Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Joskus uutisissa sanottiin, että asiantuntijat suosittelevat maksan syömistä monta kertaa viikossa.
Ja sitten parin päivän päästä oli uutinen, että ei kun maksasta voi tulla kihti tms, ei kannata syödä niin usein.
En tiedä mitä tuossa on tapahtunut, oliko se tutkimus maksan terveellisyydestä sitten joku susi, vai oliko se suositus vaan liian suuri riskeihin nähden.
Tämä jäi mieleen esimerkkinä siitä, miten terveyssuositukset voivat yhtäkkiä muuttua. Taisi olla 90-luvun alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
1990-luvulla vihreä Orbit-purkka aiheutti muka syöpää. Nimenomaan se vihreä, ei sininen.Ei tämä margariinijuttu ihan perätön ole, mutta vanhempaa perua.
”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne joutuu Suvikultaan.” Suomessa toimi tehdas, jossa käytettiin eläintenraatoja margariinin valmistukseen. Ei tosin tietenkään enää 80-luvulla.Tuosta jupakasta on netissä runsaasti faktaa. Lukekaa ja päätelkää, oliko jutussa perää -vai halusivatko esim. pienten rasvafirmojen työntekijät päästä kohusta osallisiksi?
Muistan kuulleeni juttuja kissamargariinista koko ikäni. 70-luvun lapsi kun olen, niin varsinkin lapsena kuulin niitä juttuja usein.
En koskaan oikein ymmärtänyt mikä osa kissasta siihen margariiniin käytetään.
Kissahan on yleensä varsin hoikka ja vähärasvainen eläin. Jotenkin tuntuu, että ihan hirveän iso työ on saada isostakaan määrästä kissoja edes yhtä rasiallista margariiniia. Ei se kovin tuottavaa puuhaa ole voinut olla. Tuotantokustannukset ovat varmasti paljon pienemmät jos käytetään ihan oikeita ainesosia.
Ihan kummallinen koko kissanrasvajuttu.
Tää on ruodittu jo aikaisemmin ketjussa. Googlaa Paasivaara jos haluat tarkemman selostuksen. Perusteissaan eläinten raadoista (kyllä, kissojenkin+tuotantoeläinten, roadkillien yms) keitettiin rasvaa muoviteollisuuden tarpeisiin. Suvikulta-margariiniakin valmistanut firma huomasi että tuo matoisista ja mädistä raadoista keitelty liemi oli halvempaa rasiantäytettä kuin rasian kyljessä mainitut kookos, rypsi+muut kasviperäiset öljyt. Jäivät kiinni. Tapahtui 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.
Ja ihmiset olivat hoikkia!!
Tämä ihmetyttää. Nykyarvioinnin mukaan hieman tukeva oli 70-luvulla valtava läski.
Mutta 70-luvun nuoret ihmiset kun syö yhä niillä vanhoilla opeilla on nykyään lihavia. Läskiepidemia ei vain silloin näkynyt kun ruokasuositukset oli uusia. Näen sen vanhemmistani. Isä oli hieman tukeva jo 70-luvulla ja äiti oli hoikka. Isä jatkoi lihomista 90- luvun loppuun asti ja sairastui sen verran että muutos oli tehtävä. Nyt syö kuin lintu ja on kokeillut vhh ruokavaliot ja kasvisruuan lisäämiset. On nykyisin hoikka. Äiti on jatkanut 70-luvun linjalla tähän päivään asti ja on kymmeniä kiloja ylipainoinen.
Lapsille juotettiin maitoa monta kertaa päivässä, ja taisi sitä aikuisetkin juoda joka aterialla ja lisäksi kahvin seassa.
Jossain vaiheessa suositeltiin, että lapset eivät saisi juoda rasvatonta maitoa, punaista juotiin pitkälle 80-luvun lopulla ja sitten vaihdettiin siniseen.
Ei tulisi enää mieleen ostaa mitään muuta kuin rasvatonta maitoa, paitsi ehkä joulupuuroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille hommattiin sellainen Moulinexin sähkögrilli, johon kuului pyörivä varras. Siihen vartaaseen keihästettiin kokonainen broileri ja mausteeksi ripoteltiin peräti Aromisuolaa. Siinä se broileri päristeli grillin lasioven takana menemään tunnin verran, koivet ja siivet brutaalisti levähtäen jokaisella kierroksella. Sitten älysivät sitoa siltä kintut kiinni siihen vartaaseen.
