Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n manifesti kirvoittaa mammoja. Raskaana ylpeänä kun maha valtava ja väki kehuu kuinka tullaan saamaan isoja vauvoja mutta h-hetkellä asia joitakin alkaa ahdistaa. Onko muuten tutkittu onko synnytystavalla lisäävää riskiä raskaudenjälkeiseen masennukseen?
On tutkittu. Pelkosektiolla synnyttävillä on enemmän mielenterveysongelmia ja myös synnytyksen jälkeistä masennusta kuin äideillä keskimäärin.
Tähänkin olen joskus linkin kaivanut.
Ensimmäinen synnytykseni oli kiireellinen sektio, eli epäonnistunut alatiesynnyys. Pienen kooni takia, tiesin, että, päädyn tuohon sektioon vaikka kuinka sairaalassa yrittivät väkisin kolme päivän ajan alakautta. Kamalaa härdelliä se oli muutenkin ja seurauksena vakava synnytyksen jälkeinen masennus, joka vaati paljon hoitoa (lue: veronmaksajien kustannuksella).
Toinen synnytys, vaadin heti ennalta suunnitellut sektion, eikä tuollaista kiduttamista mitä oli ensimmäisellä kerralla. Toisen synnytyksen jälkeen nautin vauvasta ja vauva-ajasta ihan eri tavalla.
Uskon vahvasti, että sillä on merkitystä onko sairastunut masennukseen kiireellisen/hätäsektion vai suunnitellun sektion jälkeen.Sukulaisellani oli sama tilanne.
Sitäkin yritettiin kauan aikaa alakautta, vaikka sillä on joku kohdun ongelma, josta oli kuulemma selvää ettei se tule onnistumaan alakautta, silti piti väkisin yrittää, koska suomi.
Hätäsektioon se päättyi, koska se vauva oli kuolemassa. Onneksi sille ei tullut mitään vaurioita.
Sukulaiseni ei muista mitään koko tilanteesta, sillä on totaalinen muistinmenetys koko ajasta. Sen mies on niin traumatisoitunut, että se hankki vasektomian, eikä halua tietää mitään vauvoista, synnytyksistä tai raskauksista.
Epäilemättä kamala kokemus, aivan hirveä. Mutta tuskin kovin yleinen (ei ainakaan tilastojen mukaan). En usko, että näillä peloitteluilla varsinaisesti autetaan ketään. Koskaan ei tule riskitöntä lapsen syntymää. Vaikka kaikki sektioitaisiin lapsia ja äitejä kuolisi silti.
Näin raskaanaolevana pakko kysyä alapeukuttajilta, että ketä ja mitä nämä kauhukertomukset mahtavat sitten mielestänne auttaa? Hätäsektiota kun tehdään 1% kaikista synnytyksistä niin pitääkö niiden pohjalta tehdä kaikki synnytyksiin liittyvät päätökset?
Vastaisitteko.Eli huonoista kokemuksista täytyisi vain vaieta? Lakaistaan maton alle kaikki ikävä vaan. Saat puhua synnytyksestäsi vain jos kokemus oli hyvä ja voimaannuttava. Näinkö olisi parempi?
Ei hän edes kertonut omasta kokemuksestaan. Täysin poikkeukselliset kauhukertomukset, joita tapahtuu todella harvoin ja vielä tapahtuneet kaikenmaailman kummin kaimoille, ei auta ketään. Tällä palstalla vastaan hyvistä alatiekokemuksista. Sektion jälkeen harrastetaan seksiä ja siivoilemaan ja alatiesynnytyksessä kuollaan. Tilastot vaan kertoo muuta. Mutta hyvä jos nämä 1% hätäsektio kertomukset, jotka eivät ole sattuneet itselle auttavat jotain.
Edelleen, nuo eivät ole mitään kauhutarinoita vaan todellisia kokemuksia. Jos olet lukenut ketjua tiedät, että 2. asteen repeämä on yleisin repeäminen ja se voi sisältää vaikka 100 tikkiä. Niitä ei kirjata mihinkään tilastoihin. Ei ne ole mitään poikkeuksien poikkeuksia, vaan ihan todellisuutta. Olkaa onnellisia kaikki te, jotka selvisitte synnytyksestä ilman suurempia vaurioita. Älkää silti vähätelkö epäonnekkaiden traumaattisia kohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n manifesti kirvoittaa mammoja. Raskaana ylpeänä kun maha valtava ja väki kehuu kuinka tullaan saamaan isoja vauvoja mutta h-hetkellä asia joitakin alkaa ahdistaa. Onko muuten tutkittu onko synnytystavalla lisäävää riskiä raskaudenjälkeiseen masennukseen?
On tutkittu. Pelkosektiolla synnyttävillä on enemmän mielenterveysongelmia ja myös synnytyksen jälkeistä masennusta kuin äideillä keskimäärin.
Tähänkin olen joskus linkin kaivanut.
