Lue keskustelun säännöt.
-70 -80 lukujen ruoka-aineharhaluulot, kuka muistaa?
08.10.2019 |
Nämä oli huikeita! Parit helmet on elävänä mielessä:
- paprikan siemeniä ei voi syödä, ne on tulisia (eikä Suomessa edes vielä käytetty chiliä!)
- kala kuuluu maustaa valkopippurilla, liha mustapippurilla
- valkopippuri on miedompaa kuin mustapippuri, joka taas on niin vahvaa että sitä ei saa purra
- kalan kanssa valkoviiniä, lihan kanssa punaviiniä, rose käy molemmille (tiedettiin vain Mateus)
Mitä teillä luultiin?
Kommentit (1384)
Ensimmäiset terveellisen ruuan ”valistajat” olivat tv-kokit Vanamo ja Kolmonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nokkosessahan on enemmän c-vitamiinia kuin appelsiinissa. Että vaikka etelän hedelmiä ei syötykään, niin tarpeelliset vitamiinit yms saatiin muista jutuista.
Ennenhän eläimestäkin käytettiin kaikki, syötiin maksat ja muut sisäelimet. Nykyään ne onkin sit hyihyi, ellei joku masterchef tee niistä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunia sai syödä ehkä yhden viikossa, se oli silloin epäterveellistä.
Lohi tai mikään kala ei saanut vähänkään jäädä raa'aksi.
Makkaraa ja jauhelihaa syötiin kyllä ja sen kylkeen kiinankaali-purkkiananas salaattia tai kurkkua. Muussia, keitettyä perunaa tai valkosta makaronia.
Mitään kevyt tuotteita ei ollut. Maitorasva nähtiin hyvänä..
Punaista maitoa juotiin, joka oli muistaakseni kulutusmaito nimellä.
Kasvissyöjien ruokavaliota kauhisteltiin, eivät he mitenkään voi saada tarpeeksi valkuaisaineita :DSe kolesterolihömpötys taisi tulla vasta 90-luvulla että kananmuna on epäterveellistä, ennen sanottiin vaan että mennään munalla töihin.
Graavilohi ja muut graavatut kalat on kyllä aina olleet käytännössä raakoja.
Kyllä makkaraa ja jauhelihaa syödään nytkin ihan samalla tavalla.
Sinistä maitoa juotiin 80-luvulla, 90-luvulla siirryttiin rasvattomaan koska se kolesteroli oli niin paha. Sitten tuli karppaus ja jotkut siirtyi punaiseen maitoon. Vain jotkut vanhukset joi punaista 80-luvulla.
Kyllä se oli 80-luvun juttu. Vähän kevytvillityksen jälkeen. Alhaisella kolesterolilla leuhkittiin vuosikymmenen lopulla ja ihan 90-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Ehkä sulla on valikoiva muisto? Ruskeaa kastiketta on varmasti jokaisessa peruskoulussa ollut ainakin pariin otteeseen listassa. Jauhelihakastike tehtiin ruskeaan kastikkeeseen ja samoin se lihapullakastike - ja ne olivat sukupolven herkkuruokia kouluruuista. Lisäksi tehtiin samalla idealla jotain vaaleaa kastiketta, jossa siis suurustettiin jauhoja ruskistamatta niitä ensin. Siitä tuli vissiin kalan kastiketta. 😛
Minusta nämä on ihan sukupolvikokemuksia ja vähän säälittää ne ikätoverit, jotka eivät niitä jaa.Joo, siis tottakai muistan nämä koulusta, juuri sen vetisen jauhelihakastikkeen ja lihapullakastikkeen, joka taas oli ihan hyvää. Mutta ei koulussakaan ollut ikinä PELKKÄÄ ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa, joka palstalaisten mukaan on ollut ihan normaalia ruokaa 70-/80 -luvulla ja ilmeisesti osalla on vieläkin. Peruna ja ruskeakastike. Onhan palstalla juttua siitäkin, että jauhelihakastikkeen tekeminen vaatii ruskean kastikkeen tekemisen, ei pysty muuten tekemään. Ei vaadi, eikä myöskään lapsuudenkodissa sellaista tehty. Siis että rasvassa ruskistettiin jauhoja ja lisättiin nestettä.
