80-luvun henkinen ilmapiiri

Vierailija kirjoitti:

Noh, kaksi lasta ja koira sanonnat ovat juuri kasarilta. Siitä voi siiten päätellä oliko valtavirrasta poikkeaminen suotavaa..

Farmariauto ja ok-talon unohdit.

Kyllä me ainakin lapsena kasarilla pelättiin sotaa ja Neuvostoliittoa. Ukki puhui aina sodasta. Kaverini oli käynyt Amerikassa ja hänellä oli hienoja leluja ja vaatteita. Me muut kuljettiin sisaruksilta kierrätetyissä vaatteissa, ja se oli ihan normaalia. Minullakin oli isoveljen vanhat vaatteet ja olin ihan innoissani, kun kerran sain kaveriltani hänelle pieneksi jääneitä tyttöjen vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli rahaa ja leipäjonoja ei ollut tosiaankaan.

Toimeentulotukeakaan ei ollut. 

Älä höpise, tottakai oli.

70-luvun lopulla oli vaikeampaa saada tukea kuin nykyään, paitsi tutulta paikkakunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli rahaa ja leipäjonoja ei ollut tosiaankaan.

Toimeentulotukeakaan ei ollut. 

Älä höpise, tottakai oli.

80-luvun puoleenväliin oli huoltoapulaki, ei ollut toimeentulotukea vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kaksi puolta. Toisaalta oli todella hyvä ilmapiiri, mielenkiintoista ja positiivista, silloin matkustettiin myös ulkomailla. Toisaalta aikuisissa oli häijyjäkin tyyppejä lapsia kohtaan, esimerkiksi tarhassa, koulussa, kaverin vanhempi tai oma vanhempi. Saattoi olla vaativia vanhempia tai ope, vaikka kotona monilla oli hyviäkin puolia ja vapautta. 90-luvulla joissakin kouluissa oli kiusaamista, 80-luvulla ehkä oli vähemmän, se otettiin vakavasti. 90-luvulla oli jo virkamiesten kiusaamista pienituloisia kohtaan, mikä on aika kurjaa, ohjeistus oli sellainen. -80-luvulla oli kuitenkin vapaampi ilmapiiri ja ulkona uskalsi mennä lapsetkin aika vapaasti, ei näkynyt mitään epämääräistä monilla asuinalueilla. 

80-luvulla vain rikkaimmat matkusti, ja nekin harvoin. Meidän luokalla jos joskus joku lapsi pääsi ulkomaille, niin se oli niin harvinaista että hän piti sitten esitelmän siitä maasta muille ja näytti jotain matkamuistoja ja kaikki muut oli ihan että vau.

Meidän luokalla 1981-1990 oli ehkä kolme-neljä oppilasta jotka olivat käyneet ruotsinlaivaa pidemmällä, eli ihan lentokoneessa matkustaneet.

Hölynpölyä, että muka vain rikkaimmat matkusti ja nekin harvoin. Ehkä joskus 60-luvulla oli näin. Meidän luokalla koulussa oli ihan tavallista, että ainakin puolet luokasta kävi ulkomailla vähintään kerran vuodessa. Ja olen ihan tavallisesta keskiluokkaisesta lähiöstä pääkaupunkiseudulla enkä mistään rikkaiden kuplasta.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntahti oli hitaampi ja rauhallisempi. Ihmiset olivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa, kun ei ollut kiirettä ja somea. Narkkareita ja huumeita ei ollut samalla tavalla kuin nykyisin, juoppoja ja kylähulluja kylläkin. Erilaisuudelle saatettiin vähän naureskella mutta ei ollut sellaista pahantahtoista kiusaamista. Epäilen että ihmiset olivat myös onnellisempia, ehkä oli enemmän olemassa vielä sellaista yhteisöllisyyttä sekä suvun että asuinpaikan kesken, eikä elämänmeno ollut stressaavaa yleensä. Yhteinäiskulttuurista puhutaan, eli ehkä suurin osa ihmisistä jakoi saman arvomaailman, mutta nuorisossa saattoi eriytyä alakulttuureita kuten punkkarit. Syrjäytymisestä, työttömyydestä tai mielenterveysongelmista ei paljoa puhuttu.

