Lue keskustelun säännöt.
Nettitreffailu nelikymppisenä helvettiä
28.09.2019 |
Mitä tälle nettideittikuviolle on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana? Minulla oli hyviä kokemuksia ekalla kierroksella, nyt toisella kiekalla homma on näiden miesten takia ihan mahdotonta. Mahdotonta päästä edes treffeille, vaikka olen vasta 41, ihan nätti, normaalipainoinen vaikken mikään fitnesmissi. Olen ikäistäni nuoremman näköinen, akateeminen tutkinto, mielenkiintoinen ja hyvinpalkattuja työ muodikkaalla alalla. Minulla on kaksi lasta ja haen toista eronnutta vanhempaa, ikähaarukka 35-52 v. Ei kriteerejä koulutuksen ja ammatin suhteen.
Teen heti selväksi, etten usko pitkään kirjoitteluun vaan nopeaan tapaamiseen ilman painetta. Että vaikka paria ei löytyisi, tykkään silti jutella ihmisten kanssa.
Saan tykkäyksiä ja yhteydenottoja, mutta sitten se alkaa. Joko mies ei osaa kirjoittaa järkevää lausetta, löydän hänet varattujen pettämissivustolta tai sitten miehestä ei yllättäen kuulu mitään. Tai kirjoitellaan pitkään, ja yhtäkkiä tulee pyyntöjä lähettää ”tuore selfie” - aivan kuin profiilikuvani eivät tuoreita olisi. Jankkaamista ja lisäkuvien vonkaamisesta. Tai treffikutsu kävelylle syrjäiseen metsään perjantai-iltana. ”Koska kahvilassa on pönötystä ja usein saatan heti haluta lähteä”. Tuhlaa siinä sitten lapsivapaasi tällaiseen mieheen.
Sitten on miehiä, joiden kanssa juttu luistaa 5-6 tuntia. Tavataan uudelleen, ja mies kertoo, että oli taas kivaa. Sitten loppuukin yhteydenpito.
Mielestäni olen ihan viehättävä, puhelias ja hauska. Saatan kerätä katseita töissä, kaupassa tai kadulla, joten en ainakaan ole poikkeuksellisen epämiellyttävä. Ja miehet, joiden kanssa olen deittaillut ovat niitä tavallisia, eronneita keski-ikäisiä isiä, joilla on jo mahaa ja harventuneet ohimot. Silti he kai hakevat sitä 10 v nuorempaa kaunotarta.
En ymmärrä miesten valitusta, että naisilla on netissä muka helpompaa. Olen itse ollut aktiivinen, Joutsan kriteereissä. En vain kelpaa?
Kommentit (304)
Kyllä oman kokemukseni mukaan koulutukseni/ammattini on todellakin ennemmin lisännyt mielenkiintoa, kuin ollut "yksvitunhailee" tai jopa negatiivinen asia. Valmistun lääkäriksi ensi vuonna. Toki on olemassa myös miehiä, jotka saattavat kokea asian jotenkin "uhkana", mutta ei tuollaisista alemmuuskomplekseista kärsivät olisi itselleni sopivia kumppaneita muutenkaan. Itse voisin kyllä hyvin tapailla ei-akateemistakin, kunhan tämä olisi älykäs, sivistynyt ja arvomaailmamme kohtaisivat. Samaa avarakatseisuutta toivoisin kumppaniltakin, sen sijaan että itseisarvoisesti painottaisi koulutusta/statusta kumppanin valinnassa.
Kysyin kerran omalta poikaystävältäni, kuinka paljon opiskelemani ala vaikutti tavatessamme hänen kiinnostumiseensa. Hän sanoi, että kieltämättä lisäsi kiinnostusta, mutta olennaista on lähinnä se, että tuo koulutustausta on yksi palapelin pala, joka yhdessä muiden asioiden kanssa on muodostamassa kokonaisuutta, joka olen minä. Tietenkään en olisi täysin sama ihminen, jos yksikin pala olisi erilainen. Siksi tuollaista asiaa on mahdoton arvioida, että olisiko ollut yhtä kiinnostunut, jos esimerkiksi olisinkin ei-akateeminen tai opiskelisin toista alaa, koska en silloin olisi sama ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se miehellekään sen helpompaa ole yli 35-vuotiaana. Ainakaan, jos ei ole valmis suhteeseen yksinhuoltajaäidin kanssa. Toki tässä vaiheessa kaikilla on jo elämää nähtynä, mutta jos hakee sinkkunaista, jonka kanssa perustaa perhe niin 9/10 kerroista täytyisi olla valmis sellaiseen kompromissiin, että hyväksyy sen naisen lapsen. Lapsettomia 30-35-vuotiaita sinkkunaisia on aika vähän liikkeellä netissä.
