-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta muistan vain valkoviini-punaviini ja valko-mustapippuri jaon kalalle ja lihalle. Siemeniä ei ollut tapana syödä muuten kuin mausteissa unikkoa, kuminaa ja jotain muuta sellaista.

Pellavansiemeniä syötiin ummetukseen, unikonsiemenet olivat koristeena sämpylän päällä kuten nykyäänkin.

Ensiksi mainituista ei tiedetty, että ne pitäisi kuumentaa. Ainakin rouhe, että lievät myrkyt haihtuvat.

Mä muistan vaan että paprikan siemenet oli kuulemma myrkyllisiä ja jääpaloja jos imeskelee tulee kurkkusyöpä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä liian nuori vastaamaan, mutta 2 kk ikäisille suositeltiin pääravinnoksi kiinteitä ja imetystä sekä sylissä pitämistä jätettiin pikku hiljaa vähemmälle. Olen syntynyt -90 ja tämän asian olen lukenut aikalaisesta vauvanhoito-oppaasta sekä omasta vauvakirjastani. Olen nyt raskaana ja itse aion täysimettää vuoden ihan minimikiinteillä ja jatkaa imetystä niin kauan kuin lapseni sitä haluaa. Syli on aina avoin. Oma muistikuva lapsuudestani on kylmä kuten monilla muillakin kolmikymppisillä. 

Lisäksi lehmänmaitoa ylistettiin kalsiumin ja proteiinin ainoana lähteenä ja punainen liha oli ainoa ruoka-aine mistä sai rautaa. 

Synnytin 1991, mutta ei minua noin neuvottu.

Vierailija kirjoitti:

Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.

Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.

Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.

Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..

Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.

Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :D

Minä muistan mainoksen "Mene munalla töihin", miltä vuosikymmeneltä mahtaa olla?

Muroja pidettiin täysipainoisena ja terveellisenä aamupalana.

Kananmunan keltuaiset olivat pahasta kolesterolin takia.

sdfdsf kirjoitti:

Juolukkaa pidettiin joskus myrkyllisenä. Niitä piti varoa, kun mustikoita poimittiin.

Ja variksenmarjaa, jota oltiin syöty Lapissa iät ajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.

Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.

Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.

Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..

Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.

Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :D

Minä muistan mainoksen "Mene munalla töihin", miltä vuosikymmeneltä mahtaa olla?

1970-luvulta. Joku koiranleuka lisäsi "...ja tuu kävellen takas."

Se ei ollut alkujaan suomalainen kampanja vaan englantilainen. Lauseen sorvasi kirjailija Fay Weldon.

Mun faija oli Kokkolassa töissä firmassa (kuva alla olevassa Wikipedian linkissä), joka keitti rasvaa erilaisista raadoista. Meillä ei yllättäen koskaan ollut margariinia kotona, eikä me lapset saatu sitä maistaa edes kylässä ollessa. Margariini oli meillä puheissa aina Mirrikultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.

Paitsi että näin oikeasti tapahtui. Tosin kyseessä oli 60-luku. https://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali

Naurattaa muuten, miten ihmiset kauhistelee sitä, mistä ja miten margariini on tehty...samaan aikaan esim.itämaisissa ruoissa käytetty kalakastike on herkkua....

Vierailija kirjoitti:

Mun faija oli Kokkolassa töissä firmassa (kuva alla olevassa Wikipedian linkissä), joka keitti rasvaa erilaisista raadoista. Meillä ei yllättäen koskaan ollut margariinia kotona, eikä me lapset saatu sitä maistaa edes kylässä ollessa. Margariini oli meillä puheissa aina Mirrikultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.

Paitsi että näin oikeasti tapahtui. Tosin kyseessä oli 60-luku. https://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali

Kertoiko hän, mihin se rasva meni? Ei kaikkea käytetty ihmisten ravinnoksi, vaan myös teollisuuteen.

Samat hiirenpäät jugurtissa, peukalot ja sian silmäripset makkarassa, rotanluut pitsassa ja koiranliha kiinalaisessa ravintolaruuassa pelottivat ihmisiä ympäri maailmaa.

Muistan kun joskus ysärillä radiossa puhuttiin ihmetellen siitä, miten esim. jäätelöissä oleva kasvirasva ei ollutkaan yhtään sen terveellisempää, vaikka olikin kasviperäistä. Jäi mieleen, koska ostimme silloin tarjouksesta ison kasan Jäätelökesä-jäätelöä. 

