Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?
Kommentit (285)
Kyllähän se omaishoitaja, tulevaisuutta ajatellen, olisi hyvä tehdä. Vanhuudenhoito kun nyt on mitä on. Jos nyt tekisit, niin hyvinkin olisi joku 30+ kun rupeisit apua hältä tartteen. Joutais sit odottaa sen oman perheen hankinnan kanssa kunnes olis joku 40, että sais äidin ja isän hoidettua hautaan ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.
Ota huomioon, että 46-vuotias ensisynnyttäjä on saanut nukkua ja levätä 11 viime vuoden ajan omaan tahtiinsa ja virkistää itseään kaikin mahdollisin keinoin, mutta sinun on pitänyt "väsyttää itseäsi lapsella" se samainen aika. Ei ihmekään että sinua väsyttää. Jos et olisi koskaan saanut lasta tähän mennessä, saattaisit hyvinkin tuntea olosi virkeämmäksi.
Yksi näkökulma asiaan vaan, ei ole kettuilua. Ymmärrän toki myös sinunkin näkökulmasi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden äidin, joka teki 3lasta kahdentoista vuoden välein.
Ekan 16v, tokan 28v ja kolmannen 40v.Sanoi vanhimman jälkeen palautumisen olleen vaikeampaa.
Sama isä?
Vai oliko rakastunut kolme kertaas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellistä mielipidettä kysytään, niin vastaan että mielestäni lapsen etua ei tässä kovasti ajatella.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, äiti on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Lähipiirissäni on paljon parikymppisiä ihmisiä ja he ovat monessa mielessä ihan lapsia vasta, totuttelevat elämään itsenäisesti ja etsivät identiteettiään. Jos heillä olisi vielä ikääntyvät vanhemmat mietittävänä, niin luulisin, että se olisi monelta liikaa vaadittu. Monilla nuorilla on jo nyt ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja varhaisaikuisuuden tulisi olla huoletonta aikaa.
Kuten joku jo sanoi, jos isä on reilusti nuorempi, niin se tietysti muuttaa jonkun verran tilannetta.
Itse olen btw 38-vuotias lapseton nainen ja tulin jo pari vuotta sitten tulokseen, että minun ei ole enää järkevää yrittää saada lasta. Luultavasti kroppani sen vielä kestäisi ihan ok, mutta riskit ovat silti aina vaan suuremmat. Eikä kukaan tähän maailmaan syntyvä lapsi "ansaitse" yli-ikäistä äitiä/isää.
Jo syntyneen lapsen adoptointi sen sijaan voisi olla parempi vaihtoehto. He kun ovat jo olemassa ja tarvitsevat rakastavaa vanhempaa.
Ton ikäiset ei saa enää adoptoida. Ja lapsen edusta jos puhut, niin tuossa vaihtoehtohan on, ettei synny lainkaan. Harva lapsi muutenkaan syntyy täysin ideaaliseen tilanteeseen ja täydelliselle vanhemmille.
Minä sain toisen tekemän vauvan tuossa iässä.
Silloin varmasti tiedät että adoptoidessa lapsen ja vanhempien ikäero pitää olla väh. 45 vuotta. Myös prosessissa menee helposti vuosia ennen kuin lapsen saa. 50 v. täytettyä adoptoida ei saa.
Siis mitä, että adoptoidessa pitäisi olla 45 ,v?
Vanhuksella ei kroppa kestä raskauden ja synntyksen aiheuttamaa rasitusta kovin hyvin. Mieti kenet saat sitten apuun tarvittaessa sillä tuskin vanhemmistasi on enää auttamaan yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa äidiksi vielä, ja se onnistuu niin miksi ei. Olen itse vuoden nuorempi, ja lapset jo 25- ja 23-vuotiaat. En itse enää ole vuosiin ajatellut hankkivani lapsia enää, mutta ihmiset ovat yksilöitä, ja jollekkin toiselle voi ollaihan oikea ikä. Omista tyttäristä toinen on töissä ja toinen opiskelee yliopistossa. En usko heidänkään hankkivan lapsia ihan heti, että mummoksikaan en ole itse vielä tulossa. Nyt on aikaa itselle ja parisuhteelle ja sille työnteollekkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se omaishoitaja, tulevaisuutta ajatellen, olisi hyvä tehdä. Vanhuudenhoito kun nyt on mitä on. Jos nyt tekisit, niin hyvinkin olisi joku 30+ kun rupeisit apua hältä tartteen. Joutais sit odottaa sen oman perheen hankinnan kanssa kunnes olis joku 40, että sais äidin ja isän hoidettua hautaan ensin.
