Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 46-vuotiaana. Mitä mietteitä herättää teissä?
Kommentit (285)
Mielestäni on hassuja nuo vakikommentit, että "en jaksaisi enää" ja "oot 89-vuotias sitten kun...". Hienoa toki, että osaatte laskea! Vauva-arki voi väsyttää, mutta se on välttämätön paha jos lapsia haluaa. En tiedä ketään, joka siihen yövalvontaan mielellään lähtisi, iästä riippumatta. Erityisesti jos ne lapset on jo nuorempana tehty, niin miksipä jaksaisitkaan, kun ei ole enää tarve?
Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän on myöskään merkitystä mielessäni sillä onko vanhempi 40- vai 60- vuotias lasten kasvaessa aikuiseksi. Elämässä kun kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellistä mielipidettä kysytään, niin vastaan että mielestäni lapsen etua ei tässä kovasti ajatella.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, äiti on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Lähipiirissäni on paljon parikymppisiä ihmisiä ja he ovat monessa mielessä ihan lapsia vasta, totuttelevat elämään itsenäisesti ja etsivät identiteettiään. Jos heillä olisi vielä ikääntyvät vanhemmat mietittävänä, niin luulisin, että se olisi monelta liikaa vaadittu. Monilla nuorilla on jo nyt ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja varhaisaikuisuuden tulisi olla huoletonta aikaa.
Kuten joku jo sanoi, jos isä on reilusti nuorempi, niin se tietysti muuttaa jonkun verran tilannetta.
Itse olen btw 38-vuotias lapseton nainen ja tulin jo pari vuotta sitten tulokseen, että minun ei ole enää järkevää yrittää saada lasta. Luultavasti kroppani sen vielä kestäisi ihan ok, mutta riskit ovat silti aina vaan suuremmat. Eikä kukaan tähän maailmaan syntyvä lapsi "ansaitse" yli-ikäistä äitiä/isää.
Jo syntyneen lapsen adoptointi sen sijaan voisi olla parempi vaihtoehto. He kun ovat jo olemassa ja tarvitsevat rakastavaa vanhempaa.
Ton ikäiset ei saa enää adoptoida. Ja lapsen edusta jos puhut, niin tuossa vaihtoehtohan on, ettei synny lainkaan. Harva lapsi muutenkaan syntyy täysin ideaaliseen tilanteeseen ja täydelliselle vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä pakko kommentoida, että alle 20-vuotiaille tulee eniten vammaisia/poikkeavia lapsia. Enemmän kuin yli 40-vuotiaille. Googlatkaa, jos ette usko.
Vammauttavatko he lapsensa odotusaikanaan tekemillä huonoilla valinnoilla. Monilla lapsiäideillä voi olla tapana"bilettää".
Johtunee siitä että nuoret ei käy seuloissa, esim minä yli 40v äiti otin aina nipt-seulan.
Käyvät kyllä normiseuloissa (näihin ei vielä kuulu nipt, jota tosiaan tarjotaan vain iäkkäille tai aiemmin vammaista lasta kantaneille) ainakin lähes yhtä paljon kuin vanhemmatkin, mutta nuorilla ikäriski on niin pieni, että eivät jää seuloissa yleensä kiinni. Riskisuhde jää siis alle hälytysrajan. Seulat toimivat parhaiten yli 30-vuotiailla, joilla on siten useammin mahdollisuus keskeyttää poikkeava raskaus.
Kovin harva vamma on äidin iästä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellistä mielipidettä kysytään, niin vastaan että mielestäni lapsen etua ei tässä kovasti ajatella.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, äiti on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Lähipiirissäni on paljon parikymppisiä ihmisiä ja he ovat monessa mielessä ihan lapsia vasta, totuttelevat elämään itsenäisesti ja etsivät identiteettiään. Jos heillä olisi vielä ikääntyvät vanhemmat mietittävänä, niin luulisin, että se olisi monelta liikaa vaadittu. Monilla nuorilla on jo nyt ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja varhaisaikuisuuden tulisi olla huoletonta aikaa.
