Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos siihen sektioon kuolee?
Niinkin ikävästi voi käydä. Jos olis vaan synnyttänyt alakautta niin olisi jäänyt henkiin suuremmalla todennäköisyydellä.
Kumpaan tahansa voi kuolla. Olennaista on, että on ITSE voinut valita riskit.
Oletko lääkäri? Jos et ole miten voit tietää kaikki mahdolliset riskit mitä eteesi voi tulla. Vaikka tiedänkin paljon synnytyksestä, niin en minä kuitenkaan kuvittele olevani siinä hommassa mikään asiantuntija. Jos lääkärikunta pitää alatiesynnytystä turvallisempana, niin eiköhän se totta ole.
Miksi ehdoin tahdoin tahdot valita vaarallisemman vaihtoehdon?
Et voi koskaan, KOSKAAN etukäteen tietää, kumpi on vaarallisempi vaihtoehto. Tilastot eivät yksilöä lohduta. Mitä vaan voi tapahtua kummassa tahansa. Kaikki on yksilöllistä. Siksi oma valinta.
Kukaan toinen ihminen ei sitä valintaa toisen puolesta saa tehdä.
Mutta entäpä lääkäri, joka on valassaan vannonut käyttävänsä taitojaan parantamiseen? Kuinka hänen pitäisi suhtautua tähän nykypäivänä yleistyvään ajatukseen, että potilas on asiakas joka mielestään osaa arvioida riskit ja tehdä hoitopäätökset?
En osaa sanoa. Lääkäreitä on moneksi, niin hyvällä kuin huonolla tavalla. Ovat ihmisiä.
Maailma muuttuu ja kaikkea tulisi tarkastella uudelleen ja avoimesti.
t. Lääkärin sisko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio estää myös lempeän käynnistyksen prostaglandiinilla. Mulla sektion jälkeen 2 käynnistettyä ja en saanut cytotecia koska sektioarpi on este sille. Sitten piti homma hoitaa kivulla eli kalvonpuhkasulla ja hirvittävil keinotekoisilla oksitosiini-supistuksilla. Elämäni kivuliaimmat 15 tuntia!
Käynnistyksissä käytetyn Cytotecin vaaroista: lääke on tarkoitettu vatsahaavoihin, lääkevalmistaja Pfizer itse varoittaa sen riskeistä sikiölle, raskaanaoleville ja imettäjille ja se on kielletty hyvästä syystä monissa maissa synnytyksen käynnistyksessä. Valmiste on edullinen, joten vaaroista huolimatta sitä käytetään Suomen synnytyssairaaloissa käynnistyksissä https://laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=109&i=PFIZER_CYTOTEC
On kyllä haitallinen raskaana ollessa lääkkeeksi syötynä, mutta jos sitä nyt kertaluonteisesti käytetään synnytyksen yhteydessä pitkälle kehittyneen, syntymisvalmiin sikiön kanssa, niin ei kyllä varmasti ehdi aiheuttaa mitään haittoja tässä käytössä.
Katselin jotain tilastoja, joista selvisi mitä ylipainoisempi synnyttäjä on, sitä todennäköisemmin synnytystapa on sektio. Normaalipainoisilla oli paljon vähemmän sektioita. Sektioiden määrä kasvoi mitä suurempi BMI. Onko sektiokomplikaatioilla mitään tekemistä lihavuuden kanssa, tietääkö kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos siihen sektioon kuolee?
Niinkin ikävästi voi käydä. Jos olis vaan synnyttänyt alakautta niin olisi jäänyt henkiin suuremmalla todennäköisyydellä.
Kumpaan tahansa voi kuolla. Olennaista on, että on ITSE voinut valita riskit.
Oletko lääkäri? Jos et ole miten voit tietää kaikki mahdolliset riskit mitä eteesi voi tulla. Vaikka tiedänkin paljon synnytyksestä, niin en minä kuitenkaan kuvittele olevani siinä hommassa mikään asiantuntija. Jos lääkärikunta pitää alatiesynnytystä turvallisempana, niin eiköhän se totta ole.
