Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lääkäri tietää suunnitellun sektion olevan turvallisempi lapselle kuin alatiesynnytys, ei tarvitse olla edes ob gyne tietääkseen tämän faktan. Tämän takia riskiraskauksissa tai kun syntymättömällä lapsella on jokin anomalia, suunniteltua sektiota suositaan, eikä sitä pidetä mitenkään vaarallisena. Se on tapa, millä lapsi tai lapset saadaan turvallisimmalla mahdollisella tavalla maailmaan.
Molemmissa synnytystavoissa on mahdolliset komplikaationsa, mutta nykypäivän moderneissa sairaaloissa molemmat synnytystavat ovat aivan yhtä turvallisia. Tämän takia naisen tulisi saada itse valita.
Mikäli suunniteltu sektio olisi oikeasti henkeä uhkaava leikkaus, niiden myöntäminen olisi kielletty jyrkästi, sillä Suomessa eutanasia on laitonta. Sektio on heti tyräleikkausten jälkeen yleisin leikkaustoimenpide Suomessa, yleisin naisille tehtävä sellainen. Ei kukaan kauhistele tyräleikkaukseen menevällekkään, että siihen kuolee.
Oletko lääkäri? Jos olet, en potilaaksesi halua, koska tutkimustulokset sanovat ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästäkin pitää aina vääntää? Kyllä, synnytyksessä voi tapahtua komplikaatioita. Raskaudessa ja synnyttämisessä on riskejä. En saa päätäni sen ympärille, miten sektio voisi olla jonkun mielestä kuitenkin jotenkin parempi vaihtoehto, koska käsittääkseni riskit ovat äidille ja mahdollisten tulevien raskauksien suhteen paljon suuremmat sektiossa. Ei, tätä ei ole tuputettu minulle mistään suunnalta "propagandana" (oletteko tosissanne?), vaan olen tutustunut aiheeseen tehtyyn tutkimukseen ja osaltaan mielestäni tämä on ihan maalaisjärkeäkin.
Kenenkään pelkoja tai huonoja kokemuksia vähättelemättä.
Mitä tulevat raskaudet?
Ei naisen keho ole mikään reimatec-haalari, jota pitää säästää 10 lapselle. Nykyään naiset synnyttävät tyypilliset 1 tai 2 lasta, joten ei ole mitään syytä vältellä sektiota sitä varten, että ennen on synnytetty tusina lapsia.
Toisaalta sitä ei aina tiedä etukäteen. Itse haaveilin alun perin kahdesta, mutta teimme/saimme lopulta neljä. Omasta puolestani naisen on tietenkin saatava valita kummin vain jos valinta on terveydellisesti mahdollisesti sillä kertaa. Jonkinlaista lääkärin kanssa asiointiahan aina edellytetään, ehkä pelkopoliklinikan nimi voitaisiin vaihtaa synnytystavan suunnittelu -poliklinikaksi. Jonkun kohdalla lääkärit varmasti vielä torppaavat mieleisimmän synnytystavan (näin käy monelle alatiehaluisellekin), mutta ehkä se asiointi sujuisi jo vähän positiivisempaan sävyyn kun ei tarvittaisi turhia "pelko/hysteria"-diagnooseja.
T. Alatiet ja suunniteltu sektio, sektio oli omalla kohdalla aika hirveä, mutta onneksi oli viimeinen synnytys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen kyllä, että sektion valitseminen tuo myös sellaista valheellista hallinnan tunnetta.
En ole eläissäni tuntenut itseäni niin avuttomaksi kuin leikkauspöydällä sektioissani. Täysin muiden armoilla.
No eikös leikkauksissa aina olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valitsisi sektiota lapsen vaan itseni takia. Hieman eri asia revetä peppureikään asti hallitsemattomasti kun saada viilto vatsaan suunnitellusti.
Miksi vertaat synnytyskomplikaatiota hyvin menneeseen keisarinleikkaukseen? Mikset vertaa kahta komplikaatiota keskenään?
Repeäminen on huomattavasti yleisempää kuin suunnitellun sektion komplikaatiot. Hätäsektiot erikseen, mutta silloinhan on jo alatiesynnytyskin jo mennyt päin mäntyä.
Peppuun asti repeäminen on hyvin harvinaista.
