Mistä tulee ihmisen tarve kiusata toista ihmistä?

Ainakin ihmisillä on synnynnäinen tarve kuulua laumaan, ja tarkastella kuuluvatko muutkin. Jos joku on erilainen (pienikin asia voi laukaista tunteen) ruvetaan häntä syrjimään. Aiemmin riitti että tällaisen tyypin kanssa ei vaan lisääntynyt. Nyt kun eletään yhteiskunnassa jossa on pakko sietää muita, suurin osa ihmisistä tavalla tai toisella haluaa tuoda muiden outouksia ilmi. Se voi olla ns viatonta "Miksi tuolla missillä on noin rumat piirteet? Kadulla jatkuvasti nätimpiä naisia". Yleistä on myös se että erilainen käytös= ihminen on paha. Hyvänä esimerkkinä naapureiden tervehtiminen rapussa, täällä palstallakin on hirveä naurun ja pilkan aihe ihmiset jotka tuijottavat aina lattiaan ja kurkkivat ovisilmästä. Eivät vaan naurajat tajua että ainakin minut saavat suljettua enemmän kuoreeni. Miten voi luottaa kenenkään kun aina löytyy jokin piirre josta muut supisevat. 

Riippuu tapauksesta. Joskus voi johtua kateudestakin. Eihän se kyllä kovin kypsän ihmisen touhua ole. Kuten ei kiusaaminen ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Empatiataidot vaihtelevat yksilöiden välillä todella paljon. Jos ei ole lainkaan empaattinen ihminen, kiusaaminen ei tunnu kiusaajasta pahalta - ainoastaan palkitsevalta - ja tällöin tarvitaan yhteisöstä tuleva voimakas negatiivinen signaali ennen kuin tällainen ihminen lopettaa tai muuttaa käytöstään. Empaattinen ihminen taas tuntee morkkista jo ennen kuin on antanut toiselle jonkin negatiivisen (vaikka aiheellisenkin) palautteen, ja siksi hänellä on sisäinen suodatin olla kiusaamatta, vaikka siihen tulisikin tilaisuus tai impulssi.

Aivoja voi kuitenkin kouluttaa empaattisemmiksi.

Voiko empatiataitoja oppia ulkoisten rangaistuksien kautta? Mielestäni ei. Sitten on jo aika myöshäistä, jos ainoa kiusaamista estävä tekijä on rangaistuksen pelko. Empatiataitojen oppiminen on pitkäaikainen prosessi, joka alkaa jo ihan varhaislapsuudessa. Opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja varsinkin omien vanhempien tuella.

Monikin eri asia voi vaikuttaa. Empatiakyvyn puute on varmasti yksi suurimmista, osalla ihmisistä ei vain ihan oikeasti ole kykyä ymmärtää, miten pahalta toisesta tuntuu kun joku huvittelee hänen kustannuksellaan.

Itsetunnon puute on vain osasyy, ei kaikki huonon itsetunnon omaavat kuitenkaan päädy kiusaamaan, tarvitaan siis sen lisäksi jokin muukin laukaiseva tekijä.

Lisäksi kiusaajia on erilaisia, on niitä jotka aktiivisesti kiusaa, niitä jotka toimillaan kannustaa kiusaamiseen ja niitä, jotka eivät puutu kiusaamiseen. Mielestäni kaikki noista ovat syyllistyneet kiusaamiseen vaikka rooli siinä olisikin erilainen. Sitä sitten kukainenkin oikeuttaa milloin mitenkin, koetaan ettei ole oma tehtävä puuttua toisten asioihin, koetaan, että jonkun kiusaaminen on ihan oikeutettua eikä siihen tarvitse puuttua jne.

Aika harvassa on ne kiusaajat, jotka vaan yksi kiusaa jos koko ympäristö sen kiusaamisen tuomitsee.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat nuorena olleet koulukiusaajia mutta aikuistuttuaan ovat katuneet rankasti eivätkä aikuisena ole satuttaneet ketään. Päinvastoin: yksi tällainen tyyppi on kollegani ja todellinen rauhanrakentaja sekä heikoimpien tukija, mielestäni aidosti empaattinen ihminen.