Minulla oli nuorena ylipainoa, ja vanhempani poimi mielestään olennaiset neuvot terveydenhoitajan käynniltä: jääkaappiin ilmestyi voin viereen margariinirasia, ja leikkeleet korvattiin Linja-meetvurstilla! :D Tuota Linja-sarjaa oli ennen muuten enemmänkin, nykyään löytyy vissiin vain metukkaa enää?

Kesäkurpitsan kunnollinen kypsentäminen taisi olla vieras ajatus ysärillä, koska muistan koulusta inhonneeni siitä tehtyä raastetta- ja kotona taas yökin pikaisesti pannulla käytettyjen viipaleiden takia. Nyt aikuisena pidän kovasti kesäkurpitsasta, mutta vain kun se on kypsää. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ja 90-alussa miesopettaja oli sitä mieltä, että kola syövyttää nopeasti hampaat ja kertoi aina jutun rautanaulasta joka suli kolapulloon vuorokauden aikana. Omenan siementen jodi oli isän mielestä kuulemma terveellistä, että niitä pitäisi syödä, nykyään tiedetään että ne sisältävät myös syanidia. 

Hauska juttu muuten, suolapakkauksien paakkuuntumisenestoaine reagoi vatsahappojen kanssa muuttuen syanidiksi. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei aiheuta haittaa.

Että maitoa on pakko juoda tai tulee heikot luut. Ai niin, sama harhaluulo on vieläkin voimassa

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla pohjoiskorealaiset söi luultavasti monipuolisempaa ja paremman makuista ruokaa kuin me suomalaiset.

Muistan, että meillä kotona vielä 80-luvulla saatettiin keittää ruuaksi vain pelkät perunat, tai kattilallinen makaronia. Sai sitten itse valita, ottaako sen kanssa voita vai ketsuppia, vaiko ihan molempia.

Lihaa ei ollut joka päivä, eikä välttämättä edes joka toinen päivä. Ja oli muka suurtakin herkkua, kun isä käryytti pannulla pakasteseitä. Että ihan kalaa.

Alkaa ihan v*tuttaa kun nyt muistelee. Ihme kun ollaan hengissä.

Olen ihan tosissani sitä mieltä, että todellinen syy suomalaisten hoikkuuteen menneinä vuosina löytyy sen aikaisesta ruokavaliosta: puuroa, keitettyä perunaa (lähinnä ruskealla kastikkeella ilman sattumia), satunnaisesti vähän makkaraa/kalaa. Heviosastolta ehkä omenaa, kurkkua, porkkanaa ja lanttua. Kun tuollaista ruokaa syö 90% ajasta, ei varmasti tule mielitekoja ottaa päivittäin lisää! Ja energiaahan noissa kaikissa on naurettavan vähän. 

Selasin omaa 1997 julkaistua kotitalouden kirjaani. Silakkaa lukuunottamatta lähes mikä tahansa kalaruoka oli automaattisesti juhlaruoka; annoskoot olivat pikkuruisia nykypäivään verrattuna (makaronilaatikkoon 200g jauhelihaa, muistan itsekin kuin 1 broilerin rintafilee oli normiannos neljälle teinille wokkiruokaan). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ja 90-alussa miesopettaja oli sitä mieltä, että kola syövyttää nopeasti hampaat ja kertoi aina jutun rautanaulasta joka suli kolapulloon vuorokauden aikana. Omenan siementen jodi oli isän mielestä kuulemma terveellistä, että niitä pitäisi syödä, nykyään tiedetään että ne sisältävät myös syanidia. 

Hauska juttu muuten, suolapakkauksien paakkuuntumisenestoaine reagoi vatsahappojen kanssa muuttuen syanidiksi. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei aiheuta haittaa.

Ja lähes kaikessa on nykyään mukana pieni määrä soijaa, kun lukee tuoteselosteen.

70-luvulla varmaan missään ei ollut soijaa.

Tämä muutos ruokavaliossa on meille X-polvisille aika hurja.

Nykyään syödään arkiruokana jotain Kho Thai Shoo-intialaista, ja omille vanhemmilleni jo tomaatti oli liian eksoottista, joka piti nyppiä pois kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvoille kannattaa antaa mehua jo muutaman kuukauden iässä.

