Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Äidilläni puhkesi MS-tauti, kun synnytti minut alateitse. Sitä aiemmin ei äidilläni ollut esiintynyt juuri minkäänlaisia oireita. Synnytyksen jälkeen oireista tuli vakavampia ja nykyään äitini (en tarkkaa ikää kerro, mutta alle 50v) on työkyvyttömyyseläkkeellä sairautensa takia.
Toki MS-tautikaan ei ole varsinaisesti periytyvä, mutta on toki mahdollista, että se voi olla myös minulla. Kun hankin lapsia, aivan varmasti pyydän saada sektion. En halua riskiä, että sairaus puhkeaisi myös minulle (voi toki puhjeta muustakin syystä, mutta ensisijaisesti synnytys on niin stressaava ja voimia vievä, että en uskalla äitini kokemuksen vuoksi synnyttää alateitse). Minä esim. jäin äitini ainoaksi lapseksi, koska sairaus aiheuttaa hänellä vahvaa uupumusta ja väsymystä.
Toki mulla on myös kammoa siitä, että en halua pildeni repeävän tai mahdollisesti muita komplikaatioita synnytyksessä. Itse olin aika pieni vauva tosin (n. 3kg) ja äitini oli aivan normaalipainoinen synnyttäessään. Repesi kuitenkin, ei mitenkään pahasti mutta kuitenkin. Itse olen myös hoikka/normaalipainoinen ja ehkä vähän pienikokoinenkin, joten en välttämättä uskalla repeämisen pelossakaan synnyttää alateitse.
Tiedän molemmissa synnytyksissä olevan riskinsä, mutta mieluummin otan arven alavatsaan, kuin mahdollisesti repeäisin ja saisin siitä jonkinlaisia vaivoja tai pahimmassa tapauksessa sen MS-taudin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä huvita moinen sektio. Ällöä virtsakatetria ja virtsapussia joutuu pitämään synnytyksen jälkeen 12h Selässä epiduraalitippa. Sängystä et pääse ylös normaalisti.
Kaikenlisäksi sektion jälkivuodosta puhutaan että ”kohtu siistitään” se tarkottaa että joku lekuri ronkkii sinun kohtua jollain imulla/ harsotaitoksella ja niitä käsiä saattaa sisuksissa olla jopa neljät. Mistä oikeasti tietää ettei niitä instrumentteja/ harsotaitoksia jää sinne?
Ei kiitos sektiolle.
Tässä lopputyö suunnitellun sektion potilasohjeesta.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/75981/kuitunen_emmi.pdf?s…Kaksi sektiota takana, joista toinen hätäsektio. Ylhäällä molemmista samana päivänä pikkuhiljaa kylkiasennon kautta. Ei siellä sairaalassa makuuteta asiakkaita, vaan jo tulppariskinkin vuoksi lähdettävä liikkeelle mahdollisimman pian leikkauksesta.
Aika horopäisiä leikkurityöntekijöitä, jos taitoksia jätetään vatsaan sisään. Nevö hööd, mutta täällä koitetaan kovin vaikuttaa ihmisiin peloittelulla ja provokaatioilla.
Leikkausliinat muuten lasketaan salissa ennen haavan sulkemista. Liinan unohtaminen on siis erittäin epätodennäköistä, koska se vaatii sen että sekä leikkaava lääkäri unohtaa liinan vatsaan että instrumenttihoitaja laskee väärin, ja näiden molempien tulee tietysti osua samaan leikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsen hankkiminen ei ole vuosiin ajankohtainen, mutta kysympä silti, kun näitä lukiessa on ristiriitaiset fiilikset.
Jos synnyttäminen on luonnollinen tapahtuma ja kipu positiivista ja voimistuttavaa ja mitään riskejä ei juuri ole ja repeämätkin ovat harvinaisia ja synnytystapahtuma on kaunis ja luonnollinen, niin miksi äidit eivät synnytä kotona? Näinhän tehtiin ennenkin.
Eikö synnytysosastot ja kätilöiden työllistäminen ole jos mikä verovarojen tuhlausta? Kun synnyttäminen voidaan hoitaa yhtähyvin kotona, ilman verovarojen tuhlausta?
Jostakin syystä muistelen saaneen Reino Nordinin vaimon saaneen kovasti arvostelua kotisynnytyksestään. Miksi?
Varmaan hänellä kuitenkin oli ihan samoja kokemuksia kuin täällä alateitse synnyttäneillä äideillä, joka oli voimauttavaa ja positiivistä.Oma äitini on synnyttänyt vielä pikkuveljenikin kotona ja itse ajattelin toimia myös näin. Olin kotisynnytysten puolestapuhuja. Ensimmäisessä raskaudessani menin onneksi sairaalaan, lähinnä siksi, että siskoni oli juuri valmistunut kätilöksi ja halusi auttaa synnytyksessäni. Näin jälkikäteen sisko pelasti henkemme ja teki viisaasti houkutellessaan minut sairaalaan eikä suostunut auttamaan kotisynnytyksessä. Nimittäin noin 20 tu nin pusertamisen jälkeen lapsen sydänäänet romahtivat ja jouduin hätäsektioon. Nykyään puhun sairaalasynnytysten puolesta. Ihan kokemuksesta.
