Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kiusatun mietteitä elämästä historiasta ja kaikesta kiusaamiseen liittyen.
Mitä kiusattu miettii yksin aamulla
04.10.2019 |
Minulla kiusaaminen vaikutti siihen etten halunut enää peruskoulun jälkeen opiskelemaan.
Jäin yksin tietokoneeni kanssa. Sitten vanhemmat alkoivat kiusaamaan minua.
Koska olin työtön ja vailla toisenasteen koulupaikkaa, niin minun piti siivota kotona ja tehdä kokoajan kotitöitä "rangaistuksesi joutilaisuudestani".
Myöhemmin vanhemmat pakottivat minua yhteishakuun. Piti valita joko lukio tai ammattikoulu. Tuntui hullulta että kiusaamisen jälkeen yhteiskunta ja omat vanhemmat pakottivat minut paikkaan jossa altistun kiusaamiselle.
En halunut kumpaakaan. Lopulta tilanne meni siihen että karkailin kotoa kun en saanut olla rauhassa kiusaamiselta. Perheen kiusaaminen oli vielä pahempaa, koska aikaisemmin rakastamani henkilöt alkoivat vihata minua. Luulin että hekin rakastivat minua, mutta ei. He pitivät minua loisena.
Koulussa jouduin tönityksi, lyödyksi, potkituksi, syljetyksi, läpsityksi, tukasta reviittin myös ja minut jätettiin luokan ulkopuolelle (suljettiin tuulikaappiin ja syljettiin sinne tai minua päin). Lällätystä ja erilaisia jekkuja. Reppuuni saatettiin laittaa käytetty kondomi ja vaatetustani pilkata äänekkäästi siten että häpesin itseäni.
Myöhemmin kun olin niin paljon koneella ja syrjäydyin ulkomaailmasta, minulle tuli suunnattoman hyvä ja turvallinen olo, kun vihdoinkin sain olla rauhassa. Edes hetken verran olla ilman pelkoa että muut arvostelee minua ja sitä mitä teen tai olen tekemättä.
Piinaa kesti 18-vuotiaaksi asti, jolloin minut savustettiin kotoa ulos lähes suoraan kadulle. Kotini oli ns hyvin konservatiivinen ja oikeistolainen. Isäni ja äitini mielestä minä olin totaalinen pettymys ja isä oli ihan harkinnut että avustaa minua lopettamaan itseni, jos niin haluan. Ei kuulemma ole kenenkään etu että elän häpeässä ja häpeällisesti "rajoittuneena". Ei sellainen ole elämän arvoista elämää kuulemma. Hän säälii ja häpeää minua syvästi ja toivoo että en olisi perheen kanssa missään tekemisissä.
Siitä päivästä lähtien olenkin ollut tukien varassa. On onni että Suomessa saa elää tukien varassa, kun on koko peruskoulun joutunut elämään helvetissä.
Toki kiusaajia löytyy virastoistakin. Kun tukia pitää hakea, niin se tehdään vaikeaksi ja jatkuvasti saa kuulla että pitäisi suuntautua kouluun (jota pelkään ja saan voimakkaita paniikkikohtauksia) tai työelämään.
Miksi minun pitäisi mennä sellaisiin töihin jossa hädin tuskin elättää itsensä ja altistuisi kiusaamiselle taas.
Haluan olla rauhassa ja yksin. Olisin halunnut hyvän ammattin ja toimeentulon kuten vanhemmillani on.
En koe että siivoilu tai muut hanttihommat on minun juttu. Etenkin kun niistä ei makseta edes inhimillistä palkkaa. Ikäänkuin minua rangaistaan huonolla palkalla... Voi luoja.
Mielenterveyspuolella minulle tyrkytetään erilaisia lääkkeillä. En hyväksy lääkitystä. En ole sairas.
Minua on kiusattu ja minut on syrjäytetty. Haluan eläkkeelle.
En ala käymään koulua voimakkaiden rauhoittavien alaisena tai ota itselleni mitään masennuslääkitystä.
En ole viallinen tai vajaa. Minua on kohdeltu väärin ja haluan toimeentulon että pärjään elämässä.
Haluan vain eläkkeen tai toimeentulon. Miksi siitä on tehty niin helkutin vaikeaa???
