Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naiset. Miten uskallatte tehdä lapsia kenenkään kanssa, kun vaikuttaa siltä että suurimmassa osassa tapauksista vastuu lapsista jää aina äidille?
08.10.2019 |
Koko ajan on näitä kirjoituksia ja uutisia, että kun mies taantuu ja on töissä ja ei auta lasten hoidossa eikä kotitöissä. Vilpittömästi mietinkin tässä, että miten kukaan nainen uskaltaa hankkia lapsia, jotka ovat niin iso elämänmuutos, vastuu ja energiasyöppö kun kuitenkin kaikki kuorma on itsellä. Poikkeuksena ne naiset, jotka haluavat lapset vain "itselleen" ja ovat alusta asti valmiita huolehtimaan lapsista itse. Itseäni tämä ongelma ei koske, koska en halua lapsia. Koiran hankinta mulla on ollut mielessä, mutta sen suhteen aion varautua hoitamaan koiran tarvittaessa 100% itse kun en luota että vastakkaisen sukupuolen edustajista on avuksi. Koiran sentään voi jättää yksin kotiin ja antaa hoitoon vaikka viikoksi, eikä koiraa tarvi synnyttää saaden laskeumaa ja peräpukamia.
Varsinkin, jos ennen lapsia mies on vähänkään laiska tekemään kotitöitä tai muutan niin pitäisin kyllä varani jos lapsia haluaisin
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on alusta asti ollut itsestäänselvyys, että se olen minä joka hoitaa lemmikit, lapset, kodin ja mies käy töissä.
Ihan turhaa alapeukutatte, tämä on tapa jolla haluan elää eikä sen pitäisi muiden elämään vaikuttaa.
Toisille naisille ei siis ole ongelma, vaikka lapsi jäisi kokonaan itselle hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa
En ostanut sikaa säkissä. Tutustuttiin miehen kanssa yhteisen opiskelupaikan riennoissa ja seurustelimme ja asuimme yhdessä 8 v ennen avioitumista ja lapsia. Olimme puhuneet omat näkökannat ja tavoitteet perheen suhteen selviksi ja eläneet arkea pitkään yhdessä. Olisi ollut kyllä aika ihme, jos mies olisi lasten syntymisen myötä muuttunutkin ihan toisenlaiseksi. Meillä lapsiperhearki sujui erittäin hyvin, vaikka haasteita ja kiirettä riitti. Suunnittelimme viikot ennakkoon ja jaoimme vastuun tasapuolisesti. Meillä on lapsia kolme.
Vierailija kirjoitti:
En ostanut sikaa säkissä. Tutustuttiin miehen kanssa yhteisen opiskelupaikan riennoissa ja seurustelimme ja asuimme yhdessä 8 v ennen avioitumista ja lapsia. Olimme puhuneet omat näkökannat ja tavoitteet perheen suhteen selviksi ja eläneet arkea pitkään yhdessä. Olisi ollut kyllä aika ihme, jos mies olisi lasten syntymisen myötä muuttunutkin ihan toisenlaiseksi. Meillä lapsiperhearki sujui erittäin hyvin, vaikka haasteita ja kiirettä riitti. Suunnittelimme viikot ennakkoon ja jaoimme vastuun tasapuolisesti. Meillä on lapsia kolme.
Kyllä muuttunut tilanne muuttaa ihmistä, tai oikeammin tuo ne puolet hänestä esiin joista ei välttämättä itsekään tiennyt aiemmin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa
Ei minun miestä ainakaan. Ennen lapsia seksielämä oli MOLEMPIA tyydyttävää. Jossaik kohtaa mies ajatteli, että minä olenkin nyt nalkissa kun on lapset ja laina, että kotona ei tarvi tehdä mitään (paitsi vaihtaa auton renkaat) ja naisen homma on juurikin antaa niitä suikkareita lahnana makaavalle miehelle, ettei jää kolmen lapsen yk:ksi. No, nykyään olen viiden lapsen äiti, mutta eri mies. Parempi vaikkei saisi vertailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tai mies: miten ylipäänsä uskallat elää? Kun kaikenlaista voi tapahtua: auto vaikka ajaa päälle juuri kun olet menossa lentokentälle maailmanympärysmatkalle...
Mua käy sääliksi nyky 20-35-vuotiaat, kun kaikesta ollaan niin peloissaan :( Minun kokemus on, että elämä kantaa kuitenkin. Jos asiat ei mene kuten on suunniteltu ja junailtu, niin sitten ne menee jollain toisella tavalla, yleensä ihan ookoosti kuitenkin.