Minulla samanlainen kokemus ja olen vielä itse entinen kätilö, nykyään yksityisellä puolella. Onneksi menin sairaalaan ja onneksi otin epiduraalin ja sain sitten hereillä lapseni rinnalle. Hätäsektioin päädyttiin napanuoraprolapsin vuoksi. Tällaisissa tapauksissa on aina kiire, sillä aikaa on vain alle neljä minuuttia. Siinä juostaan! Puudutusta ei ehdi enää tässä vaiheessa laittaa ellei sinulla ole jo valmiina epiduraalia selässä. Olen itse ollut kätilönä myutamassakin hätäsektiossa jossa äiti joko nukutetaan tai saa puudutuksen epin kautta. Koen synnytyksen olleen kaikille äideille merkityksellinen. Kuten itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Huomauttaisin tähän kyllä, että yksi tuore tutkimus ei vielä kumoa aiempaa konsensusta, joka asiasta vallitsee. Se antaa aihetta vain tutkia asiaa lisää.
Tämän hetken tietojen mukaan cp-vamma voi aiheutua mm. hapenpuutteesta, liian aikaisesta syntymästä, raskauden aikaisista infektioista etc. Suurin osa cp-vammaisista on saanut vamman jo raskauden aikana eikä synnytyksessä. Kuitenkin, on arveltu että 8-28 % cp-vammoista olisi synnytyksen aikaisen hapenpuutteen syytä (Clark SM & Ghulmiyyah LM (2008)). Suomessa muistaakseni virallisen tahon mukaan 10 % cp-vammoista aiheutuu synnytyksen aikaisesta asfyksiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Kumma kyllä nimeomaan niihin viesteihin, joissa tutkimuksia ja niiden puutteita ja virhelähteitä on kommentoitu on systemaattisesti jätetty vastaamatta. Taitaa olla niin päin, etteivät alatiesynnytysten suitsuttajat ole itse joko lukeneet tai ainakaan ymmärtäneet linkkaamiaan tutkimuksia. Copypastetaidot kun ei tee kenestäkään asiantuntijaa.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni puhkesi MS-tauti, kun synnytti minut alateitse. Sitä aiemmin ei äidilläni ollut esiintynyt juuri minkäänlaisia oireita. Synnytyksen jälkeen oireista tuli vakavampia ja nykyään äitini (en tarkkaa ikää kerro, mutta alle 50v) on työkyvyttömyyseläkkeellä sairautensa takia.
Toki MS-tautikaan ei ole varsinaisesti periytyvä, mutta on toki mahdollista, että se voi olla myös minulla. Kun hankin lapsia, aivan varmasti pyydän saada sektion. En halua riskiä, että sairaus puhkeaisi myös minulle (voi toki puhjeta muustakin syystä, mutta ensisijaisesti synnytys on niin stressaava ja voimia vievä, että en uskalla äitini kokemuksen vuoksi synnyttää alateitse). Minä esim. jäin äitini ainoaksi lapseksi, koska sairaus aiheuttaa hänellä vahvaa uupumusta ja väsymystä.
Toki mulla on myös kammoa siitä, että en halua pildeni repeävän tai mahdollisesti muita komplikaatioita synnytyksessä. Itse olin aika pieni vauva tosin (n. 3kg) ja äitini oli aivan normaalipainoinen synnyttäessään. Repesi kuitenkin, ei mitenkään pahasti mutta kuitenkin. Itse olen myös hoikka/normaalipainoinen ja ehkä vähän pienikokoinenkin, joten en välttämättä uskalla repeämisen pelossakaan synnyttää alateitse.
Tiedän molemmissa synnytyksissä olevan riskinsä, mutta mieluummin otan arven alavatsaan, kuin mahdollisesti repeäisin ja saisin siitä jonkinlaisia vaivoja tai pahimmassa tapauksessa sen MS-taudin.
Minunkin äidilläni on MS-tauti. Taudille on tyypillistä, että se helpottaa ja jopa katoaa raskausaikana, ja synnytyksen jälkeen tulee pahenemisvaihe. Tämä liittyy hormonaalisiin seikkoihin, ei synnytystapaan.
Synnytyksestä ei voi saada MS-tautia, synnyttipä alateitse tai sektiolla, ja kuten tuolla jo edellä kirjoititkin, sinunkin äidilläsi oli oireita jo ennen raskauksia.
Ikävä kyllä kyseessä on etenevä sairaus, joten iän myötä se tuppaa vaikeutumaan, vaikka raskausajat menisivätkin vähillä oireilla.
Kaikkea hyvää äidillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmasti ole mitään näyttöä siitä, että synnytyskidutuksen läpikäyminen olisi emotionaalisesti äitiä ja lasta lähentävä toimenpide ja välttämätön. Jos nainen haluaa sektion ja suunnitella synnytyksensä niin siihen tulisi suostua.
