Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Menee 90-luvulle. Silloin olin teini ja oli hetken aikaa sinistä Spiderman-limsaa. Se kuitenkin katosi kun sanottiin että limua sisältänyt väriaine olisi ollut vaarallista.
Tuosta en ole mennyt täysin takuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Miksi ihmeessä olet sitä mieltä, että ravitseva ruoka ei ole hyvän makuista??
Sinähän tässä olet sitä mieltä, että hedelmät eivät ole hyvää ravintoa. Minä kuitenkin syön, koska maistuvat hyvältä. Ja pidin jo lapsena ja olisin mielelläni syönyt niitä enemmän, mutta olivat niin kalliita ettei saatu enempää. Ja sinä lyttäät että suotta kadehdin hedelmiä varakkaammalta luokkakaverilta, kun ovat niin epäterveellisiä.
Syö ihmeessä hedelmiä, jos haluat. Sinun halusi ei nykyhedelmistä kuitenkaan tee hyvää ravintoa.
Tän voi varmaan pistää talteen sitä odottamaan kun 30-vuoden päästä ruvetaan kyselemään 2010-luvun outoja ruokapäähänpinttymiä.
Silloin hedelmät tehdään kemianlaitoksella. Lihaahan jo tehdään.
Jos sellutehdasta kutsutaan biotuotetehtaaksi niin kaipa puutarhaa sitten tulevaisuudessa saatetaan kutsua (bio)kemianlaitokseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Olin yläasteella 70-luvulla, ja kyllä meidän kotitalouskirjassa jo oli kananmunien yhteydessä kolesterolista. Siinä oli piirretty kuva, jossa vihainen muna tokaisee jotain "Mitä! Mekö muka syyllisiä sydänkuolemiin?!", ja onkohan sitten suolapurkki vai mikä kun rauhoittelee "Rauhoitu. Tutkimukset ovat vasta kesken."
Eli asiasta kyllä silloin jo puhuttiin, mutta kirjamme ei kai uskaltanut ottaa kantaa kumpaankaan suuntaan.
Mene munalla töihin -mainoksen muistan kyllä myös.
Muistan isäpuolen jo 70-80-luvun vaihteessa puhuneen tuosta munien kolesterolista, että jos se sitä aiheuttaisi, niin kanaloiden omistajat olisi sitten niitä suonet tukossa olevia. Eikä näin ole.
Tuottajien kolesteroliarvot olivat tutkittaessa alempia kuin kansalla keskimäärin,söivät kananmunia reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken piti olla mahdollisimman rasvatonta ja pitkälle prosessoitu margariini oli terveellisempää kuin oikea voi. 80-luvulla joka paikassa syötettiin meille muksuille oranssiin rasiaan pakattua Voileviä, joka oli aivan helvetin pahaa.
Hyi hitto mikä muisto tulikaan mieleen tuosta! Ala-asteella saatiin keittiöltä aina välipalaksi näkkileipää ja Voileviä. Aivan hirveän makuista tosiaan tuo levite. Tämä makumuisto on jostain vuosien 86-92 nurkilta.
Voilevi oli kyllä parhaimman makuista, jotain floraa ei voinut syödä. Voilevin nimi muuttui silloin kun voi-sanan käyttö kiellettiin, muuttui muistaakseni Levi-nimiseksi, onkohan sitä vieläkin. Meillä on siirrytty käyttämään Oivariinia eli entistä Voimariinia.
Järkyn makuista Voilevi kyllä oli, mitähän mahtoi lukea tuoteselosteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Hedelmiä ei kodissani koskaan suuremmin säännöstelty, vaikka on eletty muuten niukasti. (Makaroonivelliä ja kaalikeittoa kuului ruokiin, samoin munakastike) Olisikohan tällä yhdellä hedelmien säännöstely ollut enemmän tapa kuin pakko? Olen tosin syntynyt vasta -76. Meillä ei myöskään koskaan pelkkää ruskeaa kastiketta mutta toki lihan määrä saattoi olla tosi niukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa…
Kaarlelan "kissanmargariinitehdas"
Rasva on ollut yleinen puheen aihe viimeaikoina voin loputtua karppauksen seurauksena kauppojen hyllyiltä. Viisikymmentä vuotta sitten rasva puhutti myös, aiheuttaen jopa maanlaajuisen skandaalin. Asia liittyi Kaarlelassa sijainneen Ähtävän Muovi Oy:n toimintaan. Tehdasrakennus palvelee olemassaolollaan vielä tänäkin päivänä pohjoisesta maakunnasta saapuvia autoilijoita Kokkolalaisena maamerkkinä.
