Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?

Mitä pitäisi herättää? Onnea vanhemmille ja tulevalle vauvalle.

Ai rehellisesti sanottuna? Aika myöhään herätty jos nyt mietit vasta ekaa lasta. Ensisynnyttäjien Suomessa n. 30-vuotta ja sä mietit vasta lähemmäs 50-vuotiaana vanhemmaksi tuloa?

Toivottavasti ymmärrät ettei se välttämättä ole enää mahdollista, sanoi av-mammat mitä tahansa, koska se on tieteellinen fakta, että naisilla saada lapsia on todella rajallinen, siinä 30-35-vuotiaana alkaa olla jo kiire jos mielii vanhemmaksi, parhain hedelmällisyysikä 18-25 ja siitä pikku hiljaa alkaa laskemaan. Ei keho odota ikuisesti milloin on olet henkisesti valmis vanhemmaksi sillä sekin vanhenee, ellet sitten miettinyt adoptiota, mutta sielläkin vanhemmiksi ei huolita 50-vuotiata. Eikä hedelmöityshoitohin saa (Kelalta) tukea enää 42-vuotiaana. Ei kannata jättää viime tinkaan lasten tekoa tai tuudittautua siihen uskoon, että kun naapurin Pirkko 47v sai lapsen niin miksen minäkin, ei se aina myöskään nuoremmillakaan onnistu. Toki elintavat, siihen asti eletty elämä myöskin vaikuttavat raskaaksi tuloon iäkkyyden lisäksi.

Loppujen lopuksi sun oma päätös mitä teet asian suhteen.

Ohho, aikamoista. Toki, jos sinulla ei ole lapsia ennestään ja haluat perheen hinnalla millä hyvänsä, niin antaa mennä. Sinun elämäsihän se on. 46-vuotiaana raskaus (jos ylipäätään onnistuu, nykylääketieteen avulla kuitenkin täysin mahdollista, luomuna voi olla hankalaa) sisältää riskitekijöitä paljon, nämä huomioiden ja se, että vanhemmiten raskaudesta palautuminen, yövalvomiset ja muut voivat olla raskaampia (tai sitten ei).

Omalla kohdallani jättäisin väliin, mutta tähän vaikuttaakin se, että minulla on jo lapsia. Kun olen 46-vuotias, molemmat lapseni ovat yli kaksikymppisiä, joten henkilökohtainen vastukseni lastentekoon olisi "ei enää missään nimessä." En todellakaan näe itseäni viisikymppisenä hiekkalaatikon reunalla päivittäin, tai kasvattamassa pahimman uhmaiän kierteessä olevaa lasta, kun itsellä on vaihdevuodet päällä. Sen sijaan jos minulle lapsenlapsia joskus suodaan, jaksaisin tuossa iässä vielä panostaa heihinkin ja olla läsnä lastenlasten elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.

Toinenkin kaheli ap:n lisäksi!

Vierailija kirjoitti:

Sä olet 66, kun lapsesi on 20.

Et ehkä koskaan näe lapsenlapsiasi.

Toivon kaiken menevän hyvin.

Suhteutettuna, oma isäni on 67, itse olen 30. En kyllä tunnista eroa siihen, jos olisin nyt vasta 20. Enkä myöskään siinä, että suru olisi pienempi tai siurempi, jos menettäisin isäni itse ollessani 40- vuotias 50- vuoden sijaan.

Ylioppilasjuhlissa olisi 70v äiti😁

Ei pelkoa kahdesta syystä:

Vaikeasti kehitysvammaisena syntyneet eivät yleensä pidä yo juhlia.

70 v on niin korkea ikä, että kovin moni ei edes tunnista lapsiaan jos yleensä tuon iän saavuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilasjuhlissa olisi 70v äiti😁

Ei pelkoa kahdesta syystä:

Vaikeasti kehitysvammaisena syntyneet eivät yleensä pidä yo juhlia.

70 v on niin korkea ikä, että kovin moni ei edes tunnista lapsiaan jos yleensä tuon iän saavuttavat.

Vaikea kehitysvamma ei johdu äidin iästä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.

Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä jaksetaan pitää huolta näistä asioista. Ikään kuin tämä asia kuuluisi muille, jos joku tekee lapsen 46-vuotiaana. Eikö se ole aika tavalla hänen oma asiansa.  Mitä väliä sillä on jos on mummoikäinen? Monella lestadiolaisäidillä on lapsia, jotka hän on saanut 20-vuotiaana ja varmaan sitten myös lähemmäs 50-vuotiaana saatuja. Todennäköisesti hän on myös mummo, jos nämä 20-vuotiaat ovat saaneet lapsia 20-vuotiaana ja sen jälkeen.  Miksi on niin ikävää, jos näyttää mummolta tai on mummo?