Jos kokee synnytyksen synnytyskidutuksena niin kannattaa kyllä pysyä lapsettomana. Ei aina voi ottaa kirsikoita kakusta. Lapsen saamiseen nyt vaan kuuluu osana se synnytys. Niin ikävää kuin se onkin.
Tämä on aivan uskomaton keskustelu! Odotan jos sitä alapeukkujen määrää, minkä kommenttini tulee saamaan 😂😂😂
Mitä ihmeen kirsikoita kakusta? Lapseni syntyi sektiolla (lääket. syystä), luuletko, että se pitkine toipumisineen oli joku kylpyläloma? Siinähän minuun kohdistui esim. suurempi kuolemanvaara kuin alatiesynnytyksessä olisi kohdistunut. Ja ei, lapsen saamiseen ei tosiaan aina kuulu se alatiesynnytys, jos se todella oli sinulle jokin uutinen.
Mitä ihmettä sä raivoat? Tiedän todellakin, koska minulla on 2 kiireellistä sektiota. Yritin synnyttää, mutta ei onnistunut ja 20 ja 15 tunnin jälkeen leikattiin. Missä olen olen jotenkin sanonut, ettei lääketieteellisistä syistä sektiota saisi tehdä? Puhuin niistä, jotka voisivat synnyttää alateitse, mutta eivät halua! Itse menin tosi huonoon kuntoon sektiossa enkä voi ymmärtää että joku haluaa sen vapaaehtoisesti.
Rauha, hyvä ihminen. Ja opettele lukemaan.
Sinun kohdallasi suunniteltu sektio olisi erittäin todennäköisesti ollut turvallisempi vaihtoehto kuin tuo epäonnistunut alatiesynnytysyritys + hätäsektio.
Ei mulle tehty hätäsektiota. Kiireellinen kuten kirjoitin. 3. Synnytys olisi automaattisesti sektio. Minulla ei löytynyt estettä miksi lapsi ei tullut ulos niin päätin yrittää alateitse toisen kerran. Ekalla kerralla lapsen napanuora kaulan ympäri pariin kertaan ja siksi sektio.
Ja olet edelleen sitä mieltä että alatie on turvallinen vaihtoehto?
Se että napanuora on 2 x kaulan ympärillä ei ole automaattisen sektion aihe. Meidän esikoisella oli näin, mutta syntyi normaalisti alakautta, seurattiin vain huolella. Ponnistusvaihe oli kahdessa minuutissa ohi.
Tämä kommentti tuo kiteyttää tämän palstan asiantuntijuuden. Jos maallikko päättää niin hätäsektiota ei tehdä jonkun äidin hätäsektiostaan muistamien syiden takia? Uskon kyseisessä tapauksessa lääkäreiden osanneen arvioida hätäsektion syyt tismalleen oikein. En ole ikinä kuullut "turhista" hätäsektioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mikä ihmeen positiivinen kipu? Kipu tekee vihaiseksi, saa vihaamaan kivun aiheuttajaa sekä aiheuttaa synnytyksen jälkeistä masennusta.
Itse asiassa aivotutkimuksen mukaan ihmisen muisti toimii niin että positiivinen tuntemus pidemmänkin negatiivisen tuntemuksen jälkeen hävittää negatiivisen muiston, kokeitakin asiasta on tehty vapaaehtoisilla esim. pitämällä puoli tuntia ihmistä kylmässä niin että palelee ja sen jälkeen lämmittämällä tehokkaasti viisikin minuuttia jolloin tulee hyvä olo, aivojen muisti toimii niin että lyhyt 5 minuutin miellyttävä lämmön tuntemus aiheuttaa voimakkaamman muistijäljen kuin puolen tunnin paleleminen ja ihminen muistaa paremmin tuon lyhtkestoisenkimmiellyttävän kokemuksen kuin sitä ennen ilmenneen pidemmän negatiivisen kokemuksen. Tämä toimii synnytyksen yhteydessä myös niin että synnytyksen negatiiviset kipukokemukset eivät jää tehokkaasti muistiin kun yleensä synnytyksen perään ilmenee voimakkaita hyviä kokemuksia jotka jäävät taas muistiin. Luonnossa aikoinaan tämä on estänyt sitä ettei laji lisääntyisi, asian on hoitanut evoluutio osaltaan niin että synnytyskipu ei estäisi hankkimasta lisää lapsia, toki ehkäisymenetelmien puute on osaltaan lisännyt synnytysten määrää luonnollisissa tilanteissa. Nykyään muistimekanismilla on ehkäisymenetelmien kehittymisen aikaan suurempi merkitys, mutta ihminen on osannut ehkäistä luomukeinoin jo tuhansia vuosia raskauksia, yleisimpinä rytmimenetelmä ja anaaliyhdyntä. Ei 1700-luvullakaan kehittyneissäkään Euroopan maissa jokaisella naisella ollut seitsemää lasta.
Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja joillakin on siihen taipumusta tahdosta riippumatta, sitä ilmenee myös keisarileikkausten ja kivuttomien alatiesynnytysten yhteydessä, tehokkaalla epiduraalilla ajoissa laitettuna saadaan synnytys kivuttomaksi. Vaimoni on lääkäri ja hän pyysi ajoissa epiduraalia ja riittävää niin että kollega laittoi hänelle sitä sen verran ettei vaimo tuntenut edes supistuksia vaan seurasi niitä itse monitorista ajoittaen ponnistukset supistusten kanssa yhteen kun ei muuten tuntenut mitään.
Sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka helpotti nopeasti ja tehokkaasti lääkityksellä jonka itse määräsi itselleen onneksi, sitä masennusta oli vaikeaa katsella vierestä kun itse iloitsi vauvasta vaikka oli se melkoinen muutos arkielämään, johon ei osannut kyllä oikeasti varautua yhtään vaikka asiaa ajattelikin etukäteen, kun omaa aikaa ei jäänyt työn ohella enää yhtään lapsen ollessa hyvin vähäuninen ja auttaessa masentunutta vaimoa hoitaen kodin ja vauvankin pitkälti heräten yölläkin auttamaan vaimoa lapsen kanssa kun vaimo imetti ja heräten myötätunnostakin ja pakostikin kun lapsi öisin itki eikä tullut mieleenkään hakeutua eri huoneeseen esim. alakertaan sohvalle nukkumaan kun vaimo oli muutenkin niin masentunut niin alkoi itselläkin melkein pää hajota kun joutui käymään töissä ja heräilemään kesken 7-tuntisten yöunien mitä vauva nukkui eikä voinut itse enää harrastaa mitään tai katsoa telkkaria tai mitään muutakaan. Onneksi lääkitys tehosi niin että koko masennus lakkasi ja yllättävän nopea vaste lääkkeillä oli.
Olen eri, mutta vaikean ja kivuliaan synnytyksen ja synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteys on ihan tunnettua tutkimustietoa, eikä sitä voi mitätöidä vaan sen perusteella että sinun vaimosi sitä ja tätä.
Myös muuten sektioäideillä on enemmän masennusta.
Sitä se epäonnistunut alatiesynnytys teettää - hätäsektion tai kiireellisen sektion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kotisynnytys on hyvä vaihtoehto ja tämä keskustelu vielä vahvistaa sitä. Synnytys ja raskaus on luonnollista ja naista voimistuttava.
Miehen kanssa ollaan puhuttu, kun tulen raskaaksi, niin vauva saa kokea luonnollisen raskauden ja kasvun, ilman, että joku sorkkii alapäätäni tai ultrailee vatsaani.
Raskaus ja synnyttäminen on luonnollista, mutta sitä se ei enää ole steriili sairaala ympäristössä, kaiken maailman härpäkkeineen.
Sulla pitääkin olla oikeus tuohon, ja esim. vaikka doulaan siinä kotisynnytyksessä.
Koko idea tässä ketjussa on se, että naisilla pitää olla oikeus valita.
Juuri näin. Jokaisella naisella jo nyt on oikeus synnyttää kotona tai vaikka katuojassa ja sama oikeus pitäisi olla sektiota toivovilla.
Samoin raskauden seuranta neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Kovasti pistät sanoja minun suuhuni. Ymmärrä nyt, että tässä ei puhuta minusta, vaan lukuisista lääkäreistä ja muun muassa WHO:n asiantuntijoista. Sektio on paras ratkaisu silloin, kun siihen on lääketieteellinen syy. Synnytyspelkokin on sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveyskirjasto:
CP-vamma
Älyllistä kehitysvammaisuutta ei tule sotkea ”cerebral palsy”- eli CP-oireistoon, jolla tarkoitetaan aivovaurion aiheuttamaa liikunnallista häiriötä. Yleensä vaurio on syntynyt sikiökauden tai varhaislapsuuden aikana, ja erityisesti keskosena syntyneillä on vaara kehittää CP. Useimmilla potilailla vamman syy jää avoimeksi. CP-vamma vaihtelee lievästä liikunnallisesta poikkeavuudesta hyvinkin vakavaan invaliditeettiin. Tavallisin muoto on nk. spastinen hemiplegia, jossa toisen puolen raajat ovat jäykät ja osin toimimattomat. Ongelmat voivat esiintyä myös kaikissa raajoissa (tetraplegia) ja vain yläraajoissa (diplegia). Spastisen CP-vamman ohella on muita muotoja, kuten ataktinen CP-vamma, jossa raajoissa esiintyy tärinää ja velttoutta. CP-vammaiset potilaat tarvitsevat fysioterapiaa ja neurologista hoitoa, mutta he ovat valtaosin henkisesti varsin kyvykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Huomauttaisin tähän kyllä, että yksi tuore tutkimus ei vielä kumoa aiempaa konsensusta, joka asiasta vallitsee. Se antaa aihetta vain tutkia asiaa lisää.
Tämän hetken tietojen mukaan cp-vamma voi aiheutua mm. hapenpuutteesta, liian aikaisesta syntymästä, raskauden aikaisista infektioista etc. Suurin osa cp-vammaisista on saanut vamman jo raskauden aikana eikä synnytyksessä. Kuitenkin, on arveltu että 8-28 % cp-vammoista olisi synnytyksen aikaisen hapenpuutteen syytä (Clark SM & Ghulmiyyah LM (2008)). Suomessa muistaakseni virallisen tahon mukaan 10 % cp-vammoista aiheutuu synnytyksen aikaisesta asfyksiasta.