Jonkinlainen nousukausi alkoi varmaan näkyä asunnoissa ja autoissa, mutta kyllä puuhökkelitaloja ja ihan kaupunginosia oli vielä paljonkin, ja autot saattoi olla ihan rämiä. Pienemmät kunnat ja varsinkin kaupungit kukoistivat vielä jollain tavalla. Maaseudulla asui vielä porukkaa ja sanoisin ihmisillä vielä tosi paljon kytköksiä maaseudulle ja maalaiselämään (huomaa 80-90-luvun sketkseissä, Tabu, Kummeli tms. vrt nykyaika). Jos katsoisi yleisilmeeltään 80-lukua niin kyllä se pääosin aika köyhältä näyttäisi kun vertaa nykyaikaan, siis vaikka asunto- ja autokanta, teiden kunto, palveluiden tarjonta jne. Suomea pidetään edelleen jossain määrin takapajulana niin kyllä se oli sitä 80-luvulla, kun ei ollut vielä EU:ta, globaalia mediaa, halpalentoyhtiöitä jne. Ja kyllä myös ulkomaille matkustaminen oli harvojen huvia.

Oletkohan nyt ihan varmasti elänyt 80-luvulla?  Esim. asunnot, oliko hometaloja? Samoin palvelut, tuolloin oli joka paikkakunnalla verotoimisto, työvoimatoimisto, useita postikonttoreita ja pankkeja. 

Jos tässä joku palvelu on lisääntynyt, niin itsepalvelu.

Ja vielä autokannasta sen verran, että henkilöautojen keski-ikä oli 80-luvulla n. 7 vuotta kun se on nyt lähes 15 vuotta. 

http://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/henkiloautokannan_keski-i…

Katjamaria kirjoitti:

Kyllä me ainakin lapsena kasarilla pelättiin sotaa ja Neuvostoliittoa. Ukki puhui aina sodasta. Kaverini oli käynyt Amerikassa ja hänellä oli hienoja leluja ja vaatteita. Me muut kuljettiin sisaruksilta kierrätetyissä vaatteissa, ja se oli ihan normaalia. Minullakin oli isoveljen vanhat vaatteet ja olin ihan innoissani, kun kerran sain kaveriltani hänelle pieneksi jääneitä tyttöjen vaatteita. 

Kylmä sota kävi jonkinlaisilla kierroksilla, mutta ei Suomessa yleisesti sotaa pelätty. Sodassa olleista osa jumitti niihin tapahtumiin. Neukkuja ei pelätty, vaan ymmärrettiin toimia oikein ja silittää myötäkarvaan (tässä oli UKK erinomaisen hyvä 70-luvulla). Pahin duunarit/kapitalistit jako oli ohitse. Väyrysen kulta-aikaa, vaikkei sitten koskaan pässytkään pressaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäntahti oli hitaampi ja rauhallisempi. Ihmiset olivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa, kun ei ollut kiirettä ja somea. Narkkareita ja huumeita ei ollut samalla tavalla kuin nykyisin, juoppoja ja kylähulluja kylläkin. Erilaisuudelle saatettiin vähän naureskella mutta ei ollut sellaista pahantahtoista kiusaamista. Epäilen että ihmiset olivat myös onnellisempia, ehkä oli enemmän olemassa vielä sellaista yhteisöllisyyttä sekä suvun että asuinpaikan kesken, eikä elämänmeno ollut stressaavaa yleensä. Yhteinäiskulttuurista puhutaan, eli ehkä suurin osa ihmisistä jakoi saman arvomaailman, mutta nuorisossa saattoi eriytyä alakulttuureita kuten punkkarit. Syrjäytymisestä, työttömyydestä tai mielenterveysongelmista ei paljoa puhuttu.

