta, maksalinnit+korinttikastike, kalamureke, punajuuri-sianlihavatkuli, sydänkäristys.
Huomaan, että kaali ja sisäelimet olivat paljon käytetymmät kuin nykyään, ja juureksia käytettiin myös paljon. Jostakin syystä makkararuokia ei emäntäkouluvihkossa ole, vaikka ne olivat hyvin tavallisia ruokia siihenkin aikaan, ei myöskään kanaa saati sitten broileria.
Aivan hirveä sana tuo vatkuli. Tulee mieleen vatkattu verta tai jotain.
Eli kyseessä on ihan vain lihan palat kastikkeessa. En ymmärrä typerää nimeä, eikä auta vaikak joku tulisi tietäväisenä kertomaan että se tulee nuijia sanasta, koska vatkaaminen on vatkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten laihuus kasarilla..
Ennen puuttui kokonaan napostelukulttuuri. Pidettiin kiinni ruoka-ajoista. Niiden välill ei naposteltu.
Pidän X-polvisena niistä kiinni yhä. Lounas tasan klo 12, iltapäivätee klo 15. Niiden ulkopuolella ei mitään.
Kasarilla ei syöty silloin kun siltä tuntuu tai silloin kun oli nälkä, vaan silloin kun kello sanoo ja oltiin aamuvirkkuja. Teollisuusyhteiskunnan rytmi oli se mihin jokaisen tuli oppia. Noudattamaan kelloa. Olemaan täsmällisiä kaikessa. Tehtaan pilli oli se ihmisten tulevaisuuden kuva, se mitä elämältä odotettiin.
Tämä kaikki opettaa venyttämään nälkää. Kasarilla ei tilattu mitään kotiin eikä syöty ulkona vaan syötiin juuri sitä kotiruokaa. Lopuksi sitten se että asioita oikeasti tehtiin eikä istuttu kotona kirjoittamassa vauvafoorumille. Kasarilla näläntunne ei ollut perustelu yhtään millekään. Sulla on nälkä? So what, kiviäkin kiinnostaa, ruoka-aika ei ole vielä.
Kasarilla mentiin ja tehtiin, aina oli ohjelmaa.
Ei ollut normaalia kasarilla että lapsia pidettiin nälässä ja he saivat vain lounaan ja kupillisen teetä/päivä. Meillä syötiin ihan normaalisti aamupala, lounas välipala, päivällinen ja iltapala, ja näin kaikilla muillakin tutuilla oli.
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Moni nykyinen 90-vuotias on vieläkin ahkera majastaja, jos vaan kunto sallii. Sota-aikana syötiin runsaasti marjoja, joita säilöttiin sokerilla. Ei ollut pakastimia, ja sokerikin kortilla. Monet marjat saatiin säilymään kellarissa ilman sokeria survottuina, ainakin puolukat ja hillat.
Perunat, kaali, lantut ja nauriit olivat siihen aikaan hyviä c-vitamiinin lähteitä, ja ovat vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten laihuus kasarilla..
Ennen puuttui kokonaan napostelukulttuuri. Pidettiin kiinni ruoka-ajoista. Niiden välill ei naposteltu.
Pidän X-polvisena niistä kiinni yhä. Lounas tasan klo 12, iltapäivätee klo 15. Niiden ulkopuolella ei mitään.
Kasarilla ei syöty silloin kun siltä tuntuu tai silloin kun oli nälkä, vaan silloin kun kello sanoo ja oltiin aamuvirkkuja. Teollisuusyhteiskunnan rytmi oli se mihin jokaisen tuli oppia. Noudattamaan kelloa. Olemaan täsmällisiä kaikessa. Tehtaan pilli oli se ihmisten tulevaisuuden kuva, se mitä elämältä odotettiin.
Tämä kaikki opettaa venyttämään nälkää. Kasarilla ei tilattu mitään kotiin eikä syöty ulkona vaan syötiin juuri sitä kotiruokaa. Lopuksi sitten se että asioita oikeasti tehtiin eikä istuttu kotona kirjoittamassa vauvafoorumille. Kasarilla näläntunne ei ollut perustelu yhtään millekään. Sulla on nälkä? So what, kiviäkin kiinnostaa, ruoka-aika ei ole vielä.
Kasarilla mentiin ja tehtiin, aina oli ohjelmaa.
