Naiset. Miten uskallatte tehdä lapsia kenenkään kanssa, kun vaikuttaa siltä että suurimmassa osassa tapauksista vastuu lapsista jää aina äidille?

Minä otin "sian säkissä", mutta mies on osoittautunut hyväksi mieheksi ja isäksi. Sen verran häntä jo tunsin, että olimme rakastuneet ja tiesin miehen raittiiksi. En kuitenkaan voi omaa arviointikykyäni tästä kiittää, kyllä on käynyt vain tuuri, että rakkaus on kanatanut ja molemmilla ollut haluja tehdä töitä suhteen ja perheen eteen myös vaikeina aikoina ja myös silloin kun toisesta ei tunnu voivan olla varma (olen itsekin ehtinyt miettiä ongelmien pakenemista joskus). Kai se elämä kantaisi vaikka tulisi isompikin onnettomuuus, mutta erittäin kiitollinen olen kun ei ole tullut talousongelmia pahempaa. Miten uskalsin tähän ryhtyä? No, ongelmien välttäminen ei ollut minulle kaikki kaikessa. Halusin perheen tämän miehen kanssa ja se riskinotto kannatti. Aina ei kannata, siitäkin oppii aina jotain ja seuraava/parempi yritys voi onnistua. (Meillä neljä lasta, liittyy tähän).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy. 

Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.

Juuri näin. Hauskaa kun jotkut pätee, että "kannattaa valita hyvä", niinkuin niitä hyviä nyt riittäisi edes joka kymmennelle halukkaalle. Tai edes esimerkeiksi että miltä näyttävät, vaikea se on "valita hyvä" kun ei ole eläessään monta tuollaista miestä nähnyt. Loputtomasti esimerkkejä vaan eri tavoista olla perheessä ja parisuhteessa vapaamatkustajana tai tehdä vahinkoa.

Et ole koskaan edes nähnyt hyvää isää? Aika surullista. Oma isäni on ollut erinomainen isä, siksi hyvän isän tunnistaminen on onnistunut. Maailma on täynnä hyviä miehiä lasten isiksi, mutta ehkä nuo ylisukupolviset syyt saa jotkut valikoimaan niitä onnettomia tapauksia. 

En uskallakaan. En missään nimessä haluaisi jäädä kotiin kotitalous- ja lastenhoitokoneeksi samalla kun mies huitelisi missä sattuu ja joutuisin vielä huolehtimaan kyseisestä mieslapsesta muiden lasten lisäksi. Näitä tarinoita olen nähnyt ja kuullut ihan tarpeeksi. Sen takia ainoa vaihtoehto on hankkia lapsi yksin lahjoitussolujen avulla. Olen tätäkin vakavasti miettinyt, mutta valtava vastuu lapsesta olisi yksin minulla eikä turvaverkkoja juuri ole joten en tiedä uskaltaisinko toteuttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ostanut sikaa säkissä. Tutustuttiin miehen kanssa yhteisen opiskelupaikan riennoissa ja seurustelimme ja asuimme yhdessä 8 v ennen avioitumista ja lapsia. Olimme puhuneet omat näkökannat ja tavoitteet perheen suhteen selviksi ja eläneet arkea pitkään yhdessä. Olisi ollut kyllä aika ihme, jos mies olisi lasten syntymisen myötä muuttunutkin ihan toisenlaiseksi.  Meillä lapsiperhearki sujui erittäin hyvin, vaikka haasteita ja kiirettä riitti. Suunnittelimme viikot ennakkoon ja jaoimme vastuun tasapuolisesti. Meillä on lapsia kolme.

Kyllä muuttunut tilanne muuttaa ihmistä, tai oikeammin tuo ne puolet hänestä esiin joista ei välttämättä itsekään tiennyt aiemmin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Meidän yhdessäoloaika ennen lapsia oli niin pitkä ja olimme kokeneet paljon kaikenlaista stressiä ja epämukavuutta, joiden kanssa eläminen oli ehtinyt hyvin pyöristää särmiä kummaltakin. Edelleen olen sitä mieltä, että ihmisen muuttuminen aivan toiseksi sen jälkeen pelkästään lasten syntymän takia olisi ollut hyvin kummallinen asia. 

Lapsiarki tulee hyvin valmistautuneillekin yllätyksenä ja on tutkitusti vaikeampi muutos psykologisesti kuin työttömyys tai sairaus. Varmasti itsekin sanoisit, jos sinulta jossain toisessa yhteydessä olisi asiaa kysytty, ettei sitä voi etukäteen kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy. 

Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.

