Mistä tulee ihmisen tarve kiusata toista ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Malka toisen silmässä huomataan, huomaamatta jää hirsi omassa silmässä.

Jos joku t appaa, niin minäkin voin tap paa, on logiikkasi. Siitä ei hyvää seuraa.

Mutta ehkäpä sinullaon niin paha olla, ettet parempaan pysty.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä voi olla ihan millainen itsetunto tahansa (vaikka sitä on oikeasti mahdoton arvioida ellei tunne henkilöä todella läheisesti), ja silti tämä voi olla jollain osa-alueella tosi heikko, hauras tai haavoitettu. Ihminen, jolla on aidosti hyvä olla, ei taatusti kiusaa ketään. Toisten satuttaminen lähtee aina pahoinvoinnista.

Mutta miksi kaikilla se pahoinvointi ei käänny toisten satuttamiseksi ja kiusaamiseksi? Paha olo ei mielestäni voi olla selitys, täytyy olla jokin muu tekijä ihmisessä.

Lähinnä pelosta omasta asemasta hierarkiassa. Jotkut hierarkian huipulla sitten oman sadistisuutensa vuoksi.

Kiusaajaa vain on luonteeltaan ilkeä. Ei tarvitse olla mitään lapsuuden traumoja takana. Kun on vit..mainen luonne niin se on sitä aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Malka toisen silmässä huomataan, huomaamatta jää hirsi omassa silmässä.

Jos joku t appaa, niin minäkin voin tap paa, on logiikkasi. Siitä ei hyvää seuraa.

Mutta ehkäpä sinullaon niin paha olla, ettet parempaan pysty.

Aha, eli kun arvostelen jotakuta siitä, että haukkuu tuntemattomia rumiksi (ja jopa postaa "rumien" salikuvia kuten sofia halveeraamistarkoituksessa), olen...niin mitä? Missä rinnakkaistodellisuudessa elät? Taidat itse kuulua noihin kiusaaja-meikkipelleihin ja puolustelet nyt kaltaisiasi.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä pelosta omasta asemasta hierarkiassa. Jotkut hierarkian huipulla sitten oman sadistisuutensa vuoksi.

Mielenkiintoinen ajatus. Kokevatko jotkut ihmiset sosiaaliset tilanteet aina jotenkin hierarkian kautta? Mä en tunnista hierarkioita. Ehkä olen jotenkin kokonaan ulkopuolella niistä. Olisko tässä tosiaan selitys kiusaamiselle? Joillekin sosiaalisuus on jatkuvaa hierarkiataistelua.

Pääsääntöisesti vallanhalusta, sadismista ja narsismista. Ja aivan turha vinkua huonoista kotioloista - minua kiusannut 50+ mies on elämässään menestynyt, naissuhteissaan ei niinkään (haluamallaan tavalla). Ja tässä kohtaa syttyi sadismi; vuosien alistamista, nöyryyttämistä ja hyväksikäyttöä. Kiusaamista kaikin mahdollisin saavutettavin keinoin, sairauksista, mistä ikinä. Hän ei koskaan toimisi näin tuttavapiirissään, mutta nyt oli tilaisuus tehdä se ”silmiltä piilossa” - ja se myös tehtiin. Aivan selkeä yritys ajaa ihminen itsemurhaan.

Välistä on kyseessä ihan selkeästi ilkeä luonne joka saa tyydytystä toisen kiusaamisesta. Siksi mitkään keskustelut ja sopimiset sun muut järkeen tai tunteisiin vetoamiset eivät yleensä auta, vihoviimeisenä konstina on 'nyrkillä nokkaan' mikä on ihmeen tepsivä näihin ilkeämielisiin typeryksiin. He ovat aina joukossamme, se asia ei valitettavasti muutu.