Tai sitten lapsettomat ovat jotain ituhippejä, jotka eivät haluakaan koskaan lapsia.
Eikö se ole aika luonnollista, että 35-vuotiaalla naisella on jo lapsia? Vai minkä ikäisenä heitä mielestäsi pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Jep. Tosi ärsyttävä tyyli kirjoittaa, koittanee tuottaa sivaltavan sulokasta, runollistakin tekstintynkää, mutta tulee kyllä kuva vain erittäin ikävästä ja vaativasta ihmisestä. En ikinä vastaisi tällaiselle ihmiselle, vaikka speksit osuisikin.
Suoraan sanominen on monille kynnyskysymys. Pitäisi olla vaatimaton ja tahtomaton, näin pärjää tämän maailman joukojen kanssa. Sinun kanssasi en minäkään olisi, sinulta ehkä puuttuu kanttia ja syvyyttä.
Ikävä ihminen minä todellakaan en ole, mutta toki vittumainen toisinaan. En ole koskaan sietänyt pikkusievistelyä, lokeroimista, tyhmyyttä tai vastuunsa välttelyä. Jämpti pitää ihmisen olla, ei arkaileva tai epäröivä, partaansa mutisija tai asioiden kaunistelija. Jos et pysty puhumaan hyvää sekä pahaa suoraan naaman edessä niin kuka viitsii kuunnella sinun selän takana mutinointeja. Jos on aina valittamista niin käytä energiasi asioiden korjaamiseen, älä pelkästään valita, minä ainakaan en jaksa kuunnella.
Sitä olenkin ihmetellyt miehessäni miten hän osaa ottaa asiat asioina, ei anna niiden henkilöityä eikä koe itseään kohdistuvina uhkina, ei syytä muita vaan kantaa vastuunsa. Hieno mies ja tuntee itsensä, ymmärtää maailmaa, siinä se vastaus. Kyllä minä vaadin mieheltäni paljon, se että hän on oma itsensä ja puhuu totta vaikka asia olisi vähemmän miellyttävää. Me emme enää edes riitele, asiat keskustellaan ja tunteemme on niin vahvoja ettei enää monetkaan asiat venettä heilauttele.
Vahva mies kestää ja ansaitsee vahvan naisen. Siitähän suomalaiset miehet ovat tunnettuja maailmalla paitsi tietenkään Vauva-palstan vellihousut. Valitetaan, että vahva nainen on vittumainen ja justiina, epämiellyttävä, vaativa. Ja jos suoraan sanoo, että näin on niin sekin on kamalaa. Mieti mitä sinä et siitä kestä, pitääkö naisen aina peilinä heijastaa sinun gloriaasi vaikka se ei olisi totta - sinun on vain helpompi mennä siitä mistä aita on matala.
IRF olen varmaan ymmärtäväisempi ja pehmeämpi erilaisia ihmistyyppejä kohtaan mutta en hitto soikoon elämänkumppanikseni valitsisi jotain mikä lahoaa muutamassa vuodessa. Parempi valita vahvempaa puuta puolisokseen niin ei koko elämä lahoa käsiin.
IRF??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Jep. Tosi ärsyttävä tyyli kirjoittaa, koittanee tuottaa sivaltavan sulokasta, runollistakin tekstintynkää, mutta tulee kyllä kuva vain erittäin ikävästä ja vaativasta ihmisestä. En ikinä vastaisi tällaiselle ihmiselle, vaikka speksit osuisikin.
Suoraan sanominen on monille kynnyskysymys. Pitäisi olla vaatimaton ja tahtomaton, näin pärjää tämän maailman joukojen kanssa. Sinun kanssasi en minäkään olisi, sinulta ehkä puuttuu kanttia ja syvyyttä.
Ikävä ihminen minä todellakaan en ole, mutta toki vittumainen toisinaan. En ole koskaan sietänyt pikkusievistelyä, lokeroimista, tyhmyyttä tai vastuunsa välttelyä. Jämpti pitää ihmisen olla, ei arkaileva tai epäröivä, partaansa mutisija tai asioiden kaunistelija. Jos et pysty puhumaan hyvää sekä pahaa suoraan naaman edessä niin kuka viitsii kuunnella sinun selän takana mutinointeja. Jos on aina valittamista niin käytä energiasi asioiden korjaamiseen, älä pelkästään valita, minä ainakaan en jaksa kuunnella.
