Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
1990-luvulla vihreä Orbit-purkka aiheutti muka syöpää. Nimenomaan se vihreä, ei sininen.Ei tämä margariinijuttu ihan perätön ole, mutta vanhempaa perua.
”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne joutuu Suvikultaan.” Suomessa toimi tehdas, jossa käytettiin eläintenraatoja margariinin valmistukseen. Ei tosin tietenkään enää 80-luvulla.Tuosta jupakasta on netissä runsaasti faktaa. Lukekaa ja päätelkää, oliko jutussa perää -vai halusivatko esim. pienten rasvafirmojen työntekijät päästä kohusta osallisiksi?
Muistan kuulleeni juttuja kissamargariinista koko ikäni. 70-luvun lapsi kun olen, niin varsinkin lapsena kuulin niitä juttuja usein.
En koskaan oikein ymmärtänyt mikä osa kissasta siihen margariiniin käytetään.
Kissahan on yleensä varsin hoikka ja vähärasvainen eläin. Jotenkin tuntuu, että ihan hirveän iso työ on saada isostakaan määrästä kissoja edes yhtä rasiallista margariiniia. Ei se kovin tuottavaa puuhaa ole voinut olla. Tuotantokustannukset ovat varmasti paljon pienemmät jos käytetään ihan oikeita ainesosia.
Ihan kummallinen koko kissanrasvajuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70 luvulla yksi sukulais mies oli töissä makkaratehtaalla ja selitti että ei pysty syömään makkaraa ollenkaan kun on nähnyt miten sitä tehdään
Ööh miten tämä liittyy aiheeseen :D Tottahan tuo on!
Munalla töihin.
Kolesteroli kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki siemenet, kuten se paprika olivat myrkyllisiä.
Kasarilta muistan jonkin taulun sukulaisilla. Siinä luki jotakuinkin että "tässä talossa tarjotaan valkoviiniä vain kalaruokien kanssa, ja kalaruoaksi lasketaan kaikki muu paitsi ryynimakkara. Mutta mikäli sitä vastoin kaikkia odotuksia tarjotaan, laskettakoon sekin kalaruoaksi."
Siis oikeasti muistan tällaisen taulun sukulaisella olleen.Samoin. Huumoritaulu.
Lihakset tulevat ja menevät, läski on ikuista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipää piti syödä muistaakseni kuusi viipaletta päivässä jonkin suosituksen mukaan ja aamulla puuroa. Peruna oli terveellistä. Kyllä oli hiilarit kohdillaan.
Ei ollut leivän ja perunan syömisessä ongelmaa. Jännä että nyt 2010-luvulta eteenpäin yhtäkkiä ihmiset lihoo perunasta ja leivästä, vaikka niitä syötiin 70-80-luvuilla ihan solkenaan, eikä juuri kukaan ollut lihava.
Leipä ja perunat oli se millä elettiin. Ainakin meillä maalla monessa paikassa. Talveksi taytettiin perunakellari ja jauholaarit. Lehmistä maitoa ja voita. Lihaa syötiin niukasti. Jos tuolloin oltaisiin syöty lihaa 80 kilon vuosivaihdilla, niin olisi lehmät ja porsaat olleet äkkiä syöty.
Suomalaiset söivät Ravintotaseen mukaan vuonna 2017 keskimäärin 81 kiloa luullista lihaa henkeä kohden
https://www.verkkouutiset.fi/suomalainen-syo-keskimaarin-81-kiloa-luull…
Tämä on mielenkiintoista uutisointia. Miksi ei voida suoraan sanoa, että suomalaiset syövät keskimäärin 40 kiloa lihaa vuodessa.
Miksi syödyn lihan määrässä ilmoitetaan myös luiden ja hävikin määrä.Itse en syö lihaa ja ehkä siksi yllätyin otsikon ja uutisen antamasta tiedosta.
Lainaus linkitetystä uutisesta:
"Suomalaiset söivät Ravintotaseen mukaan vuonna 2017 keskimäärin 81 kiloa luullista lihaa henkeä kohden.Luut ja hävikki huomioiden syödyn lihan määrä oli noin 40 kiloa."