Ensimmäinen synnytykseni oli kiireellinen sektio, eli epäonnistunut alatiesynnyys. Pienen kooni takia, tiesin, että, päädyn tuohon sektioon vaikka kuinka sairaalassa yrittivät väkisin kolme päivän ajan alakautta. Kamalaa härdelliä se oli muutenkin ja seurauksena vakava synnytyksen jälkeinen masennus, joka vaati paljon hoitoa (lue: veronmaksajien kustannuksella).
Toinen synnytys, vaadin heti ennalta suunnitellut sektion, eikä tuollaista kiduttamista mitä oli ensimmäisellä kerralla. Toisen synnytyksen jälkeen nautin vauvasta ja vauva-ajasta ihan eri tavalla.
Uskon vahvasti, että sillä on merkitystä onko sairastunut masennukseen kiireellisen/hätäsektion vai suunnitellun sektion jälkeen.Sukulaisellani oli sama tilanne.
Sitäkin yritettiin kauan aikaa alakautta, vaikka sillä on joku kohdun ongelma, josta oli kuulemma selvää ettei se tule onnistumaan alakautta, silti piti väkisin yrittää, koska suomi.
Hätäsektioon se päättyi, koska se vauva oli kuolemassa. Onneksi sille ei tullut mitään vaurioita.
Sukulaiseni ei muista mitään koko tilanteesta, sillä on totaalinen muistinmenetys koko ajasta. Sen mies on niin traumatisoitunut, että se hankki vasektomian, eikä halua tietää mitään vauvoista, synnytyksistä tai raskauksista.
Epäilemättä kamala kokemus, aivan hirveä. Mutta tuskin kovin yleinen (ei ainakaan tilastojen mukaan). En usko, että näillä peloitteluilla varsinaisesti autetaan ketään. Koskaan ei tule riskitöntä lapsen syntymää. Vaikka kaikki sektioitaisiin lapsia ja äitejä kuolisi silti.
Näin raskaanaolevana pakko kysyä alapeukuttajilta, että ketä ja mitä nämä kauhukertomukset mahtavat sitten mielestänne auttaa? Hätäsektiota kun tehdään 1% kaikista synnytyksistä niin pitääkö niiden pohjalta tehdä kaikki synnytyksiin liittyvät päätökset?
Vastaisitteko.Eli huonoista kokemuksista täytyisi vain vaieta? Lakaistaan maton alle kaikki ikävä vaan. Saat puhua synnytyksestäsi vain jos kokemus oli hyvä ja voimaannuttava. Näinkö olisi parempi?
Ei hän edes kertonut omasta kokemuksestaan. Täysin poikkeukselliset kauhukertomukset, joita tapahtuu todella harvoin ja vielä tapahtuneet kaikenmaailman kummin kaimoille, ei auta ketään. Tällä palstalla vastaan hyvistä alatiekokemuksista. Sektion jälkeen harrastetaan seksiä ja siivoilemaan ja alatiesynnytyksessä kuollaan. Tilastot vaan kertoo muuta. Mutta hyvä jos nämä 1% hätäsektio kertomukset, jotka eivät ole sattuneet itselle auttavat jotain.
Edelleen, nuo eivät ole mitään kauhutarinoita vaan todellisia kokemuksia. Jos olet lukenut ketjua tiedät, että 2. asteen repeämä on yleisin repeäminen ja se voi sisältää vaikka 100 tikkiä. Niitä ei kirjata mihinkään tilastoihin. Ei ne ole mitään poikkeuksien poikkeuksia, vaan ihan todellisuutta. Olkaa onnellisia kaikki te, jotka selvisitte synnytyksestä ilman suurempia vaurioita. Älkää silti vähätelkö epäonnekkaiden traumaattisia kohtaloita.
Ja vielä ihmetellään, miksi synnytyspelko lisääntyy kun hätäsektioon joutuu joka toinen palstalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀
Mullakin hemoglobiini alle 80 alatiesynnytyksen jälkeen ja 9 päivää sairaalassa. Kuukausi kipulääkkeitä maksimiannostuksella ja jälkitarkastuksessa liikkuminen oli vielä vaivalloista haavan takia. Normaalipainoinen ja ikää alle 30v. Seksi teki kipeää ensimmäiset puoli vuotta. Eli ei tuo sektiokokemus kyllä niin hirveästi eroa alatiesynnytyksestäni, vaikka alatiesynnytys onkin helppo ja vaivaton ja siitä palautuu nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n manifesti kirvoittaa mammoja. Raskaana ylpeänä kun maha valtava ja väki kehuu kuinka tullaan saamaan isoja vauvoja mutta h-hetkellä asia joitakin alkaa ahdistaa. Onko muuten tutkittu onko synnytystavalla lisäävää riskiä raskaudenjälkeiseen masennukseen?
On tutkittu. Pelkosektiolla synnyttävillä on enemmän mielenterveysongelmia ja myös synnytyksen jälkeistä masennusta kuin äideillä keskimäärin.
Tähänkin olen joskus linkin kaivanut.