Ja raakaa jauhettua maksaa ettei tule anemiaa.

Käytännössä ihan pienetkin vauvat elivät (joku sai tissiä lisäksi) muussatulla banaanilla ja tomaatilla! Ovat kovin vahvoja vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Rasva on haitallista ja erityisen ävaarallista on kova rasva ja maitorasva.

mikä täs on outoo, läskiä kehuneet 40 lukulaiset on syfän ja verisuonisairaita.thl linjaa yleisesti ei yksittäisiin ihmisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Maalaisjärkee käytettiin, kulutettiin myös eikä elämä asunut kekketeidrn ruokuen ja ns ulkosyömisten keskellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Aina kun puhutaan siitä, että ennen ei ollut niin paljon ylipainoisia ja perustellaan sillä, että kova rasva ym. on ihan ok, unohdetaan se, että elämäntapa oli ihan erilainen ennen. Ihmiset oikeasti liikkui. Joo liikunta itsessään ei laihduta, mutta en puhu nyt liikunnasta/urheilusta, vaan siitä, että elämä oli aktiivisempaa.

Mä kasvoin ns. hyvässä perheessä ja kaikki me 4 lasta kuljettiin kesät talvet kävellen tai pyörällä kouluun, jonne oli matkaa 5 km suuntaansa. Ihan siis ekalta luokalta lähtien. Ei ollut julkista liikennettä, eikä vanhemmat siihen aikaan kuskanneet. Meitä kulki koko kerrostalollinen kersoja päivittäin tuon matkan, niin ei ollut mikään ongelma. Vapaa-aikana oltiin AINA ulkona, oli sää mikä hyvänsä. Myös vanhemmat. Aikuiset teki pihahommia, marjasti/sienesti, hiihti, lenkkeili jne., lapset leikki omia juttujaan. Kaupassa käytiin kävellen ja äiti vaikka veti pulkassa lapsen kauppaan ja paluumatkalla ne ostokset oli siinä pulkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.

Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.

Aina kun puhutaan siitä, että ennen ei ollut niin paljon ylipainoisia ja perustellaan sillä, että kova rasva ym. on ihan ok, unohdetaan se, että elämäntapa oli ihan erilainen ennen. Ihmiset oikeasti liikkui. Joo liikunta itsessään ei laihduta, mutta en puhu nyt liikunnasta/urheilusta, vaan siitä, että elämä oli aktiivisempaa.

Mä kasvoin ns. hyvässä perheessä ja kaikki me 4 lasta kuljettiin kesät talvet kävellen tai pyörällä kouluun, jonne oli matkaa 5 km suuntaansa. Ihan siis ekalta luokalta lähtien. Ei ollut julkista liikennettä, eikä vanhemmat siihen aikaan kuskanneet. Meitä kulki koko kerrostalollinen kersoja päivittäin tuon matkan, niin ei ollut mikään ongelma. Vapaa-aikana oltiin AINA ulkona, oli sää mikä hyvänsä. Myös vanhemmat. Aikuiset teki pihahommia, marjasti/sienesti, hiihti, lenkkeili jne., lapset leikki omia juttujaan. Kaupassa käytiin kävellen ja äiti vaikka veti pulkassa lapsen kauppaan ja paluumatkalla ne ostokset oli siinä pulkassa.

Aina ulkona, kävittekö sisällä sentään syömässä ja nukkumassa..? Mikäli muistan, niin hyvin paljon aikuiset kökötti sisällä. Toisilla oli oikeaa tekemistä, mutta toiset vain olivat, etenkin jossain lähiössä.

Minua on koko ikäni ärsyttänyt tuo malli, missä kukaan ei saa olla rauhassa siellä missä tahtoo. Pitää olla tekevinään jotain, liikkua kuin koneiston osa. Sillä tavalla kukaan ei huomaa eikä tunne mitään, kaikki on muka hyvin ja oikein. Lapset pelaamassa sääntöleikkejä valvovan silmän alla on tietysti ihanne, mutta samalla siellä on ne epämääräiset jengit joita kukaan ei valvo.

En tiedä missä kasvoit, mutta meille oli jo 70-luvulla lakisääteinen koulukyyti yli 3 km:n matkalle eikä 1. luokalla saanut kulkea pyörällä. Koulu oli sellaisessa paikassakin, että ihme kun ei tapahtunut enemmän onnettomuuksia niille jotka kävivät.