80-luvun henkinen ilmapiiri

Up

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan suvaitsevaisuudella sitä että suhtauduttiinko esimerkiksi hiljaisempiin tai muuten vain "omituisiin" suomalaisiin paremmin?

Ap

Hiljaisuus ainakin tuolloin oli hyve, muuten erilaisuuteen suhtauduttiin varmaan samalla tavalla kuin nytkin. Silloin vain oli ihan erilaista erilaisuutta; moni sen ajan erilainen on nyt valtavirtaa. Erilaisia sai myös julkisesti aika vapaasti pilkata ilman p_askan osumista tuulettimeen, vrt Pirkan nunnuka, nunnuka lailai.

Uskomattoman kova usko tulevaisuuteen, vakaa talouskehitys, järjettömän kova markka, jonka ansiosta mikä tahansa ulkomaa tuntui  matkailijasta halvalta.

Elämäntahti oli hitaampi ja rauhallisempi. Ihmiset olivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa, kun ei ollut kiirettä ja somea. Narkkareita ja huumeita ei ollut samalla tavalla kuin nykyisin, juoppoja ja kylähulluja kylläkin. Erilaisuudelle saatettiin vähän naureskella mutta ei ollut sellaista pahantahtoista kiusaamista. Epäilen että ihmiset olivat myös onnellisempia, ehkä oli enemmän olemassa vielä sellaista yhteisöllisyyttä sekä suvun että asuinpaikan kesken, eikä elämänmeno ollut stressaavaa yleensä. Yhteinäiskulttuurista puhutaan, eli ehkä suurin osa ihmisistä jakoi saman arvomaailman, mutta nuorisossa saattoi eriytyä alakulttuureita kuten punkkarit. Syrjäytymisestä, työttömyydestä tai mielenterveysongelmista ei paljoa puhuttu.

Jonkinlainen nousukausi alkoi varmaan näkyä asunnoissa ja autoissa, mutta kyllä puuhökkelitaloja ja ihan kaupunginosia oli vielä paljonkin, ja autot saattoi olla ihan rämiä. Pienemmät kunnat ja varsinkin kaupungit kukoistivat vielä jollain tavalla. Maaseudulla asui vielä porukkaa ja sanoisin ihmisillä vielä tosi paljon kytköksiä maaseudulle ja maalaiselämään (huomaa 80-90-luvun sketkseissä, Tabu, Kummeli tms. vrt nykyaika). Jos katsoisi yleisilmeeltään 80-lukua niin kyllä se pääosin aika köyhältä näyttäisi kun vertaa nykyaikaan, siis vaikka asunto- ja autokanta, teiden kunto, palveluiden tarjonta jne. Suomea pidetään edelleen jossain määrin takapajulana niin kyllä se oli sitä 80-luvulla, kun ei ollut vielä EU:ta, globaalia mediaa, halpalentoyhtiöitä jne. Ja kyllä myös ulkomaille matkustaminen oli harvojen huvia.

Ai ei ollut pahantahtoista kiusaamista - ja pah! Kyllä oli.

Koulussa tulit taatusti kiusatuksi jos ei ollut merkkivaatteita päällä. Kakarat olivat jo silloin hyvin hintatietoisia, ainakin Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan suvaitsevaisuudella sitä että suhtauduttiinko esimerkiksi hiljaisempiin tai muuten vain "omituisiin" suomalaisiin paremmin?

Ap

Joo. Silloin itseasiassa kaikesta kiusaamisesta huolimatta seidettiin erilaisuutta paremmin kuin nykyään. Ulkonäköpaineetkaan ei olleet näissä sfääreissä.

Se oli vielä viattomuuden aikaa. Ehkä jotain homoja suvaitaan nykyään paremmin. Silloin aikuisilla, nuorilla ja lapsilla oli optimismia tulevaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvun loppu oli juppien aikaa ja hirveä nousukausi päällä.

Ihmiset sekosivat rahasta jota sai helposti ja paljon, arkoja pilkattiin ja osakkeilla leveiltiin.

Joo, jossain Helsingin keskustassa oli tälläinen pieni kupla, 99% suomalaisista ei sitä nähnyt kuin telkkarissa.

