Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu että minua ahdistellaan seksuaalisesti töissä.
06.10.2019 |
Mutta en ihan osaa sormella osoittaa, miten.
Yhden työkaverin kanssa on vain aina tosi vaikea olla. Hakeutuu seuraan, usein oviaukkoon, eikä väistä minua, vaan joudun poistumaan niin että kehoni koskee hänen kehoonsa. Kulkee takaa ja aina jokin osa hipaisee takapuoltani, mutta en näe, mikä. Onko käsi vai olkalaukku vai mikä. Hakeutuu aina esim. ryhmissä viereen ja istuu "liian lähellä". Seisoo niin, että kun poistun, joudun joko takamuksellani tai rinnoillani (taka- ja etupuolen uloimmaksi työntyvät osiot) osumaan häneen.
Se on tosi epämääräistä ja moni varmasti ajattelee, että kuvittelen. Pelkään itsekin niin. Mutta tämä on ensimmäinen kerta koskaan tällaista.
Olen jutellut HR:n kanssa, sieltä sanotaan, että katsellaan. Työkaveri kertoi (=juorusi), että tuolla tyypillä on ollut joskus aiemmin ongelmia HR:n kanssa seksuaalisen ahdistelun takia, mutta tämä oli vuosia ennenkuin edes tuo työkaveri aloitti.
Minua on vaan alkanut ahdistaa mennä töihin. Hän ilmestyy koko ajan sinne missä olen. Ja en uskalla tylysti sanoa, koska en halua loukata. Ja mitä jos vain kuvittelen?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (122)
Täällä on ollut monta hyvää neuvoa.
- kerro HR:lle ja esimiehelle ja mahdollisimman monelle työkaverille
- rekrytoi palavereihin muutama työkaveri viereen/taakse
- vaihda tarvittaessa paikkaa vaikka kesken palaverin, mielellään sen jälkeen kun olet kovalla äänellä käskenyt (huom! Et pyydä vaan käsket!) tyyppiä etäämmälle
- selkä suoraksi, tiukka ja tyly katse, ei mitään nöyristelyä tai arkailua
- sanot ÄÄNEEN riittävän isosti, että ”voitko väistää, kiitos”, ”voitko mennä kauemmaksi” jne. Toista tiukemmin jos ei mene perille kerrasta
- älä mieti häiritsetkö kyseisen näädän palaveria, jos käsket väistämään, oma on vikansa kun käyttäytyy sopimattomasti
- tee mielikuvaharjoittelua, psyykkaa itseäsi, opettele muutama sopivan tiukka fraasi jotka voit sanoa hyypiölle kun taas kerran tunkee iholle
- kiellä tiukasti koskemasta, toista isompaan ääneen tarvittaessa
- mene terapiaan, varmasti elämäsi paranisi myös työelämän ulkopuolella jos oppisit puolustamaan itseäsi. Oikeasti, mene terapiaan, tarvitset sitä!
Tsemppiä! Minuakin on kytätty ja ahdisteltu töissä, onneksi esimies otti asian vakavasti ja tyyppi saatiin kuriin. Tiedän sen jäätymisen ja ahdistuksen, mutta yritä tosiaan miettiä etukäteen miten toimit seuraavalla kerralla. Pelkäsin, ettei kukaan usko minua jos valitan tilanteesta esimiehelle ja luottotyökavereille, mutta kukaan ei kyseenalaistanut mitä sanoin, olivat järkyttyneitä ja tukivat tilanteen selvittelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä ei pitäisi olla mitään syytä olla kosketusetäisyydellä työkaverista. Jos näin tapahtuu toistuvasti, kyseessä ei ole vahinko.
Mielikuvaharjoittele että tulet taas palaveriin ja hän norkoo ovella. Jää odottamaan että hän siirtyy. Jos tulee lähemmä, ota askel poispäin hänestä. Pyri siihen että on koko ajan puoli metriä väliä. Hän alkaa näyttää oudolta, kun siirtyy lähemmä vaikka sinä siirryt kauemmas. Kierrä vaikka pöytä jos tarvii.