Tämä yksi tuote tutkimus on meta-analyysi, johon on koottu kaikki aiempi tilastodata asiasta. Kun muut asiaan vaikuttavat muuttujat on suljettu pois, esiintyy cp-vammaa sektiolla syntyneillä yhtä paljon kuin alateitse syntyneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…
Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Vierailija kirjoitti:
Äitien pakottaminen ulostamaan Suomessa
On ihan järkyttävää, ettei jokainen aikuien voi halutessaan päättää että mieluummin kuin ulostaa, ottaa avannepussin. Julkisen terveydenhuollon pitää ehdottomasti asentaa avanteet kaikille halukkaille, koska on barbaarista pakottaa ihmiset äkistämään kikkare peräsuolen kautta jos he eivät sitä halua. Siinä voi tulla pukamia tai vaikka katketa verisuoni päästä! Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan! Tämä on vielä keskeisempi juttu kuin se joidenkin vöyhöttämä synnytys, kun ihmisillä useimmiten on mahdollisuus valita tulevatko raskaaksi, mutta ulostaminen on väistämätöntä. Ihmisoikeuskysymys, itsemääräämisoikeuskysymys!
Kiitos, että avasit viestilläsi lisää alatiesynnytyksen puolestapuhujien logiikkaa sekä ajatuksenkulkua. Anaalivaihe jäänyt päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan puistattaa lukea tarinoita "voimaannuttavasta, elämän parhaasta kokemuksesta" sekä ajatuksia "positiivisesta kivusta". Minusta jokaisella on oikeus kokea asiat omalla tavallaan mutta nämä voimaantuneet haluavat tuputtaa omaa kokemustaan yleisenä totuutena.
Suurin osa suomalaisista ei osaa tulkita tilastoja oikein. Tilastovat ovat ainoa totuus asiassa ja suosittelen kaikkia opettelemaan tilastomatematiikkaa edes hiukan. Pelkopolilla tuskin sitä opetetaan.
Tässä vielä lainaus (https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=uut&p_art…):
Synnytyksen aikana tehtävä episiotomia eli välilihaleikkaus tai välilihan spontaani repeämä vaikuttavat vahvasti ensisynnyttäjän synnytyksenjälkeiseen seksielämään. Neljännes amerikkalaistutkimukseen osallistuneista naisista kertoi nauttivansa seksistä vähemmän ja saavansa orgasmin harvemmin kuin ennen synnytystä. Kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä yhdyntäkivuista kärsi yli 40 prosenttia kaikista ensisynnyttäjistä. Episiotomian tai repeämän jälkeen naiset kärsivät yhdyntäkivuista 80 prosenttia todennäköisemmin kuin ne naiset, joiden väliliha säilyi ehjänä synnytyksen yhteydessä. Toisaalta neljännes naisista, joiden väliliha säilyi vaurioitumattomana, kertoi jopa nauttivansa seksistä enemmän synnytyksen jälkeen. Mitä syvemmälle ulottuvasta haavasta oli kyse, sitä todennäköisempiä olivat myös yhdyntäkivut. Myös imukuppisynnytys tai pihtisynnytys lisäsivät yhdyntäkipujen todennäköisyyttä. Episiotomia ja repeämä aiheuttivat ongelmia yhtä paljon ja molemmat traumat hidastivat synnytyksenjälkeisen seksielämän käynnistymistä yhtä paljon.
American Journal of Obstretics and Gynecology -lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen laajahko selvitys episiotomian ja repeämän vaikutuksista seksielämään. Tutkimukseen osallistuneet yli 600 naista vastasivat lomakekysymyksiin, jotka postitettiin heille kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Kaikki olivat ensisynnyttäjiä ja heillä oli takana normaali, täysiaikainen, yksisikiöinen raskaus sekä alatiesynnytys. Naiset jaettiin ryhmiin episiotomian, repeämän ja ehjänä säilyneen välilihan mukaan. Lisäksi episiotomia tai repeämäryhmien naisten haava luokiteltiin syvyyden ja pituuden mukaan kolmeen ryhmään. Naisista yksi kolmannes oli säästynyt välilihan leikkaukselta tai repeämältä synnytyksen aikana.
Uutispalvelu Duodecim
(American Jornal of Obstretics and Gynecology 2001; 184: 881-890)Välilihan leikkaamista eli episiotomiaa perustellaan väitteillä, joiden mukaan se vähentäisi välilihan ja peräaukon sulkijalihaksen repeytymisvaaraa sekä lantionpohjan kudosten ylivenyttymistä ja myöhempää veltostumista. Väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan olemassa kiistattoman luotettavia tutkimuksia. Päinvastoin, useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rutiiniepisiotomiasta näyttäisi olevan hyötyä repeämien ehkäisyssä edes imukuppisynnytysten yhteydessä. Episiotomia tuli rutiininomaiseen käyttöön 1920-luvulla synnytysten siirryttyä kodeista sairaaloihin ja yleistyi samanaikaisesti pihtisynnytysten kanssa. Nykyisin monet naiset haluavat päättää itse heille synnytyksen yhteydessä tehtävistä toimenpiteistä ja rutiiniepisiotomia on asetettu monin paikoin kyseenalaiseksi myös suomalaisissa sairaaloissa.