Kaikilla miespoliitikoilla oli samanlainen kampaus. Naisjohtajia ei ollut. Neuvostoliittoa ei saanut arvostella. Homot olivat yhteiskunnan vihollisia. Väkivaltakin oli tietyllä tavalla hyväksyttyä. Palvelut kyllä toimivat paremmin kuin nykyisin ja niitä riitti joka kuntaan.

Todellakin oli paljon koulukiusaamista, todistin sellaista koko kouluaikani ja sain itsekin osani. Hiljaiset ja epäsuositut nörtit (joihin itsekin kuuluin) olivat usein kohteena, puhumattakaan sitten fyysisesti poikkeavista tai homoista ym. Joo, ei todellakaan ollut mitään ”viattomuuden aikaa”.

Se, että töitä sai, teki elämästä varmaa ja huoletonta. Ainakin itselleni sillä oli suuri merkitys.

Ei niin haitannut kiusaaminen tai härskit vitsit.

Oli uskoa tulevaisuuteen ja luottamus siihen, että hyvin tässä käy.

90-luku vei sitten maton jalkojen alta kertapyyhkäisyllä ja siitä asti elämä onkin sitten ollut ankeaa kitkuttelua.

Kasariteini kirjoitti:

Varakkaiden lapset naureskelivat niille, joilla ei ollut varaa Lacosteeseen sun muihin merkkeihin. Lihavia kiusattiin ja Suosikin kirjeenvaihtopalstalla oli ihan hyväksyttyä kirjoittaa: "Rillipäät älkööt vaivautuko."

Mä en kestä :'D 80-luvun lapsena palautui elävästi mieleen nämä kirjeenvaihtoilmoitukset, ja totta tosiaan tuo rillipäät älkööt vaivautuko oli ihan perusjuttu. Siis apua, mikähän siinäkin oikein oli takana, vaikea sanoa kun itsekin lapsen aivoilla silloin toimi. Voi rillipää-raukkoja.

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Varakkaiden lapset naureskelivat niille, joilla ei ollut varaa Lacosteeseen sun muihin merkkeihin. Lihavia kiusattiin ja Suosikin kirjeenvaihtopalstalla oli ihan hyväksyttyä kirjoittaa: "Rillipäät älkööt vaivautuko."

Mä en kestä :'D 80-luvun lapsena palautui elävästi mieleen nämä kirjeenvaihtoilmoitukset, ja totta tosiaan tuo rillipäät älkööt vaivautuko oli ihan perusjuttu. Siis apua, mikähän siinäkin oikein oli takana, vaikea sanoa kun itsekin lapsen aivoilla silloin toimi. Voi rillipää-raukkoja.

Niin ja sitten yllättäen yläasteella puolet luokasta sai rillit kertaheitolla. :D

Muistan sen hyvin kun yks kaks melkein kaikki kaiveli tunnin alussa rillit laukustaan, että näki jotakin. Välitunnit yritti sitten pärjäillä puolisokeana.

Perheväkivaltaan kuten muuhunkin väkivaltaan suhtauduttiin välinpitämättömästi.

Kulissit olivat tärkeät keskiluokalle.

Poliisiväkivalta oli käsittääkseni normaalia, poliisia pelättiin.

Pyörin työläisnuorten kanssa ja oli yleistä, että poliisi kuulusteli köyhästä taustasta olevia nuoria pikkurikoksista ja pelotteli koulukodilla.

Elettiin vielä luokkayhteiskunnassa ja puolueet sekä politiikka olivat tärkeitä monille.

Lähes kaikki kävivät rippikoulun ja uskonto oli koulussa kauhean keskeistä.

Ihmiset eivät tunnistaneet homoja homoiksi.

Pikkukaupungeissa oli paljon puliukkoja ja jonkin verran - ämmiäkin, jotka näkyivät katukuvassa.

80-luku oli toisaalta optimistista aikaa, toisaalta oli kylmä sota ja Tsernobylin onnettomuus ja happosateet. Ja tietysti homoihin liittyen, tuli aids, siihen asti homoista ei juuri puhuttu eikä kiinnitetty huomiota.

80-luvun lopussa asuntolainojen korot nousi 20%:iin, tavallisia ihmisiä pakotettiin ottamaan osa asuntolainasta ulkomaanlainana ja sen kanssa sitten kävi huonosti.

Minä kävin 80-luvun aikana peruskoulun ja ei silloin ollut koulussa niin paljon kiusaamista kuin nykyään, koska silloin oli pienemmät koulut ja opettajilla oli vielä valtaa ja auktoriteettia.