Sepä siinä kun ei ole aina valittamista, sinun listasi kuulosti valittamiselta. Lähestyn asiaa positiivisemmin. Enkä arkaile enkä sievistele, mutta asioista voi sanoa suoraan myös ystävällisesti eikä vittuillen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaita on miehet, jotka aloittavat "moi". Siinä kaikki. Kielioppisäännöistä ei tietoakaan. Kysymyksiin ei laiteta kysymysmerkkiä: "mitäs sinä". Hiukan voisi panostaa!
Samaa mieltä! Kyllä sellainen mies, joka kirjoittaa "mitäs sinä?" erottuu joukosta positiivisesti kysymysmerkillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Jep. Tosi ärsyttävä tyyli kirjoittaa, koittanee tuottaa sivaltavan sulokasta, runollistakin tekstintynkää, mutta tulee kyllä kuva vain erittäin ikävästä ja vaativasta ihmisestä. En ikinä vastaisi tällaiselle ihmiselle, vaikka speksit osuisikin.
Suoraan sanominen on monille kynnyskysymys. Pitäisi olla vaatimaton ja tahtomaton, näin pärjää tämän maailman joukojen kanssa. Sinun kanssasi en minäkään olisi, sinulta ehkä puuttuu kanttia ja syvyyttä.
Ikävä ihminen minä todellakaan en ole, mutta toki vittumainen toisinaan. En ole koskaan sietänyt pikkusievistelyä, lokeroimista, tyhmyyttä tai vastuunsa välttelyä. Jämpti pitää ihmisen olla, ei arkaileva tai epäröivä, partaansa mutisija tai asioiden kaunistelija. Jos et pysty puhumaan hyvää sekä pahaa suoraan naaman edessä niin kuka viitsii kuunnella sinun selän takana mutinointeja. Jos on aina valittamista niin käytä energiasi asioiden korjaamiseen, älä pelkästään valita, minä ainakaan en jaksa kuunnella.
Sitä olenkin ihmetellyt miehessäni miten hän osaa ottaa asiat asioina, ei anna niiden henkilöityä eikä koe itseään kohdistuvina uhkina, ei syytä muita vaan kantaa vastuunsa. Hieno mies ja tuntee itsensä, ymmärtää maailmaa, siinä se vastaus. Kyllä minä vaadin mieheltäni paljon, se että hän on oma itsensä ja puhuu totta vaikka asia olisi vähemmän miellyttävää. Me emme enää edes riitele, asiat keskustellaan ja tunteemme on niin vahvoja ettei enää monetkaan asiat venettä heilauttele.
Vahva mies kestää ja ansaitsee vahvan naisen. Siitähän suomalaiset miehet ovat tunnettuja maailmalla paitsi tietenkään Vauva-palstan vellihousut. Valitetaan, että vahva nainen on vittumainen ja justiina, epämiellyttävä, vaativa. Ja jos suoraan sanoo, että näin on niin sekin on kamalaa. Mieti mitä sinä et siitä kestä, pitääkö naisen aina peilinä heijastaa sinun gloriaasi vaikka se ei olisi totta - sinun on vain helpompi mennä siitä mistä aita on matala.
IRF olen varmaan ymmärtäväisempi ja pehmeämpi erilaisia ihmistyyppejä kohtaan mutta en hitto soikoon elämänkumppanikseni valitsisi jotain mikä lahoaa muutamassa vuodessa. Parempi valita vahvempaa puuta puolisokseen niin ei koko elämä lahoa käsiin.
IRF??
/Impulse_response_function
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Ei jumal auta... tarvitsisit sitä.
Olet siis oman lausuntosi perusteella nipottava, pottuileva akka, joka ei edes viitsi hillitä itseään, oli kyse suhdetta vahingoittavasta sarkasmista, tai ylensyönnistä. Silti haet samaa miestä kuin suurin osa naisista, kirveellä veistettyä isoa karpaasia. Kolmonen, joka tavoittelee kasia.
Jep. Tosi ärsyttävä tyyli kirjoittaa, koittanee tuottaa sivaltavan sulokasta, runollistakin tekstintynkää, mutta tulee kyllä kuva vain erittäin ikävästä ja vaativasta ihmisestä. En ikinä vastaisi tällaiselle ihmiselle, vaikka speksit osuisikin.
Suoraan sanominen on monille kynnyskysymys. Pitäisi olla vaatimaton ja tahtomaton, näin pärjää tämän maailman joukojen kanssa. Sinun kanssasi en minäkään olisi, sinulta ehkä puuttuu kanttia ja syvyyttä.
