Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
ennen syötiin mitä oli mutta vastaavasti liikuttiin paljon ei oltu tuvan nurkas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.
Mutta eipä silloin juuri ylipainoisia näkynytkään nykyaikaan verrattuna.
Näkyipäs. Ainakin omat vanhemmat, isovanhemmat ja suurin osa sukulaisista olivat lihavia keski-ikäisenä.
Nuorissa lihavia oli paljon vähemmän.
Mutta ihan samalla hartaudella ylipainosta puhuttiin jo 80-luvulla, muistan hyvin ne kauhistelut että suomalaisista jo 30 prosenttia on ylipainoisia, jne.
Lihavuus on lisääntynyt todellakin vuosikymmeniä. 1950-luvun rasvan ja sokerin syöminen, "kun vihdoinkin on mitä syödä ", sen jälkeen elintapojen muutokset. Vähemmän fyysistä kulutusta, enemmän vapaa-aikaa. Lähiö = olohuone, jääkaappi, tv, sohva, auto.
Nykyään on onneksi erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja ruokavalioita pilvin pimein.
Vataja 38920 kirjoitti:
ennen syötiin mitä oli mutta vastaavasti liikuttiin paljon ei oltu tuvan nurkas
Lihavuus oli ansaittu, se oli vanhemmalle ihmiselle kuin pankkitilin numero.
Vierailija kirjoitti:
Coca-Colaan liukenee hammas ja hurjimpien väitteiden mukaan jopa rautanaula..
Niin siis, kyllä ne oikeasti liukenee, eivät ehkä ihan päivässä, mutta ajan kanssa. Kolajuoman happamuus on noin 2,5, appelsiinimehun noin 3, sitruunamehun 2, akkuhapon 1, Ph skaala kulkee nollasta 14:sta, missä 7 on neutraali.
Suussa sylki neutraloi happoja, mutta jos on tarkka hampaistaan, kannattaisi kolajuoman jälkeen juoda myös vettä, jonka Ph on neutraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.
Kyllä se on toisin päin.
Pasteija ei kylläkään ole diabeetikolle hyväksi runsaan hiilihydraatin takia.
Vierailija kirjoitti:
Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.
Älä tällaista huuhaata levitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus uutisissa sanottiin, että asiantuntijat suosittelevat maksan syömistä monta kertaa viikossa.
Ja sitten parin päivän päästä oli uutinen, että ei kun maksasta voi tulla kihti tms, ei kannata syödä niin usein.
En tiedä mitä tuossa on tapahtunut, oliko se tutkimus maksan terveellisyydestä sitten joku susi, vai oliko se suositus vaan liian suuri riskeihin nähden.
Tämä jäi mieleen esimerkkinä siitä, miten terveyssuositukset voivat yhtäkkiä muuttua. Taisi olla 90-luvun alkua.
Keväällä 1990 maksasta löytyi liikaa A-vitamiinia. Kävin silloin ammattikoulun suurtalouslinjaa, ja maksaruuat peruttiin.
Aloituksesta muistan vain valkoviini-punaviini ja valko-mustapippuri jaon kalalle ja lihalle. Siemeniä ei ollut tapana syödä muuten kuin mausteissa unikkoa, kuminaa ja jotain muuta sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus uutisissa sanottiin, että asiantuntijat suosittelevat maksan syömistä monta kertaa viikossa.
Ja sitten parin päivän päästä oli uutinen, että ei kun maksasta voi tulla kihti tms, ei kannata syödä niin usein.
En tiedä mitä tuossa on tapahtunut, oliko se tutkimus maksan terveellisyydestä sitten joku susi, vai oliko se suositus vaan liian suuri riskeihin nähden.
Tämä jäi mieleen esimerkkinä siitä, miten terveyssuositukset voivat yhtäkkiä muuttua. Taisi olla 90-luvun alkua.
Keväällä 1990 maksasta löytyi liikaa A-vitamiinia. Kävin silloin ammattikoulun suurtalouslinjaa, ja maksaruuat peruttiin.