Kuten joku jo sanoi, jos isä on reilusti nuorempi, niin se tietysti muuttaa jonkun verran tilannetta.
Itse olen btw 38-vuotias lapseton nainen ja tulin jo pari vuotta sitten tulokseen, että minun ei ole enää järkevää yrittää saada lasta. Luultavasti kroppani sen vielä kestäisi ihan ok, mutta riskit ovat silti aina vaan suuremmat. Eikä kukaan tähän maailmaan syntyvä lapsi "ansaitse" yli-ikäistä äitiä/isää.
Jo syntyneen lapsen adoptointi sen sijaan voisi olla parempi vaihtoehto. He kun ovat jo olemassa ja tarvitsevat rakastavaa vanhempaa.
Ton ikäiset ei saa enää adoptoida. Ja lapsen edusta jos puhut, niin tuossa vaihtoehtohan on, ettei synny lainkaan. Harva lapsi muutenkaan syntyy täysin ideaaliseen tilanteeseen ja täydelliselle vanhemmille.
Minä sain toisen tekemän vauvan tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kokee mummouden tai mummoikäisyyden jotenkin tärkeäksi tekijäksi lapsen hyvinvoinnin kannalta.
Minulla oli syntyessäni yksi elossa oleva, 500 km päässä asuva isovanhempi, jota näin 1-2 krt/vuosi, kunnes hänkin kuoli ennen kuin olin kouluikäinen.
Täysi-ikäiseksi tultuani olen elänyt omaa elämääni, eikä omien vanhempieni iällä tai eläkestatuksella ole ollut mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellistä mielipidettä kysytään, niin vastaan että mielestäni lapsen etua ei tässä kovasti ajatella.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, äiti on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Lähipiirissäni on paljon parikymppisiä ihmisiä ja he ovat monessa mielessä ihan lapsia vasta, totuttelevat elämään itsenäisesti ja etsivät identiteettiään. Jos heillä olisi vielä ikääntyvät vanhemmat mietittävänä, niin luulisin, että se olisi monelta liikaa vaadittu. Monilla nuorilla on jo nyt ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja varhaisaikuisuuden tulisi olla huoletonta aikaa.
Kuten joku jo sanoi, jos isä on reilusti nuorempi, niin se tietysti muuttaa jonkun verran tilannetta.
Itse olen btw 38-vuotias lapseton nainen ja tulin jo pari vuotta sitten tulokseen, että minun ei ole enää järkevää yrittää saada lasta. Luultavasti kroppani sen vielä kestäisi ihan ok, mutta riskit ovat silti aina vaan suuremmat. Eikä kukaan tähän maailmaan syntyvä lapsi "ansaitse" yli-ikäistä äitiä/isää.
Jo syntyneen lapsen adoptointi sen sijaan voisi olla parempi vaihtoehto. He kun ovat jo olemassa ja tarvitsevat rakastavaa vanhempaa.
Ton ikäiset ei saa enää adoptoida. Ja lapsen edusta jos puhut, niin tuossa vaihtoehtohan on, ettei synny lainkaan. Harva lapsi muutenkaan syntyy täysin ideaaliseen tilanteeseen ja täydelliselle vanhemmille.
Saavat muuten adoptoida. Lapsen ja vanhemman välillä voi olla ikäeroa 45 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täällä jaksetaan pitää huolta näistä asioista. Ikään kuin tämä asia kuuluisi muille, jos joku tekee lapsen 46-vuotiaana. Eikö se ole aika tavalla hänen oma asiansa. Mitä väliä sillä on jos on mummoikäinen? Monella lestadiolaisäidillä on lapsia, jotka hän on saanut 20-vuotiaana ja varmaan sitten myös lähemmäs 50-vuotiaana saatuja. Todennäköisesti hän on myös mummo, jos nämä 20-vuotiaat ovat saaneet lapsia 20-vuotiaana ja sen jälkeen. Miksi on niin ikävää, jos näyttää mummolta tai on mummo?
