Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu että minua ahdistellaan seksuaalisesti töissä.
06.10.2019 |
Mutta en ihan osaa sormella osoittaa, miten.
Yhden työkaverin kanssa on vain aina tosi vaikea olla. Hakeutuu seuraan, usein oviaukkoon, eikä väistä minua, vaan joudun poistumaan niin että kehoni koskee hänen kehoonsa. Kulkee takaa ja aina jokin osa hipaisee takapuoltani, mutta en näe, mikä. Onko käsi vai olkalaukku vai mikä. Hakeutuu aina esim. ryhmissä viereen ja istuu "liian lähellä". Seisoo niin, että kun poistun, joudun joko takamuksellani tai rinnoillani (taka- ja etupuolen uloimmaksi työntyvät osiot) osumaan häneen.
Se on tosi epämääräistä ja moni varmasti ajattelee, että kuvittelen. Pelkään itsekin niin. Mutta tämä on ensimmäinen kerta koskaan tällaista.
Olen jutellut HR:n kanssa, sieltä sanotaan, että katsellaan. Työkaveri kertoi (=juorusi), että tuolla tyypillä on ollut joskus aiemmin ongelmia HR:n kanssa seksuaalisen ahdistelun takia, mutta tämä oli vuosia ennenkuin edes tuo työkaveri aloitti.
Minua on vaan alkanut ahdistaa mennä töihin. Hän ilmestyy koko ajan sinne missä olen. Ja en uskalla tylysti sanoa, koska en halua loukata. Ja mitä jos vain kuvittelen?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kyllä ottaa tuo asia puheeksi häiritsijän kanssa, mutta ei kannata suoraan syyttää seksuaalisesta häirinnästä, jos itseäänkin mietityttää onko se sitä. Kerrot, että et pidä käytöksestä. Mistä kukakin pitää ei ole mikään sellainen asia, mistä voisi neuvotella ja näin ollen, edes etäisesti täysjärkinen ihminen korjaa käytöstään. Jos tuo ei toimi, niin nostaa sitten asian esimerkiksi HR:n tai esimiehen tietoisuuteen. Eihän kukaan nykypäivänä nyt kuuntelisi joltain tietyltä ihmiseltä huutoakaan jatkuvasti puuttumatta siihen, eihän?
Osa tuota ongelmaa on naiset, jotka eivät puutu tuollaiseen käytökseen. Minun mielestäni tuollaisiin asioihin on ihan normaalia puuttua, eikä siitä kenenkään pitäisi pahoittaa mieltään, itse ainakin olisin vain kiitollinen, jos ihmiset huomauttaisivat minulle jostain sosiaalisesta käytösmallistani, joka aiheuttaa mielipahaa muille.
Tämä neuvo kahdenkeskisestä keskustelusta toimii, mikäli kyseessä on hyväntahtoinen henkilö. Jos taas tekee tahallaan, kuten kovasti vaikuttaa, niin saa vain lisää aseita kuullessaan että hänen metodinsa toimivat. Voi vain yllyttää.
Muiden nähden ja kuullen asiasta on turvallisinta sanoa. Hyviä esimerkkejä oli nuo oman tilan tarpeet ja toisen siirtymisen vaatiminen oman tilan tarpeeseen vedoten. Jos mikään ei muutu, niin esimiehelle tai henkilöstövastaavalle.
Ps. Tilanteita käytävässä ja ovella voi ihan hyvin kuvata puhelimella. Jää ne kommentitkin talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pietä töissä mukana isohkoa käsilaukkua, ohitustilanteessa laita se aina väliinne. Voit myös "vahingossa" tökätä sillä. Tämä on oma taktiikkani esim kassajonossa, jossa takana olija tulee iholle. "Vahingossa" voi myös kyynerpää tökätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla kun tukkii oviaukkoa niin sano että "väistä tai läski tummuu".
Jos ei väistä niin tirvasi luu5 suoraan leukaperaan.