Juuri näin. Hauskaa kun jotkut pätee, että "kannattaa valita hyvä", niinkuin niitä hyviä nyt riittäisi edes joka kymmennelle halukkaalle. Tai edes esimerkeiksi että miltä näyttävät, vaikea se on "valita hyvä" kun ei ole eläessään monta tuollaista miestä nähnyt. Loputtomasti esimerkkejä vaan eri tavoista olla perheessä ja parisuhteessa vapaamatkustajana tai tehdä vahinkoa.

Et ole koskaan edes nähnyt hyvää isää? Aika surullista. Oma isäni on ollut erinomainen isä, siksi hyvän isän tunnistaminen on onnistunut. Maailma on täynnä hyviä miehiä lasten isiksi, mutta ehkä nuo ylisukupolviset syyt saa jotkut valikoimaan niitä onnettomia tapauksia. 

Tunnut nyt olettavan, että valitsen jo nekin miehet ja isät joita ylipäätään näen. Kyllä minä näen toistenkin miehet ja isät. Ja edelleen osaan etsiä niitä merkkejä huonoista isistä. Hyvin harvoja sellaisia isiä olen nähnyt, joiden tavassa olla isä en näe mitään vikaa, ja vielä harvempia sellaisia, joiden isyys on äitiyden kanssa tasaveroista.

Kumppanini eivät olisi olleet mielestäni hyviä isiä, se on ihan totta. Yhteiskunnan silmissä varmasti olisivat. Hyvä omista asioista huolehtiminen, vastuullisuus, vakaus ja rauhallinen sopuisa luonne riittävät pienen osallistumisen ohella oikein esimerkilliseen isyyteen.

Yhtä ei isyys kiinnostanut mutta sanoi voivansa siihen ryhtyä jos puoliso vaatii, oli selvää että vaikka kotityöt, arjen tehtävät ja jopa järjestelyvastuun olisi tämän miehen kanssa voinut jakaa tasaisesti, lapsi olisi lopulta naisen projekti.

Toinen olikin jo isä, mutta vain joka toinen viikonloppu, mikä ei vaan mitenkään riitä hyväksi isyydeksi vaikka miten ei olisi miehen omaa syytä. Tätä heppua ei mikään olisi estänyt pyytämästä vuoroviikkojärjestelyä, äiti ehkä ei olisi helpolla suostunut mutta silloin hyvä isä pitää kiinni isyydestään – jos isyys oikeasti on yhtä tärkeää ja arvokasta kuin äitiys, ei siitä missään nimessä luovuta tuosta vaan. Mutta ei tämäkään tyyppi oikeasti ollut lapselleen äidin lailla läheinen ja erotilanteessa myönsi sen heti itsekin. Ei ollut rohkeutta lähteä rakentamaan lähempää suhdetta ja ottamaan oikeasti puolia vastuusta, joten luovutti mutta on katkera ja syyttää asiasta äitiä.

Kolmas oli saanut kotoaan perinteisen miehen mallin, eikä ollut millään tasolla valmis esimerkiksi emotionaalisen tuen tarjoajaksi tai tutustumaan omaan lapseensa ihmisenä. Ehkä hän on kasvanut ihmisenä ja oppinut, mutta en löisi vetoa tämän puolesta.

Tietenkin jos tällaiset kelpaa ja riittää hyviksi ja se vaan on ok että äitiys on isyyttä raskaampi vastuu, eikä isän tarvitse olla kunnolla vanhempi, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy. 

Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.

Juuri näin. Hauskaa kun jotkut pätee, että "kannattaa valita hyvä", niinkuin niitä hyviä nyt riittäisi edes joka kymmennelle halukkaalle. Tai edes esimerkeiksi että miltä näyttävät, vaikea se on "valita hyvä" kun ei ole eläessään monta tuollaista miestä nähnyt. Loputtomasti esimerkkejä vaan eri tavoista olla perheessä ja parisuhteessa vapaamatkustajana tai tehdä vahinkoa.

Kyllä kannattaa valita hyvä. Hyviä riittää. Olette hirveän pessimistisiä.  Joko elinympäristössänne tai tavoissa kohdata potentiaalisia puolisokandidaatteja on jotain perustavan laatuista pielessä, jos tilanne on tuo, että kaikki ympärillä ovat huonoja, vapaamatkustajia ja vahingontekijöitä.