Se oli vain sianmaksa, jossa sitä oli liikaa, ja sitäkin sai tavalliset terveet syödä yhtä rajoitetusti kuin isoja petokaloja, joissa oli elohopeaa.
Kihtiin vaikuttaa moni muukin ruoka-aine, eli ei varsinaisesti sitä aiheuta.
Margariini on tehty kissanrasvasta. Ja tottahan se olikin, toki mukana myös muiden elukoiden rasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.
Älä tällaista huuhaata levitä.
Kyllä tarjottiin 1970-80-luvuilla, joten ei se siihen aikaan huuhaata ollut. Olen juuri noina vuosina ollut diabeetikoitten kanssa tekemisissä, eivätkä he todellakaan rasvaa vältelleet, ja tavallisen sokerin sijasta sai käyttää hedelmäsokeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.
Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.
Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.
Juu. Muistan nähneeni navetan seinällä kunniakirjan, joka oli saatu mahdollisimman rasvaisen maidon tuottamisesta.
Taisi olla jo 90-lukua, kun mummo alkoi kuoria kermaa maitotonkasta, kun ei enää maksettu rasvasta vaan valkuaisesta. Lehmiä jalostettiin ennen tuottamaan mahdollisimman rasvaista maitoa, mutta suomalaisilla ei ollut varaa syödä voita niin paljon kuin olisivat halunneet, koska oli rasvavero. Sama sokerissa, ja niinpä Ruotsissa käytiin rasvareissuilla 1980-luvullakin, ja tuotiin aina täysi lasti voita ja sokeria. Kuka muistaa käsitteen voivuori?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki siemenet, kuten se paprika olivat myrkyllisiä.
Tottahan tuo on.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla jos jossain oli tomaattiviipale, niin ihmiset nyppivät sen pois ennen syömistä.
Isänikin vielä kasarilla silloin harvoin kun hampurilaisen söi, niin nyppi tomaattiviipaleen siitä pois ensin.
Se hernemaissipaprikarisotto oli ihan hyvää, jos se oli uitettu rasvassa. Itse sain aina semmoista, taidettiin jopa joskus pannulla voissa lämmittää. Siihen kun veti päälle puoli litraa veeliksin ketsuppia, niin vot:)
Ihan sitä samaa risottoa saa nykyisin festareilla, sitä vain myydään paellan nimellä. Koulussa sitä ei tarjoiltu paistettuna, mutta hyvää se oli kuitenkin.
Tomaatti oli tosiaan The Kasvis, tyyliin yksikin viipale viikoksi riittää. Jos leivän päällä oli persiljaa, se oli vain koriste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sokeritautisille tarjottiin kahvipöydässä jotain pasteijaa vaikka se rasva on pahempi diabeetikolle kuin sokeri.
Älä tällaista huuhaata levitä.
Kyllä tarjottiin 1970-80-luvuilla, joten ei se siihen aikaan huuhaata ollut. Olen juuri noina vuosina ollut diabeetikoitten kanssa tekemisissä, eivätkä he todellakaan rasvaa vältelleet, ja tavallisen sokerin sijasta sai käyttää hedelmäsokeria.
Huuhaata onkin se, että rasva on haitallista ja sokeri ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus uutisissa sanottiin, että asiantuntijat suosittelevat maksan syömistä monta kertaa viikossa.
Ja sitten parin päivän päästä oli uutinen, että ei kun maksasta voi tulla kihti tms, ei kannata syödä niin usein.
En tiedä mitä tuossa on tapahtunut, oliko se tutkimus maksan terveellisyydestä sitten joku susi, vai oliko se suositus vaan liian suuri riskeihin nähden.
Tämä jäi mieleen esimerkkinä siitä, miten terveyssuositukset voivat yhtäkkiä muuttua. Taisi olla 90-luvun alkua.
Keväällä 1990 maksasta löytyi liikaa A-vitamiinia. Kävin silloin ammattikoulun suurtalouslinjaa, ja maksaruuat peruttiin.
Se oli vain sianmaksa, jossa sitä oli liikaa, ja sitäkin sai tavalliset terveet syödä yhtä rajoitetusti kuin isoja petokaloja, joissa oli elohopeaa.