Miksi ehdoin tahdoin tahdot valita vaarallisemman vaihtoehdon?
Et voi koskaan, KOSKAAN etukäteen tietää, kumpi on vaarallisempi vaihtoehto. Tilastot eivät yksilöä lohduta. Mitä vaan voi tapahtua kummassa tahansa. Kaikki on yksilöllistä. Siksi oma valinta.
Kukaan toinen ihminen ei sitä valintaa toisen puolesta saa tehdä.
Mutta entäpä lääkäri, joka on valassaan vannonut käyttävänsä taitojaan parantamiseen? Kuinka hänen pitäisi suhtautua tähän nykypäivänä yleistyvään ajatukseen, että potilas on asiakas joka mielestään osaa arvioida riskit ja tehdä hoitopäätökset?
En osaa sanoa. Lääkäreitä on moneksi, niin hyvällä kuin huonolla tavalla. Ovat ihmisiä.
Maailma muuttuu ja kaikkea tulisi tarkastella uudelleen ja avoimesti.
t. Lääkärin sisko
Lisää vielä, että SYNNYTTÄJÄ EI OLE POTILAS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tämä "synnytystapa" -termi.
Ei ole kuin yksi synytystapa.
Leikkaus on leikkaus ja äiti ei tee mitään asian edistämiseksi. Lapsi syntyy toki, mutta ei äiti synnytä.
Vähän kuin puhuttaisiin juoksemisesta, kun makaa sängyssä ja sänky rullaa pyörillä eteenpäin
No jospa sitten puhutaan vain lapsen syntymästä? Nimittäin lapsi tulee myös alakautta itsestään ulos, vaikka äiti päättäisi olla synnyttämättä. Siksi ne supistukset. Se EI OLE tahdonalainen tapahtuma.
On olemassa sellainen synnytysvaihe kuin ponnistus. Jos äiti ei tee mitään sen eteen, niin hätäsektioon menee hyvin todennäköisesti.
Et taida olla synnyttänyt?
Kyllä ponnistaminen vaatii rankkojen supistusten jälkeen hyvinkin aktiivista toimintaa. En halua tätä mitenkään glorifoida. Jokainen normaalikuntoinen nainen siihen pystyy.
Kuitenkin se on aivan eri asia kuin maata puudutuksessa.
Mun mielestä ponnistamatta oleminen oli rankempaa kuin ponnistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon että syntyvyyteen voitaisiin vaikuttaa positiivisesti antamalla sektio niille, jotka sitä oikeasti tahtovat. Asiasta keskusteltaisiin vakavasti niin kuin leikkauksista kuuluukin, mutta potilaalla olisi loppujen lopuksi varmuus siitä ettei sektiota evätä viimetingassa. Tunnen useampia naisia (itseni mukaan lukien) jotka tekisivät kyllä useamman lapsen jos voisivat olla varmoja, että sektioon pääsee. Aivan sama mitä pelkopolilla lohdutellaan, kyllä jokaisen takaraivossa kytee huoli siitä että synnärille saapuessa hoitohenkilökunta on muuttanut mieltään.
Aina riittää niitä jotka halveksuen tuhahtelevat ettei synnytyspelkoisten lisääntymättä jääninen ole menetys eikä mikään, mutta jos aidosti on huolissaan syntyvyydestä niin jokainen lapsi pitäisi olla tervetullut. Ei synnytysvastaisuuteen tarvitse aina liittyä koko elämään yltävää ongelma, joka tekee vanhemmasta kelvottoman ihmisen. Joillekin se on vain yksittäinen este perheellistymisen tiellä, jonka lainsäädäntö voi joko poistaa tai olla poistamatta.
Onko se niin vaikea ymmärtää, että tämä on kansantaloudellinen kustannuskysymys? Myös toki kansanterveydellinen.
Nämä muiden maiden ihannoijat valinnanvapauden suhteen unohtavat iloisesti, että itse maksetaan... itse maksetaan yleensä alatiesynnytyskin, mutta kustannukset ovat helposti moninkertaiset sektiossa jälkitoimenpiteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se on, he keille on tehty sektio tottakai puolustelee sitä ja ne ketkä on synnyttäneet luonnollisesti, puolustavat omaa kantaansa.
