Lue keskustelun säännöt.
Äitien pakottaminen alatiesynnytykseen Suomessa
Järkisektion saanut
03.10.2019 |
Viime päivien otsikoissa on kauhisteltu syntyvyyden kiihtyvää laskua. Yksi syy monista kymmenistä on se, että naisilta evätään potilaan itsemääräämisoikeus, heidän tullessaan raskaaksi. Kuulostaa ihmisoikeusrikkomukselta, mutta se on Suomessa vallitseva tämänhetkinen hoitosuositus.
Toivottavasti joskus tulevaisuudessa kummastellaan tätä aikaa, kun naiset eivät saaneet päättää omasta kehostaan eli valita synnytystapaansa. Suomessa ollaan tultu jälkijunassa synnytyskulttuurissa aina (kuten mm. YLE:n artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-10976854 käy ilmi) ja edelleen 2019 laahataan muita länsimaita kaukana jäljessä.
Nykypäivän Suomessa äitien otsaan (kuten minun) lyödään edelleen diagnoosi: synnytyspelko, jotta äidit saavat valinnanvapauden omasta synnytystavastaan. Jos kerran 1990-luvulla valinnanvapaus ollaan naamioitu ahtaaksi lantioksi ja 2000-luvulla synnytyspeloksi, olisiko 2020-luku viimein se aika, kun valinnanvapautta ei naamioida enää miksikään diagnoosiksi, vaan kutsutaan synnytystavan valinnaksi?
”– Vielä 90-luvulla monesti synnytyspelkodiagnoosi piilotettiin jonkun toisen diagnoosin taakse. Saatettiin tehdä sektio synnytyspelon vuoksi, mutta diagnoosissa lukikin suhteellisesti ahdas lantio. Esimerkiksi vuonna 1996 Suomessa tehtiin ahtaan lantion vuoksi yli 700 keisarinleikkausta. Synnytyspelko oli virallisena syynä vain sadassa suunnitellussa sektiossa. Vuonna 2010 ahtaan lantion diagnoosilla tehtiin enää noin 300 keisarinleikkausta. Synnytyspelon vuoksi tuolloin hoidettiin jo yli 4 000 äitiä. Heistä suurin osa synnytti kuitenkin alateitse.” -YLE
Mitä pelkkiä diagnooseja on tuijottelu, kummasti lantiot naisilla levenivät 14 vuodessa. Joko alkaa tilanne valjeta? Vuosittain nämä tuhannet äidit joutuvat käymään läpi synnytyspelkopolin: paikka mihin äiti siis Suomessa pakotetaan, mikäli ei halua synnyttää alateitse. Pelkopolin idea ja sisältö on suostutella äiti alatiesynnytykseen, keinolla millä hyvänsä. Pelkopoleilla äitejä uhkaillaan, pelotellaan, haukutaan, vähätellään ja heille valehdellaan alatiesynnytys täysin riskittömäksi. Vaikka Suomen laissa kielletään tällainen potilaan kohtelu ja valehtelu, se rehottaa päivittäin Suomen pelkopoleilla. Kukaan ei puutu asiaan.
Valitettavan monella äidillä, joka haluaisi päättää synnytystavastaan, ei ole samaa määrää 5 vuoden aikana kerättyä faktatietoa laukoa vastaan pelkopolilla syötetylle alatiepropagandalle ja periksiantamatonta luonnetta, jotta selviytyisi pelkopolin mankelista. Monet joutuvat Suomessa siis alatiesynnytykseen passiivisesti pakotettuna, eli toisin sanoen pelkopoli ei myönnä sektiota, vaikka sitä oltaisi vastaanotolla itkien ja huutaen aneltu.
Miten nykypäivän Suomessa tapahtuu tällaista?
Kommentit (2040)
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, mitä maksaa. Turha vinkua lapsia, jos ei sektiovastaisuudesta luovuta. Minä en ainakaan puske yhtään penskaa perseestäni ja monella samat ajatukset.