80-luvulla erikoisinta ihmisissä oli punkkarit, niitä katsottiin vähän ihmeissään kun niillä oli naama täynnä hakaneuloja ja hiukset pystyssä, että millä ihmeellä ne saa hiukset noin ja miksi ne haluaa näyttää tuolta, mutta eipä ne sen suuremmin ihmisiä haitanneet.

90-luku taas oli tosi erilainen kuin 80-luku. Iso lama iski ja firmoja kaatui kuin heinää ja työttömyys oli yli 20%. Lama tuli ihan yhtäkkiä, lehdissä oli isoja lööppejä että lama tulee ja sitten se tuli ryminällä, tuntui että kaikki pysähtyy ja maa on menossa konkurssiin. (kuten se oikeasti olikin erittäin lähellä mennä)

90-luvulla oli välillä muotia liian isot vaatteet, sitten liian pienet ja tuntui että periaatteessa kaikki entisten vuosikymmenten tyylit on muotia, tuli miljoona eri alaluokkaa eri tyylejä ja toisaalta mikään ei ollut muotia niin että kaikki olisivat pukeutuneet johonkin tiettyyn, se jäi 80-luvulle eikä koskaan enää palaa. Eli kyllä kaikkea suvaittiin. 

90-luvulla alkoi erilainen kansainvälistyminen kun matkustelu ulkomaille lisääntyi (kun lama alkoi hellittää) ja tuli kännykät ja tietokoneet muuhunkin käyttöön kuin vain nörttien pelaamiseen.

Homoista ja aidsista ei enää oltu niin huolissaan ja Neuvostoliitto kun oli kaatunut ja rautaesirippu murtunut ei tarvinnut pelätä kylmää sotaakaan. Murheet oli enemmän henkilökohtaisessa ja läheisten taloudellisessa pärjäämisessä kuin maailman tapahtumissa. Milleniumia lähestyttäessä alkoi sitten se pelko että tietokoneet pimahtaa kun ne ei tajua että vuosituhat vaihtuu, sekin oli ehkä aika pienen joukon murhe, tavalliset ihmiset ajatteli että kyllä ne nörtit tämän hoitaa.  Mutta poliisillakin oli mietittynä varotoimet että jos ne tietokoneet oikeasti kaatuu.

EU:n liittyminen oli iso juttu, ja se mullisti aika monta asiaa joista ei ollut kansalle kerrottu mm. maatalouden.

Jokaisella täysipäisellä oli töitä ja sossupummit sai kuulla kunniansa ja halveksittiin.Lapsia ja nuoriakaan tuolloin niin ryöstelty kuten nykyään.Myös miehisyys ja naisellisuus vielä kunniassa ja kaksi vessaakin vielä riitti.Nyt jo hiukan kaipaa humalaista örvellystä kun nykyään jo huumeet vieneet nuoria jo niin mukanaan joka tuolloin vielä oli lähinnä friikkien touhua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli rahaa ja leipäjonoja ei ollut tosiaankaan.

Toimeentulotukeakaan ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kyllä homoseksuaalisuus oli hyvin tiedossa ja hyväksyttyä tollot. Jos nyt ei ole, johtuu siitä, että ylikorostetaan. Yäk.

Moni poppari/rokkari tuli tuohon aikaan kaapista, mutta samaan aikaan AIDS tuli uutena kuolettavana sairautena ja

aiheutti paheksuntaa homoutta kohtaan.

Siihen aikaan sen uskottiin leviävän ainoastaan homosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla nuoriso uskoi vakaasti hyvään ja parempaan tulevaisuuteen. Oli Koivisto ja NL vielä voimissaan. Se oli ehkä suomalaisen työn ja kansakunnan yhtenäisyyden kulta-aikaa. Legendaariset ruotsinristeilyt ja Finnjet. Wärtsilän telakka rakensi maailman isoimmat ja upeimmat risteilyalukset. Nokian tarunhohtoinen menestys oli hyvässä vauhdissa.

Tallinnan matkojen sijasta suomalaiset tekivät Leningradin matkoja, jolloin ruplan virallinen vaihtokurssi oli huomattavasti korkeampi verrattuna siihen jos vaihtoi  markkoja rupliksi suoraan paikallisten asukkaiden kanssa.