Jos hän vain tönöttää, sano "Väistäkkö". Ei hymyä, ei silmiin katsomista, ei naurahtamista. Etkä liikahda ennen kuin väistää.
Jos hän hymyilee ja viittoilee tai niljailee "naiset ensin", et reagoi katsomalla silmiin etkä menemällä lähemmäs etkä pujahtamalla mistään. Seisot suorana ja pidä mielessäsi oma puolen metrin tilasi, etkä mene ennen kuin sinulle on tila voit tokaista "Mee vaan", "Väistäkkö" "väistä vähän". "Väistä". "Mee ny". "Mee".
Harjoittele vaikka tätä tanssia kotona kaverin kanssa. Kun hän astuu luo, ota askel pois. Pidä käsissä kansiota tai läppäriä edessäsi, etkä käännä hänelle selkää. Käänny aina niin että peruutat hänestä. Hän alkaa näyttää tosi oudolta kun sinä peruutat ja peruutat ja sanot väistä.
Mua jäi kiinnostamaan toi vanhan tyypin neukkarikäyttäytyminen. Mitä se tekee silloin jos ap myöhästymisen sijaan menee sinne neukkariin ensimmäisten joukossa? Änkeääkö tohinalla muiden läpi yhä taakse pönöttämään?
Jos joudut nouseen neukkarissa niin että hän istuu tiellä, älä siitäkään suostu puristautumasn läpi. Jäät vain seisomaan vähän kärsimättömästi liikehtien ja sano "en mahdu siirräkkö tuolia". Ei hermostunutta naurahdusta perään eikä ääni nouse kysymykseksi. Totea vaan että "väistäkkö." "Siirräkkö tuolia" "mä en mahdu tästä". Hän alkaa taas näyttää oudolta kun kokous odottaa että hän hilaisi ahterinsa penkistä ylös ja nousee sitten vaikka seisomaan ja päästää sinut ohi. Ja taas tunget sen kassin hänen mahaan, kädet irrallaan sun omasta vartalosta. Etkä vaan mee ohi ennen kuin et joudu lainkaan koskemaan häneen. Kukaan sivustakatsoja ei oleta että sinun pitäisi pyyhkiä hänen ällömahaansa tisseilläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua mutta näitä lauseita ja sanoja kannattaa harjoitella ääneen kotona! Jos et ole tottunut komentamaan aiemmin. Saa tuntumaa ja rohkeutta avata suunsa kun asiaa treenaa.
Jos on elänyt nelikymppiseksi asti vetämättä omia rajojaan tiukasti tai osaamatta sanoa ei, hiirestä leijonaksi muuttuminen ei käy hetkessä. Lapsuuden opitut käytösmallit kantavat monella hautaan asti.
AP - sinulla on nyt tasan kaksi mahdollisuutta: alistut tai opettelet pitämään puolesi.
Se ei taatusti ole helppoa,koska et ole sitä koskaan oppinut.
Olet saanut hyviä vinkkejä täällä.
Loppupeleissä suosittelen vahvasti terapiaa, jossa kävisit läpi lapsuutta ja sitä, miten voisit alkaa ottaa tiukemman otteen itseesi ja rajojesi asetteluun. Myös itsepuolustuskurssi voisi olla hyvä paikka alkaa opetella pitämään puolesi.
Näitä suunnitellessa tai odotellessa mielikuvaharjoittelu yksin tai ystävien kanssa voisi olla ensiapua.
Esim. ovella seisoessa voisit sanoa miehelle hänen todetessaan, että "naiset ensin", vaikkapa "Olet Pena jo viikkoja/kuukausia/vuosia ollut kohtelias, jospa nyt tasa-arvon nimissä tästä lähin menet sinä vaikka ensin!".