Ei ollut normaalia kasarilla että lapsia pidettiin nälässä ja he saivat vain lounaan ja kupillisen teetä/päivä. Meillä syötiin ihan normaalisti aamupala, lounas välipala, päivällinen ja iltapala, ja näin kaikilla muillakin tutuilla oli.
Ei pidettykään nälässä, vaan annettiin ruoka-aikana sellaista ruokaa, joka pitää nälkää seuraavaan ateriaan. Ei tarvittu syödä "ihan normaalisti" kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla pohjoiskorealaiset söi luultavasti monipuolisempaa ja paremman makuista ruokaa kuin me suomalaiset.
Muistan, että meillä kotona vielä 80-luvulla saatettiin keittää ruuaksi vain pelkät perunat, tai kattilallinen makaronia. Sai sitten itse valita, ottaako sen kanssa voita vai ketsuppia, vaiko ihan molempia.
Lihaa ei ollut joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä. Ja oli muka suurtakin herkkua, kun isä käryytti pannulla pakasteseitä. Että ihan kalaa.
Alkaa ihan v*tuttaa kun nyt muistelee. Ihme kun ollaan hengissä.
Olen ihan tosissani sitä mieltä, että todellinen syy suomalaisten hoikkuuteen menneinä vuosina löytyy sen aikaisesta ruokavaliosta: puuroa, keitettyä perunaa (lähinnä ruskealla kastikkeella ilman sattumia), satunnaisesti vähän makkaraa/kalaa. Heviosastolta ehkä omenaa, kurkkua, porkkanaa ja lanttua. Kun tuollaista ruokaa syö 90% ajasta, ei varmasti tule mielitekoja ottaa päivittäin lisää! Ja energiaahan noissa kaikissa on naurettavan vähän.
Selasin omaa 1997 julkaistua kotitalouden kirjaani. Silakkaa lukuunottamatta lähes mikä tahansa kalaruoka oli automaattisesti juhlaruoka; annoskoot olivat pikkuruisia nykypäivään verrattuna (makaronilaatikkoon 200g jauhelihaa, muistan itsekin kuin 1 broilerin rintafilee oli normiannos neljälle teinille wokkiruokaan).
Kävin emäntäkoulun 1970-luvulla. Siltä ajalta on vieläkin tallessa vihko, jossa on ruokaohjeita. En sanoisi kovin yksipuoliseksi erään viikon ruokia: Sianlihaa kiinalaiseen tapaan (inkivääriä mausteena), maksavatkulia (lisäkkeenä sekavihanneksia), kaalikeitto lampaanlihasta, maksalinnit+korinttikastike, kalamureke, punajuuri-sianlihavatkuli, sydänkäristys.
Huomaan, että kaali ja sisäelimet olivat paljon käytetymmät kuin nykyään, ja juureksia käytettiin myös paljon. Jostakin syystä makkararuokia ei emäntäkouluvihkossa ole, vaikka ne olivat hyvin tavallisia ruokia siihenkin aikaan, ei myöskään kanaa saati sitten broileria.
Aivan hirveä sana tuo vatkuli. Tulee mieleen vatkattu verta tai jotain.
Eli kyseessä on ihan vain lihan palat kastikkeessa. En ymmärrä typerää nimeä, eikä auta vaikak joku tulisi tietäväisenä kertomaan että se tulee nuijia sanasta, koska vatkaaminen on vatkaamista.
Sitä en tiedä, mistä sana vatkuli tulee, mutta sitä ruokaa ainakaan vatkattu. Molemmissa mainituissa on jauhoja, ja maksavatkulissa on maksaviipaleet jauhotettu.
Veriruokia ei siinä vihossa myöskään jostakin syystä ole, vaikka niitä syötiin silloin ja syödään vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80v anoppi pelkää mausteita, paprikaa, eikä tunnista useimpia hedelmiä. Täytekakku ja pulla on hyvää, silloinkin kun se on pahaa. Hiilareilla, maidolla ja jauhomakkaralla eletty koko elämä. Vettä ei tarvitse juoda.
Ja elänyt niillä jo 80-vuotiaaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Jep! Minä elin ei-niin varakkaassa perheessä, muttei köyhässäkään. Ja samat jutut, paitsi file ja naudanpaisti, joita oli harvoin, voin sanoa. Vaan perunaa tai makaronia ei koskaan ollut ruokana, ei edes perunaa ja vain ruskeaa kastiketta, joka kuulemma joskus oli ruokana jossain...