Olen tosi arka. Mutta kai se on kokeiltava. Tosi usein sijoittaa kulkemisensa niin, että joudutaan yhdelle tosi kapealle käytävälle samaan aikaan. Kahdesti jo olen kääntynyt takaisin ja mennyt pois, päästänyt menemään ohi, ettei tarvitse altistua kosketukselle.
Tuollaiset ahdistelijat käyttävät juuri hyväksi toisten arkuutta.
Valitettavasti ainoa tapa lopettaa se ahdistelu on lopettaa olemalla arka ja tehtävä niin itselle kuin toisellekin selväksi rajat joita ei ylitetä.
Hyvä puoli on taas se että nuo vätykset menee ihan hämilleen kun kerran näytät niille kaapin paikan.
Suhtaudu asiaan kuin koulukiusaamiseen. Kiusaaminenkin loppuu aina siihen että kiusattu antaa kerran kunnolla kiusaajalleen takaisin, mielellään muiden nähden.
Mistä sen rohkeuden saa? En minä ole koskaan sanonut kenellekään vastaan, olen klassinen liian kiltti ihminen.
Pelkään että hän kääntää sen niin että joudun esim. naurunalaiseksi tai leimaudun hankalaksi ihmiseksi siellä. Siis että pystyy puhumaan niin että ongelma on minun päässäni. Kun se on hyvin hienovaraista se ahdistelu.
Sun täytyy vain hyväksyä se, että välillä saa hulluämmä -leiman otsaansa. Joo, osa voi pitää sua hankalana, mutta osa (ainakin useimmat naiset) tajuavat tasan tarkkaan, miksi ärähdät kun mies käy jatkuvasti liki. Siihen on syynsä, miksi keski-ikäisille naisille on kehittynyt tämä kovin parjatty, torjuva look. Vuosien opettelun tulosta. Monet naiset joutuvat käymään tuon läpi, että oppii näyttämään siltä, että mulle ei kannata tulla ryppyilemään. Mietipä asiaa siltä kannalta, että miksi palkitset mukavuudella sellaisen tyypin, jota ei kiinnosta tipan tippaa sinun kunnioittamisesti ja se, kuinka ahdistunut ja paska olo sulla on. Miksi haluat palkita hänet kiltteydellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kyllä ottaa tuo asia puheeksi häiritsijän kanssa, mutta ei kannata suoraan syyttää seksuaalisesta häirinnästä, jos itseäänkin mietityttää onko se sitä. Kerrot, että et pidä käytöksestä. Mistä kukakin pitää ei ole mikään sellainen asia, mistä voisi neuvotella ja näin ollen, edes etäisesti täysjärkinen ihminen korjaa käytöstään. Jos tuo ei toimi, niin nostaa sitten asian esimerkiksi HR:n tai esimiehen tietoisuuteen. Eihän kukaan nykypäivänä nyt kuuntelisi joltain tietyltä ihmiseltä huutoakaan jatkuvasti puuttumatta siihen, eihän?
Osa tuota ongelmaa on naiset, jotka eivät puutu tuollaiseen käytökseen. Minun mielestäni tuollaisiin asioihin on ihan normaalia puuttua, eikä siitä kenenkään pitäisi pahoittaa mieltään, itse ainakin olisin vain kiitollinen, jos ihmiset huomauttaisivat minulle jostain sosiaalisesta käytösmallistani, joka aiheuttaa mielipahaa muille.
Tämä neuvo kahdenkeskisestä keskustelusta toimii, mikäli kyseessä on hyväntahtoinen henkilö. Jos taas tekee tahallaan, kuten kovasti vaikuttaa, niin saa vain lisää aseita kuullessaan että hänen metodinsa toimivat. Voi vain yllyttää.
Muiden nähden ja kuullen asiasta on turvallisinta sanoa. Hyviä esimerkkejä oli nuo oman tilan tarpeet ja toisen siirtymisen vaatiminen oman tilan tarpeeseen vedoten. Jos mikään ei muutu, niin esimiehelle tai henkilöstövastaavalle.