12 kk päästä seksuaalisuudella ja synnytystavalla ei ollut enää eroa. Ero oli havaittavissa 3kk kohdalla. Ja sektio ei poista sitä etteikö yhdyntäkipuja tulisi.
https://www.whattoexpect.com/first-year/postpartum-health-and-care/sex-…Seksuaaliterveyden kohdalla paras apu löytyy seksuaaliterapeutin tarjoamista palveluista ei sektiosta.
Yritätkö väittää, että peruuttamattomia vaurioita ei voisi tapahtua? Jos todellakin noin uskot ja haluat pysyä uskossasi, en voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien pakottaminen ulostamaan Suomessa
On ihan järkyttävää, ettei jokainen aikuien voi halutessaan päättää että mieluummin kuin ulostaa, ottaa avannepussin. Julkisen terveydenhuollon pitää ehdottomasti asentaa avanteet kaikille halukkaille, koska on barbaarista pakottaa ihmiset äkistämään kikkare peräsuolen kautta jos he eivät sitä halua. Siinä voi tulla pukamia tai vaikka katketa verisuoni päästä! Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan! Tämä on vielä keskeisempi juttu kuin se joidenkin vöyhöttämä synnytys, kun ihmisillä useimmiten on mahdollisuus valita tulevatko raskaaksi, mutta ulostaminen on väistämätöntä. Ihmisoikeuskysymys, itsemääräämisoikeuskysymys!
Kiitos, että avasit viestilläsi lisää alatiesynnytyksen puolestapuhujien logiikkaa sekä ajatuksenkulkua. Anaalivaihe jäänyt päälle?
Anaaliviestistä huomaa aika helposti, että tyhmä--> tyhmempi ---> alatiekultti-innostelija.
Kukaan noista alatiehurmostelijoista ei osaa edes tavallisia yhdyssanoja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen sektioäiti kirjoitti:
Onneksi voi kukin itse valita. Suunnitelulla sektiolla kaksi hyvinvoivaa tervettä lasta. Molemmat nostettiin suoraan vatsasta rinnalle lepäämään. Täysi-imetin 5-6 kk ja itse toivuin molemmista sektioista nopeasti.
Baby friendly sairaalassa hoito ja huolenpito ensiluokkaista.
Raha puhuu Suomessa sektioasioissa. Budjetit kaatuisivat, jos kaikki vaatisivat sektion. Monessa muussa maassa synnytetään vakuutuksen maksamana ja sektioprosentit ovat jopa yli 50% . Terveitä lapsia syntyy
ja ei tarvitse kärvistellä hanuri revenneenä eikä äitejä syyllistetä synnytysvalinnastaan. . Suunnitellussa sektiossa harvoin menee mitään pieleen eikä tulehduksia juurikaan ole, koska ehditään putsata ennen ja jälkeen. Hätäsektiot onneksit pelastavt äitejä ja lapsia.. Suomessa sairaaloissa on mittarit, ja niillä mitataan sektioiden määrää ja koska se ei saa ylittyä, saattaa tulla myös vääriä päätöksiä ja hoitovirheitä. Näin kävi ystävälleni, jolle yliopistosairaalan lääkäri sanoi: Kyllä se sieltä mahtuu. Niin ne on muutkin mahtunut.
Seurauksena cp-vamma ja äidillä avanne. Yksityislääkärin lausunto ei painanut mitään
Täällä on on aiemmin annettu tuore tieteellinen linkki, jonka mukaan suunniteltu sektio ei pienennä cp-vamman riskiä. Cp-vamman aiheuttaa yleensä hapenpuute tai aivoverenvuoto jo aiemmin raskauden aikana.
Huomauttaisin tähän kyllä, että yksi tuore tutkimus ei vielä kumoa aiempaa konsensusta, joka asiasta vallitsee. Se antaa aihetta vain tutkia asiaa lisää.
Tämän hetken tietojen mukaan cp-vamma voi aiheutua mm. hapenpuutteesta, liian aikaisesta syntymästä, raskauden aikaisista infektioista etc. Suurin osa cp-vammaisista on saanut vamman jo raskauden aikana eikä synnytyksessä. Kuitenkin, on arveltu että 8-28 % cp-vammoista olisi synnytyksen aikaisen hapenpuutteen syytä (Clark SM & Ghulmiyyah LM (2008)). Suomessa muistaakseni virallisen tahon mukaan 10 % cp-vammoista aiheutuu synnytyksen aikaisesta asfyksiasta.
Tämä yksi tuote tutkimus on meta-analyysi, johon on koottu kaikki aiempi tilastodata asiasta. Kun muut asiaan vaikuttavat muuttujat on suljettu pois, esiintyy cp-vammaa sektiolla syntyneillä yhtä paljon kuin alateitse syntyneillä.
