"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.

Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.

Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.

Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?

Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.

Nyt ei ollut kyse kauppakeskuksen palohälytyksestä vaan kallellaan olevasta, pimeästä  laivasta jonne tulvi  vettä. Ei siinä poistuta nätisti jonossa marssien.

Eli olet sitä mieltä, kun on tosi kyseessä, aiot rynniä ensimmäisenä muiden yli ja potkia muut tieltäsi, että pääset ensimmäisenä turvaan?

Ensimmäisenä tai viimeisenä, kunhan jäisi eloon. Sinä varmaan konttaisit  kaulaa myöten vedessä"Anteeksi,  mahtaisinkohan päästä tästä ohi. Kun täällä lentelee noita peliautomaatteja niin vähän tukalaa,  heh heh ".

Vierailija kirjoitti:

- Pelastusveneet ja -lautat eivät toimi todellisuudessa siten kuin insinöörit ajattelevat niiden toimivan suunniteltaessa

Pelastuslautalle on mallista riippuen vaikeasta hyvin vaikeaan kiivetä hyväkuntoisenakin jopa helpoissa oloissa. Kovassa myrskyssä pelosta sekaisena, väsyneenä ja kylmissään homman haastavuus on hyvin vaikeasta mahdottomaan. Kannattaa käydä kokeilemassa pelastautumiskursseilla, joita järjestetään veneilijöille muutama kerta vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.

Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.

Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.

Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?

Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.

Näin juuri. Mitä olisi tullut siitä jos kaikki olisivat sulloutuneet muiden jalkovälistä porrasjonossa? Tai pelastuslautalla olisi ollut 15 ensimmäistä halukasta helikopteriin?  No eihän siitä olisi mitään tullut. Itsekkyys on itsekkyyttä katastrofitilanteissa, ehkä erityisesti niissä, eikä sitä tule puolustella. Edelleenkin annan kyllä respektit Margelle, että kehtaa asian avoimesti tunnustaa. Sen sijaan itsekkyyden puolustelijoille asia tuntuu olevan perin vaikea tajuta.

KAIKKI eivät pystyneet menemään toisten jalkovälistä ellei koko Estonia ollut täynnä pieniä ketteriä tanssijoita. Paikalla oli myös isokokoisempia miehiä ja juuri siinä käytävässä kymmenkunta. Itse en näe siinä mitään väärää jos nopeampi menee ohi, kunhan ei tarkoituksenmukaisesti potki muita pois.

Mutta tosiasia on, että suuri osa pelastuneista potki ja hakkasi muita, sekä varasti pelastusliivejä toisten päältä. Lue loppuraportista jos et usko.

t. eri

Oletteko olleet koskaan hengenvaarassa? Se on jännä tunne, ajattelu kapeutuu, mietit putkinäköisesti vain selviytymistä. Paniikki tulee vasta jälkeenpäin tai siinä vaiheessa, kun ei pysty enää aktiivisesti toimimaan. Varmasti selviytymisstrategioita on monenlaisia ja osa pystyy ajattelemaan hädän hetkellä muitakin, mutta itse ajattelin vain omaa etuani. Jälkeenpäin, kun järjen ääni palaa, tuollainen itselle vieras käytös voi olla erittäin traumatisoivaa ja artikkelissakin kerrotaan, ettei moni selviytyjä halua edes jutella koko tapahtumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.

Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.

Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.

Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?

Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.

Tiedoksesi: laivalla oli täysi kaaos. Se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika. Lue vaikka loppuraportti.

Eli olet sitä mieltä, että kun joudut onnettomuustilanteeseen, vain sinulla on merkitystä? Aiot rynniä ensimmäisenä turvaan muiden yli ja potkia muut tieltäsi?

Välittömässä hengenvaarassa keskittyisin pelastamaan itseni. Muita auttaisin vain, jos se ei vaarantaisi omaa henkeäni. Mitä sinä tekisit?

Tuossa tilanteessa voit aina perustella itsellesi, ettet voi auttaa koska se vaarantaa henkesi. Kyllä auttaisin muita samalla kun yritän pelastautua. Varsinkin jos minua autetaan, niin autan myös itse, koska kaikki ovat tuolla vaarassa kuolla. Lisäksi en rynni tai kiilaa, koska jos kaikki tekevät niin, siitä tulee vain tappelu, jossa kilpaillaan toisia pelastautujia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.

Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.

Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.

Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?

Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.

Nyt ei ollut kyse kauppakeskuksen palohälytyksestä vaan kallellaan olevasta, pimeästä  laivasta jonne tulvi  vettä. Ei siinä poistuta nätisti jonossa marssien.