AI.Herranjumala. Voi olla, että ensi viikolla lakkaan nauramasta.
Kylläpä tämä taas herätti muistoja, juurikin mm. pullapohjapitsasta. Kamalan paksu pohja, jonka päälle paistettua jauhelihaa (tietty mausteena vain suola) ja ripaus juustoa. Onneksi ketsuppia pursotettiin sitten muun maun verran. Nam nam.
Yhden harhaluulon onnistuin kyllä itse 12-vuotiaana poistamaan: keitetyt lihapullat. Meilläkin oli niitä kotsan (meni meillä sillä nimellä) tunnilla tehty ja päätin yllättää perheen. Kaikki sanoivat yöks nähtyään harmaat pullat, mutta maku yllätti. Minä nimittäin olin lisännyt jauhelihataikinaan purjoa ja sinappia, joita molempia rakastan. Vaaleaan ruskeakastikkeeseen lisäsin väriksi paprikajauhetta. Olen huippukokin maineessa ollut siitä lähtien:-)
OT, mutta keitetyt lihapullat on kyllä oikeasti hyviä. Ulkonäkö ei ole mairittelevin, mutta maku on mainio. Varsinkin kun ne pistää kypsymään uuniin ja nesteeksi lihalientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kysyä, harrastivatko muiden vanhemmat tätä.
Kun tehtiin uunilohta, lohen sisään tungettiin riisiä, porkkanaa ja luumuja. Ne sitten maistuivat kaikki kalalta. Vanhempani söivät tätä suurena herkkuna, mutta minua yökötti.
Mummini teki aina ”juhlaruokana” tätä, mutta koska lohi oli 80-luvulla törkeän kallista, kalana oli hauki. Sisällä saattoi olla keitettyä kananmunaa, riisiä, ja kuivasekahedelmiä. Kaikille serkuille on jäänyt traumat tästä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ristiriitaista se, että ennen vanhaan syötiin tosi paljon hiilaria ja oli näitä erikoisia ohjeistuksia. Kasvettiin perunalla, voilla ja leivällä. Mutta näkyikö ylipainoisia niin paljon kuin nykyään? Saati ylipainoisia lapsia tai nuoria? Ei. Ehkä toki isovanhemmat saattoi olla pyöreitä johtuen varmaan siitä, että sotien ja pulan jälkeen puutetta ei enää ollut. Mutta nuoriso (lapset-45 vuotiaat) eivät olleet lihavia.
Nykyään on lähes kaikki tieto ravitsemuksesta ja väki vaan lihoo. Missä vika?
Toki liikunta on monella jäänyt. Omassa lapsuudessa oltiin koko ajan pihalla, pyöräiltiin kouluun ja harrastuksiin ja välillä syötiin pottuja ja voikastiketta ja maitoa, ja taas jatkettiin. Nykyään on megasäkit karkkia ja energiajuomat vaikka nykyaika ei monella kuluta yhtään energiaa.
Tämä nyt meni vähän ohi, mutta ajankohtainen asia pohtia.Minusta tuo ei ole mikään mysteeri. :) Ruoka on nykyisin halpaa (ennen ruoka vei kolmanneksen talouden tuloista, nykyisin reilun kymmenesosan), sitä on tarjolla valtavasti myös valinnanvaran osalta ja se on parempaa.
