Mistä tulee ihmisen tarve kiusata toista ihmistä?

Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, silti voi käyttäytyä asiallisesti.

Jos antaa asian vain olla, kiusaaja keksii aina uuden juorun. Hän ilmeisesti olettaa ja aliarvioi ettei kiusattu ymmärrä sitä.

Toisille ilkeys ja pahuus on polttoainetta.

Persoonallisuushäiriöisiä kiihottaa heikkous, erilaisuus ja sairaus. Lyödään lyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun ihminen on useimiten egon vanki  ja haluaa peittää oman pahan olonsa, riittämättömyyden tunteensa, rakkauden kaipuunsa jakamalla sen ulkomaailmaan ja kohdistamalla sen muihin.  Mutta uhrikin voi projisoida omaa pelkoaan ulospäin ja sen takia maailma näyttää tämän puolen. Rakkauden ja yhtenäisyyden kieltäminen on kaiken torjunnan alku. Halutaan nähdä  kaikki vain yksilöinä, egon vankeina, jolloin tarkoitus on kiilotta omaa kuvaansa ja lytätä muita sanoin tai mielessään että voisi tuntea itsensä riittäväksi. Etenkin jos toinen näyttää sellaisia piirteitä tai tapoja joihin ei ole itse ehdollistettu.  Uhrille voisi olla hyvä tiedostaa että käytös on vain rakkauden pyyntöä ja vailla merkitystä.

Tämähän se ois!!

Ignore.

Naisvaltaisilla aloilla todella yleistä.

Yhtä yleistä kun on kiusaaminen, lyttääminen, on myös se miten helposti aikuiset ihmiset uskoo kaikki pahat juorut. Miksei niitä kyseenalaisteta ja mietitä kertojan motiiveja.

Julkkikset(moni) itse valinnu kenties

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, silti voi käyttäytyä asiallisesti.

Jos antaa asian vain olla, kiusaaja keksii aina uuden juorun. Hän ilmeisesti olettaa ja aliarvioi ettei kiusattu ymmärrä sitä.

Toisille ilkeys ja pahuus on polttoainetta.

Olen lapsesta pitäen inhonnut juoruilua. Äitini oli introvertti, joka ei juoruillut. Toinen mummoni juorusi sitten senkin edestä enemmän ystävättäriensä kanssa. Olin lapsena hänen luona viikonloppuja ja ihmettelin jo silloin, että miksi toisten ihmisten asiat kiinnostavat vanhoja naisia niin paljon?

Kouluaikana ja opiskeluaikana en oppinut pitämään yhtään sen enempää juoruilijoista. Hehän lähestyvät aina muka luottamuksellisesti ja puhuvat aina pahaa muista selän takana. Lopettavat kyllä kun ei lähde heidän juttuihinsa mukaan millään tavoin. Yleensä kun niitä juoruilijoita on useampi samassa ryhmässä ja jokainen vuorollaan yrittää samaa.

Toki tuossa joutuu itse mitä mielikuvituksellisempien juorujen kohteeksi. Olin kerran opiskeluaikana joulun kotonani kauheassa flunssassa kuumeessa ja tammikuussa minun juoruttiin käyneen jonkun vanhan äijän kanssa etelässä lomalla. Totesin, että olisin varmasti sitten myös ruskettunut siellä etelässä jos niin olisi käynyt? En edes tuntenut koko äijää mistään. Juoru oli kehitelty ja täydennetty suusta suuhun.

Onneksi olen introvertti eikä minun tarvi olla missään juorukarusellissa mukana. Kerran opiskeluaikana oikein yllätyin kun kesätyöpaikalla viimeisenä työpäivänä yksi vanhempi työntekijä sanoi, että minussa on erityistä kun en puhu pahaa työkavereista selän takana toisille työkavereille. No, missä kohtaa sitä tupakoimaton olisi voinut väkertää juoruntynkää muista ihmisistä? Samalla työpaikalla olin jo alussa kummissani kun yksi työntekijä haukkui toisen työntekijän selän takana muka liian kiiltäviä sukkahousuja. En pitänyt sitä kovin aikuismaisena käytöksenä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tapauksesta. Joskus voi johtua kateudestakin. Eihän se kyllä kovin kypsän ihmisen touhua ole. Kuten ei kiusaaminen ylipäätään.

Ihmiset ovat mestareita projisoimaan omia heikkouksia muihin ihmisiin.

Tyhmyydestä, pahuudesta.