Jonkinlainen nousukausi alkoi varmaan näkyä asunnoissa ja autoissa, mutta kyllä puuhökkelitaloja ja ihan kaupunginosia oli vielä paljonkin, ja autot saattoi olla ihan rämiä. Pienemmät kunnat ja varsinkin kaupungit kukoistivat vielä jollain tavalla. Maaseudulla asui vielä porukkaa ja sanoisin ihmisillä vielä tosi paljon kytköksiä maaseudulle ja maalaiselämään (huomaa 80-90-luvun sketkseissä, Tabu, Kummeli tms. vrt nykyaika). Jos katsoisi yleisilmeeltään 80-lukua niin kyllä se pääosin aika köyhältä näyttäisi kun vertaa nykyaikaan, siis vaikka asunto- ja autokanta, teiden kunto, palveluiden tarjonta jne. Suomea pidetään edelleen jossain määrin takapajulana niin kyllä se oli sitä 80-luvulla, kun ei ollut vielä EU:ta, globaalia mediaa, halpalentoyhtiöitä jne. Ja kyllä myös ulkomaille matkustaminen oli harvojen huvia.

Oletkohan nyt ihan varmasti elänyt 80-luvulla?  Esim. asunnot, oliko hometaloja? Samoin palvelut, tuolloin oli joka paikkakunnalla verotoimisto, työvoimatoimisto, useita postikonttoreita ja pankkeja. 

Jos tässä joku palvelu on lisääntynyt, niin itsepalvelu.

Ja vielä autokannasta sen verran, että henkilöautojen keski-ikä oli 80-luvulla n. 7 vuotta kun se on nyt lähes 15 vuotta. 

http://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/henkiloautokannan_keski-i…

Rakentaminen oli kyllä 80-luvulla perin kehnoa. Hirveä kysyntä ja kiire, sutta ja sekundaa pukkasi. Myös ihan selviä rakenteellisiä virheitä kosteuseristyksessä.

Muuten kyllä tässä kerrottu kuvaa hyvin 80-lukua. Suomi oli jo varsin kehittynyt 80-luvulla ja matkustettiin ahkerasti etelään seuramatkoilla. Reittilennot olivat tyyriitä nykyhintoihin verrattuna.

Hyvin voisin palata 80-luvulle, vaikka sitten AV-palstasta joutuisi luopumaan. Hyvää aikaa Suomelle. Dohasta tuli mieleen: Silloin ei tarvinnut keskustella saadaanko MM-kisoista joku mitali, vaan montako kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäntahti oli hitaampi ja rauhallisempi. Ihmiset olivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa, kun ei ollut kiirettä ja somea. Narkkareita ja huumeita ei ollut samalla tavalla kuin nykyisin, juoppoja ja kylähulluja kylläkin. Erilaisuudelle saatettiin vähän naureskella mutta ei ollut sellaista pahantahtoista kiusaamista. Epäilen että ihmiset olivat myös onnellisempia, ehkä oli enemmän olemassa vielä sellaista yhteisöllisyyttä sekä suvun että asuinpaikan kesken, eikä elämänmeno ollut stressaavaa yleensä. Yhteinäiskulttuurista puhutaan, eli ehkä suurin osa ihmisistä jakoi saman arvomaailman, mutta nuorisossa saattoi eriytyä alakulttuureita kuten punkkarit. Syrjäytymisestä, työttömyydestä tai mielenterveysongelmista ei paljoa puhuttu.

Jonkinlainen nousukausi alkoi varmaan näkyä asunnoissa ja autoissa, mutta kyllä puuhökkelitaloja ja ihan kaupunginosia oli vielä paljonkin, ja autot saattoi olla ihan rämiä. Pienemmät kunnat ja varsinkin kaupungit kukoistivat vielä jollain tavalla. Maaseudulla asui vielä porukkaa ja sanoisin ihmisillä vielä tosi paljon kytköksiä maaseudulle ja maalaiselämään (huomaa 80-90-luvun sketkseissä, Tabu, Kummeli tms. vrt nykyaika). Jos katsoisi yleisilmeeltään 80-lukua niin kyllä se pääosin aika köyhältä näyttäisi kun vertaa nykyaikaan, siis vaikka asunto- ja autokanta, teiden kunto, palveluiden tarjonta jne. Suomea pidetään edelleen jossain määrin takapajulana niin kyllä se oli sitä 80-luvulla, kun ei ollut vielä EU:ta, globaalia mediaa, halpalentoyhtiöitä jne. Ja kyllä myös ulkomaille matkustaminen oli harvojen huvia.