Oikein hyvä asia! Kielenkäyttö ei sovi perheelliselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palsta ei kyllä ikinä petä. Täällä julistetaan miten 100% synnyttäneistä on virtsankarkailua :,D jaa a, näin varmaan sitten unta että synnytin.
Well, mahdoitkohan lukea koko ketjun? Tasan muutama kommentti sivuaa aihetta.
Lässyn lässyn. En ikinä synnytä alakautra, vaikka mitä selitettäisiin. Ei sektiota=en hanki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ap. on ihan oikeassa ja voidaan ihmetellä ja kysyä, miksi juuri Suomessa tehdään Euroopan vähiten sektioita ja on tilastastossa häntäpään viimeinen. Vai onko suomalaisilla lääkäreillä "salaista" tietoa alatien synnytyksen eduista, mitä muissa maissa ei ole.
Sektiosta ei meillä päätä edes potilas, vaan lääkäri ja herää kysymys, onko taustalla uskollinen vakaamus vai mikä. Raamattuhan sanoo "kivulla sinun on synnytettävän". Jopa kivunlievitykseen suhtaudutaan vähättelevästi, kielteisesti ja äitiä syyllistäen.
Mielenkiintoinen tilasto sektioiden määristä muualla maailmassa
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/keisarileikkauksissa-hurjat-erot-suomi…
Suomessa ollaan monessa muussakin asiassa edellä.
Ja tietenkin lääkäri tekee kaikki lääketieteelliset päätökset. Ei ole mitään valintamyymälää.
Mitään turhia leikkauksia ei pidä hyväksyä, oli sitten sektio tai esim sukupuolenkorjausleikkaus. Sektio ei ole synnytys eikä biologisesta sukupuolesta pääse eroon leikkaamalla. Lihavatkin laihduttakoot ilman leikkauksia tai olkoot muodottomia möhkäleitä jos eivät laihdu. Luonnollisuus kunniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn. En ikinä synnytä alakautra, vaikka mitä selitettäisiin. Ei sektiota=en hanki lapsia.
Hyvä!
Olisiko mitään että mikäli ei sektio päätöstä saanut niin saisi sen maksamalla isomman summan kuin poliklinikkamaksu? Onhan ulkomaillakin se maksullista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synnyttänyt pakon edessä yhden lapsistani sektiolla ja pelkään nyt että joutuisin kyseiseen toimenpiteeseen uudelleen. Oli nimittäin alatiesynnytyksiin verrattuna kamala. Tosin minun synnytykseni kai ovat pitkästä kestosta (kaikki reilusti yli 10h) huolimatta olleet helppoja ja epparia lukuunottamatta ilman repeämiä selvitty. Sektiossa menetin paljon verta, liki 2000ml. Alateissä ihan minimaalisesti. Lisäksi leikkaushaava oli ihan kamalan kipeä verrattuna esim. epparihaavaan. Ja se kamala pahoinvointi ja vapina leikkauksen aikana ja jälkeen olivat järkytys. Vauva joutui myös teholle sektion jälkeen ja nyt siis ei ollut kyse mistään hätäsektiosta vaan suunniteltu sektio asentovirheen takia. Minulle selitettiin tehohoidon tarve sillä että vauva ei ehtinyt sopeutua kun maailmaantulo tulikin vauhdilla yhtäkkisesti. Kamalaa oli kulkea teholla vauvan luona pari vuorokautta kun juuri ja juuri pysyi pystyssä kipeänä. Minä kyllä kannustaisin ensisynnyttäjää ihan alatiesynnytykseen mikäli estettä tälle ei olisi. Asia on erikseen tietysti lääketieteelliset syyt tai edellinen vaikea alatiesynnytys. Toki monia varmasti pelottaa alatiesynnytyksen tietynlainen kontrolloimisen vaikeus mutta ainakinminun kohdalla sektio tuntui paljon kontrolloimattomalta ja pelottavammalta. Nyt pelkään jokaisessa tulevassa raskaudessa että istukka kiinnittyy vanhaan arpeen ja menetän vauvan. Toki tämä on harvinaista varmasti yhden sektion jälkeen mutta ei mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä menee taas murot ja kiisselit sekaisin. Uskoisin, että moni hyväksyisi helpommin alatiesynnytyspäätökset, jos riskit huomioitaisiin oikeasti. Nyt riskit, sairaudet ym. mitkä monissa muissa Euroopan maissa johtaisi automaattisesti keisarinleikkaukseen ohitetaan Suomessa ajattelulla "Ei tää mitään, kyl se tulee ulos alatiesynnytyksellä. - Hups, ei kyl näköjään tulekaan" ja sitten niitä komplikaatioita vasta onkin. Tämänkin keskustelun perusteella useat äidit selkeästi kokevat, etteivät nykyiset ohjeistukset ja lääketieteelliset tekijät pidä keisarinleikkausta oikeana vaihtoehtona, vaan esim. äidille ja lapselle aiheutuvista riskeistä huolimatta painostetaan alatiesynnytykseen (kun se on sillä hetkellä halvempi ja synnytyksessä kuuluukin vähän kärsiä).