Ähtävän Muovi Oy aloitti teuraskeittämötoiminnan Kaarlelassa vuonna 1952. Rakennuksessa valmistettiin rasvaa muovin raaka-aineeksi eläinraatoja keittämällä. Tuotanto oli tehokasta, sillä puolimädäntyneitä raatoja ja teurasjätteitä kuljetettiin keittämölle rekka-autolla ”yötä päivää”. Myös lähiseudun asukkaat toivat keittämölle kuolleita eläimiä, joista sai vastineeksi vähän taskurahaa.
Uusi kuvalehti julkaisi jutun vuonna 1961 väittäen, että Kaarlelasta kuljetetaan eläinten raadoista keitettyä rasvaa myös Herttoniemen margariinitehtaalle Etelä-Suomeen. Huhua vahvisti eläinrasvaa kuljettaneen kuorma-auton kuuluminen Paasivaaralle, joka omisti mainitun margariinitehtaan.
Lehdessä oli haastateltu teuraskeittämöllä työskennelleitä henkilöitä. He kertoivat avoimesti kauhutarinoita eläinjätelasteista, joissa kuhisi matoja kuin muurahaispesässä. Eläinjätteiden joukossa oli monenlaista rotua ja sorttia kuten koiria, jäniksiä ja kissoja. Työntekijät olivat omien sanojensa mukaan koko ajan selvillä siitä, että mainituista eläinjätteistä keitettyä rasvaa kuljetettiin Etelä-Suomen margariinitehtaalle. Paasivaaraan yhtiöjohto oli lujasti käskenyt työläisiä olemaan vaiti asiasta, mutta juttu tuli lopulta julki Uuden kuvalehden sivuilla.
Eläinjätteiden keittäminen loppui tähän epäilyttävään julkisuuteen Kaarlelassa, kuten myös Suvikulta nimisen margariinin valmistus Etelä-Suomessa. Samoin loppui Uuden Kuvalehden historia, sillä lehti joutui julkaisemansa jutun johdosta ilmoitusboikottiin. Paasivaaran margariinitehdas ei koskaan myöntänyt julkisesti käyttäneensä teurasjätekeittämön rasvaa margariinin valmistuksessa. Suvikullan mainoksessa kerrottiin seuraavasti: ”Jokainen on oikeutettu vaatimaan margariinilta raikkautta, puhtautta ja tuoreutta. Suvikulta on valmistettu puhtaista ja luonnonraikkaista kasvisrasvoista kuten kookosrasvasta, maapähkinä-, soija- ja rypsiöljystä. Aikaansa seuraava perheenäiti käyttää Suvikulta margariinia!”
Margariinin valmistuksen ympärillä pyörinyttä kohua sulavat mainospuheet eivät lopettaneet. Erään huhun mukaan Suvikulta margariinista olisi löytynyt esimerkiksi hevosenkengän naula. Värikkäiden muistojen rinnalle ovat jääneet elämään myös sanonnat kuten: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan” ja ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa – Nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa”.
Jutun kirjoitti Sanna-Maija Kauppi
Lähteet: Eero Huiman arkisto, Keskipohjanmaan lehtijuttu 8.9.1961 ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Tehtaan piipusta noussutta hajua aikalaiset kuvaavat sietämättömäksi ja se leijaili kilometrien päähän rakennuksesta. Kuvan omistaa Sanna-Maija Kauppi.
(julkaistu 15.2.2012)
Ja nämäkö huhut eivät olleet liioiteltuja tai tahallaan paisuteltuja?
Tuo tapahtui 60-luvulla. Se että asiasta vaahdotaan margariinin kohdalla vielä 2020-luvulla (3kk päässä) on sitä paisuttelua. Elintarvikevalvonta on muuttunut 60-luvun jälkeen aika roimasti.
Kyllä näitä ruokaskandaaleja edelleen tapahtuu eli turha tuudittua tuohon. Esim. tältä vuodelta tämä skandaali, ja tätä sairasta lihaa söivät myös esim. suomalaiset ja ruotsalaiset:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kammottava-video-leviaa-maailmalla-…
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fa0b272b-49ba-492b-b640-0a164026eb51
Pari vuotta sitten esim. Brasilian lihaskandaali:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/brasilian-lihaskandaali-suomee…
Joitain vuosia sitten Italian mätä juustoskandaali jne. On ollut myös oliiviöljyn väärentämistä, Unkarissa lisättiin lyijyä paprikajauheeseen, lihoihin ruiskutettu ties mitä... Kyllä näitä riittää vaikka ja kuinka. Ja eivät yleensä jää vain paikallisiksi, koska tuotteet myydään ympäri Eurooppaa.
