Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä synnytystä, ei kestä äitiyttäkään.
Itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla jonka halusin mukavuussyistä.
Äitiydestä nautin kaikkine haasteineen siitä huolimatta, että en halunnut alapääni menevän tohjoksi.
Sulla on yläpää jo mennytkin tohjoksi. Alapää olisi pysynyt hyvänä. Nyt sulla on arpi joka ei koskaan katoa, sitä kutittaa ja se on ruma, kukaan ei halua silitellä vatsaasi ja jäit vaille synnytyskokemusta. Sinut on vain leikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50 sivua ruikutusta, eiköhän parempi ettei valittajat tee lapsia enää.
Näinhän naiset ovat tehneetkin, 50sivun sijasta 50 vuotta.
Ja nyt ollaan tilanteessa, jos halutaan säilyttää elintaso ja hyvinvointivaltio syntyvyyden on noustava. Muuten ollaan pian tilanteessa, että jokainen on yksin oman onnensa seppä, joka tuskin vaikuttaa millään tavalla näitä sektion toivojia, joilla useimmilla on hyvä ura ja koulutus, vaan vaikutus kohdistuu vähempiosaisiin, kun veronmaksajia ei ole. Siksi sektiota toivien haukkuminen ja syyllistäminen on enemmän kuin turhaa, eikä sillä ole myöskään lääketiett.faktoja.
Minusta yksi todella hyvä vaihtoehto olisi naisille vapaus itse päättää, haluaako sektion vai synnyttääkö alateitsi ja luulen sen lisäävän syntyvyyttä ja mikä parasta, sieltä varmasti löytyisi hyvää vanhemmuutta.
Syntyvyys alkoi laskuun jo 70-luvulla ja se hiukan nousi 80-luvulla kun saatiin tehokkaampia kivunlievitystä ja isät pääsivät mukaan synnytykseen. Mutta nämä toimenpiteet eivät auta ikuisesti, kun jokaiselle tulee vesi hanasta ja on sisävessa eli elintaso on noussut ja odotukset ja vaatimukset nousevat samassa suhteessa.
Ja tässä ajassa, äidin itsensä oma valinta synnytystavasta uskoisin lisäävän synnytustä, joko sektio tai synnytys alateitse.
Ja valinta synnytystavoista ei ole keneltäkään pois, kun se alatiesynnytyskään ei suinkaan ole ilmainen.
Vierailija kirjoitti:
kyllä huomaa että jollain on vähän ongelmia pääkopan kanssa. Haukutaan alapääfanaatikoksi, alatieuskovaiseksi jne.
Lääketieteellinen fakta on että useasti alatiesynnytys nyt vaan on normaalisti komplisoimattomassa synnytyksessä turvallisin tapa niin äidille kuin lapselle.
Alapääfanaatikkoja ovat oikeasti ne sektiota haluavat jotka pelkää että se alapää räjähtää. Sellaisille pelkääjille annetaan se sektio. Sinne vaan kertomaan asiasta lekurille tai hoitajalle. Ei ole vaikeaa. Minulta asia ei ole pois ja haluan että kaikille pelkääjille se sektio tulee.
Sensijaan asia ei ole ihmisoikeuskysymys koska kyse on terveydestä ja leikkauksista.
Pääkopan hoitoon voi tarvita leikkausta (transsukupuolisuus) mutta muun kehokuvan/ mielihäiriöiselle ( käteni ei ole omani, jatkuvat kauneusleikkaukset) ei leikkaukset auta mitään.
Minä ihmettelen, eikä näitä pelota lapsen kuoleminen, vammautuminen, tai vakava sairastuminen? Jonkun näistä toteutuminen on todennäköisempää kuin alapään meneminen tohjoksi synnytyksessä. Lapsuus itsessään kun kestää paljon kauemman aikaa kuin synnytys. Lapselle voi periaatteessa tapahtua mitä vaan, kun on tähän maailmaan saatettu, mutta palstailija on huolissaan siitä, mitä omalle alapäälle saattaa 1% mahdollisuudella tapahtua tunneissa laskettavan ajanjakson aikana, osa jopa jättää lapsen kokonaan tekemättä muka vain ja ainoastaan tämän takia.
