"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c4b28d75-c224-47c6-9afb-c5dfdd5e0ba5
Mitä ajatuksia juttu herättää? Itselläni hyvin ristiriitaisia tunteita. Tavallaan ymmärrän että piti huolehtia omasta selviämisestään, tavallaan kuitenkin jutussakin tulee ilmi miten hän itse pyysi apua ja sai apua monesti. Kuitenkin itse hän ei ollut valmis auttamaan ketään. Todella ristiriitaiset fiilikset. Hienoa kuitenkin tietysti että hän oli yksi selvinneistä, jokainen niistä kuolemista oli turha.
Kommentit (2848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Tiedoksesi: laivalla oli täysi kaaos. Se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika. Lue vaikka loppuraportti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Tiedoksesi: laivalla oli täysi kaaos. Se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika. Lue vaikka loppuraportti.
Eli olet sitä mieltä, että kun joudut onnettomuustilanteeseen, vain sinulla on merkitystä? Aiot rynniä ensimmäisenä turvaan muiden yli ja potkia muut tieltäsi?
Luin juuri kriisejä sivuavaa kirjaa ja siellä oli juttua siitä, että muutamien isojen onnettomuuksien yhteydessä on tutkittu kuinka pakokauhu muodostuu ja kuinka pitkälle ihmiset auttavat toisiaan hädässä.
Niissä tapauksissa oli huomattu, että ihmiset auttavat (etenkin läheisiään) niin kauan kunnes tilanne alkaa vaikuttaa toivottomalta, jonka jälkeen ihminen ei huolehdi enää kuin itsestään ja pakokauhu (tai vaihtoehtoisesti lamaantuminen) ottaa vallan.
Estoniassa tuli aika äkkiä selväksi, että tilanne on toivoton ja ihmiset siirtyivät selviytymismoodiin.
Kirjassa tuli myös ilmi, että loogisimmin käyttäytyvät ne ihmiset ketkä ovat jo ennakolta ns. valmistautuneet tilanteeseen eli kannattaa ehdottomasti aina tutustua pelastautumissuunnitelmiin ja poistumisreitteihin laivoilla, hotelleissa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Näin juuri. Mitä olisi tullut siitä jos kaikki olisivat sulloutuneet muiden jalkovälistä porrasjonossa? Tai pelastuslautalla olisi ollut 15 ensimmäistä halukasta helikopteriin? No eihän siitä olisi mitään tullut. Itsekkyys on itsekkyyttä katastrofitilanteissa, ehkä erityisesti niissä, eikä sitä tule puolustella. Edelleenkin annan kyllä respektit Margelle, että kehtaa asian avoimesti tunnustaa. Sen sijaan itsekkyyden puolustelijoille asia tuntuu olevan perin vaikea tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pillupassilla päristeli portaikossa. Nykyään ei enää tuolla olemuksella onnistuisi, vaan joku miehistä potkaisisi akan alas portaista. Ylpeä ja itsekkään oloinen eukko, mutta samalla kireän ja stressaantuneen. Itsekkyys pelasti hänet tuolla, mutta hän joutuu elämään itsensä ja sisimpänsä kanssa lopun ikäänsä, kärsien. Syyllisyys varmasti kalvoi, kun jätti hautajaisetkin välistä.
"− Ennen ulos pääsemistäni rimpuilin siinä samassa kaidejonossa. Ajattelin, että tämä jono liikkuu liian hitaasti ja päätin oikaista. Pujahdin miesten jalkojen välistä. Totta kai se huomattiin, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään tai tuominnut minua."
Tuon eukon onni oli se ettei hänellä ollut suomalaista mentaliteettia palvoa jonottamissääntöjä. Se ilmeisesti ei haitannut ketään.
Kertoo niiden muiden roikkujien epäitsekkyydestä sekä sen miehen, joka hänet lopulta auttoi siitä kaiteesta pois. Yksikin itsekäs kun olisi ollut siinä jonossa, niin eukko olisi lentänyt kauas taakse.