Optimismi tässä asiassa tarkoittaisi sitä, että pyöristää mielessään sen, että mies tekee vaihtelevasti 30-50% eri töistä (plus 100% kerran vuodessa tehtävistä "miesten hommista", jos niitä on) ja jättää kokonaisuuden hallinnasta sekä suhteen ylläpidosta vastuun naiselle siihen, että mies on tasa-arvoinen ja hyvä kumppani ja vetovastuu on reilusti jaettu. Tämä on ihan validi ajattelutapa ja näyttäisi olevan se, mitä naisen on hyväksyttävä että perhe saadaan perustettua. Tällaisiakaan ei-hyviä, ei-suorastaan-huonoja miehiä ei tietenkään riitä kaikille. Minä kuitenkin lasken heidät vapaamatkustajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa

tähän vastattaessa 22 pihtaajaa tunnistaa oman käyttäytymisensä ja sen seuraukset ja on painanut nuolta alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa

tähän vastattaessa 22 pihtaajaa tunnistaa oman käyttäytymisensä ja sen seuraukset ja on painanut nuolta alaspäin.

Lakkaa nyt uskomasta, että mies on joku palkinto, jota naisen täytyy mielistellen yrittää pitää. Sitäpaitsi, mies ei jätä, paitsi jos kuvioissa on toinen nainen. Te olette enimmäkseen aivan tavattoman tarmottomia lähtemään yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen halusi mies ja on sittemmin osoittautunut erittäin omistautuneeksi ja hyväksi isäksi. Kannattaa valita puolisonsa hyvin ja aika tavalla auttaa se, että lapsenhankinta on molempien juttu eikä vain naisen suunnitelma, johon mies myöntyy. 

Sori, mutta ei auta. Sua vaan lykästi.

Juuri näin. Hauskaa kun jotkut pätee, että "kannattaa valita hyvä", niinkuin niitä hyviä nyt riittäisi edes joka kymmennelle halukkaalle. Tai edes esimerkeiksi että miltä näyttävät, vaikea se on "valita hyvä" kun ei ole eläessään monta tuollaista miestä nähnyt. Loputtomasti esimerkkejä vaan eri tavoista olla perheessä ja parisuhteessa vapaamatkustajana tai tehdä vahinkoa.

Kyllä kannattaa valita hyvä. Hyviä riittää. Olette hirveän pessimistisiä.  Joko elinympäristössänne tai tavoissa kohdata potentiaalisia puolisokandidaatteja on jotain perustavan laatuista pielessä, jos tilanne on tuo, että kaikki ympärillä ovat huonoja, vapaamatkustajia ja vahingontekijöitä.

Optimismi tässä asiassa tarkoittaisi sitä, että pyöristää mielessään sen, että mies tekee vaihtelevasti 30-50% eri töistä (plus 100% kerran vuodessa tehtävistä "miesten hommista", jos niitä on) ja jättää kokonaisuuden hallinnasta sekä suhteen ylläpidosta vastuun naiselle siihen, että mies on tasa-arvoinen ja hyvä kumppani ja vetovastuu on reilusti jaettu. Tämä on ihan validi ajattelutapa ja näyttäisi olevan se, mitä naisen on hyväksyttävä että perhe saadaan perustettua. Tällaisiakaan ei-hyviä, ei-suorastaan-huonoja miehiä ei tietenkään riitä kaikille. Minä kuitenkin lasken heidät vapaamatkustajiksi.

Mulla on tuollainen, sairas ja työkyvytön, joten asia on täysin ok. Terveeltä ja työkykyiseltä se tosiaan olisi jotakin vapaamatkustamisen ja perseilyn väliltä.

Mieheni on koti-isä, itse luon uraa ja tuon leivän pöytään. Olemme hyvin onnellisia. Kaikki elävät tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa

tähän vastattaessa 22 pihtaajaa tunnistaa oman käyttäytymisensä ja sen seuraukset ja on painanut nuolta alaspäin.

Lakkaa nyt uskomasta, että mies on joku palkinto, jota naisen täytyy mielistellen yrittää pitää. Sitäpaitsi, mies ei jätä, paitsi jos kuvioissa on toinen nainen. Te olette enimmäkseen aivan tavattoman tarmottomia lähtemään yhtään mihinkään.

No eihän ne eroa vaikka olisi toisia naisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtäkään hyvin suikkiin ottoa ja seksistä tykkäävää äitiä ei ole jätetty.Ongelmat alkavat pihtaamisesta 99% tapauksista.Mies on helppo ohjelmoida seksillä mihin tahansa

tähän vastattaessa 22 pihtaajaa tunnistaa oman käyttäytymisensä ja sen seuraukset ja on painanut nuolta alaspäin.

Lakkaa nyt uskomasta, että mies on joku palkinto, jota naisen täytyy mielistellen yrittää pitää. Sitäpaitsi, mies ei jätä, paitsi jos kuvioissa on toinen nainen. Te olette enimmäkseen aivan tavattoman tarmottomia lähtemään yhtään mihinkään.

No eihän ne eroa vaikka olisi toisia naisiakin.

