Mistä tulee ihmisen tarve kiusata toista ihmistä?
Tällaista pohdin tässä kun oman lapsen kiusaamistapausta on käyty läpi koulussa ja kun olen lukenut muun muassa nettikiusaamisesta, ja harmittaa kun tälläkin palstalla haukutaan monesti surutta ihmisiä, vaikkakin ovat yleensä julkkiksia, niin rajansa kaikella. Mikä tarve on tehdä sellaista? Vaikea ymmärtää.
Kommentit (100)
Psykologiassa on tutkittu tätä paljon. Syitä on luonnollisesti paljon. Mutta yksi tutkimuksissa löydetyistä pääsyistä on se, että kiusaaja haluaa toisten huomion kääntyvän kiusatusta itseensä.
Eli kansankielellä: älkää tuota katselko vaan katselkaa minuun! Mähän se oon se mahtava mies - tai nainen...!
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisiä, jotka ovat nuorena olleet koulukiusaajia mutta aikuistuttuaan ovat katuneet rankasti eivätkä aikuisena ole satuttaneet ketään. Päinvastoin: yksi tällainen tyyppi on kollegani ja todellinen rauhanrakentaja sekä heikoimpien tukija, mielestäni aidosti empaattinen ihminen.
Juttelimme hänen kanssaan tuosta kiusaamisesta, eikä tämä fiksu ja sanavalmis ihminen osannut antaa mitään muuta selitystä kouluaikaiselle käytökselleen kuin sen, ettei hän ”ollut oma itsensä” ja että ”joku kai mua riivasi kun olin koko ajan täynnä sappea”. Ei ollut mitään traumoja, rikkinäistä perhettä tai hyväksikäyttöä. Ihan tavallinen teini, jota alkoi ”riivata” ja joka purki sen luokan heikoimpaan lenkkiin. Koska se oli mahdollista. Ja koska kukaan ei ulkopuolelta tullut ja sanonut: ”tuollainen peli loppuu nyt - sitä ei kertakaikkiaan hyväksytä!”
Toivottavasti tuttusi saa vielä kokea elämässään miltä tuntuu olla se heikko lenkki jota kiusataan ja painetaan maanrakoon vuosikausia. Se olisi hänelle oikein. Muutama katumuksen sana ei vielä hyvitä hänen tekoaan.
"Kiusatun on hyvä muistaa ettei kiusaaminen johdu hänestä, vaikka usein syitä siihen miettiikin, vaan kiusaajan omista ongelmista."
Komppaan. Elokuvassa Will Hunting Robin Williams näyttelee ja kertoo sen vastaansanomattomasti:
Ihmisen luontainen taipumus valtaan. Kusipäisyydellä on taipumusta saada menestystä sillä saralla.
"Kukaan ei ulkopuolelta tullut ja sanonut: ”tuollainen peli loppuu nyt - sitä ei kertakaikkiaan hyväksytä!”
Ja tämähän on kiusaajalle bensaa, polttoainetta jatkaa hirvittävää käytöstään...!
Sen voi ottaa voimavarana. Kiusaaja haluaa olla kuin sinä, kateellinen.
Tiedän. Helpommin sanottu kuin tehty.
Suurin osa ihmisistä nyt vain on pahoja ja ilkeitä.
Jo Isossa Kirjassa sanotaan valittujen joukon olevan vain 100000.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa on tutkittu tätä paljon. Syitä on luonnollisesti paljon. Mutta yksi tutkimuksissa löydetyistä pääsyistä on se, että kiusaaja haluaa toisten huomion kääntyvän kiusatusta itseensä.
Eli kansankielellä: älkää tuota katselko vaan katselkaa minuun! Mähän se oon se mahtava mies - tai nainen...!
No niinpä niin. Jos aloitan ketjun kysyen jotain itselle tärkeää asiaa, niin johan siinä on Kiusaaja hakemassa huomiota haukkuen minua narsistiksi ja monin sanoin etsien vikaa minusta ja yrittäen päteä esiintyen eri ihmisenä. Kun ilkeilyä ei mene läpi, kiusaaminen vain kiihtyy entisestään. Paha olo kai se sitten on ja sitä levittää muillekin.
Erittäin hyvä kysymys.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että kiusaamisen tarve johtuu äärettömästä kusipäisyydestä. Muuta siihen ei tarvita.
Peruspahuus ja sivistymättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto
Yhdistettynä häiriintyneeseen luonteeseen. Yleisempää kuin haluaisi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Halu nostattaa omaa statusta esim. työpaikalla. Aiheuttaa tarpeen lytätä joku muu.