Eli olet sitä mieltä, kun on tosi kyseessä, aiot rynniä ensimmäisenä muiden yli ja potkia muut tieltäsi, että pääset ensimmäisenä turvaan?

Ensimmäisenä tai viimeisenä, kunhan jäisi eloon. Sinä varmaan konttaisit  kaulaa myöten vedessä"Anteeksi,  mahtaisinkohan päästä tästä ohi. Kun täällä lentelee noita peliautomaatteja niin vähän tukalaa,  heh heh ".

Ainakin jos sinä tulisit vastaan, vetäisin lättyyn ja jatkaisin sitten matkaani. Koska sinä tekisit saman muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisin pelastaa vain ja ainoastaan omat lapseni. En yrittäisi pelastaa edes miestäni, enkä sallisi mieheni yrittää pelastaa minua. Vain omat lapsemme. Näin se menee evoluutiossa. 

Ne lapsetkaan ei sitten lopulta olisi selvinneet ilman vanhempiaan, joten eiköhän paras etukäteissuunnitelma kuitenkin olisi tehdä yhteistyötä.

Jos minä jäisin jälkeen ja mies olisi lasten kanssa pääsemässä turvaan, niin en nyt helvetti sentään haluaisi, että hän lähtisi minua enää pelastamaan. Enkä minä lähtisi miestäni pelastamaan, jos tilanne olisi toisin päin. Jälkeläiset pidetään hengissä hinnalla millä hyvänsä.

Tämähän se myytti on. Ihmiset luulevat että kuolisivat lastensa puolesta ja hellivät sitä ajatusta. Tosipaikan tullen: en usko.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko olleet koskaan hengenvaarassa? Se on jännä tunne, ajattelu kapeutuu, mietit putkinäköisesti vain selviytymistä. Paniikki tulee vasta jälkeenpäin tai siinä vaiheessa, kun ei pysty enää aktiivisesti toimimaan. Varmasti selviytymisstrategioita on monenlaisia ja osa pystyy ajattelemaan hädän hetkellä muitakin, mutta itse ajattelin vain omaa etuani. Jälkeenpäin, kun järjen ääni palaa, tuollainen itselle vieras käytös voi olla erittäin traumatisoivaa ja artikkelissakin kerrotaan, ettei moni selviytyjä halua edes jutella koko tapahtumasta.

Selviytyjät eivät halua jutella koko tapahtumasta, koska tietävät etteivät ole sellaisia sankareita joina naiset heitä pitävät. Vaan aivan päinvastoin.

Jäin miettimään että millainen se käytävä oli, jos Marge oli hetkeä aiemmin kuullut jonkun mätkähtävän kaiteelta alas mutta hän itse pystyi ohitamaan muita jalkoväleistä, eli siis ohi ihmisten jotka siinä kohtaa pitivät kiinni kaiteesta? Miksi hän ei itse tippunut alas, mistä hän oikeen piti kiinni noustessaan? Tulee vaan sellanen olo että pakko siinä on ollut mennä toisten kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista onnettomuuksista tiedetään, että naiset eivät yritä pelastaa muita toisin kuin monet (ei toki läheskään kaikki) miehet. Fyysinen voima ei selitä tätä kuin osittain. Itsekkyys on naisissa voimakkaampaa joko kulttuurisista tai biologisista syistä.

Nyt haisee kyllä semmoinen paskapuhe, että linkkejä tutkimuksiin, kiitos!

Estoniasta on kirjoitettu joitain kirjoja. En nyt muista sen nimeä, mutta yhdessä kirjassa on monien selviytyjien tarinoita. Kaikissa samoja piirteitä miten ovat pelastuneet: fyysisellä voimalla ja sinnikkyydellä, tahdonvoimalla ja onnella. Varmaan moni on joutunut tyrkkimään muita tieltään jotta itse on pelastunut, mutta moni myös jättää nämä jutut pois tarinastaan tai ei ehkä edes muista tai ole huomioineet asiaa silloin. En tuomitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.

Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.

Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.

Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?

Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.

Tiedoksesi: laivalla oli täysi kaaos. Se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika. Lue vaikka loppuraportti.

Eli olet sitä mieltä, että kun joudut onnettomuustilanteeseen, vain sinulla on merkitystä? Aiot rynniä ensimmäisenä turvaan muiden yli ja potkia muut tieltäsi?

Välittömässä hengenvaarassa keskittyisin pelastamaan itseni. Muita auttaisin vain, jos se ei vaarantaisi omaa henkeäni. Mitä sinä tekisit?

Tuossa tilanteessa voit aina perustella itsellesi, ettet voi auttaa koska se vaarantaa henkesi. Kyllä auttaisin muita samalla kun yritän pelastautua. Varsinkin jos minua autetaan, niin autan myös itse, koska kaikki ovat tuolla vaarassa kuolla. Lisäksi en rynni tai kiilaa, koska jos kaikki tekevät niin, siitä tulee vain tappelu, jossa kilpaillaan toisia pelastautujia vastaan.