Siis jos se toinen nainen huolii helmoihinsa. Porukka on saattaen vaihdettavaa, kuin junanvaunut.

Seurustelen naisen kanssa ja aion hankkia lapsen hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö pitäisi kysyä, miksi miehet uskaltavat tehdä lapsia naisen kanssa kun naiset voittavat 85% huoltajuuskiistoista ja isälle jää lopulta pelkkä maksajan rooli?

Huoltajuuskiistojen ratkaisut menevät nykyään suunnilleen 50/50. Syuri osa muehistä ei lähde huoltajuuskiistoihin vaan ottaa saman tien sen 2vkl/kk ja pyrkii niistäkin lintsaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö pitäisi kysyä, miksi miehet uskaltavat tehdä lapsia naisen kanssa kun naiset voittavat 85% huoltajuuskiistoista ja isälle jää lopulta pelkkä maksajan rooli?

Huoltajuuskiistojen ratkaisut menevät nykyään suunnilleen 50/50. Syuri osa muehistä ei lähde huoltajuuskiistoihin vaan ottaa saman tien sen 2vkl/kk ja pyrkii niistäkin lintsaamaan.

Onko sulla lähdettä tuohon väittämääsi?

Onhan se varsin kummallista miten suomalaista naista haukutaan heti miehen lompakolla loisijaksi kun raskaustesti näyttää plussaa.

Voi se mieskin jäädä äitiyslomalle synnäriltä, eikait sitä missään kielletty ole. Joten loisisiko mies silloin naisen lompakolla hoitaessaan vastasyntynyttä? Tai ollessaan kotona kouluikään.

Jonkun ne pienet lapset on hoidettava. Ei ne itekseen pärjää. On väärin huudella loisijaa pienen lapsen huolehtimisesta.

Lasta tehdessä on aina otettava huomioon se vaihtoehto, että voit joutua ottamaan vastuun siitä yksinäsi. Kumppani saattaa vaikkapa kuolla yllättäen. Eli sen verran pitää olla miestä tai naista, että selviää tarvittaessa yksinkin. Mutta sitähän ei tästä nykyisestä velttoilusukupolvesta enää löydy.

Arvostetaanko suomalaista naista äitinä ja kasvattajana?

Nykyään oletus on että melkein heti synnytyksen jälkeen töihin vaan. Ei tämä maa laiskoja elättele. Miten voi olla laiska alle 3vn äiti? Sitä kysyn vaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tai mies: miten ylipäänsä uskallat elää? Kun kaikenlaista voi tapahtua: auto vaikka ajaa päälle juuri kun olet menossa lentokentälle maailmanympärysmatkalle...

Mua käy sääliksi nyky 20-35-vuotiaat, kun kaikesta ollaan niin peloissaan :( Minun kokemus on, että elämä kantaa kuitenkin. Jos asiat ei mene kuten on suunniteltu ja junailtu, niin sitten ne menee jollain toisella tavalla, yleensä ihan ookoosti kuitenkin.

Elämää ei tarvitse varmistella ja pönkitellä niin paljon. Koittakaa löytää rentoutta ja nauttikaa niistä asioista mitä on, surematta niin kamalasti tulevaisuutta <3

N49

ps. mieheni on loistoisä, ja niin suurin osa minun ystävienikin miehistä. Ovat olleet kotona ja hoitaneet hienosti osuutensa, jollei vähän ylikin. Kannattaa etsiä mies, jolla on samat arvot.

Olet ihan oikeassa ja mulla on sama kokemus (olen 45v). Meillä useampi lapsi ja mies hoitaa osansa, enemmän lähes kuin minä, ollut kaikista hoitovapaallakin. Mutta usko tai älä niin NYKYmiehet ovat vähemmän tasa-arvoisia ja haluttomampia osallistumaan kuin meidän 40v+ ikäisten. Olenkin ollut aika järkyttynyt huomatessani tasa-arvon ottaneen takapakkia ja miesten loitontuneen perhe-elämästä minun ikäluokkaani verrattuna.

Uskalsin, koska tiesin, että pystyn hoitamaan homman tarvittaessa yksinkin. Eli viime kädessä halusin mieheltä siitoksen. Yritin kyllä parhaani myös pitääkseni miehen perheessä, mutta hän oli alkoholisoitui. Kun lopulta erosimme, niin se oli vain helpotus. Jos on sen verran hyvin koulutettu ja onnekas, että saa töitä ja palkkaa, niin ei ole mikään ongelma olla yksinhuoltajaäiti. Paljon on tekemistä, mutta mihinkään ei tarvitse miestä välttämättä ja perhe-elämä on onnellista.