Ikävä ihminen minä todellakaan en ole, mutta toki vittumainen toisinaan. En ole koskaan sietänyt pikkusievistelyä, lokeroimista, tyhmyyttä tai vastuunsa välttelyä. Jämpti pitää ihmisen olla, ei arkaileva tai epäröivä, partaansa mutisija tai asioiden kaunistelija. Jos et pysty puhumaan hyvää sekä pahaa suoraan naaman edessä niin kuka viitsii kuunnella sinun selän takana mutinointeja. Jos on aina valittamista niin käytä energiasi asioiden korjaamiseen, älä pelkästään valita, minä ainakaan en jaksa kuunnella.
Sitä olenkin ihmetellyt miehessäni miten hän osaa ottaa asiat asioina, ei anna niiden henkilöityä eikä koe itseään kohdistuvina uhkina, ei syytä muita vaan kantaa vastuunsa. Hieno mies ja tuntee itsensä, ymmärtää maailmaa, siinä se vastaus. Kyllä minä vaadin mieheltäni paljon, se että hän on oma itsensä ja puhuu totta vaikka asia olisi vähemmän miellyttävää. Me emme enää edes riitele, asiat keskustellaan ja tunteemme on niin vahvoja ettei enää monetkaan asiat venettä heilauttele.
Vahva mies kestää ja ansaitsee vahvan naisen. Siitähän suomalaiset miehet ovat tunnettuja maailmalla paitsi tietenkään Vauva-palstan vellihousut. Valitetaan, että vahva nainen on vittumainen ja justiina, epämiellyttävä, vaativa. Ja jos suoraan sanoo, että näin on niin sekin on kamalaa. Mieti mitä sinä et siitä kestä, pitääkö naisen aina peilinä heijastaa sinun gloriaasi vaikka se ei olisi totta - sinun on vain helpompi mennä siitä mistä aita on matala.
IRF olen varmaan ymmärtäväisempi ja pehmeämpi erilaisia ihmistyyppejä kohtaan mutta en hitto soikoon elämänkumppanikseni valitsisi jotain mikä lahoaa muutamassa vuodessa. Parempi valita vahvempaa puuta puolisokseen niin ei koko elämä lahoa käsiin.
IRF??
En ole tuon kirjoittaja, mutta veikkaisin, että lyhenne "In real life"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri vika treffiprofiileissa saattaa olla jonkun asian korostaminen liikaa.
Tämä koulunkäynti on juuri tällainen. Jos persoonassa se on tärkeintä, sen huomaa.
Myös kuntoilu saattaa mennä överiksi. Jos tuleva treffikumppani ilmoittaa himojumppaavansa aina kuusi kertaa viikossa ja lenkit päälle, saattaa sekin hallita ajatuksia liikaa.
Muistan yhden naisprofiilin joka sanoi teksissään ensin isoilla kirjaimilla "että ei hae seksiseuraa" Sitten sama lopuksi muutamaa riviä myöhemmin taas että "seksiseuran hakijat siirtyköön muualle". Tämä varmaan juontaa jostain pettymyksestä, mutta on silti epäilyttävää ja vastenmielistä.
Jos nainen (tai mies) korostaa heti poliittista tai uskonnollista suuntautumista, niin sekin on epäilyttävää, vaikka itse ajattelisi ihan samalla tavalla.
Näin jopa joku suunnistusharrastus tai puutarhanhoito saattaa muuttua epäilyttäväksi, jos se mainitaan kahteen kertaan.
Ehkäpä nämä naiset ovat korkeatasoisempia kuin ne jotka ovat sakset levällään jokaisen deittinsä kanssa. Intohimoisuudesta ja nautinnollisuudesta tuo ei kerro mitään, heille se on herkkua harvojen kanssa, ei joka jannun joka jollain tapaa miellyttää.
Oman näkemykseni mukaan juuri ne "en sitten ole helppo nakki, seksinvonkaajat häipykää!!!1 x 10" -tapaukset ovat niitä pahimpia sakset levällään joka deitin kanssa puuhailijoita.
Erittäin kaksinaismoralistisia siis. Esittävät siveää ja "vaikeaa", mutta lopulta se olikin pelkkää sanahelinää ja sekopäisyyttä.
