Lue keskustelun säännöt.
Estonia-laivan uppoamisesta 25 vuotta aikaa, muistatko sen aamun, kun uutiset pyörittivät, mitä oli tapahtunut?
27.09.2019 |
Missä itse olit silloin, kun sait tietää Estonia-laivaturmasta?
Itse olin kotona ja nukkumassa vielä sikeästi, kun vanhin lapsistamme (silloin 6 vuotias) tuli sängyn viereen sanomaan minulle näin: " Äiti, joku iso laiva on uponnut isoon veteen, telkkarissa kerrotaan" Minä: aijaa, mut missä päin?" ja lapseni siihen, että "jossain lähellä" . Lapseni oli herännyt jo aikaisemmin isänsä lähdettyä jo töihin, ja hän aina katseli aamuisin lasten ohjelmia. Minä siitä sitten kömmin pystyyn, vaikka ajattelin, että joku öljytankkeri vaan taasen mennyt karille jossain päin. Nuorin lapsemme vielä nukkui lastenhuoneessa, hän oli siihen aikaan noin neljän ikäinen. Menin sitten heti olkkariin katsomaan telkkarin uutisia, ja huh,huh, kun tapahtuma aukeni minulle, ja kun uutisten lukija kertoi, että ihmisiä oli laivassa noin tuhat, niin ja ne kauheat myrskyisän laineiset meripelastuskuvat helikoptereineen oranssien pelastulauttojen kera ovat jäänneet muistiini. Koko päivä menikin sitten telkkarin uutisia seuraten, ja tilanteen kehittymistä, ja iltauutisissa näytettiin sitten jo niitä mustia ruumispusseja rivissä Utön saarelta jne. Muistaakseni vanhin lapsista oli silloin hieman flunssainen ja hän ei lähtenyt srk:n eskariin tuona päivänä. Mieheni soitti töistä, että oli kuullut töihin ajellessaan radion uutisista kyseisestä onnettomuudesta. Jälkeen päin tuon aamun olen kysellyt vanhimmalta lapseltani, että ei kai siitä jäänyt minkäänlaista traumaattista muistijälkeä, koska hänhän katsoi lastenohjelmien lomassa yksin ensiuutiset moisesta tragediasta, mutta ei hän ainakaan myönnä, että hänelle olisi siitä mitään huonoa kiksiä jäänyt. Mitenkäs te muut palstalaiset, missä olit silloin?
Kommentit (235)
Ihmettelin että mikä kumma Laila se on kun ei ollut Silja tai Viking. Päättelin että tapahtui kaukana jossain kun Kuulin uppoamisesta. Vasta myöhemmin hoksasin mistä on kyse kun luin lehdestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli synnyttämässä minua. Isä ajoi äidin sairaalaan ja radiossa oli jo jotain tietoa, mutta äitini tajusi vasta vuoden päästä, mitä oli tapahtunut. Häneltä oli siis mennyt täysin ohi koko onnettomuus.
Olin 20-vuotias opiskelija, kuulin asiasta koulussa ja meillä oli jostain syystä joku metsäretki kyseisenä aamuna. Muistan koko metsäreissusta sen, että puhuttiin asiasta ja pohdittiin mitä tapahtui.
Ja erityisesti on jäänyt mieleen, että seuraavan kerran kun mentiin risteilylle, ehkä kuukausi myöhemmin, kuinka pelotti. Ja sen, että laivalla oli turvallisuuskoulutusta tms. Eli yökerhon tiloissa henkilökunta kertoi miten toimitaan jos jotain tapahtuu, poistumistieopasteita oli lisätty ja itsekin muistan käyneeni katsomassa missä se oma kokoontumispaikka on sekä miettineeni miten tuon pelastuslautan saisi alas tuolta.
Tämä tuo aina mieleen Estonian uppoamisen. Oranssit lautat kelluvat meressä, tyhjinä. Taisi soida Estoniaa käsittelevissä keskusteluohjelmissa ja/tai dokumentissa. Warum, tosiaankin.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa melkein itkettää vieläkin kun kuuntelee sitä hätäpuhelua minkä se kapteeni soitti. Sähköt poikki, laiva kallellaan. Mikä kauhea tilanne.
Se on aika dramaattinen. Rakastuin sen myötä myös Europan kapteeniin joka otti tilanteen haltuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin menossa kouluun, kun aamulla katsoin teeveestä uutiset. Olin 9-vuotias tuolloin. Meillä oli paljon tuttuja virossa ja oli myös huoli että onko kukaan tuttu ollut laivassa. Viikon päästä olimme itse menossa viroon laivalla...
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin. Olin 25v ja kaupassa töissä. Siinä se päivä meni asiakkaiden kanssa asiasta puhuessa. Joku mielikuva, että iltalehdistä tuli erikoispainos päivällä asiasta.