Juttelimme hänen kanssaan tuosta kiusaamisesta, eikä tämä fiksu ja sanavalmis ihminen osannut antaa mitään muuta selitystä kouluaikaiselle käytökselleen kuin sen, ettei hän ”ollut oma itsensä” ja että ”joku kai mua riivasi kun olin koko ajan täynnä sappea”. Ei ollut mitään traumoja, rikkinäistä perhettä tai hyväksikäyttöä. Ihan tavallinen teini, jota alkoi ”riivata” ja joka purki sen luokan heikoimpaan lenkkiin. Koska se oli mahdollista. Ja koska kukaan ei ulkopuolelta tullut ja sanonut: ”tuollainen peli loppuu nyt - sitä ei kertakaikkiaan hyväksytä!”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Malka toisen silmässä huomataan, huomaamatta jää hirsi omassa silmässä.

Jos joku t appaa, niin minäkin voin tap paa, on logiikkasi. Siitä ei hyvää seuraa.

Mutta ehkäpä sinullaon niin paha olla, ettet parempaan pysty.

Aha, eli kun arvostelen jotakuta siitä, että haukkuu tuntemattomia rumiksi (ja jopa postaa "rumien" salikuvia kuten sofia halveeraamistarkoituksessa), olen...niin mitä? Missä rinnakkaistodellisuudessa elät? Taidat itse kuulua noihin kiusaaja-meikkipelleihin ja puolustelet nyt kaltaisiasi.

No miksi pitää haukkua? Voi mielipiteensä kertoa haukkumattakin.

Mutta ehkäpä haukkuminen on ainoa kommunikointitapa johon pystyt. Surullista.

Itse pidän aina tuollaista reiluutta valheellisena, epärehellisenä.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiusaaminen vaadi huonoa itsetuntoa. Toisen alistaminen ikävä kyllä tuottaa kiusaajalle nautintoa. Kiusaajan itsetunto voi siitä riippumatta olla hyvä tai huono (mikä vain), riippuen tapauksesta.

Riippuu siitä, miten itsetunto määritellään, mutta olen samaa mieltä, että joillain kiusaajilla on hyvä itsetunto päätellen kaikesta siitä, mitä ulospäin on nähtävissä. Kiusaaja voi myös olla muille, siis yleisesti ihmisille, reilu ja mukava, jopa hurmaava, vaikka onkin ihan kauhea sille / niille, joita kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Malka toisen silmässä huomataan, huomaamatta jää hirsi omassa silmässä.

Jos joku t appaa, niin minäkin voin tap paa, on logiikkasi. Siitä ei hyvää seuraa.

Mutta ehkäpä sinullaon niin paha olla, ettet parempaan pysty.

Aha, eli kun arvostelen jotakuta siitä, että haukkuu tuntemattomia rumiksi (ja jopa postaa "rumien" salikuvia kuten sofia halveeraamistarkoituksessa), olen...niin mitä? Missä rinnakkaistodellisuudessa elät? Taidat itse kuulua noihin kiusaaja-meikkipelleihin ja puolustelet nyt kaltaisiasi.

No miksi pitää haukkua? Voi mielipiteensä kertoa haukkumattakin.

Mutta ehkäpä haukkuminen on ainoa kommunikointitapa johon pystyt. Surullista.

Lääkkeet..? Kenenköhän se mielipide pitäisi haukkumatta osata kertoa? Julkisuudessa toimivan henkilön, vai sen jota kismittää julkisuuden henkilön HUONO KÄYTÖS?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti kasvaa kahdella tavalla:

1) vakavasti laiminlyötynä ja väkivallan uhrina tai

2) täysin rajattomassa kasvuympäristössä, jossa hän ei opi rajojaan eikä tunteidensa hallintaa.

Yleensä kiusaajat ovat narsisteja.

Entä sitten nämä tapaukset, joissa kysymys ei ole kummastakaan? Vanhemmat tolkun ihmisiä, lapsella ollut rajoja ja rakkautta? Onhan näitäkin tapauksia.

Nettikiusaamista tukee myös Otavamedia.

Eli kun kiusaamiskulttuuri on juurtunut noin syvälle, saattaa olla hankala kitkeä sitä pois.

Kiusaavien vanhempien lapset kiusaa. Aikuisia kiusataan ja lapsia kiusataan.

Suomessa täytyy aina jonkun kuolla, ennen kuin pysähdytään ja mietitään ratkaisuja kunnolla.

Aiheesta löytyy varmaan ihan tutkittuakin tietoa. Jostain juuri luin että suomalaiset olisivat maailman epäempaattisenpia kansoja. Suomalaiset eivät kyllä siedä erilaisuutta samalla tavalla kun monessa muussa maassa. Siksi kiusaamiskulttuuri on varmaan niin syvällä.

Halusta olla kuin sinä. Joko ulkonäöllisesti, jokin lahjakkuus tmv.

