Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pasta, jauheliha, rasvainen juusto ja kerma = hyvää terveellistä kotiruokaa
Hampurilaiset, ranskalaiset ja lihapiirakat = pahaa roskaruokaa
Tietysti nuo kotiruoat eivät olleet uppopaistettuja, mutta suuria määriä rasvaa ja suolaa oli kyllä molemmissa.
Tottahan se oli. Siihen aikaan rasvaisissa teollisissa elintarvikkeissa kuten ranskalaisissa ja lihapiirakoissa oli suuria määriä transrasvaa.
1970-luvulla ei syöty ranskalaisia eikä lihapiirakoita, ja jos syötiin, niin hyvin harvoin. Transrasvat tulivat enemmän elintarviketeollisuuden käyttöön joskus 1990-luvulla, ja sitä ennen vehnärinkelit, korput keksit ym. leivonnaiset olivat voilla leivottuja. Nykyään ne ovat täysin keinotekoisia ja sisältävät vain transrasvoja. 1970- luvulla varsinkaan, eikä -80 -luvullakaan ollut lihavia ihmisiä.
Suomessa saat transrasvoja ulkomailla valmistetuista kekseitä ja leivonnaisista.
Ja myös Suomessa valmistetuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.
Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.
Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.
Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..
Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.
Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :DSe kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Graavilohi ja muut graavatut kalat on kyllä aina olleet käytännössä raakoja.
Kyllä makkaraa ja jauhelihaa syödään nytkin ihan samalla tavalla.
Sinistä maitoa juotiin 80-luvulla, 90-luvulla siirryttiin rasvattomaan koska se kolesteroli oli niin paha. Sitten tuli karppaus ja jotkut siirtyi punaiseen maitoon. Vain jotkut vanhukset joi punaista 80-luvulla.
Kyllä se kolesterolikauhu oli jo 70-luvun lopulla.
En saanut syödä viiriäisenmunia, vaikka rakastin niitä, koska niissä oli enemmän kolesterolia kuin kananmunissa.
Kaupoista sai vain suomalaista suklaata ja koska ei ollut vertailukohtaa ei tiedetty millaista on kunnon suklaa. Jopa Fazerin sinistä kehuttiin hyvänä suklaana.
Nyt tuota imelää tahnaa tuskin pystyy nielemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Hedelmiä ei kodissani koskaan suuremmin säännöstelty, vaikka on eletty muuten niukasti. (Makaroonivelliä ja kaalikeittoa kuului ruokiin, samoin munakastike) Olisikohan tällä yhdellä hedelmien säännöstely ollut enemmän tapa kuin pakko? Olen tosin syntynyt vasta -76. Meillä ei myöskään koskaan pelkkää ruskeaa kastiketta mutta toki lihan määrä saattoi olla tosi niukka.
Voi olla iästä kiinni, olen nimittäin 13 vuotta vanhempi. Meillä kyllä arvostettiin kaikkia kasviksia ja syötiin niitä enemmän kuin siihen aikaan taisi olla tapana, ja pidettiin terveellisenä, ja jos hedelmät olisivat olleet halpoja, niitä varmaan olisi saanyt syödä vapaasti. - Hassua muuten, meillä ei koskaan syöty makaronivelliä eikä munakastiketta. Muita vellejä ja kastikkeita oli kyllä, makaronia ja munaa muissa muodoissa, mutta noita kahta ruokaa en muista koskaan olleen. Ehkä ei vain mistään ollut noita ruokia opittu? Kaalikeittoa kyllä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa saat transrasvoja ulkomailla valmistetuista kekseitä ja leivonnaisista.
Mitä täällä hölistään transrasvoista, ei sellaisista ollut 70- ja 80-luvulla kuultukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Silloin syötiin paljon marjoja, esim . puolukkaa.
Kasvisruoat oli in. Pakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupoista sai vain suomalaista suklaata ja koska ei ollut vertailukohtaa ei tiedetty millaista on kunnon suklaa. Jopa Fazerin sinistä kehuttiin hyvänä suklaana.
Nyt tuota imelää tahnaa tuskin pystyy nielemään.
Ei pidä paikkaansa. Muistan, kuinka ahmin 70-luvulla esim. Mars-patukoita. Eivät ole suomalaisia.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Joo... tämä sokerikammo on kyllä ehtaa 2010-lukua.