Oletkohan nyt ihan varmasti elänyt 80-luvulla?  Esim. asunnot, oliko hometaloja? Samoin palvelut, tuolloin oli joka paikkakunnalla verotoimisto, työvoimatoimisto, useita postikonttoreita ja pankkeja. 

Jos tässä joku palvelu on lisääntynyt, niin itsepalvelu.

Ja vielä autokannasta sen verran, että henkilöautojen keski-ikä oli 80-luvulla n. 7 vuotta kun se on nyt lähes 15 vuotta. 

http://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/henkiloautokannan_keski-i…

Mersuilla ja Volvoilla saatettiin ajaa 500.000km, mutta monet ajoivat Ladoilla, eikä sen ajan Toyotat sun muut kestäneet niin kuin nykyautot. Siksi autojen keski-ikä oli pari vuotta alempi kuin nykyisin. Ei siksi, että ihmisillä olisi ollut varaa ostaa parempia autoja kuin nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin voisin palata 80-luvulle, vaikka sitten AV-palstasta joutuisi luopumaan. Hyvää aikaa Suomelle. Dohasta tuli mieleen: Silloin ei tarvinnut keskustella saadaanko MM-kisoista joku mitali, vaan montako kultaa.

Mitä väliä on sillä, että tuleeko joistain turhista kisoista mitaleita?

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat sanoneet, että ysärillä oli enemmän tappeluita nuorison kesken.

Ja nykyään vissiin puututaan paremmin kiusaamiseen.

Ainakin vielä 80-luvulla tappeluita, tupakanpolttoa ja alaikäisten alkoholinkäyttöä suvaittiin paljon paremmin, eli siinä mielessä se kyllä oli suvaitsevaista aikaa.

Suvaittiin sitäkin, että aikuiset miehet juottivat teinityttöjä humalaan ja käyttivät hyväkseen. Noille tytöille vähintään naurettiin ja joku saattoi jopa huo ri tella heitä. Edes poliitikot tai poliisit eivät mieltäneet toimintaa käytännössä rikollisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat sanoneet, että ysärillä oli enemmän tappeluita nuorison kesken.

Ja nykyään vissiin puututaan paremmin kiusaamiseen.

Ainakin vielä 80-luvulla tappeluita, tupakanpolttoa ja alaikäisten alkoholinkäyttöä suvaittiin paljon paremmin, eli siinä mielessä se kyllä oli suvaitsevaista aikaa.

Suvaittiin sitäkin, että aikuiset miehet juottivat teinityttöjä humalaan ja käyttivät hyväkseen. Noille tytöille vähintään naurettiin ja joku saattoi jopa huo ri tella heitä. Edes poliitikot tai poliisit eivät mieltäneet toimintaa käytännössä rikollisuudeksi.

Noinkin. Tämä ketju on jälleen mainio esimerkki, miten erilaisena 80-luku näyttäytyi eri ikäisille, eri puolilla Suomea ja erilaisella maailmankuvalla varustetuille ihmisille. Silmiinpistävintä on kuitenkin, että aika kultaa muistot. 

Kasariteini kirjoitti:

Varakkaiden lapset naureskelivat niille, joilla ei ollut varaa Lacosteeseen sun muihin merkkeihin. Lihavia kiusattiin ja Suosikin kirjeenvaihtopalstalla oli ihan hyväksyttyä kirjoittaa: "Rillipäät älkööt vaivautuko."

Voi että, muistan tuon kirjeenvaihtoilmoitusten loppukaneetin. Koin olevani onnekas kirjekaverin etsijä, kun minulla ei ollut laseja.

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ovat sanoneet, että ysärillä oli enemmän tappeluita nuorison kesken.

Ja nykyään vissiin puututaan paremmin kiusaamiseen.

