80-luvun henkinen ilmapiiri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei todellakaan oltu ymmärtäväisiä esim vähemmistöjä kohtaan. Luonnonsuojelusta, kierrätyksestä jne ei tiedetty vielä mitään, niistä alettiin puhua vasta 90-luvun puolella.

Ei pidä paikkaansa. 80-luvulla oli happosateet ja ydinlaskeuma-jutut. Vihreä puolue syntyi silloin, ei ollut kettutyttöjä, vaan villapaitaukot köytti itsensä puihin.

Aika friikkeinä noita Koijärvi-tyyppejä pidettiin. Ei tod mitään valtavirtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli rahaa ja leipäjonoja ei ollut tosiaankaan.

Toimeentulotukeakaan ei ollut. 

Älä höpise, tottakai oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei todellakaan oltu ymmärtäväisiä esim vähemmistöjä kohtaan. Luonnonsuojelusta, kierrätyksestä jne ei tiedetty vielä mitään, niistä alettiin puhua vasta 90-luvun puolella.

Ei pidä paikkaansa. 80-luvulla oli happosateet ja ydinlaskeuma-jutut. Vihreä puolue syntyi silloin, ei ollut kettutyttöjä, vaan villapaitaukot köytti itsensä puihin.

No ne olivat vain omituisten hörhöjen juttuja. Ydinlaskeumaa pelättiin vain oman terveyden nimissä. Ihan tavikset viis veisasivat mistään luonnonsuojelusta. Jossain vaiheessa otsonikadosta alettiin kovasti pitää ääntä ja se herätti enemmän massoja, mutta se oli ysärin puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei todellakaan oltu ymmärtäväisiä esim vähemmistöjä kohtaan. Luonnonsuojelusta, kierrätyksestä jne ei tiedetty vielä mitään, niistä alettiin puhua vasta 90-luvun puolella.

Ei pidä paikkaansa. 80-luvulla oli happosateet ja ydinlaskeuma-jutut. Vihreä puolue syntyi silloin, ei ollut kettutyttöjä, vaan villapaitaukot köytti itsensä puihin.

No ne olivat vain omituisten hörhöjen juttuja. Ydinlaskeumaa pelättiin vain oman terveyden nimissä. Ihan tavikset viis veisasivat mistään luonnonsuojelusta. Jossain vaiheessa otsonikadosta alettiin kovasti pitää ääntä ja se herätti enemmän massoja, mutta se oli ysärin puolella.

Intissä saatiin oikein ydinlaskeumaan varautumista varten koulutus. Sadeviitta päälle ja kyykyyn sen alle. Kun tilanne on ohi ripsitään havunoksilla laskeuma pois viitalta!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivaltaan kuten muuhunkin väkivaltaan suhtauduttiin välinpitämättömästi.

Kulissit olivat tärkeät keskiluokalle.

Poliisiväkivalta oli käsittääkseni normaalia, poliisia pelättiin.

Pyörin työläisnuorten kanssa ja oli yleistä, että poliisi kuulusteli köyhästä taustasta olevia nuoria pikkurikoksista ja pelotteli koulukodilla.

Elettiin vielä luokkayhteiskunnassa ja puolueet sekä politiikka olivat tärkeitä monille.

Lähes kaikki kävivät rippikoulun ja uskonto oli koulussa kauhean keskeistä.

Ihmiset eivät tunnistaneet homoja homoiksi.

Pikkukaupungeissa oli paljon puliukkoja ja jonkin verran - ämmiäkin, jotka näkyivät katukuvassa.

Ei pidä kyllä juurikaan paikkaansa tuo. 

Poliisia ei pelätty eikä ollut mitään poliisiväkivaltaa, poliisit nähtiin silloin kun ne tuli koululle puhumaan huumeista ja muusta vastaavasta nuorten elämään vaikuttavista asioista. Siitä ettei sammunutta kaveria saa jättää lumihankeen kuolemaan ja että ei saa huitoa leikilläänkään kaveriin päin koska se voi väistää ja lyödä vahingossa päänsä tiiliseinään ja kuolla.

Minä olin köyhä mutta en ollut kenenkään pikkurikollisten kanssa tekemisissä, niitä oli vähän ja mielestäni niitä kyllä saikin pelotella koulukodilla. Meidän luokalta yläasteella yksi sekopää poika joutuikin sinne kun sitä ei kukaan saanut kuriin.

En tiennyt yhtään ihmistä 80-luvulla kenelle olisi politiikka ollut tärkeää tai puolueet. Kenenkään luokkakaverin vanhemmat eivät olleet politiikassa mukana tai naapurit, ihan outo juttu.