Sektio muun kuin äidin tai lapsen terveyden takia ei ole perusteltua.
Minulla 3 sektiota. Ei oma valinta. Kohtu meni sektiossa niin huonoon kuntoon, että todettiin sekundaarinen lapsettomuus. Täysin mystisesti tulin kuitenkin spontaanisti raskaaksi. Onneksi, mutta haluaisin muistuttaa näitä sektioita ihannoivia, että vaikka ei leikkauspöydälle kuolisivat niin lapsettomuuden vaara lisääntyy sektioissa huomattavasti.
Kiitos siskot. Kerron sekundäärisestä lapsettomuudestani ja saan 5 alapeukkua. Kiitos tuesta.
Sait alapeukkuja, koska kaikki tietää, että sektiot johtaa lapsimäärän rajaamiseen.
En siis itse alapeukuttanut, mutta ihmettelin viestäsi, koska kaikki tietää tuon, ja toit sen esille jonain ns. negatiivisena asiana sektioista, vaikka se on itsestäänselvää.
En usko, että kovin moni tietää. En ainakaan itse tiennyt. En alapeukuttanut, mutta luulen, että alapeukut tulivat ihmisiltä, jotka ajattelevat viestin olevan vain jotakin keksittyä pelottelua.
eri
Minä olen tuo 3 sektion lapsettomuudesta kärsinyt äiti ja minulle ei yksikään lääkäri ole puhunut mitään lapsimäärän rajaamisesta. Kun kysyin lapsimäärästä niin yksi lekuri kertoi, tehneensä yhdelle äidille kuudennen sektion. Eli minun tapauksessani lapsia sai tulla jos on tullakseen, mutta vaikeaa oli, koska sektioissa kohtu mennyt huonoon kuntoon ja aiheutti lapsettomuutta. Tällä palstalla kun ei saa kertoa mitään negatiivista sektiosta vaikka kuvittelisin olevani aikamoinen kokemusasiantuntija. Synnyttämättömätkin todennäköisesti tietävät paremmin kuin minä.
Itse olen kyllä luullut, että on ihan yleistä tietoa, että sektio = arpikudosta kohdussa, eli esim. alatiesynnytys sektion jälkeen ei ole täysin turvallinen, koska kohtu voi revetä ja monissa maissa sitä ei anneta tehdä ollenkaan sektion jälkeen.
Useampi sektio ei myöskään ole turvallista, eli muualla se lapsimäärä jää korkeintaan siihen neljään, jos valitaan sektiot.
Eli se rajaa automaattisesti lapsimäärää, ainakin muualla tuo on yleistä tietoa.
Neljä lasta kuitenkin - eli puhuisin jo lähes tertiäärisestä lapsettomuudesta tässä tapauksessa.
Hänellä todettiin sekundäärinen lapsettomuus kolmannen sektion jälkeen. Viiden vuoden kuluttua hän raskautui kuitenkin ihmeen ansiosta vielä neljännen kerran. Meni siinä useampi vuosi kuitenkin ainakin jos lapsia on yritetty kuten meillä. Kaksi arin vuoden ikäerolla parikymppisinä ja toinen pari kolmekymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa väitöstutkimusta kun voi vaan päättää että minä tiedän paremmin.
Nanneli Pallasmaa:
Keisarileikkaus on maailmassa yleisin naisille tehty suuri leikkaus. Se tehdään yleensä, jos alatiesynnytys arvioidaan mahdottomaksi tai liian riskialttiiksi. Siihen liittyy tyypilliset suuren kirurgisen toimenpiteen riskit: verenvuoto, infektio, syvä laskimotukos ja anestesiakomplikaatiot, jotka toisinaan johtavat kuolemaan.
– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.
Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.
– Alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit, oli turvallisin synnytystapa myös useimmille korkean riskin ryhmiin kuuluville naisille, Pallasmaa sanoo.