Ensimmäinen synnytykseni oli kiireellinen sektio, eli epäonnistunut alatiesynnyys. Pienen kooni takia, tiesin, että, päädyn tuohon sektioon vaikka kuinka sairaalassa yrittivät väkisin kolme päivän ajan alakautta. Kamalaa härdelliä se oli muutenkin ja seurauksena vakava synnytyksen jälkeinen masennus, joka vaati paljon hoitoa (lue: veronmaksajien kustannuksella).
Toinen synnytys, vaadin heti ennalta suunnitellut sektion, eikä tuollaista kiduttamista mitä oli ensimmäisellä kerralla. Toisen synnytyksen jälkeen nautin vauvasta ja vauva-ajasta ihan eri tavalla.
Uskon vahvasti, että sillä on merkitystä onko sairastunut masennukseen kiireellisen/hätäsektion vai suunnitellun sektion jälkeen.Sukulaisellani oli sama tilanne.
Sitäkin yritettiin kauan aikaa alakautta, vaikka sillä on joku kohdun ongelma, josta oli kuulemma selvää ettei se tule onnistumaan alakautta, silti piti väkisin yrittää, koska suomi.
Hätäsektioon se päättyi, koska se vauva oli kuolemassa. Onneksi sille ei tullut mitään vaurioita.
Sukulaiseni ei muista mitään koko tilanteesta, sillä on totaalinen muistinmenetys koko ajasta. Sen mies on niin traumatisoitunut, että se hankki vasektomian, eikä halua tietää mitään vauvoista, synnytyksistä tai raskauksista.
Epäilemättä kamala kokemus, aivan hirveä. Mutta tuskin kovin yleinen (ei ainakaan tilastojen mukaan). En usko, että näillä peloitteluilla varsinaisesti autetaan ketään. Koskaan ei tule riskitöntä lapsen syntymää. Vaikka kaikki sektioitaisiin lapsia ja äitejä kuolisi silti.
Näin raskaanaolevana pakko kysyä alapeukuttajilta, että ketä ja mitä nämä kauhukertomukset mahtavat sitten mielestänne auttaa? Hätäsektiota kun tehdään 1% kaikista synnytyksistä niin pitääkö niiden pohjalta tehdä kaikki synnytyksiin liittyvät päätökset?
Vastaisitteko.Eli huonoista kokemuksista täytyisi vain vaieta? Lakaistaan maton alle kaikki ikävä vaan. Saat puhua synnytyksestäsi vain jos kokemus oli hyvä ja voimaannuttava. Näinkö olisi parempi?
Ei hän edes kertonut omasta kokemuksestaan. Täysin poikkeukselliset kauhukertomukset, joita tapahtuu todella harvoin ja vielä tapahtuneet kaikenmaailman kummin kaimoille, ei auta ketään. Tällä palstalla vastaan hyvistä alatiekokemuksista. Sektion jälkeen harrastetaan seksiä ja siivoilemaan ja alatiesynnytyksessä kuollaan. Tilastot vaan kertoo muuta. Mutta hyvä jos nämä 1% hätäsektio kertomukset, jotka eivät ole sattuneet itselle auttavat jotain.
Edelleen, nuo eivät ole mitään kauhutarinoita vaan todellisia kokemuksia. Jos olet lukenut ketjua tiedät, että 2. asteen repeämä on yleisin repeäminen ja se voi sisältää vaikka 100 tikkiä. Niitä ei kirjata mihinkään tilastoihin. Ei ne ole mitään poikkeuksien poikkeuksia, vaan ihan todellisuutta. Olkaa onnellisia kaikki te, jotka selvisitte synnytyksestä ilman suurempia vaurioita. Älkää silti vähätelkö epäonnekkaiden traumaattisia kohtaloita.
Ja vielä ihmetellään, miksi synnytyspelko lisääntyy kun hätäsektioon joutuu joka toinen palstalainen.
Ei repeämät liity hätäsektioon. Sekoitat nyt kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n manifesti kirvoittaa mammoja. Raskaana ylpeänä kun maha valtava ja väki kehuu kuinka tullaan saamaan isoja vauvoja mutta h-hetkellä asia joitakin alkaa ahdistaa. Onko muuten tutkittu onko synnytystavalla lisäävää riskiä raskaudenjälkeiseen masennukseen?
On tutkittu. Pelkosektiolla synnyttävillä on enemmän mielenterveysongelmia ja myös synnytyksen jälkeistä masennusta kuin äideillä keskimäärin.
Tähänkin olen joskus linkin kaivanut.
Ensimmäinen synnytykseni oli kiireellinen sektio, eli epäonnistunut alatiesynnyys. Pienen kooni takia, tiesin, että, päädyn tuohon sektioon vaikka kuinka sairaalassa yrittivät väkisin kolme päivän ajan alakautta. Kamalaa härdelliä se oli muutenkin ja seurauksena vakava synnytyksen jälkeinen masennus, joka vaati paljon hoitoa (lue: veronmaksajien kustannuksella).