Voit sanoa mitä vaan, mutta tosiasiassa et tiedä, miten toimisit. Saattaisit hyvinkin rynniä paniikissa tai jähmettyä kauhista. Jos joku tarttuisi jalastasi kun yrität itse pelastua ilman pelastusliivejä, ravistelisit itsesi irti tai hukkuisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pillupassilla päristeli portaikossa. Nykyään ei enää tuolla olemuksella onnistuisi, vaan joku miehistä potkaisisi akan alas portaista. Ylpeä ja itsekkään oloinen eukko, mutta samalla kireän ja stressaantuneen. Itsekkyys pelasti hänet tuolla, mutta hän joutuu elämään itsensä ja sisimpänsä kanssa lopun ikäänsä, kärsien. Syyllisyys varmasti kalvoi, kun jätti hautajaisetkin välistä.

"− Ennen ulos pääsemistäni rimpuilin siinä samassa kaidejonossa. Ajattelin, että tämä jono liikkuu liian hitaasti ja päätin oikaista. Pujahdin miesten jalkojen välistä. Totta kai se huomattiin, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään tai tuominnut minua."

Tuon eukon onni oli se ettei hänellä ollut suomalaista mentaliteettia palvoa jonottamissääntöjä. Se ilmeisesti ei haitannut ketään.

Kertoo niiden muiden roikkujien epäitsekkyydestä sekä sen miehen, joka hänet lopulta auttoi siitä kaiteesta pois. Yksikin itsekäs kun olisi ollut siinä jonossa, niin eukko olisi lentänyt kauas taakse.

Ne miehet taisivat tietää kuolevansa, ei tainnut olla voimaa ponnistaa ylös. Varmasti moni nainenkin olisi hyytynyt sinne, Rullin onni oli se liikuntatausta ja ketteryys. Surullista ajatella niitä ihmisiä jotka jäivät katsomaan pystyseinää.

Tuskin. Koska Margen hyttiin palannut ystäväkin ehti kannelle hänen perässään, ovat nuo jonossa olleet miehetkin hyvin todennäköisesti ehtineet.

En ymmärrä miksi tuomitsette tämän naisen siitä että potki pois sen ihmisen joka tarttui hänen jalkaansa. Tuossa tilanteessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Jos olisi yrittänyt auttaa roikkujaa joka oli siis jo aika syvällä veden alla, molemmat olisivat varmasti kuolleet. Jos ei auta niin ainakin toisella on mahdollisuus selviytyä.

Eli vaihtoehto 1: 2 kuollutta.

Vaihtoehto 2: 1 kuollut.

Olisitte siis toivoneet että olisi tullut vielä yksi kuolonuhri lisää? Muissa tilanteissa kyllä ihmettelin ettei edes yrittänyt auttaa muita mutta tuollaisessa hädässä ei ehkä siinä tilanteessa näe muuta mahdollisuutta kuin ajatella itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään että millainen se käytävä oli, jos Marge oli hetkeä aiemmin kuullut jonkun mätkähtävän kaiteelta alas mutta hän itse pystyi ohitamaan muita jalkoväleistä, eli siis ohi ihmisten jotka siinä kohtaa pitivät kiinni kaiteesta? Miksi hän ei itse tippunut alas, mistä hän oikeen piti kiinni noustessaan? Tulee vaan sellanen olo että pakko siinä on ollut mennä toisten kustannuksella.

Tässä dramatisoidussa pätkässä kuvataan perheensä jättämään joutuneen Magnuksen ja toisen tanssijan Annelin matkaa portaissa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tuomitsette tämän naisen siitä että potki pois sen ihmisen joka tarttui hänen jalkaansa. Tuossa tilanteessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Jos olisi yrittänyt auttaa roikkujaa joka oli siis jo aika syvällä veden alla, molemmat olisivat varmasti kuolleet. Jos ei auta niin ainakin toisella on mahdollisuus selviytyä.

Eli vaihtoehto 1: 2 kuollutta.

Vaihtoehto 2: 1 kuollut.

Olisitte siis toivoneet että olisi tullut vielä yksi kuolonuhri lisää? Muissa tilanteissa kyllä ihmettelin ettei edes yrittänyt auttaa muita mutta tuollaisessa hädässä ei ehkä siinä tilanteessa näe muuta mahdollisuutta kuin ajatella itseään. 