Uskonto oli vain yksi aine koulussa, eli ei mitenkään ollut keskeinen, tietysti jouluna oli joulujuhla ja keväällä käytiin viimeisenä päivänä kirkossa laulamassa suvivirsi.

Eikä meidän kaupungin katukuvassa ollut koskaan juoppoja, niitä oli vain kuulemma Helsingissä, varsinkin juna-asemalla eli assalla.

Kuulostaa, että olet ollut 80-luvulla vielä pieni lapsi ja muistikuvasi ovat enemmän 90-luvun alusta.

Minä menin ekalle luokalle kouluun 1981 ja vuonna 1990 pääsin yläasteelta ja muutin omilleni Helsinkiin satojen kilometrien päähän vanhemmista. Muistan molemmat luvut oikein hyvin. 90-luvun alussa olin jo aikuinen, 1992 valmistuin ammattiin, ja suoraan kortistoon.

Niinpä. Minä olin jo teini v. 1980. Näin hiukan erilaisia asioita kasarin alkupuoliskolla, kuin alakoululainen :].

Niin no sinä muisteletkin enemmän jotain 70-lukua sitten. 80-luvun alkupuolisko ja loppupuolisko oli aika erilaisia.

Lasten kurittaminen oli vielä aika tavallista, vaikka siitä tulikin laitonta joskus 70-80-luvun vaihteessa (en muista tarkkaan). Itse sain monesti selkääni, olen syntynyt -76, ja koulukavereilla kyllä kaikilla oli selkäsaunan pelko myös. Ja itse olin siis huomattavan kiltti ja rauhallinen lapsi, eli ei voi millään sanoa väkivaltaista kasvatusta oikeutetuksi huonon käytöksenkään takia.

Suomessa oli vielä 90luvun lopussa laki joka kielsi homouteen kehottamisen. Siksi esim. Yle ei voinut tehdä homopareista ohjelmia

Jos jonkun lapsi 80luvulla oli Homo / lesbo siitä oltiin visusti hiljaa koska merkitsi että oli epäonnistunut kasvattaja. Se oli häpeä, samalla tapaa kuin että sun lapsi istui vankilassa.

Ilmapiiri oli loistava. Vielä uskottiin, että ihminen miehittää avaruuden. Suomi oli suomalaisten maa. Oli nousukausi ja rahaa riitti. Suomalaiset urheilijat vielä menestyivät. jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietis vaikka jotain Speden naisen logiikka-sketsejä tai Pulttiboissien nunnuka-sketsejä nykytelkkariin. Sitä paskamyrskyn määrää jos jotain sellaista joku esittäisi.

Vähemmistöille naurettiin.

Silloin saattoi pilailla, koska ei ollut mielensapahoittajia.

Ei mennyt herne nenään, jos teki huumoria naisista tai Lapin asukeista. Tummapintaista saattoi kutsua sen oikealla termillä. Lapset leikkivät cowboyta ja inkkaria ilman pelkoa kulttuurisesta omimisesta. Lakupiiputkin olivat sallittuja. Taloudellinen tilanne koheni hurjaa vauhtia, ekassa työpaikassa vuosiliikevaihto kasvoi jatkuvasti kaksinumeroisia lukuja.

80-luvulla oli näin, 90-luvulla ne firmat sitten menikin konkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli loistava. Vielä uskottiin, että ihminen miehittää avaruuden. Suomi oli suomalaisten maa. Oli nousukausi ja rahaa riitti. Suomalaiset urheilijat vielä menestyivät. jne.

80-luvulla, ei 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi. Helsingissä oli tasan yksi homoravintola, Gay Gambrini. Se oli Roballa, mutta ei kadun varrella vaan sisäpihalla. Ajatuksena se, että asiakkaat saattoivat mennä ikään kuin piilossa tähän ravintolaan. Ihan turvallisuusasiakin se oli noihin aikoihin.

Hyvä kun otit esille ton turvallisuusaspektin. Nykyään kun Suomi on huolissaan muiden maiden vähemmistöistä tuolloin täälläkin vedettiin turpaan homoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei todellakaan oltu ymmärtäväisiä esim vähemmistöjä kohtaan. Luonnonsuojelusta, kierrätyksestä jne ei tiedetty vielä mitään, niistä alettiin puhua vasta 90-luvun puolella.

Ei pidä paikkaansa. 80-luvulla oli happosateet ja ydinlaskeuma-jutut. Vihreä puolue syntyi silloin, ei ollut kettutyttöjä, vaan villapaitaukot köytti itsensä puihin.