Miksi minua kiusataan edelleen yhteiskunnan puolelta?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen ei kyllä puututa vielä nykyäänkään tarpeeksi, kiusattua vaan pallotellaan taholta toiselle. Mitään ei voida tehdä kun "ei meidän koulussa mitään kiusaamista tapahdu". Kiusattu siirretään toiselle luokalle tai eri kouluun, silti homma vaan jatkuu. Ja kiusattu kärsii rangaistuksen.
MUTTA. On myös kiusatun oma tehtävä lopettaa itsensä sääliminen, ottaa tarjottu apu vastaan ja yrittää. Ap väittää, ettei ole sairas, mutta rivien välistä voin aistia katkeruuden, masennuksen ja pettymyksen. Näihinkin olisi apua tarjolla, jos sitä vain suostuisi ottamaan vastaan. On jokaisen oma tehtävä auttaa itse itseään.
Mitä näihin hanttihommiin tulee, niin kukapa niitä haluaisi elämäntehtäväkseen. Silti itsekin menin siivoojaksi töihin sillä halusin elättää itseni. Koulussa kävin työn ohella että sain opiskeltua korkeampipalkkaisen ammatin. Tästäkin olet itse vastuussa, ei ole yhteiskunnan tehtävä tarjota sitä sinulle kultatarjottimella, vaikka kuinka kokisit jääneesi ulkopuolelle.
Jos meinaa koko elämänsä elää tukien varassa, niin se vain nyt vaatii sen paperihelvetin joka ikinen kuukausi, mitä joudut sen eteen tekemään. Ei palkkatöissäkään raha ilmesty tekemättä tilille.
Eläkkeen voit tuon ikäisenä saada vain, jos olet sairas. Ja sitä et sanojesi mukaan ole.
Ei ole yhteiskunnan vika että sinua on kiusattu, vaan niiden kiusaajien. Ja vanhempiesi vika on se, että ovat kohdelleet sinua niin kylmästi. Syvät pahoitteluni tästä.
Silti edelleen vastuu elämästäsi on sinun omissa käsissäsi. Voit valita uikutatko karua kohtaloasi koko loppuelämäsi, vai teetkö hyvinvointisi eteen jotakin.
Valinta on sinun.
T. koko ala/yläasteen kiusatuksi joutunut nainen
Kyllähän se vähän yhteiskunnan vika on. Käytännössä pakottaa lapsen kouluun, muttei tee mitään sen hyväksi, että lapsella olisi turvallinen olo koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen ei kyllä puututa vielä nykyäänkään tarpeeksi, kiusattua vaan pallotellaan taholta toiselle. Mitään ei voida tehdä kun "ei meidän koulussa mitään kiusaamista tapahdu". Kiusattu siirretään toiselle luokalle tai eri kouluun, silti homma vaan jatkuu. Ja kiusattu kärsii rangaistuksen.
MUTTA. On myös kiusatun oma tehtävä lopettaa itsensä sääliminen, ottaa tarjottu apu vastaan ja yrittää. Ap väittää, ettei ole sairas, mutta rivien välistä voin aistia katkeruuden, masennuksen ja pettymyksen. Näihinkin olisi apua tarjolla, jos sitä vain suostuisi ottamaan vastaan. On jokaisen oma tehtävä auttaa itse itseään.
Mitä näihin hanttihommiin tulee, niin kukapa niitä haluaisi elämäntehtäväkseen. Silti itsekin menin siivoojaksi töihin sillä halusin elättää itseni. Koulussa kävin työn ohella että sain opiskeltua korkeampipalkkaisen ammatin. Tästäkin olet itse vastuussa, ei ole yhteiskunnan tehtävä tarjota sitä sinulle kultatarjottimella, vaikka kuinka kokisit jääneesi ulkopuolelle.
Jos meinaa koko elämänsä elää tukien varassa, niin se vain nyt vaatii sen paperihelvetin joka ikinen kuukausi, mitä joudut sen eteen tekemään. Ei palkkatöissäkään raha ilmesty tekemättä tilille.
Eläkkeen voit tuon ikäisenä saada vain, jos olet sairas. Ja sitä et sanojesi mukaan ole.
Ei ole yhteiskunnan vika että sinua on kiusattu, vaan niiden kiusaajien. Ja vanhempiesi vika on se, että ovat kohdelleet sinua niin kylmästi. Syvät pahoitteluni tästä.