Jos pystyt, heitä homma lekkeriksi, eli huumorilla ohitat tilanteen: "Pena, siirsitkö kirjasi oviaukkoon, eihän siinä ole tarkoitus asustella". "Hups, minäpä jään tähän odottamaan, että löydät sisäisen sankarisi ja uskaltaudut etsimään itsellesi paikan neukkarista - rohkeesti vaan sisälle siitä!"
Yksi mahdollisuus nimenomaan on, että et vaan mene sisään ja mies seisoa tönöttää siinä ja kaikki alkaa vähn ihmetellä mikä homman nimi. Silloin voi yrittää jälleen huumorilla heittää jotain "Penalla jääny seisontajarru päälle" tjtn.
Ikävä kyllä "Pena" ei taatusti käytöstään muuta. Joten ainoa, mikä voi muuttua, on sinä. Ja siinä ei kukaan ulkopuolinen voi auttaa. Sinun täytyy alkaa tehdä töitä itsesi kanssa, jotta pystyt hyväksymään ja ymmärtämään sen, että olet arvokas yksilö, jota ei voi kohdella miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse puutut asiaan mitenkään, viestit miehelle, että pidät hänen käytöksestään. Lisäksi muut saattavat huomata hinkkaamisen ja uskovat, että teillä on jotain peliä, koska et torju tai puutu tilanteisiin. Älä odota kauempaa, ensimmäiseksi kerro mahdollisimman monelle työkaverille asiasta, kysy vaikka neuvoa, mitä voit tehdä. Silloin ahdistelu on rekisteröity todeksi. Opettele sanomaan ”saanko tilaa”, ”olet liian lähellä”, ”älä seuraa minua”, ”älä koske minuun”. Oikeastaan pelkkä ”älä koske minuun” riittää. Toista sitä aina kovaan ääneen.
Miten voi olla noin vaikeaa komentaa toista siirtymään tai itse vaihtaa paikkaa jos tyyppi tulee liian lähelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestäni tuollainen ylikorostetty "kiltteys", josta oma minä on rakennettu ja minkä ympärillä itsekuva pyörii, on oikeastaan ylpeyttä. AP ja kaltaisensa "kiltit" ei suostu tänne tuhmien maailmaan, jossa joutuu vetämään rajoja koko ajan ja sanomaan rumastikin, että saa jonkun hyypiön pois iholta.
AP:n työkaveri on törkeä ukko, mutta on sulaa ihmettä, että AP on selvinnyt 40 vuotta ilman limanuljaskoja. Nyt on korkea aika opetella normaalia ihmisyyttä ja vetää rajat. Toki jos AP haluua olla mieluummin kiltti hyväksikäytetty kuin "tuhma", jota ei ahdistella seksuaalisesti (kuin ehkä sen yhden kerran) niin sehän on ihan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Jos seisoo liian lähellä, niin pyydät väistymään vähän niin ettet joudu koskemaan häneen.
Ja sanot sen isoon ääneen. Käytät aina myös tuon tyypin (koko) nimeä niin, että muutkin sen kuulevat, tyyliin "väistähän Mikko Machoilija siitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla kun tukkii oviaukkoa niin sano että "väistä tai läski tummuu".
Jos ei väistä niin tirvasi luu5 suoraan leukaperaan.
Olen tosi arka. Mutta kai se on kokeiltava. Tosi usein sijoittaa kulkemisensa niin, että joudutaan yhdelle tosi kapealle käytävälle samaan aikaan. Kahdesti jo olen kääntynyt takaisin ja mennyt pois, päästänyt menemään ohi, ettei tarvitse altistua kosketukselle.
Tuollaiset ahdistelijat käyttävät juuri hyväksi toisten arkuutta.
Valitettavasti ainoa tapa lopettaa se ahdistelu on lopettaa olemalla arka ja tehtävä niin itselle kuin toisellekin selväksi rajat joita ei ylitetä.
Hyvä puoli on taas se että nuo vätykset menee ihan hämilleen kun kerran näytät niille kaapin paikan.
