Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti ole mitään näyttöä siitä, että synnytyskidutuksen läpikäyminen olisi emotionaalisesti äitiä ja lasta lähentävä toimenpide ja välttämätön. Jos nainen haluaa sektion ja suunnitella synnytyksensä niin siihen tulisi suostua.

Juuri noin. Itse en ollsi kummankaan synnytyksen jälkeen halunnut lasta ollenkaan syliini. Teki pahaa nähdä se iso möhkäle joka mnut oli teurastanut. Kesti todella pitkään kiintyå lapsiin koska synnytyksen kipu oli väsyttävänä mielessä. No se oli varmaan lapsen paras kun kehon shokkitilan vuoksi maito ei meinannut millään alkaa nousta.

Minä en ole saanut kertaakaan lasta rinnalle synnytyksen jälkeen. Heräämöön ei ole saanut viedä vauvoja. Pienen hetken lapsi vieressä leikkaussalissa. Sitten maha kiinni ja heräämöön. Siitä olen kateellinen, että alateitse synnyttäneet saavat olla vauvan kanssa heti.

Millainen sektio? Minulla pelkosektio vuonna 2016 ja sain lapseni myös heräämöön rinnalle ensi-imetykselle. Ei ollut toki kuin ehkä reilun vartin mutta kuitenkin. Ihana kokemus ja oli varmasti ratkaisevassa roolissa imetyksen onnistumisen kanssa.

Mitään valinnanvapautta ei ole ja tiedätte sen etukäteen.

Töitä ei riitä kaikille ja ihmisiä ihan liikaa. Joten hyvä jos kaikki pelkoiset ei tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, mitä maksaa. Turha vinkua lapsia, jos ei sektiovastaisuudesta luovuta. Minä en ainakaan puske yhtään penskaa perseestäni ja monella samat ajatukset.

Tuolla biologian tuntemuksella sinä et koskaan tule edes raskaaksi tulemaan, perseestä kun ei ole yhteyttä kohtuun...

Sitä samaa persaustahan se alapää, viitsitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ajatellaan jo ihan toipumistakin. Sektio on iso leikkaus ja toipumiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä. Leikkauksessa on suuremmat komplikaatio riskit kuin alatiesynnytyksessä. Vanha leikkaus arpi voi aiheuttaa komplikaatioita seuraavassa raskaudessa.

Pakko kommentoida tähän sen verran, että itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla (hirveän tappelun jälkeen). Viikon päästä leikkauksesta liikuin, siivosin ja harrastin seksiä normaalisti. Serkkuni sai lähes samaan aikaan alateitse piikansa eikä pystynyt istumaan vielä lapsensa ristiäisissäkään. Että niin...

Tunnen useita äitejä, ja järjestäen sektiolla synnyttäneet ovat toipuneet nopeammin eivätkä kärsi alapäävaivoista vuosienkin jälkeen. Oli kyseessä sitten suunniteltu tai hätäsektio.

Jännä, että näissä keskuteluissa suunnitellulla sektiolla lapsensa saaneet ovat aina niitä joiden lähipiirissä on paljon (onnistuneita, mahtavia) sektioita ja vähä (traumaattisia ja invalidisoivia) alatiesynnytyksiä. Mulla on takana sekä sektio että alatie, lähipiirissä molempia aika tasaisesti ja esim. Kohtutulehduksia vain leikatuilla, mutta eipä oikeestaa muuta. Pysyviä alapäävammoja ei kellään.

Nämä kokemuskeskustelut on lopulta todella huonoja niille, jotka synnytystapaansa vielä pohtivat. Jokaisen kannattaa mielummin tutustua monipuolisesti viimeisimpiin lääketieteen TUTKIMUKSIIN, joista varmasti saa parempaa tietoja kuin näistä mutuiluista.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä se sektio helpottaa? Mä en saanut nostaa mitään, kävely huonoa, yleiskunto laski huomattavasti. Ja kaikki tämä ihan tyypillistä sektiossa.

Komplikaatiot 27prossassa sektioita, mutta täällä kukaan ei niitä usko saavansa.