Silti edelleen vastuu elämästäsi on sinun omissa käsissäsi. Voit valita uikutatko karua kohtaloasi koko loppuelämäsi, vai teetkö hyvinvointisi eteen jotakin.
Valinta on sinun.
T. koko ala/yläasteen kiusatuksi joutunut nainen
Kyllähän se vähän yhteiskunnan vika on. Käytännössä pakottaa lapsen kouluun, muttei tee mitään sen hyväksi, että lapsella olisi turvallinen olo koulussa.
Suomessa ei ole kouluoakkoa vaan oppivelvollisuus. Mikäli vanhemmat järjestää opetuksen esim .kotikouluna niin kouluun ei ole mikään pakko mennä. Tätä voi ihan vapaasti kaikki toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen ei kyllä puututa vielä nykyäänkään tarpeeksi, kiusattua vaan pallotellaan taholta toiselle. Mitään ei voida tehdä kun "ei meidän koulussa mitään kiusaamista tapahdu". Kiusattu siirretään toiselle luokalle tai eri kouluun, silti homma vaan jatkuu. Ja kiusattu kärsii rangaistuksen.
MUTTA. On myös kiusatun oma tehtävä lopettaa itsensä sääliminen, ottaa tarjottu apu vastaan ja yrittää. Ap väittää, ettei ole sairas, mutta rivien välistä voin aistia katkeruuden, masennuksen ja pettymyksen. Näihinkin olisi apua tarjolla, jos sitä vain suostuisi ottamaan vastaan. On jokaisen oma tehtävä auttaa itse itseään.
Mitä näihin hanttihommiin tulee, niin kukapa niitä haluaisi elämäntehtäväkseen. Silti itsekin menin siivoojaksi töihin sillä halusin elättää itseni. Koulussa kävin työn ohella että sain opiskeltua korkeampipalkkaisen ammatin. Tästäkin olet itse vastuussa, ei ole yhteiskunnan tehtävä tarjota sitä sinulle kultatarjottimella, vaikka kuinka kokisit jääneesi ulkopuolelle.
Jos meinaa koko elämänsä elää tukien varassa, niin se vain nyt vaatii sen paperihelvetin joka ikinen kuukausi, mitä joudut sen eteen tekemään. Ei palkkatöissäkään raha ilmesty tekemättä tilille.
Eläkkeen voit tuon ikäisenä saada vain, jos olet sairas. Ja sitä et sanojesi mukaan ole.
Ei ole yhteiskunnan vika että sinua on kiusattu, vaan niiden kiusaajien. Ja vanhempiesi vika on se, että ovat kohdelleet sinua niin kylmästi. Syvät pahoitteluni tästä.
Silti edelleen vastuu elämästäsi on sinun omissa käsissäsi. Voit valita uikutatko karua kohtaloasi koko loppuelämäsi, vai teetkö hyvinvointisi eteen jotakin.
Valinta on sinun.
T. koko ala/yläasteen kiusatuksi joutunut nainen
Kyllähän se vähän yhteiskunnan vika on. Käytännössä pakottaa lapsen kouluun, muttei tee mitään sen hyväksi, että lapsella olisi turvallinen olo koulussa.
Suomessa ei ole kouluoakkoa vaan oppivelvollisuus. Mikäli vanhemmat järjestää opetuksen esim .kotikouluna niin kouluun ei ole mikään pakko mennä. Tätä voi ihan vapaasti kaikki toteuttaa.
Näitä voi aina kierrellä ja kaarrella. Lopputuloksena on että nykyisessä muodossa yhteiskunta ja veronmaksajat maksaa suurempaa kakkua kiusaamisesta kuin jos siihen puututtaisi siirtämällä isompia miljardeja koulutukseen ja opettajien palkkoihin.
Myös eläkkeitä pitäisi laittaa monille työkyvyttömille ihmisille korvauksena siitä että laiminlyötiin velvollisuutta aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kiusaamista että yhteiskunta lähtökohtaisesti edellyttää työkykyisen yrittävän elättää itse itsensä.
Yhtäältä vannot ja vakuutat ettet ole millään tavoin sairas, toisaalta vaadit päästä eläkkeelle.
Eläkkeelle pääsee vain sairaat ja vanhukset.
Onhan se tavallaan kiusaamista ja törkeää sellaista. Sullahan on yhtä sairas arvomaailma kuin ap:n vanhemmilla on.
Tuollaiset kommentit alkavat vaikuttaa jo trollaamiselta.