En muista että edes köksässä olisi tehty kastiketta noin, mutta siinä voin kyllä olla väärässä, oli sen verran vanhanaikainen köksänopettaja että on hyvin saatettu tehdäkin.
Joo, en ole koskaan kuullut että joku söisi pelkkää ruskeaa kastiketta ilman että siinä olisi mitään lihaa tai makkaraa ja minä olen sentään köyhästä kodista.
Ja todellakin jauhelihakastike tehdään ruskeaan kastikkeeseen.
Sitä meillä syötiin vuosien ajan. Perunaa ja soosia, mitä muutakaan? Synnyin sinisen köyhään perheeseen 1972.
Makkara oli juhlaa, koska se maksoi.
Perunoita sai liki ilmaiseksi omasta maasta. Jauhot oli halpoja. Joskus oli muusia. Isä piti nakeista, minä en.
Laaatikkoruokaa oli muutaman kerran vuodessa, ne tehtiin leivinuunissa ja olivat siksikin todella hyviä.
Kun veli meni kouluun, kysyin joka päivä mitä he olivat syöneet. Ihmeiden ihme, kun joka päivä oli eri ruokaa ja salaattia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken piti olla mahdollisimman rasvatonta ja pitkälle prosessoitu margariini oli terveellisempää kuin oikea voi. 80-luvulla joka paikassa syötettiin meille muksuille oranssiin rasiaan pakattua Voileviä, joka oli aivan helvetin pahaa.
Hyi hitto mikä muisto tulikaan mieleen tuosta! Ala-asteella saatiin keittiöltä aina välipalaksi näkkileipää ja Voileviä. Aivan hirveän makuista tosiaan tuo levite. Tämä makumuisto on jostain vuosien 86-92 nurkilta.
Voilevi oli kyllä parhaimman makuista, jotain floraa ei voinut syödä. Voilevin nimi muuttui silloin kun voi-sanan käyttö kiellettiin, muuttui muistaakseni Levi-nimiseksi, onkohan sitä vieläkin. Meillä on siirrytty käyttämään Oivariinia eli entistä Voimariinia.
Se maistui aluksi hyvältä, vähän sulatejuustolta, kunnes alkoi tökkiä vastaan.
Työpaikkani kahvipöydässä oli tarjolla, mutta koska olin raskaana ja voin muutenkin pahoin, en sen jälkeen ole halunut muistella koko tököttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ihan totta turiset ja siksi en asioi Lidlissä. Ostan vain kotimaista lihaa ja maitotuotteita.
Säälin sinua jotka on tuossa aivopesussa mukana että suomalainen muka olisi automaattisesti parempaa.
Kovassa rasvassa on se vika että on ihan Harvard tason tutkimuksia joiden mukaan se lisää sydäntautikuolleisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet luetelluista jutuista ovat selvästi kulttuuri- ja varallisuuseroja. Synnyin 60-luvulla helsinkiläiseen, vauraaseen perheeseen ja en tunnista täältä suurta osaa jutuista.
Koskaan ei ollut ateriana pelkkää perunaa tai makaronia. Mitään ei kypsennetty "pilalle", vaan hyvinkin file ja naudanpaisti jätetiin oikeaoppisesti punaiseksi. Ei käytetty punaista maitoa, vaan sinistä ja tällaista tuttavaperheissäkin. Rasvaan en muista olleen mitään intohimoista suhdetta mihinkään suuntaan. Jotkut käyttivät margariinia, jotkut voita.
Suurin ero oli kasvisten -- niin vihannesten kuin hedelmienkin -- vähäisempi käyttö. Appelsiineja, omenoita ja banaaneja lähinnä syötiin. Vihanneksista kurkkua, tomaattia ja lehtisalaattia.
Samaa mieltä.
