Lue keskustelun säännöt.
Estonia-laivan uppoamisesta 25 vuotta aikaa, muistatko sen aamun, kun uutiset pyörittivät, mitä oli tapahtunut?
27.09.2019 |
Missä itse olit silloin, kun sait tietää Estonia-laivaturmasta?
Itse olin kotona ja nukkumassa vielä sikeästi, kun vanhin lapsistamme (silloin 6 vuotias) tuli sängyn viereen sanomaan minulle näin: " Äiti, joku iso laiva on uponnut isoon veteen, telkkarissa kerrotaan" Minä: aijaa, mut missä päin?" ja lapseni siihen, että "jossain lähellä" . Lapseni oli herännyt jo aikaisemmin isänsä lähdettyä jo töihin, ja hän aina katseli aamuisin lasten ohjelmia. Minä siitä sitten kömmin pystyyn, vaikka ajattelin, että joku öljytankkeri vaan taasen mennyt karille jossain päin. Nuorin lapsemme vielä nukkui lastenhuoneessa, hän oli siihen aikaan noin neljän ikäinen. Menin sitten heti olkkariin katsomaan telkkarin uutisia, ja huh,huh, kun tapahtuma aukeni minulle, ja kun uutisten lukija kertoi, että ihmisiä oli laivassa noin tuhat, niin ja ne kauheat myrskyisän laineiset meripelastuskuvat helikoptereineen oranssien pelastulauttojen kera ovat jäänneet muistiini. Koko päivä menikin sitten telkkarin uutisia seuraten, ja tilanteen kehittymistä, ja iltauutisissa näytettiin sitten jo niitä mustia ruumispusseja rivissä Utön saarelta jne. Muistaakseni vanhin lapsista oli silloin hieman flunssainen ja hän ei lähtenyt srk:n eskariin tuona päivänä. Mieheni soitti töistä, että oli kuullut töihin ajellessaan radion uutisista kyseisestä onnettomuudesta. Jälkeen päin tuon aamun olen kysellyt vanhimmalta lapseltani, että ei kai siitä jäänyt minkäänlaista traumaattista muistijälkeä, koska hänhän katsoi lastenohjelmien lomassa yksin ensiuutiset moisesta tragediasta, mutta ei hän ainakaan myönnä, että hänelle olisi siitä mitään huonoa kiksiä jäänyt. Mitenkäs te muut palstalaiset, missä olit silloin?
Kommentit (235)
grgr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noista muista laivoista paikalla ei ollu mitään hyötyä. Katselivat vaan vierestä kun ihmiset hukkuivat
Mikseivät laskeneet oman aluksen pelastusveneitä mereen?
"Meil ole paha kallistus"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista yhtään, olin 4-vuotias. Varmaan olin kotona.
Mä olin myös 4-vuotias, mutta muistan ne uutiskuvat, jossa meressä kellui pelastuslauttoja. Muistan myös, että ymmärsin, että jotain kamalaa on tapahtunut, mutta en ymmärtänyt mitä
Tuohon aikaan olin töissä Latviassa, Riiassa. Olin alkanut ymmärtää paikallista kieltä sen verran, että aamun radiouutisista tajusi jo jotain. Muistan miten naisääni puhui onnettomuudesta ja mietin, ettei tuo voi tarkoittaa sitä miltä se minusta kuulosti. Ei alus matkustajien voi upota Itämerellä. Myöhemmin päivällä selvisi, että näin oli todella tapahtunut.
Onnettomuuden jälkeen yritin lukea sikäläisten lehtien juttuja aiheesta. Tavallaan paradoksaalista, mutta kielitaitoni koki hyppäyksen tuon takia. Latvialaisiakin oli ollut Estonialla melkoinen joukko, ja tapaus kosketti monia.
Vierailija kirjoitti:
Edellisellä viikolla radiossa keskusteltiin (ilm.) Titanicista: "Tuskin nykyään enää tapahtuu niin suuria onnettomuuksia."
Sunnuntaina soitettiin Tuomari Nurmiota: "Vaan kuinka silloin käy, kun myrsky yllättäy, meri kiehuu ja maata ei näy."
Tiistaina menin työharjoitteluun. Siellä -kahvilassa- oli tv auki. Uutisissa ei sinä päivänä ja lopulta viikkona puhuttu mistään muusta. Se oli paljon pahempaa kuin wtc-isku, koska se tapahtui meillä eikä maailmalla eikä virallista syytä tiedetty.
Tuleva ystäväni oli töissä sairaalassa, jossa hän oli välillä puhelinvaihteen hoitaja ja vastasi omaisten hysteerisiin soittoihin.
Niin, anteeksi, se oli keskiviikko.
Toinen ystävä kertoi tuntemastaan matkaoppaasta, joka pelastui turistiensa kanssa matkatoimiston virkailijan varoitettua heitä.