Minä olen perunaa ja vain ruskeaa kastiketta -pienviljelijäperheestä. Koulussa sai syödä muutakin, kunhan ensin vaan totuin koulun erilaisiin ruokiin. Sukulaisten luona sai myös parempaa ruokaa. Söinkin tuolloin paljon. Muistan, kun isoveli katsoi paheksuvasti, kun otin varmaan kolmatta kertaa lisää ruokaa tätini luona. Mutta olin todellakin laiha. Ylioppilasjakkupukuni, jonka laitoin vaatekerykseen hiljakkoin, oli kokoa 32! Nykyään kokoni 40, siis vertailun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- ja 80-luvun niputtaminen näin yhteen, ei oikein toimi. Ruokakulttuuri muuttui 80-luvulla radikaalisti aikaisempaan vuosikymmeneen nähden. Valmisruokien valikoima laajeni huomattavasti: grillibroileri tuli tiskille, einespaketit hyllyihin (nämä valmiit ateriat), hedelmiä oli paljon monipuolisemmin mm. kiivi tuli markkinoille etc.
Öhöm! Grillibroileria oli vartaassa kaupoissa jo 70-luvulla, ja eineksiäkin alkoi olla. Kiivi:
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?t=65092
Kauko Röyhkä facebook sivuillaan:
Kesällä 1975 Kiwi-hedelmä tuli Suomeen. Olin lappilaisen kaverini Karin kanssa risusavotassa jossakin Pellon kunnan alueella. Teimme töitä vesureilla kovassa helteessä kivikkoisella metsänkaistaleella. Lähistöllä liikkui karhu, löysimme sen jälkiä läheiseltä suolta. Sääskien ja paarmojen takia rupesimme tekemään töitä öisin. Vesurit kalahtelivat kiviin ja niitä piti hioa koko ajan teräväksi. Äitini tuli kesälomalle ja toi mukanaan outoja Kiwi-hedelmiä. Päätin yllättää Karin ja vein kaksi kappaletta mukanani töihin. Kun ruokapaussi koitti joskus aamuyöstä, kun suosta oli noussut usvaa ja pöllö liiteli saalistamassa, otin hedelmät esille. "Mitä?!!" huudahti Kari, "Karvanen pottu!"Miksi jonkun Röyhkän epämääräinen muistelo olisi luotettava? Muutenkin linkkaamasi alatyylinen keskustelu ei ole mikään lähde yhtään mihinkään.
Joku kaupan- ja elintarvikealan tutkija tähän varmasti osaisi vastata. Ainakin meidän hyvinvarusteltuun ruokakauppaan kiivi tuli vasta 80-luvun alussa, samaten grillibroileri. Että vähän epäilen, että jossain Lapissa on ollut kiivejä ennen tätä. Kyllä "innovaatiot" ovat varmasti Etelä-Suomesta lähteneet.
Se ei sinänsä edes ollut pointti, vaan että elintarviketarjonta monipuolistui 80-luvulla olennaisesti ja siksi on vaikea puhua otsikon vuosikymmenistä samassa lauseessa.
Minä ostin Lapissa kuumaa grillilihaa paikallisesta Spar-kaupasta joskus 1970-luvulla. Sattuneesta syystä nimenomaan se lihaostos jäi mieleen, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kai siellä kanankoipiakin oli, mutta varsinaisesti grillattuja broilereita ostettiin lauantairuuaksi vasta vuosikymmenen vaihteessa eteläsuomalaisessa kaupungissa.
Ei se Lappi niin kauhean kaukana etelästä enää 1970-luvulla ollut. Ja huomataan, että Royhkän muistelema Pello on länsirajalla. Sinne kulkeutui Ruotsin kautta yhtä ja toista ennen kuin muualle itäsempään Lappiin.
Muistelisin nähneeni ensimmäisen avokadon koulun kotitaloustunnilla joskus 1970-luvulla. Ehkä siellä oli myös kiwi, mutta niistä tunneista on ehtinyt unohtua paljon muutakin. Avokadon muistan siksi, että se ei minusta maistunut miltään oikealta hedelmältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- ja 80-luvun niputtaminen näin yhteen, ei oikein toimi. Ruokakulttuuri muuttui 80-luvulla radikaalisti aikaisempaan vuosikymmeneen nähden. Valmisruokien valikoima laajeni huomattavasti: grillibroileri tuli tiskille, einespaketit hyllyihin (nämä valmiit ateriat), hedelmiä oli paljon monipuolisemmin mm. kiivi tuli markkinoille etc.