Luitko ollenkaan aloitusta?

Aloittaja nimen omaan kysyy, mitä mietteitä herättää äidiksi 46 vuotiaana. Jos kysymys kirjoitetaan keskustelupalstalle, siihen aika varmasti toivotaan myös vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.

Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.

Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.

Olen 46-vuotias kahden aikuisen lapsen äiti. Ottaisin mieluummin minkä tahansa sairauden, tai vaikka kuolisin, kuin alkaisin sikiämään tässä iässä. Joku roti narsismillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.

Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.

Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.

Se on ylimielistä, että pitää varmana sitä ettei vauvaa enää perheeseen tule. Tietenkin on myös itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät edes omia läheisiään auta.

Yleisellä tasolla: mikäs siinä. Olipa tekemällä tehty tai iloinen yllätys. Ei ainakaan tule aika pitkäksi ja terveydestäkin on ”pakko” pitää huolta. Noin ylipäätään, ihmiset tehkööt kuten itse parhaaksi näkevät, lain puitteissa.

Omalla kohdalla: esikoinen olisi kymmenen, joten ei mikään valtava ikäero. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat jo nyt kuolleet ja muukin ilmainen tukiverkko on käytännössä nolla joten sekään ei muuttuisi. Onneksi rahalla saa siivoojaa, lastenhoitajaa ja vaikka tarvittaessa yöhoitajaa. Elin kolmevitoseksi vain itselle/parisuhteelle/työlle joten ei väliä, vaikka toinen puoli elämästä kuluisi pelkästään lapsia ajatellen. En itseasiassa keksi enää mitään mitä en voisi tehdä lapsista huolimatta.

Näin ainokaisena lapsena sanoisin, että jos kyseinen lapsi on ap:n ainoa niin en suosittele. Jos sisarussarjan nuorin niin mikä ettei jos oma vointi sen sallii.

Inhottaa ihmisten itsekkyys ikään kuin kaikki voisi aina suunnitella.

Kukaan selväjärkenen ei edes kysy tälläistä täällä vauvapalstalla, jossa ollaan ilkeitä toisille ja nähdään vain yksi totuus.

Ap on tehnyt aloituksen ärsyyttäkseen ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.

Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.

Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.

Se on ylimielistä, että pitää varmana sitä ettei vauvaa enää perheeseen tule. Tietenkin on myös itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät edes omia läheisiään auta.

Voi hyvä luoja. Kuinka monta tapausta tiedät joissa oma lapsi on kuollut kun hänen lapsensa on vauva ja menee näin ollen isovanhemmille asumaan? Jep, aika marginaali tapauksia, ei tullut mieleen kirjoittaa kaikkia erityistapauksia, pahoita siitä nyt sitten mielesi!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tuli mieleen, että lapsi tulee todennäköisesti menettämään sekä isovanhemmat että vanhemmat suhteellisen nuorena. Jos vielä jää ainoaksi lapseksi, niin mitä läheisiä sukulaisia hänellä on aikuisena.

Toinen ajatus oli, että tuntisin itseni vanhaksi jossain vanhempainilloissa yms. Sinänsä sillä ei ole väliä, mutta jos muihin vanhempiin on sukupolven ero, niin saattaa olla hankalaa sosiaalisesti.

Näin nelikymppisenä koululaisen äitinä ajattelen, että lapsi olisi pitänyt tehdä vieläkin aiemmin lapsi kuin 30+ iässä.

Mä olisin ihan tyytyväinen mikäli ei sukua olisi ympärillä.

Yhtä saakelin jossittelua, taitaa suurimmalla osalla olla oikeasti vielä pieniä lapsia yli 40-vuotiaana.

Kauhuskenaario:

Saan lapsen 46-vuotiaana (raskaus on paha, makaan koko ajan sairaalassa) 

Synnytys on hirveä, meinaan kuolla ja joudun makaamaan synnytyksen jälkeen monta kuukautta sairaalassa

Lapsi on kehitysvammainen (heti sydänleikkaus)

Uuvun sairaan lapsen hoitamiseen ja kuolen nopeasti. Lapsi kuolee kanssa, koska on niin vaikeasti sairas.

Hautakivessä lukee: tämä nainen sai sairaan lapsen 46-vuotiaan ja molemmat kuolivat nopeasti.