Ja mitä tulee alatiesynnytyksen luomaan bakteerikantaan, niin alustavissa tutkimuksissa on käsittääkseni havaittu, että jo pumpulipuikon pyöräyttäminen alapään limakalvoilla ja sitten vauvan nenällä siirtää äidin bakteerikantaa lapseen. Mutta eihän näin tietenkään voi tehdä, kun yksin alatiesynnytys on hyvä.
Ehkä voisi pohtia myös, voitaisiinko kohtutulehdusten ym. määrää vähentää, jos sairaalassa leikattua äitiä ei pakotettaisi imettämään ja liikkumaan hämärän rajamailla, kuten muutamista synnytysväkivaltakertomuksissa on kerrottu.
En sano, että toinen tapa on toista parempi, mutta jotenkin täältä välittyy se kuva, että sektiota pidetään niin teilattavana vaihtoehtona, ettei sen hyväksi päätetä vaikka se olisi perusteltu lääketieteellinen ratkaisu.
Tuo pumpulipuikon pyörittely pimpissä ei anna lapselle samaa vastustuskykyä varsinkaan suunnitellussa sektiossa koska synnytys ei ole käynnistynyt ja antibiotista johtuen. Suunnitellut sektiovauvat eivät ole yhtä valmiita syntymään kuin vauvat, jotka syntyvät synnytyksen käynnistyttyä. Toki vammautumisriski on pienempi. Sektiosynnyttäjä halutaan pian ylös sängystä veritulppariskin vuoksi, riskialtteimmat erityisen nopeasti.
Mutta siis mielestäni vaihtoehto siinä missä alatiesynnytys, yksilökohtaista. Halusin vain oikoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi outoa että alatiefanit on niin sektiovastaisia ja haluaisivat kieltää sen kaikilta. "Jos mä synnytän alakautta niin sunkin pitää". Jos haluat perinteisesti puskea lapsen pihalle, niin siitä vaan, mutta miksi pitää yrittää sektion haluavat käännyttää oman uskonsa mukaiseksi? Kyllä suurin osa ottaa niistä riskeistä selvää ilman teidän vaahtoamista.
Vierailija kirjoitti:
Outoa että ihmiskunta on selvinnyt ilman sektioita tuhansia vuosia.
Onko menneiden vuosisatojen ja -tuhansien suuri synnytyskuolleisuus mielestäsi jotenkin positiivinen asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aion vaatia toisessa raskaudessa sektion, koska ensimmäinen synnytykseni muistutti enemmän teurastusta kuin synnytystä. Kätilö oli hirveä ja tiuski minulle ja miehelleni, joka yritti tukea minua kovissa kivuissa, ei kuunnellut mitä sanoin, esim. että pitää ponnistaa, hänen vastauksensa oli "no ei ny vielä, kuvittelet vaan, kyllä mä tiedän kun oon niin kauan tehny näitä hommia vai ooks sä kätilö hä? Et ala vielä ponnistamaa". Siinä sitten kuuliaisena ensisynnyttäjänä itkien pidättelin ponnistusta kolme pitkää supistusta ja kiljuin kivusta ja ponnistuksen tarpeesta. Sen jälkeen mieheni pakotti kätilön tutkimaan minut ja "oho, oot 10cm auki, voit alkaa ponnistaa". Ponnistuksen aikana ärhenteli jatkuvasti miehelleni, joka puhui minulle.