Alapää ei ole turvonnut umpeen ja täynnä tikkejä, pystyy pissata ilman tajun lähtöä, kakalla käydessä tikit ei repeile, pystyy istumaan edes minuutin, pikkuhousuissa ei tarvitse pitää jääsidettä, uskaltaa joskus vielä kurkistaa alapäähän ja ei tarvitse pelätä pysyykö tamponit jatkossa sisällä. Muuten samat oireet kuin sektiossa eli kävely hidasta ja nostaminen tuntuu paineena alapäässä ja kipulääkkeitä syödään. Toki on näitä samana iltana lenkille -synnyttäneitäkin, mutta eiköhän ne ole niitä poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Henni kirjoitti:

Miten on mahdollista että sivu toisensa perään jankutetaan kuinka alatiesynnytys on molemmille parempi, kun se ei sitä minkään tilaston perusteella ole. Sektiokomplikaatioihin äidille lasketaan kaikki mahdollinen haavainfektiosta lähtien, episiotomiainfektioita ei edes tilastoida. Vaikeat repeämät tilastoidaan ainoastaan jos ne kirjataan ylös, yllättävän usein repeämiä ja kudosvaurioita ei joko huomata tai niitä ei kirjata mihinkään. Jokainen synnytys jossa selvitään jotakuinkin hengissä on kirjataan hývin menneeksi, huolimatta siitä miten äiti kokee synnytyksen menneen.

Toiseksi, suunniteltu sektio on kaikkien tilastojen valossa vauvalle turvallisempi. Siinä vältetään synnytyksen aikaisen hapenpuutteen aiheuttamat vauriot, jopa ne lievemmät kuin kuolemaan tai vammautumiseen johtavat. Mm. Aivoverenvuodot, murtumat, selkäydinvauriot, vaikeat hengitysongelmat, olkapunoshermon vauriot, infektiot ovat myös alatiesynnytyksen aiheuttamia. Ja jopa ne kuuluisat synnytyskanavan pöpöt ovat monelle syntyvälle vauvalle hengenvaarallisia, siksi niitä ei sektion yhteydessä sairaalan toimesta vauvaan suostuta siirtämään.

Entä ne sektion riskit? Adaptaatiohäiriö on sektiossa yleisempi, se kuitenkaan ei uhkaa henkeä tai terveyttä. Hetkellinen hengitysvajaus on nimensä mukaan hetkellinen, eikä uhkaa henkeä. Edes allergioiden ja astmojen ei ole todettu olevan suomessa yleisempiä sektioiduilla, vaan yllätys yllätys komplisoituneiden alateiden jälkeen.

Jos synnyttäjä haluaa itse punnita riskejä ja valita synnytystavan sen mukaan millaisten riskien kanssa hän on valmis elämään niin miksi se on niin väärin? Raskaana oleva nainen ei ole typerä hysteerinen holhoamista vaativa olento, vaan älyllinen ja omaan ajatteluun kykenevä ihminen. Mikä siinä ajatuksessa niin paljon häiritsee? Miksi synnyttäjän pitää sokeasti luottaen heittäytyä synnytyksiä hoitavan henkilökunnan käsiin kun synnytyksiä hoidetaan niin luokattoman huonosti. On traumatisoituneita, vammautuneita äitejä, vammautuneita ja jopa kuolleita vauvoja, hoitovirheitä ja henkistä väkivaltaa. Ja sitten vielä pitäisi lopettaa oma ajattelu, luottaa luontoäitiin joka on julmin voima koko maailmassa? Antaa yhteiskunnan määrätä, vaikka lopputulos on hyvin usein katastrofi? Miksi? Koska nainen ei vaan saa tehdä päätöksiä omasta ja lapsensa tulevaisuudesta? Koska mihin tämä maailma joutuisi jos nainen saisi päättää itse omasta elämästään?

Saat sinä, Suomessa on nykyään jo paljon yksityisiä sairaaloja jotka varmasti mielellään tarjoavat sektion. Näin monessa muussakin maassa, omasta pussista tai vakuutuksesta ne tehdään.

Suomessa sektiota ei saa edes rahalla.

Suomessa synnyttäneillä naisilla on Euroopan mittakaavassa paljon haittaavia pysyviä vammoja johtuen alatiesynnytyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä ajatellaan jo ihan toipumistakin. Sektio on iso leikkaus ja toipumiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä. Leikkauksessa on suuremmat komplikaatio riskit kuin alatiesynnytyksessä. Vanha leikkaus arpi voi aiheuttaa komplikaatioita seuraavassa raskaudessa.