Ja jottei kenenkään äänilevy juuttuisi, lisätään vielä että cp-vammaa esiintyy yhtä yleisesti suunnitellulla sektiolla kuin alateitse syntyneillä. Luonnollisestikin suunnitellut, kiireelliset ja hätäsektiot on luokiteltu erikseen tässä datassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektio lapsen äitinä, en ymmärrä ollenkaan tätä keskustelua maailman luonnollisimmasta asiasta. Sääliksi käy terveydenhoitohenkilosto, tsemppiä vaan heille. Ja teille alatiesynnytystä yli kaiken pelkääville tsemppiä pysyä poissa tältä sivulta ja voimia käydä läpi näitä omia pelkoja ja vaikeuksia rehellisesti. Elämässä saattaa meistä jokainen kohdata paljon suurempia ongelmia, ja jos kaikki tyssää jo tähän synnytystapaan, niin kuinka vaikeaa onkaan päästä eteenpäin oikeista ongelmista, vakavista sairauksista ja läheisten menettämisestä.
Niinpä kun ei ne omat henkilökohtaiset vaikeudet eikä edes tämä synnytyspelko asia mene yhtään eteenpäin tällä palstalla meuhkatessa, vaan päinvastoin. Jokainen on vastuussa omasta voinnistaan eikä noihin ongelmiin auta täällä lietsominen. Ammattihenkilö on oikea osoite.
Kuule, kun silloin joutuisi ottamaan vastuun itsestään ja tekemään jotain asian eteen sen sijaan että valittaa täällä tuntemattomille ihmisille. Ehkä tämä valitus onkin koko homman ydin!
Joo aika sekavaa valitusta täällä on ja ihme jankkausta. Joku ei nyt ota vastuuta omasta olostaan ja hoida sitä pelkoo. Vai onks toi kirjoittaja joku mies tai nainen joka vihaa naisiin ja maailman luonnollisinta ja kauneinta asiaa synnytystä? Alatiesynnytys on vähän kuin isommalla asialla käyminen, tarve ponnistaa jotain ulos, mutta vähä eri kohdasta. Kipu on positiivista kipua. Mulla on vertailupohjaa tohon kipuun vaikean neuropatian ja kolmoishermon takia. Voin sanoo rehellisesti, että päästäkseni Noista sairauksista alatiesynnyttaisin mielelläni joka vuosi!!! Nyt vähän suhteellisuutta peliin!
Mihin suomi olis joutunut jos naiset ei olis ollu oikealla asenteella vuosikymmeniä sitten ja onneksi suurin osa edelleen. Mahtaako olla ihan laillistakaan tällaiset pelottelut täällä ja ainaki aika naisvihaa uhkuvia.
Mitä mahdat kommentillasi tarkoittaa ja viitata?
Syntyvyyden raju lasku alkoi jo 60-luvulla ja on jatkunut siitä jokaisella vuosikymmenellä.
Hedelmällisyysluku oli v. 1973 oli 1.49 lasta ja viime vuonna 1,41 lasta eli lähes sama.Nyt raju syntyvyyden laskun vaikutukset näkyvät ja vaikuttavat, kun niitä synnytysikäisiä naisia on vähän, vaikka naiset synnyttävät samalla tavalla, kuin edellisellä vuosikymmenillä, mutta se ei enää riitä pysäyttämään rajua syntyvyyden laskua, vaan nyt pitäisi tehdä 3-4 lasta, jotta 10-20v päästä ei väestön määrä laskisi, riittäisi työvoimaa ja veronmaksajia.
Uskomstonta keskustelua, kun ei haluta nähdä metsää puilta.
Ei kuitenkaan ole todettu, että syntyvyyden lasku johtuisi siitä, että alateitse ei haluta synnyttää. Sen sijaan ehkäisymenetelmien kehittyminen on johtanut siihen, että naisten ei tarvitse tehdä lapsia enempää kuin itse haluaa. Naisten kouluttautuminen ja työssäkäyminen on myös yleistynyt rajusti 60-luvulta tähän päivään, moni haluaa ennemmin tehdä uraa kuin lapsia.
Aika harva olisi nykyään valmis tekemään 3-4 lasta, vaikka synnytystavan saisi valita ihan itse. Miehet eivät joudu olemaan raskaana tai synnyttämään, mutta suuri osa heistäkään ei halua suurperhettä, aika moni ei halua ollenkaan.
Itse en synnyttäneenä luopuisi kokemuksestani mistään hinnasta. Elämän antaminen on ihmisen ihmeellisin tehtävä. Koin kivun positiivisena ja henkilökunnan kannustavana ja toiveitani kuuntelevina rautaisina ammattilaisina. Synnytin alateitse ja se oli elämäni merkityksellisin kokemus.