Minulla vähän samoja kokemuksia. Ei oe ihan yksikerta kun olen kuullut, että "en minä yleensä ekoilla treffeillä näin tee", niinpä niin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda nettitreffit ja sovellukset ja yritä löytää seuraa livenä. Kuten joku jo sanoikin, akateemisilla ansiolla ei ole niin väliä. Lämpimän oloinen persoona ja hoikkuus sekä nätti ulkonäkö ovat parhaita valttejasi. Tyhmää ei tietenkään tarvitse leikkiä, mutta feminiininen olemus ja hymyily saa miehet lähestymään helpommin.
Se on piru vie kumma, kun näille ä m m i l l e ei mene jakeluun että se akateeminen haistavitunkoulutus on aivan se ja sama. Se kiinnostaa luokkaa kilopaskaa. Ja kuten ap :n liirumlaarumista käy ilmi, niin heti ensitöikseen aletaan jauhamaan siitä paskakilon vertaisesta akateemisesta huuhaasta. Pitäisi ennemmin omana tietonaan niin sitä ei ensimmäisenä luettaisi huonoksi puoleksi, mitä se kiistatta on.
On hyvä kertoa akateemisuudestaan heti alussa, että välttyy ylläolevan kaltaisilta miehen irvikuvilta. Akateemiselle miehelle kelpaa oikein mainiosti toinen fiksu, pitkäjänteinen ja elämälleen tavoitteita asettanut ihminen. :)
Mikset sitten kirjoita tuota, että olet fiksu, pitkäjänteinen ja tavoitteita itselleen asettanut ja etsit toiselta samaa? Luuletko ettei muista koulutuksista tulevilla voisi olla noita ominaisuuksia?
Akateeminen on sama asia tiivistettynä yhteen sanaan. Akateemine on joka tapauksessa kaikkea tuota, peruskoulun tai amiksen käyneestä harvempi. Siksipä eivät ole viitsineet kouluttautua pidemmälle. Koska olen itse rationaalinen ja analyyttinen ei-paskan-jauhaja, en ikinä tapailisi ihmistä, jonka kanssa pitää vääntää joka asiasta erilaisen taustan vuoksi. Tai yksinkertaistaa omaa ilmaisuani kansanomaisemmaksi, että se toinen pysyy kärryillä.
Niin, koska siellä korkeakoulussahan opitaan puhumaan ihan uutta suomea, sellaista jota ei tavan tallaaja enää ymmärräkään.
Vähän kun säädät tuota ylimielisyyttä ja suuria luuloja itsestäsi pienemmälle, niin voi sitä seuraa löytyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin etten enää hae kumppania, erosin avoliitosta ja sitten olin muutaman vuoden kestoisessa suhteessa, molemmat suhteet loppuivat minun tahdostani kun en saanut suhteelta mitä oikeasti kaipaan.
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteriä.
Kengännauhat pitää pystyä sitomaan seisaaltaan, vartalon pitää olla vankka ja äijämäinen, raamikas karpaasi ja kiitos kirveellä veistetty - en halua neitiä enkä kukkakeppiä. Pituutta ja massaa on siis hyvä olla mutta pystyt juoksemaan tarvittaessa 0-100 kiihdyttäen rantaan jos joku yrittää varastaa perämoottorin. Pysyt sitoutumaan yhteen naiseen (eli minuun) ja tyyliin taistelussa ottaisin sinut rinnalleni, sinuun minä luotan. Et olisi mankuja etkä nihilisti ja kestäisit naisesi siloittelemattomat luonteenpiirteet kuten terävyyden, älyn, huumorin, teräksisen lempeyden ja suoraan puhumisen.
Minä taas heitän peliin koko elämän, saatanasti salmiakkia ja kaiken keski-ikäisyyden tuoman kokemuksen, rehellisyyden ja verenpaineet. Kilojakin on kun on senttejäkin, en ole enää gaselli mutta varsin vetreä. Missään nimessä en ole tylsä vaikka olisin vakavakin, mitään pelleä en kuitenkaan etsi mutta tosikoista saan näppylöitä eikä vaan jaksa.
Jep. Ne löytää, jotka hakee sitä mitä sata muuta on. Minä en hae enkä halua. Ne löytää, jotka haluaa vakuumiin pakatun ja omaan käsitykseen sopivan kumppanin. Minä en kiinnostu hajuttomasta ja mauttomasta. Jos haluan rouhean äijän älyllä ilman ongelmia niin sellaisia on maailmassa hyvin rajoitettu määrä. Parempi siis ilman kuin huonon kanssa.
Kelpaisiko rikas mies?
Vai maksatko minun (pienipalkkaisen elatusmaksuja maksavan) miehen mökkeilyt ja matkat?