Varmaan siksi, että voisi kokonaiseen eläimeen verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ehkä liian nuori vastaamaan, mutta 2 kk ikäisille suositeltiin pääravinnoksi kiinteitä ja imetystä sekä sylissä pitämistä jätettiin pikku hiljaa vähemmälle. Olen syntynyt -90 ja tämän asian olen lukenut aikalaisesta vauvanhoito-oppaasta sekä omasta vauvakirjastani. Olen nyt raskaana ja itse aion täysimettää vuoden ihan minimikiinteillä ja jatkaa imetystä niin kauan kuin lapseni sitä haluaa. Syli on aina avoin. Oma muistikuva lapsuudestani on kylmä kuten monilla muillakin kolmikymppisillä.
Lisäksi lehmänmaitoa ylistettiin kalsiumin ja proteiinin ainoana lähteenä ja punainen liha oli ainoa ruoka-aine mistä sai rautaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margariini tehtiin muka kissan rasvasta.
1990-luvulla vihreä Orbit-purkka aiheutti muka syöpää. Nimenomaan se vihreä, ei sininen.Ei tämä margariinijuttu ihan perätön ole, mutta vanhempaa perua.
”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne joutuu Suvikultaan.” Suomessa toimi tehdas, jossa käytettiin eläintenraatoja margariinin valmistukseen. Ei tosin tietenkään enää 80-luvulla.Tuosta jupakasta on netissä runsaasti faktaa. Lukekaa ja päätelkää, oliko jutussa perää -vai halusivatko esim. pienten rasvafirmojen työntekijät päästä kohusta osallisiksi?
Muistan kuulleeni juttuja kissamargariinista koko ikäni. 70-luvun lapsi kun olen, niin varsinkin lapsena kuulin niitä juttuja usein.
En koskaan oikein ymmärtänyt mikä osa kissasta siihen margariiniin käytetään.
Kissahan on yleensä varsin hoikka ja vähärasvainen eläin. Jotenkin tuntuu, että ihan hirveän iso työ on saada isostakaan määrästä kissoja edes yhtä rasiallista margariiniia. Ei se kovin tuottavaa puuhaa ole voinut olla. Tuotantokustannukset ovat varmasti paljon pienemmät jos käytetään ihan oikeita ainesosia.
Ihan kummallinen koko kissanrasvajuttu.
Kyse oli siitä, että muutama pieni rasvankeittämö otti vastaan raatoja, jopa kissoja ja koiria. Noista raadoista sulatettiin rasva joka halvempien tuotantokustannuksien (raadot olivat liki ilmaisia) ansiosta voitiin myydä margariinin valmistajalle halvemmalla kuin laadukkaammat raaka-aineet. Ei siis keitelty vain kissoja, mutta niitäkin kuormissa mukana oli, ja kansan suussa jo valmiiksi ällöttävä juttu kärjistyi uusiin ulottuvuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että rasvatonta maitoa ei voi juoda, sehän on jotain myrkkyä. Ovat kuulemma meijerissä pistäneet jotain sekään, se rasvaton maito on harmaa tai sinertävä. Aivan varmasti jotain lisätty.
Jos kermaa (voi) otetaan pois niin muuttuuhan
väri, tämä esitetään minulle vielä tänäkin vuonna. Jo joo
Vierailija kirjoitti:
Pizzapohjan ohje 70-luvulta (kotitalouskirjasta):
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g margariinia
1 1/2 dl maitoa
"Pizza on muotileivonnainen ja nopeasti valmistettavissa, jos käytetään leivinjauhetta kohotusaineena".
Mahtaisi joku italiino pyörtyä.
Kammottavaa. On siinä taas suomalaistettu jo alunperin yksinkertaista taikinaa, pizzapohjaanhan tulee 00-vehnäjauhoja, vettä, suolaa, hiivaa ja oliiviöljyä. Tietysti voi käyttää hapanjuurtakin, jolloin hiivaa ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole niinkään ruoka-aine, mutta kuitenkin 80-luvulla... istuin omassa huonessani, luin läksyjä ja poltin Intian basaarista ostamaani suitsuketta. Isä tuli huoneeseen ja alkoi mylvimään, että mitä ihmeen huumetta minä oikein poltan siellä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että minulle tuli suurena järkytyksenä se, että jotkut ovat tosiaan saaneet lapsena usein "ruoaksi" pelkkää perunaa ja ruskeaa kastiketta. Enkä ole edes mistään erityisen hyvin toimeentulevasta perheestä, tosin olen syntynyt vuonna 1980, ehkä 70-luvulla monilla olivat asiat huonommin.