Elämää ei tarvitse varmistella ja pönkitellä niin paljon. Koittakaa löytää rentoutta ja nauttikaa niistä asioista mitä on, surematta niin kamalasti tulevaisuutta <3
N49
ps. mieheni on loistoisä, ja niin suurin osa minun ystävienikin miehistä. Ovat olleet kotona ja hoitaneet hienosti osuutensa, jollei vähän ylikin. Kannattaa etsiä mies, jolla on samat arvot.
Tässä puhuu järkevä ihminen. Juuri uutisoitiin, miten nuoret naiset kantavat jo opiskeluaikoina mielenterveyttä stressaavia paineita pärjäämisistä. Ihan suotta. Opinnot on yksi vaihe, jokaisen tentitn voi uusia monta kertaa, aina voi opiskella uuden tutkinnon, jos vanha ei kanna. Ja mitä tulee lapsiin, perheisiin, parisuhteisiin, elämä kantaa. t: N46, yhden aviomiehen jo haudanneena
Millä rahalla voi opiskella uuden tutkinnon? Kai se stressi syntyy nuorten naisten asemasta työnhaussa.
Itse ainakin jo suunnitteluvaiheessa mietin senkin skenaarion että jäisin kokonaan yksin lasten kanssa ja että pärjäisinkö. Suosittelen ihan kaikille muillekin.
Lasten ollessa 4 ja 2v suhde oli pakko lopettaa ja hyvin on pärjätty. Isäkin viettää lastensa kanssa aikaa enemmän kuin silloin kun asuttiin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tai mies: miten ylipäänsä uskallat elää? Kun kaikenlaista voi tapahtua: auto vaikka ajaa päälle juuri kun olet menossa lentokentälle maailmanympärysmatkalle...
Mua käy sääliksi nyky 20-35-vuotiaat, kun kaikesta ollaan niin peloissaan :( Minun kokemus on, että elämä kantaa kuitenkin. Jos asiat ei mene kuten on suunniteltu ja junailtu, niin sitten ne menee jollain toisella tavalla, yleensä ihan ookoosti kuitenkin.
Elämää ei tarvitse varmistella ja pönkitellä niin paljon. Koittakaa löytää rentoutta ja nauttikaa niistä asioista mitä on, surematta niin kamalasti tulevaisuutta <3
N49
ps. mieheni on loistoisä, ja niin suurin osa minun ystävienikin miehistä. Ovat olleet kotona ja hoitaneet hienosti osuutensa, jollei vähän ylikin. Kannattaa etsiä mies, jolla on samat arvot.
Tässä puhuu järkevä ihminen. Juuri uutisoitiin, miten nuoret naiset kantavat jo opiskeluaikoina mielenterveyttä stressaavia paineita pärjäämisistä. Ihan suotta. Opinnot on yksi vaihe, jokaisen tentitn voi uusia monta kertaa, aina voi opiskella uuden tutkinnon, jos vanha ei kanna. Ja mitä tulee lapsiin, perheisiin, parisuhteisiin, elämä kantaa. t: N46, yhden aviomiehen jo haudanneena
Millä rahalla voi opiskella uuden tutkinnon? Kai se stressi syntyy nuorten naisten asemasta työnhaussa.
Itse opiskelin aikuiskoulutustuella. Sisko työttömyyskorvauksilla.
Mun mies kantaa melkein kaikesta enemmän vastuuta kuin minä. Kannattaa olla vastuuton ja ottaa tunnollinen mies, vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa jne..
(Ps. Olen vastuuongelmainen, koska toimin lapsena suurperheen varaäitinä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen tai mies: miten ylipäänsä uskallat elää? Kun kaikenlaista voi tapahtua: auto vaikka ajaa päälle juuri kun olet menossa lentokentälle maailmanympärysmatkalle...
Mua käy sääliksi nyky 20-35-vuotiaat, kun kaikesta ollaan niin peloissaan :( Minun kokemus on, että elämä kantaa kuitenkin. Jos asiat ei mene kuten on suunniteltu ja junailtu, niin sitten ne menee jollain toisella tavalla, yleensä ihan ookoosti kuitenkin.
Elämää ei tarvitse varmistella ja pönkitellä niin paljon. Koittakaa löytää rentoutta ja nauttikaa niistä asioista mitä on, surematta niin kamalasti tulevaisuutta <3
N49
ps. mieheni on loistoisä, ja niin suurin osa minun ystävienikin miehistä. Ovat olleet kotona ja hoitaneet hienosti osuutensa, jollei vähän ylikin. Kannattaa etsiä mies, jolla on samat arvot.
