-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Kannattaa muuten huomioida se, että imeväisiän ja varhaislapsuuden huono ravitsemus altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, eli aliravitsemus, puutostilat, yksipuolinen ravinto. Ja kyllä me 70-luvulla syntyneet olemme aika usein vielä olleet vauvaiässä ja taaperoinakin aika rajoilla ravitsemuksen suhteen.

Tämä selittää sitä, että miten niin laihat ja terveellisesti syövät ovat sairaita - heidän korttinsa oli jaettu jo varhaislapsuudessa...

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Maalaisjärkee käytettiin, kulutettiin myös eikä elämä asunut kekketeidrn ruokuen ja ns ulkosyömisten keskellä

Nakkikioskeja oli joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Aina kun puhutaan siitä, että ennen ei ollut niin paljon ylipainoisia ja perustellaan sillä, että kova rasva ym. on ihan ok, unohdetaan se, että elämäntapa oli ihan erilainen ennen. Ihmiset oikeasti liikkui. Joo liikunta itsessään ei laihduta, mutta en puhu nyt liikunnasta/urheilusta, vaan siitä, että elämä oli aktiivisempaa.

Mä kasvoin ns. hyvässä perheessä ja kaikki me 4 lasta kuljettiin kesät talvet kävellen tai pyörällä kouluun, jonne oli matkaa 5 km suuntaansa. Ihan siis ekalta luokalta lähtien. Ei ollut julkista liikennettä, eikä vanhemmat siihen aikaan kuskanneet. Meitä kulki koko kerrostalollinen kersoja päivittäin tuon matkan, niin ei ollut mikään ongelma. Vapaa-aikana oltiin AINA ulkona, oli sää mikä hyvänsä. Myös vanhemmat. Aikuiset teki pihahommia, marjasti/sienesti, hiihti, lenkkeili jne., lapset leikki omia juttujaan. Kaupassa käytiin kävellen ja äiti vaikka veti pulkassa lapsen kauppaan ja paluumatkalla ne ostokset oli siinä pulkassa.

Aina ulkona, kävittekö sisällä sentään syömässä ja nukkumassa..? Mikäli muistan, niin hyvin paljon aikuiset kökötti sisällä. Toisilla oli oikeaa tekemistä, mutta toiset vain olivat, etenkin jossain lähiössä.

Minua on koko ikäni ärsyttänyt tuo malli, missä kukaan ei saa olla rauhassa siellä missä tahtoo. Pitää olla tekevinään jotain, liikkua kuin koneiston osa. Sillä tavalla kukaan ei huomaa eikä tunne mitään, kaikki on muka hyvin ja oikein. Lapset pelaamassa sääntöleikkejä valvovan silmän alla on tietysti ihanne, mutta samalla siellä on ne epämääräiset jengit joita kukaan ei valvo.

En tiedä missä kasvoit, mutta meille oli jo 70-luvulla lakisääteinen koulukyyti yli 3 km:n matkalle eikä 1. luokalla saanut kulkea pyörällä. Koulu oli sellaisessa paikassakin, että ihme kun ei tapahtunut enemmän onnettomuuksia niille jotka kävivät.

Älä saivartele, tiedät kyllä mitä tarkoitin tuolla "aina ulkona". Kasvoin Uudellamaalla pikkukaupungissa, enkä tiedä olisiko koulukyytejä ollut tarjolla, ei sellaisia kukaan kuitenkaan käyttänyt. Ekalla luokalla kävelin kouluun muiden kanssa ja sen jälkeen pyöräilin. Systerin kanssa pyöräiltiin myös läheiseen isompaan kaupunkiin kesällä uimaan 1. luokan jälkeisenä kesänä. Matkaa oli 13 km suuntaansa ja tuntui pitkältä, mutta silti mentiin. 