Ja 1970 -lukua. Karkkipäivät ja ksylitoli tuli muotiin.
Tosin pelkkä hampaiden harjaaminen oli iso terveysteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupoista sai vain suomalaista suklaata ja koska ei ollut vertailukohtaa ei tiedetty millaista on kunnon suklaa. Jopa Fazerin sinistä kehuttiin hyvänä suklaana.
Nyt tuota imelää tahnaa tuskin pystyy nielemään.Ei pidä paikkaansa. Muistan, kuinka ahmin 70-luvulla esim. Mars-patukoita. Eivät ole suomalaisia.
Marabouta oli myös, Yankeeta jne.
Vierailija kirjoitti:
Menee 90-luvulle. Silloin olin teini ja oli hetken aikaa sinistä Spiderman-limsaa. Se kuitenkin katosi kun sanottiin että limua sisältänyt väriaine olisi ollut vaarallista.
Tuosta en ole mennyt täysin takuuseen.
Minun ja sisarusten lapset sai niistä väreistä iho-oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ihan totta turiset ja siksi en asioi Lidlissä. Ostan vain kotimaista lihaa ja maitotuotteita.
Mitä löytyy myös Lidlistä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Noh, eihän hedelmät mitään välttämättömiä ole.
Puhutko nyt hedelmistä vai hedelmistä, marjoista ja vihanneksista?
Kyllähän marjoja on syöty. Peruna on Suomessa ollut merkittävä C-vitamiinin lähde. Sitä ennen nauris. Kaalia ja lanttua on käytetty myös.
Isoisänikin eli 96-vuotiaaksi, vaikka aloitti joka päivän kahdella viipaleella pitkopullaa ja kahdlela kupillisella kahvia, johon lorotti jotain kermankorviketta (harmi kun ne muista nimeä; sitä myytiin lasipullossa). Että repikää siitä, sokerin ja vehnän ja kasvirasvan turmiollisuudesta saarnaavat karppaajat! Toisaalta ehkä ne kasvikset juuri pelastivat hänet; oli nimittäin puutarhaviljelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Hedelmiä ei kodissani koskaan suuremmin säännöstelty, vaikka on eletty muuten niukasti. (Makaroonivelliä ja kaalikeittoa kuului ruokiin, samoin munakastike) Olisikohan tällä yhdellä hedelmien säännöstely ollut enemmän tapa kuin pakko? Olen tosin syntynyt vasta -76. Meillä ei myöskään koskaan pelkkää ruskeaa kastiketta mutta toki lihan määrä saattoi olla tosi niukka.
Olisikohan se isojen perheiden tapa? Jos yksi helposti rohmuaa niin, ettei muille jää, on alettu ostaa yksi per nassu. Lisäksi monessa perheessä tenavat sopivassa iässä ovat hyvin tarkkoja siitä, ettei toinen vain saa enemmän kuin toinen.
Muistan kyllä äitini kertoneen lapsuudestaan, että heillä aina ostettiin yksi hedelmä jokaiselle - mutta tämä sijoittui 1950-luvulle.Ihan normi 80 -luvulla meilläkin.
Muutin kotoa 1990 ja ahmin mm. klementiinejä kun vihdoin sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Noh, eihän hedelmät mitään välttämättömiä ole.
Puhutko nyt hedelmistä vai hedelmistä, marjoista ja vihanneksista?
Kyllähän marjoja on syöty. Peruna on Suomessa ollut merkittävä C-vitamiinin lähde. Sitä ennen nauris. Kaalia ja lanttua on käytetty myös.
Isoisänikin eli 96-vuotiaaksi, vaikka aloitti joka päivän kahdella viipaleella pitkopullaa ja kahdlela kupillisella kahvia, johon lorotti jotain kermankorviketta (harmi kun ne muista nimeä; sitä myytiin lasipullossa). Että repikää siitä, sokerin ja vehnän ja kasvirasvan turmiollisuudesta saarnaavat karppaajat! Toisaalta ehkä ne kasvikset juuri pelastivat hänet; oli nimittäin puutarhaviljelijä.
Se oli Vuokko -kasvirasvaa. Minunkin isoisäni käytti sitä. Siitä on mainoslaulukin. Tapio Rautavaaran!