Ihan totta turiset ja siksi en asioi Lidlissä. Ostan vain kotimaista lihaa ja maitotuotteita.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa…
Kaarlelan "kissanmargariinitehdas"
Rasva on ollut yleinen puheen aihe viimeaikoina voin loputtua karppauksen seurauksena kauppojen hyllyiltä. Viisikymmentä vuotta sitten rasva puhutti myös, aiheuttaen jopa maanlaajuisen skandaalin. Asia liittyi Kaarlelassa sijainneen Ähtävän Muovi Oy:n toimintaan. Tehdasrakennus palvelee olemassaolollaan vielä tänäkin päivänä pohjoisesta maakunnasta saapuvia autoilijoita Kokkolalaisena maamerkkinä.
Ähtävän Muovi Oy aloitti teuraskeittämötoiminnan Kaarlelassa vuonna 1952. Rakennuksessa valmistettiin rasvaa muovin raaka-aineeksi eläinraatoja keittämällä. Tuotanto oli tehokasta, sillä puolimädäntyneitä raatoja ja teurasjätteitä kuljetettiin keittämölle rekka-autolla ”yötä päivää”. Myös lähiseudun asukkaat toivat keittämölle kuolleita eläimiä, joista sai vastineeksi vähän taskurahaa.
Uusi kuvalehti julkaisi jutun vuonna 1961 väittäen, että Kaarlelasta kuljetetaan eläinten raadoista keitettyä rasvaa myös Herttoniemen margariinitehtaalle Etelä-Suomeen. Huhua vahvisti eläinrasvaa kuljettaneen kuorma-auton kuuluminen Paasivaaralle, joka omisti mainitun margariinitehtaan.
Lehdessä oli haastateltu teuraskeittämöllä työskennelleitä henkilöitä. He kertoivat avoimesti kauhutarinoita eläinjätelasteista, joissa kuhisi matoja kuin muurahaispesässä. Eläinjätteiden joukossa oli monenlaista rotua ja sorttia kuten koiria, jäniksiä ja kissoja. Työntekijät olivat omien sanojensa mukaan koko ajan selvillä siitä, että mainituista eläinjätteistä keitettyä rasvaa kuljetettiin Etelä-Suomen margariinitehtaalle. Paasivaaraan yhtiöjohto oli lujasti käskenyt työläisiä olemaan vaiti asiasta, mutta juttu tuli lopulta julki Uuden kuvalehden sivuilla.
Eläinjätteiden keittäminen loppui tähän epäilyttävään julkisuuteen Kaarlelassa, kuten myös Suvikulta nimisen margariinin valmistus Etelä-Suomessa. Samoin loppui Uuden Kuvalehden historia, sillä lehti joutui julkaisemansa jutun johdosta ilmoitusboikottiin. Paasivaaran margariinitehdas ei koskaan myöntänyt julkisesti käyttäneensä teurasjätekeittämön rasvaa margariinin valmistuksessa. Suvikullan mainoksessa kerrottiin seuraavasti: ”Jokainen on oikeutettu vaatimaan margariinilta raikkautta, puhtautta ja tuoreutta. Suvikulta on valmistettu puhtaista ja luonnonraikkaista kasvisrasvoista kuten kookosrasvasta, maapähkinä-, soija- ja rypsiöljystä. Aikaansa seuraava perheenäiti käyttää Suvikulta margariinia!”
Margariinin valmistuksen ympärillä pyörinyttä kohua sulavat mainospuheet eivät lopettaneet. Erään huhun mukaan Suvikulta margariinista olisi löytynyt esimerkiksi hevosenkengän naula. Värikkäiden muistojen rinnalle ovat jääneet elämään myös sanonnat kuten: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan” ja ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa – Nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa”.
Jutun kirjoitti Sanna-Maija Kauppi
Lähteet: Eero Huiman arkisto, Keskipohjanmaan lehtijuttu 8.9.1961 ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Tehtaan piipusta noussutta hajua aikalaiset kuvaavat sietämättömäksi ja se leijaili kilometrien päähän rakennuksesta. Kuvan omistaa Sanna-Maija Kauppi.