Kyllä mä muistan, että ärsytti, kun aina vanhemmat sanoi, että ulos ulos, saa happea ja liikuntaa jne. Silti mentiin, vaikka ärsytti, kun kaikki kaverit oli siellä. Kerrostalossa asuessa oli koko talon talkoita yms. ja myöhemmin omakotitaloalueella asuessa oman korttelin kesken pihapelejä jne. 

Olen syntynyt 1973 ja tuo on minun kokemukseni 70- ja 80-luvuista. Ehkä teillä ongelmalähiöissä asuvilla sitten maattiin sisällä ja syötiin lihaa ja kovaa rasvaa, mutta pysyttiin hoikkina, kun ruokaa oli niin vähän. Pointtini oli joka tapauksessa se, että ruokavalio yksistään ei selitä nykyihmisten paino-ongelmia.

Kaverini äiti piti  margariiniä myrkkynä ja heillä oli koko päivän voi lautasella keittiön pöydällä. Kerran voi oli unohtunut jääkaappiin ja kun koetettiin kaverin kanssa leikata, sinkosi kuin ohjus koiran vesikuppiin :D

Äitini vei minut melkein sairaalaan, kun nielin purkan.

Vielä kasarilla valmiin syöminen oli harvinaista ja merkki siitä että ihminen oli epäonnistunut.

Nyt se on juhlittua kulutuskulttuuria.

Eivät ole harhaluuloja (tai osa voi jonkun mielestä nykytietämyksen mukaan ollakin, mutta ruokaan liittyviä sanontoja:

Leipä miehen tiellä pitää

Mennä munalla töihin (mainittukin tässä ketjussa)

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa

Syö sieniä, sienissä on seleeniä

Ruista ranteeseen

Pinaatti tekee vahvaksi kuin Kippari-Kalle

Olikohan muita?

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Nämä "suositukset" ovat edelleenkin virallista totuutta tässä maassa. Ja sen kyllä huomaa väestöstä että sääntöjä on noudatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Aina kun puhutaan siitä, että ennen ei ollut niin paljon ylipainoisia ja perustellaan sillä, että kova rasva ym. on ihan ok, unohdetaan se, että elämäntapa oli ihan erilainen ennen. Ihmiset oikeasti liikkui. Joo liikunta itsessään ei laihduta, mutta en puhu nyt liikunnasta/urheilusta, vaan siitä, että elämä oli aktiivisempaa.

Mä kasvoin ns. hyvässä perheessä ja kaikki me 4 lasta kuljettiin kesät talvet kävellen tai pyörällä kouluun, jonne oli matkaa 5 km suuntaansa. Ihan siis ekalta luokalta lähtien. Ei ollut julkista liikennettä, eikä vanhemmat siihen aikaan kuskanneet. Meitä kulki koko kerrostalollinen kersoja päivittäin tuon matkan, niin ei ollut mikään ongelma. Vapaa-aikana oltiin AINA ulkona, oli sää mikä hyvänsä. Myös vanhemmat. Aikuiset teki pihahommia, marjasti/sienesti, hiihti, lenkkeili jne., lapset leikki omia juttujaan. Kaupassa käytiin kävellen ja äiti vaikka veti pulkassa lapsen kauppaan ja paluumatkalla ne ostokset oli siinä pulkassa.

Aina ulkona, kävittekö sisällä sentään syömässä ja nukkumassa..? Mikäli muistan, niin hyvin paljon aikuiset kökötti sisällä. Toisilla oli oikeaa tekemistä, mutta toiset vain olivat, etenkin jossain lähiössä.

Minua on koko ikäni ärsyttänyt tuo malli, missä kukaan ei saa olla rauhassa siellä missä tahtoo. Pitää olla tekevinään jotain, liikkua kuin koneiston osa. Sillä tavalla kukaan ei huomaa eikä tunne mitään, kaikki on muka hyvin ja oikein. Lapset pelaamassa sääntöleikkejä valvovan silmän alla on tietysti ihanne, mutta samalla siellä on ne epämääräiset jengit joita kukaan ei valvo.