Jos on niin pessimistinen, että uskoo kuuluvansa siihen pienen pieneen osaan ihmisistä, jotka vaurioituvat pysyvästi synnytyksestä, miten voi kuvitella välttävänsä kaikki muut vaarat, jotka ovat läsnä ihan jokapäiväisessä elämässä?
Jospa sinä et sanelisi muitten lisääntymistä. Tässä asiassa ei ole olemassa "oikeita ja vääriä tapoja". Synnytys voi olla onnistunut tavasta riippumatta, ja lapselle tärkeintä rakastavat vanhemmat. Ei se, tuliko maailmaan vatsanpeitteet avaamalla vai alateitse. Elämän kannalta tuo pieni hetki.
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on ihan normaali synnytys, kaikki eläimet synnyttävät alateitse. Sektio on sitä varten mikäli asiat menee pieleen eikä ole enää muita vaihtoehtoja (alatiesynnytys ei onnistu).
Mielestäni jos lapsia haluaa, täytyy vaan hyväksyä se, että synnytys kuuluu asiaan ja se tapahtuu alateitse.
Tottakai ymmärrän sitten, jos vaikkapa edellinen synnytys on aiheuttanut suuria traumoja, vauva on perätilassa tai tosi isokokoinen ja äiti taas pieni. Tottakai tällaiset syyt on asia erikseen.
Mutta mikäli anatomisesti kaikki kunnossa, vauva normaalikokoinen eikä mitään erityisiä syitä ole, niin normaali alatiesynnytys on se vaihtoehto 1.
Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta mikäli niitä haluaa niin tietää sen jo etukäteen, että synnytys on aika olennainen osa siinä prosessissa.
Nykyisin synnytyksessä on vain ongelma, kun vauvat ovat yhä isompia, kun sitä ravintoa on helposti saatavilla. Ja ennen joku älähtää, myös niillä hoikilla äideillä. Katsokaan lasten ja nuorten hampaita ja verratkaa niitä isovanhempien, siinä näkyy hyvin ravinnon saannin ero.
Nykyään vauvat saattavat olla 4kg jopa 5kg, kun ennen vauvat painoivat alle 3kg.
Ja sekin ilmiö on tullut, kuinka odottavat äidit paastoavat, ettei vauva kasvaisi suureksi, kun sitä sektiota ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on ihan normaali synnytys, kaikki eläimet synnyttävät alateitse. Sektio on sitä varten mikäli asiat menee pieleen eikä ole enää muita vaihtoehtoja (alatiesynnytys ei onnistu).
Mielestäni jos lapsia haluaa, täytyy vaan hyväksyä se, että synnytys kuuluu asiaan ja se tapahtuu alateitse.
Tottakai ymmärrän sitten, jos vaikkapa edellinen synnytys on aiheuttanut suuria traumoja, vauva on perätilassa tai tosi isokokoinen ja äiti taas pieni. Tottakai tällaiset syyt on asia erikseen.
Mutta mikäli anatomisesti kaikki kunnossa, vauva normaalikokoinen eikä mitään erityisiä syitä ole, niin normaali alatiesynnytys on se vaihtoehto 1.
Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta mikäli niitä haluaa niin tietää sen jo etukäteen, että synnytys on aika olennainen osa siinä prosessissa.
Nykyisin synnytyksessä on vain ongelma, kun vauvat ovat yhä isompia, kun sitä ravintoa on helposti saatavilla. Ja ennen joku älähtää, myös niillä hoikilla äideillä. Katsokaan lasten ja nuorten hampaita ja verratkaa niitä isovanhempien, siinä näkyy hyvin ravinnon saannin ero.
Nykyään vauvat saattavat olla 4kg jopa 5kg, kun ennen vauvat painoivat alle 3kg.