Lukekaa itse:
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96742/AnnalesD1119Pallasma…
Tilastoja, tutkimuksia. Eivät merkitse mitään yksilön kohdalla. Kyse ei ole kiveenhakatuista tiedoista vaan riskeistä ja niiden valinnasta OMAN TAHDON pohjalta.
Niin kuin joku tuolla jo mainitsi, voi luoja kun tämä porukka oikeasti vanhenee ja alkaa sairastella. Siinä on terveydenhuollon henkilöstö helisemässä.
Sairaudet ovat eri asia kuin synnytys. Ymmärrätkö?
Esikoiseni syntyi pitkittyneen ja lopulta pysähtyneen synnytyksen jälkeen kiireellisellä sektiolla, ja siitä päivästä alkaen olen jokaisella neuvola-/lääkärikäynnillä sanonut, että jos lisää lapsia saan, suunniteltu sektio on ainoa harkitsemani synnytystapa. No, nyt odotan toista lasta loppuraskaudessa ja sektiolupauksen sain mielestäni varsin helposti. Kerran kävin juttelemassa pelkopolilla kätilön kanssa, hän ei yrittänyt minua millään tavalla käännyttää, ja lääkärikin sanoi vain että hänen velvollisuutensa on kertoa sektion riskeistä, mutta että ketään ei alateitse pakoteta synnyttämään, ja että toki suunniteltu sektio on aina turvallisempi kuin kiireellinen tai hätäsektio.
Luulen että kohdallani sektiolupauksen saamisessa näin helpolla merkitsevä tekijä oli se, etten edes suostunut keskustelemaan alatiesynnytyksestä vaihtoehtona, jolloin hoitohenkilökunta totesi että parempi olla tuhlaamatta kenenkään aikaa ja vain määrätä sektiopäivä. Jos olisin suostunut keskustelemaan alatiesynnytyksestä, voi olla että käännytyspyrkimys olisi ollut suurempi. Kyseessä on suuren kaupungin yliopistosairaala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katselin jotain tilastoja, joista selvisi mitä ylipainoisempi synnyttäjä on, sitä todennäköisemmin synnytystapa on sektio. Normaalipainoisilla oli paljon vähemmän sektioita. Sektioiden määrä kasvoi mitä suurempi BMI. Onko sektiokomplikaatioilla mitään tekemistä lihavuuden kanssa, tietääkö kukaan?
Totta kai kirurginen operaatio on aina suurempi riski lihavalle. Oli se mikä tahansa.
Mieti nyt ihan itse! Sektiossa mennään vatsanpeitteiden, ja kohdun läpi. Herkät sisäelimet ovat lähettyvillä. Tietysti mitä enemmän tätä vatsanpeitettä on, niin sitä vaikeampaa.
Ihan kaikki vaikeutuu, sydän pumppaa lihavalla huonommin eli kaikki verenkiertohäiriöt todennäköisempiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa väitöstutkimusta kun voi vaan päättää että minä tiedän paremmin.
Nanneli Pallasmaa:
Keisarileikkaus on maailmassa yleisin naisille tehty suuri leikkaus. Se tehdään yleensä, jos alatiesynnytys arvioidaan mahdottomaksi tai liian riskialttiiksi. Siihen liittyy tyypilliset suuren kirurgisen toimenpiteen riskit: verenvuoto, infektio, syvä laskimotukos ja anestesiakomplikaatiot, jotka toisinaan johtavat kuolemaan.
– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.
Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.
– Alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit, oli turvallisin synnytystapa myös useimmille korkean riskin ryhmiin kuuluville naisille, Pallasmaa sanoo.
Lukekaa itse:
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96742/AnnalesD1119Pallasma…
Tilastoja, tutkimuksia. Eivät merkitse mitään yksilön kohdalla. Kyse ei ole kiveenhakatuista tiedoista vaan riskeistä ja niiden valinnasta OMAN TAHDON pohjalta.