Ymmärrän, että kiusaaminen vaikuttaa ihmisen kykyyn tulkita muiden reaktioita itseensä. Tämä kaiken kiusaamiseksi tulkitseminen on kuitenkin vähän ongelmallista ja vaikuttaa keskustelua.
Nykyäänhän entiset kiusatut tulkitsevat usein myös neutraalin välinpitämättömän asenteen kiusaamiseksi (kaikki, jotka eivät ota porukkaan, ovat kiusaajia). Tosiasia kuitenkin on, että on ihan normaalia kanssakäymistä, että suuri osa ihmisistä suhtautuu itselleen vieraisiin neutraalin välinpitämättömästi. Myös niihin, joita ei ole kiusattu.
Mulla on kolme hyvää ystävää,olen introvertti, enkä jaksa ylläpitää enempää ysrävyyssuhteita. Se ei tee minusta kiusaajaa, että kohtelen kaikkia asiallisesti, mutta en tartu uusien ihmisten lähempiin tutustumisyrityksiin ja ala heidän ystäväkseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuopion tapaus ja tämä kirjoitus saavat pysähtymään.
Mitä yhteiskunnassamme on pielessä koska kiusaamista on joka paikassa? Vain kiusaajat pärskyttää elämässä eteenpäin ja kiusatut jäävät ulkopuolisiksi?
Ulkopuoliseksi jättämistä tulee jo lastentarhassa joka jatkuu ala-asteelle ja siitä eteenpäin.
Miksi meillä sallitaan ulkopuoliseksi jättäminen?
Kaikki elämässä jollain tavalla menestyneet ovat kiusaajia? Nyt oikeesti jotain suhteellisuutta näihin vastakkainasetteluihin.
Minun mieheni on ollut loulukiusattu, kärsinyt jopa fyysisestä väkivallasta. Aina ollut ujo ja hiljainen. Nykyisin hän on korkeastikoulutettu, keskituloinen yhden lapsen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hullu ensinnäkään. kirjoitti:
Syy miksi kiusaamiseen ei puututa on resurssit ja rahaa ei haluta laittaa sen kitkemiseen.
Näkeehän sen selvästi että ei haluta että ahdistuneille ja nurkkaan ajetuille ei edes haluta eläkettä tai perustavan laatuista tukea ilman työkkärin kiusaamista.
Aktiivimalli oli kaiken huippu.
Miettikääpä terveet miten leimaavaa on kuntouttava työtoiminta?
En minä kaipaa mitään kuntoutusta, vaan että minut jätetään rauhaan. En halua että minua kohdellaan vajaana tai että mut turrutetaan lääkkeillä ja voimakkailla rauhoittavilla. En halua!
En ole viallinen vaan minua on kiusattu ja minusta tuntuu että en vain halua olla muiden kanssa. Haluan olla rauhassa ja katsella ikkunasta lumihiutaleita.
En enää ikinä kykene olemaan muiden kanssa ja en tunne että olisin työkykyinen, mutta en ole "sairas" ja että minun pitäisi syödä lääkkeitä.
Syökää itse lääkkeitä kun olette mieluummin kiusaajien puolella.
Olen tälläinen pakollisen kouluvelvollisuuden takia ja odotan että minut elätetään.
Hanttihommiin en halua ja minulla oli toiveena tulla lääkäriksi tai muuksi vähän arvostetummaksi.
Arvostan itseäni sen verran.
Eläke tänne kiitos.
Ap
Ootko ajatellut, että kuvaamasi kotikasvatus voisi myöskin vaikuttaa tuohon, miten näet itsesi vain "arvostetussa" ammatissa, etkä itse arvosta yhtään ns hanttihommia vaan pidät niitä arvollesi sopimattomana (kyllä tämä asenne näkyy tekstistäsi). Moni meistä on halunnut olla jotain hienoa ja hyväpalkkaista nuorena. Ne unelmat ei useimmilla toteudu erinäisistä syistä. Sinulla se syy oli kiusaaminen, jollakin muulla on voinut olla huonot perheolot, ajautuminen vääriin kaveripiirit tai ihan vaan luonteenpiirteet kuten ujous tai epävarmuus. Ei silloin voi muuta kuin yrittää uudelleen tai sopeutua ja päivittää unelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi tähän kiusaamiseen ei oteta kovaa otetta. Mikä ihme on se syy? Kun ote olisi se että kiusaamisesta tulee kiusaajalle lasu ja vähintään sakkorangaistus niin alkaisi se ääni kellossa kilkattaa vähän eri tahtia.