Toinen synnytys, vaadin heti ennalta suunnitellut sektion, eikä tuollaista kiduttamista mitä oli ensimmäisellä kerralla. Toisen synnytyksen jälkeen nautin vauvasta ja vauva-ajasta ihan eri tavalla.
Uskon vahvasti, että sillä on merkitystä onko sairastunut masennukseen kiireellisen/hätäsektion vai suunnitellun sektion jälkeen.Sukulaisellani oli sama tilanne.
Sitäkin yritettiin kauan aikaa alakautta, vaikka sillä on joku kohdun ongelma, josta oli kuulemma selvää ettei se tule onnistumaan alakautta, silti piti väkisin yrittää, koska suomi.
Hätäsektioon se päättyi, koska se vauva oli kuolemassa. Onneksi sille ei tullut mitään vaurioita.
Sukulaiseni ei muista mitään koko tilanteesta, sillä on totaalinen muistinmenetys koko ajasta. Sen mies on niin traumatisoitunut, että se hankki vasektomian, eikä halua tietää mitään vauvoista, synnytyksistä tai raskauksista.
Epäilemättä kamala kokemus, aivan hirveä. Mutta tuskin kovin yleinen (ei ainakaan tilastojen mukaan). En usko, että näillä peloitteluilla varsinaisesti autetaan ketään. Koskaan ei tule riskitöntä lapsen syntymää. Vaikka kaikki sektioitaisiin lapsia ja äitejä kuolisi silti.
Näin raskaanaolevana pakko kysyä alapeukuttajilta, että ketä ja mitä nämä kauhukertomukset mahtavat sitten mielestänne auttaa? Hätäsektiota kun tehdään 1% kaikista synnytyksistä niin pitääkö niiden pohjalta tehdä kaikki synnytyksiin liittyvät päätökset?
Vastaisitteko.Eli huonoista kokemuksista täytyisi vain vaieta? Lakaistaan maton alle kaikki ikävä vaan. Saat puhua synnytyksestäsi vain jos kokemus oli hyvä ja voimaannuttava. Näinkö olisi parempi?
Ei hän edes kertonut omasta kokemuksestaan. Täysin poikkeukselliset kauhukertomukset, joita tapahtuu todella harvoin ja vielä tapahtuneet kaikenmaailman kummin kaimoille, ei auta ketään. Tällä palstalla vastaan hyvistä alatiekokemuksista. Sektion jälkeen harrastetaan seksiä ja siivoilemaan ja alatiesynnytyksessä kuollaan. Tilastot vaan kertoo muuta. Mutta hyvä jos nämä 1% hätäsektio kertomukset, jotka eivät ole sattuneet itselle auttavat jotain.
Edelleen, nuo eivät ole mitään kauhutarinoita vaan todellisia kokemuksia. Jos olet lukenut ketjua tiedät, että 2. asteen repeämä on yleisin repeäminen ja se voi sisältää vaikka 100 tikkiä. Niitä ei kirjata mihinkään tilastoihin. Ei ne ole mitään poikkeuksien poikkeuksia, vaan ihan todellisuutta. Olkaa onnellisia kaikki te, jotka selvisitte synnytyksestä ilman suurempia vaurioita. Älkää silti vähätelkö epäonnekkaiden traumaattisia kohtaloita.
Ja vielä ihmetellään, miksi synnytyspelko lisääntyy kun hätäsektioon joutuu joka toinen palstalainen.
Ei repeämät liity hätäsektioon. Sekoitat nyt kaksi eri asiaa.
Ei liitykään. Kommentoin tuohon tässä langassa olevaan sukulaisen hätäsektioon. En mihinkään repeämiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀
Mullakin hemoglobiini alle 80 alatiesynnytyksen jälkeen ja 9 päivää sairaalassa. Kuukausi kipulääkkeitä maksimiannostuksella ja jälkitarkastuksessa liikkuminen oli vielä vaivalloista haavan takia. Normaalipainoinen ja ikää alle 30v. Seksi teki kipeää ensimmäiset puoli vuotta. Eli ei tuo sektiokokemus kyllä niin hirveästi eroa alatiesynnytyksestäni, vaikka alatiesynnytys onkin helppo ja vaivaton ja siitä palautuu nopeasti.
En laittanut omaa kokemustani osaksi jotain kilpailua kenellä on ollut hirveintä. Vaan esimerkkinä, että sektio ei ole mikään autuaaksi tekevä asia kuten täällä tunnutaan luulevan. Sektiota kokemattomatkin ihmiset osaavat sanoa että se menee aina hienosti. No ei meneja siitä nuo järkyt komplikaatioluvut juuri kertovat, mitä täällä vähätellään.
Mulla kesti sektio niin kauan, että puudute alkoi loppua kesken leikkauksen. Helppoa ja mukavaa?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀
Mullakin hemoglobiini alle 80 alatiesynnytyksen jälkeen ja 9 päivää sairaalassa. Kuukausi kipulääkkeitä maksimiannostuksella ja jälkitarkastuksessa liikkuminen oli vielä vaivalloista haavan takia. Normaalipainoinen ja ikää alle 30v. Seksi teki kipeää ensimmäiset puoli vuotta. Eli ei tuo sektiokokemus kyllä niin hirveästi eroa alatiesynnytyksestäni, vaikka alatiesynnytys onkin helppo ja vaivaton ja siitä palautuu nopeasti.