Tutkimuksia tutkimuksia, huudahtaa hän, ja sanoo sitten että eipä ole kiveen hakatut tiedot, vaan riskeistä jotka ITSE haluaa päättää. Myönnä jo, tutkimukset menevät yli hilseesi, joten olet vain päättänyt että tiedät paremmin kuin lääkäri. Jos kuittaat tutkimukset sanahelinäksi, et voi mitenkään tietää mitkä on riskisi oikeasti.
On OK jos pelkäät, ja jos pelkäät tarpeeksi synnytystä niin että se on haitallista, on se syy saada sektio.
Mutta et mitenkään saa siitä täyttä varmuutta että se olisi täysin turvallisempaa kuin alatiesynnytys sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa väitöstutkimusta kun voi vaan päättää että minä tiedän paremmin.
Nanneli Pallasmaa:
Keisarileikkaus on maailmassa yleisin naisille tehty suuri leikkaus. Se tehdään yleensä, jos alatiesynnytys arvioidaan mahdottomaksi tai liian riskialttiiksi. Siihen liittyy tyypilliset suuren kirurgisen toimenpiteen riskit: verenvuoto, infektio, syvä laskimotukos ja anestesiakomplikaatiot, jotka toisinaan johtavat kuolemaan.
– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.
Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.
– Alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit, oli turvallisin synnytystapa myös useimmille korkean riskin ryhmiin kuuluville naisille, Pallasmaa sanoo.
Lukekaa itse:
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96742/AnnalesD1119Pallasma…
Tilastoja, tutkimuksia. Eivät merkitse mitään yksilön kohdalla. Kyse ei ole kiveenhakatuista tiedoista vaan riskeistä ja niiden valinnasta OMAN TAHDON pohjalta.
Sen takia sinne pelkopolille ja synnytystapa-arviota tehdään, jotta saadaan selville yksilön riskit.
En minäkään mene terveyskeskukseen huutamaan ja itkemään että haluan umpisuoleni pois koska se voi tulehtua.
Eri asia. Synnytys ei ole sairaus.
Riskejä on todella hyvä selvittää etukäteen, ja lopullisen päätöksen siitä, mitä riskejä on valmis ottamaan, tekee tuleva äiti itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskoa väitöstutkimusta kun voi vaan päättää että minä tiedän paremmin.
Nanneli Pallasmaa:
Keisarileikkaus on maailmassa yleisin naisille tehty suuri leikkaus. Se tehdään yleensä, jos alatiesynnytys arvioidaan mahdottomaksi tai liian riskialttiiksi. Siihen liittyy tyypilliset suuren kirurgisen toimenpiteen riskit: verenvuoto, infektio, syvä laskimotukos ja anestesiakomplikaatiot, jotka toisinaan johtavat kuolemaan.
– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.
Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.
– Alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit, oli turvallisin synnytystapa myös useimmille korkean riskin ryhmiin kuuluville naisille, Pallasmaa sanoo.
Lukekaa itse:
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96742/AnnalesD1119Pallasma…
Tilastoja, tutkimuksia. Eivät merkitse mitään yksilön kohdalla. Kyse ei ole kiveenhakatuista tiedoista vaan riskeistä ja niiden valinnasta OMAN TAHDON pohjalta.
Tutkimuksia tutkimuksia, huudahtaa hän, ja sanoo sitten että eipä ole kiveen hakatut tiedot, vaan riskeistä jotka ITSE haluaa päättää. Myönnä jo, tutkimukset menevät yli hilseesi, joten olet vain päättänyt että tiedät paremmin kuin lääkäri. Jos kuittaat tutkimukset sanahelinäksi, et voi mitenkään tietää mitkä on riskisi oikeasti.
On OK jos pelkäät, ja jos pelkäät tarpeeksi synnytystä niin että se on haitallista, on se syy saada sektio.
Mutta et mitenkään saa siitä täyttä varmuutta että se olisi täysin turvallisempaa kuin alatiesynnytys sinulle.
En mitenkään puolusta tai hauku kumpaakaan tapaa, vaan peräänkuulutan tulevaisuuden naisille oikeuden päättä kummalla tavalla he haluavat synnyttää.