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, karviaista, omenaa, lakkaa, tyrniä... Perunaa, lanttua, naurista, sipulia, selleriä, porkkanaa, palsternakkaa, piparjuurta, punajuurta, retiisiä, herneitä, kaalia...
Näitä maalla viljeltiin omalla maalla, osin kaupungeissakin. Ja kaupunkien kerrostaloasunnoissa oli kylmäkellarit, joihin ostettiin syksyisin säkeittäin perunaa ja juureksia, ja lisäksi säilöttiin marjoja - myös hillona ja mehuna. Isoäitisi on ihan varmasti harrastanut marjanpoimintaa hyvin monena kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Noh, eihän hedelmät mitään välttämättömiä ole.
Puhutko nyt hedelmistä vai hedelmistä, marjoista ja vihanneksista?
Kyllähän marjoja on syöty. Peruna on Suomessa ollut merkittävä C-vitamiinin lähde. Sitä ennen nauris. Kaalia ja lanttua on käytetty myös.
Isoisänikin eli 96-vuotiaaksi, vaikka aloitti joka päivän kahdella viipaleella pitkopullaa ja kahdlela kupillisella kahvia, johon lorotti jotain kermankorviketta (harmi kun ne muista nimeä; sitä myytiin lasipullossa). Että repikää siitä, sokerin ja vehnän ja kasvirasvan turmiollisuudesta saarnaavat karppaajat! Toisaalta ehkä ne kasvikset juuri pelastivat hänet; oli nimittäin puutarhaviljelijä.
Se oli Vuokko -kasvirasvaa. Minunkin isoisäni käytti sitä. Siitä on mainoslaulukin. Tapio Rautavaaran!
Hei, kiitos nimestä! En ole ihan varma oliko se Vuokkoa vai Vispoa, jollaisen nimen löysin myös kun Vuokolla googlailin, mutta juuri tuollainen oranssietikettinen lasipullo, jollainen kummallakin oli. Ja kasvirasvasekoitetta tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmedieettejä piti aina noudattaa kirjaimellisesti sen listan mukaan....Nykyään dieetit ovat monipuolistuneet, ja niissä ihmiset voivat koostaa aterioita käyttäen niitä vaihtoehtoja, joista itse pitävät eniten. Poikkeuksena varmaan jotkut Jutta-dieetit, joissa piti jetsulleen syödä mitä käskettiin. Nykyään kuitenkin enemmän ymmärretään, että ruokavalio on kokonaisuus eikä kiinni siitä mitä hedelmää syö. Atkinshan jo opetti, että laihtuminen katkeaa ruokalusikallisesta väärää ruokaa..
Siis on olemassa sellainen ilmiö kuin ketoosi. Siihen on rasittavaa ja vaivalloista päästä. Kun ketoosissa on, siitä joutuu kyllä pois jos syö vaikkapa vain pari keksiä. Tai yksikin keksi riittää jos on isohko. Sitä ei mielellään siis tee koska kun ketoosista poistuu, joutuu taas kärsimään kaikki todella ikävät oireet kun siihen koettaa palata. Laihdutin itse ketoosilla 25kg ja oli vaikea selittää vaikka äidille kyläillessä että ei tosiaan voi sitä keksi syödä, edes yhtä eikä se johdu kalorien pelosta.
Mutta itse aiheesta, minulla on peräti kaksi settiä vanhoja reseptikorttisarjoja ja huomaa niistä selvästi sen ajan kun banaani yleistyi suomessa. Lähes jokaisessa suolaisessa reseptissä on banaania. Ei ole asiaa mihin banaania ei voisi laittaa. Makaronia ja banaania, peurapaisti banaanikastikkeella, saunaillan banaani-makkarakiekot, pikantti pippurinen banaanikeitto, siskonmakkara-banaanipaistos munalla,..
Vierailija kirjoitti:
Kananmuna oli valtavan epäterveellinen. Kaikki rasvaton oli ihmiselle hyväksi. Muistan vieläkin miltä maistui Kevyt Linja-jogurtti, siniharmaa syklamaattilitku.. . en haluaisi muistaa.
se Linja-jogurtti oli kyllä k¨minusta todella hyvää!
Meillä ei kyllä juuri hedelmiä ollut. Greippiä äiti joskus osti. Sokerin kera söin. Vm-69