Ihan samaa voisin sanoa kahdesta sektiostani. Henkilökunta oli kannustavaa ja ammattitaitoista ja vauvojen nostot vatsasta verhon yli ikimuistoisia hetkiä joista molemmat videollakin. Luonnollisuus tästä nyt oli kaukana, mutta se ei ole minulle mikään itsearvo. Jos luontoäidiltä kysyttäisiin, niin sekä minä että esikoinen oltaisiin kuoltu synnytykseen.
Ihan mielenkiinnosta: mikä oli niin pahasti vialla, että pystyt varmasti sanomaan että sekä sinä että lapsi olisitte kuolleet?
Entisaikaankin suuri valtaosa selvisi synnytyksestä, vaikka apu oli mitä oli. Ne äidit jotka kuolivat, kuolivat yleensä lapsivuodekuumeeseen eli todennäköisesti streptokokki-infektioon.
Ja sanotaan vielä, että en missään nimessä vastusta sektioita. On hienoa, että nykyaikana synnytyksen riskit pystytään minimoimaan. En kuitenkaan myöskään hyväksy sitä, että alatiesynnytyksen vaarallisuutta liioitellaan.
Ei tässä kovinkaan moni pelkää suoranaista kuolemaa vaan ihan vain sitä, että synnytys on kokemuksena tuskallinen, nöyryyttävä tai että se jättää jälkeensä fyysisiä ja seksuaalipuolta heikentäviä ongelmia. Itse en voi sanoa pelkääväni synnytystä kipuineen yms. mutta en halua ottaa riskiä siitä, että alakertani kyky tuntea heikkenee tai että minulle jää esim. lieviäkin pidätysvaivoja.
Vertaus: Pyörällä ajaessa otan aina riskin loukkaantumisesta. Piitämällä pyöräni kunnossa ja käyttämällä pyöräilykypärää (maastoajossa enemmänkin suojausta) minimoin tietyt riskit. Eivät ne katoa mutta teen kuitenkin voitavani.
En halua seksuaaliterveyteni heikentyvän ja piste. Silloin sektio on minun arvopohjalleni riskittömämpi vaihtoehto. Ymmärrätkö? Jos en saa sitä Suomessa, saatan jättää lapset kokonaan tekemättä. Seksuaalisuus on minulle tässä vaiheessa elämääni lasta tärkeämpi asia ja kenelläkään ei ole oikeutta kertoa minulle sitä, että arvomaailmani olisi väärä. Minun elämäni ja minun kehoni.
Tämän minä ymmärrän. Olet perehtynyt riskeihin ja tiedät että alatiesynnytys olisi todennäköisesti parempi valinta sekä sinulle että vauvallesi. Tässä asiassa et kuitenkaan pysty ajattelemaan rationaalisesti. Minun nähdäkseni olet oikeutettu pelkosektioon.
Olen eri, mutta tällä sinun logiikallasihan kaikki sektiota toivovat ovat oikeutettuja pelkosektioon..? No, lopputulos on sama joten kai tämäkin sopii. Ei minua ainakaan se pelkodiagnoosi niin paljon hävetä, että sen takia lähtisin sektiotoivetta perumaan.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.
Aika loukkaavasti puhut. Sinun mielestäsi alapään "pilalle menemisen" riskiä ei ole (tai se ei ole merkittävä riskinä). Minun mielestäni riski on todellinen ja se kannattaa ottaa huomioon. Et voi väittää, etten ymmärtäisi asiaa. Samassa yhteydessä sinä vähättelet seksuaaliterveyden säilyttämisen merkitystä.
Jos seksuaalisuus ei ole sinulle tärkeä asia, älä yritä vaatia muita ajattelemaan asiasta samalla tavalla.
Kovasti pistät sanoja minun suuhuni. Ymmärrä nyt, että tässä ei puhuta minusta, vaan lukuisista lääkäreistä ja muun muassa WHO:n asiantuntijoista. Sektio on paras ratkaisu silloin, kun siihen on lääketieteellinen syy. Synnytyspelkokin on sellainen.
Kerron nyt sinulla salaisuuden. Asenne on sellainen seikka, joka vaikuttaa myös näillä WHO-asiantuntijoilla sekä lääkäreillä. One kanssasi sataprosenttisen samaa mieltä siitä, että alatiesynnytys on äidille (ei lapselle, huom) riskittömämpi vaihtoehto. Mutta kun verrataan elämää haittaavien vaurioiden/traumojen osuuksia alatiesynnytyksissä ja sektioissa, sektion riskit ovat sektiota haluaville mieluisampia.
Onko sinusta ok se, että osa naisista jättää tekemättä lapsia siksi, että synnytystapaa ei saa valita? En usko olevani ainoa. Kaksi isovanhempaani on lääkäreitä ja molemmat vanhempani biologeja, joten meillä on kotona puhuttu kaikesta elämään liittyvästä kaunistelematta.
Jos on ajatuksella lukenut läpi tässä ketjussa linkatut tutkimukset ja on edelleen sitä mieltä että sektio on riskittömämpi tapa synnyttää, ei selvästikään mikään omaan maailmankuvaan sopimaton informaatio mene aivoihin.
Pelkosektio on tuolloin kaikkien kannalta paras ratkaisu, ei vähiten synnärin henkilökunnan.