Pahuus. Ihan pelkkä pahuus. Jokaisella ihmisellä on paha puolensa ja usein sen uhriksi joutuu kaikista heikoimmassa asemassa olevat.

Yrittävät pönkittää itseään ja kavereitaan. Saada parempaa asemaa muiden silmissä. Ei voi olla suosittu jos ei ole ihailijoita ja huonompia kuin mitä he itse. Missä lie tyhjiössä joutuvat elämään ilman muita ja omassa pässään rakentamiaan illuusioita mitä kaikki, (siis ihan kaikki muut ) heistä ajattelevat. 

Eikö tuollainen ole oman aseman väärinkäyttöä?

Lasketaan sen varaan että sinua uskotaan kun olet ollut vaikkapa pisimpään työpaikalla (15v). Uusille näytettävä paikkansa.

Lapsi oppii empatiaa parhaiten, osoittamalla sitä hänelle.

Aikuinen.. too late.

Lapseni on myös joutunut kiusatuksi koulussa. Hän on todella taitava oikeastaan kaikessa, lisäksi ahkera ja tämä tuntuu ärsyttävän monia. Lapsi on oikeasti todella kiltti ja hyväsydäminen, minulla on hänestä pitkä kokemus. Eli myös kateus on usein syy

kiusaamiseen. Viimeksi tänään jouduin olemaan opettajaan yhteydessä, kun pari tyttöä oli piilottanut hänen koulutöitä, syrjinyt silminnähden ym.

Ps. lukekaa tämäkin viesti nopsaan, kiusausketju poistetaan aina nopeasti,

vaikka juuri siitä olisi tärkeä puhua. Ja jokainen, jonka lasta kiusataan, heti viestiä kouluun. Osa vanhemmista kiusaa itsekin ja siunaa kiusaamisen, joten vanhemmat

harvoin auttavat kokemukseni mukaan. Tosin opettajatkaan eivät paatuneimmille mahda mitään. Pahimmillaan syytetään kiusattua.

Itse olen ajatellut, että kyseessä selvästi se, että muut halusivat nostaa asemaansa ja tavallaan säilyttää sen etten minä uutena oppilaana päässyt "haastamaan" heitä, vaikka en siis oikeasti heidän asemaansa edes uhannut mitenkään ja kohtelin heitä hyvin. He ehkä pelkäsivät sitä, että menettävät asemansa kunnioitettuina oppilaina ja eivät saakkaan enää ihailua ja kehuja osakseen ja heidän "laumansa" lähteekin pois heidän käskyjänsä alta. Tässä siis kyseessä se, että nämä ihmiset olivat keränneet hovin ympärilleen ja tottuneet siihen, että ovat niitä kaikista parhaimpia mitä muut palvoivat.  Sitten tulinkin minä joka oli vähän erilainen ja kiltti muutenkin ja se oli heidän ilonsa hyökätä vähitellen kimppuuni. Samalla saivat sen "hovinsa" mukaan tähän toimintaan ja nämä ihmiset tahtoivat edelleen olla uskollisia heille ja saivat hyväksyntää sitten pilkkamaalla minua. Eli tavallaan aika monimutkainenkin tilanne, jossa monta eri palasta.

Itsessä ei mitään suurta vikaa ollut ja kiusaaminen alkoi oikeastaan huonoon aikaan ja olin uusi oppilas. Tosin aluksi nämäkin oppilaat "näyttelivät" ihan mukavaa ja sellainen ulkokuori heillä olikin, että monet opettajat tykkäsivät heistä ja jotkut todellakin sanoivat, että ovat nini mukavia. Tätä sain itsekin monesti kuulla, kun joku uusi oppilas tutustui heihin ja itse menin paljastamaan etten niin kovin heistä pidä ja siten olinkin itse se paha ja ilkeä, joka arvosteli muita. Tämä oli ehkä se pahin asia, kun kärsin paljon heidän takiaan ja sitten  tavallaan hävetä sitä, että olni kehdannut sanoa itse heistä pahaa ja olisi pitänyt vaan kuunnella, kun joku oppilas heitä kehui tai opettaja ja vielä itse myönnellä vieressä. Kamalia hetkiä ja me jotka heidän silmiinsä joituivat saimme sitten kokea paljon pahaa. Kohtelivat myös ystäviään sillä tavalla, että saattoivat takanapäin puhua paljon pahaa ja sitten kasvokkain näytellä todella mukavia ihmisiä. Valittivat etteivät esim jaksaisi viettää jonkun kanssa aikaa ja sitten seuraavana päivänä olikin ollut todella kiva ilta ihanan ihmisen kanssa eli henkilön "arvo" vaihteli nopeasti. Voin kyllä sanoa, että narsisteja varmaan ovat ja vielä ovelia sen vuoksi, että toiminta hyvin "viisasta" ja usein antoivat sen hovin tehdä sen likaisen työn. Tässä tapauksessa kyse tytöistä ja pojatkin sitten liittyivät heidän joukkoonsa ja tekivät niitä palveluksia heille, tosin niin tytötkin. Toivon todella etten olisi koskaan kohdannut heitä sillä en tiedä pahempia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisiä, jotka ovat nuorena olleet koulukiusaajia mutta aikuistuttuaan ovat katuneet rankasti eivätkä aikuisena ole satuttaneet ketään. Päinvastoin: yksi tällainen tyyppi on kollegani ja todellinen rauhanrakentaja sekä heikoimpien tukija, mielestäni aidosti empaattinen ihminen.