Mun ruoka oli usein se peruna ja tölkistä lihapullakastike. Isä nääs yh.
Sulla oli siinä niitä lihapulliakin. Ei oo kyse siitä ettei ollut salaattia, leipää ja jälkiruokaa, vaan siitä että oli kirjaimellisesti vain perunaa ja kastiketta. Kastikkeessa ei ollut lihaa, ei kalaa, ei kanaa. Päivän lämmin ruoka oli perunaa ja kastiketta.
1979 olen duunariperheeseen syntynyt. Usein meilläkin oli ruokana perunoita ja kastiketta, mutta yleensä se oli hirvenlihakastiketta kun isä metsästi. Hirveä siellä, hirveä täällä, siihen pisteeseen asti että koulussa itketti kun kaverit kertoivat uunimakkarasta, porsaankyljyksistä ja vaikkapa vaan mannapuurosta mehukeitolla. Niitäkin onneksi koulussa sai, mutta kotona odotti taas hirvi keittona, kastikkeena, pihveinä...
Nyt kun se hirvee hirvi on kotoa pois muuttamisen vuoksi ollut harvemmin ruokalistalla jo kohta 30 vuotta, sitä osaa taas arvostaa.
En pidä hirvenlihasta vieläkään, vaikka ikää on jo 37, sillä lapsuudessa sitä tuntui olevan niin usein ruokana. Pakastimet näyttivät olevan täynnänsä hirvenlihaa. En kyllä syö muutenkaan enää paljoa lihaa, mutta kun vielä söin enemmän, niin en halunnut syödä hirveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juolukkaa pidettiin joskus myrkyllisenä. Niitä piti varoa, kun mustikoita poimittiin.
Ei teessä mitään kofeiinia ollut. Se sopi hyvin juotavaksi ennen nukkumaanmenoa. Ilman maitoa ei yksinkertaisesti pysynyt hengissä. Vihasin lämmintä rasvaista maitoa ja sitä tosiaan yritettiin juottaa minulle väkisin. Ikuinen maitotrauma jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin viime vuoden kesänä sairaalassa töissä ja siellä oli kaapissa jaffaa, jotka oli tarkoitettu vain mahatautisille :D
Minulla on mahatautiepidemian aikoina vieläkin välillä Jaffaa kaapissa ihan vain taudin varalta :) Minulla nuo taudit menevät niin, että oksennan joka tapauksessa tosi paljon, ja jos maha on tyhjä, oksennan niitä keltaisia ja vihreitä "maha/suolistonesteitä", jotka maistuvat aivan kaamealle. Jaffa on saman makuista mennen tullen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydällä koko päivän pehmenevä voi jota levitettiin vaalealle höttöleivälle, päälle sai laittaa juustoa yhden viipaleen. Paistuvien vehnäjauhojen käry kun äiti teki ruskeaa kastiketta ja kattilassa mielettömän metakan säestämänä pomppivat perunat. Kiisseli joka oli niin makeaa että hampaita vihloi ja kasvatti inhottavan kuoren. Äidin leipomista pullista tehty pullamössö, eli kahviin upotettu pulla joka lusikoitiin suuhun .
Olen syntynyt 1980 ja lapsuuskotini oli vähävarainen, mutta nälkää ei nähty. Ehkä vähän yksipuolista mutta vatsat sai täyteen. Ja koulussa sai onneksi muutakin kuin ruskeaa kastiketta ja perunoita!
Olivatko vanhempasi nelikymppisiä sinut saadessasi? Tuo ruskea kastike ja perunat on niin kuin omasta kodista, äiti oli syntynyt -44.