Öhöm! Grillibroileria oli vartaassa kaupoissa jo 70-luvulla, ja eineksiäkin alkoi olla. Kiivi:
https://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?t=65092
Kauko Röyhkä facebook sivuillaan:
Kesällä 1975 Kiwi-hedelmä tuli Suomeen. Olin lappilaisen kaverini Karin kanssa risusavotassa jossakin Pellon kunnan alueella. Teimme töitä vesureilla kovassa helteessä kivikkoisella metsänkaistaleella. Lähistöllä liikkui karhu, löysimme sen jälkiä läheiseltä suolta. Sääskien ja paarmojen takia rupesimme tekemään töitä öisin. Vesurit kalahtelivat kiviin ja niitä piti hioa koko ajan teräväksi. Äitini tuli kesälomalle ja toi mukanaan outoja Kiwi-hedelmiä. Päätin yllättää Karin ja vein kaksi kappaletta mukanani töihin. Kun ruokapaussi koitti joskus aamuyöstä, kun suosta oli noussut usvaa ja pöllö liiteli saalistamassa, otin hedelmät esille. "Mitä?!!" huudahti Kari, "Karvanen pottu!"Miksi jonkun Röyhkän epämääräinen muistelo olisi luotettava? Muutenkin linkkaamasi alatyylinen keskustelu ei ole mikään lähde yhtään mihinkään.
Joku kaupan- ja elintarvikealan tutkija tähän varmasti osaisi vastata. Ainakin meidän hyvinvarusteltuun ruokakauppaan kiivi tuli vasta 80-luvun alussa, samaten grillibroileri. Että vähän epäilen, että jossain Lapissa on ollut kiivejä ennen tätä. Kyllä "innovaatiot" ovat varmasti Etelä-Suomesta lähteneet.
Se ei sinänsä edes ollut pointti, vaan että elintarviketarjonta monipuolistui 80-luvulla olennaisesti ja siksi on vaikea puhua otsikon vuosikymmenistä samassa lauseessa.
Minä ostin Lapissa kuumaa grillilihaa paikallisesta Spar-kaupasta joskus 1970-luvulla. Sattuneesta syystä nimenomaan se lihaostos jäi mieleen, mutta ei siitä nyt sen enempää. Kai siellä kanankoipiakin oli, mutta varsinaisesti grillattuja broilereita ostettiin lauantairuuaksi vasta vuosikymmenen vaihteessa eteläsuomalaisessa kaupungissa.
Ei se Lappi niin kauhean kaukana etelästä enää 1970-luvulla ollut. Ja huomataan, että Royhkän muistelema Pello on länsirajalla. Sinne kulkeutui Ruotsin kautta yhtä ja toista ennen kuin muualle itäsempään Lappiin.
Muistelisin nähneeni ensimmäisen avokadon koulun kotitaloustunnilla joskus 1970-luvulla. Ehkä siellä oli myös kiwi, mutta niistä tunneista on ehtinyt unohtua paljon muutakin. Avokadon muistan siksi, että se ei minusta maistunut miltään oikealta hedelmältä.
Rovaniemellä myytiin grillattuja broilereita Sokoksella jo 1960-luvulla ja Centrumissakin 1970-luvulla. Niillä muutamalla grillikioskilla, jotka eivät olleet pelkkiä huuruisia nakkikoppeja, myytiin broilerin puolikkaita jo 1960-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ristiriitaista se, että ennen vanhaan syötiin tosi paljon hiilaria ja oli näitä erikoisia ohjeistuksia. Kasvettiin perunalla, voilla ja leivällä. Mutta näkyikö ylipainoisia niin paljon kuin nykyään? Saati ylipainoisia lapsia tai nuoria? Ei. Ehkä toki isovanhemmat saattoi olla pyöreitä johtuen varmaan siitä, että sotien ja pulan jälkeen puutetta ei enää ollut. Mutta nuoriso (lapset-45 vuotiaat) eivät olleet lihavia.
Nykyään on lähes kaikki tieto ravitsemuksesta ja väki vaan lihoo. Missä vika?