En tiedä missä kasvoit, mutta meille oli jo 70-luvulla lakisääteinen koulukyyti yli 3 km:n matkalle eikä 1. luokalla saanut kulkea pyörällä. Koulu oli sellaisessa paikassakin, että ihme kun ei tapahtunut enemmän onnettomuuksia niille jotka kävivät.

Älä saivartele, tiedät kyllä mitä tarkoitin tuolla "aina ulkona". Kasvoin Uudellamaalla pikkukaupungissa, enkä tiedä olisiko koulukyytejä ollut tarjolla, ei sellaisia kukaan kuitenkaan käyttänyt. Ekalla luokalla kävelin kouluun muiden kanssa ja sen jälkeen pyöräilin. Systerin kanssa pyöräiltiin myös läheiseen isompaan kaupunkiin kesällä uimaan 1. luokan jälkeisenä kesänä. Matkaa oli 13 km suuntaansa ja tuntui pitkältä, mutta silti mentiin. 

Kyllä mä muistan, että ärsytti, kun aina vanhemmat sanoi, että ulos ulos, saa happea ja liikuntaa jne. Silti mentiin, vaikka ärsytti, kun kaikki kaverit oli siellä. Kerrostalossa asuessa oli koko talon talkoita yms. ja myöhemmin omakotitaloalueella asuessa oman korttelin kesken pihapelejä jne. 

Olen syntynyt 1973 ja tuo on minun kokemukseni 70- ja 80-luvuista. Ehkä teillä ongelmalähiöissä asuvilla sitten maattiin sisällä ja syötiin lihaa ja kovaa rasvaa, mutta pysyttiin hoikkina, kun ruokaa oli niin vähän. Pointtini oli joka tapauksessa se, että ruokavalio yksistään ei selitä nykyihmisten paino-ongelmia.

Synnyin 1972, maalaiskuntaan, jossa nykyaika ja menneisyys menivät jotenkin limittäin. Köyhiin oloihin, koska vaikka kunnassa tapahtui kehitystä, se ei kantautunut meille 3 km:n päähän. Vanhemmat ei osanneet hakea eikä siihen aikaan ymmärretty kyydistä jääviä aikuisia jotka eivät kuitenkaan juoneet. En syntynyt ongelmalähiöön enkä Uudellemaalle vaan Varsinais-Suomeen.

En asunut kerrostalossa kuin vasta aikuisena, mutta niitä oli ihan naapurissa ja niissä elettiin juuri noin kuin kerroin. Ei siinä tarvita mitään isoa lähiötä, että elämäntapa muotoutui tietynlaiseksi. Tulotaso ja perusmukavuudet ratkaisivat tuohon aikaan liki kaiken.

Ja kyllä, laihoja oltiin kun elettiin omalla perunalla, ruisleivällä ja ruskealla kastikkeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.

Älä tällaista huuhaata levitä.

Kyllä vaan rasva on se kaikista pahin myrkky diabeetikolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli 70- ja 80-luvulla Mestarikokki-ruokaohjekortteja ja kun jossain ruokaohjeessa oli valkosipulia, niin se kehotettiin vain halkaisemaan ja sivelemään kulhon reunaan, ettei maistu liikaa. Se nimittäin saattaa olla suomalaisille aivan liian voimakas mauste, jos kokonaisen kynnen murskaa ruokaan.

Jep. Maustamisessa hirveä pelko ettei vaan tule liian vahvaa. Mitat oli hyppysellinen tai puoli teelusikallista jotain, muttei koskaan 5 valkosipulinkynttä, 10 rouhaisua pippuria, lorotuksena öljyä eikä viiniä kastikkeeseen suoraan pullosta kaadettuna. Mitattiin millilleen ja tooosi pieniä määriä kaikkea.