Ps. Tilanteita käytävässä ja ovella voi ihan hyvin kuvata puhelimella. Jää ne kommentitkin talteen.
Komppaan. Täysjärkisyys ja jatkuva iholle hinkkaaminen ihmeellisine ovella odotteluineen ovat toisensa poissulkevia.
Hän nauttii pelostasi.
Parasta itsepuolustusta on kulkea ryhdikkäästi ja olla välittämättä.
Puhu esimiehelle.
Edes työttömäksi jääminen ei traumatisoi niinkuin tuo psykologinen, ehkä myöhemmin myös fyysinen väkivalta.
Katso sitä ja mieti että tapattarvittaessa.
Niin ja itsepuolustuskurssille heti, esim Krav magaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla kun tukkii oviaukkoa niin sano että "väistä tai läski tummuu".
Jos ei väistä niin tirvasi luu5 suoraan leukaperaan.
Olen tosi arka. Mutta kai se on kokeiltava. Tosi usein sijoittaa kulkemisensa niin, että joudutaan yhdelle tosi kapealle käytävälle samaan aikaan. Kahdesti jo olen kääntynyt takaisin ja mennyt pois, päästänyt menemään ohi, ettei tarvitse altistua kosketukselle.
Tuollaiset ahdistelijat käyttävät juuri hyväksi toisten arkuutta.
Valitettavasti ainoa tapa lopettaa se ahdistelu on lopettaa olemalla arka ja tehtävä niin itselle kuin toisellekin selväksi rajat joita ei ylitetä.
Hyvä puoli on taas se että nuo vätykset menee ihan hämilleen kun kerran näytät niille kaapin paikan.
Suhtaudu asiaan kuin koulukiusaamiseen. Kiusaaminenkin loppuu aina siihen että kiusattu antaa kerran kunnolla kiusaajalleen takaisin, mielellään muiden nähden.
Mistä sen rohkeuden saa? En minä ole koskaan sanonut kenellekään vastaan, olen klassinen liian kiltti ihminen.
Pelkään että hän kääntää sen niin että joudun esim. naurunalaiseksi tai leimaudun hankalaksi ihmiseksi siellä. Siis että pystyy puhumaan niin että ongelma on minun päässäni. Kun se on hyvin hienovaraista se ahdistelu.
Joko saat sitä rohkeutta tai jäät jatkuvasti ahdistelluksi hissukaksi.
Valinta on sinun.
MISTÄ SEN ROHKEUDEN SAA. Kun on melkein 40 vuotta ollut kiltti.
No suutu perkele.
Kun en OSAA. En ole koskaan suuttunut tai pitänyt puoliani, kiitos kotikasvatuksen. Enkä ole ainoa joka lamaantuu näissä tilanteissa. On helppoa sanoa että tee niin ja tee näin, se on yksinkertaista. Kokeile sinä tehdä jotakin sellaista mitä et ole koskaan tehnyt ja mihin sinut opetettiin väkivallalla ettet saa tehdä. Aika syvällä on se että jos suutun, tulee turpaan, kirjaimellisesti. Ei se järkeily siinä auta.
Arvostan että yrität auttaa, mutta tuo on ihan sama kuin sanoisit minulle että heitä pari takaperinvolttia. Yhtä helppo asia sellaiselle joka ei sitä osaa. Jollekin helppoa kuin heinänteko kun sitä on harjoitellut vuosia.
En minä edes tiedä mitä minä odotin täältä, tottakai sanotaan, että sano sille ja suutu. Niin minä itsekin neuvoisin jollekin muulle tässä tilanteessa.