En ole ikinä itse valmistanut esim. ruskeaa kastiketta, enkä muista sellaista ruokaa olleen ikinä lapsuudessakaan, paitsi ehkä lihapullien lisukkeena. Että ruoka olisi ollut perunaa ja ruskeaa kastiketta, never. Tai makaronia ja makkaraa. Juu ei. Spaghetti bolognesea syötiin kyllä, samoin carbonaraa. Olen syntynyt vuonna 1971.
Äitini käytti kyllä aika monipuolisesti ruoka-aineita, meillä syötiin maksaa jauhemaksapihveinä ja kermassa sipulin kanssa haudutettuna, se oli herkkua. Myös kieltä syötiin välillä.
Meillä oli oranssi parilagrilli, jolla tehtiin jo 70-luvulla naudan sisäfilepihvejä, mediumina tietenkin. Ihan puhtaasti kasvisruokia en muista kuin jonkun harvan kesäkeittokokeilun, mutta kasviksia oli aina jokaisella ruoalla lihan tai kalan lisuukkeena. Kalaa syötiin todella paljon ja sitä haettiin viikonloppuisin torilta. Mökillä myös kalastettiin ihan valtavasti ja kaikkea muuta kalaa kuin särkeä kyllä syötiinkin, mm. uunilahna oli ihan herkkua.
En tunnista montaakaan juttua ketjusta omaan 70-luvun lapsuuteeni.
Elit varmaan hyvin toimeentulevassa perheessä?
Aika perus-helsinkiläisessä perheessä. Kyllä kaikilla kavereilla oli suunnilleen samanlaista sen verran mitä yökylässäkin kävin. Parhaan kaverini äiti oli yksinhuoltaja ja aika samanlaista ruokaa heillä syötiin kuin meilläkin.
Kerran muistan, että siellä oli iltapalaksi lihalientä. Siis pelkkää kuutiosta tehtyä lihalientä ja se oli tosi omituista ja pahaakin. Mutta oli siellä pizzaa ja liharuokia yms. ihan yhtälailla kuin meillä. Toisen yksinhuoltajan perheessä opettelin kaverini kanssa tekemään jauhelihapihvejä ja pyysin saada tehdä niitä kotonakin. Paistijauhelihasta tietty, myös siellä kylässä. Nämä kokemukset 70-luvun lopusta/aivan 80-luvun alusta.
Ja kyllä meillä oli paljon ihan tavallista kotiruokaa: makaronilaatikkoa, nakkikastiketta, jauhelihakastiketta.... Mutta oikeastaan aina oli kyllä ruoassa lihaa. Ehä suhteessa vähemmän kuin mitä nykyisin käytetään ja syötiin paljon vähemmän. Jauheliha ostettiin lihatiskiltä, joten vaikea sanoa paljonko sitä johonkin jauhelihakastikkeeseen laitettiin, mutta jos teen meillä nelihenkiselle perheelle jauhelihakastikkeen 400 g paketista, niin aika vähän sitä tulee per nuppi.
Myös minun ystäväni yh-äiti oli hyvä kokki, joka teki mausteista broileria, tarjoili harvinaista kermajuustoa jne. Ystäväni oli kuitenkin nirso, vähän yliherkkä ja oikutteli ruuasta. En voinut ymmärtää. Tämä äiti oli seitsemännessä taivaassa, kun kehuin hänen ruokaansa.
Myös meillä koulussa oli niin hyvä ruoka, etten voinut ymmärtää valittajia. Kaikki valittivat ensi alkuun. Se oli oireilua koulun muista ongelmista.
Meillä isä sai henkistä turvaa perunasta ja kastikkeesta, ja siksi sitä piti olla niin usein kuin mahdollista.
Thai-tuttu kertoi että hänen isänsä vaati samalla tavalla riisiä ja tietyt kastikkeet, tai mikään ei onnistunut.
MikaK kirjoitti:
Kovassa rasvassa on se vika että on ihan Harvard tason tutkimuksia joiden mukaan se lisää sydäntautikuolleisuutta.
Jo Jäämies Özi söi suonensa tukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MikaK kirjoitti:
Kovassa rasvassa on se vika että on ihan Harvard tason tutkimuksia joiden mukaan se lisää sydäntautikuolleisuutta.