Sinä olet minä!
:)
Minulla täsmälleen samat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvin. Kelloradioni herätti minut tasan seitsemältä ja siinä tuli heti uutiset jossa asiasta kerrottiin. En muista milloin olisin herännyt niin nopeasti.
Laiva oli tuttu sillä olin matkustanut Viking Sallyllä useamman kerran sekä kerran myös Wasa Kingillä (Estonian aikaisemmat nimet). Myöhemmin tutustuin mieheen joka selvisi Estonialta.
Töissä emme paljon keskustelleet asiasta, se tuntui jotenkin niin uskomattomalta, että tuollainen laiva voisi mennä meren pohjaan. Tunnelma oli kuitenkin hiljainen ja surullinen.
Seuraavan talven aikana Ruotsin risteilyjä sai aivan pilkkahintaan kun ihmiset peruivat matkojaan ja laivat seilasivat puolityhjinä. Tein useamman tällaisen risteilyn, ajattelin ettei "salama" iske kahta kertaa samaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa melkein itkettää vieläkin kun kuuntelee sitä hätäpuhelua minkä se kapteeni soitti. Sähköt poikki, laiva kallellaan. Mikä kauhea tilanne.
Se on aika dramaattinen. Rakastuin sen myötä myös Europan kapteeniin joka otti tilanteen haltuunsa.
Itkettää kyllä kuunnella se äänitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin asiasta Toini-nimiseltä karjalaismummulta, joka kävi vanhempieni luona ostamassa kananmunia.
Opiskelin tuolloin Oulaisissa sairaanhoitajaksi ja olin neuvola-harkkajaksolla Estonian turman aikaan. Muistan kun työkaverin kanssa ajettiin autolla Merijärven terveyskeskukseen töihin ja siellä tietenkin puhuttiin turmasta koko päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan. Minulla oli tapana, ja on edelleen, lukea uutiset aamulla teksti-tv:stä. Sieltä luin.
Olin opiskelijavaihdossa, muistaakseni ihan ekaa viikkoa.
Toinen vaihtari tuli sanomaan mulle, että Suomessa on uponnu laiva. Olin että vai niin. Ajattelin, että joku rahtilaiva varmaan. Kaveri sanoi sitten että 1000 ihmistä on hukkunut. Sitä en todellakaan uskonut, hänen enkkunsa ei ollut kauhean vahvaa, ajattelin että on ymmärtänyt radiouutiset väärin.
Soitin ihan muuten vaan kotiin ja isäni melkein itki puhelimessa, että kuinka kauhea juttu, koko maa on aivan järkyttynyt. Silloin vasta valkeni mitä on tapahtunut.
Koska nettiä ei silloin vielä ollut - noin niinkuin jokamiehen käytössä - , olin ihan brittilehtien varassa ja se oli sielläkin valtavan iso uutinen. Silti olen vasta myöhemmin perehtynyt paremmin siihen, millaista se oli Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pari vuotta sitten risteilyllä todella pahan syysmyrskyn aikaan ja heräsin siihen ryskeeseen ja keinumiseen keskellä yötä. Vilkaisin ikkunasta ulos ja hämmästyin, kun Viking oli aivan vieressä. Pystyin näkemään Vikingin ikkunoista sisälle. Onko nykyään vaatimuksena, että lautat seilaavat toistensa lähellä kovissa myrskyissä?
Olin yläasteella. Meillä oli urheilupäivä kun Estonia oli edellisyönä räjäytetty meren pohjaan.
Muistan sen perjantai-illan, telkasta piti tulla katastrofielokuva laivan haaksirikosta, se peruttiin. Kyseessä siis myöhäis-ilta. Laiva upposi kai torstain-perjantain välisenä yönä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen perjantai-illan, telkasta piti tulla katastrofielokuva laivan haaksirikosta, se peruttiin. Kyseessä siis myöhäis-ilta. Laiva upposi kai torstain-perjantain välisenä yönä.
Muistan tämä saman. Ihan ymmärrettävää.
Olin 18-vuotias. Aamulla onnittelin isääni keittiössä syntymäpäivän johdosta. Isä kertoi Estonian uppoamisesta. Tuntui jokseenkin käsittämättömältä ja vaikealta uskoa. Ei oltu oikein juhlatuulella.
Muistan että isäni oli avannut aamu-tv:n ja kertoi onnettomuudesta. Ymmärsin kyllä tapahtuneen mutten vielä sen laajuutta.
Lähdin sitten kouluun, meillä oli joku futisturnaus. Hytisimme siinä kentän laidalla ja pikkuhiljaa kaameuden mittakaava rupesi valkenemaan.
Alkaa melkein itkettää vieläkin kun kuuntelee sitä hätäpuhelua minkä se kapteeni soitti. Sähköt poikki, laiva kallellaan. Mikä kauhea tilanne.