SAIRAS HÄPEÄLLINEN YHTEISKUNTA.
Kiusaaminen on nykyään määriyelty tosi laajasti. Fyysiseen väkivaltaan (esim koku hakkaa toisen koulun pihalla) on koulujen helppo puuttua. Mutta entäs siihen yleisempään muotoon: se yksi lapsi om aina yksin. Häntä ei nimitellä, mutta kukaan ei halua olla hänen kanssaan.
Opettajien on hyvin vaikea puuttua tällaiseen muuten kuin yrittämällä ryhmäyttää ja tutustuttaa lapsia toisiinsa esimerkiksi ryhmätöiden kautta. Asiallista kohtelua voi vaatia, mutta miten ketään voi pakottaa olemaan aidosti toisen kaveri? Aikuisetkin saavat valita oman seuransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani siitä, kuinka paljon pahaa maailmassa on. Ihan oikeasti on kamalaa, julmaa ja väärin, kuinka kiusaamisen sallitaan tapahtua. Itseäni kiusattiin koko peruskoulun joka päivä, joten tiedän, mistä puhun.
MUTTA, yhdeksän vuoden koulukiusatuksi tulemisesta ja huonoista kasvuolosuhteista huolimatta opiskelin itseni maisteriksi. Teen työtä, jota rakastan ja löysin ympärilleni aikuisiällä ihania ja ymmärtäviä ihmisiä. Vuosien masennuksen ja traumojen jälkeen päätin, että minulla on oikeus elää hyvää elämää ja olla onnellinen. Mutta tiesin myös, ettei kukaan tule tuota minulle hopealautaselle tarjoamaan – kaiken eteen piti tehdä töitä itse.
Koko maailma ei ole vastuussa kaikesta pahasta. Aikuisena on mahdollista valita, millaisten ihmisten kanssa viettää aikaansa. Jonkinlainen eheytyminen kaikista kipeistä kokemuksista vie aikansa, mutta se ei ikinä tapahdu, jos jumiutuu ja kieltäytyy itse ottamasta edes vähän vastuuta.
Tsemppiä kaikille kiusatuksi tulleille! Älkää luovuttako.
Kiusaaminen on kallista lystiä kirjoitti:
Kiusaaminen maksaa muodossa jos toisessa.
Rahaa vaan.
Joko enemmän kouluille rahaa tai sitten me elätetään syrjittyjä pitkään.
Ei tästä pääse mihinkään. Kiusaaminen maksaa ja kiusaajat sekä muut maksaa sen.
Kiusaamisen jälkilasku on yhteiskunnalle kallis. Liian kallis. Ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä, turvallisuusuhkia, kärsimystä, työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, jne. Kiusatulta on viety kaikki. Hän ei kykene tätä laskua maksamaan tai omaa tilannettaan korjaamaan.
Lasku kiusaajille vahingonkorvausten ja rikostuomioiden muodossa ja vanhemmat vastuuseen. Lapset ei ole mitään viattomia pikkuenkeleitä vaan laumassa pahimmillaan s_aatana itse ja kun aivot ei ole kunnolla vielä kehittyneet niin ei ymmärretä seurauksia.
Se on kiusatulle korjaava kokemus kun oikeus toteutuu yhteiskunnan tasolla ja pahantekijät joutuu vastaamaan teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan, jätettiin kaikesta ulkopuolelle, matkittiin kaikkea mitä sanoin tai tein, tönittiin, heiteltiin kivillä, ikinä ei käytetty oikeaa nimeä vaan haukkumanimeä ja vielä silloinkin kun opettaja oli paikalla, lavastettiin syylliseksi varkauksiin ja tihutöihin luokassa, piirustukset sotkettiin jne.
Mutta en kehtaa mainita sitä kenellekkään koska ap:n tapaisten uhriutujien takia kaikkien entisten kiusattujen kuvitellaan olevan samanlaisia. Osa meistä on päässyt yli tuosta paskasta eikä jäänyt vatvomaan sitä vuosikymmenien ajaksi ja antanut sen pilata elämäänsä.