Hauska olen kyllä:)
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kumppania, jonka kanssa voin nauraa ja heittää läppää. En kaipaa lapsia, elättäjää vaan hauskan miehen, jonka kanssa matkustaa ja mökkeillä, lipittää punaviiniä ja puhua muka syvällisiä juttuja tai mielummin vaikka olla puhumatta ja vaan panna. Miehen tulee elättää itsensä ja olla luokiteltavissa lomakkeelle normaali kansalainen, ei ongelmia taloudessa, mielenterveydessä, terveydessä eikä kiitos luonnevikoja tai rikosrekisteri
Minä taas alan näin koskaan seurustelemattoman 42v sinkkumiehenä uskoa että se alkaa olla minun puolestani tässä. Olen ollut niin kauan yksin että varmastikin vaikutan vähintään oudolta ja tuskin pystyn vastaamaan tietyt ennakkokäsitykset omaavan keski-ikäisen av-mamman tarpeisiin.
Uskoin pitkään että minä pystyisin tarjoamaan jotain naiselle mutta nyt tämä itsekidutus alkaa todellakin riittää minulle. Toivottavasti löydätte niistä muista miehistä sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda nettitreffit ja sovellukset ja yritä löytää seuraa livenä. Kuten joku jo sanoikin, akateemisilla ansiolla ei ole niin väliä. Lämpimän oloinen persoona ja hoikkuus sekä nätti ulkonäkö ovat parhaita valttejasi. Tyhmää ei tietenkään tarvitse leikkiä, mutta feminiininen olemus ja hymyily saa miehet lähestymään helpommin.
Se on piru vie kumma, kun näille ä m m i l l e ei mene jakeluun että se akateeminen haistavitunkoulutus on aivan se ja sama. Se kiinnostaa luokkaa kilopaskaa. Ja kuten ap :n liirumlaarumista käy ilmi, niin heti ensitöikseen aletaan jauhamaan siitä paskakilon vertaisesta akateemisesta huuhaasta. Pitäisi ennemmin omana tietonaan niin sitä ei ensimmäisenä luettaisi huonoksi puoleksi, mitä se kiistatta on.
On hyvä kertoa akateemisuudestaan heti alussa, että välttyy ylläolevan kaltaisilta miehen irvikuvilta. Akateemiselle miehelle kelpaa oikein mainiosti toinen fiksu, pitkäjänteinen ja elämälleen tavoitteita asettanut ihminen. :)
Mikset sitten kirjoita tuota, että olet fiksu, pitkäjänteinen ja tavoitteita itselleen asettanut ja etsit toiselta samaa? Luuletko ettei muista koulutuksista tulevilla voisi olla noita ominaisuuksia?
Akateeminen on sama asia tiivistettynä yhteen sanaan. Akateemine on joka tapauksessa kaikkea tuota, peruskoulun tai amiksen käyneestä harvempi. Siksipä eivät ole viitsineet kouluttautua pidemmälle. Koska olen itse rationaalinen ja analyyttinen ei-paskan-jauhaja, en ikinä tapailisi ihmistä, jonka kanssa pitää vääntää joka asiasta erilaisen taustan vuoksi. Tai yksinkertaistaa omaa ilmaisuani kansanomaisemmaksi, että se toinen pysyy kärryillä.
Sivusta:
Tuon akateemisuuden ja kouluttautumisen voisi kyllä laittaa sivuun vähitellen. Mutta oli pakko kommentoida, vielä vähän tätä aihetta. Muistakaa asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia kun haluatte mieltää ne.
Ei kaikki koulunsa keskenlopettaneista ole lopettanut sen takia että eivät pärjäisi. Osa meistä on revitty hyvillä palkoilla töihin kesken opintojen. Ja kouluttautumista on tehty työn ohella, omien ja työnantajien tarpeiden mukaan. Ja vaikka ne paperit puuttuvat osalta niin saattaa olla erittäin akateemisia (ainakin tietyillä alueilla).
ps. Omalta osalta voin sanoa että kukaan ei ole tajunnut minun akateemisuuden puutetta missään vaiheessa töissä. Eikä edes lukihäiriö ole sitä paljastanut, vaikka kirjoitukset eivät mene aina ihan nappiin. Eikä toisaalta ole ollut kenellekään akateemiselle kumppanille ole ollut ongelma vaikka ovat kuulleet.
Jep, akateemisuus ei automaattisesti tarkoita että olisi fiksu tyyppi ihmissuhteissa tai edes erityisen älykäs, vaikka toki omasta alasta on kirjatietoa paljonkin.