Kihtiin vaikuttaa moni muukin ruoka-aine, eli ei varsinaisesti sitä aiheuta.
Kihtipotilaan pitää välttää puriineja.
Sianmaksaa, kyllä, mutta sitä syötiin eniten. Se kiellettiin raskaana olevilta tai sitä suunnittelevilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
1990-luvulla vihreä Orbit-purkka aiheutti muka syöpää. Nimenomaan se vihreä, ei sininen.Ei tämä margariinijuttu ihan perätön ole, mutta vanhempaa perua.
”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne joutuu Suvikultaan.” Suomessa toimi tehdas, jossa käytettiin eläintenraatoja margariinin valmistukseen. Ei tosin tietenkään enää 80-luvulla.Tuosta jupakasta on netissä runsaasti faktaa. Lukekaa ja päätelkää, oliko jutussa perää -vai halusivatko esim. pienten rasvafirmojen työntekijät päästä kohusta osallisiksi?
Muistan kuulleeni juttuja kissamargariinista koko ikäni. 70-luvun lapsi kun olen, niin varsinkin lapsena kuulin niitä juttuja usein.
En koskaan oikein ymmärtänyt mikä osa kissasta siihen margariiniin käytetään.
Kissahan on yleensä varsin hoikka ja vähärasvainen eläin. Jotenkin tuntuu, että ihan hirveän iso työ on saada isostakaan määrästä kissoja edes yhtä rasiallista margariiniia. Ei se kovin tuottavaa puuhaa ole voinut olla. Tuotantokustannukset ovat varmasti paljon pienemmät jos käytetään ihan oikeita ainesosia.
Ihan kummallinen koko kissanrasvajuttu.Tää on ruodittu jo aikaisemmin ketjussa. Googlaa Paasivaara jos haluat tarkemman selostuksen. Perusteissaan eläinten raadoista (kyllä, kissojenkin+tuotantoeläinten, roadkillien yms) keitettiin rasvaa muoviteollisuuden tarpeisiin. Suvikulta-margariiniakin valmistanut firma huomasi että tuo matoisista ja mädistä raadoista keitelty liemi oli halvempaa rasiantäytettä kuin rasian kyljessä mainitut kookos, rypsi+muut kasviperäiset öljyt. Jäivät kiinni. Tapahtui 60-luvulla.
Googlaa sinäkin, niin näet että juttu oli paisuteltua huuhaata.
Taustalla oli kirjailija-toimittaja Ilmari Kianto ja joukko ihmisiä, jotka halusivat olla osa suurta skuuppia.
Vierailija kirjoitti:
kasarilapsi kirjoitti:
Tää menee nyt ohi aiheen, mutta kun mietitään tuota, että miksi ennen oli vähemmän lihavia... Mulla on tuntuma, että ennen ruoka oli ennen kaikkea polttoainetta. Kotiruoka oli "perushyvää", mutta ei herkkua. Syötiin liha- tai kalakeittoa, jossa oli paljon perunaa ja porkkanaa, välillä iltapäiväruokana oli ruismarjapuuroa jne. Siis ihan oikeaa ruokaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli ahmia. Nykyään ruokailusta on tehty tavallaan päivittäinen nautinto ja ihan arkena saattaa perheen iltapäiväruokana olla jotain tortilloja, kotitekoisia hampurilaisia jne. Ruoka on siis tosi hyvää ja sitä santsataan plus että annoskoot ovat jo lähtökohtaisestikin aika suuria.
Toinen juttu on sitten se jo moneen kertaan mainittu, että ennen lihaa, kalaa ym. oli aterialla vähemmän henkilöä kohti. Keittoruokia suosittiin, koska ne olivat riittoisia. Perunoita sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta kastiketta piti säännöstellä, että riitti kaikille. Ja koska harva haluaa perunoita pelkästään syödä ähkyyn asti, niin annoskoko jäi maltilliseksi.