Tämä. Kiusaaminen on toki aina väärin, mutta kyllä jokaisella ihmisellä on viimekädessä vastuu omasta elämästään. Jotkut vaan oikeuttavat kaiken tällä "kiusattu" kortilla. Jos et pysty normaalisti toimimaan ja pääse eteenpäin tästä uhriutumisesta niin hae ihmeessä apua. On ihmeellistä sitä jotka ovat selvinneet jopa keskitysleiri oloista ja vastaavista epäoikeudenmukaisuuksista ja silti rakentaneet itselleen hyvän elämän.
Jos joltain menee jalka poikki niin moniko jättää hakeutumatta hoitoon, ottamatta lääkkeitä ja kuntoutumista. Jos mieli murtuu on ihan ok olla hakematta tähän hoitoa?
Ongelmaksi muodostuu usein juuri se, että asianmukaista apua ei saa. Liian moni lähetetään kotiin pilleripurkin kanssa. Terapiaa ei saa tai siihen ei ole varaa. Liian usein myös mt-ongelmiin avun hakeminen on nyöryyttävä kokemus jonka kautta leimaantuu negatiivisesti ja sitten pääseekin kiusatuksi hoitajien ja lääkärien toimesta. Osalle tämän tyyppisen "avun" saaminen traumatisoi enemmän kuin lähtötilanne. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on kallista lystiä kirjoitti:
Kiusaaminen maksaa muodossa jos toisessa.
Rahaa vaan.
Joko enemmän kouluille rahaa tai sitten me elätetään syrjittyjä pitkään.
Ei tästä pääse mihinkään. Kiusaaminen maksaa ja kiusaajat sekä muut maksaa sen.
Kiusaamisen jälkilasku on yhteiskunnalle kallis. Liian kallis. Ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä, turvallisuusuhkia, kärsimystä, työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, jne. Kiusatulta on viety kaikki. Hän ei kykene tätä laskua maksamaan tai omaa tilannettaan korjaamaan.
Lasku kiusaajille vahingonkorvausten ja rikostuomioiden muodossa ja vanhemmat vastuuseen. Lapset ei ole mitään viattomia pikkuenkeleitä vaan laumassa pahimmillaan s_aatana itse ja kun aivot ei ole kunnolla vielä kehittyneet niin ei ymmärretä seurauksia.
Se on kiusatulle korjaava kokemus kun oikeus toteutuu yhteiskunnan tasolla ja pahantekijät joutuu vastaamaan teoistaan.
Miten kiusaaminen tällaisessa tapauksessa määritellään? Jollain ei ole yhtään ystävää, ovatko silloin kaikki luokassa kiusaajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi tähän kiusaamiseen ei oteta kovaa otetta. Mikä ihme on se syy? Kun ote olisi se että kiusaamisesta tulee kiusaajalle lasu ja vähintään sakkorangaistus niin alkaisi se ääni kellossa kilkattaa vähän eri tahtia.
SAIRAS HÄPEÄLLINEN YHTEISKUNTA.Kiusaaminen on nykyään määriyelty tosi laajasti. Fyysiseen väkivaltaan (esim koku hakkaa toisen koulun pihalla) on koulujen helppo puuttua. Mutta entäs siihen yleisempään muotoon: se yksi lapsi om aina yksin. Häntä ei nimitellä, mutta kukaan ei halua olla hänen kanssaan.
Opettajien on hyvin vaikea puuttua tällaiseen muuten kuin yrittämällä ryhmäyttää ja tutustuttaa lapsia toisiinsa esimerkiksi ryhmätöiden kautta. Asiallista kohtelua voi vaatia, mutta miten ketään voi pakottaa olemaan aidosti toisen kaveri? Aikuisetkin saavat valita oman seuransa.
Ryhmätyöt voi olla ok mikäli opettaja jakaa ryhmiin vaikka jakamalla numeroilla 1-6 alkaen ensimmäisestä. Ja vaihtelemalla aloituskohtaa.
Muutoin se kiusaaja valitsee ryhmänsä ja jättää armotta ulkopuolelle vaikka ope olis määrännyt samaan ryhmään.
Ryhmätöitä eri kokoonpanoilla että jengi tutustuu oikeasti toisiinsa.
Yleensähän sitä mennään samalla kokonpanolla kaikki vuodet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on kallista lystiä kirjoitti:
Kiusaaminen maksaa muodossa jos toisessa.
Rahaa vaan.
Joko enemmän kouluille rahaa tai sitten me elätetään syrjittyjä pitkään.