Tilanteita on monenlaisia. Minä olen opiskellut sekä yliopistossa että ammattikorkeassa vuosia, mutta en vain saanut pidettyä kiinnostusta yllä niin että olisin saanut kummastakaan tutkintoja ulos. En vieläkään tiedä, mitä haluaisin isona tehdä. Silti pystyn keskustelemaan enemmän tai vähemmän mistä tahansa ja sosiaaliset taidot ovat muutenkin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten ongelmat ovat toisenlaisia. Naiset haluavat kyllä kirjoitella ja sanovat haluavansa tavata jossain vaiheessa. Se tapaaminen vain ei koskaan onnistu, vaikka nainen muka haluaisi aivan hirveästi tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on että yli 40v naisen jolla on lapsia pitää panostaa siihen vaikutelmaansa paljon paljon enemmän kuin joskus 20v hupakkona. Tuollainen keski-ikäinen nainen saa helposti annettua itsestään aika hankalan naisen kuvan. Kuka mies oikeasti haluaa ehdoin tahdoin sitoutua ongelmiin?
Niin, varmaan siinä on totuuden siemen, että nuoremmat naiset haluavat enemmän miellyttää miestä, vaikka se tarkoittaisi loputonta joustamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä. Nelikymppinen nainen ei enää sokeasti sellaiseen lähde, varmaankin juuri siksi että hän on sen tehnyt jo. Ihan yhtä lailla niin miehellä kuin naisellakin pitäisi olla jotain annettavaa suhteelle. Tasapuolista ja tasavertaista kunnioitusta ja arvostusta. Mutta kun kuulee olevansa vain ongelmajätettä (tästä ketjusta poimittua) niin ei se kauhean kunnioittavalta kuulosta. Ehkä siinä vastareaktiona tulee jotain sellaista, jonka mies kokee hankalana. Minulle se näyttäytyy terveenä itsekunnioituksena.
Tässä tarkoitettiin varmaan enemmän sitä, että nelikymppisenä yleensä on niin paljon muitakin sitoumuksia, että miehelle on vaikeampi raivata tilaa. Tosin kuin parikymppisinä, ei pääse viettämään alkuvuosia ihan vain kahdestaan, vaan on heti hypättävä vaikkapa uusperhekuvioon ja työelämän vaatimuksien mukana tuleviin rajoitteisiin. Miehet ovat yleensä etävanhempia, jos niitä lapsia edes on.
Siis mikä estää treffeille pääsyn? Saat varmasti kymmeniä halukkaita päivässä. Oma liian kova raakkauksesi? Havittelet sellaisia miehiä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneet ja pidät "tasoisiasi" sinusta kiinnostuneita miehiä epäkiinnostavia, samalla lailla kuin ne miehet pitävät sinua epäkiinnostavina, joista sinä et ole kiinnostunut.
Heitä siis ennakkoraakkauksesi romukoppaan ja spontaanisti treffeille, vaikka joku mies ei nyt aivan jokaista kohtaa täyttäisikään 50 kohdan listassasi.
Ymmärtäisin ulinan, jos olisit henkilö, joka ei ole saanut puoleen vuoteen tykkäystä matchia tai mitään huomiota, vaikka itse tehnyt satoja aloitteita. Eli toisinsanoen olisit normaali mies. Toistan: nykyisessä nettitreffimarkkinassa naiset ovat ne, jotka suorittavat karsinnan ja päättävät, kenen kanssa menevät treffeille niistä kymmnistä halukkaista. Toki, jokainen nainen ei vaan voi saada niitä parhaita top 10% miehiä
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä estää treffeille pääsyn? Saat varmasti kymmeniä halukkaita päivässä. Oma liian kova raakkauksesi? Havittelet sellaisia miehiä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneet ja pidät "tasoisiasi" sinusta kiinnostuneita miehiä epäkiinnostavia, samalla lailla kuin ne miehet pitävät sinua epäkiinnostavina, joista sinä et ole kiinnostunut.
Heitä siis ennakkoraakkauksesi romukoppaan ja spontaanisti treffeille, vaikka joku mies ei nyt aivan jokaista kohtaa täyttäisikään 50 kohdan listassasi.