(julkaistu 15.2.2012)
Ja nämäkö huhut eivät olleet liioiteltuja tai tahallaan paisuteltuja?
Tuo tapahtui 60-luvulla. Se että asiasta vaahdotaan margariinin kohdalla vielä 2020-luvulla (3kk päässä) on sitä paisuttelua. Elintarvikevalvonta on muuttunut 60-luvun jälkeen aika roimasti.
Kyllä näitä ruokaskandaaleja edelleen tapahtuu eli turha tuudittua tuohon. Esim. tältä vuodelta tämä skandaali, ja tätä sairasta lihaa söivät myös esim. suomalaiset ja ruotsalaiset:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kammottava-video-leviaa-maailmalla-…
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fa0b272b-49ba-492b-b640-0a164026eb51
Pari vuotta sitten esim. Brasilian lihaskandaali:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/brasilian-lihaskandaali-suomee…
Joitain vuosia sitten Italian mätä juustoskandaali jne. On ollut myös oliiviöljyn väärentämistä, Unkarissa lisättiin lyijyä paprikajauheeseen, lihoihin ruiskutettu ties mitä... Kyllä näitä riittää vaikka ja kuinka. Ja eivät yleensä jää vain paikallisiksi, koska tuotteet myydään ympäri Eurooppaa.
Itävallassa viininvalmistajat lisäsivät valkoviinin sekaan pakkasnestettä.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ihan totta turiset ja siksi en asioi Lidlissä. Ostan vain kotimaista lihaa ja maitotuotteita.
Näitähän saa myös lidlistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marlin mustaherukkaviiniä on edelleen, makea jälkiruokaviini. Sopii sellaisenaan juotavaksi esim joulun aikaan glögin sijaan. Sen sijaan Marlin omppuviini oli joskus 70-luvulla hittijuoma, joka kuulemma sopi kaikkien ruokalajien kanssa, en tykännyt siitä...
Kummatkin spurgujen juomaa, kun olivat halpaa. Sama kuin nykyajan hitiksi noussut Carillo.
Kyllä ne -70/-80 ja vielä ysärijuopotkin piti Carilloa "hittinä".
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ihan totta turiset ja siksi en asioi Lidlissä. Ostan vain kotimaista lihaa ja maitotuotteita.
Ravintolassahan niitä brassipihvejä yleensä syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillibroilereita oli mielestäni jo 70-luvun alussa. Muistan omasta lapsuudesta. Tuotiin samantapaisessa foliovuoratussa pussissa kotiin kuin tänäkin päivänä.
Missä asuitte silloin? Missä kävitte kaupassa, olitteko varakkaita?
Itse en muista grillibroileria noilta vuosilta, mutta en väitä että sitä ei jossakin olisi voinut olla. Ei vain ollut niissä pienissä lähikaupoissa, joita itse käytimme.
En muista oliko edes sanaa "broileri". Keittokirja puhui syöttökananpojista.
Meillä kyllä jotain kanaeläintä syötiin aina toisinaan, mutta en muista oliko se kanaa vai broileria. Itse se valmistettiin ja ostettiin kokonaisena. Ja herkkua se oli, ei mitään arkipäiväistä. (Nythän sitä saa halvemmalla kuin leipää.) Usein pistettiin savipataan pohjalle perunaviipaleita ja lintu siihen päälle ja koko komeus kansineen uuniin, ja rasva mehevöitti perunat ihanasti.
En ole varma 70-luvun alusta mutta ainakin jossain välissä 70-lukua ostarin lähigrilliltä (näitä oli enemmän ennen mäkkäreitä ja vastaavia) sai mm. kananpoikaa grillattuna, samoin kuin lihiksiä ja vastaavia tuotteita.
Grillit on tosiaan näistä muisteloista unohtuneet! Kun ei ollut nykyajan pikaruokaloita, oli grillejä! Nämä jäi itselleni lapsuudessa vieraiksi, mutta sieltä sai nakkeja, makkaroita ja hampurilaisia ainakin. Ja hampurilaista ananaksella tai munalla!
Mutta olihan grillejä ainakin vielä vajaa kymmenen vuotta sittenkin, ainakin silloin olen viimeksi käynyt sellaisella. Ja sieltä sai kyllä edelleen hampurilaista munalla, minkä seurauksena jonossa seistessään sai aina kuulla ne samat huonot vitsit :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
No ei ollut kyllä mitän keskimääräistä sen ajan helsinkiläistä tuo.