Ei tämän faktan toteaminen auta täällä mitään. Neljännen asteen repeämiä (eli vaikeimpia) tulee alle prosentissa alatiesynnytyksiä. Näistäkin valtaosa on korjattavissa ihan ompelemalla. Korjausleikkauksia tehdään Suomessa vain n. promilelle.
Täällä saa sen käsityksen, että joka toisella synnyttäneellä valuu tavarat housuun. Näin ei todellakaan ole.
Suunnitellussakin sektiossa vaarallisten kompilakaatioiden riskin on moninkertainen.
Sektion turvallisuus vauvalle on kiistanalainen. Pienempiä ongelmia on vauvalla ja myöhemmin elämässä enemmän, mutta fataalit seuraukset kyllä vähempiä.
Toisaalta vammautumisen riskin vauvalle alatiesynnytyksessä on myös hyvin vähäinen.
Etkö ole huomannut, että tällä palstalla kaikilla on 3 ja4 asteen repeämät. Myös synnyttämättömillä.
En ole kyllä tässäkään ketjussa nähnyt kenenkään kertovan saaneen 3. tai 4. asteen repeämiä. Että mistä tämä kommenttisi oikein kumpuaa?
Lue koko ketju.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lääkäri tietää suunnitellun sektion olevan turvallisempi lapselle kuin alatiesynnytys, ei tarvitse olla edes ob gyne tietääkseen tämän faktan. Tämän takia riskiraskauksissa tai kun syntymättömällä lapsella on jokin anomalia, suunniteltua sektiota suositaan, eikä sitä pidetä mitenkään vaarallisena. Se on tapa, millä lapsi tai lapset saadaan turvallisimmalla mahdollisella tavalla maailmaan.
Molemmissa synnytystavoissa on mahdolliset komplikaationsa, mutta nykypäivän moderneissa sairaaloissa molemmat synnytystavat ovat aivan yhtä turvallisia. Tämän takia naisen tulisi saada itse valita.
Mikäli suunniteltu sektio olisi oikeasti henkeä uhkaava leikkaus, niiden myöntäminen olisi kielletty jyrkästi, sillä Suomessa eutanasia on laitonta. Sektio on heti tyräleikkausten jälkeen yleisin leikkaustoimenpide Suomessa, yleisin naisille tehtävä sellainen. Ei kukaan kauhistele tyräleikkaukseen menevällekkään, että siihen kuolee.
Ei Suomessa ole kielletty "henkeä uhkaavat" leikkaukset. Ne ovat hyvinkin yleisiä. Punnitaan hyöty ja haitta. Esim. aivokasvaimen kanssa voi olla arvioitu, että henkilö elää pari vuotta, jos ei leikata. Leikkauksen avulla voi elää normaalisti. Vaikka leikkaus olisi riskialtis ja mahdollisesti kuolemaan johtava, tämä tehdään.
Sektiossa tietysti sama juttu, jos riskit näyttävät luonnollisen synnytyksen kohdalla suurilta niin ilman muuta tehdään sektio.
Ei kai kukaan voi kyseenalaistaa sektioita tarpeellisina useissa tapauksissa. Sen sijaan kritiikki kohdistuu näihin päänsisäisten haamujensa kanssa terveydenhuoltoa rasittaviin pelkopolilaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi uskoa väitöstutkimusta kun voi vaan päättää että minä tiedän paremmin.
Nanneli Pallasmaa:
Keisarileikkaus on maailmassa yleisin naisille tehty suuri leikkaus. Se tehdään yleensä, jos alatiesynnytys arvioidaan mahdottomaksi tai liian riskialttiiksi. Siihen liittyy tyypilliset suuren kirurgisen toimenpiteen riskit: verenvuoto, infektio, syvä laskimotukos ja anestesiakomplikaatiot, jotka toisinaan johtavat kuolemaan.
– Viime vuosina on useissa kehittyneissä maissa raportoitu vakavien synnytyskomplikaatioiden ja myös äitiyskuolleisuuden lisääntyneen. Keisarileikkausten sekä ylipainoisten ja iäkkäiden synnyttäjien lisääntynyt osuus saattaa selittää ilmiötä, Pallasmaa sanoo.
Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.