Edelleenkin monet tekevät mausteettomia ruokia, niissä on suolaa ja joskus jos on ollut villimpi olo, niin jopa yksi kokonainen mustapippuri! Jos jotain tuotetta mainostetaan "suomalaiseen makuun", niin tuosta tietää että siitä on jätetty olennaista makua pois ja sitä tuotetta en osta.

Syö juustoa, se vahvistaa luustoa

Sanontoja kirjoitti:

Eivät ole harhaluuloja (tai osa voi jonkun mielestä nykytietämyksen mukaan ollakin, mutta ruokaan liittyviä sanontoja:

Leipä miehen tiellä pitää

Mennä munalla töihin (mainittukin tässä ketjussa)

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa

Syö sieniä, sienissä on seleeniä

Ruista ranteeseen

Pinaatti tekee vahvaksi kuin Kippari-Kalle

Olikohan muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.

Älä tällaista huuhaata levitä.

Kyllä tarjottiin 1970-80-luvuilla, joten ei se siihen aikaan huuhaata ollut. Olen juuri noina vuosina ollut diabeetikoitten kanssa tekemisissä, eivätkä he todellakaan rasvaa vältelleet, ja tavallisen sokerin sijasta sai käyttää hedelmäsokeria.

Diabeetikon Kannattaa kokeilla syödä rasvaista metwurstia ja ottaa pian se verensokeri testi. Niin näette mihin korkeuksiin arvot humahtaa. Mun setä näytti mulle konkreettisesti, miten se käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Tätä minäkin olen ihmetellyt. Meillä syötiin siihen aikaan aamupuuro ja ruisleipää syötiin jopa ruuan kanssa ja iltapalallakin. Peruna oli lisukkeena kerran päivässä.

Mutta vaikkei kukaan vältellyt perunaa tai leipää tai puuroa, ei ollut paljonkaan ylipainoisia! Meidän luokalla 80-luvulla ei ollut yhtään lihavaa lasta. Oman tyttäreni luokalla silmin nähden ylipainoisia on vähintään neljännes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Aina kun puhutaan siitä, että ennen ei ollut niin paljon ylipainoisia ja perustellaan sillä, että kova rasva ym. on ihan ok, unohdetaan se, että elämäntapa oli ihan erilainen ennen. Ihmiset oikeasti liikkui. Joo liikunta itsessään ei laihduta, mutta en puhu nyt liikunnasta/urheilusta, vaan siitä, että elämä oli aktiivisempaa.

Mä kasvoin ns. hyvässä perheessä ja kaikki me 4 lasta kuljettiin kesät talvet kävellen tai pyörällä kouluun, jonne oli matkaa 5 km suuntaansa. Ihan siis ekalta luokalta lähtien. Ei ollut julkista liikennettä, eikä vanhemmat siihen aikaan kuskanneet. Meitä kulki koko kerrostalollinen kersoja päivittäin tuon matkan, niin ei ollut mikään ongelma. Vapaa-aikana oltiin AINA ulkona, oli sää mikä hyvänsä. Myös vanhemmat. Aikuiset teki pihahommia, marjasti/sienesti, hiihti, lenkkeili jne., lapset leikki omia juttujaan. Kaupassa käytiin kävellen ja äiti vaikka veti pulkassa lapsen kauppaan ja paluumatkalla ne ostokset oli siinä pulkassa.

Aina ulkona, kävittekö sisällä sentään syömässä ja nukkumassa..? Mikäli muistan, niin hyvin paljon aikuiset kökötti sisällä. Toisilla oli oikeaa tekemistä, mutta toiset vain olivat, etenkin jossain lähiössä.

Minua on koko ikäni ärsyttänyt tuo malli, missä kukaan ei saa olla rauhassa siellä missä tahtoo. Pitää olla tekevinään jotain, liikkua kuin koneiston osa. Sillä tavalla kukaan ei huomaa eikä tunne mitään, kaikki on muka hyvin ja oikein. Lapset pelaamassa sääntöleikkejä valvovan silmän alla on tietysti ihanne, mutta samalla siellä on ne epämääräiset jengit joita kukaan ei valvo.