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti vallanhalusta, sadismista ja narsismista. Ja aivan turha vinkua huonoista kotioloista - minua kiusannut 50+ mies on elämässään menestynyt, naissuhteissaan ei niinkään (haluamallaan tavalla). Ja tässä kohtaa syttyi sadismi; vuosien alistamista, nöyryyttämistä ja hyväksikäyttöä. Kiusaamista kaikin mahdollisin saavutettavin keinoin, sairauksista, mistä ikinä. Hän ei koskaan toimisi näin tuttavapiirissään, mutta nyt oli tilaisuus tehdä se ”silmiltä piilossa” - ja se myös tehtiin. Aivan selkeä yritys ajaa ihminen itsemurhaan.

Edit: kävin ja käyn yhä terapiassa tästä kaikesta. Kyseinen psyko ei näe toimissaan mitään erikoista - tämähän juuri on persoonallisuushäiriön piirre; ei tunnista pahuutta itsessään.

Kateus

Kosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Malka toisen silmässä huomataan, huomaamatta jää hirsi omassa silmässä.

Jos joku t appaa, niin minäkin voin tap paa, on logiikkasi. Siitä ei hyvää seuraa.

Mutta ehkäpä sinullaon niin paha olla, ettet parempaan pysty.

Aha, eli kun arvostelen jotakuta siitä, että haukkuu tuntemattomia rumiksi (ja jopa postaa "rumien" salikuvia kuten sofia halveeraamistarkoituksessa), olen...niin mitä? Missä rinnakkaistodellisuudessa elät? Taidat itse kuulua noihin kiusaaja-meikkipelleihin ja puolustelet nyt kaltaisiasi.

Jos sinulla olisi kaikki hyvin, et hermoilisi niin paljon joidenkin tuntemattomien ihmisten somekäytöksestä etkä varsinkaan vahingoittaisi itseäsi ajattelemalla ja kirjoittamalla rumia ja epämiellyttäviä asioita toisista ihmisistä. En ymmärrä, miksi sinun pitää korostaa ettei omalla kohdallasi ole kysymys kiusaamisesta jos sama teko jonkun toisen tekemänä kuitenkin on sitä.

Lienee ihan biologiaa. Laumaeläimet eivät halua laumaansa heikkoja jäseniä. Heikot jäsenet aiheuttavat vaaraa laumalle ja heidät joko ajetaan ulos tai tapetaan tms. Jos ihminen ei keskity toimimaan oikein niin vaistojen varassa tapahtuu syrjintää ja kiusausta. Myös kilpakosijat ajetaan muualle että uroksille jää enemmän narttuja itselleen. Alfanarttu taas suojelee omia poikasiaan ja ajaa muita pois.

Huonommilla geeneillä varustetut naiset eivät osaa kasvattaa jälkeläisistään selviytyjiä. Heikot sortuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haukun täällä niitä julkkiksia, jotka itse kiusaavat muita ja valehtelevat lehdissä. En koe arvostelua "kiusaamiseksi" joidenkin sofioiden ja maisojen kohdalla koska ovat itse julkisesti halveksuneet "rumempia" ihmisiä. Ällöttävää.

Oikea kiusaaminen (kuten mainittujen käytös) on aina tuomittavaa.

Malka toisen silmässä huomataan, huomaamatta jää hirsi omassa silmässä.

Jos joku t appaa, niin minäkin voin tap paa, on logiikkasi. Siitä ei hyvää seuraa.

Mutta ehkäpä sinullaon niin paha olla, ettet parempaan pysty.

Aha, eli kun arvostelen jotakuta siitä, että haukkuu tuntemattomia rumiksi (ja jopa postaa "rumien" salikuvia kuten sofia halveeraamistarkoituksessa), olen...niin mitä? Missä rinnakkaistodellisuudessa elät? Taidat itse kuulua noihin kiusaaja-meikkipelleihin ja puolustelet nyt kaltaisiasi.

Jos sinulla olisi kaikki hyvin, et hermoilisi niin paljon joidenkin tuntemattomien ihmisten somekäytöksestä etkä varsinkaan vahingoittaisi itseäsi ajattelemalla ja kirjoittamalla rumia ja epämiellyttäviä asioita toisista ihmisistä. En ymmärrä, miksi sinun pitää korostaa ettei omalla kohdallasi ole kysymys kiusaamisesta jos sama teko jonkun toisen tekemänä kuitenkin on sitä.