Repesin pahasti sisältä ja ulkoa, minua tikattiin leikkaussalossa 3h ja yritettiin peitellä hoitovirhettä, söin tietämättäni antibioottikuurin tämän hoitovirheen takia ja siitä jäi minulle elinikäinen ulosteen pidätysvaikeus. Vieläkin istuminen sattuu ja saan kipukohtauksia ja jos tikkauskohtaan koskee, lävitseni menee kipuaalto, joskus myös tunnen arven sisälläni. Lisäksi 1,5v synnytyksestä ulos tuli sulamattomia tikkejä, joiden jälkeen suurimmat kivut loppuivat, joihin en muuten saanut apua vaikka miten monta kertaa ravasin gynekologilla kun sattui aivan älyttömästi koko ajan.
Moni nainen pelkää että alakerta menee palautumattomaan kuntoon ja seksielämä latistuu.
Itsekin sektion läpikäynyt ja tätä aikanaan itsekkäänä mietin vaikka muuhun alatiesynnytysvastaisuuden verhosin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin sektiolla vuonna 2015. Leikkaussalissa sain jotain vahvoja lääkkeitä, mutta sen jälkeen pelkkää Buranaa enkä tuntenut kipuja. Laitoin villalangasta rusetin sormen ympärille muistuttamaan, että pitää ottaa varovasti muutama viikko, koska olo oli hyvä enkö muuten olisi ehkä hoksannut olla juoksematta bussille / nostelematta imuria jne.
Näiden viikkojen jälkeen ei sektiosta ole muistona kuin noin 5cm pitkä arpi niin matalalla bikinialueella, ettei sitä matalissakaan bikineissä näy. Kumppani sen näkee mennessään tarpeeksi lähelle etsimään, muut luonnollisestikaan ei.
Minun kotimaassani on normaalia, että nainen saa valita synnytystavan. Suomessa minua ei mitenkään painostettu suuntaan eikö toiseen, kirjattiin toive sektiosta ja tämä toteutui ilman päänkääntämisyrityksiä.
Se on aivan sama minkälaista sektiopropagandaa ja salaliittoteorioita elektiiviseen sektioon menijät levittää, se ei poista vuosikymmenien tutkinustietoa ja tilastoja siitä, että alatiesynnytyksessä riskit ovat huomattavasti pienemmät ja se on kaiken kaikkiaan molemmille osapuolille parempi tapa, jos kaikki menee hyvin. Ja kaikki useimmiten menee hyvin verrattuna sektioon. Tällaisella valheellisella pelottelulla päädytään vain siihen tilanteeseen, mikä on mm. Brasiliassa. Yli 90 prosenttia vauvoista siellä syntyy sektiolla, koska kukaan ei halua kokea kipua.
Jos haluat lapsen synnyttämättä, adoptoi.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen pelkää että alakerta menee palautumattomaan kuntoon ja seksielämä latistuu.
Itsekin sektion läpikäynyt ja tätä aikanaan itsekkäänä mietin vaikka muuhun alatiesynnytysvastaisuuden verhosin
Ja mulla mies sanoi että häiritsisi jos olisin ennen häntä isompaa kullia nainut. En ollut mutta pelko että olisin vauvan pukemisesta löysempi kun vauvat kulleja isompia jäi kytemään
Vierailija kirjoitti:
Synnytin sektiolla vuonna 2015. Leikkaussalissa sain jotain vahvoja lääkkeitä, mutta sen jälkeen pelkkää Buranaa enkä tuntenut kipuja. Laitoin villalangasta rusetin sormen ympärille muistuttamaan, että pitää ottaa varovasti muutama viikko, koska olo oli hyvä enkö muuten olisi ehkä hoksannut olla juoksematta bussille / nostelematta imuria jne.