En tiedä missä kasvoit, mutta meille oli jo 70-luvulla lakisääteinen koulukyyti yli 3 km:n matkalle eikä 1. luokalla saanut kulkea pyörällä. Koulu oli sellaisessa paikassakin, että ihme kun ei tapahtunut enemmän onnettomuuksia niille jotka kävivät.

Älä saivartele, tiedät kyllä mitä tarkoitin tuolla "aina ulkona". Kasvoin Uudellamaalla pikkukaupungissa, enkä tiedä olisiko koulukyytejä ollut tarjolla, ei sellaisia kukaan kuitenkaan käyttänyt. Ekalla luokalla kävelin kouluun muiden kanssa ja sen jälkeen pyöräilin. Systerin kanssa pyöräiltiin myös läheiseen isompaan kaupunkiin kesällä uimaan 1. luokan jälkeisenä kesänä. Matkaa oli 13 km suuntaansa ja tuntui pitkältä, mutta silti mentiin. 

Kyllä mä muistan, että ärsytti, kun aina vanhemmat sanoi, että ulos ulos, saa happea ja liikuntaa jne. Silti mentiin, vaikka ärsytti, kun kaikki kaverit oli siellä. Kerrostalossa asuessa oli koko talon talkoita yms. ja myöhemmin omakotitaloalueella asuessa oman korttelin kesken pihapelejä jne. 

Olen syntynyt 1973 ja tuo on minun kokemukseni 70- ja 80-luvuista. Ehkä teillä ongelmalähiöissä asuvilla sitten maattiin sisällä ja syötiin lihaa ja kovaa rasvaa, mutta pysyttiin hoikkina, kun ruokaa oli niin vähän. Pointtini oli joka tapauksessa se, että ruokavalio yksistään ei selitä nykyihmisten paino-ongelmia.

Synnyin 1972, maalaiskuntaan, jossa nykyaika ja menneisyys menivät jotenkin limittäin. Köyhiin oloihin, koska vaikka kunnassa tapahtui kehitystä, se ei kantautunut meille 3 km:n päähän. Vanhemmat ei osanneet hakea eikä siihen aikaan ymmärretty kyydistä jääviä aikuisia jotka eivät kuitenkaan juoneet. En syntynyt ongelmalähiöön enkä Uudellemaalle vaan Varsinais-Suomeen.

En asunut kerrostalossa kuin vasta aikuisena, mutta niitä oli ihan naapurissa ja niissä elettiin juuri noin kuin kerroin. Ei siinä tarvita mitään isoa lähiötä, että elämäntapa muotoutui tietynlaiseksi. Tulotaso ja perusmukavuudet ratkaisivat tuohon aikaan liki kaiken.

Ja kyllä, laihoja oltiin kun elettiin omalla perunalla, ruisleivällä ja ruskealla kastikkeella.

Lisään vielä, että lähimmät talot olivat työsuhdeasuntoja. Niihin ei muutettu vapaaehtoisesti, vaan työn perässä,väliaukaisesti, usein toiselta puolen maata.

Lähempänä keskustaa oli taloja joiden asukkaat olivat eläneet siellä tai kunnassa ennenkin, osa ei muuttanut sieltä koskaan. Osa oli omistusasuntoja. Omat sekopäät oli sielläkin, mutta ihmiset tunsivat toisensa paremmin. Huono puoli oli klikkiintyminen, hyvä ihmisten välinen tuttavuus.