Ei tästä pääse mihinkään. Kiusaaminen maksaa ja kiusaajat sekä muut maksaa sen.
Kiusaamisen jälkilasku on yhteiskunnalle kallis. Liian kallis. Ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä, turvallisuusuhkia, kärsimystä, työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, jne. Kiusatulta on viety kaikki. Hän ei kykene tätä laskua maksamaan tai omaa tilannettaan korjaamaan.
Lasku kiusaajille vahingonkorvausten ja rikostuomioiden muodossa ja vanhemmat vastuuseen. Lapset ei ole mitään viattomia pikkuenkeleitä vaan laumassa pahimmillaan s_aatana itse ja kun aivot ei ole kunnolla vielä kehittyneet niin ei ymmärretä seurauksia.
Se on kiusatulle korjaava kokemus kun oikeus toteutuu yhteiskunnan tasolla ja pahantekijät joutuu vastaamaan teoistaan.
Miten kiusaaminen tällaisessa tapauksessa määritellään? Jollain ei ole yhtään ystävää, ovatko silloin kaikki luokassa kiusaajia?
Mitä nyt saivartelet?
Normaalit käytöstavat riittää. Tervehditään ja jutellaan normaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina tapana työhaastattelussa kysyä että mikä vakuutus ja millainen työterveys työpaikalla on.
Jännästi minua ei koskaan valita töihin.
Olen ollut työtön jo kaksikymmentä vuotta.
Ehkä näillä työpaikoilla ei ole varaa sellaiseen, en tiedä.
Joskus tunnen itseni kiusaajaksi kun kysyn ihan asiallisia kysymyksiä vakuutuksista, työterveydestä ja ylityölisistä sekä muista asiaan liittyvistä eduista jotka minua luonnollisesti työttömänä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on kallista lystiä kirjoitti:
Kiusaaminen maksaa muodossa jos toisessa.
Rahaa vaan.
Joko enemmän kouluille rahaa tai sitten me elätetään syrjittyjä pitkään.
Ei tästä pääse mihinkään. Kiusaaminen maksaa ja kiusaajat sekä muut maksaa sen.
Kiusaamisen jälkilasku on yhteiskunnalle kallis. Liian kallis. Ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä, turvallisuusuhkia, kärsimystä, työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, jne. Kiusatulta on viety kaikki. Hän ei kykene tätä laskua maksamaan tai omaa tilannettaan korjaamaan.
Lasku kiusaajille vahingonkorvausten ja rikostuomioiden muodossa ja vanhemmat vastuuseen. Lapset ei ole mitään viattomia pikkuenkeleitä vaan laumassa pahimmillaan s_aatana itse ja kun aivot ei ole kunnolla vielä kehittyneet niin ei ymmärretä seurauksia.
Se on kiusatulle korjaava kokemus kun oikeus toteutuu yhteiskunnan tasolla ja pahantekijät joutuu vastaamaan teoistaan.
Miten kiusaaminen tällaisessa tapauksessa määritellään? Jollain ei ole yhtään ystävää, ovatko silloin kaikki luokassa kiusaajia?
Mitä nyt saivartelet?
Normaalit käytöstavat riittää. Tervehditään ja jutellaan normaalista.
Saivartelen siksi, että ei ole mitään yhtä tulkintaa sille, mitä kiusaaminen on. Kaikki mieltää varmasti fyysisen koskemattomuuden loukkaamisen ja nimittelyn kiusaamiseksi. Mutta määrittely on jo paljon vaikeampaa, kun tullaan ulkopuolelle jättämiseen/jäämiseen. Siinä ihmisten käsitykset alkavat erota toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on kallista lystiä kirjoitti:
Kiusaaminen maksaa muodossa jos toisessa.
Rahaa vaan.
Joko enemmän kouluille rahaa tai sitten me elätetään syrjittyjä pitkään.
Ei tästä pääse mihinkään. Kiusaaminen maksaa ja kiusaajat sekä muut maksaa sen.
Kiusaamisen jälkilasku on yhteiskunnalle kallis. Liian kallis. Ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä, turvallisuusuhkia, kärsimystä, työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, jne. Kiusatulta on viety kaikki. Hän ei kykene tätä laskua maksamaan tai omaa tilannettaan korjaamaan.