En laittanut omaa kokemustani osaksi jotain kilpailua kenellä on ollut hirveintä. Vaan esimerkkinä, että sektio ei ole mikään autuaaksi tekevä asia kuten täällä tunnutaan luulevan. Sektiota kokemattomatkin ihmiset osaavat sanoa että se menee aina hienosti. No ei meneja siitä nuo järkyt komplikaatioluvut juuri kertovat, mitä täällä vähätellään.
Teille on selitetty noin miljoona kertaa, että suomessa ei tilastoida toisen asteen repeämiä, ei tulehtumista alapääsynnytyksen jälkeen, jotta saadaan tilastot vääristeltyä jne.
Sektiot tilastoidaan kaikki yhteen, jotta ne komplikaatioluvut saadaan kaikki yhteen nippuun vääristämään tilastoja.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ihmiskunta on selvinnyt ilman sektioita tuhansia vuosia.
Tiedoksi: emme elä enää kivikaudella. Teknologia on hyödyttänyt ihmisten elämää jo kauan. Mutta sinusta naisten pitäisi vielä synnyttää kuin kivikaudella jolloin ei ollut alatiesynnytykselle vaihtoehtoja? Kuvitelkaapa jos mies olisi synnyttämässä. Luuletteko että hän ei haluaisi kivuttomamman ja "helpomman" synnytyksen kun se on nykyisin mahdollista? Aivan varmasti haluaisi! Mutta kun kyse on naisista niin ei sillä väliä: "Aikakaudella, jolloin lennetään kuuhun, siirretään sydämiä ja muuta vastaavaa, akat vain saavat huutaa lapsivuoteissaan kuin aina ennenkin. Ilmeisesti ei ole tarpeeksi arvokkaasta asiasta kysymys. Jos tässä miesten maailmassa miehet synnyttäisivät, kuinkahan olisi?" Tämä teksti on 1960-luvulta ja AP:n linkittämästä artikkelista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41 sivua vääntöä ja olisiko peräti Yhdessä viestissä mainittu että eikös synnytyksen kuuluisi alkaa kun SIKIÖ on siihen valmis? Ei silloin kun tulevalle äidille/isälle/lääkärille/sisaruksille sopii! Tämän takia kenties sektio lapsilla on tutkitusti enemmän ongelmia ulkomaailmaan sopeutumisessa. Aina voi sattua mitä vain ja siihen on varauduttu leikkaus ja tehohoito valmiudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuulin Virossa asuvalta paikalliselta tutulta, että hän voi itse päättää, miten haluaa synnyttää. On 8 kk raskaana, eikä ollut tehnyt vielä varmaa päätöstä. Mitään sen kummempia perusteluja ei tarvitse antaa.
Virossa sektio maksetaan itse. Siis siinä tapauksessa, että mitään lääketieteellistä syytä ei ole. MItään pelkopoleja siellä ei tunneta.
Ei makseta. Siellä ei ehkä ole pelkopoleja kun ei tarvitse mistään pelosta valittamalla vaatia sektiota. Pelkoon saa tietty apua sairaanhoidosta tarvittaessa, en teidä tätä asiaa varmaksi. Virossa on kuitenkin varsin toimiva, inhimillinen ja edullinen terveydenhuolto, olen asunut maassa itse. Toimenpiteet sairaalassa eivät maksa potilaalle mitään, tästä on omaa kokemusta.
500 e maksamalla saa Virossa oman kätilön ja huoneen käyttöön. Sama kätilö myös huolehtii ennen synnytystä tutkimuksista. Yhdessä ystäväni suunnitteli jo kätilön kanssa, miten alatiesynnytyksen tapauksessa harhauttavat miehen huoneesta ponnistuksen ajaksi, ettei näe liikoja ja mene seksielämä pilalle. Suomessahan tällaista ei saa pohtia, vaan maripaitainen ja meikitön vihainen kätilö syyllistää äidin välittömästi ja tekee lasun jos ajatus harhailee muuhun kuin vauvaan ja luomusynnytykseen.
Huomaa kyllä että et ole synnyttänyt, kätilöillä on työasut Suomessa, ei mitään maripaitaa. Ja hillitty meikki on sallittu. Sormukset sen sijaan ei, eikä isot riippuvat korut.