Itse olen jo aivan liian vanha siihen ja kahden aikuisen miehen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että täällä on lukuisia naisia, joiden mielestä verorahoja ei missään nimessä tule tuhlata naisiin. Synnytys ja raskaus ovat kuitenkin naisen elämän suurimpia ja vaarallisimpia asioita enkä näe kovin montaa tärkeämpää kohdetta niille verovaroille kuin äitien kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Itse synnytin toisessa EU maassa suunnitellulla sektiolla. Vaikka tämä maa on hyvin kaukana kehityksestä Suomeen nähden, jopa täällä on itsestäänselvää, että saa valita. Ja mitä verorahoihin tulee niin täällä ei ole edes sosiaaliturvaa, mutta raskauteen ja synnytykseen panostetaan täysin. Olin sairaassa 4 yötä täysin ilmaiseksi (ei mitään poliklinikka tai toimistomakasuja). Lakanat vaihdettiin, ruoka tultiin nenän eteen ja hoitajat auttoivat jatkuvasti vauvanhoidossa, tosin isäkin sai olla paikalla koko ajan vaikka jokaisessa huoneessa oli aina kaksi äitiä. Kukaan ei tullut valittamaan, että äidit ”kuvittelevat olevan hotellissa” (niinkui suomalaiset naiset toisiaan pilkkaavat tälläkin palstalla), koska äidin tarvetta levätä ja tottua vauvaan pidettiin niin tärkeänä.
Pidän valtavana ongelmana sitä, miten pieni prioriteetti äidit ja äitien hyvinvointi on yhteiskunnalle ja miksi niin monet naiset sitä pitävät normaalina - jopa suotavana, ettei kukaan vaan vahingossakaan pääse liian helpolla. Melko negatiivinen ympäristö saada lapsi.
Tuosta valinnaisesta sektiosta. Sain paljon tietoa riskeistä ja esimerkiksi tietoa muiden maiden tilastoista. Suomessa on matala sektioprosentti ja välittömiä ongelmia synnytyksissä melko vähän. Pitkäaikaisia vaivoja ja vammoja naisilla on kuitenkin paljon enemmän kuin monessa muussa maassa, missä tehdään enemmän sektioita. Tämä johtuu siitä, että myös isommat riskilapset laitetaan tulemaan alakautta ja kun se lapsi on ulkona, harvaa enää kiinnostaa korjata äidin vaurioita tai ylipäätään äidin hyvinvointi. Siihen päälle vielä muiden äitien pilkka ja pinnalliseksi sekä heikoksi haukkuminen ei kyllä auta ketään.
Loistava kirjoitus! Olen itse miettinyt paljon samaa - miten vahva rakenteissa piilossa oleva naisviha meillä onkaan. Jopa niin piilotettu ja ovela että naiset itse alkavat levittää ja jatkaa samaa vihaa vahtimalla toisiaan. Ja vastimalla suoritutumisen eetosta kaikilta, kaikkien pitää siis selvitä itse, kellekään ei saa antaa apua, kukaan ei saa päästä helpolla.
Tämä rakenne on kuin hengitysilma eli ehdollistettu jo lapsena, koulussa, kodissa ja sitä ei oikeastaan edes huomaa itsekään ellei tietoisesti ajattele.Itse synnytin joku aika sitten, olin valvonut 3vrk siinä vaiheessa kivun/komplikaatioiden/käynnistyksen takia, ja huutavan vauvan kanssa valvoin vielä 2 vrk lisää. Osastolla hoitaja ei ottanut vauvaa edes tunniksi että olisin monen yön valvomisen jälkeen tunnin nukkunut. Sanoi että politiikka on se ettei auteta koska äidin pitää pärjätä itse.
Ymmärrän tämän sinällään mutta synnytyksestä voi olla poikki, uupunit, kip, vaurioitunut, vammautnut. Silti pitää jaksaa sama kuin terveiden ja hyväkuntoisten.
Tässä jotenkin kiteytyy hyvin se että HEIKKO EI SAA OLLA!