Pakko kommentoida tähän sen verran, että itse sain lapseni suunnitellulla sektiolla (hirveän tappelun jälkeen). Viikon päästä leikkauksesta liikuin, siivosin ja harrastin seksiä normaalisti. Serkkuni sai lähes samaan aikaan alateitse piikansa eikä pystynyt istumaan vielä lapsensa ristiäisissäkään. Että niin...

Tunnen useita äitejä, ja järjestäen sektiolla synnyttäneet ovat toipuneet nopeammin eivätkä kärsi alapäävaivoista vuosienkin jälkeen. Oli kyseessä sitten suunniteltu tai hätäsektio.

Jännä, että näissä keskuteluissa suunnitellulla sektiolla lapsensa saaneet ovat aina niitä joiden lähipiirissä on paljon (onnistuneita, mahtavia) sektioita ja vähä (traumaattisia ja invalidisoivia) alatiesynnytyksiä. Mulla on takana sekä sektio että alatie, lähipiirissä molempia aika tasaisesti ja esim. Kohtutulehduksia vain leikatuilla, mutta eipä oikeestaa muuta. Pysyviä alapäävammoja ei kellään.

Nämä kokemuskeskustelut on lopulta todella huonoja niille, jotka synnytystapaansa vielä pohtivat. Jokaisen kannattaa mielummin tutustua monipuolisesti viimeisimpiin lääketieteen TUTKIMUKSIIN, joista varmasti saa parempaa tietoja kuin näistä mutuiluista.

Miksi mulle sitten tuli alapäävamma? Ihan on lantiota, mutta täystuho alakerrassa, vähän paremmin voin nyt kohdunpoiston jälkeen, mutta ei sitä ole kehdannut kellekään miehelle näyttää, ehkä gynelle just pitäisi jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henni kirjoitti:

Miten on mahdollista että sivu toisensa perään jankutetaan kuinka alatiesynnytys on molemmille parempi, kun se ei sitä minkään tilaston perusteella ole. Sektiokomplikaatioihin äidille lasketaan kaikki mahdollinen haavainfektiosta lähtien, episiotomiainfektioita ei edes tilastoida. Vaikeat repeämät tilastoidaan ainoastaan jos ne kirjataan ylös, yllättävän usein repeämiä ja kudosvaurioita ei joko huomata tai niitä ei kirjata mihinkään. Jokainen synnytys jossa selvitään jotakuinkin hengissä on kirjataan hývin menneeksi, huolimatta siitä miten äiti kokee synnytyksen menneen.

Toiseksi, suunniteltu sektio on kaikkien tilastojen valossa vauvalle turvallisempi. Siinä vältetään synnytyksen aikaisen hapenpuutteen aiheuttamat vauriot, jopa ne lievemmät kuin kuolemaan tai vammautumiseen johtavat. Mm. Aivoverenvuodot, murtumat, selkäydinvauriot, vaikeat hengitysongelmat, olkapunoshermon vauriot, infektiot ovat myös alatiesynnytyksen aiheuttamia. Ja jopa ne kuuluisat synnytyskanavan pöpöt ovat monelle syntyvälle vauvalle hengenvaarallisia, siksi niitä ei sektion yhteydessä sairaalan toimesta vauvaan suostuta siirtämään.

Entä ne sektion riskit? Adaptaatiohäiriö on sektiossa yleisempi, se kuitenkaan ei uhkaa henkeä tai terveyttä. Hetkellinen hengitysvajaus on nimensä mukaan hetkellinen, eikä uhkaa henkeä. Edes allergioiden ja astmojen ei ole todettu olevan suomessa yleisempiä sektioiduilla, vaan yllätys yllätys komplisoituneiden alateiden jälkeen.