Ja miksi mies muka menettää kiinnostuksensa jos näkee mistä se vauva tulee, itsehän on sitä alkuunpannut. Kyllä mielestäni on miehessä vikaa jos sellaisesta traumatisoituu. Jos ei pysty kestämään synnytyksen näkemistä niin on parempi pysyä poissa koko synnytyssalista. Hyödytön jos ei auta silloin kun on isoin tarve. Minulla ainakin pyyhki hikeä ja viilensi otsaa kun ponnistin. Eikä sinne alapäähän tarvitse sen miehen katsoa jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀
Mullakin hemoglobiini alle 80 alatiesynnytyksen jälkeen ja 9 päivää sairaalassa. Kuukausi kipulääkkeitä maksimiannostuksella ja jälkitarkastuksessa liikkuminen oli vielä vaivalloista haavan takia. Normaalipainoinen ja ikää alle 30v. Seksi teki kipeää ensimmäiset puoli vuotta. Eli ei tuo sektiokokemus kyllä niin hirveästi eroa alatiesynnytyksestäni, vaikka alatiesynnytys onkin helppo ja vaivaton ja siitä palautuu nopeasti.
En laittanut omaa kokemustani osaksi jotain kilpailua kenellä on ollut hirveintä. Vaan esimerkkinä, että sektio ei ole mikään autuaaksi tekevä asia kuten täällä tunnutaan luulevan. Sektiota kokemattomatkin ihmiset osaavat sanoa että se menee aina hienosti. No ei meneja siitä nuo järkyt komplikaatioluvut juuri kertovat, mitä täällä vähätellään.
Mielestäni täällä ei väitetä sektion olevan helppo ja riskitön, vaan nimenomaan hoetaan kuinka alatiesynnytys on niin vaivaton ja luonnollinen, koska tilastot ja muuta vaihtoehtoa ei saisi olla. Itse siis kadun etten osannut vaatia sektiota, koska en ollut varautunut toipumaan kuin sektiopotilas ilman sektiota ja sain lisäksi myös alasynnytyksen alapäävaivat. Tilastot eivät poista kokemustani. Jos joku haluaa sektion, pitäisi se mahdollisuus hänelle suoda, koska riskit on molemmissa synnytystavoissa. Siitähän tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀
Mullakin hemoglobiini alle 80 alatiesynnytyksen jälkeen ja 9 päivää sairaalassa. Kuukausi kipulääkkeitä maksimiannostuksella ja jälkitarkastuksessa liikkuminen oli vielä vaivalloista haavan takia. Normaalipainoinen ja ikää alle 30v. Seksi teki kipeää ensimmäiset puoli vuotta. Eli ei tuo sektiokokemus kyllä niin hirveästi eroa alatiesynnytyksestäni, vaikka alatiesynnytys onkin helppo ja vaivaton ja siitä palautuu nopeasti.
En laittanut omaa kokemustani osaksi jotain kilpailua kenellä on ollut hirveintä. Vaan esimerkkinä, että sektio ei ole mikään autuaaksi tekevä asia kuten täällä tunnutaan luulevan. Sektiota kokemattomatkin ihmiset osaavat sanoa että se menee aina hienosti. No ei meneja siitä nuo järkyt komplikaatioluvut juuri kertovat, mitä täällä vähätellään.
Teille on selitetty noin miljoona kertaa, että suomessa ei tilastoida toisen asteen repeämiä, ei tulehtumista alapääsynnytyksen jälkeen, jotta saadaan tilastot vääristeltyä jne.
Sektiot tilastoidaan kaikki yhteen, jotta ne komplikaatioluvut saadaan kaikki yhteen nippuun vääristämään tilastoja.
Kerroin oman sektiokokemukseni, koska täällä sektiot ovat vain onnea ja auvoa. Ja välittömästi alkaa minun kokemukseni vähättely jollain tilaston näpräämisellä.
Unohda jo ne tilastot sitten kun ovat epäluotettavia kerran.
Puhuin vain omasta kokemuksesta!!!! en muiden repeämisestä. En osaa niihin ottaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikosta,
mitä tarkoittaa "äitien" pakottaminen alatiesynnytykseen? Eikö sinne menekään naiset, monesti jopa synnyttämättömät NAISET eikä "äidit". Otsikko saa naiset kuulostamaan uhreilta ja vain äitimisen osaavilta hautomakoneilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just kuulin Virossa asuvalta paikalliselta tutulta, että hän voi itse päättää, miten haluaa synnyttää. On 8 kk raskaana, eikä ollut tehnyt vielä varmaa päätöstä. Mitään sen kummempia perusteluja ei tarvitse antaa.
Virossa sektio maksetaan itse. Siis siinä tapauksessa, että mitään lääketieteellistä syytä ei ole. MItään pelkopoleja siellä ei tunneta.
Ei makseta. Siellä ei ehkä ole pelkopoleja kun ei tarvitse mistään pelosta valittamalla vaatia sektiota. Pelkoon saa tietty apua sairaanhoidosta tarvittaessa, en teidä tätä asiaa varmaksi. Virossa on kuitenkin varsin toimiva, inhimillinen ja edullinen terveydenhuolto, olen asunut maassa itse. Toimenpiteet sairaalassa eivät maksa potilaalle mitään, tästä on omaa kokemusta.