Ja sekin ilmiö on tullut, kuinka odottavat äidit paastoavat, ettei vauva kasvaisi suureksi, kun sitä sektiota ei saa.
No kai siinä on jo peiliin katsomisen paikka äidillä, joka syö(ttää) vauvansa 5-kiloiseksi raskausaikana? Vauva ei ihan pelkällä pyhällä hengellä, tai edes terveellisellä ruokavaliolla ja sopivalla annoskoolla kasva itsestään noin suureksi. Ei, vaikka äidillä (tai isällä) olisi ne surullisen kuuluisat isot luut.
Ei tarvitse paastota, mutta ei tarvitse puputtaa energiatiheää höttöäkään, kuten monet tekevät. Raskaana olevan ei tarvitse syödä kahden edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä synnytystä, ei kestä äitiyttäkään.
Itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla jonka halusin mukavuussyistä.
Äitiydestä nautin kaikkine haasteineen siitä huolimatta, että en halunnut alapääni menevän tohjoksi.Sulla on yläpää jo mennytkin tohjoksi. Alapää olisi pysynyt hyvänä. Nyt sulla on arpi joka ei koskaan katoa, sitä kutittaa ja se on ruma, kukaan ei halua silitellä vatsaasi ja jäit vaille synnytyskokemusta. Sinut on vain leikattu.
Arpeani ei kutita ja se jää kivasti bikinirajan alapuolelle. Mies tykkää mahastani edelleen.
Minulle on aivan sama pidätkö minua true synnyttäjänä vai et :D
Sektiolla synnyttäminen oli hieno kokemus josta jäi hyvä mieli. En vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nimenomaan EN halua synnytysokemusta ja olen mielelläni leikattu. Ruma arpikin on ihan ok.
Terv. Kahden sektiolapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on ihan normaali synnytys, kaikki eläimet synnyttävät alateitse. Sektio on sitä varten mikäli asiat menee pieleen eikä ole enää muita vaihtoehtoja (alatiesynnytys ei onnistu).
Mielestäni jos lapsia haluaa, täytyy vaan hyväksyä se, että synnytys kuuluu asiaan ja se tapahtuu alateitse.
Tottakai ymmärrän sitten, jos vaikkapa edellinen synnytys on aiheuttanut suuria traumoja, vauva on perätilassa tai tosi isokokoinen ja äiti taas pieni. Tottakai tällaiset syyt on asia erikseen.
Mutta mikäli anatomisesti kaikki kunnossa, vauva normaalikokoinen eikä mitään erityisiä syitä ole, niin normaali alatiesynnytys on se vaihtoehto 1.
Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta mikäli niitä haluaa niin tietää sen jo etukäteen, että synnytys on aika olennainen osa siinä prosessissa.
Nyt sinulla on aukko sivistyksessä. Myös sektiot ovat yleisiä eläimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektiosta toipuminen oli kyllä nopeaa. Seuraava päivänä kävin suihkussa ja sitä seuraavana nostelin vauvaa ja toimin jo normaalisti. Kipuja ei ollut, pärjäsin perus kipulääkkeillä. Viikko sektiosta koin oloni melko normaaliksi, seksiä harrastimme ja hoidin vauvan. Toki otin rauhallisesti enkä nostellut vauvaa painavampia juttuja ja kävelin rauhassa. Kaikin puolin kivuton, helppo ja miellyttävä kokemus. Suunniteltu sektio on huomattavasti hätäsektiota turvallisempi ja toipuminen yleensä erittäin nopeaa.
Mulla suunniteltu sektio. Aivan hirveät kivut. Mikää lääke ei aittanut ja pääsin sängystä autettuna vasta 3vrk sektiosta. Siitä eteenpäin 3-4vk kipuhelvetti ja 4kk meni ennenkun tuli mitään lihaskoontoa/korsettia ja mulla oli treeniKIELTO lääkäriltä 5 kk ajan. Aivan hirveä kokemus. Se ei kaikilla ole niinkuin sinulla!