Kaveripiiri yllättävän usein koostuu suunnilleen saman yhteiskuntaluokan ihmisistä, eikä siis todista oikein mitään.
Itse muista 70-luvulta kun olin yläasteella ja luokkakaveri, vähän paremmista piireistä tuleva poika, valitti kouluruasta. Kun ei ole koskaan kokolihaakaan, tai korkeintaa pieniä nokareita jossain stroganovissa. Kotitaloustunnilla jokus opettaja kysyi, mitä söitte aamiaiseksi, ja kadehdin, kun tämä kundi kertoi muun muassa napsineensa muutamia viinirypäleitä. Että rypäleitä tuosta noin vain? Meillä, vaikka ei oltukaan edes köyhiä, hedelmät olivat kallista herkkua jota sai yhden päivässä, ei enempää, vaikka olisivat toki olleet terveellisiä.
Joillekin kai kokoliha ja hedelmien vapaa saatavuus olivat arkipäivää. Ei meidän keskiluokkaisessa virkamiesperheessä vain.
Ei se kokoliha ole terveellisempää kuin jauheliha. Jauheliha on ihan ravitsevaa ruokaa. Hedelmät on sokeripommeja, joten ei niitäkään kannata kadehtia.
Huoh, ravintovalistaja pilaamassa ketjua.
Ensinnäkin ruokaa syödään myös maun takia, ei siksi että se on terveellistä. Varsinkin tuollaisena varhaisteinina se siinä oli kadehdittavaa, että hedelmät (ja myös kokoliha) maistuvat hyvältä.
Toisekseen tässä nyt on ideana muistelu. Okei, en muistellut tuon ajan uskomuksia, mutta halusin kertoa, että oman kokemukseni 70-luvun perus-helsinkiläisestä poikkeaa siitä muistelijasta, jonka mukaan naudan sisäfileepihvi mediumina oli ihan normaalia tuolloin.
Hedelmiä ei kodissani koskaan suuremmin säännöstelty, vaikka on eletty muuten niukasti. (Makaroonivelliä ja kaalikeittoa kuului ruokiin, samoin munakastike) Olisikohan tällä yhdellä hedelmien säännöstely ollut enemmän tapa kuin pakko? Olen tosin syntynyt vasta -76. Meillä ei myöskään koskaan pelkkää ruskeaa kastiketta mutta toki lihan määrä saattoi olla tosi niukka.
Olisikohan se isojen perheiden tapa? Jos yksi helposti rohmuaa niin, ettei muille jää, on alettu ostaa yksi per nassu. Lisäksi monessa perheessä tenavat sopivassa iässä ovat hyvin tarkkoja siitä, ettei toinen vain saa enemmän kuin toinen.
Muistan kyllä äitini kertoneen lapsuudestaan, että heillä aina ostettiin yksi hedelmä jokaiselle - mutta tämä sijoittui 1950-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta grillibroilerista sen verran, että äitini haki sitä Turussa Centrum-tavaratalon ruokaosastolta jo ennen 70-luvun puoliväliä. Muistaakseni sitä ei ollut tarjolla aina, vaan jonain tiettynä viikonpäivänä. Sen kanssa riisiä ja currykastiketta, mikä olisi varmaan nykymittapuulla varsin mautonta, mutta silloin eksoottista.
Isoäitini teki myös edellä kuvatun kaltaista ”pitsaa”, hyvin maistui kun ei muunlaista ollut koskaan saanut.
Tuon ajan erikoisuus oli myös tähteeksi jääneiden keitettyjen perunoiden jatkokäsittelytapa. Pannussa sulatettiin pala läskiä ja tirisevään rasvaan kastettiin fonduetyyppisesti kylmää, kuutioitua perunaa. Perunaan tuli rapea ruskea pinta, ah oli hyvää. Ketsupin kanssa syötiin nämä ikäänkuin ranskikset. Jos rasva jäähtyi, pannu laitettiin uudestaan hellalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki siemenet, kuten se paprika olivat myrkyllisiä.
Kasarilta muistan jonkin taulun sukulaisilla. Siinä luki jotakuinkin että "tässä talossa tarjotaan valkoviiniä vain kalaruokien kanssa, ja kalaruoaksi lasketaan kaikki muu paitsi ryynimakkara. Mutta mikäli sitä vastoin kaikkia odotuksia tarjotaan, laskettakoon sekin kalaruoaksi."
Siis oikeasti muistan tällaisen taulun sukulaisella olleen.