500 e maksamalla saa Virossa oman kätilön ja huoneen käyttöön. Sama kätilö myös huolehtii ennen synnytystä tutkimuksista. Yhdessä ystäväni suunnitteli jo kätilön kanssa, miten alatiesynnytyksen tapauksessa harhauttavat miehen huoneesta ponnistuksen ajaksi, ettei näe liikoja ja mene seksielämä pilalle. Suomessahan tällaista ei saa pohtia, vaan maripaitainen ja meikitön vihainen kätilö syyllistää äidin välittömästi ja tekee lasun jos ajatus harhailee muuhun kuin vauvaan ja luomusynnytykseen.
Huomaa kyllä että et ole synnyttänyt, kätilöillä on työasut Suomessa, ei mitään maripaitaa. Ja hillitty meikki on sallittu. Sormukset sen sijaan ei, eikä isot riippuvat korut.
Ja miksi mies muka menettää kiinnostuksensa jos näkee mistä se vauva tulee, itsehän on sitä alkuunpannut. Kyllä mielestäni on miehessä vikaa jos sellaisesta traumatisoituu. Jos ei pysty kestämään synnytyksen näkemistä niin on parempi pysyä poissa koko synnytyssalista. Hyödytön jos ei auta silloin kun on isoin tarve. Minulla ainakin pyyhki hikeä ja viilensi otsaa kun ponnistin. Eikä sinne alapäähän tarvitse sen miehen katsoa jos ei halua.
Siis miten huono teidän sisälukutaito on.
Tajuatko ollenkaan sitä viestiä minkä lainasit.
Kyseinen kirjoittaja viittasi maripaidalla suomalaiseen kulttuuriin, ei siihen, että kätilöillä on kirjaimellisesti maripaidat.
Ja tuo miesviittaus viittasi suomalaiseen kulttuuriin liittyen naisiin ja seksiin, eli nainen ei voi olla äiti ja seksuaalinen olento, suomalainen erikoisuus, joka elää tässäkin ketjussa vahvana.
Se ei viittaa kirjaimellisesti heikkoihin miehiin, jotka ei kestä synnytystä, vaan naisen haluun säilyttää mahdollisesti itsensä tietynlaisena miehen silmissä, asia, jota suomessa ei hyväksytä ja sitä pilkataan. Itse et edes tajunnut viittausta johtuen heikosta sisälukutaidosta, tai siitä ettet osaa nähdä tuon kulttuurin ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten kukaan voi kommentoida ”elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin pimpula ja seksi”. Ei erityisen älykästä kommentointia. Tottakai elämäsäs on tärkeämpiä asioita kuin seksi - kuten oma lapsi - mutta on se seksi silti erittäin tärkeää. Ei ole mitään syytä, miksi naisen pitäisi joutua valitsemaan vain siksi, ettei pääsisi liian helpolla tässä elämässä.
Seksi on äärimmäisen tärkeä osa monelle nuorelle naiselle, ennenkaikkea parisuhteen osalta. Harva parisuhde voi hyvin, jos toinen ei seksistä voi enää nauttia. En tiedä millainen hirviömäinen mielikuva näillä naisilla on miehistäkin, mutta ei ainakaan oma mieheni osaa nauttia seksistä, joka sattuu minuun. Naisen kiihottaminen ja nautinto on oleellista seksistä suurimmalle osalle miehistä. Parisuhde on vielä tärkeämpi, kun perheeseen tulee pieni lapsi ja seksielämä on osa sitä. Vaikka kuinka väitätte, että naisen tulee olla vain tyytyväinen menetettyyn seksiin (jos sai terveen lapsen) ja mies on itsekäs sika halutessaan seksiä oman puolison kanssa, oikea elämä ei toimi niin.
Mielensäpahoittajat taas vauhdissa. En tarkoita tätä sillä kommentilla että seksi ei ole tärkeintä. Tarkoitan sillä sitä että nuoret naiset tekee päätökset elässään VÄÄRÄLLÄ PRIORITEETTIJÄRJESTYKSELLÄ. Kaikki päätökset tehdään etunenässä seksi seksi seksi ja pimpan ulkonäkö. Kaikki asiat päätetään sen suodattimen läpi, jopa se synnytystapa eli viis lapsen parhaasta kunhan seksi!
Oon niin kyllästynyt tähän. Oma lapsi on tuhat kertaa tärkeämpi kuin seksi. Lapsia saaneena ei tulisi mieleen yhtään mitään päätöstä elämässä suodattaa sen läpi että mites tässä nyt toimii jotta se seksi on etusijalla.Elämäss on todella valtavan paljon muita tärkeämpiä asioita kuin seksi. Vituttaa että media ja yhteiskunta on tuputtamit nuorille naisille sen aivovamman että kaikki pitää elämässä suunnitella sen mukaan ettei vaan seksi kärsi. Naiset itse ei edes huomaa miten ovelasti tuo ehdollistaminen tapahtuu.
Mutta joo, tuskin ymmärsitte mitään. Pitäkää vaan se seksinne etusijalla kaikessa.