:(
Kuka sua sitten puolustaa, jos et sinä itse? Pitääkö olla aina joku siinä vierellä raivoamassa sinun puolestasi? Minä olen joutunut toimimaan tuollaisena puolustajana kavereille, jotka eivät ole uskaltaneet itse sanoa mitään. Joo, saavathan he siinä säilyttää kiltin ja rauhallisen tytön asemansa ja käyttäytyä kuten hyvän, kauniisti käyttäytyvän naisen kuuluukin. Sanoneet vielä, että onneksi joku sanoo, kun itse eivät voi. Kun ovat niin kilttejä. Minulta se ilmeisesti luonnistuu heidän mielestään NIIN paljon paremmin tuo ilkeily, kun en ole samalla tavalla kiltti ihminen kuin he. Mutta itseasiassa kyllä minä olen. Olen yhtä lailla kiltti ja mukava ihminen, mutta en vain koe, että se tekee minusta jotenkin pahan ja ilkeän, jos puolustan itseäni. (Ja muuten hemmetin rankkaa olla aina se, jonka pitää raivota muiden puolesta.) Joku muu ei voi aina olla suuttumassa sinun puolestasi. Sinun pitää se itse tehdä.
Täytyy olla pahasti viallinen, jos nauttii toisen kiusaamisesta. Syy on vain kiusaajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rakas sinä.
Kusipäille pitää näyttää ettei sulle v/ttuilla.
Se ei silti tarkoita että pitäisi kovettaa oma sydän, vain ulkokuori pitää kovettaa.
Itse ole myös lapsuudessani saanut saman tyyppisen "kiltin tytön kasvatuksen" ja aikuisella iällä joutunut todella hirveisiin tilanteisiin miesten kanssa, koska en uskaltanut pitää puoliani.
Kaikki muuttui pari vuotta sitten, kun olin käynyt tarpeeksi kauan terapiassa. Annoin itseni ensimmäisen kerran suuttua kunnolla (lue: huusin päin naamaa) ahdistelijalleni. Tämän jälkeen hankin hänelle lähestymiskiellon. Tämä tosin ei tapahtunut työpaikalla, vaan perhepiirissä.
Terapiasta saat työkaluja ahdistavien tilanteiden käsittelyyn. Pääset tekemään mielikuvaharjoituksia, joissa esim. käsket miestä pysymään kauempana. Terapeutin kanssa voit myös pohtia pelkoasi ja sen syitä, sekä kysyä itseltäsi: Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos käsken miehen kauemmas tai sanon, etten halua koskettaa häntä?
Toivon sinulle paljon voimia ja rohkeutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa Jämäkkyys.
Tee jämäkkyysharjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seisoo liian lähellä, niin pyydät väistymään vähän niin ettet joudu koskemaan häneen.
Tosi vaikea selittää, mutta monesti ollaan sellaisessa paikassa, ettei pysty väistymään poistumatta siitä tilasta jossa ollaan. Meidän työpaikka on siis sellainen tosi ahdas sokkelo. Niin jos pyydän väistymään, niin hänen olo esim. siinä kokouksessa häiriintyy. Nyt on mennyt niin että menen myöhässä kokouksiin jotta hän on siellä jo mennyt johonkin paikkaan jotta pystyn pysymään kaukana hänestä. Ongelma on se että hän ODOTTAA MINUA SIINÄ OVELLA! Ja päästää menemään ensin (kieltäytyy menemästä ensin, vetoaa kohteliaisuussääntöihin) ja siinä ovella jo tulee se kehokosketus ja sitten tulee vielä esim. ihan liian taakse seisomaan siellä tilassa. Koko ajan sellainen kiusallinen tietoisuus hänen läsnäolosta aivan liian lähellä. PITÄISI saada sanottua ja älähdettyä ja suututtua mutta kun lamaannun.
Mihin helvetin kohteliaisuussääntöihin vuonna 2019?
On vanhempi mies, yli 60. Hyvin perinteinen ja vanhanaikainen kaikissa asioissa, myös tässä että naiset ensin vaikka heikoille jäille.
Kohteliaasti laskee naiset ensin että pääsee ahdistavan lähelle taakse nuhjuamaan?