Minä en tuomitse häntä. Tuomitsen naiset, jotka pitävät laivalta selviytyneitä lähtökohtaisesti sankareina. Koko onnettomuudessa ei ollut muita sankareita kuin viralliset pelastajat ja osa muiden laivojen henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi tuomitsette tämän naisen siitä että potki pois sen ihmisen joka tarttui hänen jalkaansa. Tuossa tilanteessa oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Jos olisi yrittänyt auttaa roikkujaa joka oli siis jo aika syvällä veden alla, molemmat olisivat varmasti kuolleet. Jos ei auta niin ainakin toisella on mahdollisuus selviytyä.

Eli vaihtoehto 1: 2 kuollutta.

Vaihtoehto 2: 1 kuollut.

Olisitte siis toivoneet että olisi tullut vielä yksi kuolonuhri lisää? Muissa tilanteissa kyllä ihmettelin ettei edes yrittänyt auttaa muita mutta tuollaisessa hädässä ei ehkä siinä tilanteessa näe muuta mahdollisuutta kuin ajatella itseään. 

Minä en tuomitse häntä. Tuomitsen naiset, jotka pitävät laivalta selviytyneitä lähtökohtaisesti sankareina. Koko onnettomuudessa ei ollut muita sankareita kuin viralliset pelastajat ja osa muiden laivojen henkilökuntaa.

Mikäs heistä muka sankareita tekee? Tekivät työtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.

Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.

Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.

Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?

Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.

Näin juuri. Mitä olisi tullut siitä jos kaikki olisivat sulloutuneet muiden jalkovälistä porrasjonossa? Tai pelastuslautalla olisi ollut 15 ensimmäistä halukasta helikopteriin?  No eihän siitä olisi mitään tullut. Itsekkyys on itsekkyyttä katastrofitilanteissa, ehkä erityisesti niissä, eikä sitä tule puolustella. Edelleenkin annan kyllä respektit Margelle, että kehtaa asian avoimesti tunnustaa. Sen sijaan itsekkyyden puolustelijoille asia tuntuu olevan perin vaikea tajuta.

KAIKKI eivät pystyneet menemään toisten jalkovälistä ellei koko Estonia ollut täynnä pieniä ketteriä tanssijoita. Paikalla oli myös isokokoisempia miehiä ja juuri siinä käytävässä kymmenkunta. Itse en näe siinä mitään väärää jos nopeampi menee ohi, kunhan ei tarkoituksenmukaisesti potki muita pois.

Entä jos se pienikokoinen onkin kiltihkö mies, joka singahtaa elefanttimaisesti lyllertävän av-mamman jalkojen välistä sinne pelastusveneeseen? Onko se silloin eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potkaisi miehen mereen ja pelasti itsensä. Kuinka voi elää itsensä kanssa.

Kyllä hän olisi auttanut jos olisi pystynyt.  Silloin molemmat olisi kadonneet mereen koska siinä ei ollut vielä sitä vahvaa miestä vetämässä.  Voi vain sanoa että ikäviä tilanteita.  Nuo miehetkin auttoivat koska katsoivat pystyvänsä siihen. Itsekäs on jos ei auta vaikka pystyisi. 

Marge ei ottanut ystävänsä avunhuutoja kuuleviin korviinsa. Sanoi suoraan, ettei halunnut edes yrittää auttaa muita.

Jos kaikki jäisi auttamaan kaikkia ei kukaan selviäisi. Olosuhteet ovat sellaiset. Kun vain nopea suoraviivainen toiminta ratkaisee. Reflekseillä mennään.  Eikä ehdoin tahdoin tarvitse jäädä yhdeksi uhreista. 

Ja jos kukaan ei auttaisi ketään vaan meininki olisi " vahvin selviää" niin lapset, naiset ja heikot miehet olisi ensimmäisenä jätetty taakse tai heitetty laidan yli. Mikä olisikin ollu palstalaisten mielestä täysin luonnollista ja oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään että millainen se käytävä oli, jos Marge oli hetkeä aiemmin kuullut jonkun mätkähtävän kaiteelta alas mutta hän itse pystyi ohitamaan muita jalkoväleistä, eli siis ohi ihmisten jotka siinä kohtaa pitivät kiinni kaiteesta? Miksi hän ei itse tippunut alas, mistä hän oikeen piti kiinni noustessaan? Tulee vaan sellanen olo että pakko siinä on ollut mennä toisten kustannuksella.

Sinulla ei vain ole hahmotuskykyä. "Tunne" taas on informaatioarvoltaan hyvin vähäinen.

Marge on ollut notkea, ketterä ja kevyt, joten on kyennyt puikkelehtimaan. Jos mies saa käyttää voimaa selviytyäkseen, kyllä naisenkin täytyy saada käyttää omia fyysisiä etujaan.