Ymmärtäisin ulinan, jos olisit henkilö, joka ei ole saanut puoleen vuoteen tykkäystä matchia tai mitään huomiota, vaikka itse tehnyt satoja aloitteita. Eli toisinsanoen olisit normaali mies. Toistan: nykyisessä nettitreffimarkkinassa naiset ovat ne, jotka suorittavat karsinnan ja päättävät, kenen kanssa menevät treffeille niistä kymmnistä halukkaista. Toki, jokainen nainen ei vaan voi saada niitä parhaita top 10% miehiä
Piti lukea: "joista sinä olet kiinnostunut"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 40+ nainen, jolla asuu lapsia kotona. Tämä tuntuu olevan miehille suurin ongelma, monella kun on jo lapset maailmalla tai muuten vaan harvoin iskän luona.
Toinen este on ollut oma pituuteni, olen 175 cm, joten useimmat miehet ovat minun pituisiani tai lyhyempiä. Tämä tuntuu olevan monelle este, minulle ei.
Olen törmännyt myös siihen, että minun toimihenkilöammattiani/korkeakoulutusta pidetään jotenkin ylempiarvoisena, kun olen ollut kiinnostunut duunarimiehestä.
Neljäs este on ollut ylipaino - myös "ei niin timmissä" kunnossa olevat miehet tuntuvat vaativan hoikkaa naista vierelleen.
Nettideittailumaailma on aika armotonta...
Niin miehille se on armotonta.
Peli alkaa edes vähän tasottua, kun naiset menettää valttinsa, ulkonäkönsä, iän karttuessa. Silloin naiset alkavat valittaa.
Sehän se, naisissa kun ei ole mitään muuta kuin ulkonäkö, niin 35v jälkeen heillä ei ole enää mitään tarjottavaa miehille. Yksin jäävät raukat.
Mitä tarjottavaa miehellä on naiselle jolle miehet sanoo että ethän sinä tarvitse minua mihinkään, niin mitä miehet voi tarjota kun ei ole vielä yli 40 vuoteen mitään löytynyt?
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tämä keskustelu pyörii koulutuksen ympärillä, mutta lisäänpä kuitenkin oman kokemukseni tähän.
Akateemisesti koulutettuna miehenä arvostan toki koulutusta ja varmasti on todennäköisempää löytää fiksu nainen korkeakoulutettujen piiristä kuin matalakoulutettujen. Siitä huolimatta älykkäin seurustelukumppanini oli lukion kesken jättänyt rakennusalalle siirtynyt nainen. Hän luki valtavan paljon, oli kiinnostunut kaikesta taivaan ja maan välillä, oli älykäs keskustelija ja kirjoittikin vielä elävästi ja kauniisti. Vastaavasti ehkä typerin seurustelukumppanini oli yritysjohdon konsulttina toiminut, tohtoriksi väitellyt nainen, jonka koko maailma pyöri vain sen oman tutkimusalan ympärillä.
Nämä ovat ehkä säännön vahvistavia poikkeuksia, mutta kertovat osaltaan siitä, kuinka vaikeaa on johonkin deittiprofiiliin määritellä, millaisen kumppanin kanssa haluaa loppuelämänsä jakaa. Vaatimus koulutustasosta ei sitten kuitenkaan kerro muuta kuin sen, että on jossain koulussa halunnut tenttejä suoritella.
Tämä varmasti totta. Älykkyys korreloi hankitun koulutuksen kanssa, mutta tuo korrelaatio ei ole 1, ei lähelläkään sitä. Ja korkea äly ei ennusta mitenkään vuorovaikutustaitoja, ei edes huumorintajua vaikka älykkäiden luulisi olevan hyviä nopean tilannekomiikan tajussa. Joku tuolla harmitteli ettei halua yksinkertaistaa käyttämäänsä kieltä ei-akateemisen kumppanin vuoksi - no kyllä lääkärin varmasti täytyy tehdä noin selittäessään tautien epidemiologiaa valtiotieteen tohtorikumppanilleen... Ylimielisyys ja oman erinomaisuuden korostaminen on parisuhteessa aikamoinen turn-off, oi kumppanin koulutus tai kyvykkyys kuinka huimaa tahansa. N, FT, onnellisesti naimisissa duunarin kanssa.
Ei se miehellekään sen helpompaa ole yli 35-vuotiaana. Ainakaan, jos ei ole valmis suhteeseen yksinhuoltajaäidin kanssa. Toki tässä vaiheessa kaikilla on jo elämää nähtynä, mutta jos hakee sinkkunaista, jonka kanssa perustaa perhe niin 9/10 kerroista täytyisi olla valmis sellaiseen kompromissiin, että hyväksyy sen naisen lapsen. Lapsettomia 30-35-vuotiaita sinkkunaisia on aika vähän liikkeellä netissä.
Tai sitten lapsettomat ovat jotain ituhippejä, jotka eivät haluakaan koskaan lapsia.