Lasku kiusaajille vahingonkorvausten ja rikostuomioiden muodossa ja vanhemmat vastuuseen. Lapset ei ole mitään viattomia pikkuenkeleitä vaan laumassa pahimmillaan s_aatana itse ja kun aivot ei ole kunnolla vielä kehittyneet niin ei ymmärretä seurauksia.
Se on kiusatulle korjaava kokemus kun oikeus toteutuu yhteiskunnan tasolla ja pahantekijät joutuu vastaamaan teoistaan.
Kllä näin. Jos kiusaajan vanhemmat ovat köyhiä, niin yhteiskunta maksakoon kiusatulle ja tämän perheelle oikein mittavan summan oikeaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan, jätettiin kaikesta ulkopuolelle, matkittiin kaikkea mitä sanoin tai tein, tönittiin, heiteltiin kivillä, ikinä ei käytetty oikeaa nimeä vaan haukkumanimeä ja vielä silloinkin kun opettaja oli paikalla, lavastettiin syylliseksi varkauksiin ja tihutöihin luokassa, piirustukset sotkettiin jne.
Mutta en kehtaa mainita sitä kenellekkään koska ap:n tapaisten uhriutujien takia kaikkien entisten kiusattujen kuvitellaan olevan samanlaisia. Osa meistä on päässyt yli tuosta paskasta eikä jäänyt vatvomaan sitä vuosikymmenien ajaksi ja antanut sen pilata elämäänsä.
Muuten hyvä ja melkein jo yläpeukutin, MUTTA onkohan se vika nyt kuitenkaan uhriutujissa. Itse entisenä kiusattuna en puhu asiasta, koska aina on niitä, jotka pohjimmiltaan ajattelevat, että kiusatuksi joutuminen on oma vika, ja on vaikea itsekin sisäistää, ettei niin ole. Jos irtisanoutuu "uhriutujista", menee tavallaan kiusaajien puolelle, kun itse on päässyt niiden elämässään pärjäävien joukkoon. Kyllä vika on kiusaajissa, ei niissä jotka eivät ole päässeet asiasta yli.
Olen myös kiusattu. Sosiaalisesta pelosta huolimatta ottanut vastuun elämästäni. Normaalitkin asiat ovat olleet hiton paljon vaikeampia, kun tavallinen töissäkäynti on ollut mulle yhtä kauhugalleriaa. Ymmärrän hyvin, että voi tuntua hyvin vaikealta, jopa mahdottomalta.
Silti vastuu on itsellä. Minä olen itseni elättänyt itse.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kiusaamista että yhteiskunta lähtökohtaisesti edellyttää työkykyisen yrittävän elättää itse itsensä.
Yhtäältä vannot ja vakuutat ettet ole millään tavoin sairas, toisaalta vaadit päästä eläkkeelle.
Eläkkeelle pääsee vain sairaat ja vanhukset.
No näinpä. On meitä muitakin kiusattu, ja moni meistä on ollut syrjäytymisvaarassa. Itsekin olen sinnitellyt työttömänä ja pienillä tuilla, kunnes sain ihan ok palkkatukipaikan ja siitä kimmokkeen lähteä opiskelemaan kyseistä alaa. Nyt odottelen vastausta opiskelupaikasta.
Avasin tämän ketjun kiinnostuneena mutta petyin. Ap:lla on yhteiskunnassa samat velvollisuudet kuin muillakin, ja jos ei hoida velvollisuuksiaan, tulee karenssia tai muita sanktioita. Jos on fyysisesti kykenevä, ihan hyvin voi mennä vaikka siivoushommiin. Minusta on kurjaa, että ap halveksii tiettyjä ammatteja.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Kiusaaminen on toki aina väärin, mutta kyllä jokaisella ihmisellä on viimekädessä vastuu omasta elämästään. Jotkut vaan oikeuttavat kaiken tällä "kiusattu" kortilla. Jos et pysty normaalisti toimimaan ja pääse eteenpäin tästä uhriutumisesta niin hae ihmeessä apua. On ihmeellistä sitä jotka ovat selvinneet jopa keskitysleiri oloista ja vastaavista epäoikeudenmukaisuuksista ja silti rakentaneet itselleen hyvän elämän.
Jos joltain menee jalka poikki niin moniko jättää hakeutumatta hoitoon, ottamatta lääkkeitä ja kuntoutumista. Jos mieli murtuu on ihan ok olla hakematta tähän hoitoa?