Tilastojen valossa on tosi vaikeaa uskoa, että miehesi ja ystäviesi miehet olisi oikeasti ottaneet puolet vetovastuusta lasten kasvatuksessa ja kotitöissä. Todennäköisempää on, että tilanne vaikutti sinusta neutraalilta tai siltä että miehet jopa tekivät ekstraa, koska pidät niin syvällä tasolla itsestäänselvyytenä että nainen tekee suuremman osan työstä että se näyttää sinusta neutraalilta. Tällaiset havainnoinnin vääristymät ovat todella yleisiä ja niitä on kaikilla joissakin tilanteissa. On yleistä, ettei kukaan taloudessa tajua kuinka vahvasti vastuu kotitöistä lepää naisen harteilla, ennen kuin asia mitataan käytännössä tarkasti. Samaten on tavallista, että etenkin miehet kuvittelevat naisten dominoivan keskustelua ja miesten saavan hädin tuskin suunvuoroa, jos naiset puhuvat todellisuudessa vain 30% ajasta.
Et tiedä mitään niistä syistä, miksi me olemme tällaisia. Voin vakuuttaa, että kun kokonainen sukupolvi alkaa toimia tavalla, joka vaikuttaa tekevän heille haittaa, se ei tapahdu ilman syytä eivätkä he tee näin siksi etteivät ole ymmärtäneet jotakin muille sukupolville itsestäänselvää. Sinun ikäpolvellesi ja teitä edelliselle on käynytkin juuri niin, että elämä on kantanut. Meillä tilastollisesti ei ole kantanut, ja se jo hyvin tiedetään että tulevaisuudessa ei tule kantamaan ketään. Te vanhemmat ehkä ehditte kuolla pois kaaoksen alta.
Yhden pitkän loman aikana kaikki tai ainakin suurin osa kotitöistä jäi (luonnollisesti) mulle kun mies ei ollut lomalla, mutta kun lomani loppui, tilanne jatkui. Eli kävin kokopäivätöissä JA hoidin 95% kodin. Oli todella pitkä ja hankala tie saada mies taas tekemään oman osansa. Siinä käytiin miehen puolelta kaikki temput ja erolla uhkailut ym mutta lopulta alkoi taas tekemään. Tajusin että sellaista se tulisi olemaan lastenkin kanssa, eli enpä kyllä taida hankkia tuon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy.
Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.
Vierailija kirjoitti:
Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa
Hahhah :D Kyllä se meni meillä juuri toisinpäin. Tosin miehellä muitakin ongelmia kuin haluttomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy.
Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.
Juuri näin. Hauskaa kun jotkut pätee, että "kannattaa valita hyvä", niinkuin niitä hyviä nyt riittäisi edes joka kymmennelle halukkaalle. Tai edes esimerkeiksi että miltä näyttävät, vaikea se on "valita hyvä" kun ei ole eläessään monta tuollaista miestä nähnyt. Loputtomasti esimerkkejä vaan eri tavoista olla perheessä ja parisuhteessa vapaamatkustajana tai tehdä vahinkoa.
Olen lähipiirissäni kuullut vain yhdestä tällaisesta tapauksesta (puhun siis ikäluokastani, kavereista. Ennenhän tuo isien osallistumattomuus oli ihan tapana). He erosivatkin lapsen ollessa alle 2.
Oma mieheni on itseäni selvästi vanhempi ja ns kypsällä iällä isäksi tullut. Sanoisin että hän on ainakin toiselle lapsistamme tällä hetkellä ykkösvanhempi. Itse matkustan töiden puolesta ja joudun tekemään hieman pidempää päivää kuin mieheni. Mies siis vie ja hakee lapsia enemmän hoidosta sekä määrällisesti viettää aikaakin enemmän. Perinteisen roolijaon mukaan menee ehkä se, että kyllä se olen minä joka pääasiassa huolehtii, että lapsilla on oikean kokoista vaatetta kaapissa jne arjen organisointia. Silti sanoisin että mies viettää keskimäärin lasten kanssa ja heidän asioissaan enemmän aikaa kuin minä. Ystävilläni olen myös nähnyt vaan tasavertaista vanhemmuutta, toki se pikkuvauva-aika menee usein tiiviimmin äidin kanssa joka on äitiyslomalla ja imettää. Mutta noin niinkun muuten. Onko tuo yleistäkin, ettei isät osallistu? Olenkohan sitten harvinaisen tasa-arvoisessa kaveripiirissä kun en ole törmännyt kun yhteen hulttio-isään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ostanut sikaa säkissä. Tutustuttiin miehen kanssa yhteisen opiskelupaikan riennoissa ja seurustelimme ja asuimme yhdessä 8 v ennen avioitumista ja lapsia. Olimme puhuneet omat näkökannat ja tavoitteet perheen suhteen selviksi ja eläneet arkea pitkään yhdessä. Olisi ollut kyllä aika ihme, jos mies olisi lasten syntymisen myötä muuttunutkin ihan toisenlaiseksi. Meillä lapsiperhearki sujui erittäin hyvin, vaikka haasteita ja kiirettä riitti. Suunnittelimme viikot ennakkoon ja jaoimme vastuun tasapuolisesti. Meillä on lapsia kolme.