Aika lailla identtinen kokemus sektiosta, ei ollut sillä tavalla kiireellinen että synnytys ei vain käynnistynyt vauvan liian suuren koon takia. Kivut oli alkuun niin kovat että kun minut nostettiin sängystä, en pystynyt hengittämään. Tärkeintä toki että vauva säilyi terveenä. Neuvolan mukaan toivuin hyvin, kyllä kuulemani ovat päässeet helpommalla. Jotkut kävelivät ulkona viikon kuluttua.
Nykypäivän nainen on niin turhamainen että pelkää pillun rumistuvan synnytyksessä, siinä syy. Väliäkö sillä miltä pillunne näyttävät kun ette sitä kellekään edes anna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja kuulla. Ketjun aihe on silti valinnanvapaus ja sen puuttumisen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on ihan normaali synnytys, kaikki eläimet synnyttävät alateitse. Sektio on sitä varten mikäli asiat menee pieleen eikä ole enää muita vaihtoehtoja (alatiesynnytys ei onnistu).
Mielestäni jos lapsia haluaa, täytyy vaan hyväksyä se, että synnytys kuuluu asiaan ja se tapahtuu alateitse.
Tottakai ymmärrän sitten, jos vaikkapa edellinen synnytys on aiheuttanut suuria traumoja, vauva on perätilassa tai tosi isokokoinen ja äiti taas pieni. Tottakai tällaiset syyt on asia erikseen.
Mutta mikäli anatomisesti kaikki kunnossa, vauva normaalikokoinen eikä mitään erityisiä syitä ole, niin normaali alatiesynnytys on se vaihtoehto 1.
Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta mikäli niitä haluaa niin tietää sen jo etukäteen, että synnytys on aika olennainen osa siinä prosessissa.
Nykyisin synnytyksessä on vain ongelma, kun vauvat ovat yhä isompia, kun sitä ravintoa on helposti saatavilla. Ja ennen joku älähtää, myös niillä hoikilla äideillä. Katsokaan lasten ja nuorten hampaita ja verratkaa niitä isovanhempien, siinä näkyy hyvin ravinnon saannin ero.
Nykyään vauvat saattavat olla 4kg jopa 5kg, kun ennen vauvat painoivat alle 3kg.
Ja sekin ilmiö on tullut, kuinka odottavat äidit paastoavat, ettei vauva kasvaisi suureksi, kun sitä sektiota ei saa.
No kai siinä on jo peiliin katsomisen paikka äidillä, joka syö(ttää) vauvansa 5-kiloiseksi raskausaikana? Vauva ei ihan pelkällä pyhällä hengellä, tai edes terveellisellä ruokavaliolla ja sopivalla annoskoolla kasva itsestään noin suureksi. Ei, vaikka äidillä (tai isällä) olisi ne surullisen kuuluisat isot luut.
Ei tarvitse paastota, mutta ei tarvitse puputtaa energiatiheää höttöäkään, kuten monet tekevät. Raskaana olevan ei tarvitse syödä kahden edestä.
Ruuan määrä ei aina ole ratkaiseva tekijä, vaan laatu.
Ja jos tarkastellaan pituutta useamman sukupolven ajalta, nuoremmat sukupolvet ovat yhä pitempiä kuin edelliset. Ja painoon vakuttaa myös pituus ja muut raajat ja pää.
Pituuden kasvu on jo jouduttu huomioon useasti vaateiden kaavoituksessa ja huonekaluissa.
Vielä 10-20v sitten naiset saattoivat olla pitkiä 150-160cm, nyt ei ole lainkaan harvinaista 175-180cm.
Ps. onko sinulla jotenkin huono päivä? Vai missä syy jankuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kaun kuin alatie on mukamas joku ykköstapa synnyttää, en ainakaan minä hanki lapsia. Missään pelkopolilla en ala juoksemaan, joten olkoon vauvakato minun puolestani.
Mopojonne vauhdissa :D
Nisäkkäiden synnytystapana alatie on ykköstapa.