Toki liikunta on monella jäänyt. Omassa lapsuudessa oltiin koko ajan pihalla, pyöräiltiin kouluun ja harrastuksiin ja välillä syötiin pottuja ja voikastiketta ja maitoa, ja taas jatkettiin. Nykyään on megasäkit karkkia ja energiajuomat vaikka nykyaika ei monella kuluta yhtään energiaa.
Tämä nyt meni vähän ohi, mutta ajankohtainen asia pohtia.
Se on juuri tuo liikkumattomuus ja liika sokerin saanti. Ennen liikuttiin enemmän, mutta ravinnosta tuli liikaa suolaa ja kovaa rasvaa. Oli laihoja tai oikeastaan normaalipainoisia, mutta verisuonet kovilla. Paras olisi liikkua ja syödä terveellisesti.
Meillä 70-luvulla ruokavalio arkena oli nimenomaan niitä puuroja ja vellejä, makaronivelli, riisivelli, mannavelli ja perunavelli. Tai toisinaan keittoja, yleensä makkarakeitto tai lihakeitto. Lisäksi oli ruisleipää. Viikonloppuisin syötiin sitten lihaa tai kalaa yhdellä aterialla. Muuten edelleen puuro/velli linjalla.
En edelleenkään tykkää syödä noita vellejä. Herkkua oli se, kun äiti teki uunikalaa, eli kokonaisen lohen sisälle tuli riisiä, voita ja suolaa 😊 Kaverin luona herkuteltiin niin, että uunissa paistettiin paksuja viipaleita lauantaimakkaraa ja ranskanleipää.
Kouluruoista inhokkini olivat juustokeitto (jotain jauhemössöä), siskonmakkarakeitto ja kesäkeitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suola oli epäterveellistä ja tilalla käytettiin parempaa aromisuolaa.
Tuli mieleen, että siinä Hans Välimäen ohjelmassa missä se auttaa jotain ravintolaa, niin jonkin ravintolan keittiössä oli isoja Aromat-pönttöjä. :D
Ihmettelin tätä myös, käytetäänkö ravintoloissa yleisestikin aromisuolaa?
PiP kirjoitti:
Meillä 70-luvulla ruokavalio arkena oli nimenomaan niitä puuroja ja vellejä, makaronivelli, riisivelli, mannavelli ja perunavelli. Tai toisinaan keittoja, yleensä makkarakeitto tai lihakeitto. Lisäksi oli ruisleipää. Viikonloppuisin syötiin sitten lihaa tai kalaa yhdellä aterialla. Muuten edelleen puuro/velli linjalla.
En edelleenkään tykkää syödä noita vellejä. Herkkua oli se, kun äiti teki uunikalaa, eli kokonaisen lohen sisälle tuli riisiä, voita ja suolaa 😊 Kaverin luona herkuteltiin niin, että uunissa paistettiin paksuja viipaleita lauantaimakkaraa ja ranskanleipää.
Kouluruoista inhokkini olivat juustokeitto (jotain jauhemössöä), siskonmakkarakeitto ja kesäkeitto.
Muistatteko makkarakupit? Paistettiin uunissa makkarapaloja, jotka muotoutuivat kupiksi ja siihen sitten jotain täytettä.
Meillä ei ollut koskaan koulussa juustokeittoa, mutta kesäkeitto ja kaalikeitto olivat inhokkejani. Ehkä olen outo, kun siskonmakkarakeittoa teen vieläkin.
Ehkä viljavellien ja -puurojen terveellisyys jopa vauvoille on sellainen harhaluulo, joka on sittemmin korjattu. Samoin mehun ja sokeriveden juottaminen tuttipullosta.
Ei ne ole samalla tavalla syötäviä kuin juolukat ja variksenmarjat, jotka ovat oikeasti ruokamarjoja, mutta samoin kuin sianpuolukat, ruohokanukan marjat ja muut myrkyttömät.
Minä maistelin tuomenmarjoja 1960-luvulla enkä ole koskaan luullut niitä myrkyllisiksi. Ei opetettu niin kotona eikä koulussa, mutta suu tuntui kyllä jännältä tuomenmarjojen syönnin jälkeen. Jostakin syystä en edes maistellut sen saman tuomen alla kasvaneita ruusunmarjoja, tai en ainakaan muista.