Mun yksi tuttu on 65-vuotias ja hänellä on äiti elossa, joka tekee kaikenlaista eli siitä täytyy edelleen huolehtia. Käy mm. pelaamassa automaateilla rahansa ja sitten rahat ovat loppu. Tällä 65-vuotiaalla on sitten noin 30-vuotiaat lapset, joilla joillakin on myös lapsia. Tämän tyypin pitää sitten auttaa vanhaa äitiään ja myös lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Käykö kateeksi, ei auta vaikka tekisi lapset minkä ikäisenä tahansa. Monella 46-vuotiaalla on luultavasti myös oma äiti ja/tai isä huollettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.
Ota huomioon, että 46-vuotias ensisynnyttäjä on saanut nukkua ja levätä 11 viime vuoden ajan omaan tahtiinsa ja virkistää itseään kaikin mahdollisin keinoin, mutta sinun on pitänyt "väsyttää itseäsi lapsella" se samainen aika. Ei ihmekään että sinua väsyttää. Jos et olisi koskaan saanut lasta tähän mennessä, saattaisit hyvinkin tuntea olosi virkeämmäksi.
Yksi näkökulma asiaan vaan, ei ole kettuilua. Ymmärrän toki myös sinunkin näkökulmasi.
Asia vaan ei ole noin yksioikoinen. Vaikka kuinka lepäisit alle nelikymppisenä, ei se fyysinen kunto ole sen parempi sitten viisikymppisenä. Raaka totuus, että alamäki alkaa jo paljon aiemmin. Toki voi ja pitääkin pitää itsestään huolta, mutta viisikymppinen ei vaan millään ole samassa kunnossa kuin 25-vuotias. Ikää myöden myös riskit kaikenlaisiin sairauksiin kasvaa vaikka kuinka huolehtisi itsestään. Esi erkiksi ystävälläni nyt sydänkohtaus näin 58-vuotiaana; hoikalla, urheilevalla ja terveellisesti syövällä... lapsi olisi nyt vasta 12-vuotias, jos 46-vuotiaana olisi alkunsa saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.
Minulla oli tuossa iässä 21-vuotias lapsi enkä todellakaan olisi enää kouluikäistä saati pienempää jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seiska vastaa 13:lle; ei ole mitään nokan nyrpistellä, vaan ihan elämän realiteetteja. Itse olen saanut lapseni paljon nuorempana kuin aloittaja mutta sattuneista syistä joutunut miettimään hyvinkin paljon lasten tulevaisuutta, kuka heistä huolehtii kun itsestä aika jättää. Elämässä voi tapahtua vaikka mitä odottamatonta ja mitä pidemmällä elämä on, sitä todennäköisempää varsinkin vakavat sairaudet ovat. Jokin aika sitten näin kaupassa aika vanhan pariskunnan jolla joku vajaa parikymppinen täyttä hoivaa tarvitseva down-lapsi. Nämä yli seitsenkymppiset vanhemmat ovat varmasti kauhulla miettineet että miten lapsi selviää kohta kun eivät enää itse kykene hoitamaan lastaan. Jokainen vanhempi tietää ettei laittaisi sairasta eikä tervettäkään lastaan kenenkään muun hoidettavaksi jos ei ole aivan välttämätöntä
Et vastannut kysymykseeni, että mikä se hyväksyttävä riskitaso on. Sinulla on varmasti oltava jokin näkemys siitä, kun olet riskeistä niin huolissasi.
Elämässä voi tapahtua vaikka mitä odottamatonta, mutta on myös asioita jotka ovat hyvin ennakoitavissa. Esimerkiksi, jos koitan pakottaa elämäni seuraamaan jotakin tiettyä polkua lähtökohdistani huolimatta, ja teen kaikki suuret päätökset pelon ja muiden odotusten ja paineiden motivoimana, on melko varmaa etten saa sitä mitä itse tarvitsen enkä ole onnellinen, vapaa, vahva tai hyvinvoiva.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se omaishoitaja, tulevaisuutta ajatellen, olisi hyvä tehdä. Vanhuudenhoito kun nyt on mitä on. Jos nyt tekisit, niin hyvinkin olisi joku 30+ kun rupeisit apua hältä tartteen. Joutais sit odottaa sen oman perheen hankinnan kanssa kunnes olis joku 40, että sais äidin ja isän hoidettua hautaan ensin.
Olettavatko ihmiset oikeasti, että lapsi/lapset jäävät asumaan lähelle ja hoitamaan vanhana? Itse muutin aikoinani opiskelemaan yli 500 km päähän vanhemmistani ja omaa lastani olen kannustanut lähtemään maailmalle ja niin hän on lähtenytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää jaksaisi. Olen samanikäinen ja lapseni on 11v.