Jos ajattelisi ruuan hinnan kolminkertaiseksi ja että suklaalevy maksaisi 7 euroa, niin varmasti vähentäisi monella kulutusta. Jos jätettäisiin kaikki 80-luvulla tai sen jälkeen kauppoihin tulleet uutuudet pois, herkuteltaisiin kuuden euron pullaleetalla ja seitsemän euron suklaalevyllä. Ruuan joutuisi tekemään itse, kun kaupasta saisi valmiina lähinnä maksa- ja silakkalaatikkoa. Mäkkäreitä, pizzerioita, kiinalaisia, sushipaikkoja, Subwayta ja vastaavia pikamättölöitä ei olisi, ruokaravintoloissa annokset maksaisivat vähintään viisikymppiä. Pasta tunnettaisiin nimellä makaroni, riisi olisi puuroriisiä, broileri olisi sitkasta kanaa. Kyllä ainakin minulla alkaisi BMI laskea :D
Saman vaikutuksen saat kun muutat pienelle paikkakunnalle. :D Ei ole pikaruokaloita, ei sushia, subeja, hamppareita tms. Toki paikallinen karvakäsipizzeria löytyy mutta sieltä ei halua kukaan tilata mitään. Muutaman kerran vuodessa käydään isossa kaupungissa syömässä ja kerran vuodessa ostetaan Arnoldsin donitsit. Lähes kaikki ruoka tehdään itse, vaikka kaupasta toki saisi pikaruokia, mutta ovat kalliita. Toki niissä on nykyään myös terveellisiä vaihtoehtoja.
Välimatkat ovat pitkiä eikä julkisia kulkuneuvoja ole, joten pyörällä kuljetaan jos ei olla laiskoja.
Tämä kuulostaa omaankin korvaan ihan kivikautiselta ja huvittavalta, mutta näin se on täällä periferiassa. Varmasti sortuisin enemmän noutoruokaan ja helppouteen jos sitä olisi saatavilla. Mutta lähinnä keitellään kotona perunoita, ja pysytään hoikkina.Kiva teoria mutta ei pidä paikkaansa. Tilastojen mukaan maaseudulla ollaan lihavampia kuin kaupungeissa. Ja mitä köyhempi ja kouluttamattomampi, sen lihavampi eli ei auta edes rahattomuus.
Itseäni ei suojanneet hyvät tulot ja korkea koulutus, kun muutin maalle. Lihoin koko sen ajan, kun maaseudulla asuin. Nyt olen taas hoikistunut, kun pääsin kaupunkiin.
Maalla ainoa ilo on syöminen, ja kun valikoima on heikko, tulee syötyä yksipuolista ruokaa ja tylsiä herkkuja, jotka vain lisäävät kulinarististen kokemusten kaipuuta. Ainoa "noutoruoka" mitä on tarjolla, on jokin kaamea Saarioisten eines. Ja syöminen jatkuu kun mielen nälkä ei sillä lähde...
Helsingissä riittää kun saa syödä ihanaa thaimaalaista nuudeliwokkia noutoruokana kotisohvalla. Sillä jo tyydyttyy, ja nyt paino taas laskee kohisten.
Maalla voi tehdä pelkästään pahaa ja epäterveellistä ruokaa? Minä asun maalla ja meillä syödään ihanaa thaimaalaista nuudeliwokkia, intialaista currya ja suomalaista karjalanpaistia -omalla liedellä valmistuvat kaikki. Saarioisten kytkinlevyjä ei ole pöydässä koskaan. En edes tiedä, mistä hyllystä ne löytyisivät lähimarketissa.
Ja tekemistä on niin, ettei tahdo tunnit päivissä riittää, eli ei tarvitse mättää roskaruokaa tylsyyteen.
Siellä, missä asuin, oli kaupassa aivan surkea valikoima. Aika vaikea olisi ollut kaupasta kaikkia aineksia etnisiin ruokiin löytää. Sitä paitsi olen sinkku ja töitä oli niin paljon, ettei ollut aikaa eikä mieltä yhdelle syöjälle ruokia valmistaa.
Olen urbaani ihminen ja oletan, että jokainen erikoistuu omalle alalleen. Minä en ole kokki, mutta maksan mielelläni siitä, että joku muu on. Maalla kaikkien pitää tehdä vähän kaikkea keskinkertaisesti, hyvää noutoruokaa ei saa, ja leivinuunia ei ollut, missä mitään haudutella. Paino siis nousi minulla, vaikka sinä tykkäisitkin asua maalla ja käyttää leivinuunia. Kaupungissa olen taas sutjakka, kun on paljon enemmän virikkeitä ja paljon parempaa ruokaa.
Yleensäkin niissä maissa, joissa kulinaristisia nautintoja arvostetaan (Ranska, Italia), ihmiset ovat hoikempia kuin maissa, joissa ruoka on vain polttoainetta vailla itseisarvoa (Suomi). Suomalaiset pysyivät hoikkina tasan niin kauan, kun ruokaa ei paljon ollut tarjolla. Muutoin olemme kuin kaikki muutkin alkuperäiskansat: lihavuuteen, alkoholismiin, masennukseen ja henkirikoksiin taipuvaisia. Reservaattien ja tyhjenevän maaseudun ilmiö kiistatta, ja yleisesti kouluttamattoman väestön ongelma.