Jos maailmassa olisi kaikki hyvin ja tasapainossa, en hermoilisikaan. Satun vain kokemaan tällaiset ma teri alistiset b i mbot (sensuuri oikeasti?!) maapallon syöpäläisosastoon kuuluvina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä voi olla ihan millainen itsetunto tahansa (vaikka sitä on oikeasti mahdoton arvioida ellei tunne henkilöä todella läheisesti), ja silti tämä voi olla jollain osa-alueella tosi heikko, hauras tai haavoitettu. Ihminen, jolla on aidosti hyvä olla, ei taatusti kiusaa ketään. Toisten satuttaminen lähtee aina pahoinvoinnista.

Mutta miksi kaikilla se pahoinvointi ei käänny toisten satuttamiseksi ja kiusaamiseksi? Paha olo ei mielestäni voi olla selitys, täytyy olla jokin muu tekijä ihmisessä.

Olen tavannut työssäni tuhansia nuoria, ja ihan tosissani ajattelen ettei heistä yksikään ole paha tai viallinen, vaikka monikin on ollut mukana kiusaamisessa ainakin jollain tasolla. Itse ajattelen että pahaa oloa on niin monenlaista ja se saa meidät ihmiset toimimaan varsin arvaamattomasti. Nuorilla on joskus paha olo ihan vain hormonien ja kasvamisen rankkuuden vuoksi. On myös ilman rakkautta jääneitä, niitä joista tuntuu että kukaan ei tajua eikä edes näe heitä ja myös niitä, joilla on periaatteessa asiat ihan hyvin mutta mieli vain pahoittuu jostakin ihan random asiasta - kenelle tahansa käy sellaista.

Miksi heistä yksi sitten viiltelee itseään, toinen vetää luokkakaveria pataan ja kolmas aloittaa someajojahdin jotakuta kohtaan, riippuu sitten jo tuhannesta eri tekijästä. Persoonallisuus. Impulssikontrolli. Tilaisuus (because I can). Kotoa opitut tavat käsitellä vastoinkäymisiä. Ympäristö ja sen kulttuuri.

Olen aika varma, että kiusaamisessa yleensä on kiusaajan osalta kyse omasta epävarmuudesta ja siitä kumpuavasta alistamisen tarpeesta. Hyökkäys on paras puolustus -mallista. Alistamalla halutaan varmistua omasta asemasta ryhmässä, päästä niskan päälle ja varmistaa ettei itsellä ole mahdollisuutta joutua kiusatuksi. Huono itsetunto, ei luottamusta ihmisiin. Ainakin nuo asiat, omat pelot, ylittävät empatiakyvyn kiusattua kohtaan (jos empatiakykyä on). Kiusaaja uhraa kiusatun koska hän pelkää itse kiusaamista.

Eihän se tervettä ole.

Itse en siis ole kiusaaja, mutta yläasteella minua kiusannut tyttö oli itse seksuaalisesti hyväksikäytetty, meistä tuli myöhemmin kavereita. Veljeni kiusaajat tulivat ankarista lätkäperheistä ja mieheni kiusaaja oli sitten joku psykopaattisadisti, jonka isä oli vielä pahempi. Tuomittiin jo teininä lapsen r_aiskaamisesta, siis se kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Lienee ihan biologiaa. Laumaeläimet eivät halua laumaansa heikkoja jäseniä. Heikot jäsenet aiheuttavat vaaraa laumalle ja heidät joko ajetaan ulos tai tapetaan tms. Jos ihminen ei keskity toimimaan oikein niin vaistojen varassa tapahtuu syrjintää ja kiusausta. Myös kilpakosijat ajetaan muualle että uroksille jää enemmän narttuja itselleen. Alfanarttu taas suojelee omia poikasiaan ja ajaa muita pois.

Huonommilla geeneillä varustetut naiset eivät osaa kasvattaa jälkeläisistään selviytyjiä. Heikot sortuu.