Kyllä muuttunut tilanne muuttaa ihmistä, tai oikeammin tuo ne puolet hänestä esiin joista ei välttämättä itsekään tiennyt aiemmin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Meidän yhdessäoloaika ennen lapsia oli niin pitkä ja olimme kokeneet paljon kaikenlaista stressiä ja epämukavuutta, joiden kanssa eläminen oli ehtinyt hyvin pyöristää särmiä kummaltakin. Edelleen olen sitä mieltä, että ihmisen muuttuminen aivan toiseksi sen jälkeen pelkästään lasten syntymän takia olisi ollut hyvin kummallinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Nainen tai mies: miten ylipäänsä uskallat elää? Kun kaikenlaista voi tapahtua: auto vaikka ajaa päälle juuri kun olet menossa lentokentälle maailmanympärysmatkalle...
Mua käy sääliksi nyky 20-35-vuotiaat, kun kaikesta ollaan niin peloissaan :( Minun kokemus on, että elämä kantaa kuitenkin. Jos asiat ei mene kuten on suunniteltu ja junailtu, niin sitten ne menee jollain toisella tavalla, yleensä ihan ookoosti kuitenkin.
Elämää ei tarvitse varmistella ja pönkitellä niin paljon. Koittakaa löytää rentoutta ja nauttikaa niistä asioista mitä on, surematta niin kamalasti tulevaisuutta <3
N49
ps. mieheni on loistoisä, ja niin suurin osa minun ystävienikin miehistä. Ovat olleet kotona ja hoitaneet hienosti osuutensa, jollei vähän ylikin. Kannattaa etsiä mies, jolla on samat arvot.
Kiva, että elämä on kantanut sua ja että miehesi on loistoisä. Jotakin on kuitenkin syvemmällä mennyt pieleen, kun luulet, että pelkäävät nykynuoret kaipaavat sääliäsi. Sääli ei ole ymmärtämistä tai empatiaa. Jos olisin itse nyt 30v en ehkä hankkisikaan lapsia, niin paljon on maailma muuttunut lyhyessä ajassa.
T N50, kahden äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy.
Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.
Juuri näin. Hauskaa kun jotkut pätee, että "kannattaa valita hyvä", niinkuin niitä hyviä nyt riittäisi edes joka kymmennelle halukkaalle. Tai edes esimerkeiksi että miltä näyttävät, vaikea se on "valita hyvä" kun ei ole eläessään monta tuollaista miestä nähnyt. Loputtomasti esimerkkejä vaan eri tavoista olla perheessä ja parisuhteessa vapaamatkustajana tai tehdä vahinkoa.
Kyllä kannattaa valita hyvä. Hyviä riittää. Olette hirveän pessimistisiä. Joko elinympäristössänne tai tavoissa kohdata potentiaalisia puolisokandidaatteja on jotain perustavan laatuista pielessä, jos tilanne on tuo, että kaikki ympärillä ovat huonoja, vapaamatkustajia ja vahingontekijöitä.
Olen lähtenyt pysyvästi ulkomaille miehen perässä. Hän tienaa täällä korkealla koulutuksellaan todella hyvin, minä en, vaikka myös koulutusta löytyy. Mies oli se, joka ehdottomasti halusi enemmän kuin kaksi lasta. Mutta nyt minä olen se, joka tästä lapsikatraasta pääasiassa huolehtii, vaikka mies heille vapaa-aikanaan omistautuukin. Ei nuorena tällaisia urakuviota osannut edes ajatella.
Mutta harmittaako se minua? Ei todellakaan! Raha on yhteistä ja sillä voi palkata jonkun vaikka avuksi jos ei jaksa. Elintasomme romahtaisi, jos pyrkisimme laittamaan työ- ja lastenhoitovastuun puoliksi.
Alue: Aihe vapaa
Naisen kanssa voisin hankkia lapsia, miehen kanssa en ikinä.