Perkele nyt jotain rotia. Melkein anteeksipyytelet ukon puolesta.
Yritin siis sanoa että miksi vetoaa kohteliaisuuteen, kun on siis ihan sen tyyppinen ihminen. Osaa esittää sen sillä tavalla vastaanpanemattomasti että jos alkaisin väittää vastaan niin muut ihmettelisivät kyllä tosi paljon. En puolustele. Oksettava tyyppi minusta ja toivoisin että jää eläkkeelle.
Kun tässä on juuri se että osaa olla niin hienovarainen että minulla on vainoharhainen olo ja tuntuu että ylireagoin kun ahdistaa.
Älä anna tehdä tilanteesta sellaista, että se on muka kohteliasta. Jos sua pelottaa, että leimaudut hankalaksi, niin tee tästä tyypistä se hankala kaikkien muiden silmissä.
Ällö työkaveri: Olen vain kohtelias. Mussutimussuti. Naiset ensin.
Sinä: Hei älä tee tästä hankalaa. Ole hyvä ja mene edeltä, niin päästään aloittamaan palaveri. Muut odottavat jo.
Harva kehtaa jäädä purnaamaan, kun tekee noin selväksi, että tuhlaa aikaa muilta. (Jotka tässä vaiheessa varmasti tarkkailevat tilannetta, jos sanot tuon tarpeeksi äänekkääksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kait naisille suunnatuissa itsepuolustuskursseissa käsitellään myös ahdistelutilanteita joissa ei varsinaisesti päälle käydä mutta muuten häiritsevät, miten niistä irroittautua. Juurikin apn ja muidenkin kuvailemat työpaikkatilanteet esimerkiksi.
Jos ei ole niin siinähän olisi jollekin hyvä pisnessauma, työpaikka-ahdistelun torjuntakurssi. Kehitetään itsevarmuutta ja keinoja ylläpitää oma reviiri vapaana tungettelevistä suupalteista ja mukakohteliaista Elmereistä.
Vuosia kamppailu+itsepuolustuslajeja treenanneena, voin kertoa että paras anti on itseluottamus. Jo kehon kieli kertoo ahdistelijoille kuka on helppo uhri.
Kun treenaa, oma olemus muuttuu reippaaksi ja se karkoittaa kiusaajia.
Mitään ihmeheittopotkuja ei tarvi.
Onko ketään työkaveria jolle voisit kertoa? Tulis samaan aikaan kokouksiin ja sun viereen istumaan, niin ettei häirikkö pääse sun lähelle. Ja kyllä toi on ahdistelua, jos sinä koet sen ahdistavaksi. Tiedän miltä susta tuntuu.. oon itsekin ollut melko arka koko ikäni ja aika saman ikäinen. Jossain kohtaa sitten vaan päätin, että enää mua ei tallota! Ja jos vaan pystyt, niin keräät sen rohkeuden ja sanot sille ukolle kovaan ääneen, että hei, nyt riittää! Tää ei oo Ok!!! Ja harjoittelet vaikka kotona muutaman lauseen, joita voit käyttää noissa tilanteissa. Harjoittelet ÄÄNEEN! Niin kauan, että se tulee jo ihan luonnostaan. Ja sitten käytät niitä tositilanteessa. 👍 Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta jos ap välttelet suuttumista tai vastaavaa, niin voithan myös ihan normaalilla äänellä (parempi kuitenkin, että joku muukin, vaikka läheisempi työkaveri kuulisi) sanoa miehelle, että "Minua vähän häiritsee että jäät odottamaan ovelle/et anna tilaa/ym. Se tuntuu ahdistavalta. Voisitko lopettaa?"