Voi idiootti mikä idiootti….💁🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasarilapsi kirjoitti:
Tää menee nyt ohi aiheen, mutta kun mietitään tuota, että miksi ennen oli vähemmän lihavia... Mulla on tuntuma, että ennen ruoka oli ennen kaikkea polttoainetta. Kotiruoka oli "perushyvää", mutta ei herkkua. Syötiin liha- tai kalakeittoa, jossa oli paljon perunaa ja porkkanaa, välillä iltapäiväruokana oli ruismarjapuuroa jne. Siis ihan oikeaa ruokaa, mutta ei niin hyvää, että sitä olisi tehnyt mieli ahmia. Nykyään ruokailusta on tehty tavallaan päivittäinen nautinto ja ihan arkena saattaa perheen iltapäiväruokana olla jotain tortilloja, kotitekoisia hampurilaisia jne. Ruoka on siis tosi hyvää ja sitä santsataan plus että annoskoot ovat jo lähtökohtaisestikin aika suuria.
Toinen juttu on sitten se jo moneen kertaan mainittu, että ennen lihaa, kalaa ym. oli aterialla vähemmän henkilöä kohti. Keittoruokia suosittiin, koska ne olivat riittoisia. Perunoita sai syödä niin paljon kuin jaksoi, mutta kastiketta piti säännöstellä, että riitti kaikille. Ja koska harva haluaa perunoita pelkästään syödä ähkyyn asti, niin annoskoko jäi maltilliseksi.
Aika paljon tämäkin on riippunut ihan ruuanlaittajasta. Isoäitini oli ennen naimisiinmenoaan 50-60-luvulla työskennellyt kotiapulaisena vähän varakkaammissa huusholleissa ja oppinut siellä hyväksi kokiksi ja leipojaksi. Hänen tekemänsä ruoka oli aina sellaista, että sitä halusi santsata, vaikka se olisikin ollut jotain todella simppeliä perunaa ja lihaa ruskeassa kastikkeessa. Isäni mukaan näin oli jo hänen lapsuudessaankin. Isovanhempani tykkäsivät hyvästä ruuasta ja leipomuksista ja tämä tarttui myös heidän poikiinsa. Eivätkä he olleet mitään varakkaita keskiluokkaisia ihmisiä, vaan vähävaraisia maitotilallisia Itä-Suomesta. Suurinosa ruuasta kasvatettiin ja kerättiin itse. Isovanhempani eivät tupakoineet tai alkoholia käyttäneet, niin kai se nautinto raskaaseen arkeen saatiin hyvästä ruuasta ja pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me juodaan poikaystävän kanssa aina punaista maitoa, voita ja kunnon kermaa kahvin joukkoon. Kumpikaan ei olla lähellekään ylipainoisia. Itse olen optimaalipainossa 50kg/160cm.
Liikumme molemmat paljon, koiran kanssa tulee ulkoiltua lähemmäs 2h päivässä. Tiedä sitten paljon geeneillä on merkitustä. Ja rasvaisia tuotteita käytämme siksi, koska pitävät nälkää ja maistuvat hyvältä. Tykkään tehdä ruokaa ja leipoa, ennen kaikkea ruoka on nautinto, ja yhteinen hyvä tapa, kun kaikki ollaan saman pöydän äärellä :).
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ja 90-alussa miesopettaja oli sitä mieltä, että kola syövyttää nopeasti hampaat ja kertoi aina jutun rautanaulasta joka suli kolapulloon vuorokauden aikana. Omenan siementen jodi oli isän mielestä kuulemma terveellistä, että niitä pitäisi syödä, nykyään tiedetään että ne sisältävät myös syanidia. [/quoteEikös tuo kola väittämä oletaas vallalla? Vastikää jossain ohjelmassa väitettiin, että kokiksella voi irrottaa ruosteen liottamalla ruosteista esinettä kolassa yön yli.