Ota huomioon, että 46-vuotias ensisynnyttäjä on saanut nukkua ja levätä 11 viime vuoden ajan omaan tahtiinsa ja virkistää itseään kaikin mahdollisin keinoin, mutta sinun on pitänyt "väsyttää itseäsi lapsella" se samainen aika. Ei ihmekään että sinua väsyttää. Jos et olisi koskaan saanut lasta tähän mennessä, saattaisit hyvinkin tuntea olosi virkeämmäksi.
Yksi näkökulma asiaan vaan, ei ole kettuilua. Ymmärrän toki myös sinunkin näkökulmasi.
Asia vaan ei ole noin yksioikoinen. Vaikka kuinka lepäisit alle nelikymppisenä, ei se fyysinen kunto ole sen parempi sitten viisikymppisenä. Raaka totuus, että alamäki alkaa jo paljon aiemmin. Toki voi ja pitääkin pitää itsestään huolta, mutta viisikymppinen ei vaan millään ole samassa kunnossa kuin 25-vuotias. Ikää myöden myös riskit kaikenlaisiin sairauksiin kasvaa vaikka kuinka huolehtisi itsestään. Esi erkiksi ystävälläni nyt sydänkohtaus näin 58-vuotiaana; hoikalla, urheilevalla ja terveellisesti syövällä... lapsi olisi nyt vasta 12-vuotias, jos 46-vuotiaana olisi alkunsa saanut.
Mun yksi tuttu odotti lasta 30-vuotsaana ja sai odottaessa aivoinfarktin. Lapsi leikattiin pois ja lasta hoiti muut kuin äiti. Äiti menetti jopa puhekykynsä. Onhan näitä tapauksia nuoremmillakin.
Jotkut alle 40-vuotiaatkin sydäninfarktin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.
Minäkin ajattelin niin, kunnes oma pieni lapsenlapseni tarvitsi kodin. Niin sitten 45- vuotiaana aloin pienen vauvan äidiksi. Päivääkään en ole katunut. Nyt lapsi on jo teini ja kaiholla muistelen vauva- aikaa ja pikkulapsiaikaa. Ei tietenkään verrattavissa siihen, että tietoisesti olisin hankkinut lapsen. Haluan vaan muistuttaa, että ei kannata kovin ylimielisesti julistaa, että ei enää vauvoja minulle.
Ai se on ylimielistä ettei halua enää viiskymppisenä tehdä lasta? :,D okei.. selvä homma.
Se on ylimielistä, että pitää varmana sitä ettei vauvaa enää perheeseen tule. Tietenkin on myös itsekkäitä ihmisiä, jotka eivät edes omia läheisiään auta.
Voi hyvä luoja. Kuinka monta tapausta tiedät joissa oma lapsi on kuollut kun hänen lapsensa on vauva ja menee näin ollen isovanhemmille asumaan? Jep, aika marginaali tapauksia, ei tullut mieleen kirjoittaa kaikkia erityistapauksia, pahoita siitä nyt sitten mielesi!
Ei minun lapseni ole kuollut. Ja kyllä tiedän paljon omaa lastenlasta tai - lapsia hoitavia isovanhempia. Meitä on tässä maassa oikeasti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä ole mitään estettä jos perhetilanne on sopiva ja itse hyväkuntoinen. Hyvänä puolena ajattelen että raakaushormoonit nuorentaa ja siirtää vaihdevuosihormonihässäkän eteenpäin. Ja vauvaa osaa kyllä arvostaa ihan eri lailla kuin 15v sitten. Yhksi en tuossa iässä enää ryhtyis, mut jos on esim toimiva uusperhe, niin lapsi voi tehdä perheelle tosi hyvää. Henkilökohtaisesti en haluaisi enkä jaksaisi, olen 47 ja lapset niin isoja että voin keskittyä omiin unelmiini jotka unohdin aikanaan kun lapset syntyivät. Tuntuu että äitiys niiltä osin on ohi ja uusi aika elämässä alkanut. Itse tiedät parhaiten miten jaksat ja mihin haluat panostaa. Muiden mielipiteistä ei kyllä kannata välittää pätkääkään. Vertaiskokemuksista kyllä
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä ole mitään estettä jos perhetilanne on sopiva ja itse hyväkuntoinen. Hyvänä puolena ajattelen että raakaushormoonit nuorentaa ja siirtää vaihdevuosihormonihässäkän eteenpäin. Ja vauvaa osaa kyllä arvostaa ihan eri lailla kuin 15v sitten. Yhksi en tuossa iässä enää ryhtyis, mut jos on esim toimiva uusperhe, niin lapsi voi tehdä perheelle tosi hyvää. Henkilökohtaisesti en haluaisi enkä jaksaisi, olen 47 ja lapset niin isoja että voin keskittyä omiin unelmiini jotka unohdin aikanaan kun lapset syntyivät. Tuntuu että äitiys niiltä osin on ohi ja uusi aika elämässä alkanut. Itse tiedät parhaiten miten jaksat ja mihin haluat panostaa. Muiden mielipiteistä ei kyllä kannata välittää pätkääkään. Vertaiskokemuksista kyllä
No mutta jos tämä on kaiken mukavan tehnyt ennen lapsen tekoa. Voihan elämän elää niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se omaishoitaja, tulevaisuutta ajatellen, olisi hyvä tehdä. Vanhuudenhoito kun nyt on mitä on. Jos nyt tekisit, niin hyvinkin olisi joku 30+ kun rupeisit apua hältä tartteen. Joutais sit odottaa sen oman perheen hankinnan kanssa kunnes olis joku 40, että sais äidin ja isän hoidettua hautaan ensin.