Suhtaudu asiaan kuin koulukiusaamiseen. Kiusaaminenkin loppuu aina siihen että kiusattu antaa kerran kunnolla kiusaajalleen takaisin, mielellään muiden nähden.
Mistä sen rohkeuden saa? En minä ole koskaan sanonut kenellekään vastaan, olen klassinen liian kiltti ihminen.
Pelkään että hän kääntää sen niin että joudun esim. naurunalaiseksi tai leimaudun hankalaksi ihmiseksi siellä. Siis että pystyy puhumaan niin että ongelma on minun päässäni. Kun se on hyvin hienovaraista se ahdistelu.
Joko saat sitä rohkeutta tai jäät jatkuvasti ahdistelluksi hissukaksi.
Valinta on sinun.
MISTÄ SEN ROHKEUDEN SAA. Kun on melkein 40 vuotta ollut kiltti.
No suutu perkele.
Kun en OSAA. En ole koskaan suuttunut tai pitänyt puoliani, kiitos kotikasvatuksen. Enkä ole ainoa joka lamaantuu näissä tilanteissa. On helppoa sanoa että tee niin ja tee näin, se on yksinkertaista. Kokeile sinä tehdä jotakin sellaista mitä et ole koskaan tehnyt ja mihin sinut opetettiin väkivallalla ettet saa tehdä. Aika syvällä on se että jos suutun, tulee turpaan, kirjaimellisesti. Ei se järkeily siinä auta.
Arvostan että yrität auttaa, mutta tuo on ihan sama kuin sanoisit minulle että heitä pari takaperinvolttia. Yhtä helppo asia sellaiselle joka ei sitä osaa. Jollekin helppoa kuin heinänteko kun sitä on harjoitellut vuosia.
En minä edes tiedä mitä minä odotin täältä, tottakai sanotaan, että sano sille ja suutu. Niin minä itsekin neuvoisin jollekin muulle tässä tilanteessa.
:(
Kyllä se rohkeus on sinussa jossain vaikka nyt tuntuu mahdottomalta. Ota vastuu itsestäsi, nainen. Ala vaikka mielikuvaharjoitella tilanteita. Mene ajatuksissasi kaikin keinoin sitä kohti että avaat suusi. Älä pyörittele mitään "en kuitenkaan onnistu" -ajatuksia, ne vievät joka kerta taaksepäin. Sinä onnistut. Pienin askelin. Harjoittele puhumalla ääneen ja näyttelemällä kotona erilaisia tilanteita, koeta kuvitella tarkasti nekin tunteet kun häkellyt ja tuntuu että et saa sanaa suustasi.
Minä neuvoisin että älä suutu. Itsellenikään suuttuminen ei ole luontevaa eikä se ole usein edes järkevää). Jos koet olosi epämukavasi niin yksinkertaisinta on puhua vaan totta eli sanoa niinkuin asiat ovat. Jos siitä joku loukkaantuu, asia ei ole sinun vastuullasi. Jos ei sana kuulu, niin vähitellen jämäkkyyttä peliin. Harjoittele. Ukko varmasti naureskelee ensin ja keksii vastaan sanomista ja heittää vitsiksi mutta pidä pintasi vaikka menisit vaikeasi ja tärisisit ja punastuisit. Ei haittaa vaikka ei menisi täydellisesti ja vaikka hävettäisi jälkeenpäin, tärkeintä on että vaan teet.
"Anteeksi mutta menetkö kauemmaksi
"Hei, mene nyt vaan, en jaksa näitä tunkemisia lähietäisyydelle"
"Anna mulle tilaa. Odotan tässä niin kauan että menet pois siitä."
"Menes nyt siitä"
"Painupa nyt siitä jo"
"MENE"
"Hei mä oon nyt ihan tosissani"
"Annapa tilaa"
"Opettele antamaan muille tilaa"
Keksi itse lisää. Tsemppiä! Luotan sinuun.
Ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella sanomaan mielipiteensä ja pitämään puoliaan. Sen voi tehdä ja onkin aihellista tehdä asiallisesti ilman anteeksipyytelyä tai äänen korottamista.
Vaikka tästä kyseisestä pulasta joku muu nyt sinut pelastaisi et voi rakentaa tulevaa elämääsi sen varaan, että jatkossa aina on saatavilla se "joku muu".
Joku jo kertoikin miten raskasta on olla se pelastaja, se on ikävä homma se. Sorry, mutta aikuisuuteen kuuluu sekin, että vaikka lapsuuden kasvatus aina kulkee mukana niin siitä kuitenkin pitää kasvaa pois ja opetella omat keinot selviytyä elämässä.
Miten on, koetko muutenkin, että työpaikalla sinut ohitetaan ylikävellään tai joudut hankaliin tilanteisiin muidenkin kuin tämän, oletan, että miehen, kanssa?
Saatko suusi auki muiden kanssa?
Miten olet selvinnyt 40-vuotta, että ei ole tullut tilannetta jossa on ollut pakko opetella sanomaan vastaan? Tai poikkeava mielipide tms.?
Kun olet kuitenkin työelämässä.
En siis syyllistä sinua miehen käytöksestä ja puolusta miehen käytöstä, mutta noin niinkuin yleisesti pohdiskelen ja kerron mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä aivan samatilanne ollut töissä jo kahdesti. Olen samanikäinen ja ahdistelijät ovat 60+. Kaksi kertaa olen odottanut, että ahdistelija jää eläkkeelle. Viimeisimmän kanssa osasin jo siirtää itseäni vähän kauemmas henkilöstä, käyttäydyin viileämmin (en nauranut). Osasin ottaa kaden pois hänen kädestään, vaikka tilanne meni todella oudoksi kun ei päästänyt irti. Ahdistavia tilanteita..
Ja tuosta yhdestä vastauksesta tuli hyvä esimerkki. Suunnittele valmiiksi jotain vetäytymiskeinoja, lauseita, pikku pelastuksia.
Tunnen sun tuskas, olen itse samanlainen kiltti tyttö. Ahdistaa vielä enemmän jos miettii, että pitäisi esim. ottaa puheeksi asia henkilölle.
Koitan aina vaivihkaa siirtyä sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla kun tukkii oviaukkoa niin sano että "väistä tai läski tummuu".
Jos ei väistä niin tirvasi luu5 suoraan leukaperaan.
Olen tosi arka. Mutta kai se on kokeiltava. Tosi usein sijoittaa kulkemisensa niin, että joudutaan yhdelle tosi kapealle käytävälle samaan aikaan. Kahdesti jo olen kääntynyt takaisin ja mennyt pois, päästänyt menemään ohi, ettei tarvitse altistua kosketukselle.
Tuollaiset ahdistelijat käyttävät juuri hyväksi toisten arkuutta.
Valitettavasti ainoa tapa lopettaa se ahdistelu on lopettaa olemalla arka ja tehtävä niin itselle kuin toisellekin selväksi rajat joita ei ylitetä.
Hyvä puoli on taas se että nuo vätykset menee ihan hämilleen kun kerran näytät niille kaapin paikan.
Suhtaudu asiaan kuin koulukiusaamiseen. Kiusaaminenkin loppuu aina siihen että kiusattu antaa kerran kunnolla kiusaajalleen takaisin, mielellään muiden nähden.
Mistä sen rohkeuden saa? En minä ole koskaan sanonut kenellekään vastaan, olen klassinen liian kiltti ihminen.
Pelkään että hän kääntää sen niin että joudun esim. naurunalaiseksi tai leimaudun hankalaksi ihmiseksi siellä. Siis että pystyy puhumaan niin että ongelma on minun päässäni. Kun se on hyvin hienovaraista se ahdistelu.
