"Estonialta selvinnyt Marge Rull. 'Piti olla itsekäs' "

Av-mamma olisi itse samassa tilanteessa, kuullessaan ystävänsä avunhuudon jossakin päin myrskyävää avomerta, hypännyt pois pelastuslautalta ja lähtenyt etsimään ystäväänsä jotta olisi voinut pelastaa hänet.

Vierailija kirjoitti:

Luin ja ajattelin että tosi koskettavasti kirjoitettu juttu, iho nousi ihan kananlihalle.

Tulin siihen lopputulokseen että selviytyäkseen elävänä oli oltava fyysisesti hyvässä kunnossa, mieleltään vahva ja lisäksi oli mukana oltava rutkasti onnea.

Itse en missään nimessä tuomitse Margea. Se oli kuolinkamppailu. Ainoa tavoite siinä kohtaa oli pitää itsensä hengissä keinolla millä hyvänsä. Suurin osa Margea auttaneista oli laivan henkilökuntaa, he varmaan auttoivat niin montaa kuin siinä kohtaa pystyivät ja Marge oli yksi näistä onnekkaista.

Ja mitä siihen jalkaantarttujaan tulee niin uskon että kuka tahansa oli tehnyt samoin. Jos on selvinnyt jo niin pitkälle että on veteen asti päässyt niin miksi ihmeessä uhraisi sitten itsensä? Marge ymmärsi ettei jaksa nostaa toista ihmistä. Ei tullut onneksi kahta ruumista vaan yksi. Näitä tarttumistarinoita olisi varmaan useampiakin mutta suurin ei selvinnyt niistä kertomaan. Yksi selvisi ja hyvä niin.

Fyysisesti hyväkuntoisimmat hukkuvat kylmässä ensin, rasva suojaa parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: Itsekkyydellä selviää parhaiten.

Joissain tilanteissa itsekkyydellä selviää hengissä suuremmalla todennäköisyydellä, toisenlaisissa tilanteissa taas suurempaan selviytymisprosenttiin päästään, jos tehdään yhteistyötä ja jopa ensisijaistetaan heikoimpien avuntarve.

Uskoisin, että rauhanomaisin ja pitkällä aikavälillä turvallisin ja menestyvin yhteiskunta tässä maailmassa on sellainen, jossa tehdään yhteistyötä, autetaan toisiaan ja huolehditaan itseään heikommista.

Hei te jeesustelijat jotka olisitte jääneet sinne auttamaan muita, niin tajuatteko millaiseen paniikkiin/lukkoon ihminen menee kun yhtäkkiä laiva kallistuu todella rajusti ja tunnet vielä että laiva kallistuu jatkuvasti lisää? Siinä ei todellakaan ole yksinkertaisesti aikaa. Jä tämä nainen oli huudellut käytävällä että äkkiä nyt pois ym. Hän oli parikymppinen, pieni hento nainen jolla kotona odottamassa vauva. Siinä ei paljon myös huutelut auta että "noniin kääntykääs vasemmalle ja menkää tuonne" koska laivalla oli luultavasti todella kova meteli johtuen liikkuvasta, särkyvästä tavarasta ja vääntyvästä metallista. Ihmisen tietyt aisit myös tässä heikkenee ja osa vahvistuu. Kyse oli sekunneista että hän pääsi ulos. Tuolla vedessäkään kenenkään auttaminen on mahdotonta ellet ole jo "pelastunut" Vesi oli jääkylmää joka kangistaa nopeasti ja aallokko 2-3 kerroksisen talon korkuista, osa aalloista jopa kerrostalon korkuisia. Helppo se on täällä palstalla moralisoida. 

Luulenpa, että suurin osa ihmisistä toimisi aivan samalla tavalla, kun olisi oikeasti tosi kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potkaisi miehen mereen ja pelasti itsensä. Kuinka voi elää itsensä kanssa.

Kyllä hän olisi auttanut jos olisi pystynyt.  Silloin molemmat olisi kadonneet mereen koska siinä ei ollut vielä sitä vahvaa miestä vetämässä.  Voi vain sanoa että ikäviä tilanteita.  Nuo miehetkin auttoivat koska katsoivat pystyvänsä siihen. Itsekäs on jos ei auta vaikka pystyisi. 

Marge ei ottanut ystävänsä avunhuutoja kuuleviin korviinsa. Sanoi suoraan, ettei halunnut edes yrittää auttaa muita.