Jos synnyttäjä haluaa itse punnita riskejä ja valita synnytystavan sen mukaan millaisten riskien kanssa hän on valmis elämään niin miksi se on niin väärin? Raskaana oleva nainen ei ole typerä hysteerinen holhoamista vaativa olento, vaan älyllinen ja omaan ajatteluun kykenevä ihminen. Mikä siinä ajatuksessa niin paljon häiritsee? Miksi synnyttäjän pitää sokeasti luottaen heittäytyä synnytyksiä hoitavan henkilökunnan käsiin kun synnytyksiä hoidetaan niin luokattoman huonosti. On traumatisoituneita, vammautuneita äitejä, vammautuneita ja jopa kuolleita vauvoja, hoitovirheitä ja henkistä väkivaltaa. Ja sitten vielä pitäisi lopettaa oma ajattelu, luottaa luontoäitiin joka on julmin voima koko maailmassa? Antaa yhteiskunnan määrätä, vaikka lopputulos on hyvin usein katastrofi? Miksi? Koska nainen ei vaan saa tehdä päätöksiä omasta ja lapsensa tulevaisuudesta? Koska mihin tämä maailma joutuisi jos nainen saisi päättää itse omasta elämästään?

Saat sinä, Suomessa on nykyään jo paljon yksityisiä sairaaloja jotka varmasti mielellään tarjoavat sektion. Näin monessa muussakin maassa, omasta pussista tai vakuutuksesta ne tehdään.

Höpöhöpö. Ihan verovaroilla on minutkin EU maassa sektioitu. Täällä ei ole mitään soaaaliturvaa, tiet täynnä reikiä ja vaikka mitä muita puutteita, mutta raskaana olevia/synnättäviiä naisia kohdellaan äärimmäisen hyvin ja heihin investoidaan. Synnytystapa valinnainen, sairaalassa tuodaan ruoka nenän eteen, lakanat vaihdetaan joka päivä, hoitajat auttavat vauvan kanssa aina tarvittaessa, lääkäri saatavilla 24/7 jne. Hoito ensiluokkaista. En ole ikinä kuullut kenenkään valittavan, kuinka ne verorahat käytetään väärin - puhumattakaan yhdenkään naisen. En ole ikinä kuullut kenenkään naisen pilkkaavan toisia ”kuin hotellissa majaileviksi” ja ties miksi. Luojan kiitos en saanut lastani maassa, jossa toiset naiset pissaavat muiden naisten muroihin ja ilkeilevät päälle. Siinä on sinullakin arvomaailmaa kyllä pahasti viallinen ja empatiakyky nolla.

Hienoa, elät maassa jossa sosiaaliturva toimii toisin kuin Suomessa. Sinulla siellä varmaan pitkä ansiosidonnainen äitiysloma, vanhempaisloma ja mahdollisuus saada korvausta lapsen kotonahoitamisesta 3 vuotiaaksi asti, hyvin halpa päivähoito, ilmainen koulutus yliopistoa myöten ja erinomaisen terveydenhoitojärjestelmä. Miksi sitten meuhkaat täällä palstalla?

Ai koska meillä on niin hyvä sosiaaliturva ja erinomainen terveydenhoitojärjestelmä niin synnyttäjiä saa kohdella kuin karjaa?

Luulisi näinkin korkean verostusasteen hyvinvointivaltiossa asenteiden synnyttäviä naisia kohtaan olevan vähintään yhtä korkealla kuin verotuskin.

Sanoisin, että Suomessa synnyttäviä kohdellaan hyvin. Kunnioittavasti ja tietoisina yksilöinä. On kokemusta myös muualta. Jossa valehdellellaan, kytketään sänkyyn, annetaan peräruiske ym. Näin näissä vanhan liiton msissa, joissa myös sektiomäärät on hurjat. Kyse on USAsata. Hyvä sairaala ja hyvä vakuutus ja meno kuin 70-luvulta. Sama koskee esim Italiaa, jossa aataminaikaista touhua. Esim lapsi syöttöpunnitaan ym. Sellaista omi Suomessa kauan kauan sitten.

Mistä sitten nämä äitien ikävät kokemukset Suomessa?

Ystäväni synnytti muutama kuukausi sitten ja hän olisi joutunut olemaan nälässä, ellei mies olisi tuonut ruokaa, eikä kukaan kertonut käytävällä olevasta ruokatarjoilusta, kun vähän ennen kotiin pääsyä.

Toiveita oli kyselty etukäteen kovasti, mutta ainuttakaan niistä ei toteutunut.

Ja ne muutamat kolme yötä, vietti kolmen hengen huoneessa ja tietysti vauvat myös eli nukkumisesta ei tullut mitään ja oli jo ennen synnytystä viettänyt katkonaisia yöunua.