Joko saat sitä rohkeutta tai jäät jatkuvasti ahdistelluksi hissukaksi.
Valinta on sinun.
MISTÄ SEN ROHKEUDEN SAA. Kun on melkein 40 vuotta ollut kiltti.
No suutu perkele.
Pitää myös suuttua ihan kunnolla, ei sellaista itsekseen tupisemista, vaan huutamista ihan raivotautisena valmiina lyömään. Niin että muita pelottaa, ei se muuten toimi tuollaisille.
Ap, kilttinä olosta on mahdollista oppia pois.
Oma tarinani ei liity seksuaaliseen ahdisteluun, mutta olin nuorempana kiltti ja kaikkien hyväksikäytettävänä. Sukulaiset, kaverit, naapurit pyysivät aina lapsenvahdiksi, kuskiksi baariin, milloin mitäkin. En uskaltanut koskaan kieltäytyä. Kun en koskaan kieltäytynyt, eivät pyynnötkään loppuneet. En siis itse halunnut lähteä kuskiksi tai lapsenvahdiksi, mutta en uskaltanut sanoa ei.
Kunnes, jotenkin koin valaistumisen. Sukulaiseni pyysi lähtemään juoppokuskiksi tekstiviestillä. Vastasin viestiin lyhyesti ja ytimekkäästi "Ei." Perään tuli viestiä miksi ei, aina oot lähteny, ei sulla muutakaan oo.
Tajusin, että mä en oo velkaa kenellekään mitään. Mun ei tarvi perustella päätöksiäni kenellekään. Ja se ei piti, en lähtenyt.
Mutta se eka "ei" oli todella vaikea ja vielä ne seuraavatkin 20 ei:tä. Mutta ajan kuluessa sen sanominen helpottui.
Tiedän, että sinun tilanteesi on erilainen, sillä kaikki tapahtuu kasvotusten. Mutta halusin vain kertoa oman tarinani, siitä että kiltteydestä on mahdollisuus oppia pois. Aluksi se on vaikeaa, mutta joka kerta kun puolustat itseäsi se muuttuu helpommaksi. Ap, sinä pystyt siihen. Sä oot arvokas eikä kenelläkään ole oikeutta kohdella sua kaltoin.
Onko teillä töissä pukeutumiskoodi? Jos ei, laita vaikka viikon ajaksi sellainen kunnon krinoliinihame, jossa kukaan ei pääse metriä lähemmäs. Ihmettelijöille sanot vaikka olevasi mukana jossain näytelmässä :D
Inhottava tilanne kyllä, ja varmasti itsekin jäätyisin ainakin alkuun. Jos krinoliini ei onnistu, niin komppaan isoa käsilaukkua. Ja mielellään painavaa. Sillä jos pari kertaa tönäät ukkoa kunnolla "vahingossa" nivusiin, niin ehkä oppii pysymään kaukana. HR teillä tuntuu olevan niin hampaaton, että asiat täytyy ottaa omiin käsiin.
Tsemppiä jatkoon!
Tuon olen kanssa oppinut, että sitä eitä ei tarvitse perustella. Yritän pitää sen aina mielessä.
Tekstarissa se on vielä helpompaa, olla selittelemättä. Tuossa ahdistelussa on se ongelma, ettei halua loukata, saada kiusallista tilannetta, olla hankala ihminen. Ei:n sanominen on eri asia tuossa, seksuaalinen häirintä menee huonon käytöksen ohi se on vain niin törkeää. Ja jos se toinenkaan ei ymmärrä, että menee rajojen yli kun ei osaa sitä sille ilmaista.
Monella on läppärit ja kalenterit ja kansiot jossain kassissa. Pidät sitä sylissä niin että se on aina tungettuna miehen mahaan.
Jos jää ovensuuhun, tokaiset emäntämäiseen tapaan topakasti reippaalla äänellä, noh, menehän nyt että päästään alkamaan. No mene mene. Älä jää kuhnimaan, kaikki vartoo.