Oma tyhmyys. Halu varastaa toisen ideat ja esittää ne ominaan. You name it. Matala koulutustaso, epävarmuus.
Heikkous.
Vahvat ihmiset ovat ystävällisiä, ja puolustavat heikkoja.
Heikot ihmiset ovat ikäviä, ja ajattelevat vain itseään.
Heikki Kinnusella oli aikoinaan se sketisi, jossa se vain nauroi räkäisesti ja lopulta kysyi miksikö nauran ja vastasi no vahingonilosta tietenkin ja jatkoi entistä räkäisempää naurua.
Tämä tuntuu olevan ihmisillä ihan dna-ssa.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiassa on tutkittu tätä paljon. Syitä on luonnollisesti paljon. Mutta yksi tutkimuksissa löydetyistä pääsyistä on se, että kiusaaja haluaa toisten huomion kääntyvän kiusatusta itseensä.
Eli kansankielellä: älkää tuota katselko vaan katselkaa minuun! Mähän se oon se mahtava mies - tai nainen...!
Haluaa varastaa sen toisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti kasvaa kahdella tavalla:
1) vakavasti laiminlyötynä ja väkivallan uhrina tai
2) täysin rajattomassa kasvuympäristössä, jossa hän ei opi rajojaan eikä tunteidensa hallintaa.Yleensä kiusaajat ovat narsisteja.
Usein kiusaajat ovat narsisteja, kyllä, mutta narsistiksi ei tulla noilla kasvuympäristöillä. Tietoa on saatavilla, kiinnostavaakin uutta tietoa!
Kun kiusaaja puhuu minulle ja esiintyy samalla hovilleen, En kuuntele koiusaajan sanoja mutta keskeytän kiusaajan kysymällä kiusaajan hovilta kuin ihmetellen, kuka hovilaisista on antanut kiusaajalle luvan puhua minulle? Ja sitten katson kun kiusaaja jähmettyy kauhusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatiataidot vaihtelevat yksilöiden välillä todella paljon. Jos ei ole lainkaan empaattinen ihminen, kiusaaminen ei tunnu kiusaajasta pahalta - ainoastaan palkitsevalta - ja tällöin tarvitaan yhteisöstä tuleva voimakas negatiivinen signaali ennen kuin tällainen ihminen lopettaa tai muuttaa käytöstään. Empaattinen ihminen taas tuntee morkkista jo ennen kuin on antanut toiselle jonkin negatiivisen (vaikka aiheellisenkin) palautteen, ja siksi hänellä on sisäinen suodatin olla kiusaamatta, vaikka siihen tulisikin tilaisuus tai impulssi.
Aivoja voi kuitenkin kouluttaa empaattisemmiksi.
Voiko empatiataitoja oppia ulkoisten rangaistuksien kautta? Mielestäni ei. Sitten on jo aika myöshäistä, jos ainoa kiusaamista estävä tekijä on rangaistuksen pelko. Empatiataitojen oppiminen on pitkäaikainen prosessi, joka alkaa jo ihan varhaislapsuudessa. Opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja varsinkin omien vanhempien tuella.
Empatia on todennäköisesti pitkälti synnynnäistä. Empatian ilmaisua ja toisiin suhtautumista voidaan opetella. Se on hieman samankaltainen asia kuin että voiko käskeä itseään että tunne vatsan pohjaan saakka tuntuvaa iloa, nyt tunne surua tai kauhua, tai ala pitää ruskeasta väristä. Empatia on fysiologinen ilmiö (paitsi kognitiivinen empatia, johon pystyvät oikein mainiosti jopa psykopaatit). Sitä pystyy opettelemaan vain rajallisesti. Esimerkiksi sosiopaatti Patric Cagne on kuvannut alkaneensa hiukan ymmärtää sitä, koska koki jonkinasteista myötätuntoa toisia sosiopaatteja kohtaan, ja yritti laajentaa kokemusta. Rajallista se ilmeisesti on. Toisiin suhtautumista voi kuitenkin harjoitella.
Samaa mieltä. Mikä tarve luo haukkumalla esim. ulkonäköä kiusata toisia ihmisiä? Julkkis elää julkisuudella olipa se hyvää tai huonoa.
Maisa-ketjukin on kääntynyt Maisan kiusaajia vastaan. Liika on liikaa.
Ja lasten vanhemmat näyttävät mallia omille lapsilleen. Jos sitä naapurin Kallea haukutaan lasten kuullen päivästä toiseen, niin kyllähän lapsi oppii tavoille.
Ihmisen käytöstä voi moittia mutta ulkonäkö on luojan luoma. Harva elää ilman peiliä ja kyllä tietää omat puutteensa ilman, että ulkopuoliset niistä huomauttelee.