Juttelimme hänen kanssaan tuosta kiusaamisesta, eikä tämä fiksu ja sanavalmis ihminen osannut antaa mitään muuta selitystä kouluaikaiselle käytökselleen kuin sen, ettei hän ”ollut oma itsensä” ja että ”joku kai mua riivasi kun olin koko ajan täynnä sappea”. Ei ollut mitään traumoja, rikkinäistä perhettä tai hyväksikäyttöä. Ihan tavallinen teini, jota alkoi ”riivata” ja joka purki sen luokan heikoimpaan lenkkiin. Koska se oli mahdollista. Ja koska kukaan ei ulkopuolelta tullut ja sanonut: ”tuollainen peli loppuu nyt - sitä ei kertakaikkiaan hyväksytä!”

Kai sekin tosiaalta erottaa kiusaajat toisistaan kuka oikeasti katuu ja kuka ei. Voisin lyödä aika paljon rahaa sen puolesta, etteivät kiusaajani ikinä kadu ja oikeasti vieläkin ovat sitä mieltä ja tiedän tämän tiettyjän asioiden takia. Kukaan ei silti varmaan ala kiusaamaan jos on empaattinen ihminen ja on jokin omatunto. Itsekin olen ollut porukassa jonka yksi tyttö pilkkasi muita ja se tuntui pahalta, mutta siinä porukassa ei uskaltanut sanoa, että lopeta. Toisaalta itse en koskaan avannut suutani ja pilkannut ketään ja välillä yritin myös lähestyä niitä ihmisiä, joita kiusattiin ja kuitenkin puhua heille. Eli ryhmäpaineesta huolimatta en olisi koskaan voinut pilkata ketään tai satuttaa. Olisi tullut surullinen olo siitä ja surullinen olni muutenkin, kun en uskaltanut muita puolustaa. Se on oikeastaan pahin asia, kun ne "omat" kiusaajat ottivat jonkun toisen oppilaan myös pilkattavakseen  ja itse ei siinä tilanteessa voinut tehdä muuta kuin kuunnella ja miettiä miltä se toisesta tuntuu. Tein tämän päätöksen vaieta vain oman turvallisuuteni tähden ja tuli siitäkin jo paha olo. Olin minäkin silti välillä aika huonossa kunnossa ja siinä mielessä "pää sekaisin" ja psykoosikin varmasti lähelle yhtenä hetkenä, mutta en silti edes siinä kunnossa olisi voinut ketään satuttaa, joten nuo kiusaajien riivaaja-selityksen ovat minusta jotain niin turhaa. Kukaan empaattinen ihminen ei pysty elämään hyvin sen kanssa, että pilkkaa toisia ja kukaan mukava ihminen ei siihen ryhdy. Kiusatuilla jotenkin ymmärrän sen jos joku haluaa kostaa ja alkaa muita kiusaamaan, mutta silloinkin kyseessä varmaan jonkinlainen katkeroituminen ja uskon ettei moni kiusattu voi  antaa muiden kokea samaa kuin he itse. Näin ajattelen itsekin.

Tänäänkin joku kertoi palstalla pahoittaneensa mielensä kun kaveri oli antanut huumorilahjana vauvalle sellaisen tutin, joka teki vauvalle ikään kuin majavan hampaat. Niin heti oli s**tana parikymmentä ihmistä ilkeilemässä ja nauramassa aloittajalle. En käsitä. Eikö mennyt oikein jakeluun se, että tällä oli ilmeisesti asiasta ainakin semi paha mieli? Kuviteltiinko, että sitä piti lisätä? Tuskinpa, omaa ilkeyttään ihmiset siinä vain esittelivät.

t.kristallikissa