Mutta jos ihmiskunta olisi ollut tämän biologian armoilla, niin oltais yhä vieläkin apinoiden tasolla. Ne vahvuuden ja heikkouden kriteerit voivat olla eri yhteisöissä hyvin erilaiset. Ja onneksi. Harmi vain, että esim. pieni kiusattu lapsi ei ehkä tiedä vielä muusta ja luulee, ettei maailmassa ole muita sääntöjä, kun tuo mistä kirjoitit. Jotkut menevät rikki jo ennen aikojaan, ihan turhaan. Ja sitä myötä paljon lahjakkuutta hukataan.

Sairastahan se on. Jotain oireilua. Tai myös lapsellisuutta. Mutta aikuisella siinä täytyy olla jo empatian puutetta. Aikuisen pitää myös osata sietää jos joku ärsyttää esim töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä voi olla ihan millainen itsetunto tahansa (vaikka sitä on oikeasti mahdoton arvioida ellei tunne henkilöä todella läheisesti), ja silti tämä voi olla jollain osa-alueella tosi heikko, hauras tai haavoitettu. Ihminen, jolla on aidosti hyvä olla, ei taatusti kiusaa ketään. Toisten satuttaminen lähtee aina pahoinvoinnista.

Mutta miksi kaikilla se pahoinvointi ei käänny toisten satuttamiseksi ja kiusaamiseksi? Paha olo ei mielestäni voi olla selitys, täytyy olla jokin muu tekijä ihmisessä.

Olen tavannut työssäni tuhansia nuoria, ja ihan tosissani ajattelen ettei heistä yksikään ole paha tai viallinen, vaikka monikin on ollut mukana kiusaamisessa ainakin jollain tasolla. Itse ajattelen että pahaa oloa on niin monenlaista ja se saa meidät ihmiset toimimaan varsin arvaamattomasti. Nuorilla on joskus paha olo ihan vain hormonien ja kasvamisen rankkuuden vuoksi. On myös ilman rakkautta jääneitä, niitä joista tuntuu että kukaan ei tajua eikä edes näe heitä ja myös niitä, joilla on periaatteessa asiat ihan hyvin mutta mieli vain pahoittuu jostakin ihan random asiasta - kenelle tahansa käy sellaista.

Miksi heistä yksi sitten viiltelee itseään, toinen vetää luokkakaveria pataan ja kolmas aloittaa someajojahdin jotakuta kohtaan, riippuu sitten jo tuhannesta eri tekijästä. Persoonallisuus. Impulssikontrolli. Tilaisuus (because I can). Kotoa opitut tavat käsitellä vastoinkäymisiä. Ympäristö ja sen kulttuuri.

Kyllä. Mutta mielestäni olisi todellakin selvittämisen arvoinen asia, koska yhdenkään lapsen tai nuoren ei mielestäni pitäisi joutua jatkuvasti kiusatuksi koulussa. Paljon enemmän pitää tehdä. Aika paljon on sitä asennetta, että "näin vain tapahtuu, ei sille mitään voi". Ei saa tapahtua. Ei kaikista tule kiusaajia, vaikka minkälaisiata lähtökohdista tulisi. Mitä ne perheet tekevät, joiden lapset eivät kiusaa toisia? Millaisia ne lapset ovat? Mikä on se estävä tekijä?

Empatiataidot vaihtelevat yksilöiden välillä todella paljon. Jos ei ole lainkaan empaattinen ihminen, kiusaaminen ei tunnu kiusaajasta pahalta - ainoastaan palkitsevalta - ja tällöin tarvitaan yhteisöstä tuleva voimakas negatiivinen signaali ennen kuin tällainen ihminen lopettaa tai muuttaa käytöstään. Empaattinen ihminen taas tuntee morkkista jo ennen kuin on antanut toiselle jonkin negatiivisen (vaikka aiheellisenkin) palautteen, ja siksi hänellä on sisäinen suodatin olla kiusaamatta, vaikka siihen tulisikin tilaisuus tai impulssi.

Aivoja voi kuitenkin kouluttaa empaattisemmiksi.

Minä lapsena kiusasin, koska halusin kiusattavalle pahan olon. Yhtä pahan olon kun minullakin oli koko lapsuuden ajan.