– Alatiesynnytyksen yritys, sisältäen päivystyskeisarileikkauksen riskit, oli turvallisin synnytystapa myös useimmille korkean riskin ryhmiin kuuluville naisille, Pallasmaa sanoo.
Lukekaa itse:
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96742/AnnalesD1119Pallasma…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen kyllä, että sektion valitseminen tuo myös sellaista valheellista hallinnan tunnetta.
En ole eläissäni tuntenut itseäni niin avuttomaksi kuin leikkauspöydällä sektioissani. Täysin muiden armoilla.
No eikös leikkauksissa aina olla?
Kyllä. Siksi vertailu siihen, että synnytystä ei voi itse hallita ja siksi sektio, on outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi kertoimella puhumiset on vähän turhia. Jos vuodessa on 50 000 synnytystä, saadaan kivst kertoimet esim siitä että alatiesynnytyksessä 1 hlö saa oireen x, ja sektiolla synnyttäneistä 2. No 100% enemmän tätä oiretta x tapahtuu sektiossa mutta onko se nyt kuitenkaan niin todennäköistä kuin prosentti helposti antaisi ymmärtää..
Ikinä synytyvyyden laskun syynä ei mainita somea.
En tiedä uskaltaisinko synnyttää, jos pääasiallinen informaation lähde olisi tämänkaltaiset palstat.
Totta kai synnytys jännittää ekakertalaista tai jopa pelottaa. Ennen sai vain sukulaisilta ja ystäviltä kannustusta ja kuuli tietysti jonkun kauhutarinankin. Mutta tämä massiivinen pelon lietsominen loisti poissaolollaan.
-80- ja 90-luvulla neljä lasta synnyttänyt täysin terve nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tämä "synnytystapa" -termi.
Ei ole kuin yksi synytystapa.
Leikkaus on leikkaus ja äiti ei tee mitään asian edistämiseksi. Lapsi syntyy toki, mutta ei äiti synnytä.
Vähän kuin puhuttaisiin juoksemisesta, kun makaa sängyssä ja sänky rullaa pyörillä eteenpäin
No jospa sitten puhutaan vain lapsen syntymästä? Nimittäin lapsi tulee myös alakautta itsestään ulos, vaikka äiti päättäisi olla synnyttämättä. Siksi ne supistukset. Se EI OLE tahdonalainen tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95% ensisynnyttäjistä saa jonkinlaisen repeämän.
Pitää varmaan lotota nyt. Kolme synnytystä ilman repeämiä. Olen ottanut/saanut epiduraalin/spinaalin, ei virhetarjontoja, ponnistusvaihe pystyssä. Ei mitään vaivoja. Joo, kyllä nyt euro jackpot vetämään. :)
Luetun ymmärtäminen! Et ole enää ensisynnyttäjä toisen lapsen kohdalla! Ensisynnyttäjä repeää herkemmin kuin aiemmin synnyttänyt, joten älä suotta laita rahojasi lottoon vaikka kuuluitkin kerran tuohon 5%.
Luetun ymmärtäminen! Väitinkö olleeni ensisynnyttäjä kolme kertaa? :D En tietenkään, mutta jonkinlaisten repeämien todennäköisyys tuskin putoaa sitten 95:stä kovin alas toisessa tai kolmannessakaan synnytyksessä varsinkin kun jokainen synnytys on ollut edellistä pidempi, raskaudenkesto pidempi ja vauva vähän isompi. Ostin luontoarvan, voitin 50 e :)
Tutkimus oli tehty vain ensisynnyttäjistä ja onhan se ihan loogista, että kun paikat on jo kerran venyneet niin ei repeä yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ensisynnytyksessä. Eihän kohtukaan enää koskaan palaa samankokoiseksi kuin ei-synnyttäneellä. Toki voit olla ylpeä kuuluessasi tuohon 5%, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että 95% ei ole ihan yhtä onnekkaita kuin sinä.