MIksi te halveksitte mummoja ja ikääntyneitä naisia? Kaikkien naisten pitäisi tukea toisia naisia kaikissa elämänvaiheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet julkkikset ovat adoptoineet lapsen juuri tuossa 45-vuotiaana. Tiedän ainakin Paula Risikon ja Jutta Urpilaisen. Eiköhän heidänkin lapsena tule hoidetuiksi, vaikka äidit ovat vähän jo mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellistä mielipidettä kysytään, niin vastaan että mielestäni lapsen etua ei tässä kovasti ajatella.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, äiti on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Lähipiirissäni on paljon parikymppisiä ihmisiä ja he ovat monessa mielessä ihan lapsia vasta, totuttelevat elämään itsenäisesti ja etsivät identiteettiään. Jos heillä olisi vielä ikääntyvät vanhemmat mietittävänä, niin luulisin, että se olisi monelta liikaa vaadittu. Monilla nuorilla on jo nyt ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja varhaisaikuisuuden tulisi olla huoletonta aikaa.
Kuten joku jo sanoi, jos isä on reilusti nuorempi, niin se tietysti muuttaa jonkun verran tilannetta.
Itse olen btw 38-vuotias lapseton nainen ja tulin jo pari vuotta sitten tulokseen, että minun ei ole enää järkevää yrittää saada lasta. Luultavasti kroppani sen vielä kestäisi ihan ok, mutta riskit ovat silti aina vaan suuremmat. Eikä kukaan tähän maailmaan syntyvä lapsi "ansaitse" yli-ikäistä äitiä/isää.
Jo syntyneen lapsen adoptointi sen sijaan voisi olla parempi vaihtoehto. He kun ovat jo olemassa ja tarvitsevat rakastavaa vanhempaa.
Ton ikäiset ei saa enää adoptoida. Ja lapsen edusta jos puhut, niin tuossa vaihtoehtohan on, ettei synny lainkaan. Harva lapsi muutenkaan syntyy täysin ideaaliseen tilanteeseen ja täydelliselle vanhemmille.
Minä sain toisen tekemän vauvan tuossa iässä.
Silloin varmasti tiedät että adoptoidessa lapsen ja vanhempien ikäero pitää olla väh. 45 vuotta. Myös prosessissa menee helposti vuosia ennen kuin lapsen saa. 50 v. täytettyä adoptoida ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähiin jää lapsentekoikä naisille nykyään, kun suurin osa ei tee lapsia alle 30-vuotiaana. Sitten onkin jo kiire, kun pitäisi lapset saada tehtyä alle 35-vuotiaana, jolloin alkaa jo varhaismummoikä. Kyllä siinä varmasti vetää itsensä aika piippuun noina vuosina, jos useamman lapsen hankkii.
Mulla kaveri sai kolmannen lapsensa 45-vuotiaana. Kaksi vanhempaa olivat tällöin 14- ja 15-vuotiaita. Miehellään edellisestä liitosta myös kaksi lasta, vähän nuorempia.
Kauhulla kuuntelin, mitä tulee. Nyt tuosta kolme vuotta, kaikki mennyt hyvin.
Raskaus oli vaikea, viimeiset pari kuukautta meni vuodelevossa. Lapsi syntyi suunnitellusti sektiolla.
Jos terveys kestää, niin miksi ei. Monesti tuossa iässä muu elämä (talous, työpaikka, asunto) jo vakaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rehellistä mielipidettä kysytään, niin vastaan että mielestäni lapsen etua ei tässä kovasti ajatella.
Kun lapsi on täysi-ikäinen, äiti on jo reilusti yli kuudenkymmenen. Lähipiirissäni on paljon parikymppisiä ihmisiä ja he ovat monessa mielessä ihan lapsia vasta, totuttelevat elämään itsenäisesti ja etsivät identiteettiään. Jos heillä olisi vielä ikääntyvät vanhemmat mietittävänä, niin luulisin, että se olisi monelta liikaa vaadittu. Monilla nuorilla on jo nyt ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Ja varhaisaikuisuuden tulisi olla huoletonta aikaa.