Minäkin pyörryin tuolla osatolla verenhukan takia, kävelin seiniä pitkin horjuen ja olin uupumuksesta sekaisin. Itse piti vaihtaa lakanat ja hoitaa pyykit ja ruuat - mikä on edelleen ok jos äiti suht hyvävointinen. Mutta joskus pieni auttaminen saattaisi olla paikallaan kuitenkin.
Kaikki sympatiani sinulle. Itse sain lapseni sektiolla 30 -35 v. sitten. Sain leikkauksen jälkeen olla paapottavana sairaalassa 8 vrk, vaikka omasta mielestänmi olo oli hyvä. Hoitajat hoitivat vauvan muulloin paitsi imetyksen aikana, ruoka tuotiin sängyn viereen, pedit pedattiin hoitohenkilökunnan toimesta. Mutta tämä olikin vanhaan hyvään aikaan pienessä aluesairaalassa..
Ei varmaankaan yhtään miestä, sairaalan potilaana, pakotettaisi vastaanvanlaisen ponnistuksen ja valvomisen jälkeen näin omatoimiseksi.
Kuka tämän naisten kiduttamisen takana on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän ikuiseen alapääbakteerijauhamiseen on nyt tuoretta suomalaista tutkimusta
”Tapiaisen mukaan tulokset osoittivat hieman yllättäen, ettei bakteerien määrällä ole tekemistä sen kanssa, millainen synnytys on. Sen sijaan bakteereilla on yhteys siihen, millainen äidin raskausaika on ollut.”
Voisiko johtua siitä, että sektiolla synnyttävät ovat yleensä vähemmän terveitä (vanhempia ja ylipainoisempia), jolloin äidin antama mikrobikanta huonompi? Mutta terveellisesti elävän sektiosynnyttäjän lapsen bakteerikanta on ihan ok myös? Olen käsittänyt, että antibiotti vaikuttaa myös lapseen sektiossa, mutta itselleni ei ole koskaan tehty niin en tiedä.
Olen hoikka ja terve usean sektion äiti eli meitä kyllä ainakin kaveripiirissäni on. Minulle lääkäri kertoi, että ylipaino tuo sektioon vielä enemmän riskejä, koska se kohtu pitää kaivaa aika vikkelään esiin suunnitellussakin sektiossa. Ei siihen ole hirveästi aikaa.
Mahaläskit kohdun edessä tuovat vielä lisähaasteensa jo muutenkin kinkkiseen leikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että syntyvyyteen voitaisiin vaikuttaa positiivisesti antamalla sektio niille, jotka sitä oikeasti tahtovat. Asiasta keskusteltaisiin vakavasti niin kuin leikkauksista kuuluukin, mutta potilaalla olisi loppujen lopuksi varmuus siitä ettei sektiota evätä viimetingassa. Tunnen useampia naisia (itseni mukaan lukien) jotka tekisivät kyllä useamman lapsen jos voisivat olla varmoja, että sektioon pääsee. Aivan sama mitä pelkopolilla lohdutellaan, kyllä jokaisen takaraivossa kytee huoli siitä että synnärille saapuessa hoitohenkilökunta on muuttanut mieltään.
Aina riittää niitä jotka halveksuen tuhahtelevat ettei synnytyspelkoisten lisääntymättä jääninen ole menetys eikä mikään, mutta jos aidosti on huolissaan syntyvyydestä niin jokainen lapsi pitäisi olla tervetullut. Ei synnytysvastaisuuteen tarvitse aina liittyä koko elämään yltävää ongelma, joka tekee vanhemmasta kelvottoman ihmisen. Joillekin se on vain yksittäinen este perheellistymisen tiellä, jonka lainsäädäntö voi joko poistaa tai olla poistamatta.
Onko se niin vaikea ymmärtää, että tämä on kansantaloudellinen kustannuskysymys? Myös toki kansanterveydellinen.
Nämä muiden maiden ihannoijat valinnanvapauden suhteen unohtavat iloisesti, että itse maksetaan... itse maksetaan yleensä alatiesynnytyskin, mutta kustannukset ovat helposti moninkertaiset sektiossa jälkitoimenpiteineen.