Aika paljon tämäkin on riippunut ihan ruuanlaittajasta. Isoäitini oli ennen naimisiinmenoaan 50-60-luvulla työskennellyt kotiapulaisena vähän varakkaammissa huusholleissa ja oppinut siellä hyväksi kokiksi ja leipojaksi. Hänen tekemänsä ruoka oli aina sellaista, että sitä halusi santsata, vaikka se olisikin ollut jotain todella simppeliä perunaa ja lihaa ruskeassa kastikkeessa. Isäni mukaan näin oli jo hänen lapsuudessaankin. Isovanhempani tykkäsivät hyvästä ruuasta ja leipomuksista ja tämä tarttui myös heidän poikiinsa. Eivätkä he olleet mitään varakkaita keskiluokkaisia ihmisiä, vaan vähävaraisia maitotilallisia Itä-Suomesta. Suurinosa ruuasta kasvatettiin ja kerättiin itse. Isovanhempani eivät tupakoineet tai alkoholia käyttäneet, niin kai se nautinto raskaaseen arkeen saatiin hyvästä ruuasta ja pullasta.
Sama meillä. Mummon yksinkertainen mökkikeittiö oli gourmet -paikka nro 1.
Maksan kohdalla kyse oli A-vitamiinista (sitähän ei suositella raskaana oleville, siis A-vitamiinia, esiaste beetakaroteeni on eri asia). Siat kasvoivat hyvin, kun saivat A-vitamiinilla rikastettua rehua. Se vitamiini sitten rikastui possujen maksaan, ja sitä maksaa syömällä oli mahdollisuus saada vaarallisia määriä A-vitamiinia. On oletettu, että mm. Etelämantereen valloitusreissujen yksi epäonnistumisen syy oli se, että jumiin jääneiden retkikuntien eloonjääneet söivät vetokoiriensa maksat ja saivat liikaa A-vitamiinia ja kuolivat sitten siihen. Jei.
No, tuon jälkeen sikojen rehusta jätettiin se A-vitamiini pois, ja possuparat kärsivät nykyään liki A-vitamiininpuutoksesta. Maksaa olisi siis sen suhteen turvallista syödä, mutta sehän on elimistön ongelmajätelaitos, joten ainakaan raskaana ollessa sitä ei kannata kauheasti ahmia.
Ei siis ollut harhaluulo eikä urbaanilegenda, mutta ehkä ennemminkin rikkinäinen puhelin?
Itse synnyin 70-luvun alussa maalla, ja meillä oli vähintään kerran viikossa ruokana perunaa ja ruskeaa kastiketta (voita, sipulia, jauhoja, vettä, lihaliemikuutio tai suolaa ja pippuria). Sen lisäksi ruisleipää ja voita, tai äidin itse leipomaa leipää. Ehkä suolakurkkuja. Seuraavana päivänä ruokana oli jäljelle jääneet perunat paistettuna paistinpannulla sen ruskean kastikkeen jämän kanssa.
Suomessa oli 70-luvullakin näköjään hyvin erilaisia ruokakulttuureja elintasosta ja asuinalueesta riippuen.
En muista mitään varsinaisia harhaluuloja ruokiin liittyen, kummallisia käytäntöjä kylläkin. Allergiat olivat täysin tuntematon käsite kouluruokaloissa, kala-allerginen sai soppaa, josta keittäjä oli lusikalla nostellut kalanpalat pois, sitruksille allergista käskettiin jättää porkkanaraasteen seassa olleet appelsiininpalaset syömättä. Jännä juttu, että me allergiset olimme kitukasvuisia, huonohiuksisia, iho vereslihalla ja tulehtuneena koko kouluvuoden ajan. Pahimmillaan hampaissakin näkyi kehityshäiriöitä. Ja siis nuo ovat sellaisia vaikutuksia, jotka ovat kulkeneet mukana aikuisuuteen asti (esimerkiksi ei koskaan saanut kurottua kiinni sitä kasvuhidastumaa). Ehkä kaupungeissa asiat olivat paremmin?
Ai niin, minulle selvisi vasta pari vuotta sitten, että tuomen marjat ovat syötäviä. Siihen asti olin vankasti siinä uskossa, että ne ovat myrkyllisiä! Niin opetettiin koulussa ja niin opetettiin kotona, eli olihan siinä nyt yksi harhaluulo.