Ne miehet taisivat tietää kuolevansa, ei tainnut olla voimaa ponnistaa ylös. Varmasti moni nainenkin olisi hyytynyt sinne, Rullin onni oli se liikuntatausta ja ketteryys. Surullista ajatella niitä ihmisiä jotka jäivät katsomaan pystyseinää.
Jos tässä koko onnettomuudessa pitäisi etsiä jotain, joka olisi voinut ihmishenkiä säästää niin silloin pitäisi kyllä katsoa henkilökunnan suuntaan. He kuuluttivat asiasta vasta kun oli jo liian myöhäistä. Aikainen kuulutus olisi voinut säästää henkiä paljon enemmän kuin Margen auttava käsi.
Estonialla kuoli 852 ihmistä ja nähtävästi moni on sitä mieltä että hyvin olisi yksi Marge vielä mukaan mahtunut. Itse ajattelen että ihan jokainen selviytynyt on plussaa. Jokainen henkiinjäänyt koki varmasti kovan kamppailun pysyäkseen elossa ja tämä nainen on uskaltanut kertoa omasta taistelustaan julkisesti.
Jos Marge olisi ystävänne/tyttärenne/sukulaisenne niin miten suhtautuisitte asiaan? Haukkuisitteko yhtä lailla itsekkääksi akaksi kun tuolla tavalla kehtasi itsensä pelastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli yö, joten vain ne, jotka tuolloin valvoivat saivat mahd.pelastua. Eli baarissa istuvat miehet ja muutama nainen sekä miehistön jäseniä. Hyteistä ei monikaan pois päässyt, tämä virolaisnainen oli siinä onnekas ja saa kiittää urheilutaustaansa, että jaksoi itseään kannatella roikkumalla.
Hurja tarinansa kyllä 🥺
Eli opetuksena vastaisuuden varalle, että kannattaa ryypätä mahdollisimman pitkään yläkansien baareissa. Pääsee nopeammin pelastuslautoille, kännissä ei stressaa liikaa, ja on muutenkin hauskempaa.
Juuri näin! Tuo Estonia on kyllä vaikuttanut minuun siten, että aina tarkistan laivalla (lentokoneessakin) lyhimmän hätäpoistumistien ja vielä varatien kannelle. Ja kannella käydessä tsekkaan pelastusliivipenkkien lukituksen ja pelastuslauttojen sijainnin. Lisäksi otan mukaan villaneuleen, jonka laitan yöksi hytin naulakkoon, niin on jotakin lämmintä mitä ottaa ylle, jos tulee hätälähtö ulos.
Estonialla kun oli osa pelastusliivien säilytyslaatikoista maalattu kiinni, minkä takia niitä ei saatu auki (!). Aika r- yssän hommaa kyllä mutta sitä se oli vielä silloin. Tuokin on vähän ihmeellistä, ettei edes kuulutettu mitään matkustajille. Pimitettiin tilannetta viime hetkiin, ja sitten kuulutetaan salakoodikielellä henkilökunnalle, että pelastakaa itsenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelastuneet kertoivat, miten äidit kuolemanhädässään hylkäsivät pienet vauvansa käytäville. Osa taas valitsi suoraan jäämisen lasten kanssa hytteihin. Vaikka pelastuisikin, niin onko se mitään elämää, jos on joutunut tekemään tuollaisen valinnan?
Äidin pitää kuolla vauvansa kanssa tai on arvoton nainen, mutta isän ei? Hyvin todennäköisesti laivalla ei ollut mitään äiti+vastasyntynyt vauva-komboja, vaan perheitä niiden eläkeläisten ja joidenkin poikamiesten lisäksi.
Koko laivalla oli yksi vauvaikäinen. Joten tuskin äidit sankoin joukoin heitä hylkäsivät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Estonialla oli kyllä ihan täysi kaaos.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Nyt ei ollut kyse kauppakeskuksen palohälytyksestä vaan kallellaan olevasta, pimeästä laivasta jonne tulvi vettä. Ei siinä poistuta nätisti jonossa marssien.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista onnettomuuksista tiedetään, että naiset eivät yritä pelastaa muita toisin kuin monet (ei toki läheskään kaikki) miehet. Fyysinen voima ei selitä tätä kuin osittain. Itsekkyys on naisissa voimakkaampaa joko kulttuurisista tai biologisista syistä.