Miksi sinä tulkitset, että olen noin inhottava ihminen? Ylpeä, että paikkani eivät revenneet jonkinasteisesti, muilla repeää ja itse sitten piikittelet, että eihän ne myöhemminkään repeä kun ovat venyneet eivätkä palaudu koskaan :D Ehkä kuulun sitten johonkin ryhmään 0,0001 % joka on palautunut kolme kertaa, siitä olen iloinen, en mitenkään "ylpeä". :)
Ihan vain huokaisin helpotuksesta nuo todennäköisyydet kuullessani, että onpa tainnut käydä tuuri. Yritin viljellä vähän huumoria tähän ketjuun, mutta toki asia on niin arka, ettei kärsi mitään sanoa. Tulkitaan heti "ylpeilynä" (minun omaa taitavuuttani ja erinomaisuuttanihan se oli kun en revennyt...)
Enemmän ylepeilyä minä olen ollut lukevinani sektioäideiltä, jotka aloittivat yhdynnät viikko sektiosta, ei ollut mitään kipuja, vain buranaa ekana yönä. Kuulostaa jo siltä, että tänne on eksynyt aika marginaalinen ryhmä sektiosynnyttäjiä, tuo ei nimittäin taida myöskään olla kovin yleistä. Mutta sehän on vain hauskaa ja ihailtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh olen kyllä sitä mieltä, että sektio on semmonen asia että se pitäis järjestää sille kuka sen haluaa. Itsellä oli jotenki etukäteen aavistus, että sektiolla saatetaan vauva ottaa pois.. Sitten kun asia tuli eteen, niin kyllä se oli helpotus vaikka hätäsektioon jouduinkin, mutta myös shokki joutua ekaan isoon leikkaukseen (totta kai synnytys pelotti ajatuksena muutenki....). Ei meille kummallekaan tullu komplikaatioita, kaikki meni oikein hyvin ja hyvissä käsissä oltiin (toisin kuin jotkut yrittää täällä pelotella). Parannuin hyvin eikä ole kyllä mitään jäänyt hampaankoloon, synnärillä osasivat kyllä ottaa minutkin huomioon ja sanoivat että ottavat vauvan ekaksi yöksi hoitoon, jotta saan levähtää.
Vierailija kirjoitti:
Noi kertoimella puhumiset on vähän turhia. Jos vuodessa on 50 000 synnytystä, saadaan kivst kertoimet esim siitä että alatiesynnytyksessä 1 hlö saa oireen x, ja sektiolla synnyttäneistä 2. No 100% enemmän tätä oiretta x tapahtuu sektiossa mutta onko se nyt kuitenkaan niin todennäköistä kuin prosentti helposti antaisi ymmärtää..
Tuo on tietysti totta. Sektion riskit tietyissä komplikaatioissa ovat kuitenkin jopa kymmenkertaiset. Silloin se alkaa vaikuttaa jo yksilötasolla.
Samahan on tupakoinnin kanssa. Usein lukee, että tupakoivilla on esim. kaksinkertainen riski saada sairaus x. Kun jatkaa lukemista huomaa, että ylipäänsä mahdollisuus saada koko sairaus on jotain alle 1 prosenttia.
En polta ja tupakointi oli vain esimerkki siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinä synytyvyyden laskun syynä ei mainita somea.
En tiedä uskaltaisinko synnyttää, jos pääasiallinen informaation lähde olisi tämänkaltaiset palstat.
Totta kai synnytys jännittää ekakertalaista tai jopa pelottaa. Ennen sai vain sukulaisilta ja ystäviltä kannustusta ja kuuli tietysti jonkun kauhutarinankin. Mutta tämä massiivinen pelon lietsominen loisti poissaolollaan.
-80- ja 90-luvulla neljä lasta synnyttänyt täysin terve nainen
Tälläisiin nimettömiin palstoihin kerkeää yksi-kaksi henkilöä kirjoittelemaan paljonkin ja voi kirjoitella moniin ketjuihin. Näin tulee mielikuva että asia jota ajetaan tapahtuisi monelle tai useasti tai että toinen tapa on paras. Olen lukenut tämän joka synnytti Ranskassa ja sitten Suomessa tarinan aikaisemminkin sektiokeskusteluissa, joten joku on tosi aktiivinen kertomaan kokemuksistaan. Sen sijaan ne, joilla meni hyvin eikä pysyviä vaurioita tullut, eivät ole päivystämässä koko päivää ketjussa.
En sano etteikö kovia kokeneet saisi kertoa asioitaan, mutta vääristymät asioiden yleisyydestä pitää pitää mielessä.