Ei pidä paikkaansa. Ns. kova rasva on todettu neutraaliksi sv- tautien aiheuttajana.
Mainos: Kerman kera siitä saa kaksinverroin parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Flora margariinia pidettiin terveellisenä. Ja 70-luvulla Flora paketeista sai hippikukkatarroja joita kaikki liimailivat jääkaappien ja pakastimien oviin. Kuka muistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut luulivat avokadoa tavalliseksi hedelmäksi ja söivät sen noin vaan ja sanoivat että ei se kyllä ole hyvää.
Meillä keskikoulussa 70 luvulla(siis viimeinen keskikoulu luokka ennen peruskoulu uudistusta) saatiin pari kertaa viikossa jukurttia välipalaksi (muina päivinä porkkana tai lanttu lohko) ja jos välipala sattui biologian opettajan tunnin jälkeen ja hän oli kanssamme luokassa kun syötiin niin hän sanoi meille että jukurttia ei missään tapauksessa saa syödä yli 2 purkkia päivässä, koska se voi vaikuttaa maksaan.
Siis biologian ope!
Vierailija kirjoitti:
Säälin sinua jotka on tuossa aivopesussa mukana että suomalainen muka olisi automaattisesti parempaa.
Mä taas en ymmärrä, miksi ulkomainen olisi automaattisesti hienompaa.
Jos liha on todella halpaa, siihen on yleensä syy. Myös eläinten kohtelu voi olla ihan muuta kuin Suomessa.
Ajattelen myös suomalaista tuottajaa valinnoissani ja siksi suosin kotimaista lähiruokaa. Jätän Lidlin Romaniassa valmistetut einespizzat muille, minä en niitä kaipaa.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Yhteen aikaan pelättiin gelatiinia. Oli ollut joku vähän kissanraatokohuun verrattava juttu, että gelatiiniin käytetään kaikkea teurasjätettä sun muuta.
Ihmiset syynäsivät, missä kaikessa oli gelatiinia. Esim. kevytjugurtissa sitä oli. Muistan, kun joku ei uskaltanut syödä vihreitä kuulia.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Jotkut luulivat avokadoa tavalliseksi hedelmäksi ja söivät sen noin vaan ja sanoivat että ei se kyllä ole hyvää.
Mä syön kyllä nykyäänkin ihan noin vaan. Kauhon lusikalla suuhuni ja hyvää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä me saatiin vitmiinit ja ravintoaineet aikana jolloin ei syöty hedelmiä? Onko ne edes niin tarpeen mitä luullaan?
Isoäitini on yli 90v. ja huippukunnossa. Eli läpi sota-ajan jolloin ei syöty mitään hedelmiä vuosikausiin! Juuri kertoi miten melkein joka päivä oli perunaa ja silakkaa. Ja nyt tuntuu että ihmiselle on suurinpiirtein elinehto että joka päivä mättää hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Mitä ihmettä oikeesti.
Noh, eihän hedelmät mitään välttämättömiä ole.
Puhutko nyt hedelmistä vai hedelmistä, marjoista ja vihanneksista?
Kyllähän marjoja on syöty. Peruna on Suomessa ollut merkittävä C-vitamiinin lähde. Sitä ennen nauris. Kaalia ja lanttua on käytetty myös.
Isoisänikin eli 96-vuotiaaksi, vaikka aloitti joka päivän kahdella viipaleella pitkopullaa ja kahdlela kupillisella kahvia, johon lorotti jotain kermankorviketta (harmi kun ne muista nimeä; sitä myytiin lasipullossa). Että repikää siitä, sokerin ja vehnän ja kasvirasvan turmiollisuudesta saarnaavat karppaajat! Toisaalta ehkä ne kasvikset juuri pelastivat hänet; oli nimittäin puutarhaviljelijä.
Väite olikin että hedelmät on haitallisia. Muutenkin kaikilla ei ole puutarhaa marjapensaineen ja hedelmät on yleensä halvempia kuin marjat + tuoreita.
Tuosta muka-pitsasta on tullut vanha tv-spotti joskus. Juurikin piirakka, joka muistutti enemmän pannu-lihistä.