Jos kaikki jäisi auttamaan kaikkia ei kukaan selviäisi. Olosuhteet ovat sellaiset. Kun vain nopea suoraviivainen toiminta ratkaisee. Reflekseillä mennään.  Eikä ehdoin tahdoin tarvitse jäädä yhdeksi uhreista. 

Vierailija kirjoitti:

Itse toivon sydämeni pohjasta, että mahdollisimman moni Estonian kuolonuhreista nukkui kun hukkui. Se oli armelian tapa lähteä.

Eiköhän siellä ole suurin osa herännyt viimeistään siinä vaiheessa kun laiva kellahtanut kokonaan tai kun kylmä vesi tulvinut hyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi potkaissut jalkaansa tarttunutta pois? Todennäköisesti molemmat olisivat hukkuneet, nyt sentään toinen pelastui. Antaisitko itse jonkun tuntemattoman roikkua hengenvaarassa jalassasi kun kaikki voimasi menevät omaan kamppailuusi? Aika jalo olet, jos annat toisen hukuttaa sinutkin. Ja tuossa tilanteessa ei voi jäädä koputtelemaan muiden hyttien oville ja herättelemään, pelastuminen voi olla sekunneista kiinni. Käännyt hakemaan lompakkosi ja ulosmenoreitti on jo tukossa. Sellaista se on.

Mitä sitten itse roikkui miehen selässä sitä miestä häiritsemässä.

Itsekäs p*ska.

Itse olisit nätisti odotellut loitommalla vai jahka pääset lauttaan, kun kiireisemmät ovat ensin pois oviaukkoa tukkimasta?

Vähän paha olla tuli kyllä tuosta, että potkaisi apua tarvitsevan käden irti. Pitää lopettaa näiden uutisten lukeminen, on niin ahdistavia juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Niille, joiden mielestä vain laivalla töissä olleet auttoivat ja heidän kuuluikin auttaa: Marge oli itsekin työntekijänä laivalla.

No on nyt hieman eri asia olla laivalla satunnaisen tanssiryhmän jäsen kuin kuulua vakituiseen henkilökuntaan, jolla on koulutus ja ohjeistukset juuri sillä laivalla toimimiseen.

Voi jessus nyt teitä.

Vaikuttaa sen verran hennolta naiselta että en usko hänen pystyneen edes nuorena nostamaan aikuisia miehiä tai edes oman kokoisiaan. Joten hyvä että säästi omia voimiaan ja sai apua pahimpien esteiden yli.

En pidä tuota edes itsekkyytenä, tuo on luontainen refleksi, ei tuossa olisi edes ehtinyt miettiä, että potkaisenko vai en.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: Itsekkyydellä selviää parhaiten.

Voisin tuohon lisätä: Omalla itsekkyydellä ja muiden epäitsekkyydellä pääsee itse parhaaseen lopputulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Pillupassilla päristeli portaikossa. Nykyään ei enää tuolla olemuksella onnistuisi, vaan joku miehistä potkaisisi akan alas portaista. Ylpeä ja itsekkään oloinen eukko, mutta samalla kireän ja stressaantuneen. Itsekkyys pelasti hänet tuolla, mutta hän joutuu elämään itsensä ja sisimpänsä kanssa lopun ikäänsä, kärsien. Syyllisyys varmasti kalvoi, kun jätti hautajaisetkin välistä.

"− Ennen ulos pääsemistäni rimpuilin siinä samassa kaidejonossa. Ajattelin, että tämä jono liikkuu liian hitaasti ja päätin oikaista. Pujahdin miesten jalkojen välistä. Totta kai se huomattiin, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään tai tuominnut minua."

Tuon eukon onni oli se ettei hänellä ollut suomalaista mentaliteettia palvoa jonottamissääntöjä. Se ilmeisesti ei haitannut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli jotenkin häiritsevää luettavaa tuo juttu. Oli lapsuudenystäviensä kanssa ja ei jäänyt edes varmistamaan että ystävänsä tajusivat tilanteen, vaan säntäsi samantien pakoon.  Sai apua ja pelastettiin useaan otteeseen yön aikana jopa jonon ohi muiden kustannuksella, mutta ei itse auttanut ketään millään tavoin vaan päinvastoin jätti jalkoihinsa tarttuneen avuntarvitsijan kuolemaan, vaikka itsekin roikkui samalla tavalla kiinni toisessa ihmisessä.

Vaikeat oli olosuhteet juu ja kova hätä, mutta silti on ollut kyllä todella kylmää käytöstä.

Mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi potkaissut jalkaansa tarttunutta pois? Todennäköisesti molemmat olisivat hukkuneet, nyt sentään toinen pelastui. Antaisitko itse jonkun tuntemattoman roikkua hengenvaarassa jalassasi kun kaikki voimasi menevät omaan kamppailuusi? Aika jalo olet, jos annat toisen hukuttaa sinutkin. Ja tuossa tilanteessa ei voi jäädä koputtelemaan muiden hyttien oville ja herättelemään, pelastuminen voi olla sekunneista kiinni. Käännyt hakemaan lompakkosi ja ulosmenoreitti on jo tukossa. Sellaista se on.

Mitä sitten itse roikkui miehen selässä sitä miestä häiritsemässä.

Itsekäs p*ska.

Itse olisit nätisti odotellut loitommalla vai jahka pääset lauttaan, kun kiireisemmät ovat ensin pois oviaukkoa tukkimasta?

Eli kilpailu muita hädässäolevia vastaan. Roikkuu itse muiden selässä ja potkii kilpailijoita veden alle häiritsemästä.

Vierailija kirjoitti:

Pillupassilla päristeli portaikossa. Nykyään ei enää tuolla olemuksella onnistuisi, vaan joku miehistä potkaisisi akan alas portaista. Ylpeä ja itsekkään oloinen eukko, mutta samalla kireän ja stressaantuneen. Itsekkyys pelasti hänet tuolla, mutta hän joutuu elämään itsensä ja sisimpänsä kanssa lopun ikäänsä, kärsien. Syyllisyys varmasti kalvoi, kun jätti hautajaisetkin välistä.

Todellinen luonne tuli esiin.

Olisi voinut huutaa kaverilleen. Ilmeisesti harkitsi, että jättää kertomatta, että kaverikin pääsi ulos, koska sanoi sen lopussa vasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pillupassilla päristeli portaikossa. Nykyään ei enää tuolla olemuksella onnistuisi, vaan joku miehistä potkaisisi akan alas portaista. Ylpeä ja itsekkään oloinen eukko, mutta samalla kireän ja stressaantuneen. Itsekkyys pelasti hänet tuolla, mutta hän joutuu elämään itsensä ja sisimpänsä kanssa lopun ikäänsä, kärsien. Syyllisyys varmasti kalvoi, kun jätti hautajaisetkin välistä.

"− Ennen ulos pääsemistäni rimpuilin siinä samassa kaidejonossa. Ajattelin, että tämä jono liikkuu liian hitaasti ja päätin oikaista. Pujahdin miesten jalkojen välistä. Totta kai se huomattiin, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään tai tuominnut minua."

Tuon eukon onni oli se ettei hänellä ollut suomalaista mentaliteettia palvoa jonottamissääntöjä. Se ilmeisesti ei haitannut ketään.

Kertoo niiden muiden roikkujien epäitsekkyydestä sekä sen miehen, joka hänet lopulta auttoi siitä kaiteesta pois. Yksikin itsekäs kun olisi ollut siinä jonossa, niin eukko olisi lentänyt kauas taakse.

Yrittäisin pelastaa vain ja ainoastaan omat lapseni. En yrittäisi pelastaa edes miestäni, enkä sallisi mieheni yrittää pelastaa minua. Vain omat lapsemme. Näin se menee evoluutiossa. 

Vierailija kirjoitti:

Yrittäisin pelastaa vain ja ainoastaan omat lapseni. En yrittäisi pelastaa edes miestäni, enkä sallisi mieheni yrittää pelastaa minua. Vain omat lapsemme. Näin se menee evoluutiossa. 

Revoluutiossa menee niin, että pelastan vain itseni ja potkin muut pois tieltäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti puhuu joskus siitä, että Estonialta pelastuivat miehet ja varsinkin hyväkuntoiset nuoret miehet.

Titanicilta puolestaan enimmäkseen naisia. Kukaan mies ei siihen maailmanaikaan olisi kehdannut rynniä pelastusveneeseen/-lauttaan ennen naisia.

Että niin on maailma muuttunut. Tasa-arvo on tullut. Se pelastautuu, joka kykenee ja mitään arvojärjestystä ei ole.

En todellakaan osaa sanoa, miten olisin toiminut. Jos jättäisin lapset hyytävään mereen ja itse keikkuisin pelastuneena, niin pääsisinkö siitä koskaan yli? Sori, mulla on nyt paikka tässä. 

Osaatko perustella, miksi naisen henki olisi arvokkaampi kuin miehen?

 

Juntti.

Missä tahansa lajissa naaraan henki on AINA arvokkaampi kuin uroksen.

M45