Alunperin väitettiin, että yön yli kolalasissa lionnut hammas hävisi, liukeni pois.
Eräs ravintoloitsija väitti aivan tosissaan, että kola syövytti pöytäliinoihin reikiä, ne tulivat näkyviin pesun jälkeen.
Jossain vaiheessa kolajuomalla käskettiin pestä vessanpönttö.
Kai nyt nykyajan henkilö tajuaa, että urbaanilegenda, ei muu. Eihän nyt jumaliste moista myrkkyä voisi olla myynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puolivälissä kauppojen pakastealtaat olivat täynnä pakastekanoja. Uunissa niistä ei tullut hyviä, mutta keitettyinä niistä tuli herkkua. Broilerista ei tule lähellekään niin hyvää. Taisipa olla pakasteena valmiiksi keitettyä kanaa neliskanttisissa paketeissa.
Näitä raakoja pakastekanoja saa vieläkin edullisesti ainakin meidän aasiakaupasta. En ole ostanut, kun sitä saa keittää aika kauan. Pitää joku päivä ostaa ja tehdä.
Mitä muistatte ensimmäisistä etnisistä ravintoloista? Niitähän alkoi silloin ensimmäistä kertaa rantautua Suomeen.
Muistelen, että yritin tehdä ekaa kertaa kiinalaista ruokaa 80-luvulla. Jossain naistenlehdessä oli ohje. Hapanimelään kanaan tuli kanasuikaleet, kastikkeeseen ketsuppia ja ananasmehua. Ananaspaloja selaan. Ja kylkiäisenä Uncle Ben’s pitkäjyväinen riisi. 😁
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasva on haitallista ja erityisen vaarallista on kova rasva ja maitorasva.
Kovaa rasvaa pidetään edelleen haitallisena. Se on tutkittu juttu, eikä harhaluulo. Kasvirasva sen sijaan on terveellistä, mitä ei vielä tiedetty silloin.
Itse asiassa tuo maitorasvajuttu meni toisin päin. Äiti on kertonut, että 80-luvulla suositeltiin että lasten pitää juoda punaista maitoa. Kevytmaito tuli vasta 80-luvun lopulla suositukseksi.
Juu. Muistan nähneeni navetan seinällä kunniakirjan, joka oli saatu mahdollisimman rasvaisen maidon tuottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Nelimauste, en kestä!!! Mutsilla on vieläkin purkki hyllyssä, ilman sisältöä. Ja aromisuolaa käyttää vieläkin.
Jotkut hienommat perheet alkoi laittaa juustolautasia illanistujaisiin, vaikka valikoima oli vielä pieni. Voileipäkeksien kanssa. Oliko jotain Tuc-keksejä jo? Hapankorppuja syötiin myös.
Hain äitini meille viikonlopuksi kylään, 84v.olin hakenut muutaman pikkupaketin hyviä juustoja tarjotinta varten paikallisesta herkkumyymälästä.lounaan jälkeen mutsi halusi mennä pitkäkseen.Me mentiin sitten vaimon kanssa sillävälin hakemaan pari punkkua juustojen kyytipojaksi.takas tultuamme siellä olikin touhukas mummeli siivonnut jääkaapinkin!Oli heittänyt juustot roskiin kun oli jo homeessa ja haisikin niin pahalta että piti viedä oikeintaloyhtiön biojätteisiin.Tokaisin siihen että kukapa sitä homeista juustoa, mutta maistetaan viiniä!
kokojyvävilja ja tumma riisi on terveellisempää kuin valkoinen. em.kuorissa on lektiinejä mitkä pilaa suoliston. joten tätä ajatellen valkoiset riisi ja jauhot on terveellisempia ainakin suolistolle. puhuu nykyterveydenhuolto mitä tahansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille hommattiin sellainen Moulinexin sähkögrilli, johon kuului pyörivä varras. Siihen vartaaseen keihästettiin kokonainen broileri ja mausteeksi ripoteltiin peräti Aromisuolaa. Siinä se broileri päristeli grillin lasioven takana menemään tunnin verran, koivet ja siivet brutaalisti levähtäen jokaisella kierroksella. Sitten älysivät sitoa siltä kintut kiinni siihen vartaaseen.
AI.Herranjumala. Voi olla, että ensi viikolla lakkaan nauramasta.