Saisko tähän lähdettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Nyt ei ollut kyse kauppakeskuksen palohälytyksestä vaan kallellaan olevasta, pimeästä laivasta jonne tulvi vettä. Ei siinä poistuta nätisti jonossa marssien.
Eli olet sitä mieltä, kun on tosi kyseessä, aiot rynniä ensimmäisenä muiden yli ja potkia muut tieltäsi, että pääset ensimmäisenä turvaan?
Itse luin jo monta vuotta sitten Estonian suuronnettomuusraportin suurelta osin, löytyy netistä. Sen jälkeen en ole enää halunnut matkustaa laivalla. Jos tiivistetään, niin:
- Miehistö tarkoituksenmukaisesti valehteli valehtelemistaan hätätilanteessa niin matkustajille kuin radioyhteydessä laivan ulkopuolellekin
- Pelastuneista hyvin suuri osa oli ihmisiä, jotka hakkasivat/ potkivat muita kuolemaan
- Pelastusveneet ja -lautat eivät toimi todellisuudessa siten kuin insinöörit ajattelevat niiden toimivan suunniteltaessa
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tämä Rull vaistosi mitä oli tulossa.
Niin. Hänhän itsekkin kertoo että kun laiva alkoi upota niin hän oli jotenkin odottanut jotain pahaa tapahtuvaksi ja osasi siksi toimia panikoitumatta. Joskus on hyötyä sellaisista pelkotiloista että ajattelee kaikenlaista pahaa tapahtuvan ja tekee jo päässään suunnitelmaa miten voi pelastautua.
Tuota en usko miten sanoo monessa kohyaa että oli aivan hiljaista ja kukaan ei huutanut yms. On tainnut olla kuitenkin niin äärimmäisessä tunnetilassa että tuntuu kuin koko maailma hiljenisi ympärillä. Usein elokuvissa tämä kerrotaan hyvin niin että näytetään vaikka sotaa ja räjähdyksiä ja henkilöä niiden keskellä, mutta äänettömästi.
Kukaan ei voi tietää tai sanoa miten toimisi tuollaisessa tilanteessa. Joku voi mennä täysin lukkoon (niinkuin Estonialla useat menivätkin eikä edes pyrkineet pois hyteistä) toinen pystyy lähes mahdottomiin suorituksiin pelastaakseen henkensä ja joku toinen pysyy rauhallisena ja ajattelee järkevästi ja auttaa myös muita.
Väsyneensä kylmässä vedessä myrkyssä pelastuslautalle pyrkiminen on jo niin äärimmäinen fyysinen suoritus, ettei siinä enää pysty jalassa roikkujoita auttamaan. On ollut onnekas että itse on saanut vahvasta miehestä kiinni ja joka on vielä antanut pitää itsestään tukea.
Suurinosa Estonialta selvinneistä oli jo valmiiksi yläkansilla tai olivat fyysisesti vahvoja ja onnekkaita ja heti liikkeellä kun alkoi tapahtua, että pääsivät kannelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Tiedoksesi: laivalla oli täysi kaaos. Se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vika. Lue vaikka loppuraportti.
Eli olet sitä mieltä, että kun joudut onnettomuustilanteeseen, vain sinulla on merkitystä? Aiot rynniä ensimmäisenä turvaan muiden yli ja potkia muut tieltäsi?
Välittömässä hengenvaarassa keskittyisin pelastamaan itseni. Muita auttaisin vain, jos se ei vaarantaisi omaa henkeäni. Mitä sinä tekisit?