N54
En ole tuo, jolta kysyt, mutta äitini on syntynyt -40 ja hänen lapsuudessaan ruoka oli tasan perunoita ja kastiketta. Kai se oli jotain sianlihakastiketta, mutta ei siinä aina käytännössä lihaa ollut. Oli kotoisin ihan tavallisesta maanviljelijäperheestä, ei rikkaasta eikä köyhästä. On sanonut, että on kaikki muut ruoat opetellut tekemään aikuisena. Kaupassa oli ilmaiseksi jaossa reseptejä ja opetteli yhden uuden joka viikko. Hyvä kokki hänestä tuli, mutta aika edullisesti syötiin silti, nostan hattua :)
Vierailija kirjoitti:
Suola oli epäterveellistä ja tilalla käytettiin parempaa aromisuolaa.
80-luvulla syötiin näkkileipää, jonka päällä oli margariinia ja aromisuolaa :) Aikamoinen ajatus näinä päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vauvoille kannattaa antaa mehua jo muutaman kuukauden iässä.
Mun serkulle juotettiin kasarilla sokerivettä, koska siinä oli enemmän makua.
Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta lapsuudenkodista muistan kaksi harhaluuloa: mikron säteily on vaarallista ja voimakkaat mausteet (esim. chili) aiheuttavat vatsasyöpää. Nämä elivät äitini päässä vielä pitkälle 2000-luvulle saakka, enkä ole varma, vaikka eläisivät edelleen.
Kotiruoka meillä oli siis varsin mautonta, mustapippuria ja suolaa, kalaruokiin tilliä, siinä oli maustekaapin sisältö, kunnes aloin itse 90-luvun lopulla köksäntuntien vaikutuksesta vaatia muitakin mausteita. Ruokalajit perisuomalaisia ja perunaa syötiin paljon. Kaikki liha ja kala tappokypsennettiin. Marjoja ei ikinä syöty kypsentämättä, paitsi puolukkasurvosta, vaan keitettynä mehuna, hillona tai kiisselinä. Ja äidillä on ruoka-alan koulutus ja hän on aina ollut terveellisen ruuan puolestapuhuja...
Tuo marja-asia hämmentää minua edelleen. Meillä poimittiin paljon marjoja, metsästä ja puutarhasta, mutta kaikista tapettiin ravintoaineet kypsentämällä. Viinimarjat keitettiin mehuksi ja metsämarjat hilloiksi tai pakastimesta kiisseleiksi, piirakoihin jne. Koulussa parasta ruokaa oli mannapuuro kypsentämättömillä pakastemarjoilla! Ne marjat oli aivan ihania. Aloin sitten itse käyttää marjoja kypsentämättöminä, mutta vanhempani eivät vieläkään oikein osaa.
Kuulostaa kotoisalta! 40-luvulla syntynyt äitini on edelleen sitä mieltä, että mausteet tappavat ruoan. En kyllä itsekään pidä kovin mausteisesta, mutta hän oli ihan hysteerinen, ettei vaan vahingossakaan mikään mauste maistu, vaan niiden pitää vain olla jotenkin taustalla. Tuosta marja-asiasta olen ihan samaa mieltä. Syön marjat maustamattoman jogurtin päällä hunajalusikallisen kera, se on ihan parasta. Meillä on yksi tuttu, joka tuo meille hilloja ja mehuja, ja vaikkei lahjahevosen suuhun saisi katsoa, olisi tosi kiva saada joskus ne mansikat vaikka ihan vain mansikoina, eikä yltiömakeina hilloina... Mutta ei, on ilmeisesti jotenkin hienompaa, kun ne on valmistettu, ja jotkut tykkäävät tosi makeasta ja ilmeisesti maistavat marjat sellaisenaan jotenkin väkevinä. Mehuja en juo oikeastaan ollenkaan, se tuntuu vain marjojen haaskaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Salaatti oli kiinankaalisuikaleita herne-maissi-paprikalla.
Risotto tarkoitti kuivaa Uncle Bens riisiä herne-maissi-paprikalla ja jauhelihalla.
Äitini teki tuota risottoa, mutta itse asiassa muistan, että se oli hemmetin hyvää!
Olin viime vuoden kesänä sairaalassa töissä ja siellä oli kaapissa jaffaa, jotka oli tarkoitettu vain mahatautisille :D