En tarkota että pitäisi nöyräillä, mutta ymmärrän että on vaikeaa nostaa meteliä jos ei ole tulistuvaa tyyppiä. Pidä kuitenkin tässä asiassa pääsi äläkä hyväksy kiertelevää/vähättelevää vastausta. Jos tästä ei seuraa mitään tulosta, niin esimiehen puheille vaikka toistuvasti. Toivon todella, että tilanteeseesi tulee muutos! Kuulostaa kamalalta.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta jos ap välttelet suuttumista tai vastaavaa, niin voithan myös ihan normaalilla äänellä (parempi kuitenkin, että joku muukin, vaikka läheisempi työkaveri kuulisi) sanoa miehelle, että "Minua vähän häiritsee että jäät odottamaan ovelle/et anna tilaa/ym. Se tuntuu ahdistavalta. Voisitko lopettaa?"
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei kannata pyytää, vaan sanoa suoraan. Pyytämisellä antaa toiselle edelleen mahdollisuuden valita ja jatkaa samaa käyttäytymistä.
"Minua häiritsee, että et anna minulle tilaa ja toistuvasti estät minua kulkemasta vapaasti. Se on ahdistavaa ja haluan, että lopetat."
Napakka pitää olla, vaikka ei haluaisi korottaa ääntään.
Harjoittele tilannetta kotona itseksesi. Käy vielä läpi harjoitellen nekin mahdolliset tilanteet, miten ukko mahtaa reagoida ja sanoa kun puolustat koskemattomuuttasi. Suunnittele miten toimit ja puhut ja silloin.
Asennoidu niin, ettet ole tässä puolustamassa vain omaa oikeuttasi koskemattomuuteen, vaan myös kaikkien muidenkin oikeutta. Tuo ukko pitää pysäyttää. Kuvittele häntä häiritsemässä jotakin toista, kilttiä ja mukavaa naista tai tyttöä, vaikkapa hyvinkin nuorta tyttöä. Suutu siinä ihan hänen puolestaan, jos et itsesi puolesta oikein osaa.
Itsekin olen ylikiltti nainen, mutta välillä olen saanut tsempattua itseni suuttumaan tilanteessa, kun kuvittelen häirikön jonkun toisen, pitämäni, ihmisen kimppuun. Tavallaan siis reagoin miten toivoisin hänen reagoivan. Kerran pystyin jopa kumauttamaan nyrkillä vatsaan äijää, joka ihan pokkana tuli suoraan kourimaan takapuolesta. Ihan tuntematon äijä ja suoraan persauksiin kävi. Suutuin siinä vaan heti silleen että ”näin ei hei kellekään tehdä!” Yleensä en siis osaa suuttua siitä lähtökohdasta, että ”MULLEHAN ei tällaista saa tehdä”.
Koet että sua ahdistellaan työpaikalla, sitten kun täällä neuvotaan että sanot suoraan sille tyypille asiasta, niin sanot ettet pysty kun oot niin kiltti.
NO P..RKELE KÄRSI SITTEN !!!!
Kannattaa kyllä ottaa tuo asia puheeksi häiritsijän kanssa, mutta ei kannata suoraan syyttää seksuaalisesta häirinnästä, jos itseäänkin mietityttää onko se sitä. Kerrot, että et pidä käytöksestä. Mistä kukakin pitää ei ole mikään sellainen asia, mistä voisi neuvotella ja näin ollen, edes etäisesti täysjärkinen ihminen korjaa käytöstään. Jos tuo ei toimi, niin nostaa sitten asian esimerkiksi HR:n tai esimiehen tietoisuuteen. Eihän kukaan nykypäivänä nyt kuuntelisi joltain tietyltä ihmiseltä huutoakaan jatkuvasti puuttumatta siihen, eihän?
Osa tuota ongelmaa on naiset, jotka eivät puutu tuollaiseen käytökseen. Minun mielestäni tuollaisiin asioihin on ihan normaalia puuttua, eikä siitä kenenkään pitäisi pahoittaa mieltään, itse ainakin olisin vain kiitollinen, jos ihmiset huomauttaisivat minulle jostain sosiaalisesta käytösmallistani, joka aiheuttaa mielipahaa muille.