Olettavatko ihmiset oikeasti, että lapsi/lapset jäävät asumaan lähelle ja hoitamaan vanhana? Itse muutin aikoinani opiskelemaan yli 500 km päähän vanhemmistani ja omaa lastani olen kannustanut lähtemään maailmalle ja niin hän on lähtenytkin.
Ei kait työikäisillä ole mahdollisuutta koko aikaa lapsiaan hoitaa, mutta soittelevathan ne ainakin ja käyvät ehkä joskus katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Kauhuskenaario:
Saan lapsen 46-vuotiaana (raskaus on paha, makaan koko ajan sairaalassa)
Synnytys on hirveä, meinaan kuolla ja joudun makaamaan synnytyksen jälkeen monta kuukautta sairaalassa
Lapsi on kehitysvammainen (heti sydänleikkaus)
Uuvun sairaan lapsen hoitamiseen ja kuolen nopeasti. Lapsi kuolee kanssa, koska on niin vaikeasti sairas.
Hautakivessä lukee: tämä nainen sai sairaan lapsen 46-vuotiaan ja molemmat kuolivat nopeasti.
Toi skenaario voi tapahtua missä iässä vaan. Käytätkö useinkin aikaasi kuvitellen höpöhöpöjä? Kannattain keskittyä elämään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhuskenaario:
Saan lapsen 46-vuotiaana (raskaus on paha, makaan koko ajan sairaalassa)
Synnytys on hirveä, meinaan kuolla ja joudun makaamaan synnytyksen jälkeen monta kuukautta sairaalassa
Lapsi on kehitysvammainen (heti sydänleikkaus)
Uuvun sairaan lapsen hoitamiseen ja kuolen nopeasti. Lapsi kuolee kanssa, koska on niin vaikeasti sairas.
Hautakivessä lukee: tämä nainen sai sairaan lapsen 46-vuotiaan ja molemmat kuolivat nopeasti.
Toi skenaario voi tapahtua missä iässä vaan. Käytätkö useinkin aikaasi kuvitellen höpöhöpöjä? Kannattain keskittyä elämään...
Täällä suurin osa vastauksista on ihan samaa luokkaa, sorry.
Tässä 9000 asukkaan kaupungissa tiedän nyt tällä hetkellä 27 lasta, joita hoitaa isovanhempi. 16 lapsen tapauksessa molemmat vanhemmat kuolleet, loput sijoitettuna. Hyvin jaksavat! Muutama heistä on nyt jopa yli 70 ja sijoitettu lapsenlapsi teini-ikäinen. He kyllä jaksavat, laiskat av-mammat eivät :D
Näitä järjestelyjä on paljon, niistä ei vain puhuta.
Tietenkin on täysin oma asia, mutta oikeus vastata on kaikilla kun kerta kysytään.
Minä sain lapset nuorena, rakkaita ovat, diagnoosejakin löytyy.
Epäilen että en olisi pärjännyt 20 vuotta vanhempana erityislapsien äitinä eriytyisemmän hyvin. Nyt kun olen lähempänä 50 v. niin aikuiset lapseni tarvitsevat vieläkin tukeani, ja kannustustani. Ja olen hyväksynyt ajatuksen että näin tulee olemaan jatkossakin.
Elikkä tämä vanhemmuus vaatii enemmän voimaa, mikä kyllä ei ikääntyessä lisäänny, päinvastoin.