Vierailija kirjoitti:
Itse luin jo monta vuotta sitten Estonian suuronnettomuusraportin suurelta osin, löytyy netistä. Sen jälkeen en ole enää halunnut matkustaa laivalla. Jos tiivistetään, niin:
- Miehistö tarkoituksenmukaisesti valehteli valehtelemistaan hätätilanteessa niin matkustajille kuin radioyhteydessä laivan ulkopuolellekin
- Pelastuneista hyvin suuri osa oli ihmisiä, jotka hakkasivat/ potkivat muita kuolemaan
- Pelastusveneet ja -lautat eivät toimi todellisuudessa siten kuin insinöörit ajattelevat niiden toimivan suunniteltaessa
Eli hätätilanteessa kannattaa varautua vain tappelemaan. Suurin este omalle pelastumiselle on muut ihmiset, paitsi ne muutamat jalomieliset, jotka ojentavat kätensä. Se selviää näistä raporteista sekä ihmisten itsekkäistä mielipiteistä. Kannattaa potkia ja hakata muut tieltään, koska niin ne muutkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Nyt ei ollut kyse kauppakeskuksen palohälytyksestä vaan kallellaan olevasta, pimeästä laivasta jonne tulvi vettä. Ei siinä poistuta nätisti jonossa marssien.
Eli olet sitä mieltä, kun on tosi kyseessä, aiot rynniä ensimmäisenä muiden yli ja potkia muut tieltäsi, että pääset ensimmäisenä turvaan?
Jännittäväähän tässä on se, että näitä toimintatapoja ei voi päättää etukäteen. Sinäkin täällä kirjoittelet kuin mikäkin varapyhimys, mutta tositilanteessa, kun adrenaliini ja äärimmäinen paniikki iskee, saattaisit potkia lapsia pois alta - tai sitten lamaantua täysin.
Monihan uskoo olevansa niitä avuliaita ja toimintaan kykeneviä, mutta todellisuudessa tällaisia on ihmisistä pieni vähemmistö.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa hyvä älkääkä syyllistäkö ketään, koska se, miten kukin tällaisessa tilanteessa toimii, käy ilmi vasta kun tilanne on yhtä paha.
Jos pelkästään keskitytään puolustelemaan itsekästä käyttäytymistä katastrofitilanteissa johtaa se itsessään jo siihen, että ihmiset ajattelevat sen olevan jotenkin hyväksyttävä käyttäytymismalli em. tilanteissa.
Kun tulee tositilanne eteen, silloin ei ajatella yhtään mitään muuta kuin selviämistä, kaikki etukäteen mietityt ja hyväksytyt käyttäytymismallit unohtuvat saman tien kun panoksena on oma henki.
Etkö todellakaan osaa asettua omasta hengestään meressä taistelevan ihmisen osaan ja miettiä, että miten tuossa tilanteessa ihminen oikeasti toimii?
Etkö osaa yhtää ymmärtää sitä tosiasiaa, että siinä samassa tilanteessa muutkin kamppailevat yhtälailla hengestään. Ei kaikki voi runnoa, kiilata ja potkia muita tai muuten syntyy täysi kaaos.
Näin juuri. Mitä olisi tullut siitä jos kaikki olisivat sulloutuneet muiden jalkovälistä porrasjonossa? Tai pelastuslautalla olisi ollut 15 ensimmäistä halukasta helikopteriin? No eihän siitä olisi mitään tullut. Itsekkyys on itsekkyyttä katastrofitilanteissa, ehkä erityisesti niissä, eikä sitä tule puolustella. Edelleenkin annan kyllä respektit Margelle, että kehtaa asian avoimesti tunnustaa. Sen sijaan itsekkyyden puolustelijoille asia tuntuu olevan perin vaikea tajuta.
KAIKKI eivät pystyneet menemään toisten jalkovälistä ellei koko Estonia ollut täynnä pieniä ketteriä tanssijoita. Paikalla oli myös isokokoisempia miehiä ja juuri siinä käytävässä kymmenkunta. Itse en näe siinä mitään väärää jos nopeampi menee ohi, kunhan ei tarkoituksenmukaisesti potki muita pois.
Mikä on hyväksyttävä käyttäytymismalli siinä tilanteessa? Jokainen pelastunut jätti muita matkustajia jälkeensä. Suurin osa ei koskaan päässyt edes kannelle. Jos haastateltu olisi odotellut kavereitaan, siitä ei olisi ollut kavereille mitään hyötyä ja lisäksi olisi itsekin hukkunut. Nyt hän itse ja osa kavereista pelastui.