Vaihtoehto ei ehkä olekaan alatie vai sektio, vaan lapsi vai ei lasta. Se vasta onkin kansantaloudellinen kysymys, eikä naisten tuntoja voi enää kovin kauan vähätellä.
Kaikki eivät turvautuisi sektioon todelakaan, mutta uskon, että osa niistä lapsista, jotka eivät nyt synny, saataisiin maailmaan sektion kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tämä "synnytystapa" -termi.
Ei ole kuin yksi synytystapa.
Leikkaus on leikkaus ja äiti ei tee mitään asian edistämiseksi. Lapsi syntyy toki, mutta ei äiti synnytä.
Vähän kuin puhuttaisiin juoksemisesta, kun makaa sängyssä ja sänky rullaa pyörillä eteenpäin
No jospa sitten puhutaan vain lapsen syntymästä? Nimittäin lapsi tulee myös alakautta itsestään ulos, vaikka äiti päättäisi olla synnyttämättä. Siksi ne supistukset. Se EI OLE tahdonalainen tapahtuma.
On olemassa sellainen synnytysvaihe kuin ponnistus. Jos äiti ei tee mitään sen eteen, niin hätäsektioon menee hyvin todennäköisesti.
Et taida olla synnyttänyt?
Kyllä ponnistaminen vaatii rankkojen supistusten jälkeen hyvinkin aktiivista toimintaa. En halua tätä mitenkään glorifoida. Jokainen normaalikuntoinen nainen siihen pystyy.
Kuitenkin se on aivan eri asia kuin maata puudutuksessa.
Mun mielestä ponnistamatta oleminen oli rankempaa kuin ponnistaminen.
Mun piti lopettaa ponnistaminen, kun lapsen sydänäänet heikkeni ja piti lähteä sektioon. Helpommin sanottu kuin tehty! Ihan hirveetä, kun koko kroppa käskee ponnistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on synnytystapa-arviointi? Miksi osa pääsee siihen ja osa ei?
Itselläni taisi olla se kun lääkäri loppuraskaudessa katsoi ultralla että lapsi on kääntynyt oikein päin, eli pää alaspäin. Taisi tehdä alatutkimuksenkin? en muista enää. Lantion koosta/lapsen koosta ei minulle puhuttu mitään. Tietysti näkivät kai kohdun koon kasvusta jotain kokoarviota, mutta oikeasti lantion ja lapsen koon saisi selville kai vain tomografia kuvantamisella. Joten sen koko jäi minulle arvoitukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin jotain tilastoja, joista selvisi mitä ylipainoisempi synnyttäjä on, sitä todennäköisemmin synnytystapa on sektio. Normaalipainoisilla oli paljon vähemmän sektioita. Sektioiden määrä kasvoi mitä suurempi BMI. Onko sektiokomplikaatioilla mitään tekemistä lihavuuden kanssa, tietääkö kukaan?
Totta kai kirurginen operaatio on aina suurempi riski lihavalle. Oli se mikä tahansa.
Mieti nyt ihan itse! Sektiossa mennään vatsanpeitteiden, ja kohdun läpi. Herkät sisäelimet ovat lähettyvillä. Tietysti mitä enemmän tätä vatsanpeitettä on, niin sitä vaikeampaa.
Ihan kaikki vaikeutuu, sydän pumppaa lihavalla huonommin eli kaikki verenkiertohäiriöt todennäköisempiä jne.
Eli jos synnyttäessä on normaalipainoinen, on riski komplikaatioihin pienempi kuin tilastot antavat ymmärtää? Käsitinkö oikein?
Alue: Aihe vapaa
On olemassa sellainen synnytysvaihe kuin ponnistus. Jos äiti ei tee mitään sen eteen, niin hätäsektioon menee hyvin todennäköisesti.
Et taida olla synnyttänyt?
Kyllä ponnistaminen vaatii rankkojen supistusten jälkeen hyvinkin aktiivista toimintaa. En halua tätä mitenkään glorifoida. Jokainen normaalikuntoinen nainen siihen pystyy.
Kuitenkin se on aivan eri asia kuin maata puudutuksessa.