Kiitokseksi he veivät tälle osin ruusukimpun ja ison pullon shampanjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 19 vuotias ja siinä naapurissa asui ystävä jonka mies oli virolainen.Oli juuri käymässä Virossa ja piti lähteä risteilylle juuri Estonialla ystäviensä kanssa. . Aamulla sitten kauhee hätä ja paniikki kun ei saa mistään tietoa ei Viron päästä, eikä täältä...näki että tuska on kauhee ystävällä. Siellä sitten yhdessä istuttiin muksujen kanssa koko aamu töllöä tuijottaen ja mobiraa kantaen et josko se "kännykkä" sois... ja sitten se soi,ja ystävän mies ilmoitti että hengissä ollaan,ei noussut laivaan koska olivat myöhästyneet lähtöselvityksestä. Tais olla yläkerran Herralla sormet pelissä,siihen tulokseen tultiin@
Vierailija kirjoitti:
Hieman aiheesta ohi, muistan aiemman av-keskustelun Estoniasta jossa puitiin sitä miten Silja Europa myöhästyi aikataulustaan pelastustöiden takia, ja matkustajille tarjottiin hyvitykseksi ilmainen aamiainen. Matkustajat valittivat myöhästymisestä ja siitä että ei se aamiainen lohduta kun ruokahalu menee kun joutuu kuuntelemaan miten ruumiit tömähtelevät laivan kylkiä vasten.
Tapahtuiko näin todella, muistaako kukaan? Tuossa keskustelussa asiaa puitiin kovasti ja mietittiin että varmaan järkytys purkautui tuollaisena käytöksenä.
Voisi luulla, että kun ihminen menee shokkiin, hän voi sanoa ihan mitä sattuu tarkoittamatta mitä sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aloittanut opinnot Turun yliopistossa tuona syksynä. Näin luentosalin ikkunasta kun helikoptereja lensi Tyksiin ja lähtivät kohta taas takaisin...
Kukaan ei uskoisi jos kertoisin miten Estonia liittyy minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jälkikäteen mietin sitä kuinka montaa kertaa olen ollut tuolla laivalla. Ennen Estonia nimeä laiva oli M/S Vasa King, joka risteili muun muassa Vaasa-Uumaja välillä
Löysin ne Veiden sisarukset, monimutkainen homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei uskoisi jos kertoisin miten Estonia liittyy minuun.
Laivanupottajat ilmestyivät jossain vaiheessa lehtiin, tosin heikkolaatuisiin sellaisiin. Tuohon aikaan ilmestyi ainakin SE, joka jatkoi edellisten keltaisten lehtien viitoittamalla tiellä.
Hän on Esa Mäkelä,silloin ikää hänellä 48vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli komea mies se Silja Europan kapteeni joka johti pelastustöitä.
Esa Mäkelä,silloin 48vee.
Muistan. Asuin vielä yksin yksiössä Töölössä ja nukuin parvisängyssä. Muistan illalla ja yöllä kuulleeni tuulen ääntä ja mulla oli joku outo tunne. Aamulla uutisen kuultuani tajusin. Parhaiten muistan tuon tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen perjantai-illan, telkasta piti tulla katastrofielokuva laivan haaksirikosta, se peruttiin. Kyseessä siis myöhäis-ilta. Laiva upposi kai torstain-perjantain välisenä yönä.
Estonia upposi ti-ke välisenä yönä.
kapteeni evp. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli komea mies se Silja Europan kapteeni joka johti pelastustöitä.
Esa Mäkelä,silloin 48vee.
Hesarin jutun mukaan näyttäisi edelleen olevan kuumis. Selkee alfa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen perjantai-illan, telkasta piti tulla katastrofielokuva laivan haaksirikosta, se peruttiin. Kyseessä siis myöhäis-ilta. Laiva upposi kai torstain-perjantain välisenä yönä.
Muistan tämä saman. Ihan ymmärrettävää.
Oli muuten ti-ke välinen yö.
Muistan kyseisen tapauksen erittäin hyvin.
Olin silloin n.kolmekymppinen,tulin yöllä kotiin n.puolenyön maissa.
Avasin radion ja nukahdin sohvalle melko pian.
Heräsin kun radiossa uutiset,jossa kerrottiin Estonia laivan uppoamisesta.
Avasin telkkarin ja teksti teeveestä luin tapahtuneesta.
Järkytyin sillä tavalla,ettei nukkumisesta tullut enää mitään.
Edellisellä viikolla radiossa keskusteltiin (ilm.) Titanicista: "Tuskin nykyään enää tapahtuu niin suuria onnettomuuksia."
Sunnuntaina soitettiin Tuomari Nurmiota: "Vaan kuinka silloin käy, kun myrsky yllättäy, meri kiehuu ja maata ei näy."
Tiistaina menin työharjoitteluun. Siellä -kahvilassa- oli tv auki. Uutisissa ei sinä päivänä ja lopulta viikkona puhuttu mistään muusta. Se oli paljon pahempaa kuin wtc-isku, koska se tapahtui meillä eikä maailmalla eikä virallista syytä tiedetty.
Tuleva ystäväni oli töissä sairaalassa, jossa hän oli välillä puhelinvaihteen hoitaja ja vastasi omaisten hysteerisiin soittoihin.