Ainakin vielä 80-luvulla tappeluita, tupakanpolttoa ja alaikäisten alkoholinkäyttöä suvaittiin paljon paremmin, eli siinä mielessä se kyllä oli suvaitsevaista aikaa.

Suvaittiin sitäkin, että aikuiset miehet juottivat teinityttöjä humalaan ja käyttivät hyväkseen. Noille tytöille vähintään naurettiin ja joku saattoi jopa huo ri tella heitä. Edes poliitikot tai poliisit eivät mieltäneet toimintaa käytännössä rikollisuudeksi.

Kaikkinainen ylenpalttinen niuhottaminen oli vähäisempää. Ihmisille annettiin paljon enemmän vastuuta itsestään, eikä joka asiaa reguloitu. Esim asbestin vaarat tunnettiin, mutta sen käyttö tietyin reunaehdoin sallittiin.

Vierailija kirjoitti:

Oliko 80/90-luvulla Suomessa parempi henkinen ilmapiiri? Oliko silloin vähemmän kiusaamista, epäempaattisuutta, suvaittiinko enemmän massasta poikkeavia?

Ei ainakaan massasta poikkeavia suvaittu senkään vertaa kuin nyt. Kiusaamista oli ihan samalla tavoin.

Mutta optimistisempia oltiin, kun talous kasvoi. Töitä oli kaikille halukkaille, elämässä oli mahdollista päästä eteenpäin. Tältä osin henkinen ilmapiiri oli parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan suvaitsevaisuudella sitä että suhtauduttiinko esimerkiksi hiljaisempiin tai muuten vain "omituisiin" suomalaisiin paremmin?

Ap

No ei tod. Mikä vain vähänkään massasta poikkeava pistettiin ruotuun, kiusattiin ja pilkattiin. Koulukiusaamiseen ei puututtu lainkaan. Suurin osa ihmisistä ajatteli aina ensin "mitähän naapuritkin tästä ajattelee", ennen kuin miettivät itse, pitivätkö jostakin asiasta vai ei. Tuo kun joku kommentoi että "naiset oli naisia ja miehet miehiä" oli takuulla mies. Naiset joutu sietämään kaikenlaista, josta tytöttely oli pienintä. Lokerot niin sukupuolen kuin yhteiskuntaluokan suhteen oli ahtaita. Oli tiukat normit miten kuului elää ja käyttäytyä jos olit työväkeä tai jos olit keskiluokkaa tai varakkaampaa väkeä. Koulussa varakkaammat oppilaat olivat "juppeja" kalliine merkkivatteineen ja pilkkasivat surutta niitä, joiden vanhemmilla ei ollut laittaa 300 mk (voi sanoa vastaavan nykyrahassa 300 euroa) lapsen farkkuihin.

Että vaikka nykyään on ongelmia kaikenlaisia, niin ei se elämä ennenkään mitään auvoa ollut. Ne ongelmat vain oli toisenlaisia. Tosin näen kyllä aika paljon yhtäläisyyksiä nykyisen selfie, insta ja "minä minä" -kulttuurin sekä 80-luvun lopun välillä. Kauheasti yritettään, kuten silloinkin, esittää olevansa jotain muuta, "parempaa" pinnallisin keinoin. Ehkä kuitenkin pahin pinnallisuusvaihe on jo vähän menossa ohi?  

uppista

Vieläkö riittää mielipiteitä asiasta?

80luvulla oli ihan tavllaista tosiaan että homoudesta vedettiin turpaan ja yhteiskunnan mielestä ok. Suurin osa ei tehnyt rikosilmoitusta koska homoksi paljastuminen virkavallan  edessä oli 100 kertaa pahempi kuin siitä turpiinsaanti

Homot oli  kirkon ykkösvihankohde ja Suomen kirkoissa saarnattiin se on synti ja heidän tulee tehdä parannus. Tänä päivänä siitä tulee syyte kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan mitä kukaan ei voinut kuvitellakaan silloin.

Tilastojen mukaan naiset saivat 80-luvulla enemmän orgasmeja - ja ihmiset harrastivat enemmän seksiä -  kuin nykyään:)