Jatkossa pitää varmaan siirtyä Matrixista tutuiksi tulleisiin keinokohtuihin ja piuhoihin, että itsemääräämisoikeus kehoon toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minäminäminä ja minä.
entä jos kaikki synnyttäjät vaatii erikoiskohtelut ja elton johnin laulamaan synnytyksen ajaksi.
riittääkö rahat siihen ja resurssit?
olin synnärillä harjoittleussa aikoinaan, niin monella oli pitkä lista kaikista vaatimuksista joille työntekijät nauro kahvihuoneessa, ja olihan ne melkoisia prinsessoja ne synnyttäjät usein.
Jokaisen kätilöksi opiskelevan täytyisi tajuta se fakta, että synnärityössä kohtaat todella, todella erilaisia naisia ja perheitä. Synnytys harvoin on naiselle mikään helppo ja voimaannuttava kokemus, ja kätilönä sinä saat varmasti kuulla asiasta. Synnyttäjiä on laidasta laitaan ja paljon on myös näitä "prinsessoja" ja sinun on se ammattilaisena kestettävä. Valtaosa synnyttäjistä tulee toivelistan kanssa kuten ohjeistetaan.
Synnytys ei ole mikään helppo juttu. Miksi mennä töihin synnärille jos vaan haukkuu asiakkaita/potilaita kahvihuoneessa? Pätee muuhunkin hoitoalaan. Järkyttävää.
Olen itsekin hoitoalalla eikä meillä todellakaan puhuta potilaista ellei ole jotain aivan äärimmäisiä erikoistapauksia. Kahvitauolla puhumme aivan muista asioista kuin potilaista.🙄
Tykkäisitkö sinä, että sinun hoitopaikkasi henkilöstö nauraa sinulle kahvitauolla? Voi miten ammattimaista!
Vähentää luottamusta vielä enemmän tämmöset ”naurettiin sille kahvihuoneessa” jutut. Ikävältä tuntuu mennä sairaalaan, jos siellä vielä ilkutaan.
Toivottavasti tiede kehittyy näin pitkälle. Olin puoli vuotta saikulla vaikean raskauden ja siitä johtuvien riskien ja ongelmien vuoksi, sairaalassakin viikkoja. Keinokohtu kuulostaa erittäin hyvältä. Toista raskautta/lasta ei nimittäin muuten itselleni tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä synnytystä, ei kestä äitiyttäkään.
Itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla jonka halusin mukavuussyistä.
Äitiydestä nautin kaikkine haasteineen siitä huolimatta, että en halunnut alapääni menevän tohjoksi.Sulla on yläpää jo mennytkin tohjoksi. Alapää olisi pysynyt hyvänä. Nyt sulla on arpi joka ei koskaan katoa, sitä kutittaa ja se on ruma, kukaan ei halua silitellä vatsaasi ja jäit vaille synnytyskokemusta. Sinut on vain leikattu.
Voi herranjumala, millaiseksi tämä keskutelun taso on vajonnut. Herätkää nyt hyvät naiset, olette aikuisia ihmisiä ettekä mitään 3-vuotiaita! Tämän parempaan teistä pystyy kyllä jokainen!
Minutkin leikattiin sektiolla mukavuusyistä. Arpi ei minua haittaa, sehän siinä onkin tärkeää, että saa ne mahdolliset jäljet/vammat sinne, missä se itseään vähiten häiritsee/vaivaa. Arpi ei ole koskaan kutissut ja mieheni olisi kimpussani jatkuvasti, jos tuo vauva ei olisi koko ajan läsnä. Olen onnellinen, tyytyväinen ja iloinen, etten saanut synnytyskokemusta: siksi juuri valitsin sektion, etten sitä ikinä joudu kokemaan. Sain upean pojan ja positiivisen alun äitiydelle. Juuri sellaisen kuin toivoinkin. En ymmärrä, miksi jotkut haluaisivat viedä sen minulta pois.