Anteeksi, mutta oletko naisvihaaja? Naisia on kautta aikojen alistettu yhteiskunnan tahtoon ja nainen ei ole saanut olla seksuaalinen. NYKYÄÄN onneksi saa, mutta sinunkaltaisesi yrittävät sen taas viedä pois. Tuskin sanoisit miehelle samalla tavalla, jos synnytys olisi luotu miehelle? ”Sori nyt vaan, vaikka sun penis halkeaisi kahtia, mutta se lapsen etu on tärkein. Tärkeintä ei ole seksi. Haittaako se nyt niin paljon, vaikket voisi enää koskaan harrastaa vaimosi kanssa itseäsikin tyydyttävää seksiä?”
Kun ensinnäkin, perhe ja lapsen saaminen lähtee parisuhteesta. Parisuhteeseen kuuluu olennaisena osana läheisyyttä seksi. Vaikka lapsi onkin tärkeä, niin ei sitä toista kumppania saa silti unohtaa. Kun se oma kumppanikin on tärkein ihminen maailmassa. Tottakai kuka tahansa kumppaniaan rakastava haluaa saada läheisyyttä ja myös itseään TYYDYTTÄVÄÄ seksiä sen toisen kanssa. Liian moni parisuhde päättyy, kun seksi ei ole enää tyydyttävää tai sitä ei ole enää ollenkaan. Pitääkö tosiaan laittaa se oma parisuhdekin mahdollisesti likoon, jos seksi ei alatiesynnytyksen takia enää ole molempia miellyttävää ja tällöin suhde kärsii?
KUN MYÖS SE NAINEN ON SEKSUAALINEN IHMINEN, vaikka sinä et ehkä sitä ymmärrä, koska sinun mielestäsi naisen tulee vain tyytyä kohtaloonsa ja hänen osaltaan tyydyttävä seksi voi olla sitten siinä. + Muut mahdolliset ongelmat, kuten pidätyskyvyn heikkeneminen. Sairasta. Lapsen saamisen ei todellakaan pidä estää naisen mahdollisuutta seksuaaliseen mielihyvään, kun tarjolla on toinenkin vaihtoehto, joka ei sitä evää.
N19
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju "luomusynnyttäjineen" hyvin kertoo, miksei lapsia synny. Epäinhimillinen ja äidistä piittaamaton synnytyskokemus jää sen ihmisen viimeiseksi synnytykseksi.
Sitä saatte mitä tilaatte, vähemmän lapsia.
Sektio sen sijaan tekee onnelliseksi.
Tässä oma tarinani: Yllättävä verenvuoto (ei hoitovirhe), verenpaineet romahti, nostettiin steroideilla takaisin. Heräämöön oksentamaan kauheassa horkassa, kauhea epätieto vauvasta. Lääkityksestä 3 pv oksentelua. Hemoglobiini alle 80 leikkauksen jälkeen. 5 pv sairaalassa. Infektio sektiohaavaan. Ekan kerran hain Hesarin postilaatikosta 5 viikkoa leikkauksesta, kun ei oikein kävely onnistunut. Palautuminen noin 2 kuukautta sektiosta.
Olen normaalipainoinen ja alle 30 v.En harrastanut seksiä tai siivonnut. Sänkypotilaana imetin.
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀
Mullakin hemoglobiini alle 80 alatiesynnytyksen jälkeen ja 9 päivää sairaalassa. Kuukausi kipulääkkeitä maksimiannostuksella ja jälkitarkastuksessa liikkuminen oli vielä vaivalloista haavan takia. Normaalipainoinen ja ikää alle 30v. Seksi teki kipeää ensimmäiset puoli vuotta. Eli ei tuo sektiokokemus kyllä niin hirveästi eroa alatiesynnytyksestäni, vaikka alatiesynnytys onkin helppo ja vaivaton ja siitä palautuu nopeasti.
NIIN JA TÄMÄ TILASTOITIIN HYVIN ONNISTUNEEKSI ALATIESYNNYTYKSEKSI. Kun niistä tilastoista niin jaksetaan jauhaa. Ketjussa oli myös muita vastaavia kokemuksia ja nekin oli hyvin onnistuneita tilastojen valossa.
Yksi kiireellinen sektio ja toinen alatiesynnytys. Tavan synnytyksestä palautuminen oli nopeampaa ja imetysongelmat pienempiä. Toki kävin synnytystapa-arviossa, se rauhoitti minua.
Täällä saa ilmeisesti jakaa kaikenmaailman sukulaisten ja naapureiden pieleen menneitä alatiesynnytyksiä, mutta kun kertoo OMAN huonon kokemuksen sektiosta niin se onkin joku tilastovirhe sitten.
Olkaa hyvä ja menkää ihan kaikki sektioon kokemaan se ihanuus.
Äläkä tule nyt kommentoimaan niitä repeämisiä tähän viestiin, kun ne ei tähän kuulu.
Alue: Aihe vapaa
Ai niin, alapeukkuja odottelen innolla vääränlaiselle sektiokokemukselleni😀