Tämä nyt ei varsinaisesti ole harhaluulo, mutta marjoja kerättiin ja säilöttiin isoja määriä. Monilla ei silloin vielä ollut pakastinta, joten niistä tehtiin myös hilloa, johon tungettiin kauheasti sokeria, että varmaan säilyy. Säilöntäaineita pidettiin pahiksina ja niitä ei kotitalouksissa käytetty. Nyt kun itse teen esim. Omena-mansikkahilloa, käytän vähän sokeria ja laitan joukkoon säilöntäaineen.

Xylitol on huijausta! Ymmärrättekö, lapset, se on huijausta! Ilkeät yritykset haluavat tehdä rahaa sillä ja he valehtelevat, siitä ei ole mitään hyötyä! Onko tämä kaikille selvä, lapset?!

Meillä kävi tällainen hammashoitaja 70-luvulla ala-asteella ja valehtelematta hän tärisi raivosta kertoessaan "xylitol-huijausyrityksestä". Hänelle vaikutti eniten tuottavan harmia se ajatus, että joku tekisi keksinnöllä rahaa. Ja sitten toisena tuli se, että sehän on huijausta ja valetta.

Raavas mies ei millään jänisten ruuilla pärjää. Esim. metsurin pitää saada raskasta kunnon ruokaa tyyliin makkara joka päivä lounaalla, muuten ei jaksa.

Sitten siihen päälle pilkallista hohottelua.

Kaikki nielemäsi purkat kerääntyvät umpisuoleen, kertoivat isommat koululaiset.

Toinen versio: Kaikki syömäsi siemenet kerääntyvät umpisuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Raavas mies ei millään jänisten ruuilla pärjää. Esim. metsurin pitää saada raskasta kunnon ruokaa tyyliin makkara joka päivä lounaalla, muuten ei jaksa.

Sitten siihen päälle pilkallista hohottelua.

Ukkini oli metsurinhommissa vielä 70-luvulla ja kyllä se oli niin järkyttävän raskasta hommaa että ei sitä voi käsittää. Puu saatettiin kaataa todella painavalla moottorisahalla (aiemmin pokasahalla), mutta se karsittiin kirveellä. Päivän kun työskentelet ulkona pakkasessa ja lounaaksi on lähinnä kohmeista voileipiä nuotion ääressä, niin kyllä siinä leivän välissä pitää silavaa olla.

Kaikki ukot oli tosi laihoja ja jänteviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raavas mies ei millään jänisten ruuilla pärjää. Esim. metsurin pitää saada raskasta kunnon ruokaa tyyliin makkara joka päivä lounaalla, muuten ei jaksa.

Sitten siihen päälle pilkallista hohottelua.

Ukkini oli metsurinhommissa vielä 70-luvulla ja kyllä se oli niin järkyttävän raskasta hommaa että ei sitä voi käsittää. Puu saatettiin kaataa todella painavalla moottorisahalla (aiemmin pokasahalla), mutta se karsittiin kirveellä. Päivän kun työskentelet ulkona pakkasessa ja lounaaksi on lähinnä kohmeista voileipiä nuotion ääressä, niin kyllä siinä leivän välissä pitää silavaa olla.

Kaikki ukot oli tosi laihoja ja jänteviä.

Niinpä.

Vanhat metsurit olivat todellakin laihoja sitkeitä, ja ovat kaikki kohta kuolleet. Monille tuli tärinätauti (valkosormisuus ekaksi) ja koska usein polttivat ketjussa, niin moni on kuollut keuhkosyöpään. Toisille tuli haimasyöpä, koska olivat usein paitsi rasvaisen ruuan niin myös väkevän alkoholin ystäviä. Kylmässä työskentely on nakertanut monen kropan siihen kuntoon, ett ollaan kumarassa ja kippurassa joka suuntaan, kun nivelet on aivan hajalla.

On erittäin harvinaista, että olisi vielä jäljellä noita oikeita vanhoja metsureita hyväkuntoisina (no, olisivat joka tapauksessa jo ysikymppisiä), kyllä se raaka työ tuhosi heidän terveytensä jollain tavalla.