Näiden viikkojen jälkeen ei sektiosta ole muistona kuin noin 5cm pitkä arpi niin matalalla bikinialueella, ettei sitä matalissakaan bikineissä näy. Kumppani sen näkee mennessään tarpeeksi lähelle etsimään, muut luonnollisestikaan ei.Minun kotimaassani on normaalia, että nainen saa valita synnytystavan. Suomessa minua ei mitenkään painostettu suuntaan eikö toiseen, kirjattiin toive sektiosta ja tämä toteutui ilman päänkääntämisyrityksiä.
Kyseinen sektiolapsi on muuten ollut sairaana kahdesti elämässään, eikä ole allerginen millekään. Tähän uskoisin vaikuttavan enemmän elintapojen ja perintötekijöiden kuin synnytystavan, sillä en myöskään imettänyt häntä päivääkään, meidän suvussa vaan on aika olemattoman vähän tauteja ja allergioita.
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt pakon edessä yhden lapsistani sektiolla ja pelkään nyt että joutuisin kyseiseen toimenpiteeseen uudelleen. Oli nimittäin alatiesynnytyksiin verrattuna kamala. Tosin minun synnytykseni kai ovat pitkästä kestosta (kaikki reilusti yli 10h) huolimatta olleet helppoja ja epparia lukuunottamatta ilman repeämiä selvitty. Sektiossa menetin paljon verta, liki 2000ml. Alateissä ihan minimaalisesti. Lisäksi leikkaushaava oli ihan kamalan kipeä verrattuna esim. epparihaavaan. Ja se kamala pahoinvointi ja vapina leikkauksen aikana ja jälkeen olivat järkytys. Vauva joutui myös teholle sektion jälkeen ja nyt siis ei ollut kyse mistään hätäsektiosta vaan suunniteltu sektio asentovirheen takia. Minulle selitettiin tehohoidon tarve sillä että vauva ei ehtinyt sopeutua kun maailmaantulo tulikin vauhdilla yhtäkkisesti. Kamalaa oli kulkea teholla vauvan luona pari vuorokautta kun juuri ja juuri pysyi pystyssä kipeänä. Minä kyllä kannustaisin ensisynnyttäjää ihan alatiesynnytykseen mikäli estettä tälle ei olisi. Asia on erikseen tietysti lääketieteelliset syyt tai edellinen vaikea alatiesynnytys. Toki monia varmasti pelottaa alatiesynnytyksen tietynlainen kontrolloimisen vaikeus mutta ainakinminun kohdalla sektio tuntui paljon kontrolloimattomalta ja pelottavammalta. Nyt pelkään jokaisessa tulevassa raskaudessa että istukka kiinnittyy vanhaan arpeen ja menetän vauvan. Toki tämä on harvinaista varmasti yhden sektion jälkeen mutta ei mahdotonta.
Kuinka montaa lasta oot oikein yrittämässä? Synnytyksiä jo takana kolme tai enemmän, ja ainakin yhtä paljon (”jokaisessa tulevassa raskaudessa) edessä?
Off topic tosin.
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa että alatiefanit on niin sektiovastaisia ja haluaisivat kieltää sen kaikilta. "Jos mä synnytän alakautta niin sunkin pitää". Jos haluat perinteisesti puskea lapsen pihalle, niin siitä vaan, mutta miksi pitää yrittää sektion haluavat käännyttää oman uskonsa mukaiseksi? Kyllä suurin osa ottaa niistä riskeistä selvää ilman teidän vaahtoamista.
Tämä ihan höpöä. Olen sektio-äiti ja sektiovastainen, koska tiedän mitä se on. Asiaa kokemattomat ottavat sektion liian kevyesti. Kun yritän kertoa kokemuksistani minut vaiennetaan, koska ihmiset (jopa synnyttämättömät) tietävät paremmin kuin minä.
Minulla kokemusta sekä kiireellisestä että suunnitellusta sektiosta. Tällä palstalla on ollut muitakin sektioäitejä, jotka on vaiennettu.
Jos en saa tikkaria en ala mitään!
Aha. Älä ala.