Kylläpä tämä taas herätti muistoja, juurikin mm. pullapohjapitsasta. Kamalan paksu pohja, jonka päälle paistettua jauhelihaa (tietty mausteena vain suola) ja ripaus juustoa. Onneksi ketsuppia pursotettiin sitten muun maun verran. Nam nam.
Yhden harhaluulon onnistuin kyllä itse 12-vuotiaana poistamaan: keitetyt lihapullat. Meilläkin oli niitä kotsan (meni meillä sillä nimellä) tunnilla tehty ja päätin yllättää perheen. Kaikki sanoivat yöks nähtyään harmaat pullat, mutta maku yllätti. Minä nimittäin olin lisännyt jauhelihataikinaan purjoa ja sinappia, joita molempia rakastan. Vaaleaan ruskeakastikkeeseen lisäsin väriksi paprikajauhetta. Olen huippukokin maineessa ollut siitä lähtien:-)
OT, mutta keitetyt lihapullat on kyllä oikeasti hyviä. Ulkonäkö ei ole mairittelevin, mutta maku on mainio. Varsinkin kun ne pistää kypsymään uuniin ja nesteeksi lihalientä.
Frikadellikeitto, missä keiton seassa kypsennetään lopuksi lihapullat on aivan parasta ja herkkujen herkkua. Tätä tehtiin meillä lapsuudessani 70-luvulla usein. Niitä lihapullia ei siis paisteta ensin, en voi edes kuvitella millaista siitä tulisi. Tämä on tosiaan ruokalaji, mikä tuntuu vaipuneen unholaan. Liemi ei ollut mitään sellaista kalakeiton tapaista, vaan sellainen mausteisempi tapaus, missä ei ollut kokonaisia pippureita, eikä perunaa.
Pitääkin lahteä googlaamaan niitä frikadellikeitto-ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille juotettiin maitoa monta kertaa päivässä, ja taisi sitä aikuisetkin juoda joka aterialla ja lisäksi kahvin seassa.
Jossain vaiheessa suositeltiin, että lapset eivät saisi juoda rasvatonta maitoa, punaista juotiin pitkälle 80-luvun lopulla ja sitten vaihdettiin siniseen.
Ei tulisi enää mieleen ostaa mitään muuta kuin rasvatonta maitoa, paitsi ehkä joulupuuroon.
Valitettavasti suositukset on menneet huonoon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ja 90-alussa miesopettaja oli sitä mieltä, että kola syövyttää nopeasti hampaat ja kertoi aina jutun rautanaulasta joka suli kolapulloon vuorokauden aikana. Omenan siementen jodi oli isän mielestä kuulemma terveellistä, että niitä pitäisi syödä, nykyään tiedetään että ne sisältävät myös syanidia. [/quoteEikös tuo kola väittämä oletaas vallalla? Vastikää jossain ohjelmassa väitettiin, että kokiksella voi irrottaa ruosteen liottamalla ruosteista esinettä kolassa yön yli.
Alunperin väitettiin, että yön yli kolalasissa lionnut hammas hävisi, liukeni pois.
Eräs ravintoloitsija väitti aivan tosissaan, että kola syövytti pöytäliinoihin reikiä, ne tulivat näkyviin pesun jälkeen.
Jossain vaiheessa kolajuomalla käskettiin pestä vessanpönttö.
Kai nyt nykyajan henkilö tajuaa, että urbaanilegenda, ei muu. Eihän nyt jumaliste moista myrkkyä voisi olla myynnissä.
Kyllä kolajuoma on hapanta ja käy hyvin esim. vessanpöntön pesuun. On vaan melko kallis pesuaine. Ihmiselimistö neutraloi näitä happamuuksia ja emäksiä todella tehokkaasti ja pitää tasapainoa yllä. Onhan mahahappokin erittäin syövyttävää suolahappoa.
Näkyipäs. Ainakin omat vanhemmat, isovanhemmat ja suurin osa sukulaisista olivat lihavia keski-ikäisenä.
Nuorissa lihavia oli paljon vähemmän.
Mutta ihan samalla hartaudella ylipainosta puhuttiin jo 80-luvulla, muistan hyvin ne kauhistelut että suomalaisista jo 30 prosenttia on ylipainoisia, jne.