Miten olette ottaneet kiusaamisen esille työpaikalla?

Itse kun kysyin asiasta, minulle sanottiin että mielikuvitukseni on liian vilkas ja pomo käveli pois.

Joillekin +50v juoruaminen on koko elämänsisältö.

Toisille työ on koko elämä. Nauttivat juoruamisesta, pahan puhumisesta.

Tuodaan esiin niitä oman elämän kipukohtia ja kostetaan koetut vääryydet.

Kiusatun on hyvä muistaa ettei kiusaaminen johdu hänestä, vaikka usein syitä siihen miettiikin, vaan kiusaajan omista ongelmista.

Kiusaaja haluaa sinun eroavan. Älä suo sitä iloa hänelle.

Oman pahan olon purkaminen, empatiakyvyn puuttuminen.

Pelko, jos ei liity kiusaajan porukkaan, tulla itse kiusatuksi.

Lapset ja aikuiset jotka joutuvat kiusaamisen uhriksi ovat usein kilttejä, myötätuntoisia ja ujoja ihmisiä. Vanhemmat ovat kasvattaneet heidät kunnioittamaan yhteisiä sääntöjä ja ottamaan muut huomioon. Kiusaajat ovat yleensä ns. Kuninkaita ja Kuningattaria jotka ovat mielestään muita parempia ja muita tärkeämpiä. Kiusaajat on itsekkäitä, itsekeskeisiä ja heille ei ole yleensä kehittynyt omaatuntoa, he ovat tottuneet saamaan kaiken haluamansa ja vanhemmat on selitelleet kiusaajien ilkeät teot näkymättömiin ilman seuraamuksia. Siitä on kiusaajat tehty.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja haluaa sinun eroavan. Älä suo sitä iloa hänelle.

Oma ilohan se oli, kun pääsi parempaan paikkaan ja harppauksella eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, silti voi käyttäytyä asiallisesti.

Jos antaa asian vain olla, kiusaaja keksii aina uuden juorun. Hän ilmeisesti olettaa ja aliarvioi ettei kiusattu ymmärrä sitä.

Toisille ilkeys ja pahuus on polttoainetta.

Olen lapsesta pitäen inhonnut juoruilua. Äitini oli introvertti, joka ei juoruillut. Toinen mummoni juorusi sitten senkin edestä enemmän ystävättäriensä kanssa. Olin lapsena hänen luona viikonloppuja ja ihmettelin jo silloin, että miksi toisten ihmisten asiat kiinnostavat vanhoja naisia niin paljon?

Kouluaikana ja opiskeluaikana en oppinut pitämään yhtään sen enempää juoruilijoista. Hehän lähestyvät aina muka luottamuksellisesti ja puhuvat aina pahaa muista selän takana. Lopettavat kyllä kun ei lähde heidän juttuihinsa mukaan millään tavoin. Yleensä kun niitä juoruilijoita on useampi samassa ryhmässä ja jokainen vuorollaan yrittää samaa.

Toki tuossa joutuu itse mitä mielikuvituksellisempien juorujen kohteeksi. Olin kerran opiskeluaikana joulun kotonani kauheassa flunssassa kuumeessa ja tammikuussa minun juoruttiin käyneen jonkun vanhan äijän kanssa etelässä lomalla. Totesin, että olisin varmasti sitten myös ruskettunut siellä etelässä jos niin olisi käynyt? En edes tuntenut koko äijää mistään. Juoru oli kehitelty ja täydennetty suusta suuhun.

Onneksi olen introvertti eikä minun tarvi olla missään juorukarusellissa mukana. Kerran opiskeluaikana oikein yllätyin kun kesätyöpaikalla viimeisenä työpäivänä yksi vanhempi työntekijä sanoi, että minussa on erityistä kun en puhu pahaa työkavereista selän takana toisille työkavereille. No, missä kohtaa sitä tupakoimaton olisi voinut väkertää juoruntynkää muista ihmisistä? Samalla työpaikalla olin jo alussa kummissani kun yksi työntekijä haukkui toisen työntekijän selän takana muka liian kiiltäviä sukkahousuja. En pitänyt sitä kovin aikuismaisena käytöksenä.

Juuri tuollaista se on. Ja jos juoru ei olisi kulkeutunut sinun korviisi, et olisi päässyt oikaisemaan asiaa. Kiusaajat on kyllä mestareita keksimään mitä ihmeellisimpiä tarinoits ja uskovat kai niihin itsekin.

Pirusta lähtöisin.