Siis mä muistan ton saman taulun ruotsiksi yksiltä perhetutuilta lapsuudesta😂😂😂
Tää oli ysärillä vasta, mutta kotitalousopettaja sanoi, että ruisleipää on syötävä 9 palaa päivässä (!). Pienikokoisena 13-vuotiaana olin aika hämmentynyt, en olisi tuon leipämäärän päälle jaksanut syödä enää mitään muuta :D Sama opettaja kehui itse lopettaneensa täysin kaiken rasvan käyttämisen leivän päällä, ja syövänsä yhden einesmaksalaatikon kuukaudessa. Siitä sai kuulemma koko kuukauden tarpeen rautaa...?!!
Voi rajoittua omaan lapsuudenperheeseeni, mutta tuntuu, että syötiin monipuolisemmin erilaisia raaka-aineita ja kun mitään puolivalmisteita ei ollut, niin ruoanlaittoon kului enemmän aikaa.
Meillä syötiin esimerkiksi maksaa ja hyvin monipuolisesti kalaa, silakoista hauen kauttaa turskaan. Lohen en oikeastaan muista kuuluneen lapsuuden ruokapöytään. Ehkä se oli silloin suhteessa kallista verrattuna esim. kuhaan, jota meillä syötiin usein - ja jota ei nykyisin mitenkään raaski ostaa. Pataruokia oli paljon ja niitä haudutettiin pitkään.
Kana ostettiin kokonaisena pakastettuna ja siitä tehtiin kanaviillokkia - ihanaa. Myös broileria myytiin kokonaisena ja pakastettuna ja se pilkottiin niin halutessa ennen paistamista. Erilliset koivet ja rintaleikkeet tulivat kauppoihin vasta paljon myöhemmin. Grillattua, kokonaista broileria sai kyllä jo 70-luvulla.
Ruskeasta kastikkeesta: myöskään meillä tuo ei kuulunut ruokiin joita syötiin, ainakaan pelkästään. Ehkä juuri lihapullien kanssa saattoi olla? Jauhelihakastike meillä tehtiin äidin reseptillä suurustamalla siten, että ruskistetun sipulin, valkosipulin ja jauhelihan päälle ripoteltiin ihan pieni määrä jauhoa ja lisättiin nestettä. Oliko tämä nimeltään nestesuurus? Myös esim. hyvin hienoksi raastettua porkkanaa käytettiin kastikkeen paksuntamiseksi. Näin opin kotoa tekemään jauhelihakastikkeen - siis sellaisen perinteisen, ei tomaattipohjaista. Samalla metodilla tehtiin makkarakastike ja yksi ihana ruoka jota äiti teki, eli vatkuli.
Vierailija kirjoitti:
Menee 90-luvulle. Silloin olin teini ja oli hetken aikaa sinistä Spiderman-limsaa. Se kuitenkin katosi kun sanottiin että limua sisältänyt väriaine olisi ollut vaarallista.
Tuosta en ole mennyt täysin takuuseen.
Silloin oli atsovärikohu. Atsovärit teki karkeista ja limuista kirkkaan ja epäluonnollisen värisiä, mutta sitten selvisi että ne aiheuttaa jotain terveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marlin mustaherukkaviiniä on edelleen, makea jälkiruokaviini. Sopii sellaisenaan juotavaksi esim joulun aikaan glögin sijaan. Sen sijaan Marlin omppuviini oli joskus 70-luvulla hittijuoma, joka kuulemma sopi kaikkien ruokalajien kanssa, en tykännyt siitä...
Kummatkin spurgujen juomaa, kun olivat halpaa. Sama kuin nykyajan hitiksi noussut Carillo.
Kyllä ne -70/-80 ja vielä ysärijuopotkin piti Carilloa "hittinä".
Juopot joo, mutta nyt pitää parempi väki.
Mikkelissä ei 80-luvulla ollut mitään pikaruokaloita, ainostaan grilli. Kun Kotipizza sitten tuli kaupunkiin joskus 90, 91 minunkin vanhempani tahtoivat kokeilla moista ihmeellisyyttä, pitsaa kotiin ! ja siinäpä alkoi hirveä arpominen että kumpi sinne uskaltaa soittaa :D Hyvää oli mutta ei sieltä kyllä kovin usein tilattu, nakit ketsupilla olivat riittävää roskaruokaa. Tai vanhat kunnon lämppärit ananasrenkaineen ja lauantaimakkaroineen.