Ei ollut mitenkään mielyttävä kokemus. Ja tämä Suomessa.

Minullakin paha räjähdys ja massiiviset repeämät alapäässä, vaikka kuinka luin ja uskoin tilastoihin. Silti tämä luokiteltiin hyvin onnistuneeksi synnytykseksi eli samoihin tilastoihin päädyin itsekin. Seuraavalla kerralla vaadin pelkopolin kautta sektion.

Otsikossa puhutaan pakottamisesta. 25 sivua väittelyä saako naisia pakottaa vai ei.

Suomi 2019.

Vierailija kirjoitti:

Jos synnättimen pelottaa niin sitten ei tehdä niitä lapsia.

Näinhän naiset ovat tehneetkin jo 60-70-luvulta lähtien eli lähes 60v. Ja äänestäneet jaloillaan ja tehneet valinnan eli kehoitukseni on jo huomioitu.

Ja nyt on saatu mitä on tilattu ja turha vouhottaa syntyvyyden laskusta tai ettei elinkeinoelämä saa riittävästi työvoimaa enää 10-20 vuoden päästä tai muuta yhteiskunnan muutoksista.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin paha räjähdys ja massiiviset repeämät alapäässä, vaikka kuinka luin ja uskoin tilastoihin. Silti tämä luokiteltiin hyvin onnistuneeksi synnytykseksi eli samoihin tilastoihin päädyin itsekin. Seuraavalla kerralla vaadin pelkopolin kautta sektion.

Mullakin oli onnistunut synnytys alateitse. Vietettiin sen onnistuneen synnytyksen jälkeen miltei kuukausi synnärillä, minä eristyksissä ja vauva teholla. Mutta synnytys onnistui hyvin, koko se 29,5 tuntia mitä se kesti. Toki jo vuosi siitä eteenpäin oltiinkin sitten jo melkein terveitä kumpainenkin.

t: se joka ei ymmärtänyt valehdella pelkäävänsä saadakseen sektion

Asiahan ei minulle tietysti kuulu, mutta itse synnyttäisin varmaan alakautta tai yläkautta, näin miehenä.

En voi ymmärtää miksi alatiesynnyttäjät pitävät itseään parempina ja kuvittelevat, että heillä olisi mitään sananvaltaa kenenkään muun synnytyksiin?

Jännä, että sektion kannalla olevat ajattelevat, että jokaisella on oikeus valita synnytystapansa eikä kumpikaan ole enemmän oikein tai väärin, se on jokaisen oma asia. Eivät tuomitse sama kumman tavan valitsee.

Mutta alatiesynnytyskiihkoilijat tuomitsevat kaikki sektiota haluavat ja sanovat, että alatiesynnytys on ainoa oikea tapa, kaikki muut ovat väärässä. Teilaavat samantien ne, jotka eivät halua synnyttää, jos eivät saa sektiota. Mikä saa ihmisen niin pahansuovaksi, että ajattelee noin suvaitsemattomasti ja ehdottomaksi? Mitä se alatiesynnyttäjät liikuttaa, jos joku muu haluaa sektion, ihan oikeasti? Kuten täällä monta kertaa selvinnyt, niin moni on valmis maksamaan omasta pussistaan sen, että saisi sektion eikä tarvitsisi synnyttää alakautta, joten siihen ei uppoaisi yhtään sen enempää niitä kuuluisia verorahoja. Syntyvyys saataisiin nousuun, mutta ei.

Inhottavaa kuinka naiset lyttäävät toisiaan näin pahasti.

En ymmärrä miten on näiltä sektiovihaajilta pois jos joku muu sen tahtoo.

T. alatie synnyttäjä.

Minua kohdeltiin jo pelkän gynekologisen leikkauksen vuoksi sairaalassa ollessani niin huonosti, etten varmasti tee ikinä lasta, sai sektion tai ei. Kivuille suorastaan ilkuttiin. En todellakaan ole ainoa kokemusteni kanssa.

Naistentauteihin ja erityisesti naisten kipuun kohdistuvaan vähättelyyn pitäisi suhtautua vakavammin. Esim. ankarat kuukautiskivut, endometrioosi, ym. Liian usein menee vuosia, että otetaan vakavasti, suostutaan edes ultraamaan ja saa toimivat kipulääkkeet. Ja ei, kaikki eivät voi käyttää e-pillereitä.