Aika friikkeinä noita Koijärvi-tyyppejä pidettiin. Ei tod mitään valtavirtaa.

Ei tietenkään mitään valtavirtaa ollut, ei ole vieläkään, mutta oli olemassa kuitenkin, sieltä kaikki alkoi.

Yhteiskunta oli enemmän luokkayhteiskunnan jälkimainingeissa vielä. Isäni oli tehtaanjohtaja ja hän oli jonkun sortin julkkis kotipaikkakunnallamme ja hyvin ylemmyydentuntoinen. Vaati työntekijöiltään työpanoksen lisäksi kyllä älyttömän kunnioittavaa käytöstä ja saattoi kadulla vaikka alkaa läksyttää vääränlaisesta tervehtimisestä jne. Muistan kuinka minua ahdisti ja yritin puhua, kuinka kaikki ovat yhtä arvokkaita. Näistä puheista sain selkäsaunan.

Meillä oli myös kotiapulainen, jota vanhemmat eivät todellakaan kohdelleet kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla ei todellakaan oltu ymmärtäväisiä esim vähemmistöjä kohtaan. Luonnonsuojelusta, kierrätyksestä jne ei tiedetty vielä mitään, niistä alettiin puhua vasta 90-luvun puolella.

Ei pidä paikkaansa. 80-luvulla oli happosateet ja ydinlaskeuma-jutut. Vihreä puolue syntyi silloin, ei ollut kettutyttöjä, vaan villapaitaukot köytti itsensä puihin.

Aika friikkeinä noita Koijärvi-tyyppejä pidettiin. Ei tod mitään valtavirtaa.

Ei tietenkään mitään valtavirtaa ollut, ei ole vieläkään, mutta oli olemassa kuitenkin, sieltä kaikki alkoi.

No kyllä nykyään käytännössä kaikki esim kierrättävät edes jonkin verran ja ainakin tietävät esim ilmastonmuutoksesta, muoviongelmista jne. Iso osa myös tekee valintoja ympäristön hyväksi, ainakin pienessä mittakaavassa.

Juu, 80-luvulla töitä riitti lähes kaikille ja maa jatkoi vaurastumistaan, mitkä osaltaan loivat myös puitteita henkiselle hyvinvoinnille. Glasnost ja perestroika rakensivat uskoa siihen ettei Neuvostoliitto ole niin suuri uhka enää. Pahimmat kylmän sodan jännitteetkin olivat takapäin.

Toisaalta Suomi oli vahvemmin yhtenäiskulttuuri kuin tänä päivänä, eikä suvaitsevaisuutta tai ymmärrystä kauheasti ollut jos joku sattui niiden raamien ulkopuolelle. Pojat eivät juurikaan osallistuneet tanssitunneille, eivätkä tytöt pelanneet lätkää. 

Tää video kertoo paljon: https://www.youtube.com/watch?v=Ge4lkJN5ztc

Ihimisä ei ehdoin tahdoin kyykytetty 1980-luvulla ja annettu olettaa että te olette joko ylistettyjä supermenestyjiä tai menoeriä, joiden pitää vain hävetä itseään. Se että koko yhteiskunta yritti olla parempi hyvinvointivaltio ja kansankoti näkyi esim siinä että täystyöllisyyteen pyrittiin. Lukiossa ei ollut kurssimuotoisuutta, joka tarjoitti luokkabileitä ja yhteisöllisyyttä. 

Nykyisin jos käyt työkkärissä, niin eihän sinne edes pääse. Ehkä ajanvaraus kerran viikossa ja ihmistä ei ole tavattavissa. Kaikki pitää hoitaa netissä anonyymisti. Siitäkö suomaliset tykkää, että saa olla tehokas ja ihmisten kans ei tarvi olla tekemisissä. No ei ollut ennen niin paljoa syrjäytyneitä nuoria. 

80luvulla oli vielä pakko kuulua kirkkoon ja käydä rippikoulu.  Kunnon kansalaiset kävi uskontotunnit jos joku poloinen halusi sen jota nykyään sanotaan et kaikki tiesi köyhä / kommari

Työpaikkakiusaamista oli, juoruilua että työpaikoille soitettiin pahassa tarkoituksessa, millainen henkilö on.

Monet eivät edes tienneet että siinä olisi mitään väärää.

Toiveikasta aikaa silti.

Noh, kaksi lasta ja koira sanonnat ovat juuri kasarilta. Siitä voi siiten päätellä oliko valtavirrasta poikkeaminen suotavaa..