Ynmärrän hyvin, että jotkut eivät halua vatsaan arpea ja se häiritsee paljon. Minä en halunnut, että alapää repeää ison reippaasti yli 4 kiloisen vauvan synnytykseen. En kritisoi kenenkään muiden valintoja enkä hauku täällä kenenkään alapäätä rumaksi. En ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että me äidit olemme hyvin erilaisia ja meille on eri asiat tärkeitä.
Tuskin ketään kiinnostaa mihin kuntoon se alapää menee, kuten täällä tullut harvinaisen selväksi. Se on se synnytystapa eli se kipu. Ei minua kiinnosta tippaakaan mihin kuntoon römpsäni jäisi, mutta en vain halua sitä hemmetin kivuliasta tuntikausien synnytyskokemusta! Ja kyllä, olen tietoinen myös sektion kivuista ja riskeistä, mutta silti otan mielummin ne riskit. Mutta en edes harkitse raskautta niin kauan, kun naiset pakotetaan alatiesynnytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on ihan normaali synnytys, kaikki eläimet synnyttävät alateitse. Sektio on sitä varten mikäli asiat menee pieleen eikä ole enää muita vaihtoehtoja (alatiesynnytys ei onnistu).
Mielestäni jos lapsia haluaa, täytyy vaan hyväksyä se, että synnytys kuuluu asiaan ja se tapahtuu alateitse.
Tottakai ymmärrän sitten, jos vaikkapa edellinen synnytys on aiheuttanut suuria traumoja, vauva on perätilassa tai tosi isokokoinen ja äiti taas pieni. Tottakai tällaiset syyt on asia erikseen.
Mutta mikäli anatomisesti kaikki kunnossa, vauva normaalikokoinen eikä mitään erityisiä syitä ole, niin normaali alatiesynnytys on se vaihtoehto 1.
Lapsia ei ole kenenkään pakko tehdä, mutta mikäli niitä haluaa niin tietää sen jo etukäteen, että synnytys on aika olennainen osa siinä prosessissa.
Nykyisin synnytyksessä on vain ongelma, kun vauvat ovat yhä isompia, kun sitä ravintoa on helposti saatavilla. Ja ennen joku älähtää, myös niillä hoikilla äideillä. Katsokaan lasten ja nuorten hampaita ja verratkaa niitä isovanhempien, siinä näkyy hyvin ravinnon saannin ero.
Nykyään vauvat saattavat olla 4kg jopa 5kg, kun ennen vauvat painoivat alle 3kg.
Ja sekin ilmiö on tullut, kuinka odottavat äidit paastoavat, ettei vauva kasvaisi suureksi, kun sitä sektiota ei saa.
Itse asiassa tilastot osoittavat toista:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomalaiset-naiset-synnyttavat-enti…
"Yli 4000 g painavien vastasyntyneiden osuudet ovat vähentyneet kahdenkymmenen vuoden aikana runsaat kolme prosenttiyksikköä ollen 16,4 prosenttia vuonna 2008. Tämä Suomen kehityssuunta on toinen kuin muissa Pohjoismaissa."
"Suomessa syntymäpainon kehityssuunta johtunee osittain siitä, että raskauden aikaisia sokeriarvoja seurataan tarkasti ja diabetesta hoidetaan keskitetysti. Sokeriaineenvaihdunnan häiriö johtaa tyypillisesti sikiön kasvun kiihtymiseen. Poikien syntymäpainon keskiarvo oli 3 550 grammaa ja vastaavasti tyttöjen 3 429 grammaa vuonna 2008."
"Vuonna 2008 poikien syntymäpituus oli keskimäärin 50,4 cm, ollen 0,8 cm enemmän kuin tytöillä."
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80414/Tr06_10.pdf?sequenc…
Niin kaun kuin alatie on mukamas joku ykköstapa synnyttää, en ainakaan minä hanki lapsia. Missään pelkopolilla en ala juoksemaan, joten olkoon vauvakato minun puolestani.