Eipä yllätä että lähipiiristäkin suorastaan kidutukseen verrattavia synnytystarinoita ja alhaisia lapsilukuja/lapsettomaksi tahallisesti jääviä löytyy.

Miehet eivät koskaan suostuisi tällaiseen kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin paha räjähdys ja massiiviset repeämät alapäässä, vaikka kuinka luin ja uskoin tilastoihin. Silti tämä luokiteltiin hyvin onnistuneeksi synnytykseksi eli samoihin tilastoihin päädyin itsekin. Seuraavalla kerralla vaadin pelkopolin kautta sektion.

Mullakin oli onnistunut synnytys alateitse. Vietettiin sen onnistuneen synnytyksen jälkeen miltei kuukausi synnärillä, minä eristyksissä ja vauva teholla. Mutta synnytys onnistui hyvin, koko se 29,5 tuntia mitä se kesti. Toki jo vuosi siitä eteenpäin oltiinkin sitten jo melkein terveitä kumpainenkin.

t: se joka ei ymmärtänyt valehdella pelkäävänsä saadakseen sektion

Ok. En luota enää sitäkään vähään näihin Suomen synnytystilastoihin. Synnytyksen onnistumiseen Suomessa tarvitaan näköjään vain hengissä pysyminen.

On onnistuneita alatiesynnytyksiä ja on ei-niin-onnistuneita alatiesynnytyksiä. Se, että jollain meni hyvin, niin kiva sinulle. Jos minun neljästä äiti-ystävästäni kahden synnytyksessä on jouduttu käyttämään imukuppia, niin ei kiitos. Jos sektiota ei saa valita, niin jään mielummin lapsettomaksi. Otan mielummin riskin sektion kanssa, kuin alatiesynnytyksen. Ja sen pitäisi olla oma valinta.

Skeptikko kirjoitti:

Siskoni synnytti ensimmäisen lapsensa alakautta ja toisen sektiolla muutama vuosi myöhemmin. Sektio vaikutti menneen hyvin, mutta pari päivää kotiutumisen jälkeen sisko alkoi vuotaa verta niin että joutui ambulanssilla sairaalaan ja oli lopulta minuuteista kiinni, ettei menehtynyt sektion jälkeisiin komplikaatioihin. Tällä kokemuksella en varauksetta suosittelisi sektiota kellekään.

Minun ystäväni synnytti alakautta esikoisen ja ennen kuin istukka saatiin ulos alkoi valtava verenvuoto jonka seurauksena kohtu saatiin nippa nappa säästettyä. Yståvä ei voinut kahteen viikkoon hoitaa itse vauvaansa.

Te, jotka hoette tuota että 1,1 % alatiesynnyttäjistä saa 3. tai 4. asteen repeämän ja että sektiossa 27%:lla on komplikaatioita, niin kai te ymmärrätte että sektioon liittyvät komplikaatiot liittyvät myös alatiesynnytyksiin.

Näitä tavallisia komplikaatioita ovat mm. kohtutulehdus, verenvuoto jolloin pitää antaa lisäverta, haavatulehdukset jne. Ei se alatiesynnytyksen komplikaatioriski ole tuo 1,1% vaan yhtäläillä alatiesynnytyksessä voi saada kohtutulehduksen tai jonkin infektion, joiden riskit tulevat vain tämän 1,1% päälle.

Jopa alatiesynnytyksestä, eikä edeltäviä sektioita, johtuvalle kohturuptuuralle on joku laskenut joskus riskiksi 1/17000. Samaa luokkaa kuin riski kuolla suunniteltuun sektioon. Jota siis on täälläkin muutamaan otteeseen väläytelty. Kukaan ei ole kuitenkaan puhunut esim kohdunpoiston riskistä alatiesynnytyksessä. Eli vähän tasapuolisuutta ja objektiivisuutta näihin riskeihin.

Ja ennen kuin kukaan fanaatikko alkaa jänkäämään vastaan kumpi tapa nyt on parempi ja kumpi huonompi, niin halusin vain huomauttaa tätä päätelmävirhettä, kun ei verrata edes kahta samaa asiaa.