Kuten joku jo sanoi, jos isä on reilusti nuorempi, niin se tietysti muuttaa jonkun verran tilannetta.
Itse olen btw 38-vuotias lapseton nainen ja tulin jo pari vuotta sitten tulokseen, että minun ei ole enää järkevää yrittää saada lasta. Luultavasti kroppani sen vielä kestäisi ihan ok, mutta riskit ovat silti aina vaan suuremmat. Eikä kukaan tähän maailmaan syntyvä lapsi "ansaitse" yli-ikäistä äitiä/isää.
Jo syntyneen lapsen adoptointi sen sijaan voisi olla parempi vaihtoehto. He kun ovat jo olemassa ja tarvitsevat rakastavaa vanhempaa.
Ton ikäiset ei saa enää adoptoida. Ja lapsen edusta jos puhut, niin tuossa vaihtoehtohan on, ettei synny lainkaan. Harva lapsi muutenkaan syntyy täysin ideaaliseen tilanteeseen ja täydelliselle vanhemmille.
Minä sain toisen tekemän vauvan tuossa iässä.
Silloin varmasti tiedät että adoptoidessa lapsen ja vanhempien ikäero pitää olla väh. 45 vuotta. Myös prosessissa menee helposti vuosia ennen kuin lapsen saa. 50 v. täytettyä adoptoida ei saa.
45-vuotias voi saada aivan pienen lapsen vielä, mutta esim. 49-vuotias voi saada sitten 4-vuotiaan lapsen.
Onneksi olkoon!
En ehkä suunnittelisi äidiksi tulemista tuon ikäisenä, mutta jos niin kävisi olisi se ihana ja valtavan arvokas ihme.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaveri sai kolmannen lapsensa 45-vuotiaana. Kaksi vanhempaa olivat tällöin 14- ja 15-vuotiaita. Miehellään edellisestä liitosta myös kaksi lasta, vähän nuorempia.
Kauhulla kuuntelin, mitä tulee. Nyt tuosta kolme vuotta, kaikki mennyt hyvin.
Raskaus oli vaikea, viimeiset pari kuukautta meni vuodelevossa. Lapsi syntyi suunnitellusti sektiolla.Jos terveys kestää, niin miksi ei. Monesti tuossa iässä muu elämä (talous, työpaikka, asunto) jo vakaata.
Ikä ei välttämättä ole tehnyt raskaudesta vaiketa, vaan syy voi olla ihan muissa asioissa. Nuortenkin raskaudet ovat toisinaan vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
MIksi te halveksitte mummoja ja ikääntyneitä naisia? Kaikkien naisten pitäisi tukea toisia naisia kaikissa elämänvaiheissa.
Sitä minäkin ihmettelen. Ikääntyvää sukupolvea parjataan tällä palstalla jatkuvasti, en ymmärrä. Oikeastiko nuoret uskotte pysyvänne ikuisesti nuorina? Vai haukkuuko keski-ikäisetkin? Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Liian vanha. Pitää väkipakolla saada se lapsi vaikka monenlaiset riskit ovat todellisia. Jos lapsi on vammainen, koko elämänsä saa pelätä sitä hetkeä kun ei enää itse kykene hoitamaan lasta vaan tämä joutuu johonkin laitokseen.
Nämä asiat saadaan nykypäivänä aika hyvin tutkittua raskauden aikana.
Ihmettelen että miksi ihmeessä. Kun itse olen 46v on nuorempi lapsi täyttänyt just 18 ja itse ajattelin matkustella ja elää ihan itselleni! Joku vauva vielä siihen niin ei ei... ei ei.
Ap ei kirjoittanut, että harkitsisi lapsen hankkimista 46-vuotiaana. Hän ei ole avannut yhtään omaa tilannettaan. Ehkä hän vain kyselee lämpimikseen tai eksän nyksän siskon tai ärsyttävän naapurin puolesta. Että kun vuodatatte sydänvertanne tänne, niin kyse ei välttämättä edes ole todellisesta valintatilanteesta tai se lapsi pyörii jo jaloissa.