Hassuinta on ,että joku joka on pyörinyt euroopassa monessa maassa ja tälläkin hetkellä asuu muualla kuin Suomessa, kokee niin tärkeäksi puuttua siihen miten täällä synnytykset hoituvat.
IS: alatiesynnytettyjen lasten bakteerikanta parempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
95% ensisynnyttäjistä saa jonkinlaisen repeämän.
Pitää varmaan lotota nyt. Kolme synnytystä ilman repeämiä. Olen ottanut/saanut epiduraalin/spinaalin, ei virhetarjontoja, ponnistusvaihe pystyssä. Ei mitään vaivoja. Joo, kyllä nyt euro jackpot vetämään. :)
Luetun ymmärtäminen! Et ole enää ensisynnyttäjä toisen lapsen kohdalla! Ensisynnyttäjä repeää herkemmin kuin aiemmin synnyttänyt, joten älä suotta laita rahojasi lottoon vaikka kuuluitkin kerran tuohon 5%.
Luetun ymmärtäminen! Väitinkö olleeni ensisynnyttäjä kolme kertaa? :D En tietenkään, mutta jonkinlaisten repeämien todennäköisyys tuskin putoaa sitten 95:stä kovin alas toisessa tai kolmannessakaan synnytyksessä varsinkin kun jokainen synnytys on ollut edellistä pidempi, raskaudenkesto pidempi ja vauva vähän isompi. Ostin luontoarvan, voitin 50 e :)
Tutkimus oli tehty vain ensisynnyttäjistä ja onhan se ihan loogista, että kun paikat on jo kerran venyneet niin ei repeä yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ensisynnytyksessä. Eihän kohtukaan enää koskaan palaa samankokoiseksi kuin ei-synnyttäneellä. Toki voit olla ylpeä kuuluessasi tuohon 5%, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että 95% ei ole ihan yhtä onnekkaita kuin sinä.
Miksi sinä tulkitset, että olen noin inhottava ihminen? Ylpeä, että paikkani eivät revenneet jonkinasteisesti, muilla repeää ja itse sitten piikittelet, että eihän ne myöhemminkään repeä kun ovat venyneet eivätkä palaudu koskaan :D Ehkä kuulun sitten johonkin ryhmään 0,0001 % joka on palautunut kolme kertaa, siitä olen iloinen, en mitenkään "ylpeä". :)
Ihan vain huokaisin helpotuksesta nuo todennäköisyydet kuullessani, että onpa tainnut käydä tuuri. Yritin viljellä vähän huumoria tähän ketjuun, mutta toki asia on niin arka, ettei kärsi mitään sanoa. Tulkitaan heti "ylpeilynä" (minun omaa taitavuuttani ja erinomaisuuttanihan se oli kun en revennyt...)
Enemmän ylepeilyä minä olen ollut lukevinani sektioäideiltä, jotka aloittivat yhdynnät viikko sektiosta, ei ollut mitään kipuja, vain buranaa ekana yönä. Kuulostaa jo siltä, että tänne on eksynyt aika marginaalinen ryhmä sektiosynnyttäjiä, tuo ei nimittäin taida myöskään olla kovin yleistä. Mutta sehän on vain hauskaa ja ihailtavaa.
Juuri näin. Olen sektioäiti, jonka vatsalihakset ja haava oli kyllä siinä kunnossa viikon jälkeen, ettei tullut seksi mieleen. Eikä tullut miehellekään, kun näki kuinka minä kärsin ja sillä meni aika muutenkin vauvan hoidossa. Joku oli jo siivoillut ja kokkailut sen seksin harrastamisen lomassa viikon jälkeen. Mä en saanut nostaa edes vauvaa!
Seuraapas mitä vauhtia kommenttiini alkaa tulla alapeukkuja! Olen vääränlainen sektioäiti, koska en toipunut leikkauksesta oikein!
Täällä saa kyllä sektiosta leikkauksensa aika oudon kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi kertoimella puhumiset on vähän turhia. Jos vuodessa on 50 000 synnytystä, saadaan kivst kertoimet esim siitä että alatiesynnytyksessä 1 hlö saa oireen x, ja sektiolla synnyttäneistä 2. No 100% enemmän tätä oiretta x tapahtuu sektiossa mutta onko se nyt kuitenkaan niin todennäköistä kuin prosentti helposti antaisi ymmärtää..
Tuo on tietysti totta. Sektion riskit tietyissä komplikaatioissa ovat kuitenkin jopa kymmenkertaiset. Silloin se alkaa vaikuttaa jo yksilötasolla.
Samahan on tupakoinnin kanssa. Usein lukee, että tupakoivilla on esim. kaksinkertainen riski saada sairaus x. Kun jatkaa lukemista huomaa, että ylipäänsä mahdollisuus saada koko sairaus on jotain alle 1 prosenttia.
En polta ja tupakointi oli vain esimerkki siis.
En tiedä laskenko nyt väärin, mutta jos otetaan vaikka 1hlö vs 27hlöä, niin mahdollisuus saada kyseinen ongelma olisi vain 0,05%, vaikka kertoin olisikin suuri. Siksi näissä olisi hyvä tietää ne määrät, kuinka monelle oikeasti noita tulee eikä viedä agendaa epämääräisillä kertoimilla, koska se vain vie uskottavuutta vaikka lähde olisi muuten vakuuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos siihen sektioon kuolee?
Niinkin ikävästi voi käydä. Jos olis vaan synnyttänyt alakautta niin olisi jäänyt henkiin suuremmalla todennäköisyydellä.
Kumpaan tahansa voi kuolla. Olennaista on, että on ITSE voinut valita riskit.
Oletko lääkäri? Jos et ole miten voit tietää kaikki mahdolliset riskit mitä eteesi voi tulla. Vaikka tiedänkin paljon synnytyksestä, niin en minä kuitenkaan kuvittele olevani siinä hommassa mikään asiantuntija. Jos lääkärikunta pitää alatiesynnytystä turvallisempana, niin eiköhän se totta ole.
Miksi ehdoin tahdoin tahdot valita vaarallisemman vaihtoehdon?
Et voi koskaan, KOSKAAN etukäteen tietää, kumpi on vaarallisempi vaihtoehto. Tilastot eivät yksilöä lohduta. Mitä vaan voi tapahtua kummassa tahansa. Kaikki on yksilöllistä. Siksi oma valinta.
Kukaan toinen ihminen ei sitä valintaa toisen puolesta saa tehdä.
Ihan OK jos pelkää niin, että haluaa sektion, nuori sukupolvi synnyttä niin harvoin, ja näitä pelkopoliasiakkaita on suht vähän, jos haluavat haavan mahan niin kyllä yhteiskunta sen kestää. Se, missä vaiheessa yhteiskunta on ongelmissa on kun tämä sukupolvi tulee oikeasti vanhaksi ja sairaaksi. Tuohon liittyy niin paljon enemmän asioita jotka kontrollisi ulkopuolella, kivut ihan toista luokkaa, eikä tilanteessa sitä positiivista loppua joka auttaisi kestämään kipuja. Mikä määrä sairaanhoitohenkilöstöä ja terapeutteja tarvitaan kun he ovat kuolemassa syöpään tai monisairaina joutuvat etsimään tehoavaa lääkitystä. Melkein toivon, että siihen mennessä armomurha on Suomessa laillistettu tai rauhattomat potilaat saa lääkitä rauhoittavilla vihanneksiksi ilman, että valvira siihen puuttuu. Harva kykenee kontrolloimaan koko elämäänsä kuten nämä naiset haluavat kontrolloida synnytyksensäkin (suunnitellaan etukäteen tarkasti vaikka lääketieteellisesti olisi järkevintä tehdä päätöksiä kesken prosessin) ja siitä kivusta ei tule pääsemään eroon vaikka synnyttämättä jättäisikin. Ei kenenkään tarvitse sietää järjettömiä kipuja nyky-yhteiskunnassa, mutta normaalia kipua kannattaisi opetella sulattamaan, muuten päätyy särkylääkkeiden väärinkäyttäjäksi jo ennen keski-ikää.
Tutkimus oli tehty vain ensisynnyttäjistä ja onhan se ihan loogista, että kun paikat on jo kerran venyneet niin ei repeä yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ensisynnytyksessä. Eihän kohtukaan enää koskaan palaa samankokoiseksi kuin ei-synnyttäneellä. Toki voit olla ylpeä kuuluessasi tuohon 5%, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että 95% ei ole ihan yhtä onnekkaita kuin sinä.